Some people call him an evil man, let him introduce himself real good (K18)

Matt käänsi hieman hämillään toisen avustamana katseensa toisen silmiin. Hän katsoi toista kysyvänä ja hitaasti aivoissa raksutti. Hän miltei pystyi kuulemaan sanat päässään. "Olet humalassa. Vivian on poika. olet humalassa. Vivian on poika." Sanat tosin olivat hitaita ja epäselviä. Punkkari naurahti ja työnsi hennosti Vivianin kauemmaksi.
"Tuutko viel sisälle?" Hän kysyi ja otti pari askelta ovelle päin. Portasi kuitenkin pysäytti hänet.
"Ystäväsi voi käydä, mutta Matt jää kyllä ny jo tänne." Tuo ilmoitti ja hymyili ilkeästi. Voi vitun vitun vittu. Pitikin olla tuo poke.

Pahis katsoi hieman epäuskoisena suurikokoista miestä. Kyllä hänellä oli itsesuojelu vaistoa sen verran, ettei hän rähisemään alkaisi.
"Tahotko perustella? Minä kävelen omin jaloin ja puhe ei pahemmin sammalla?" Matt kysyi. Hänen puheestaan ei tosissaan kamalasti alkoholi kuulunut. Portsari vain irvisteli.
"Se on nyt asia näin, Matt Mirisch...Sinä et enää sisälle tule ja asiasta ei keskustella."

Tympääntyneenä punkkari heilautti hieman kättään.
"No enpä näemmä sitten tule." Hän tuhahti ja työnsi sitten kädet taskuihinsa. Miksi vitussa hän oli härnännyt tuota pokea pari viikkoa sitten? Tässä sitten oli seuraukset ilmielävinä.

Matt katseli suoraan Vivianin nappisilmiin, mikään ei estänyt huulille kohoavaa virnettä. Ei hän tuota mustatukkaista enää millään onnistuisi korvaamaan. Toinen nauroi ja työnsi pitkätukkaisen pois Viv hymähti kohauttaen olkiaan. Ei vielä, mutta hän ei ollut valmis luovuttamaan. Hän oli menossa sisään Mattin perässä, mutta poke ei päästänyt toista. Vivianin kulmat kohosivat hivenen keskustelun edetessä. Vai niin tällä kertaa...

"Mitäs sitten?", poika kysäisi kääntyneenä jälleen Mattin puoleen. Ei hänkään sisällemenisi, jos toistakaan ei kerran päästetty. Viv huokaisi ja pukkasi toista kevyesti nyrkillä hartiaan. "Mennään ryöstämään pankki", poika huokaisi kepeästi ja nyppäsi toisen paidasta kehottaen tuota mukaansa, kun itse lähti kädet taskuihin tungettuina kävelemään eteenpäin. Hän paleltuisi pidemmän päälle tässä varustuksessa, väistämätön tosiasia.

Matt kohautti harteitaan ja naurahti toisen suunnitelmalle mennä ryöstämään pankki.
"Se kuulostaakin hyvältä." Hän virnisti ja lähti toisen perään kävelemään. Ilma oli viilenytynyt rutkasti hänen baariin lähtönsä jälkeen. Nyt hän sen vasta huomasi. Nahkarotsin olisi tietenkin voinur ottaa kotoa mukaan, mutta eipä se ollut silloin tullut mieleen. Matt otti pari rivakampaa askelta ja oli näin Vivianin vierellä.
"Minne me ollaan oikeasti menossa?" Hän kysyi sitten ja kohotti toista kulmaansa.

Poika kaiveli taskujaan ja huomasi ilokseen, että taskumatti oli todella jäänyt kotiin. Miten sekin pystyi olemaan mahdollista? Pahis kun kantoi sitä yleensä AINA mukanaan. Nopeat lähdöt olivat paskoja. No, oli hänellä vielä tupakat ja pilvet jäljellä. Kyllä niihin pystyisi tyytymään. Matt hymyili itsekseen. Hän piti humalassa olemisesta. Se tunne, ettei oikein kontrolloiunut jalkojaan tai tuntenut niitä, oli hieno. Se että tajunta oli sumea ja eteenpäin ei kunnolta nähty oli vain parasta... Hän taisi olla pahempikin alkoholisti.

Matt kehui Vivianin ideaa hyväksi, mille poika hymähti. Pian toinen kuitenkin jo uteli mitä Vivianilla oikeasti oli mielessään. "En mä tiedä. Täällä alkaa kuitenkin kohta tulla kylmä", poika huokaisi katsomatta toiseen. Pian Viv kuitenkin pysähtyi kääntyen toisen puoleen.
"Säkö olet tiukasti sitä ideaa vastaan, että antaisit mulle persettä?", poika kysäisi äkkiseltään ja kallisti hieman päätään ruskeissa nappisilmissään puhdasta ilkikurista kiusaa. Hän ei tehnyt mitään lähennelläkseen toista, kysyi vain. Hänellä ei ollut syytä vetää Mattia syvään, kihkeään suudelmaan syliinsä. Tahtoe ehkä, muttei syytä.

Poika sipaisi muutaman hiuskiehkuran ohimoltaan korvan taa ja hymyili liioitellun viattomaan sävyyn. Epäonnistuen suorastaan täydellisesti.

Matt pysähtyi, koska Viviankin pysähtyi. Tuon kysymys kuitenkin hämmästytti humalaisen pojan ja puna kohosi hänen kasvoilleen.
"En mä tiiä." Hän vastasi nolona. Tuohon kysymykseen ei oltu osattu varautua yhtään! Ei tuollaista kuulunut edes kysyä häneltä. Matt oli hetero. Ei heteroilta kysytty persepanoista suoraan...
"Aina saa kokeilla." Poika kuitenkin lisäsi hieman hiljempaa ja jatkoi pienesti virnistäen matkaansa eteenpäin. Mihin he todella menisivät? Kotiin ei voinut mennä. Asuikohan Vivian vielä kotonaan? Hän ei muistanut olivatko he keskustelleet asiasta jossain vaiheessa. Tarkemmin ajatellen... Matt ei muistanut mitään mitä he olivat baarissa toisen kanssa jutelleet.

Poika kaivoi sitten taskujaan ja otti esille maritarpeet. Hän ei tiennyt mihin joutuisi ja mitä tekemään. Pahis vilkaisi Viviania. Toinen näytti kyllä niin panettavalta, ettei Matt yhtään eipällyt mihin tilanne saattaisi johtaa. Ja jos Vivian kyseli noin suoraan?
"Meidän pitää keksiä joku lämmin mesta."

vivian hymähti toisen punalle ja selvälle noloudelle. Uusi puoli tuossa pojussa, mutta eipä pitkätukkainen goottipunkkari voinutkaan väittää toista tuntevansa. Matt ilmoitti, että aina sai kokeilla. Vivian tulkitsi äänen melko ponnettomaksi. Hänellä oli kuin olikin toivoa tuon piikkitukan kanssa. virnuillen toinen jatkoi matkaa, eikä Viviankaan paikoilleen jäänyt.

Matt alkoi kääntää itselleen jointtia, eikä Viv kiinnittänyt siihen suuremmin huomiota. Asia oli hänelle ok, vaikkei itsensä mitään vahvaa tehnytkään mieli. Ei juuri nyt.
Matt ilmoitti, että heidän pitäisi etsiä lämmin mesta ja Vivian olisi voinut kiljua voitonriemuisesti. Luovuttamisena hän tuon luki. Luvouttamisena.. Hän saisi sitä poersettä, jota oli jo hetken aikaa vongannutkin.
"Voidaan ottaa hotellihuone Tamaran piikkiin, ei se sitä pahakseen pistä. Parempi idea ainakin kun viedä ketään kotiin. Terrell on varsin arvaamaton eikä Nikitaakaan voi viattomaksi sanoa. Molemmat omalla tavallaan", poika kohautti olkiaan äänessään jonkinsortin nauru. Matt oli luovuttanut... "Mut ei sen niin väliä, eikö tässä lähellä pitäis olla joku pimeänpuoleinen majatalo tai jotain..?", Vivian huokaisi vilkaisten Mattiin. Hän muisti jotain edellisiltä viikoilta, pieniä pätkiä, mutta hänet oli viety johonkin sen tyyppiseen. Ja sen jälkeen oli takamus ollut kipeänä useamman vuorokauden. Oma vika, kun erehtyi ryyppäämään sateenkaari baareihin...
"Mä olen kohtuu varma."

Matt katsoi kysyvänä Viviania, kun tuo ehdotti hotellihuoneen varaamista jonkun toisen piikkiin.
"Niin kenen?" Hän kysyikin ja antoi toisten puheiden mennä ohi korvien. Aivot eivät osanneet reagoida tuntemattomiin nimiin yhtään.Jonkin moinen polttokelpoinen kääryle saatiin kiepattua ja se sytytettiin huulten välissä.
"Enkä ole ihan mikään hotelli tyyppi. En ole koskaan edes käynyt sellaisessa." Matt lisäsi ja veti savua sätkästä. Päässä raksutti, minne he voisivat mennä. Hetken poika oli hiljaa, kunnes lampun miltei pystyi näkemään syttymässä.
"Mulla asuu kaveri tässä ihan lähellä." Hän ilmoitti ja katsoi Vivianiin. Taft oli tosin hieman omalaatuinen tyyppi, mutta tuon luokse sai mennä milloin vain punkkaamaan. Kunhan huoneet eivät olleet täynnä. Matt harvemmin oli pojan vieraana, sillä tuo oli todellakin hieman liian omituinen punkkarin makuun. Mutta useat kävivät lähinnä vain panemassa toisen luona. Mitäs oli avoin ja antoi ihmisten hengailla suuressa asunnossaan.
"Sen luokse vois mennä. Iso kämppä ja makkareita." Hän selvensi Vivianille.

Poika katseli sitten ympärilleen. Niin missäs kohdassa maailmaa hän nyt oli? Vasta he olivat baarista lähteneet... Silmien annettiin kiertää ympäriinsä vielä hetki, kunnes tuttu vino liikennemerkki bongattiin. Kyllä. Hän oli potkaissut sitä pari viikkoa sitten. Ilmeisesti merkki oli aiemminkin kokenut jo kovia, sillä se oli heilahtanut vinoon punkkarin potkusta. Sellaista harvoin kävi. Yleensä piti käyttää kunnolla voimaa jos tahtoi tuhota jotain.

"Äidin", Vivian selvensi, mutta ei jatkanut aiheestaan. Poika katseli nappisilmillään toiseen tuon todetessa ettei ollut hotellityyppiä saati sellaisessa edes käynyt. "Auts, nyt on ikävän porvarillinen olo, kiitti vaan", Vivian nauroi pyöräyttäen silmiään. Ei hänkään ollut käynyt hotellissa kuin ensimmäisen kerran... Joskus alkuaikoinaan Riverin perheenjäsenenä. Hän kun ei todellakaan ollut mistään parhaista oloista. Valtion hotellit olivat tuttujuttu, niin vakilat kuin laitoksetkin.
"Sun kaverille on siis ihan ok, et sinne mennään?", Vivian kysäisi hämmästyneenä. Hän ei uskonut että sellaisia ihmisiä oli edes olenmassa. Jos ne sitten eivät olleet päästään vialla ja videoineet tapahtumia piilokameralla myöhemmin katsellen videoita masturboiden? no, huvinsa kullakin. Idea oli paras tähän astisista.
"Ok, sinne sitten. Sait ylipuhutuksi", pitkätukka nauroi toisen kertoen kaverinsa asunnosta tarkemmin. Se kuulosti huomattavasti paremmalta paikalta kuin hotellin rämä, jonka huoneiden väliseinät olivat paperin ohuita ja kaikki kuului selvästi toiseen huoneeseen.

Vivianin todellakin alkoi tulla jo kylmä, iho nousi kananlihalle. "Kauan sinne suunnilleen kestää? Täällä on oikeasti aika kylmä."

Matt naurahti hieman.
"Turhaan on. Oon tottunu siihen etten saa mitään hienoo." Hän huomautti ja nyökkäsi, kun toinen kysyi olisiko Taftille okei, että sinne menisi. Poika katsoi hetken kunnolla Viviania ja katsoi sitten erästä taloa. Nyt meni helvetin hyvin!
"Se asuu tossa." Hän virnisti ja osoitti ehkä noin kuusi kerroksista kerrostaloa. Se vaikutti aika uudelta. Ja Matt tiesi sen olevankin sellainen. Punkkari lähti astelemaan rivakammin taloa kohti ja pian vetikin jo kerrostalon oven auki.Taft asui heti ulko-ovesta vasemmalle. Kätevää. Ei tarvitsisi mennä yksiäkään portaita.

Taft todellakin oli hieman omituinen poika. Tuo oli nuorena ollut koulukiusattu, joten oli nyt hieman riippuvainen ihmisistä. Poika ei viihtynyt pätkääkään yksin ja tunsi kai olonsa helpommaksi jo silloin, kun toiset olivat edes lähi huoneessa. Poika parka. Kaiken lisäksi toinen ei ollut edes mikään reppana ulkonäöltään. Tuo vain oli nuorena ryppyillyt väärille tyypeille ja saanut näin kaikkien vihat niskaansa.

"Siinäkin elämässä on toki puolensa", Vivian hymähti. "Mut silti. Mä uskon, ettet sä kaipaa sääliä, en mäkään ole koskaan kaivannut", poika naurahti. Häntä inhotti jos tultiin voivottelemaan sitä kuinka pahoillaan ollaan siitä miten paskoja ihmisia Vivin biologiset vanhemmat ovat. Poika tiesi sen itsekin, mutta uskoi kivenkovaan, etteivät muut tienneet niin hyvin kuin hän ja sisko.
"Oho, kelpaa", Vivian nauroi Mattin kertoessa kaverinsa asuvan ihan vieressä. Ei tarvinnut siis kauempaa palella.

Vivian seurasi toista talolle ja sisään ovesta, oikean oven luo. Vivian ei voinut mitään sille, että hänen oli pakko kietoa kätensä takaapäin toisen ympärille. Ujuttaa kylmät kämmenensä toisen paidan sisään. Kiusallaan, mikä näkyi silmistä ja huulilta.

Matt älähti hieman, kun Vivian oli yllättäen tarrannut häneen selänpuolelta ja vienyt kylmät kätensä paidan sisään. Poika veti ne nopeasti pois.
"Tee tuo uudestaan sitten kun sormesi eivät ole puoli jäätyneet." Matt naurahti ja painoi ovi kelloa. Sisältä kuului television ääni ja nauramista. Kului pieni hetkinen ja oven avasi Taft. Tuon mustat hiukset olivat hieman sekaisin ja pyöreät silmät näyttivät todella yllättyneiltä.
"No siitä on aikaa kun sinä olet käynyt." Tuo totesi ja katsoi sitten Viviania kysyvänä, mutta asteli sitten kuitenkin takaisin sisälle. Matt naurahti vain hieman. Juuri tuollaien Taft oli. Ei kysellyt, vaan avasi asuntonsa ovet jopa vieraille.

Punkkari asteli sisälle huoneeseen ja moikkasi poikaa sohvalla. Tuo oli kai tänään Taftin seurana. Matt potki löysällä olleet tennarinsa pois jaloistaan.
"Onko muita käymässä?" Hän kysyi sitten ja katsoi toista tummatukkaista poikaa, joka oli lysähtänyt takaisin sohvalle. Ilmeisesti nuo katselivat elokuvaa. Olohuone oli suuri ja täynnä hienoja huonekaluja. Tosin, huone oli myös hyvin sotkuinen. Kyllä näki että paikassa asui vain poika. Asunto oli muutenkin iso. Olohuone ja keittiö oli ikään kuin yksi iso huone. Sieltä pääsi kylpyhuoneeseen ja toisesta ovesta pääsi käytävään, jonka varrella oli neljä makuuhuonetta ja toinen vessa.
"Ei ole. Tahotteko elokuvaa kahtoo?" Taft kysyi ja vilkaisi molempia. Matt taas katsoi Viviania ja pyöritti sitten päätän.
"Ei ku me mennää johonki rauhasampaa paikkaa. Tahotaa jutella." Hän vakuutti ja asteli sitten olohuoneen poikki, napaten samalla maasta sixpackin olutta mukaansa. Seuraavasta ovesta käveltiin ja ensimmäinen makuuhuoneen ovi avatiin. Hän oli pari kertaa yöpynyt samaisessa huoneessa ennenkin. Huone oli kuin hotellista. Tai ainakin sellaisiksi Matt kuvitteli hotellihuoneet. Leveä parisänky, televisio, lipasto ja peili seinässä.
"Tämä on meidän."

Mattin älähdys sai Vivian naureskelemaan. "Voit luottaa siihen", pitkätukka hymähti näykäten toista kevyesti niskasta irrottautuen ennen kuin ovi avattiin. Oven avannut poika otti heidän saapumisensa kui nei mitään, mikä kummastutti Viviania. Poika todellakin taisi olla täysinb omaa luokkaansa.

Vivian seurasi Mattin jäljessä sisään asuntoon katsellen vain nimeksi ympärilleen. Toisen esimerkkiä seuraten poikakin päästi itsensä eroon kengistään.
Vivian ei kommentoinut mitään lyhyeen keskusteluun, katseli vain vuoroin kutakin siihen osaa ottavaa.
matt kertoi kavereilleen, että he tahtoivat jutella. Vivian virnisti paljon puhuvasti katsomatta suoraan kehenkään. Jälleen hän seurasi poikaa, joka oli napannut kavereiltaan bisseä ja lähtenyt käytävään. Piakkoin he olivat huoneessa, jonka Matt ilmoitti olevan heidän.
"Sopii", Vivian hymähti hypäten sängylle testaten sen jousitusta. Poika nauroi, se tuntui toimivan hyvin.
"No, mistäs herra tahtoo jutella?", Vivian kysäisi ilkikurinen virne kasvoillaan, hieman vittuilevalla sävyllä.

"Kenties", Vivian jatkoi kasvoillaan muka mietteliäs ilme ja katse katossa. Tuo sipaisi sormillaan huulia. "Jaa, en tiedä. Tule tänne näin, juoppo", poika hymähti taputtaen sänkyä.

Matt naurahti Vivianille ja laittoi oven kiinni. Bisset laitettiin pöytätasolle ja yksi niistä otettiin käteen.
"Mitäs minun olisi pitänyt sanoa?" Hän huomautti ja avasi pullonkorkin hampaillaan ja sylkäisi sen nurkkaan ja joi siitä hieman. Vivian oli kutsunut hänet sängylle ja tottelevana Matt sinne astelikin ja istuutui. Olutpullo laskettiin sängyn vierelle.
"Tahtoisin jutella koiranpennuista, hattaroista ja lahjapaketeista." Punkkari sanoi sitten totisena toiselle, mutta ei saanut kuitenkaan itse pidettyä naamaa pokerina viittä sekunttia pidempään, vaan purskahti nauruun..

Sormet vietiin hennosti toisen poskelle ja sitä sipaistiin hieman, kun nauru saatiin loppumaan.
"Onko vielä kylmä?" Matt kysyi sitten ja katsoi toista silmiin. Häntä humalsi aivan vitusti, mutta siksipä tilanne kai olikin sellainen mitä oli.
"Voi vittu sun kanssa..." Pahis tuhahti sitten ja painoi huulensa kiihkeästi Vivianin huulia vasten.

"En mä tiedä", poika hymähti. "Eikä sen nyt varmaan niin väliksikään ole", hän jatkoi. Matt tuli käskettäessä ja asettui vivianin vierelle sängyllä. Toinen ilmoitti pokalla tahtovansa jutella koiranpennuista, hattaroista ja lahjapaketeista. Vivian nauroi räkäisesti mahtamatta sille niin mitään.

Vivianin nauru loppui kuitenkin kuin seinään toisen kuljettaessa kätensä hänen poskelleen. Nappisilmät seurailivat kiinnostuneina aiemmin hyvinkin vastahakoiselta vaikuttaneen pojan kasvoja. Tuo kysyi oliko hänellä vielä kylmä.
"Mihinkäs se vielä olisi kadonnut", poika hymähti kuljettaen oman kätensä lepäämään punkkarin reidelle. Matt kirosi Viviania ja poika virnisti vastaten kuitenkin suudelmaan jonka sai. kiihkeästi ja jopa aggressiivisesti. Nyt kun Matt oli tehnyt jo aloitteen ei Viv mahtanut mitään sille, että kiepautti itsensä toisen syliin suudelmaa hetkeksikään keskeyttämättä.

Matt vei kätensä Vivianin alaselälle, kun tuo kapusi hänen syliinsä.
"Sinähän nopeasti toimimaan rupesit..." Punkkari naurahti toisen huulia vasten, muttei tahtonut keskeyttää suudelmaa. Vanhat tuntemukset alkoivat heräämään. Aivan kuin ne olisi tunnettu unessa. Hän rakasti poikien suutelemista ja sitä miten pojat koskettivat häntä ja hän heitä. Hän rakasti pojan alastonta kehoa ja sitä miten sai toisen samanlaisen olennon kiihottumaan. Kyllä. Ei se ollut ollut unta, vaan humalaisia tekoja.

Tummahiuksinen poika vei kätensä Vivianin paidan alle ja siveli käsillään toisen selkää. Pian kädet kuitenkin vietiin alas ja toista painettiin lähemmäs istumaan. Mattin ajatusten juoksu oli hidastunut kyllä huimasti ja mielihyvän hakuisuuden kun lisäsi siihen, niin tulos oli tämä. Kiimainen punkkari.
"Tiiäkkö. Mua vähän hävettää kun oon näin humalassa ja sä et yhtään." Matt totesi sitten huulet nyt toisen kaulalla.

Pitkätukka tunsi toisen käden alaselällään. Poika naurahti toisen sanoille vasten tuon huulia. Ei, niihin ei ollut tarvetta kommentoida, näkihän sen nyt selvästi. Vivian tukisti kevyesti toisen lyhyita piikikkäitä hiuksia. Niistä ei todellakaan saanut yhtä hyvää otetta kuin hänen omistaan. Kai se oli sitä masokismia, pitkät hiuksen nimittäin.
Mitä kovemmat otteet sitä kiihottuneemmaksi Vivianin sai. Kai hänellä oli jotain outoja fantasioita. Tosin hän piti myös siitä, että sai alistaa muita väkivaltaisella tavalla.

Mattin paita oli jo Vivianin paidan alla, tuo siveli hänen selkäänsä. Viuv iski hampaansa äkisti toisen alahuuleen. Ehkä liiankin ilkeästi. Mattin huulet kulkivat hänen kaulalleen ja tuo puhui. Vivian nauroi jälleen räkäisesti.
"Älä anna sen häiritä. Mä pidän siitä että mä muistan jotain ja pystyn kontrolloimaan tekemisiäni. Kännissä mä en pysty estämään itseäni vaan puren ja raavin. Saatan lyödä ja sitoakin", Vivi naureskeli. "Mutta eiköhän se humala tila hieman nouse, jos vedän muutaman bissen. Jos välttämättä niin tahdot."

Matt naurahti hieman toisen puheille.
"Ai että nyt päästäsin sut bisseä vetämään?" Hän kysyi muka huvittuneena. Vivian oli käyttänyt hampaitaan hänen alahuulessaan ja siihen kirpaisi edelleen hieman. Tosin, se oli tuntunut vain hyvältä. Punkkari vei kätensä toisen hiuksiin ja painoi toisen miltei väkivaltaisesti suudelmaan.
"Et nyt karkaa mihinkään, kun mä kerrankin uskallan tehä tämmöstä." Hän kuiskasi ja kaatoi heidät sitten makaamaan sängylle.

Poika ei todellakaan halunnut päästää nyt Viviania mihinkään. Hän tunsi itsensä tarpeeksi hyvin. Tilanteesta saatettaisiin jänistää, jos alkoholi päästettäisi laskemaan. Siitä livistettäisiin varmasti.

Vivian naurahti. "Ai tää on sulle hankala paikka? Mitä sä pelkäät? Että naiset ei enää halua sua, jos myönnät itselles tykkääväs miehistä", poika pyöräytti silmiään. Sen aiheen jättivät niin huulet kuin aivotkin Mattin kaataessa heidät sängylle. Vivian istui nyt Mattin päällä ja kiusallaankin pakotti tuon pysymään allaan tarttuen ranteista, joita painoi vasten patjaa. Nälkäiset huulet maistelivat toista innokkaasti.

Vivianilla kävi mielessä, ettei genitaali alueella sijaitsevista lävistyksistä ollut tainnut tulla mainittua mitään. No, olisi siinä mattille sitten ylläty. Niitä kun nyt muutama sattui olemaan. Kuten suussakin.

Matt ei aikoisi vastata toisen kysymykseen mitä hän pelkäsi. Sitä olisi monimutkainen selittää. Varsinkin humalassa. Hetken poika oli ajatuksissaan, mutta hätkähti todellisuuteen kuullessaan henkäyksen omien huultensa välistä. Hän tunsi Vivianin huulet ja käsiäkin pidettiin jumissa.
"Sä varmaa kidutat mua." Matt naurahti ja yritti leikkisästi saada käsiään pois toisen otteesta. Hän ei kuitenkaan tiennyt tahtoiko niitä pois. Kyllä hän sen verran panoistaan jätkien kanssa muisti, että oli aina ollut hallitseva osapuoli, joten nyt pitäisi vain nauttia, kun ei tarvinnut itse olla päällä.

Punkkari oli useampaan otteeseen herännyt emo, scene tai muuten vaan sievien poikien vierestä. Se oli omituista, sillä ei hän koulussa voinut sietää noita. Oliko hänellä piilo fantasioita? Hän rakasti painaa reppana poikia? Ehkä se pönkitti egoa humalassa.

Toinen totesi Vivianin kiduttavan Mattia, poika väläytti pirullisen hammas hymyn. Hän ei sanonut mitään, mutta pakotti toisen vapauteen pyrkivät kädet pysymään otteessaan.
Vivian puraisi uudestaan toisen alahuulta, vaikkeikaan kovaa.
"Jos mä sitoisin sun kädet kiinni ja löysin jokaisesta kielletystä äännähdyksestä naiden sua väkisin perseeseen, niin mä kiduttaisin", Viv huomautti ja suuteli huulia. "Mut mä en nai väkisin, enkä mitään muutakaan ellet välttämättä tahdo", pitkätukka hymähti.

Vivian suuteli toisen huulia voimakkaasti, näykkäsi ja nousi istumaan vapauttaen kädet. Nappisilmät katsoivat himosta tummina suoraan Mattiin. "Saanko mä jättää jälkiä?", poika kysyi. Hänellä oli tapana tehdä sitä joskus jopa tahattomasti, mutta olisi kuitenkin paras kysyä varmuuden varalta.

Matt hymähti epämääräisesti vastaukseksi, sillä ei oikein tiennyt sanoiko toinen kiduttamis versionsa tosissaan vai vitsinä. Matt vastasi intohimoisesti jokaiseen huuliin kohdistuvaan suudelmaan minkä sai. Viimein kädet saatiin vapaiksi. Vähintäänkin yhtä himokkaana hän katso i Vivianin silmiä. Tuo kysyi jäljistä.
"Jos nyt heität paitas pois nii saat." Hän ilmoitti pahemmin miettimättä.

Punkkari ei pahemmin todellakaan miettinyt vastausta. Tietenkin jäljet olisivat aamulla vitun järkyttävä muisto. Niitä manattaisi ja peiteltäisi viimeiseen asti. Ensimmäisen kerran kun hän oli humalassa saanut jätkältä muistoksi kaulan täyteen mustelmia... No, Matt ei ollut liikkunut kotoaan mihinkään viikkoon.

Poika vei vapaat kätensä vihjaavana Vivianin paidan alle.

Jos heität paitas pois nii saat... Vai niin. Toisen kädet olivat jo vihjaillen hänen paitansa alla. Vivian naurahti ja kiskaisi muittamutkitta paitansa lattialle.
"Jos heitän housutkin, niin lupaatko olla aamulla kiltisti ja riehumatta", Viv kysäisi kallistaen hieman päätään huulillaan flirtti hymy. Matala lantioisten housujensa alla pojalla ei sitten ollutkaan kuin bokserit. Ja niistä hän tahtoisi eroon ihan noin muuten.

Nyt kun kerta oli lupa eihän Vivian voinut olla sitä käyttämättä, vaan iski muittamutkitta viilatut piikkihampaansa toisen kaulanahkaan. Tunnetusti melko herkkään paikkaan. No, Vivianissa oli selkeitä sadistisia piirteitä. Saisi nähkä missä kunnossa Matt aamussa olisi ja mistä kaikkialta löytyisi mustelmia ja raapimajälkiä...

Vivian nykäisi kangaskappaletta peittämässä Mattin rintakehää. "Ja mitäs tälle pitäisi tehdä?", tuo kysäisi vihjaavaan sävyyn.

Matt naurahti hieman ja katsoi toisen flirttaavaa hymyä.
"Epäiletkö että riehun?" hän kysyi, vaikka epäili kyllä itsekin tietävänsä vastauksen. Silmät laitettiin kuitenkin kiinni ja epämääräinen äännähdys karkasi pojan huulten välistä, kun Vivian iski hampaansa hänen kaulaan. Se oli sattunut, mutta juuri siksi se olikin tuntunut hyvältä.

Vivian oli nyt huomioinut Mattin paidan ja hivenen kiimainen virne nousi hänen huulilleen.
"Se viihtyy lattialla ilman omistajaansa." Hän huomautti ja sipaisi hieman sormillaan pitkähiuksisen pojan poskea. Kuitenkaan hän ei pystynyt hillitsemään itseään. Vaan veti toisen hiuksista takaisin alas ja suuteli tuon huulia.

Vivian tuhahti. Jostain syystä hän oli lähes varma, että toinen riehuisi. Aluksi tuo oli kuitenkin ollut tiukasti persepanoa vastaan ja nyt humalatilassa hänen kimpussaan. Selvänä tuo ei tainnut pitää itseään kovinkaan paljoa miehiin suuntautuneena tyyppinä.
Matt sulki silmänsä ja ynisi jotain Vivianin purressa tuota. Saattoihan se sattua, mutta sehän oli tarkoituskin.

Vivian virnisti toisen vastaukselle ja oli jo repiä paitaa lattialle omistajastaan irti, kun se kerta niin tahtoi. Aikeet kuitenkin evättiin, kun käsi tarttui pitkiin ruskeisiin suortuviin kiskoen koko pojan mukanaan, Viv Älähti jotain, mutta se ei ollut sitä etteikö poika olisi siitä pitänyt.
Suudelmaan vastattiin enemmänkin hampain kuin huulin.

Matt vastasi toisen hieman väkivaltaiseen suudelmaan. Hänen huulistaan tai mistään muustakaan ei olisi mitään jäljellä tämän pojan jälkeen.
"vähennetäänkö vähän vaatetta nyt?" Matt kysyi sitten käheämmällä äänellä ja työnsi toisen takaisin istuma asentoon. Punkkari veti kerran syvään henkeä ja kiskoi sitten odottelematta oman paitansa pois. Vitut hän odottelisi toisen mielipiteitä. Käet vaeltelivat toisen pojan selällä hetken, kunnes ne painettiin toisen lantiolle ja Viuvian kiepautettiin selälleen sängylle ja itse käytiin tuon lantion päälle.

"Vallan vaihos." Matt nauroi. Tästä voisi tulla aika rajua menoa. Jotenkin pojasta tuntui, että kiimaisina he molemmat saattoivat hieman innostua. Mattin huulet olivat jo miltei turrat. Ainakin niihin kirveli. Olikohan Vivian purrut niihin jo haavat? Pahis lipaisi kielellä alahuultaan. No, veri ei ainakaan maistunut. Sen maun hän kyllä tunsi liiankin hyvin.