We don't need your coughing when offing the morning coffee

Tälläinen asu tälläkertaa näiden kenkien kanssa.

Tuolin kirskunta tummaa laminaattilattiaa vasten herätti Elionin syvästä horroksesta. Lusikka oli pyörinyt jo enemmän kuin muutaman rennon kerran keraamisessa kahvikupissa tytön istuessa vakiopaikallaan suuren ikkunan edessä miestiskellen syntyjä syviä. Jalankulkijoita käveli tasaiseen tahtiin ikkunan edestä suoden välinpitämättömän silmäyksen ikkunan ääressä istuvaan Elioniin. Pystyi lähes kuulemaan sisälle asti korkokenkien tasaisen kopinan tietä vasten. Taas yksi lusikan pyöräytys ja tälläkertaa perään kuului hiljailen kilahdus kahvikupin reunaa vasten. Elion käänsi vaaleiden hiustensa peittämän päänsä pois ikkunaruudusta pahoittelevasti ympärilleen katsoen, mutta ketä kumma nyt yhdestä pienestä kilahduksesta suuttuisi. Lämpö tuntui vielä kahvimukiin tarttuneeseen käteen asti, vaikka oli jo kylmenemään päin. Lämmintä höyryä siitä ei ollut noussut varmaankaan vähään aikaan, siltikin Elion itsepintaisesti joi mahdollisimman hitaasti imien itsensä täyteen kahvilan tunnelmaa.

Kahvi valui alas kurkusta maistuen karvaalle ja ennenkaikkea pahalle. Aivan ei Elionkaan kehdannut irvistää, vaikka mieli tekikin. Sen sijaan hän laski kahvimukinsa takaisin pöydälle ja nojasi pään käsiinsä seuraten ihmisten vilinää kadulla. Hetken hän tunsi itsensä näytteille laitetuksi eläimeksi vanhan naisen mulkaistessa häntä lasisen seinän toisella puolen, muttei jaksanut kauempaa huomioida kyseistä täysin punaiseen huulipunaan tälläytynyttä naista. Kahvilan ovi soitti jälleen uudesta asiakkaasta, mutta se ei saanut Elionin päätä kääntymään enää sen jälkeen, kun kahvilassa käymisestä oli tullut lähes pakkomielteinen tapa. Oli kahvilassa sitten ketä tahansa pystyi hän kahvikupin ja ehkä jonkunmoisen leivoksen eteen saatuaan keskittymään täysin omaan maailmaansa. Saattoi olla ehkä enemmän kuin parempi hakea toinen kuppi kahvia tässä vaiheessa, ennenkuin asiakasvirta saapuisi. Kun toinen tälläkertaa höyryävän kuuma kahvi odotti edessä, ei tarvinnut kuin kääntää katse taas tielle.

//pikkusen lyhyt mut eiköhä se lähe tästä rullaamaan!

//Eijjj se mittee. Mullakin jäi vähän lyhykäiseksi :''DDD

Ahhh kahvin tuoksu! .. Joka oli hyvin petollinen..
Kevin asteli sisään kahvilaan reppu olallaan. Tänään oli varsin mukava päivä, ollut jopa koulussakin. Kukaan urheilijoista ei ollut äkännyt häntä välitunnilla kirjastossa ja näin pakottanut tekemään läksyjä puolestaan. Oikeastaan niin ei ollut tapahtunut vähään aikaan. Ilmeisesti nämä olivat a) keksineet itselleen parempaa tekemistä kuin nörttien kiusaamisen, tai b) löytäneet itselleen uudet uhrit... Vaihtoehto b oli todennäköisin, vaikka kuinka nörtti halusi ajatella, ettei asia niin ollut. Mutta eivät urheilijat tuosta noin vain muuttuneet. Muiden epätoivo antoi näille voimia kulkea elämässä eteenpäin.
Näin.
Kassaneidille hymyiltiin ystävällisesti ja samaan aikaan pistettiin ylävartalo lukkoon, ettei tavanomainen 90 asteen kulman kumarrus pääsisi nolaamaan häntä muiden silmissä. Niin. Eihän se Kevinistä noloa ollut, mutta muiden katseista hän ei pitänyt. Karhunpentu pörrötti hiuksiaan ja lopulta päätti tilata vain donitsin ja jaffaa. Kahvi olisi houkuttanut, mutta hän menisi siitä aivan sekaisin. Silloin kaikki olisi hauskaa ja hänen tekisi mieli hyppiä seinille ja vaikka mitä. Joten kahvia yritettiin parhaan mukaan välttää.

Hetken odottelun jälkeen nörtti sai tilauksensa, jonka maksoi äitinsä antamilla rahoilla. Taisivat ne olla syntymäpäivälahjarahoja. Tai sitten joululahjarahoja. Noh, ei sen väliä, lahjarahoja kuitenkin. Säästäväisenä ihmisenä Kevin tuhlasi harvoin rahojaan, eikä tässäkään asiassa tehnyt poikkeusta; oli ollut pientä tuskailua, astuakko sisään kahvilaan ja tilata jotain, vaiko rynnätä kotiin hoitamaan puutarhaa. Tänään oli kuitenkin liian kuuma ilma puutarhanhoitoon, joten sen takia hän kai oli itsensä kahvilaan huijannut.
Vaihtorahat ängettiin huolimattomasti lompakkoon ja siirryttiin syrjemmälle, ettei oltaisi muiden ihmisten tiellä. Kun lompakko oli vihdoinkin päätynyt siihen tuttuun ja turvalliseen laukkuun, otti nörttipoika limun ja donitsilautasen käteensä, kääntyen etsimään vapaata paikkaa.

Aurinko lämmitti ikkunan läpi luoden valo kaistaleen pöydän poikki, joka jatkui aina lattiaa pitkin lähes koko kahvilan läpi. Blondin katse seurasi, ja palasi takaisin hitaasti omaan kahvimukiin. Katse ei kauaa omassa juomassa tytöllä pysynyt, vaan pitihän se tarkastella ympärilleen enemmänkin. Nurkkapöydässä istui selkeästi jonkunmoisia nuoria joista Elionilla ei ollut hajuakaan muutakuin sen verran, että taisivat kuulua epäilemättä rikkaisiin lellikkeihin tai cheerleadereihin tirskunnasta päätellen. Olihan tyttö tottakai huomannut ihan mukaviakin persoonia näiden kroisosten seasta, mutta eriasia tunsiko hän yhtäkään hyvin. Hiukan kulmiaan kurtistaen neiti heitti vaaleat hiuksensa pois silmien tieltä, ne kun uhkasivat aina valahtaa enemmänkin kahvikuppiin kuin niille osoitetulle paikalle. Eikä tietenkää tämä neitokainen voinut muistaa pitää pompulaa mukanaan varmuuden vuoksi, joten sai nyt kestää ilman.

Taas uusi hörppäys kahvista jonka aikana ehti tapahtua enemmän kuin tarpeeksi. Juuri Elionin tuurilla tottakai kahvit menivät väärään kurkkuun, joka sai aikaiseksi ehkä maailman toisiksi pahimman yskänpuuskan ja köhimään sen verran, että oli tipalla ettei juostu kahvilasta nolostuksen vuoksi. Elion ei tosin niin herkkä ollut muiden katseille, että näin olisi tehnyt, oli parempi vain keskittyä tällähetkellä siihen ettei pilaisi muiden rauhallista hetkeä kahvilassa. Sitten kun saatiin yskiminen hillittyä pystyi taas miettiä muita asioita.

Kahvilan ovi kävi jälleen, mutta mikäs ihme, olihan Dusty's suosittu kahvila varsinkin nuorten keskuudessa, jotka eivät jaksaneet lähteä pidemmälle etsimään toista kahvilaa. Laukkua siirrettiin paremmalle paikalle niin ettei ollut jalkojen tiellä eikä kauaakaan kun sitä piti siirtää uudestaan, tälläkertaa niin ettei se varmasti unohtuisi pöydän alle kahvilasta lähtiessä, vaikka ei löytynytkään mitään syytä miksi blondi sen sinne jättäisi.

Tasaisen sorinan yltyessä hetkellisesti kovemmaksi neiti ehti katsella ympärilleen sen verran, että huomasi kassalla olevan naisen pudottavan jonkunmoisen paperipinon lattialle. Ehkäpä tänään sattui kaikilla olemaan huono päivä, mistäpä sitä tiesi vaikka aika epätodennäköistähän se olikin. Samalla kerralla Elionin katseen alle jäi selkeästi Astonin opiskelija, joka oli varmaankin jäänyt Elionilta aikaisemmin huomaamatta, koska tämän kasvot eivät olleet tutut. Tai ainakaan blondi tyttönen ei muistanut ketään tämän näköistä edes niiden aasialaisten piirteiden omaavien joukosta ketä oli sattumalta huomannut koulussa kuljeskeltuaan.

Ensin neidin täytyi tottakai punnita kehtaisiko hän tarjota omaa pöytäänsä tuolle muiden istumapaikkojen ollessa lähestulkoon lopussa. Ei niin, että se olisi Elionille vaikeuksia tuottanut puhua muille ihmisille..itseasiassa päinvastoin, mutta eihän sitä koskaan tiennyt mihin klikkiin poika saattoi kuulua, olihan tyttösen aikaisemminkin tullut huomattua ettei hänen kaltaisiinsa taviksiin kannattanut välttämättä edes suoda paheksuvaa katsetta vaan ingnoorata täysin jos sattui kuulumaan tähän kermaan, jolle maine kiri kaiken muun ohi. Pohdittuaan parin sekunnin ajan eri vaihtoehtoja Elion päätti avata suunsa ihan siksi, että sattui itse juoneen kahvinsa lähestulkoon loppuun. "Ööö...ööö...mä oon melkein juonu tämän..mun kahvin että..jos sä haluat tulla tähän istumaan?" tyttö yritti keksiä jotain järkevää lausetta ja pienellä nyökkäyksellä osoitti vastakkaista tuolia. Sitten jäätiin taas katsomaan toista sillä ilmeellä, että olikohan tämä niinkään järkevä idea jos tuo kuuluisi koulun jaottelun mukaan niihin rikkaisiin pikkupirulaisiin.

//Pahoittelen kestoa! :-(((

Kevin väänteli suutaan harkitsevasti. Kaikki pöydät olivat enemmän tai vähemmän täynnä, ja vielä jokaisessa pöydässä näytti istuvan hieman parempi tuloisia ihmisiä, joiden rinnalla hän näyttäisi pieneltä, säälittävältä tiitiäiseltä. Joten kuinka hän kehtaisi mennä kysymään noilta toisen maailman ihmisiltä, voisiko kenties istuutua näiden seuraan siksi aikaa, kunnes saisi syötyä tilauksensa.
Jonka hän söisi silloin nopeaan tahtiin. Ehkäpä niin nopeaan, että saattaisi tukehtua donitsiinsa... Ja se olisi noloa. Nimimerkillä minulle on käynyt niin useammin kuin kerran.
Nörtti lähti kuitenkin liikkumaan mahdollisimman hitaasti pöytien sekaan kerätäkseen rohkeutta pyytämään lupaa liittyä seuraan enemmän tai vähemmän sopivan näköiseltä ihmiseltä. Tiskin viereen oli nimittäin turha jäädä, siitä olisi aiheutunut vain ruuhkaa.

Hetken ajan karhunpoika ehti jo katua koko ajatusta tulla kahvilaan nauttimaan sokeripommeista, kun sitten kuuli jonkun puhuvan. Ensimmäisenä Kevin jäätyi niille sijoilleen. Tyttö... Puhuja oli tyttö. Kuinka monet tytöt hänen siskojensa lisäksi puhuivat hänelle? Tuskin kukaan. Niinpä herran oli hetken aikaa vaikea uskoa, että tyttö nimittäin puhui hänelle, kunnes sitä uskallettiin kääntää rintamasuunta puhujaan, joka totisesti katsoi häntä, eikä ketään muuta.
Hämmästyksen ja nolon sekainen ilme kohosi nörtin kasvoille, kun hän vihdoinkin suostui uskomaan, että hänelle totisesti oltiin puhuttu. Niin ja kuinka epäkohtelias hän olikaan ollut! Oli vain antanut tytön puhua selälleen.
"Se-selvä", sai Kevin ähkäistyä ja laski varovaisesti tarjottimensa pöydälle, istahtaen tuntematonta tyttöä vastapäätä. "Kiitos.." ja hän automaattisesti kumarsi pienesti toiselle, kiitollisen hymyn käväistessä pikaisesti kasvoilla.
Vasta nyt nörtti uskalsi tarkastella tarkemmin tyttöä, jonka seuraan oli liittynyt; toinen oli sievä. Ja blondi. BLONDI. Ja kasvoissa oli jotain hyvin tuttua... MAI GAAD!! SHAKIRAN SUKULAINEN!!
... Okei, ei... Kevin... rauhoitu... ylireagoit, tuskinpa nyt tyttö oli sukua Shakiralle. Mahdollisuudet nimittäin olivat häviävän pienet.
".. Anteeksi.." poika mumisi, sillä oli tuijottanut toista sen verran pitkään, vielä suu raollaan, ettei sitä voinut enää laskea vahingossa tapahtuneeksi vilkaisuksi. Tuijottaminen oli epäkohteliasta.

Nörtti otti palan donitsista, jonka päälle joi jaffaansa. Hänestä tuntui, että tukehtumisvaara oli lähellä.

//Eihän tuossa nyt niin kauaa kestänyt ^^

Sillä hetkellä tytön päässä lenteli sekunnin tai parin ajan, että hänet jätettäisiin taas täysin huomioimatta ja kuljettaisiin kylmästi ohitse kuin mikäkin catwalkilla ylväästi kävelevä malli. Sitähän sattui käymään tuon tuosta Astonissa ollessa joten eikai se niin suuri ihmettelyn aihe olisi. Lähellä oli ettei käännytty takaisin turvallisesti oman kahvin ääreen niinkuin useimmiten näissä tilanteissa hän menetteli kun oli vain ilmaa muiden silmissä. Positiivisena yllätyksesä blondi sai huomata, että hetken siinä juntattuaan poika kääntyi ympäri. Olihan sekin jo edistystä, että joku saattoi osoittaa kuulevansa hänen puhuvan.

Elionin kasvoille syttyi ymmärtäväinen hymy, kun poika sopersi jotain kiitoksen tapaista ja laski ostoksensa pöydälle. Pieni kumarrus, jonka poika lisäsi vahvistukseksi sanoilleen oli tottakai hiukan erikoista, mutta eipä tainnut brunetella olla ainakaan kohteliaisuuden saralla parannettavaa.

Neiti tajusi hetken pälyiltyään omiin käsiinsä, että vastapäätä istunut poika pyysi häneltä jo tässä vaiheessa anteeksi. Mitään tietoa blondilla ei ollut mistä, mutta olihan se kai kohteliasta vastata eikä vain katsella käsiänsä kuin ne olisivat jotkut taide-esineet. "Ei se mitään...kai..tai siis..niin" Elion nyökkäsi tuntien itsensä täydeksi idiotiiksi kun ei muutakaan osannut tehdä sillä hetkellä. Tietenkään ei kehdattu kysyä, että mitä vieras pyyteli anteeksi joten tyttö päätti yrittää aloittaa pientä keskustelua tuntemattoman miehenalun kanssa. "Mä olen muuten Elion..tai no tuskin sua kiinnostaa paljoakaan, mutta säkin taidat käydä Astonia...?" lause kuivui kasaan jo ennenkuin ehti kunnolla alkaakkaan eikä sitä keksitty parempaakaan kysyttävää. Sillähetkellä neitokainen päätti ryhdistäytyä ja yrittää edes jotenkin tuoda itsestään normaalin kuvan.

Siksipä ennenkuin toinen ehti vastatakaan edelliseen päätettiin helpottaa vähintään omaa tuskaansa ja avata suunsa, olihan se jo kerran tehty. "Käytkö muuten mitä luokkaa..tai siis jos käyt kun ei olla törmätty..tai sitten mä olen vaan ollut sokea?" tässä välissä hän olisi halunnut löytää taskustaan nuijan ja hakata itsensä maanrakoon häpeämään sitä mitä juuri oli sanonut. Hänhän kuulosti lähestulkoon keski-ikäiseltä naiselta, joka oli mennyt treffeille täysin tuntemattoman kanssa..tai jotain sinnepäin.

Parantaakseen tilannetta päätti Elion luoda kasvoilleen oikein nolostuneen pepsodent hymyn jonka jälkeen käännettiin silmät tapittamaan toista siinä toivossa, että toinen ei pitäisi aivan taunona. "Yritä ymmärtää mulle ei kovin usein kukaan jaksa vaivautua edes puhumaan niin mä olen vähän...sekaisin" Elion nauroi syystä jota ei itsekään ymmärtänyt ja nyt viimeistään pystyi olettamaan, että vastapäätä istuva poika ei pitäisi häntä lainkaan täysjärkisenä.

//Tuli vähän lyhykäinen muttamutta ainakin sain vastattua puhelimella :-DD

Vastoin kaikkia käytöstapoja Kevin katsoi toista silmät pyöreinä. Ja mitä enemmän tyttö puhui, sitä enemmän silmät laajenivat. Tuo oli... Amm... Erikoinen? Ja koomisinta oli kuitenkin se, ettei nörttipoika tuntunut sillä hetkellä ymmärtävän lainkaan blondin puhetta. Kuin se olisi ollut hänelle hepreaa. Vaikka kyllä Kevin englantia osasi, sehän oli vähän pakko, että tässä maassa selvittiin. Mutta sillä hetkellä hänestä tuntui, ettei hän ymmärtänyt mitään. Voi nörttiraukkaa.
Okei, kyllä hän oli ymmärtänyt, että tyttö oli esitellyt itsensä Elioniksi ja jotain kysynyt Astoniin liityen, mutta Kemppaa sekoitti vain enemmän se, ettei hänelle annettu edes puheenvuoroa kun ilmoille pamautettiin jo uusia kysymyksiä.
"Olen Kevin", sai nörtti hetken lagitustuokion jälkeen vastattua vastapäätä istuvalle blondille. Tätä tilannetta voisi kuvailla monin eri sanoin; hämmentävä, koominen, pelottava... Hämmentävä siksi, koska Kevinin niin järkevät ja viisaat aivot olivat täydessä kaaoksessa. Tuntui kuin aivot olisivat kuivuneet kasaan. Koominen siksi, koska hän ei jostain syystä ymmärtänyt tällä hetkellä yhtään mitään ja tyttö käyttäytyi hassusti. Pelottava puolestaan siksi, koska hän ei tiennyt toisen klikkiä ja koska toinen näytti erehdyttävästi hänen idoliltaan.

"Tuota..." aloitti karhunpentu epävarmasti ja nosti varovaisesti ruskeat mantelisilmänsä tytön omiin. Sitä ei oikein tiedetty, kuinka kannattaisi esittää kysymys mahdollisimman kauniisti. Niin ja hän oli julmasti ohittamassa Elionin kysymystä hänen vuosiluokastaan.
"Käyn toista luokkaa ja kuulun nörtteihin. Entä sinä?" jos vastaukseksi tulisi kermaan tai kapinallisiin kuuluva klikkiryhmä, hän sinkaisisi pakoon kuin singon laukaus. Ylempänä olevat pitivät nimittäin turhankin paljon hänen kiusaamisestaan ja niitä tilanteita kuka tahansa enemmän tai vähemmän itsesuojeluvaistoa omistava osasi välttää kaikin mahdollisin tavoin.

Kevin pörrötti hermostuneesti hiuspehkoaan ja tuntui unohtaneen kokonaan, että edessä kökötti vielä rahaa vastaan saadut vatsantäytteet.
Oi mahtava Buddha, Allah vai mikä lie oletkaan, älä anna kenenkään hyökätä tänään hänen kimppuunsa läksyjen tekemisen tai yleisen nöyryytyksen toivossa.

// miten ihmeessä sä puhelimella jaksat, mulla menis hermot siinä : D Pahottelut näin kökkösestä tekstistä, tuli vähän kiire!
.
Elion yskähti hiljaa miettien mitä hänen kuuluisi tässä tilanteessa tehdä. Suusta meinasi päästä uusi puhetulva, joka hillittiin puristamalla huulet yhteen ja katsahtamalla vastapäätä istuvaa sillä ilmeellä että mitäs nyt seuraavaksi. Kahvi oli unohtunut jäähtymään lopullisesti pöydälle ja saadakseen lisää aikaa miettiä järkevää lausetta, päätti likka tyhjentää mottinsa. Kahvimukin pohjan viimein ammottaen tyhjyyttään laskettiin se silmiinpistävän hitaasti takaisin pöydälle. Toisen hiukan epäileväinen katse paljasti, että välttämättä täysin normaalia kuvaa hänestä ei oltu saatu. Toisaalta haittaisiko se mitään? Tyttö pystyi kuvittelemaan ilmeensä juuri sillä hetkellä, mutta kauempaa ei sitäkään vatvottu toisen aukaistessa suunsa ja kertoessaan nimensä. "Kevin.." Elion mietiskeli nimeä pään perukoilla, hän olisi voinut sattumalta kuulla sen jossain, mutta pohdiskelun jälkeen ei musta aukko pään sisältä kadonnut, enemminkin laajeni nielaisten kaiken muunkin mukaansa.

Edellinen pohdiskelu hetki jätettiin taka-alalle Elionin reagoidessa toisen kysymykseen. Siinä katsellessaan takaisin toisen syvän ruskeisiin silmiin tajuttiin pian ettei hän ollut vielä saanut muodostettua vastausta toiselle. "Sittenhän me ollaanki saman ikäisiä, en kyllä kauheesti perustu noista klikittelyistä..ihan turhia mun mielestä, kuitenkin taviksiin ollaan luokiteltu" Elion hymähti loppuun kuulumattomasti ja suu leveni pieneen hymyyn. Toivoa sopi, ettei Keviniksi itsensä esitellyt huomannut hänen yllättynyttä ilmettään. Elion ei ollut osannut arvata poikaa nörtiksi, mutta ainahan niitä ihmeitä tapahtui. Itseasiassa blondi huokaisi helpotuksesta tuntiessaan tilanteen hiukan helpommaksi itselleen kuin vastaavan tilanteen koulun suosittujen kanssa. Ei tarvinnut ainakaan pelätä, että seuraavana päivänä ellei jo samaisena iltana jokainen tietäisi kuinka vähäjärkiseltä hän saattaisi kuulostaa.

"Kannattaa muuten juoda toi limsa ennen kun on ihan lämmintä" toiselle huomautettiin ystävällisesti hiukan virnistäen. Jopa kahvilassa oli suhteellisen kuuma, vaikka ilmastointi pauhasikin taustalla. Samassa oikein onnistuneesti Elion päätti siirtää kättänsä hiukan ja osui tyhjään kahvikuppiinsa, joka kolahti ikävästi pöytää vasten. Nopeasti kuppi nostettiin pystyyn ja katsottiin toista pahoittelevasti. "Mä en tosiaan tiedä mikä mulla on tänään, oon vaan törttöilly lähestulkoon koko päivän" Elion nauroi hivenen ujosti, hymyillen kuitenkin itsepintaisesti, joka sai olon useimmiten heti positiivisemmaksi. "Aattelin et ei mun huono tuuri seurais tänne asti, mut taisin olla väärässä" tytön hymy ei karissut hetkeksikään kevyesti meikatuilta kasvoilta.