My coffee is getting colder

Mackenzie jäi miettimään sitä, kun Tom sanoi ettei tyttö vaikuttanut siltä että tuntisi vetoa tyttöihin. Oliko se hyvä asia vai ei? Asian muilta säilyttämiseksi se oli hyvä, mutta eihän kukaan tullut häntä iskemään, jos ei ajateltu hänen pitävän samasta sukupuolesta. Oli hän kuullut, että heterotyttöjä oltiin piiritetty, joten ehkä hänelläkin olisi toivoa. Sokkona hänenkin pitäisi lähestyä naisia, eihän siihen ollut mitään ulkonäkökoodia.

Tomin tullessa hänelle noinkin suoraan ulos kaapista. Mac häkeltyi ensitöikseen. Tyttö meinasi huudahtaa, että poika valehtelee, helpottaakseen vain hänen oloaan. Katsellen, suu pienesti raollaan toista, Tom taisikin olla tosissaan. "Oikeasti? Tykkääkö tää pahiskin sit pojista?" kysyttiin vieläkin hieman hämmästyneenä tilanteesta. Hän ei olisi arvannut millään. Ulkonäkö ei paljastanut toisenkaan kohdalla mitään. "Aika outoa ja mielenkiintoista", tyttö sai sanotuksi ja nyt hänen kasvoilla näkyi ilo. "Johdattikohan kohtalo meidät yhteen?" Mac kysyi lempeästi hymyillen.

Toisen häkellyttyä selvästi Tomin paljastuksesta poika hymyili melkeimpä pahoittelevasti. Olihan hän töksäyttänyt asian melkoisen suoraan ja tyttö oli yllättynyt.
"Ihan oikeasti..." Tom vakuutti toiselle katsoen tyttöä samalla silmiin.
"Mä en itseasiassa tiedä. Oon nähnyt sen muutaman kerran kulkevan erään tytön kanssa, mutta voihan kyseessä olla pelkkää kaveruutta", nuorukainen kertoi ja ajatteli tätä komeaa pahista.
"Jos oon ihan rehellinen niin tää on jo toinen miespuolinen ihastus mulla täällä Astonissa... Ja en oo ihan varma onko tässä viel yks kolmaskin, sillä on järkyttävän ihana hymy. Mut en mä tie tykkäänks mä siitä muuten, hymystä vaan", Tom naurahti kevyesti ja ihmetteli miten avoimesti puhui hänelle hyvin arasta aiheesta ja vielä ihmiselle jota ei tuntenut tämänkään paremmin. Hassua.

"Kohtalo varmaan joo", poika totesi hymyssäsuin. Häntä houkutti kysyä tytöltä yhtä asiaa, muttei ollut varma olisiko se ollut sopivaa.
"Jos et pahastu ni haluaisin udella et tykkäätkö sä pojistakin?" Tom tiedusteli pää hieman kallellaan, niin kuin koiranpennulla joka oli juuri napattu itse teosta kesken sohvansyönnin.

Urheilijan kertoessa pahiksestaan tyttö nyökytteli päätänsä. Hän ei kehdannut kysyä kuitenkaan suoraan kuka oli kyseessä. Ehkäpä toinen ei edes suostuisi kertomaan, jos sattuisi kysymään sitä. Ja entä kenellä oli järkyttävän ihana hymy? Mac ei pystynyt koulun suuren väkimäärän takia muistelemaan kaikkia hymyjen omistajia. "Sä taidat olla helposti ihastuvaa sorttia? " tyttö kysyi pääteltyään Tomin kertomasta.

"Kyllä kai, joo..." Mac mietti katsellen Tomin kasvoja. Hän piti pitkistä miehistä, joilla oli leveät hartiat ja vahvat kasvonpiirteet. Hänellä oli ollut poikaystäviä, joten tuskin ne tunteet mihinkään katoaisivat. Ainakaan heti. Ja Thomas oli hänen mielestään viehättävä, mutta olisiko hän voinut kuitenkaan olla tuon kanssa?
"Tää tyttöjuttu kun on kuitenkin niin uus löytö, joten mä oikeesti tiiä et onko tää vaan joku ihme vaihe", Mac jatkoi. Hän vain oli tajunnut eräänä New Yorkissa viettämänään päivänä, katsellen Cillaa ehkä liiankin intensiivisesti. "Entä viehätänkös mä sua?" tyttö kysyi kohottaen hieman kulmaansa ja nojautuen toista kohti ja hymyillen silmillään. Se oli kuitenkin pientä pilaa, eikä oikeaa flirttailua.

"Muistankohan mä oikein", aloitettiin, kunnes jäätiin hetkeksi vielä miettimään, "oonko mä pussannu sua jossain juhlissa?" Juhlissa tapahtui kaikenlaista, yleensä sellaisissa jossa on paljon juomista. Mackenzie oli varmasti joskus flirttaillut jokaiselle urheilijalle enemmän tai vähemmän.

Vaaleaverikön epäillessä että Tom oli helposti ihastuvaa sorttia Tom nyökkäsi kasvot neutraaleina.
"Oonhan mä joo. Mulla on tietty ihmistyyppi josta mä viehätyn. Semmonen ehkä pikkunen vaara sen ympärillä on jotenkin erittäin kiehtovaa", Tom sanoi pieni pilke silmäkulmassaan. Hän ei tiennyt miksi ihaili tyyppejä joissa oli vaaran tuntua, vaarallisissa oli vain sitä jotain.

Mackenzien kertoessa että tämä piti pojistakin Tom nyökkäsi taas. Tätä vastausta hän oli odottanutkin.
Tytön seuraavaa kysymystä nuorukainen ei kuitenkaan osannut yhtään odottaa.
"Öö, olethan sä sievä", Tom vastasi hieman kauhistuneena, tytön kysymys oli yllättänyt hänet. Olihan vaaleaverikkö kaunis, mutta Tomin tyyppiä olivat naisista yleensä punapäät ja miehistä tummahiuksiset, vaaleista hän ei koskaan ollut liiemmin kiinnostunut. Ei hän tiennyt mistä se johtui, ehkä siitä että hän yhdisti platinablondit jonkinsorttiseen hölmöyteen ja liialliseen naisellisuuteen. Tämä tyttö ei kuitenkaan vaikuttanut kauhean hölmöltä, naiselliselta kuitenkin.
Tytön miettiessä oliko hän pussanut joskus Tomia juhlissa poika pudisti päätään hieman.
"Ei, en usko että niin on käynyt", nuorukainen sanoi entistä vaivaantuneempana. Eihän hän voinut paljastaa ettei ollut koskaan suudellut tyttöä. Tai no, koskaan oli väärä sana, varmastikaan 5 -vuotiasta naapurintyttöä leikkikentällä ei laskettu. Tomia hävetti se tosiasia että oli päässyt pussaamaan tyttöä vain pikkumukulana. Toisaalta, ei hänellä kauhea hinku ollutkaan. Hänestä olisi kuitenkin ollut mukavaa jos hän olisi löytänyt jostain tyttöystävän itselleen, ihan vain näyttääkseen muille urheilijoille että hänkin pärjää kyllä naisten keskuudessa.
Ehkä tyttöystävä auttaisi myös nuorukaista löytämään paremmin oman heteron puolensa. Se tuntui olevan hieman hukassa.

Mackenzie naurahti hieman kuivasti ja katsoi Tomia. Hän oli siis sievä. "Okei, ajattelin vain että mahdatko sä tykätä tytöistä", selitettiin kysymyksen tueksi. "Ja älä huoli, en loukkaantunut", hymyiltiin. Sieväksi sanominen oli ihan ok, mutta pojan sanomana se ei ollut vaikuttanut kovin uskottavalta.

"Eikö?" Mac tokaisi. "No, jos sä oot aivan varma asiasta, niin ehkä ei. Ja on ehkä parempikin niin..." Mackenzie otti teekuppinsa sulkien sen vaaleiden käsien otteeseen hymyillen pienesti. "Mutta ei sillä, että mä oisin katunu sitä tai jotain", lisättiin kupin käytyä huulilla. Tee oli haaleaa. Pojan 'paha tapa' tarttui häneenkin. Tai sitten juttelun lomassa ei vain muistanut lämmintä juomaansa vaikka se edessä olikin.

"Tiesitkö, mä en ollu ajatellu kertoo tästä jutusta kenellekkään", vaaleaverikkö sanoi. "Arvaa miksi?" tyttö katsahti toista melkein kun kysyessä arvoitusta. "Ajattelin, et kukaan ei ymmärtäis. Ja kun on vielä cheerleader, on paineita siitä millanen pitää olla", sormessa olevaa sormusta pyöriteltiin samalla kun puhuttiin. "Kun mä olin Nycissä, siellä ei tuntunu näin... tukahduttavalta", Mackenzien silmistä paistoi se, miten tyttö oli koko asetelmaa miettinyt silloin kun oli ollut yksin. Hän kertoi tämän Tomille, koska tyttö vaistosi, että pystyi luottamaan tähän ja hän todellakin halusi puhua jollekulle. Psykiatriakin oli käynyt mielessä. Sillä ainakin olisi salassapitovelvollisuus, mutta tyyppi olisi tuntematon ja tutuksi tuleminen kestäisi aikansa.

Tom erotti tytön naurusta sen, ettei tämä oikein tuntunut uskovan Tomia. Nuorukaista ärsytti oma typeryys, olisihan hän voinut sanoa tyttöä kauniiksi tai jotain, tämä herättäisi vain epäluuloja.
"Mä en itseasiassa tiedä itsekään... En oo varma... Mutta kyllä sä kaunis olet, ei siinä mitään, yllätyin vain vähän kun sä kysyit tuota", Tom mutisi hieman vaivaantuneena.

"Oon mä varma joo. Mutta en mä varmaan olis kieltäytynyt jos olisit tullut pussaamaan joskus bileissä", Tom naurahti ja tuijotteli kahvikuppiaan jonka pohjalla oli enää muutama kahvinporo.
Kyllä hän voisi vastapäätä istuskelevaa tyttöä pussailla, olisi ihan mielenkiintoista tietää millaista se olisi...

"Ymmärrän, koulussa tunnetaan aika laajalti, kaikki tietävät nimen... Jos paljastuu että onkin jotain ihan muuta kuin tavalliseen stereotypiaan luottaen pitäisi olla, niin sehän on ihan skandaali. Mun mielestä se on typerää", Tom vastasi toiselle joka puheli siitä ettei häntä ymmärrettäisi jos biseksuaalisuus tulisi ilmi.
"Sä oot toinen ihminen tässä koulussa joka tietää tän mun jutun... Toinen on yks mein joukkueesta, sai tietää oikeestaan vähän vahingossa... Oon ollu ilonen ettei se oo levitelly sitä juttua muille", Tom hymyili hieman muistellen entistä ihastustaan. Kyllähän Tom edelleen joukkuetoveristaan piti, muttei niin paljoa kuin jonkin aikaa sitten.

Pojan sanoessa Mackenzietä kauniiksi, tyttö vastaanotti kehun hymyillen. Tuntui kun hän itse olisi käskenyt Tomia sanomaan nuo sanat. Mitäpä sen väliä, oliko hän toisen mielestä kaunis vai vain sievä. "Saatan olla joskus hieman... tahditon, mutta ei kannata vaivaantua", Mac vastasi.

"Hmm kieltäytyisikö sä nyt?" Mac kysyi. Jos toinen ei haluaisi missään nimessä, se ehkä kertoisi siitä, että naiset eivät kiinnostaneet. "Tai kieltäytyisitkö, jos kuka tahansa muu naispuolinen tulisi suutelemaan?" tyttö muotoili kysymystä hieman paremmin. Ehkä yleisellä tasolla oli parempi pysyä. Mac ei loukkaantuisi jos toisen vastaus olisikin häntä koskevaan ei. Kaikki kun eivät voineet pitää kaikista.

"Aivan", Mac sanoi Tomin niin totta oleviin sanoihin. Samaan porukkaan kuuluvana poika tiesi varsin hyvin mitä hän ajoi takaa. "Turvallisinta on vaan pysyä vielä siltä osin piilossa. Mutta ehkä joskus ois kiva näyttää kaikille mitä oikeesti on ja olla välittämättä mistää mitä kukaan muu sanoo", tyttö sanoi mahtipontisesti tietäen, että ei itse pystyisi siihen. Ei ainakaan nyt, hän ei olisi valmis. Olisiko hän milloinkaan?

"Tää saattaa kuulostaa vähän tyhmältä, mut saanko mä tulla puhumaan sun kanssa jos tuntuu että ahistaa liikaa?" Mackenzie kysyi. Tomille hän saattoi vain puhua. "Yleensä käyn juoksemassa jos mua ahistaa, mutta sekään ei aina auta", hän sanoi huokaisten pienesti. Päiväkirja olisi ollut hyvä juttu, mutta sellaista tyttö ei ollut koskaan osannut kirjoittaa ja se sitä paitsi tuntui typerältä.

Tyttö pahoitteli joskus esiintyvää pientä tahdittomuuttaan ja alkoi sitten tiedustella Tomilta kieltäytyisikö tämä nyt suudelmasta. Nuorukaisen kasvoille levisi pienoinen puna.
"Hmm, en usko että kieltäytyisin jos kyseessä olis sä. Mutta muita tyttöjä... No, riippuu aika tavalla siitä kuka olisi kyseessä, mutta jos Astonin tyttöjä ajatellaan niin mä sanoisin että alle puolet olis semmosta väkee joille voisin sanoo joo ihan mielelläni", Tom mietiskeli koulunsa tyttöjä, kermaan kuuluvia tyttöjä joista hän piti edes hieman oli todella vähän. Hän ei pitänyt nirppanokkaisista hienostelijoista. Kivoimmat tytöt olivat lähinnä rokkareissa, taviksissa ja joku nörttikin oli ihan miellyttävä ja sievä Tomin mielestä.

Toisen ilmoittaessa että olisi kiva näyttää muille mitä oikeasti on, Tom nyökkäsi pontevasti.
"Totta. Mutta jos mä haaveilen jatkavani joukkueessa, luulen että on parasta pitää nokka tukossa ja toivoa ettei kukaan saa selville. Rehellisyyden nimissä mä olen miettinyt jopa sitä että pyytäisin jotakin tyttöä kulkemaan mun kanssa ja esittämään mun tyttöystävää. Mut toisaalta se on hankalaa pyytää jotakuta esittämään, koska sitten se alkaa epäillä että mitäs ihmettä ja sitten juoru leviää. Mutta en mä usko et löydän mistään semmosta kermaan kuuluvaa tyttöä josta pitäisin tosissani niin että voisin alkaa seurustella", Tom huokaisi syvään ja puri huultaan, hän ei tiennyt mitä hänen pitäisi nyt tehdä.

Vaaleaverikön tiedustellessa voisiko tämä tulla puhumaan Tomille halutessaan, Tom nyökkäsi taas.
"Toki, ei mua haittaa. Mun mielestä on ollu ihan kiva jutella sun kanssa", poika sanoi hymyillen.
"Mä oon kanavoinu ärsytykseni ja hermostuneisuuteni urheiluun, mutta oon käyttäny sitä liiaksi ja se ei enää tepsi niinkuin ennen", Tom sanoi hieman pettyneenä, hänelle oli ollut niin helppoa lähteä urheilemaan ja hukuttamaan murheitaan, se oli tepsinyt aina. Lähiaikoina urheilun taika oli hieman laimentunut ja Tom oli joutunut turvautumaan entistä enemmän kirjoittamiseen.

"Aaa, otan tuon kohteliaisuutena, kiitos", Mac vastasi. Hän oli yllättynyt ja otettu toisen jalomielisistä sanoista. Ehkä se johtui jostakin muusta kun hänen sievyydestään, että Tom voisi olla kieltäytymättä pienestä suutelosta juuri hänen kanssaan. Mackenziella oli koulussa vähän alle puolet johon hän edes voisi ajatella. Esimerkkinä tavikset, joissa oli yhtä paljon hohtoa kuin muovikassissa, eivät olleet tytön listalla. Se joku juttu tuntui puuttuvan.

"Niin se on varmasti parasta", tyttö nyökkäili Tomin haluavan säilyttää paikkansa joukkueessa. Tyttö mietti joukkueen kapteenia, joka hänestä ainakin vaikutti pitivän armeijan kaltaista kuria, voisi olla aika hämmästyksissään. Poika kertoi myös vale tyttöystävä ajatuksesta, mikä sai Macin yllättyneeksi.
"Melkoinen idea. Se kulissien ylläpito ois varmasti aika rankkaa", tyttö pyöritti päätänsä, vaikka idea ei ollut mahdoton toteutettavaksi. "Oisko sitten helpompaa vaan heilua sinkkuna kun olla valesuhteessa, en tiiä", blondi nosteli hartioitaan miettien. Tiesikö Tom yhtään mihin olisi ryhtymässä?

Cheerleader todellakin oli iloinen siitä, että Tom lupautui hänelle jutteluystäväksi. "Ja urheilu ei anna yhtä hyviä ohjeita kun elävä ihminen, koettu on", tyttö totesi hymyillen.

"Ole hyvä vain", Tom naurahti kevyesti toisen sanottua ottavansa nuorukaisen sanat kohteliaisuutena. Tyttö vaikutti todellakin erilaiselta kuin muut cheerleaderit, Tom oli edelleen hieman positiivisesti yllättynyt.

"No niin, onhan mulla aika tärkeäkin asema vielä joukkueessa kun pelaan sentterinä. Enkä missään nimessä haluais luopua siitä, rakastan pelaamista", nuorukainen sanoi ajatellen joukkuettaan, hän haluaisi vielä ennen koulunsa päättymistä loistaa joukkueensa kirkkaimpana tähtenä...

"Niin, tiedän että se tulisi todellakin olemaan rankkaa puuhaa jos jostain löytäisin jonkun jonka kanssa siihen voisin ryhtyä. Eihän sitäkään oo poissuljettu että alkaisin välittää siitä tytöstä jonka kanssa yrittäisin huijata muita, mutta jotenkin näen sen epätodennäköisenä... Mutta mä haluan näyttää muille että kyllä mäkin osaan, jotenki tuntuu nololta ku oon varmaan joukkueen ainoo joka ei oo koulussa oloaikana kuljeskellut tyttö kainalossa kertaakaan", Tom mutisi ärsyyntyneenä itseensä, hänestä tuntui jotenkin saamattomalta kun hänellä ei ollut koskaan ollut tyttöystävää, nuorukainen uskoi että kaikilla muilla joukkueen nuorukaisilla oli ollut.

"Niin se taitaa vähän olla... Mutta kyllähän ne toisen ihmisen ohjeetki voi vähän mennä metsään", Tom sanoi hymyillen vaalealle tytölle.

"Se joukkue kyllä menettäis siinä sivussa hyvän pelaajan", Mackenzie sanoi. Hän oli seurannut tietenkin pelejä, ja tiesi Tomin olevan hyvä. Tosin melkein kaikki heidän koulun pelaajat tuntuivat olevan loistavia siinä mitä tekivät kentällä. Ja olivathan he tuoneet voittoja koulujen välisissä kilpailuissa. Tyttö ei tiennyt mitä tekisi, jos jotenkin hänet potkaistaisiin pihalle cheerleadereista. Sellaista oli käynyt, ja se kohtalo ei miellyttänyt mitenkään suuresti.

"Ei se musta oo mitenkään noloa. Enkä usko muittenkaan ajattelevan niin", itse hän ei ollut kiinnittänyt kyseiseen asiaan huomiota. Olihan koulussa maineiltaan niitä jotka eivät olleet sitoutuvaa sorttia, ja pitivät tilanteesta ja kehuivat sitä. Hieman sähläystä joka tytön kanssa, mutta tuskin Tom sellaistakaan mainetta halusi. Eikä poika tuntunutkaan sellaiselta.
"Mut jos se on sulle tärkee juttu, niin kyllä sä vielä varmasti löydät jonkun" Mackenzie rohkaisi tummatukkaista nuorukaista. "Koulussa on hyviä tyyppejä, mutta en tiiä millanen sun maku on ja millasia vaatimuksia sulla on", tyttö sanoi näpertäen taas sormustaan. "Ja mä voin kyllä auttaa, jos jotenkin vain voin", sanottiin hymyillen. Se oli vähintä, mitä hän Tomin eteen voisi tehdä. Toinen säilytti hänen salaisuuttaan ja kuunteli siitä, vaikka pojalla itsellään ei ollut mitenkään ongelmatonta.

"Niinhän ne voi, mutta kai siinä pitää kuunnella sitten omaakin järjen ääntä. Joku toinen saattaa vain paremmin huomata asian toisenkin puolen helpommin kuin itse", Mac sanoi järkevästi. Hänen äitinsä oli yksi niitä, joiden elämänohjeet menivät pieleen. Sen naisen ongelmat hoituivat rahalla.

Tom kuunteli tytön kehuja hymyillen, oli mukavaa kuulla että joku arvosti hänen taitoaan pelata.
"No jaa, mulla ei oo semmosta mainetta että kierrän jokaisen sängyn, eikä mulla myöskään ole tyttöystävää niin oon nössö. Se häiritsee kyllä", Tom sanoi hieman vaivaantuneena. Hän oli melkoisen erilainen, hän ainakin koki olevansa melkoisen erilainen nuori, hänen oli vaikeuksia sopeutua porukkaan.

"Ai mun maku?" Tom naurahti ajatellen omaa makuaan, hänellä ei oikeastaan ollut semmoista, hän piti erilaisista ihmisistä, ei yleensä niistä jotka olivat yleisesti ottaen kauniita, kaikkien ihailemia. Tiettyjä vaatimuksia ei ollut.
"No, lähinnä mä pidän punapäistä... Ja myös ruskeahiuksisista, vaaleitakaan vastaan mulla ei oo mitään, mulla vaan on ehkä niitä kohtaan ennakkoluuloja", Tom hymyili katsellen vaaleaa tyttöä joka istui häntä vastapäätä. Tämä teki poikkeuksen Tomin vaaleat tytöt -kategoriassa.
"Ja no, mä tykkään hieman lyhyemmistä tytöistä, 160-170cm pitkistä... Ja aikalailla tavallisesta ruumiinrakenteesta, liian hoikka on rumaa. Ja onhan mun myönnettävä että pidän myös muodokkaista tytöistä", Tom virnisti hieman, hänelle oli ehdottoman tärkeää ettei hänen tyttönsä luut törröttäisi. Nuorukainen yritti miettiä hyvää esimerkkiä ihannetytökseen, muttei äkkiseltään osannut löytää sellaista koulustaan.
"Miten sä mua sitten voisit auttaa?" Tom tiedusteli tytöltä, voisikohan tämä ehdottaa jotain sinkkututtavaansa? Tom ei ollut varma olisiko hän kauhean iloinen cheerleadertyttöystävän kanssa, mutta jos kyse olisi pelkästä feikkaamisesta niin mikäettei.

"Järjen ääni jää aika monelta kuuntelematta, sen huomaa kyllä. Mä ainakin yritän kuunnella sitä", Tom sanoi hymyillen, hän yritti parhaansa olla järkevä ja vastuuntuntoinen, yleensä se onnistuikin ihan hyvin.

Tyttö kuunteli mielellään toisen maun, naisten suhteen. Miksi ei miesten joskus myöhemmin. Mac naurahti.
"Sä saat kyllä selittää mitä ennakkoluuloja sulla on meistä", tyttö sanoi pöyhien hiuksiaan. Hänen hiuksensa olivat aivan yhtä hyvät kuin muutkin. Muuten tyttö kuunteli keskeyttämättä Tomin kerrontaa. Aika tavallisia asioita, eikä mitään tiettyjä vaatimuksia ollut. "Entä onko luonteella sitten mitään merkitystä jos on kyseessä feikki suhde?" kysyttiin haastattelijamaisesti. Ihme ettei tyttö työntänyt toisen eteen nauhuria ottamaan asioita ylös. Hän oli ottanut asiansa hoitaakseen.

Tyttö jäi miettimään toisen kysymyksen jälkeen mitän hän voisi auttaa. Hän oli toivonut, että Tom olisi kertonut sen. "Jotenkin, eiköhän me jotain keksitä", Mac sanoi. Toki hän voisi hommata jonkun tyttösen urheilijalle, Tomista piti varmasti kaikki. Unohtamatta kampanjaa, jota he olivat onnistuneesti aikaisemmin miettineet.

"Tyttönä on kyllä helpompi olla kun ei ole mitään hävettävää siinä että on sinkku", tyttö sanoi hymyillen onnellisena sukupuoleensa. Puolet tytöistä oli sinkkuja ja puolet suhteessa. Hän ei tiennyt miksi useimmat naispuoliset olivat sinkkuja. Ehkä tietynlainen nirsous oli osasyynä ja se että edelliset suhteet olivat satuttaneet liikaa. Mackenzie jäi miettimään miksi itse oli sinkku. Siksi, koska parisuhdejuttu, eikä kyllä pari suhdettakaan, ollut välttämätön. Se tuli jos oli tullakseen. Turhaan siitä piti huolehtia.

Tom oli iloinen siitä miten toinen oli kuunnellut häntä, keskeyttämättä. Toisen tiedusteltua mikä blondeissa oli vikana, Tom naurahti hieman ja levitti hieman käsiään näyttääkseen ettei oikein osannut perustella mielipidettään kunnolla.
"Ehkäpä se johtuu siitä että suurin osa aivottomista kanoista on vaaleita, eivät kuitenkaan kaikki ole. Siskokulti on myös melko vaalea, tosin tällä hetkellä hänellä on joku villitys punaisiin hiuksiin ja hän iski väripotan päähänsä. Rachel on aivan järkyttävä tapaus, hän käy toista lukiota täällä San Diegossa", Tom sanoi pyöritellen silmiään. Hän ei tullut kaksoissisarensa kanssa toimeen ollenkaan.
"Luonteella? Ei oikeastaan, nimenomaan juuri siksi että kyseessä on feikkiseurustelu. Mutta jos oikesti seurustelen jonkun kanssa, luonne on varmastikin tärkeimpiä asioita, arvostan maanläheisyyttä, kuuntelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", Tom vastasi toiselle hymyillen.

"Tiedätkö ketään joka vastaisi jotenkuten kriteerejäni?" Tom tiedusteli vaaleaveriköltä, poika itse ei ollut törmännyt koulussa ihannetyttöönsä, mutta ei hän oikeastaan edes ollut kauheasti katsellut josko sellaista löytyisi.
"No niin, kai asia vähän niin on", Tom myönsi toisen sanottua että tyttönä oli helpompi olla sinkku. Tomilla oli kokemusta vain sisarensa häsläämisestä, tämä ei koskaan ollut seurustellut kahta päivää pidempään ja vaikutti oikein onnelliselta.

Aivan, pitihän se arvata. Blondivitsit olivat tehneet tehtävänsä myös tämän pojan suhteen, saaden Tomin ajattelemaan niitä iänikuisia juttuja. Hetken aikaa mietittyään montako aivotonta kanaa hän tiesi väriltään olevan vaaleita, sai hän luvuksi muutaman. Miksi hän tiesi enemmän aivottomia kanoja eri värisinä? Hän olisi voinut alkaa väittelemään aiheesta blondit, ihan kiusatakseen Tomia ja tuon ennakkoluuloa. Mac ohitti kuitenkin aiheen vain naurahtamalla ja tokaisulla: "Niin, esimerkiksi mä en ole." "Onhan punaisetkin ihan kivat", tyttö sanoi miettien, miltä toisen sisko mahtoi näyttää ja kuinka järkyttävä tapaus tämä olisi Tomiin verraten.

"Niin vähän ajattelinkin ettei sillä ole väliä", Mac hymyili. Mutta muuten tuon oikean seurustelukumppanin luonteenpiirteet kuulostivat ihan järkeviltä. "Hmm taidan ehkä tietää", vastattiin iloisesti. Oli ehkä muutama loistava ehdokas ja muutama rajoilla. Tyttö alkoi luetella muutamamia nimiä ja kerrottiin hieman ulkonäöstä, katsoen tiesikö Tom heidät. Kermalaisia kaikki, muita hän ei osannut toiselle edes esittää.
"Mutta entäs..." tyttö aloitti virnistellen. "Se on kyllä valitettavasti vaalea, mutta sievä, ellei kaunis. Kriteerit sijoittuisivat aika hyvin sen lisäksi että hän on loistavaa seuraa, sisukas ja eikä pidä teestä", hän puhui hymyillen pitäen ryhdikkään asentonsa, kuten urheilunharrastajalle kuului.

"No niin, et sä kyllä oo. Ja tien mä muutaman muunkin blondin joka ei oo", Tom sanoi osittain pahoitellen, ei hän mielipiteellään halunnut kuitenkaan pahoittaa tämän vaaleaverikön mieltä. Tyttö oli kuitenkin ihan miellyttävä ja Tom piti tästä jonkin verran.

Mackenzien luetellessa tyttöjä jotka hänen mielestään sopisivat Tomin kuvauksiin, poika nyökytteli päätään jokaisen nimen kohdalla. Hän tiesi kaikki tytöt, muttei ollut kovinkaan innostunut, hän ei yhtään tuntenut näitä ja jos hän kertoisi salaisuutensa tälläiselle tytölle, hän saisi pelätä sen tulevan julki.
Kun vaalea tyttö alkoi kuvailla taas yhtä tyttöä, Tom kuunteli niin kuin aiempiakin kuvauksia, vaikka toinen ei ollutkaan sanonut nimeä. Tom ei osannut yhdistää kenestä toinen puhui.
"Kenestä sä oikein-", Tom aloitti kunnes hänelle valkeni että toinen oli puhunut itsestään. Nuorukaisen kulmakarvat kohosivat hieman ja hän jähmettyi liikkumattomaksi.
"Meinaatko että sä rupeisit?" Tom tiedusteli hieman ihmeissään toiselta vaikka olikin aivan varma että tämä oli itsestään puhunut. Tom ei ollut osannut odottaa tälläistä Macilta, mutta tyttö tahtoi ilmeisesti auttaa Tomia.

"Niin, ehkä", vastattiin myös hieman hämmennyksen vallassa. "Emmä tiiä yhtään miks ehdotin itteeni.." Mac sanoi hymähtäen. Se oli tullut vain hänen päähänsä, mutta ei tyttö ollut sitä ehtinyt syvällisesti pohtia. Olisiko siinä mitään järkeä? Todennäköisesti ei. Ajatus tuntui jännittävältä ja halusihan hän auttaa Tomia jotenkin. Olisiko paras tapa itse uhrautua tuon feikkityttöystäväksi? Hän piti pojasta eikä tuon kanssa viettetty aika tulisi olemaan kiusallista tai hankalaa. Tom tosin saattoi olla erimieltä.

"Mutta jos sä ajattelit jotain muuta noista, niin ei siinä mitään", tyttö vakuutti hymyillen. "Mutta mä tiiän tän jutun ja lupasin jo olla kertomatta kenellekkään", Mackenzie sanoi nopeasti. "Ja oon hyvä näyttelemään, onhan mulla draama valinnaisena. Ja olisin ihan uskottavakin sun tyttöystäväksi, kai", tyttö alkoi innostua hieman lisää pitäen itsestään hienoakin hienomman mainospuheen.

"En tiedä olisinko sittenkään hyvä, koska pelkäät varmaan että mä ihastuisin oikeesti suhun. Sulla on kuitenkin se pahis ihastus... Saattaisin pilata kaiken" tyttö mietti ääneen hieman epätoivoisesti. Mihin hävisi se sitkeä cheerleader joka piti itseään parhaana mahdollisena? Hän keskittyi nyt vain kuuntelemaan toisen mielipidettä.

Tom kuunteli toista kun tämä perusteli miksi oli itseään ehdottanut. Poika nyökkäsi ja alkoi miettiä asiaa, eihän se mahdotonta olisi.
"Hmm, ei huono ajatus. Mulle ei kyllä tullu mieleen että sä voisit ruveta, mutta sehän olis tässä tilanteessa ehkä sopivin, sähän tiiät tän jutun jo eikä mun oikeastaan tarttis pelätä et kerrot sitä eteenpäin...", Tom mietiskeli madaltaen hieman ääntään ettei lähipöydässä olleet ihmiset kuunnelleet, ihan kuin iäkkäämpää pariskuntaa olisi edes kiinnostanut.
"Pöh, enkä pelkää. Mehän voitais olla aika vakuuttavia kun klikit on kohdallaan ja tullaan aika hyvin toimeen... Joo. Mikä ettei", Tom ilmoitti päätöksensä, hänelle kyllä kävisi että Mac esittäisi hänen tyttöystäväänsä. Tom piti epätodennäköisenä että alkaisi pitämään tästä enemmän romanttisessa mielessä, mutta ainakin hän piti tytöstä ystävänään ja he voisivat viettää aikaa yhdessä ihan mieluusti.

"Mitä me nyt sitten tehdään? Miten me saadaan muut uskomaan et tää on totta?" Tom tiedusteli toiselta, Tom itse ei ollut seurustellutkaan ennen ei oikeasti eikä teeskennellen, hän oli hieman pihalla koko hommasta.

Mackenzien kädet tuntuivat hikoilevan, jännityksestä ehkä. Kuullessaan Tomin hyväksyvän hänet, tyttö hymyili kuin olisi voittanut pääpalkinnon jossain kisoissa. Tyttömäisiin riemunkiljahduksiin blondi ei kuitenkaan ruvennut. Pientä hiusosiota alettiin pyörittää sormen ympäri.

"Meidän pitää tehdä ihan helvetin hyvä suunnitelma", tyttö tokaisi hiljemmalla äänellä, nojautuen lähemmäs Tomia.
"Me voidaan joko ensin olla paljon yhdessä vain ystävinä ja sitten ilmoittaa, että ollaan yhdessä. Tai sitten ilmoitetaan heti, että ollaan yhdessä, mut en tiiä ihmetteleekö tyypit sitten", Mac ehdotti. "Ei me kuitenkaan niin paljon olla oltu yhdessä esimerkiks koulussa", Mac jatkoi miettien. Tosin ihmisiä meni yhteen lyhyiden tutustumisien jälkeen. "Sen jälkeen pitää olla paljon yhdessä, melkein koko ajan", tyttö mietti suunnittelmaa. Alussa ainakin oltiin jatkuvasti toisten kimpussa. Olisi hyvä jos he kävisivät vapaa-aikanakin jossain yhdessä näyttäytymässä.

"Julkisia hellyydenosoituksia pitää olla. Pussailua, halailua tiiät varmaan?" kysyttiin hymyillen. Oli Tom varmasti nähnyt ja kokenut. Mackenzie mietti edellistä poikaystäväänsä. Tom osui melko sopivasti ainakin ulkonäön puolesta tytön aikaisempiin. Luonne tosin ei ehkä ollut niin villi, mutta tuskin kukaan sitä tiesi tytön unelmamiehestä. Kaiken kaikkiaan siitä piti saada vain niin sujuva, että kenellekkään ei tulisi edes mieleen ajatella heidän suhteensa olevan epäaito.
"Onko sulla jotain ideoita?" tyttö kysyi.

Tom huomasi toisen ilahtuneen nuorukaisen myöntävästä vastauksesta ja pian tyttö alkoikin jo tehdä suunnitelmaa.
"En usko että ihmiset sen enempää ihmettelisivät vaikka tuosta suoraan vain ilmoitettaisiin että ollaan yhessä. Ollaanhan me kuitenkin tekemisissä jonkun verran kun sä kerran kuulut meidän vakituiseen hurraajajoukkioon", Tom virnisti, osa hänen joukkueessaan pelaavista nuorista seurusteli cheerleaderin kanssa, joten Tom sopisi hyvin mukaan joukkoon.
"Voi olla että meidän täytyy kulkea jossain yhessä koulun lisäksi, vaikka bileissä ja muissa suosituissa paikoissa... Jos me oltais vaan koulussa yhessä eikä muuten ollenkaan ni se olis kyllä vähän hölmöä, ihmiset alkais ehkä epäillä", Tom sanoi hiljaa, hänestä tämä tuntui ehkä osittain väärältä, mutta hänen olisi tehtävä tämä.

"Ehm, joo. Eihän 'suhde' olis vakuuttava ilman sellaista", Tom sanoi lievästi vaivaantuneena, oliko hän nyt varma että hän haluaisi ensisuudelmansa tältä nuorelta naiselta? Ei oikein vaihtoehtoja ollut ja Mackenzie oli kyllä viehättävä, mutta ei Tom tuntenut tätä kohtaan mitään sen suurempaa vetoa... No, ei se ensimmäinen edes olisi niin tärkeä, kyllä hän ehtisi myöhemmin olemaan jokun kanssa josta hän oikeasti välittäisi syvemminkin.
"Ideoita? Noo, mites olis jos me mentäis huomenna kouluun yhessä? Se jo aiheuttaa spekulointia, sit voitais mennä syömään yhessä ja lörpötellä kavereille että seurustellaan", Tom suunnitteli ja toivoi että juttu menisi läpi. Ei hänestä tuntunut kivalta huijata ystäviään ja pelitovereitaan, mutta tilanne vaati sitä.

"Niin, ehkä ne ei ihmettele", Mackenzie virnisti myös. Miten tavallista olikaan että juuri urheilija ja cheerleader löysi toisensa, joten kuka voisikaan epäillä mitään. Tyttö mietti miten hänen pitäisi ottaa puheeksi Tom usein. Jonkun ajan päästä kaikki ovat jo kyllästyneitä eivätkä jaksa kuunnella jokaista yksityiskohtaa missä he olivat olleet ja mitä tehneet. Ja varmasti kohta ilmestyisi uusi pari, joka oli paljon kiinnostavampi. Eikä vanhojakaan unohdettu pitää silmällä, koska heidän odotettiin ilmoittavan erosta joka päivä. Useammatkaan eivät uskoneet tosirakkauteen tässä iässä, mikä oli aika surullista.

"Hyvä idea, ja sun täytyy hakea mut niinkuin oikean kunnon poikäystävän kuuluu", tyttö virnuili. Tämä tuntui oudolta, mutta samalla hauskalta. Mackenzie tykkäsi haasteista ja tämä olisi sellainen. Eikä tämä mikään hirveän suuri juttu ollut, josta olisi hirveästi paineita olisi pitänyt ottaa. Mitä tyttö olikaan kuvitellut, homma hoituisi taatusti kotiin. "Miten kunnon tyttöystävän pitäisi käyttäytyä?" kysyttiin naurahtaen.

"Hm, ajattelitko vielä yhtään kauan tää sit kestäisi?" Mac kysyi miettien tulevaa. Eronkin pitäisi olla uskottava, ehkä hieman kohauttavakin. Olisi tylsää, jos he vain ilmoittaisivat etteivät ole yhdessä. Se vaihtoehto olisi kuitenkin kaikista yksinkertaisin.

"Täytyy olla tarpeeks vakuuttava", Tom sanoi mietiskellen pelitovereidensa juttuja sänkypuuhista. Pitäisikö hänen keksiä samankaltaisia juttuja ollakseen vakuuttava? Hän ei uskonut että hän pystyisi siihen tällä hetkellä tytön kanssa, eikä varsinkaan ystävänsä kanssa, jota Tom ei nähnyt sillä tavalla ollenkaan.

Toisen ehdotettua että Tom hakisi tytön kouluun, nuorukainen nyökkäsi virnistäen.
"Okei, sä saat päättää, moottoripyörällä vai maasturilla?" Tom kysyi ajatellen kulkuvälineitään, hän ajoi lähinnä maasturillaan josta piti kovasti, mutta kyllähän moottoripyöräkin oli hänellä käytössä silloin tällöin. Tokihan hän voisi myös lainata perheen kakkosautoa, lähinnä äidin käytössä olevaa uutta mersua, mutta olisikohan tuo turhan prameaa...
"En mä tiedä. Kunhan roikut käsipuolessa kiinni aina kun joku sattuu katsomaan", Tom naurahti, hän ei tottapuhuen oikein osannut edes kuvitella tilannetta että hänellä olisi tyttöystävä. Se oli jotenkin outoa.

"Hmm, en mä tiedä... Niin kauan että muut uskoo että oltiin tosissamme mutta kasvettiin erilleen tai jotain semmosta soopaa... Katotaan miten muut nielee tän", nuorukainen sanoi mietiskellen muiden reaktiota. Pelikaverit olivat jo tottuneet ajattelemaan Tomista hieman vetäytyvämpänä kaverina, cheerleaderin kanssa seurustelu voisi tuoda nuorta miestä hieman esille porukasta, mutta sitä Tom ei oikeastaan toivonut, hän halusi vain että tyypit pistäisivät merkille hänen seurustelunsa naisen kanssa.

Urheilija kysyi pahan kysymyksen. Moottoripyörät olivat kauniita ja niistä uhkui voimaa ja vaarallisuutta. Maasturit olivat rennompia ja tyyliltään mukavempia. "Jos tulet huomenna hakemaan maasturilla ja sitten jonain päivänä pyörällä?" tyttö ehdotti. Hän halusi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja olla kummankin kyydissä. Huomenna hän saattoi siis laittaa hameen, koska sitä riskiä hän ei ottaisi että paljastaisi liikaa noustessaan moottoripyörän päälle ja pois.
"Se kyllä onnistuu, älä huoli", Mac vannotti. "Toivottavasti ei sitten ärsyynnytä toisiimme pahasti", tyttö totesi, "mutta oikeastaanhan se olisi ihan aitoa."

"Selvä, kasvaminen erilleen kuulostaa niin dramaattiselta", cheerleader sanoi ja naurahti. Se kuulosti tyhmältä tekosyyltä siihen, että ei ole enää kiinnostunut toisesta. Kuka olisi halunnut kertoa, että oli kyllästynyt toiseen. Kasvaminen kuulosti taas kypsältä. Mackenzie nosti laukkun syliinsä ja otti esille pienen valkoisen puhelimen. "Pitäisiköhän lähteä... päivittämään vaikka Facebookin siviilisäätyä", hymyilitiin ja nakattiin kännykkä takaisin vetoketjun taakse turvaan. "Vai mitä luulet, pitäisiköhän vasta huomenna?" tyttö mietti ja siirsi jalkansa pois pöydän alta sivulle. Hän saisi varmasti siitä paljon kysymyksiä tyyliin "Herran jumala, kenen kanssa sä oikein oot? Et oo kertonu mitään...".

Toisen valittua maasturin, Tom nyökkäsi hymyillen, hän mieluummin ajoikin maasturillaan.
"Okei, käy hyvin. Jos oltaisiin tultu moottoripyörällä heti ekana päivänä, se olis ehkä ollu vähän liian esittelevää, että hei kattokaa ny me tullaan yhessä kouluun", Tom sanoi tytölle hymyillen hieman.
"Joo, ruvetaan riitelemään heti kuin vanha aviopari", poika naurahti toisen sanoille riitelystä. Tuskimpa heille kamalaa riitaa syntyisi, ellei tytöstä paljastuisi uusia ärsyttäviä puolia jota Tom ei nähnyt todennäköiseksi.

"Keksitään jotain parempaa siihen erohommeliin sitten kun aika tulee. Mutta nyt keskitytään siihen että miten vakuutetaan muut siitä että ollaan yhessä", nuorukainen sanoi pohdiskellen toisen sanoja siviilisäädyn päivittämisestä.
"Laitetaan heti vain, sitten muut saattavat jopa varautua siihen että tullaan huomenna yhessä kouluun", Tom vastasi toiselle, hän ei tise ollut kovinkaan kova internetin käyttäjä, mutta kyllä hänelläkin pakollinen facebook oli.
"Sovitaanko sitten että oon sun luona aamusella niin että ehitään kouluun? Taidan suunnilleen tietääkin missä asut", Tom sanoi hymyillen vaaleaverikölle, tuntui hassulta ajatella tätä tyttöä tyttöystävänä, vaikkakin feikkisellaisena.

Mac nyökkäsi, kuten Tom oli sanonut se olisi voinut olla ehkä hieman liikaa. He eivät halunneet kuitenkaan ampua yli.
"Ehkä ei ihan heti aleta, mutta kun saat mun seuraa liikaa, saatat ärsyyntyä. Tästä on jonkinlaista... kokemusta", hymyilitiin. "Erään tyypin kanssa oltiin viikko melkein yhtäjatkoisesti yhdessä kun käytiin lomailemassa San Franciscossa. Sillon kyllä tuli riideltyä melko paljon... Erottiinkin sit muutamaa päivää sen loman jälkeen", tyttö kertoi ja naurahti. Reissu oli riidoista huolimatta hyvä.

"Saavat varautua, mutta ehkä en vastaa heti kaikkiin uteluihin. Saavat kihistä epätietoisuudessa", Mac suunnitteli ystäväparkojensa iloksi. "Mutta, voinko mä kertoo äidille, ettei me oikeesti seurustella, koska muuten se haluaa et tuon sut heti nähtäville", vaaleahiuksinen kysyi. Vaikka Mackenzie ei kertoisi sitä äidilleen, hän saisi sen jotain kautta kuitenkin selville. Thomasta tuskin kiinnosti tulla hänen vanhempiensa luokse esittämään poikaystävää. Kaverithan tässä oli vakuutettava.
"Tietääkö muuten sun vanhemmat susta?" tyttö kysyi kiinnostuneena. Hänen vanhenpansa eivät tienneet, eikä hän olisi vielä valmis mistään edes kertomaan. Enintään sitten, kun hän seurustelisi vakasti tytön kanssa, jos niin ikinä sattuisi edes käymään.

Cheerleader nyökkäsi. "Ajoissa sitten, ehditään vielä vähän suunnitella päivän operaatiota", sanottiin päättäväisesti.