My coffee is getting colder

Vierailija

-joku vain tänne-

Tom istuskeli yksinään kahvilassa katsellen miten ihmiset tulivat ja menivät.
Hänellä ei ollut hajuakaan kuinka kauan hän oli siinä istunut. Varmasti kauan, sillä ihmiset olivat vaihtuneet pari kertaa sinä aikana kun poika oli istunut juomassa yhtä kahvikupillistaan.
Tom nosti kupin huulilleen ja otti pienen hörpyn kahvia. Se oli jo kylmää.

Tomilla oli jumittanut joku koko päivän, ei hänellä oikeastaan asiat huonosti olleet mutta nuorukainen tunsi silti olonsa hieman surulliseksi.
Urheilija oli jopa hieman ahdistunut, hän ei halunnut palata takaisin masennukseen joka hänellä oli ollut vuosia sitten. Silloin hän oli päässyt urheilemalla eroon masennuksestaan ja olikin urheillut kuin viimeistä päivää siitä lähtien.
Tomia hävetti, hänellä oli kaikki päälisin puolin aivan loistavasti ja silti hän istui tässä mököttämässä. Nuorukainen ei kuitenkaan voinut mitään sisällään kaihertavalle ahdistuksen tunteelle.

Hän oli aiemmin mennyt ihastumaan omaan joukkuetoveriinsa joka luonnollisestikin oli myös miespuolinen. Eihän siitä mitään tullut vaikka tämä saikin Tomin mielenkiinnosta tietää, jokseenkin vähän nololla tavalla.
Eikä se enää edes liiemmin haitannut nuorukaista, kyseinen kaveri oli luvannut olla hiljaa asiasta ja Tom uskoi häntä.
Se mikä Tomia häiritsi oli uusi mielenkiinnonkohde.
Joka oli taas miespuolinen. Nuorukaisen onneksi kyseinen jätkä ei ollut urheilija joten hänen ei tarvinnut hävetä harkoissa tai matseissa. Silti poikaa ahdisti, hän oli luullut olevansa bi, mutta näytti pahasti siltä ettei hän ollutkaan.

Tom tajusi kannattelevansa edelleen kylmää kahvia sisältävää kahvikuppiaan ilmassa kasvojensa edessä. Nuorukainen huokaisi ja iski kupin pöytään niin lujaa että kahvi läikähti pöydälle.
Mun on löydettävä jostain tyttöstävä, peittämään sitä mitä mä oon. Ja miksen mä vois siihen rakastua. Miksen? Tom mietti epätoivoisena nostaen kyynerpäänsä pöydälle ja hukuttaen kasvonsa käsiinsä.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

// Minä tulen Macin kanssa joka on kuin tomin naispuolinen vastine : D

Mackenzie Eddings, Aston Highin eräs cheerleadereista käveli keskustan kaduilla melko hajamielisen näköisenä katsellen maahan. Päällä hänellä oli musta hame hieman polvien yläpuolelle ja valkoinen toppi. Hiukset olivat jätetty suoristusraudan jälkeen auki. Gladiaattorisandaalit löytyivät jaloista ja punainen laukku olkapäältä. Tyttö nosti katsettaan äkisti ja huomasi olevansa Dusty'sin kohdalla. Ajatus kahvilassa käymisessä tuntui hyvältä ja neiti astui sisään. Hän asteli suoraan pienen jonon hännille, katselematta ympärilleen.

Vaaleahiuksinen tuijotti edessä olevan miehen oranssin väristä paitaa. Paitaa hän ei kuitenkaan ajatellut vaan jotain ihan muuta. Tyttö oli puhunut Skypessä erään New York ajoilta olevan koulukaverinsa kanssa. Molemmin puolin oli vaihdettu kuulumiset ja kaikki meni hyvin sekä itä- että länsirannikoilla. Mac ei ollut voinut olla kysymättä tarkempia tietoja tai juoruja Cillasta. Tyttö kuulemma heilasteli jonkun tietokonenörtin kanssa ja näyttivät todella rakastuneilta. Cheerleader oli pyörittänyt vain silmiään ja ihmetellyt toisen valintaa. Oikeasti? Nörtti? Rakastuneita?

Pian jono olikin edennyt siihen pisteeseen, että tyttö sai tilattua. "Kahvi", hän mumisi myyjälle ja pyöritteli mielessään New Yorkia, Cillaa, Cillan pehmeitä käsiä, ohuita nilkkoja ja ylitsepääsemättömän paksua hiuspehkoa, josta kuka tahansa olisi kateellinen. Tyttö oli lähtenyt liikkeelle, tuijottaen kaukaisuuteen eikä huomioinut mm. edessä olevaa pöytää johon melkein törmäsi. Tuo melkein törmäys sai hänet palaamaan tähän hetkeen.
"Tommy?" tyttö kysyi ja istuutui pöydän ääreen kahvinsa kanssa.

Vierailija

Tom oli niin keskittynyt murjottamiseensa että pelästyi kun joku kutsui häntä nimeltä.
"HÄ? Ai, moi", nuorukainen säpsähti nostaen päänsä käsistään ja tuijotti nyt erästä cheerleaderia koulustaan, Mackenzietä.
"En huomannu että tulit", Tom sanoi edelleen hieman häkeltyneenä kun tyttö istuutui pöydän toisella puolella olevaan tuoliin.
Tom tunsi kaikki koulun cheerleaderit ainakin etunimeltä, vaikka ei liiemmin pitänyt kyseisistä pompomin heiluttelijoista. Porukassa oli muutama ihan suht miellyttävä tyttö, juuri häntä vastapäätä istunut vaaleaverikkö oli yksi heistä. Suurimmalla osalla cheerleadereista oli kuitenkin liian suuret luulot itsestään ja ulkonäöstään, Tomia ärsytti sellainen.

"Mikäs sut tänne lennätti?" urheilija tiedusteli tytöltä yrittäen virittää jonkinlaista keskustelua. Tom ei ollut liiemmin juttutuulella, toisaalta hänen kyllä teki mieli puhua kaikki ongelmansa jollekin ja vain kieriskellä itseinhossa hetken aikaa. Mutta ei se ollut mahdollista, nuorukainen halusi kuitenkin säilyttää suht hyvän maineensa koulussa joten kellekään koulututtavalle ei voinut ruveta valittamaan ongelmistaan.
Tomin mielessä kävi yhtäkkiä Jackson, hänen ensimmäinen miespuolinen ihastuksensa, Jackson asui edelleen Kanadassa ja pojat pitivät yhteyttä silloin tällöin. Ehkä hänen pitäisi soittaa Jackille kotiin päästyään.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

"Hä, taisit säikähtää?" Kenz sanoi naurahtaen nojautuen tutun kahvilan penkkiin. Tyttö silmäili nyt kunnolla urheilijanuorukaista, jonka komeat piirteet olivat olleet haudattuna käsiin niin dramaattisen näköisesti. Tavalla, jolla hän ei ollut nähnyt toista ehkä koskaan. Ja usein kun hän hänet näki, se koski pelejä, eikä silloin kerinnyt istua juttelemaan saati nojailemaan käsiinsä.
"Emmäkään..." tyttö sanoi ihmetellen vaikka ei ollut katsellut sen enempää ympärilleen.

"Tuuli varmaan", hän vastasi hymyillen. Hän ei ollut ajatellut tulevansa juuri tänne, vaan oli lähtenyt kävelylle ympäri kaupunkia. Tyttö oli ajatellut vilkkaan kaupungin herättävän enemmän jotain muuta ajateltavaa kuin koti. Hän ei ollut päässyt päässä pyörivistä asioista ja oli jo kyllästymiseen asti pohtinut ja aina vain pohtinut. Keskittyminen oli yhtä vaikeaa kuin kaulassa olisi roikkunut villiapina.
"Ja sä täällä vaan kahvia juomassa?" kysyttiin ja vilkaistiin toisen kuppia.

Mackenzie katselehti ympärileen ja otti mukistaan kiinni hörpäten hieman. "Hyi että, kahvia!" tyttö huudahti ja vaivoin sai nielaistua pahanmakuisen tumman litkun. Hän katsoi kuppia, katsoen sitten Tomiin.
"Tilasinko mä kahvia vai eikö toi myyjä tajua enää selviä sanoja. Munhan piti tilata teetä", blondi puhui katsoen poikaa. Hän yritti muistella tilannetta jossa tilasi juomansa, mutta hänellä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa siitä. "Tämäkin vielä", Mac totesi ja työnsi kahvinsa kauemmaksi itsestään. Hän inhosi kahvia.

Vierailija

"Myönnetään", Tom hymähti toisen epäiltyä että nuorukainen säikähti tytön saapumista. Tom oli vain ollut niin ajatuksissaan, mikä ei nykyään ollut enää kummallista. Kummallisempaa olisi ollut jos hän ei olisi ollut uppoutuneena ajatuksiinsa, niin paljon asiat vaivasivat häntä nykyään.

"Joo. Kahvia joka on kylmää ja maistuu aivan hirveälle, en laittanut tarpeeksi maitoa siihen", Tom naurahti pienesti ja vilkaisi kahviläikkää joka oli pöydälle tullut kupin liian kovakouraisesta käsittelystä.
Eihän Tom ollut vain kahvia juomassa, mutta sen tyttö oli varmastikin huomannut. Tom ei vain saanut minkäänlaista päätöstä ajattelulleen, ajatukset nuorukaisen päässä olivat kuin noidankehä.

Vastapäätä istuva tyttö maistoi omassa kupissaan olevaa juomaa ja Tom rupesi nauramaan blondin ilmeelle kun tämä tajusi että kupissa oli kahvia.
"Mä voin juoda sen", Tom ehdotti suu pienessä virneessä. Hän tarvitsi kahvia piristyäkseen hieman ja oma kahvi oli päässyt jo kylmäksi.
"Et taida olla oikein kahvin ystäviä?" nuorukainen tiedusteli vaaleaveriköltä ilmeisen selvää asiaa, mutta oli hyvä pitää keskustelu käynnissä.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

"Oliko säikähtämiseen jokin erityinen syy?" Mac katsoi toista kysyvästi. Ei hän sitä olisi muuten kysynyt, mutta toinen ei tuntunut olevan oma itsensä. Mutta ehkä se johtui kamalista helteistä joita oli jatkunut jo pari päivää, jolloin auringonpistoksen saaminen oli helppo juttu. Hän päätti keskittyä toiseen ja unohta omat ongelmansa. Ongelmat joita hänellä ei oikeasti ollut. Ongelmat jotka hän itselleen kehkeytti.
"Voi ei, kylmää? Eivätkö noi osaa enää edes kuumaa kahvia keittää?" Mackenzie kysäisi ihmeissään, vetäen äkkinäisiä johtopäätöksiä Tomin sanoista.
"Jos palvelu alkaa olla tällaista jatkuvasti, mähän en tuu tänne kohta ollenkaan. Varmasti tältä alueelta löytyy joku parempi paikka", tyttö mulkaisi erästä henkilökunnan jäsentä, joka oli keräämässä kuppeja pois viereisestä pöydästä. Mackenzie alkoi olla jo turhautunut ja purki sen ensimmäiseen asiaan joka tuli eteen.

"Ota vaan jos tahdot", tyttö työnsi kuppia lähemmäksi poikaa.
"En oo, juon teetä mieluummin", hän sanoi huolettomasti nojaten käteensä. Hän muisti miten Cilla joi teetä. Mutta hänen nörttinsä oli varmasti kahvimiehiä. Aivan varmasti, miten muutenkaan ne 24/7 koneidensa kanssa valvojat pystyivät olla muuten hereillä. Kahvissa oli sentään paljon kofeiinia. Macin naamalla näkyi hapan ilme kun hän jäi tuijottamaan pöydän tahratonta pintaa.

Vierailija

"Mmm, no joo. Mä olin vähän ajatuksissani, lähipäivinä ollu vähän rankkaa...", nuorukainen vastasi toisen tiedusteluun huokaisten syvään.
"Mut mitä mä tässä nyt siitä sulle alan valittaa", Tom lisäsi hätäisesti ja hymyili niin että vain oikea suupieli kohosi.
Toisen alkaessa marmattaa kahvilan huonosta palvelusta Tom pudisti päätään edelleen puolikas hymy kasvoillaan.
"Ei, ei tää kahvilan vika oo. Oon istunu tässä varmaan kaks tuntia miettimässä, kohta tulevat heittämään pihalle", nuorukainen sanoi vilkaisten tarjoilijaa joka keräsi kuppejä lähipöydästä.
Kahvila oli ainakin jonkinlainen paikka istua ja mietiskellä, koulussa oli liikaa hälinää, ei kuullut edes omia ajatuksiaan. Kotona taas joko Kyle kiusasi jostain asiasta tai Rachel huusi niin että koko torppa tärisi.
Ei kotonakaan oikein omaa rauhaa ollut.

"Kiitti", Tom kiitti toista, otti kupin vastaan ja hörppäsi heti pienen kulauksen lämmintä kahvia.
Nuorukainen nyökkäsi toisen kerrottua pitävänsä enemmän teestä, huomasi sitten toisen happaman ilmeen ja katsoi tätä hetken kummissaan.
"Mikä sulle nyt tuli?" Tom tiedusteli blondilta hieman ihmeissään.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

"Koulussa vai muuten?" tyttö kysäisi ohimennen Tomin rankoista ajoista. "Niin ja eiks meillä oo kohta se peli?" Mackenzie muisteli. Meillä, eli itse pelaajilla ja cheerleadereilla. He olivat yhtä lailla pelissä mukana kuin itse pelaajat. He kannustivat ja auttoivat joukkueen yleensä ylivoimaiseen voittoon.
"Kaks tuntia on aika pitkä aika miettimiselle, ellei sitten pohdi maailman syntyä tai jumalan
olemassaoloa", tyttö naurahti ja laittoi taidokkaasti pienellä hipaisulla vaalean hiuskiehkuran korvan taakse. Mackenzie kiinnosti mitä toinen oli mahdollisesti miettinyt, mutta malttoi mielensä udellakseen asiasta.

Hetkeen Kenz ei sanonut mitään, nosti katseensa pöydästä ja hymyili tavalliseen tapaansa. Tyttö oli sanomassa jotain mutta huokaisi, katsoen Tomia silloin kun aiotaan purkautua huolista. Toista katsotaan ja mietitään, viitsiäkkö vierittää toisen harteille, jotain mikä vaivasi itseään. Tässä tapauksessa kyseessä oli Tom, urheilija, jota hän ei tuntenut kunnolla. Mac alkoi hymyillä.
"Tuli mieleen vaan yks juttu. Juttu jonka mä haluaisin unohtaa, mut..." tytön ilme vaihtui hymyilevästä vähemmän hymyileväksi, "se vaan pyörii mun päässä." Jos hänellä olisi ollut juoma edessä, hän olisi luultavasti juonut siitä.

Vierailija

"Mmm, vähän molempia", nuorukainen vastasi tytön kysymykseen hieman kierrellen.
"Joo, eiks se ylihuomenna oo", Tom totesi toisen puhuessa pian tulevasta pelistä. Tom tiesi kyllä ettei ollut tällä kertaa harjoitellut tarpeeksi, hän ei vain ollut jaksanut. Voimavarat eivät riittäneet kaikkeen.
"Hah, kyllähän tässä on vähän kaikkea tullut mietittyä... Jumalan olemassaoloakin", Tom naurahti kevyesti peittääkseen hermostuneisuutensa.
Tomia ahdisti, selvästi toinen halusi udella nuorukaisen mietteistä, mutta kun Tom ei halunnut kertoa. Ei missään nimessä.

Yks juttu jonka haluaa unohtaa, liippaa vähän liian läheltä, Tom ajatteli toisen mainittua mieltään painavasta yhdestä jutusta. Näemmä Tomilla ja tällä blondilla oli jotain yhteistä - mieltä painava 'yks juttu'.
"Kerro toki, kyllä mä voin kuunnella jos sä haluut puhua", Tom sanoi miellyttävällä äänellään joka kieli siitä että nuorukainen halusi oikeasti kuunnella. Jos Tom jossain oli hyvä niin toisten murheiden kuuntelussa. Se oli Tomin ominaisinta alaa, hän osasi yleensä valita oikeat sanat lohduttamiseen ja olla tukena, vaikkei häntä voisi kiinnostaa tippaakaan. Tällä kertaa Tom oli kuitenkin hieman kiinnostunut mitä blondilla oli sanottavanaan, hänestä olisi mielenkiintoista kuulla mitä ongelmia cheerleaderilla voisi olla.
Tom myönsi itsekin että aliarvioi cheerleadertyttöjen inhimillisyyden, mutta hän yritti parhaansa ettei toisi sitä julki ainakaan nyt, vastapäätä istuva blondi vaikutti jo nyt omaavan enemmän järkeä kuin muut cheerleadertytöt joiden kanssa Tom oli keskustellut.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

Mackenzie nyökkäsi, hän oli siis muistanut ihan nappiin pelin. Toivottavasti siihen mennessä poika saisi virkeystahonsa hieman nousemaan, koska nyt tuo näytti melko väsyneeltä. Peliä ei niin voitettaisi.

Mac katsoi Tomin miellyttäviä kasvoja, kun toinen sanoi kuuntelevansa häntä. Tässä tilanteessa oli jotakin mukavaa ja rauhoittavaa. Ehkä se johtui siitä, että cheerleader ei flirttaillut pojalle tai muutenkaan heittänyt merkityksetöntä läppää. Eikä Tomkaan käyttäytynyt niin. Toisen käytös ei ollut sitä komean urheilijanuorukaisen käytöstä, joka oli yleensä hyvinkin itsevarmaa. Oliko toinen edes sellainen yleensä? Hän ei muistanut. Mutta sen hän aisti, että jokin selvästi vaivasi poikaa, mutta olisiko ollut itsekästä purkautua vain toiselle. Toinen oli kuitenkin lupautunut kuuntelemaan. Mac katsoi hetkeksi muualle, ettei hän olisi koko ajan vain tuijottanut toista. Joskus tyttö saattoi vain jäädä ajattelemaan ja katselemaan.

"Kun mä olin New Yorkissa, siellä oli yks tyyppi", Mac aloitti, "Mä pidin siitä tosi paljon, mut se ei", tyttö vilkaisi poikaa tarkastelen kuunteliko tuo. "Nyt kuulin, et sillä on joku ja ne on rakastuneita tai jotain", tytön äänestä kuului pienoinen katkeruus.
"Mä en ees tiiä, mikä tässä on ongelmana, koska en kuitenkaan ikinä vois saada sitä. Ja se on sitä paitsi erilainen kun mä", Macin ääni oli melko hiljainen, koska hän ei halunnut muiden kun Tomin korvien kuulla. Kerrottuaan mietityttäneen asian, hän ei edes tiennyt miksi oli kertonut. Tuskin poika voisi auttaa.

Vierailija

Tom kuunteli mitä toisella oli sanottavana. Tytön lopettua puheensa pojan kasvoille nousi ymmärtäväinen hymy.
"Jos sua yhtään auttaa niin oon ite aika lailla samassa tilanteessa", nuorukainen sanoi katsoen tyttöä pitkään.
"Tosin tää josta mä pidän on ihan Astonista, mutta sanotaanko näin että on alemmassa asemassa kuin mä ja lisäksi tässä on vähän muitakin esteitä keskellä tietä", Tom sanoi pienen punan leijaillessa hänen kasvoillaan.
"Tää keskusteluhan on sitten ihan vaa meidän välinen, eikö?" Tom vakavoitui varmistaessaan ettei toinen lörpöttelisi hänen asioitaan muille. Tom ei itse kuulunut juoruilijoihin, joten häneen pystyi luottamaan täysin. Harvemmin häneltä edes kysyttiin mitään juoruja, toiset olivat tottuneet siihen ettei poika puhunut muiden asioista.
"Mutta se sun pitää tietää et erilaisuus on rikkaus. Ei oo olemassa ihmisiä joita vois pitää erillää vaan erilaisuuden takia. Rakkautta on tai sitä ei oo", Tom sanoi palauttaen ääneensä sen lämpimän, miellyttävän sävyn.
"Onhan munkin turha haikailla semmosta joka tietää mut ehkä koulun urheilijana mut ei ihmisenä, me ei itseasiassa olla koskaan puhuttu. Taisin joskus sanoa sille käytävällä moi ja se vaan mulkas mua", Tom naurahti ja nojautui tuolissaan taaksepäin. Hän oli hämmästynyt miten pystyi puhumaan asioistaan näin tuolle vaaleaverikölle.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

Mackenzie hymyili. Oliko todella myös toisella tämänlaatuisia ongelmia. Tyttö kuunteli siis tarkkaan. Hän tajusi, että oli ehkä onnekkaampi, koska Cilla oli maan toisella puolella. Mac ei nähnyt häntä konkreettisesti edessään, mikä olisi tehnyt tilanteessa paljon sietämättömän. Jos hän olisi nähnyt heidän kuherteluaan, Mac olisi raivostunut julkisesti. "Tietysti", tyttö vakuutti toiselle aidosti. Hän juoruili joskus, mutta antoi nyt sanansa toiselle.

Toisen sanat tuntuivat rohkaisevilta ja viisailta. Hän ei tiennytkään, miten Tomin suusta sattui tulemaan tuollaista. Mutta Mac oli pyörällään päästään. Koska kun hän joitakin ajatuksia sanoi ääneen, toisia tuli tilalle. Tyttö nojasi käteensä, katsoen taas pöydän tummaa pintaa.
"Mut se tyyppi ei uskaltanu olla erilainen, mut mä olin ja se kauhistutti mua itteenikin", Mackenzie kertoi muistellen, piirrellen sormella kuviota pöytään. "Eihän se sit ois voinu ollakkaan mun arvonen?" tyttö nosti katsettaan, kohdaten Tomin.

"Mulkas sua? Voi, eihän sulle voi olla kukaan hymyilemättä", hän sanoi kuullessaan toisen jutusta. Kuka olisi voinut olla töykeä urheilijalle. Kaikkihan palvoihat heitä. Melkein kaikki, paitsi ne jotka vihasivat.
"Mut ehkä sun pitäis vaan mennä juttelemaan sille? Tutustua", Mac sanoi hymyillen. Tytön neuvo saattoi olla turha, jos Tom oli sitä jo kokeillut. Ihmisten välillä oli olettamuksia, jotka totisesti sotkivat tutustumista.

Vierailija

Toisen luvattua ettei tämä kertoisi Tomin juttuja eteenpäin, Tom nyökkäsi hymyillen. Toivottavasti tyttö pitäisi sanansa.
"No jos ei uskalla olla oma ittensä ja sitä kautta myös erilainen, se kertoo luonteen heikkoudesta... Mun tarvii kans varmaan myöntää että mussa on hiukan sitä vikaa... Mut koitan pärjätä", Tom sanoi hiljaa katsoen vaaleaverikköä.
"Toisen arvonen on vaan sillon ku tuntee myös samoin... Jos joku ei pidä toisesta eikä nää siinä olevaa kauneutta ni se on oma moka..." poika hymähti ja tuijotti pöydällä olevia käsiään. Miksi hän nyt rupesi filosofiseksi, olisihan hän voinut yhtä hyvin olla hiljaa.

"Valitettavasti kuuluu pahiksiin", Tom virnisti hieman pahoittelevasti, hänhän olikin pahoillaan että hänen ihastuksensa kuului pahiksiin eikä todennäköisesti pitänyt urheilijoista.
"Mä kerran menin juttelemaan yhelle ihmiselle josta tykkäsin. Se juttu meni lievästi sanoen vähän puihin..." Tom sanoi muistellen Acidia, urheilijapoikaa johon oli aiemmin ihastunut. Tomin onneksi tunteet olivat pikkuhiljaa poistuneet Acidin torjuttua hänet.
"Tälle en oo muuta ku moi sanonut. En tosiaan tiedä mulkaisiko se ees tahallaan, voi olla että kuvittelin ku olin tarpeeks kauhuissani siitä että kehtasin sanoa moi", Tom naurahti, laittoi kätensä hetkeksi ristiin, mutta veti kätensä pöydän alle kun tajusi kuinka tyhmältä se näytti, ihan kuin hän olisi ollut uskovainen.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

Vaaleaverikkö kuunteli ja pian myös naurahti. Tom pärjäsi varmasti loistavasti. "Saat kuulostamaan sen niin helpolta", tyttö sanoi, "En ollu tainnu oikein tajunnu tota." Mac hymyili ja olisi varmasti halannut toista, jos heidän välissään ei olisi ollut pöytää. "Ehkä mä nyt voisin mennä eteenpäin, mut se tuntuu vaikeelta löytää joku niinkuin mä", tyttö pohti.

"Pahiksiin?" Mackenzie terävöityi nojailustaan. "Onhan niissä oma hohtonsa. Kai", tyttö sanoi miettien, virnistäen hiukan.
"Jos menee puihin, niin sitten vaan uudestaan. Ei epäonnistumisia kannata hävetä", Mac sanoi tomerasti. Hän ei ollut noudattanut omia neuvoja silloin, koska oli ollut aivan liian kauhuissaan. Nyt hän olisi yrittänyt uudestaan, vaikka viesti olikin silloin ollut melko selvä toiselta puolelta. "Sori, mut en tykkää tytöistä" oli ollut kohtelias lause, mutta sydäntäsärkevä.

"Musta pahikset kattoo ketä tahansa mulkoilevasti", hän sanoi naurahtaen. "Sä oot tehny ekan siirron joten...seuraavaks meet juttelemaan sille ja hurmaamaan sen sun ulkonäöllä ja sun sanoilla, niin eiköhän se pidä susta sitten", Mac luetteli ja nosti tuoliaan lähemmän pöytää. "Mä ainakin oisin ihan myyty, jos mä tykkäisin..." tyttö aloitti, joutui hämilleen hetkeksi, kunnes jatkoi, "Jos siis näkisin sut seurustelukumppanina."

Vierailija

"Se onkin helppoa jos sen osaa ottaa oikeella tavalla... Yleensä sitä vaan suhtautuu ihastuksiinsa ihan liian kauhuissaan ja kun ei luota onnistumiseensa... No, se juttu epäonnistuu helpommin", Tom sanoi mietiskellen omia edellisiä sähläyksiään ihastustensa kanssa. Hän oli vain kerran elämässään ihastunut tyttöön ja hän oli silloin 13 -vuotias, tyttö oli torjunut hänet koska oli pitänyt Tomia nörttinä. Ei hän itsekään koskaan onnistumiseensa luottanut, siksi hän todennäköisesti ei ollut koskaan saanutkaan ketään ihastuksistaan.

"En mä silleen nää sitä et siinä olis jotain hohtoa just sen takia että tyyppi on pahis. Se vaan on viehättävän olonen ihminen", Tom virnisti ja ajatteli tätä poikaa jota oli aina vaivihkaa katsellut käytävillä. Tyypillä oli juuri oikeanlainen ulkonäkö, sellainen mistä Tom erityisesti piti. Tomin oli myönnettävä että hän katseli lähinnä ulkonäköä, nuorukainen oli sitä tyyppiä ettei hän päästänyt ketään kovinkaan lähelle itseään eikä sitten lopultakaan oppinut tuntemaan ihmisiä kovin hyvin.
"Mutta mä luulen että se on varattu. En oo kyllä ihan varma", Tom sanoi hiljaa ja pohdiskeli sitä päivää kun oli nähnyt ihastuksensa erään tytön kanssa. Se oli saanut Tomin ärsyyntymään, mutta hän oli vain paennut urheilukentälle treenaamaan unohtaakseen näkemänsä.

Toisen sanottua että olisi ihan myyty jos Tom yrittäisi iskeä tätä, nuorukaisen kulmakarvat singahtivat ylös. Yrittikö tämä iskeä häntä vai oliko tyttö lipsauttanut jutun täysin vahingossa ja viattomasti? Tom ei osannut sanoa, joten hän tyytyi hymyilemään pienesti samalla kun hän seurasi kahvilan ohi kulkevia ihmisiä ikkunasta.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

Pieniä, hiljaisia nyökkäyksiä ja ynähdyksiä käytettiin Tomin puhuessa kauhusta ihastuksiin.
"Kauhuapa hyvinkin, se on niin totta", sanottiin. Yleensä Mac oli huoleton sosiaalinen ihminen, vaillaa minkäänlaista ajatustakaan siitä, että epäonnistuisi. Itseluottamus oli yleensä korkealla, koska hän tiesi olevansa hyvännäköinen. Se tuttu tunne olikin heikentynyt kun hän oli saanut pakit tytöltä. Mackenzie ei enää tiennyt oliko hyvännäköinen ja hurmaava. Voisiko sittenkään saada kenet tahansa, kuten oli joskus niin aidosti luullut. Tunnetta ei tullut enää voimakkaana, mikä sai tytön kauhistumaan, jos kyseessä oli henkilö, josta piti.

"Viehättävän olonen ihminen?" Tom taisi olla ihastunut, mille Mac hymyili. "Haluutko kertoo siitä hieman lisää?" tyttö kysyi. Ei toisen tarvisi toisen nimeä sanoa, mutta jotain muuta. Millainen pahis, oli saanut Thomasin niin viehättymään itsestään.
"Mut sun pitäis kyllä ottaa siitä selvää, koska sit sä tiiät, onko sitä turha lähestyä", tyttö sanoi purren huultansa. "Joillekkin taas on ihan se ja sama jos tyyppi on varattu. Mut et sä varmaankaan oo sellanen ihminen?" tyttö sanoi kohteliaasti. Hän ei sietänyt sitä, että varattuja pokailtiin. Ihmisiä petettiin jatkuvasti, ja niin hyvin, että toinen ei edes huomaa.

Cheerleader huomasi Tomin ilmeen ja naurahti. Kai toinen oli tajunnut, että hän ei ollut kiinnostunut?
"Toikin kahvi jäähtyy, jos et juo sitä", Mackenzie sanoi viitaten hänen luovuttamaansa kahviin. Poika ei ollut koskenut siihen vähään aikaan.

Vierailija

"En mä oikein tiedä... Mieluummin olisin hiljaa koko jutusta", Tom hymyili yrittäen viestittää katsellaan tytölle ettei hän suinkaan halunnut olla puhumatta asiasta juuri tälle vaaleaverikölle vaan hän ei halunnut puhua siitä kenellekään.
"Asia on mulle hieman arka", poika jatkoi pahoitellen ja palautti katseensa takaisin ikkunaan jonka toisella puolella ihmisiä vilisi jatkuvasti matkalla jonnekin. Kaikilla oli nykyään niin kiire, kiire oli asia mitä Tom ei ymmärtänyt, kyllä asiat sai pienemmälläkin hosumisella valmiiksi.

Toisen puhuessa varatuista Tom alkoi näyttää yhtäkkiä hieman katuvalta.
"Itseasiassa mulle on ihan sama onko joku varattu vai ei jos mä todella olen kiinnostunut, tunnen ihmisen ja välitän siitä enemmänki ku vain kauniista kuoresta. Sillon mua ei vois vähempää kiinnostaa onko sillä joku, ehkä se on törkeää mut näin asia on", nuorukainen sanoi katuvan näköisenä tytölle, tämä oli selvästikin niitä ihmisiä joka ei moiseen ryhtyisi.
"Mutta jos mä vaan ihailen jotakuta kauempaa, näen kauniin ulkokuoren mutta en ihmistä tunne juurikaan, en mä ryhdy semmoseen et yrittäisin viedä sen joltakulta, jos käykin sitte niin että ei siitä tuukkaan loppujen lopuks mitään ni oon tuhonnu monen ilot pitkäks aikaa. Mut jos joku on varastamisen arvoinen niin...", Tomin ilme kasvoilla alkoi palautua takaisin normaaliksi, hän vastusti sitä jos joku oli suhteessa ja piti toista suhdetta samaan aikaan yllä. Mutta siinä Tom ei nähnyt mitään pahaa jos joku löysi toisen ja jätti kumppaninsa toisen vuoksi.

Vaalea tyttö naurahti Tomin ilmeelle, Tom tulkitsi sen niin että tyttö ei ollut yrittänyt iskeä Tomia repliikillään. Nuorukainen hymyili vapautuneemmin ja tarrasi kahvikuppiinsa toisen kehotuksesta.
"Se on jo hieman jäähtynyt", Tom totesi hörpättyään kulauksen kahvista. Kyllä hän sen silti aikoisi juoda, ei se sentään kylmää vielä ollut.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

"Ei meidän siitä oo enää pakko puhua", Mackenzien totesi hymyssä suin. Hän ei ollut loukkaantunut yhtään, vaikka Tom ei halunnutkaan puhua hänen kanssaan siitä. Tyttö jäi katselemaan pojan kasvoja, kun tämä katseli ikkunasta ulos. Tuskin Tom oli ensimmäinen kermalainen joka ihastui pahikseen. Hän oli varmasti nähnyt joitakin muitakin pareja, mutta he eivät yleensä olleet kovinkaan suosiossa. Heitä katsottiin paheksuen, mutta jotkut saattoivat katsoa myös ihaillen. He olivat erilaisia eivätkä antaneet klikkirajojen estää rakastumista. Rakkauttahan urheilijapoikakin etsi. Mitä Tomille tapahtuisi, jos tuo saisi ihanan pahiksensa, olisi mielenkiintoista mietittävää. Tyttö jätti toisen kasvot rauhaan ja katsoi myöskin ikkunaan. Ikkunan takana olevan tunnelman huomasi, mutta se ei onneksi yltänyt rauhalliseen kahvilaan, jossa kuului puhetta ja lusikoiden kilinää kuppeja vasten.

"Kun tunteilleen ei voi mitään, niin hyvä siinä on yrittää olla poissa toisen elämästä", Mac sanoi hieman olkiaan kohauttaen, niin kai se vain meni.
"Toisen varastaminen kuulostaa... pahalta", tyttö naurahti toisen ilmaisulle. Mackenzie ei pitänyt varastamisestakaan, siinä sai vielä kamalat vihat niskoilleen. Maine, jota tyttö vielä piti tärkeänä olla menettämättä, saisi negatiivisen sävyn.
"Jos sä tän yhen tyypin varastat, niin siinä voi käydä huonosti", vaaleaverikkö sanoi huomauttaen, "Sulle saattaa kertyä mukava vihajoukko". "Mutta ainiin, lupasin olla puhumatta siitä", Mac sanoi nopeasti ja katsoi poikaa vuorostaan katuvasti.

"Jäähtynyt?", tyttö sanoi päätään pyöritellen, toinen oli huono juomaan mitään kuumana.
"Aiotko olla täällä vielä kauan?", Mackenzie kysyi ja katsahtaen tiskille, jonka takana touhusi nainen. Tuolla oli tummanruskeat hiukset ja korviin asti ulottuva hymy, joka paljasti hyvin hoidetut valkoiset hampaat. Nätimpi kuin hän itse, tyttö mietti.

Vierailija

"Hyvä", Tom sanoi hiljaa toisen sanottua ettei heidän tarvitsisi enää puhua ihastusaiheesta. Tomia ahdisti puhua ihastuksestaan, se tuntui niin hölmöltä. Varsinkin kun toinen ei tiennyt että kyseessä oli toinen poika eikä suinkaan tyttö.

"Niin... Ehkä se kuulostaa, mutta siinä ei tavallaan voi mitään, ajattele ite tilanne, oot päättömän rakastunut johonkin ihmiseen ja saat selville tämän tunteet, annatko mieluummin sen tyypin jäädä entisen kumppanin kanssa vain siksi että asetat jonkun randomin onnen omasi edelle? Eikä oo edes takeita siitä että tää ihastuksen kohde jäisi entisensä kanssa jos tunteet ovat myöskin osoittautuneet kohdistuvan myös johonkuhun muuhuin kuin omaan kumppaniin... Ihmismieli ei mun mielestä toimi niin että ajatellaan ensin toisen onnea... Ihminen ajattelee aina ensin itseään, sitten tulee seuraavaksi moraalikysymys ja jotkut saattavat jättää tiettyjä tekoja tekemättä koska se ei oo moraalisesti oikein", Tom höpötti vaaleaverikölle omia teorioitaan, nuorukainen oli miettinyt asiaa paljon. Ylipäätään hän oli miettinyt kaikkea paljon ja tuntui hyvältä puhua jollekulle mietteistään.
"Niin, vihamiehiä... Jos mä jäisin yksin sen kaiken jälkeen, jos oisin yksin vihamiesten kanssa... Se olis rankkaa. Mut jos mulla olis joku jota rakastan mun vierellä, ni vihamiehiä saa ihan hyvin olla vaikka sata kappaletta eikä mua kiinnostais niitten olemassaolo", Tom jatkoi aiheesta ja huokaisi sitten syvään.
"Kuulostanko paskiaiselta?" nuorukainen tiedusteli vastapäätä istuvalta cheerleaderilta hieman vino hymy kasvoillaan.

"En mä tiijä. Ehkä? Ehkä en?" Tom hymähti ja otti hörpyn hieman jäähtyneestä kahvistaan.
"Voin mä tässä seurana istuskella jos haluat täällä olla... Ja voit säkin mulle puhua, mä tässä oon lähinnä äänessä ollut", nuorukainen sanoi kuin pahoitellen sitä että oli lörpötellyt niin paljon.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

Mackenzie jäi miettimään tilannetta, jossa joku toinen omistaisi tyypin, jota hän rakasti. Siinä saattaisi rakkaudesta sokeana tehdä vaikka mitä. Tytön oli helppo kuvitella, koska tyttö oli unelmoinut monenlaisia asioita mielessään. Tom oli myös oikeassa siinä, miten itsekkäästi ihminen ajatteli. Mackenzienhän olisi se pitänyt tietää, mutta jollakin tasolla hän ei pitänyt itsekkäänä oman eduntavoittelijana. Oli harvoja, joiden tarpeita ja onnea hän ajatteli ennen kuin itseään, eikä pojan random niihin ehkä kuulunutkaan. "Taitaisin silloin toimia itsekkäästi", Mac myöntyi. "Mut onko sulle sit mitään väliä, jos se on jonkun sun tosi hyvän ystävän kanssa ja sä haluat sen?" kysyttiin, kuulostellen pojalta.

"Joo, oot aivan kamala paskiainen, häpeä!" blondi sanoi ensin esittäen hyvinkin vakavaa, pyrskähtäen sitten nauruun. "Ei, et sä oo ainakaan mun mielestä", Mackenzie vakuutti. Toinen ei varmasti välittäisi siitä pidettäisiinkö häntä paskiaisena, jos se rakkaus olisi vieressä. Rohkeaa ja rakkauden sokaisemaa.
"Usko tai älä, kuulostat unelmalta", tyttö sanoi kainosti hymyillen. Joku olisi todella onnellinen Tomin kanssa.

"Hyvä, mä käyn äkkiä ostamassa uuden juoman. Jos nyt saisin sitä teetä..." Mac nousi ja meni tiskille laukku mukanaan. Ruskeahiuksinen nainen oli kadonnut johonkin, ja häntä palveli sama tyyppi kuin aikaisemminkin. Nyt tyttö pysyi maanpinnalla ja tilasi selvästi sitruunateetä. Saatuaan kupin ja maksettuaan, hän käveli taas pöydän luo. Maku oli paljon parempi kuin kahvissa. "Oiskohan mulla vielä jotain muuta huolia kuin Cilla?" hän mietiskeli, hörpäten sitten rentoutuneena teetänsä.

Vierailija

Tytön myönnettyä että tämäkin toimisi itsekkäästi Tomin kuvailemassa tilanteessa poika nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"Niinhän varmaan me kaikki", poika sanoi ja kuunteli sitten toisen kysymyksen.
"Hmm, sillon tilanne olis luonnollisesti vaikee, ystävänsä siinä menettää ainakin eikä oo takeita pysyykö ees tän tyypin kaa yhessä jonka on sitten saanut pois ystävältään... Riippuu hiukan, jos oon todella rakastunut tähän tapaukseen ja myös se on mun hyvä ystäväni niin voi olla että riskeeraisin toisen ystävyyden sen vuoksi. Mutta jos se ei oo jotain todella erityistä, en rupea siihen", Tom sanoi hetken mietittyään. Hän tiesi millaista oli kun joku jota ihaili pitikin parhaasta ystävästä. Se oli kauheaa.

Toisen vastattua Tomin tiedusteluun siitä oliko nuorukainen paskiainen, poika hymyili tytölle leveästi.
"Niinkö? No joo, voi sen kai niinkin nähdä. Harmi vaan etten koskaan kuulosta unelmalta niiden korvissa joiden todella haluaisin noin ajattelevan", nuorukainen sanoi hymyn hieman laimennettua.

Tytön lähdettyä hakemaan juomaansa Tom keskittyi hörppimään kahvinsa pois jäähtymästä. Kun vaaleaverikkö palasi ja sanoi jotain, Tomin kulmakarvat sinkoilivat taas ylös.
"Cilla?" poika tiedusteli hieman ihmeissään.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

"Mä ainakin suojelen mun ystävyssuhteita kaikelta tollaselta ihastumiskrääsältä. En tiiä onko tytöt ja pojat erilaisia siinä suhteen..." Mac sanoi Tomin lopetettua. "Mut onneks mun kohdalle ei ole vielä tullut sellaista tapausta. Kuolisin jos sattuis käymään niin", tyttö jatkoi eikä voinut kuvitellakkaan kuinka inhottavaa se olisi.

"Ihan oikeesti. No mä voin vaikka tehdä hienon mainoskamppanjan sun hyväksi. Kuuluttaa koko maailmalle kuinka unelma sä oot" vaaleita avonaisia hiuksia kosketettiin puheitten lomassa. "Et ehkä kuitenkaan halua?" tyttö aavisti naurahtaen.

"Niin Cilla siis se New York henkilö josta puhuin", Mackenzie vastasi naurahtaen. Oliko toinen jo unohtanut? Tyttö kohotti teensä tavalliseen tapaan huulilleen. Tajuten sitten mitä oli sanonut, ja miten kamalan huolimatonta se oli ollutkaan. Hänen silmänsä laajentuivat ja tämä laski kupin takaisin pöydälle uskaltamatta katsoa Tomiin päin. Jos Tom osaisi laskea yhteen yksi plus yksi tämä tajuaisi, mutta jos... Ei ollut mitään toista vaihtoehtoa, koska poika oli näyttänyt olevansa älykäs ajattelija. Mackenzien kuvitteli millainen ilme pojalla olisi. Pilkkaava, ymmärtävä vai järkyttynyt? Se oli kiusallista. Hän ei voinut juosta pakoonkaan, joten blondi nosti päänsä ja katseensa nuorukaiseen.

Vierailija

"Mä ainakin koen että oon liian rakkauden puolelle menijä. Tai siis, jos pitää valita rakkaus tai ystävyys niin todennäköisesti se on rakkaus, jokseenkin tilanteesta hieman riippuen", Tom sanoi rennon hymyn leijaillessa nuorukaisen kasvoilla. Hän oli paatumaton romantikko ja rakkauden puolestapuhuja, sitä hän ei voinut kiistää.

"Mainoskampanja musta?" Tom repesi hyväntahtoiseen nauruun ja vakavoiduttuaan jälleen hän suuntasi silmänsä vaaleaan tyttöön.
"Aika hauska idea. Mutta ei ehkä ainakaan vielä", nuorukainen sanoi huvittuneisuuden kuultaessa hänen äänestään.

Toisen ilmaistessa melkoisen selkeästi että oli ihastunut tyttöön, Tom ei tiennyt kumpi tunne oli hänellä voimakkaampi, huojennus vai yllättyminen. Ehkä jälkimmäinen, tästä tytöstä hän ei ollut osannut tätä odottaa.
"Tarkoitat siis että tämä ihastus josta olet puhunut on... tyttö?" Tom kysyi ystävälliseen sävyyn yrittäen pitää kasvonsa peruslukemilla. Ei hän toki halveksinut toista millään lailla, hän oli vain yllättynyt.
Tom ei lisäksi ollut tottunut siihen että tytötkin saattaisivat pitää toisistaan romanttisesti, hän oli törmännyt aina vain heterotyttöihin. Tai sitten ne eivät vain olleet kertoneet nuorukaiselle suuntautumisestaan.

Viestien lukumäärä : 886 Join date : 14.06.2009

"Mutta joskus kuitenkin?" tyttö naurahti, sekoittaen teetänsä. Ajatus oli typerä, mutta toteuttamiskelpoinen. Saataisiinko sillä kaikki mahdolliset kandidaatit huomaamaan millainen syvällinen, romantikko Thomas oli? Varmasti saataisiin, jos Mackenzie sen järjestäisi. "Lakanoita koulun seinille, pieniä flyereita, kuten jossain vaaleissa", Mac kertoi. Toteutus voisi tapahtua ystävänpäivänä?

Mackenzie ei osannut tulkita toisen ilmettä. Tom oli laskenut tulokseksi ilmiselvän kaksi ja kysyi kysymyksen johon tyttö ei heti vastannut. "Niin, joo on", hän sanoi sen liiemmin iloisesti kuin surullisestikkaan. Toinen tiesi nyt salaisuuden, joka oli ollut vielä vähän aikaa sitten salaisuus aivan jokaiselle. "Ja mä toivoisin vuorostani, että tää pysyis vain meidän keskisenä, koska toi oli vahinko enkä aikonu sulle kertoa", Mac puheli yrittäen kuulostaa järkevältä kaiken päässä liikkuvien uhkakuvien kanssa. Tämä ei saisi mennä muiden tietoon. Hän ei halunnut olla kaikkien puheenaiheena.

Hänen oli pakko kysyä eräs kysymys pojalta. "Ethän sä pidä mua nyt minään friikkinä? Tai siis, sehän on kai melko yleistä mutta..." tyttö hymyili vaitonaista hymyään. Yleistä, mutta miksi hän ei tiennyt ketään, joka olisi mahdollisesti pitänyt tytöistä? Tuo katsoi nopeasti ympärilleen, sitten taas poikaan ja puoli tyhjää teekuppia.

Vierailija

"Hah, en tiedä. Olis se kyllä aika söpöä", Tom hihitteli tytön ehdotukselle, toisaalta se olisi suloista mutta toisaalta jotenkin epätoivoisen oloista. Mutta ehkä johonkin muutenkin imelään päivään, kuten esimerkiksi ystävänpäivään se voisi sopia.

Toisen myönnettyä että tykkäsi tytöstä, Tom nyökkäsi ymmärtäväisenä.
"En mä kerro tästä muille, voit luottaa muhun", nuorukainen sanoi pitäen neutraalin ilmeen kasvoillaan. Hän ei tiennyt kertoako tytölle oman ihastuksensa sukupuoli, hän ei ollut varma oliko kannattavaa mainita itse omasta tilanteestaan, eihän pojasta tykkäävä poika ollut kuitenkaan sama asia kuin tytöstä tykkäävä tyttö.

"Ei, en mä pidä. Yllätyin vähän että just kaikista ihmisistä sä pidät tytöistäkin, et vain jotenkin vaikuta siltä. Mutta eihän sitä aina ulospäin voi nähdä, joistakin ihmisistä kyllä, mutta ei todellakaan kaikista", Tom hymyili hieman ja yritti edelleen miettiä pitäisikö hänenkin "tulla kaapista".
"Yleistä? No jaa, en tiedä. Mutta niin yleistä se kuitenkin on että mun pahikseni on jätkä", Tom livautti nopeasti hieman hiljaisemmalla äänellä kuin normaalisti. Hän oli nyt kertonut jollekin omasta suuntautumisestaan. Eihän Tom homo ollut - tai oikeastaan hän ei ollut varma - mutta biseksuaali ainakin.

» me, coffee and you?
» coffee control
» Morning coffeé
» One more cup of coffee for the road
» One more cup of coffee 'fore I go