Bad kids

"Cat on poissa!"

Ruokala hiljentyi ja kaikui pelkästään cheerleaderin melko kovaäänisestä tokaisusta, mutta blondi cheerleader vain heilautti välinpitämättömästi hiuksiaan ja loi 'mitäs mulkkaat' -katseita häntä katsoville. Kännykkä pidettiin yhä tukevasti otteessa ja vaaleaverikön suu halusi jo puhua lisää tästä samaisesta aiheesta.
"Mä haluun tietää kaiken. Selvitä, minne se on menny ja mitä se tekee. Ja tärkein; aikooko se tulla takaisin. Soita mulle vasta, kun sulla on jotain kerrottavaa. Eli viimeistää huomenna kello viiteen mennessä. Hanki varmat tiedot!"

Mary-Ann McAllister laski kännykkänsä pois korvaltaan ja sulki sen. Tytön hengitys oli tiheää ja hänen kasvoiltaan pystyi lukemaan jännittyneisyyden ja suuren uteliaisuuden. Hänen oikea jalkansa vipatti vimmatusti kaakelilattiaa vasten, eivätkä kädetkään olleet toimeettomina, vaan sormet naputtelivat hermostuksissaan pöydän pintaa. Siitä kuuluva naputus aiheutti pientä ärtyyntyneisyyttä viereissä pöydässä istuvissa, mutta he eivät uskaltaneet sanoa mitään tälle blondille cheerleaderille, joka tunnetusti pystyi mustamaalaamaan koulussa maineesi yhdessä päivässä! Okei, tuo oli jo liioittelua. Mary-Ann pystyi mustamaalaamaan maineesi koulussa vain yhden vaivaisen tunnin aikana! Cheerleader oli kai ainoa, jolla oli sen verran häikäilemättömyyttä, että pystyi tuohon.
Tyttö oli juuri puhunut erään luottohenkilön kanssa, joka pääsi käsiksi melkein mihin tahansa tietoihin. Tämä henkilö oli selvittänyt Mary-Annelle useiden ihmisten taustoja, joiden avulla M.A piti tiettyjä ihmisiä talutushihnassaan. Jos tämä henkilö ei kykenisi selvittämään Catin suunnitelmia, niin sitten ei kukaan.

Cat oli poissa. Se oli koulussa uusin juoru, jonka M.A oli kuullut tietenkin ensimmäisenä pari päivää sitten. Sitä hän kuitenkin ihmetteli, miksei hänen korviinsa ollut aikaisemmin kantautunut mitään sellaista, mikä kertoisi Catin aikeista. Oliko Cat lähtenyt vain mitään sanomatta? Salassa? Mikseivät suositut jo olleet pistäneet uutta suosittua hakuun? Miten tämä tulisi vaikuttamaan koulun tärkeysjärjestykseen? Ja olisiko M.A:n viimein aika liittyä mukaan suosittuihin Catin tilalle, vaikka hänen aikaisempi suunnitelma oli ollut tuhota Giselen maine ja nousta tämän tilalle suosittuihin?
Monia kysymyksiä, eikä yhteenkään ollut vastausta. Missä se Gemma oikein luuraisi? Mary-Ann tarvitsi ystävättärensä tärkeitä neuvoja ja välittömästi.

Giselestä puheenollen, suunnitelma tämän maineen tuhoamisesta eteni hiljalleen. Jake oli laittanut äskettäin viestiä ja sanonut menevänsä Giselen kanssa tänään syömään. Jaken täytyisi nyt saada selville ainakin se, miten helposti Gisele hyppi eri miesten mukana (lue= sängyssä) ja miten likainen tyttö toinen oikeasti oli. Suosittujen piti olla puhtaita pulmisia, esimerkkejä muille. Siis tietenkin suosituilla oli omat salaisuutensa, mutta ne nimenomaan piti pitää salassa. Mary-Ann tulisi ainakin pitämään huolen siitä, että hänen salaisuutensa pysyisivät myös salassa.
Ja vielä Catista puheenollen. uusi cheerleaderkapteeni! Siis daa, uusi kapteeni oli ilmiselvä. Mary-Annhan olisi täydellinen valinta siihen! Hän oli sitoutunut, taitava, hyvässä kunnossa ja johtaja-ainesta. Hänen valintansa kapteeniksi oli siis 100% varmaa. Tyttö ei edes osannut sanoa yhtään nimeä, joka voisi hänet siitä hommasta syrjäyttää. Kaikki muut cheerleaderit olivat liian näkymättömiä ja kyvyttömiä hänen rinnallaan. Joten kaikki tulisivat äänestämään häntä seuraavaksi johtajaksi. Tadaa!
Cheerleaderkapteeniksi nouseminen avaisi vain entisestään M.A:n tietä kohti suosittuja, ja viimeistään silloin muut suositut melkeinpä joutuisivat ottamaan hänet mukaan porukkaan. Oli se cheerleaderkapteenina olo kuitenkin sen verran arvossa, etteivät suositut voisi sitä noin vain sivuuttaa.

Tuntui, että koko koulu oli mennyt sekaisin. Tai ainakin M.A:n mielestä. Yhtäkkiä kaikki ovet olivat avautuneet ja Mary-Ann tiesi tilaisuutensa tulleen. Tämän parempaa mahdollisuutta hänellä ei tulisi olemaan, jos hän oikeasti suosittuihin mieli. Hänen täytyisi nyt päästä juttelemaan suosittujen kanssa ja vakuttaa, että juuri hänessä oli ainesta Catin seuraajaksi. Juuri hänestä tulisi loistava seuraava cheerleaderkapteeni, parempi kuin edeltäjästään.
Mutta ensiksi Mary-Ann tarvitsi Gemmaa. Hän halusi saada kuulla, jos Gemmalla olisi jotain uutta tietoa Catista tai cheerleaderkapteenin virasta. Tällä hetkellä jokaikinen juoro, oli se kuinka turha tahansa, olisi tärkeä kuulla. Mary-Annen pitäisi olla tietoinen vihollisistaan, jos joku oikeasti uskalsi häntä vastaan nousta.

Kun Cat Williamsin katoamiseen liittyvät huhupuheet olivat alkaneet kiertää Astonin oppilaiden suissa ja tekstareissa pari päivää sitten, oli ensimmäiseksi käännytty tietenkin Gemma Flemingin puoleen lisätietojen toivossa (ja lisätietojahan tyttö oli mielellään antanut, vaikka totta puhuen hänen "lisätietonsa" eivät välttämättä faktoihin perustuneet). Tyttö oli saanut Catin häviämisestä lähtien vastailla samoihin kysymyksiin aina uudestaan ja uudestaan ja hitto, joku ihmisperse oli jopa soittanut Gemille kesken Harakan tunnin. (Neiti Fleming oli tietysti haukkunut soittajan päästyään Hamshiren kynsistä.) Hän oli yleisenä ahdistelun ja kiinnostuksen kohteena koko ajan - raukka ei saanut olla rauhassa edes vessassa - ja Gemma oli jo alkanut toivomaan että tämä typeryys loppuisi jo.

Olivathan juorut tietysti tämän tytön elämänehto, mutta saman paskan jauhaminen alkoi käydä pahasti hermoille - pelkkä Catin nimen kuuleminen sai hänet melkein voimaan pahoin. Tietty oli mahdollista, että hänen hermoilleen kävi tämä tämmöinen huomion keskipisteenä olokin; Gemma kun oli tottunut niin sanotusti "toimimaan kulissien takana". Tokihan tyttö uusimpia skuuppejaan laskettaessa sai aina tavallista enemmän huomiota, mutta ei koskaan tässä mittakaavassa! Hän oli pohtinut oliko tämä sitä suosittujen arkipäivää, ja heti perään hän oli kiitollinen siitä ettei koskaan tulisi kuulumaan niiden neljän rivistöihin. Ja sitten hän jo mietti miksi ihmeessä M.A taas halusikaan itsensä siihen porukkaan niin pahasti...
Joo, tosiaan - Mary-Ann. Silläkin tytöllä mahtoi olla hirvittävä hinku päästä taas Gemman puheille. Gemmaa itseään ei jaksanut Catin häipymisen seurausten puiminen kiinnostaa, ei ainakaan enää. Ruokalaan suuntaaminen olikin sen takia erittäin huono idea. Porukkaa ei ollut niin pahasti paikalla, että cheerleaderien pöydän suunnilla istuvalta Mary-Annelta olisi voinut piiloutua. Olihan pakoilu tietysti aika lapsellista ja jonkun mielestä ehkä täysin aiheetontakin, ja eihän Gem suinkaan rakasta ystäväänsä halunnut vältellä - tai siis halusi, mutta hän vältteli tuota ihan vain ainoastaan koska M.A oli varmasti aivan sietämätön nyt. Blondi takuulla haaveili itsestään suosittujen joukoissa ja herra paratkoon, ajatteli jo olevansa varmaan cheerleaderien kapteenikin kaupanpäälliseksi! Gemma piti vähän realistisemmasta ja pessimistisemmästä ajattelutavasta. Tosin saattoipa hän myös olla ainut, joka saisi vedettyä Mary-Annen takaisin maanpinnalle leijailemasta siellä yläilmoissa, epärealistisissa haavekuvissa.

Pidempiä jahkailematta suuntasi Gemma suoraan Mary-Annen pöydän luo, ignooraten linjaston ja ruokajonot täysin. Samapa se oli hakisiko hän itse itselleen syötävää vaiko eikö ja saattoi nyt olla niinkin, että hän ei mitään söisi. Ruokahalu tuntui menneen. Tumman tytön askellus oli hänelle tyypillisen itsevarmaa, ja hän sai osakseen paitsi pelokkaita katseita, mutta myös kiinnostuneita. Etenkin pari kolmasluokkalaista rikasta pentua vilkuili Gemiä siihen malliin että tulisivat ihan varmasti kohta kysymään Cat Williamsista. Gemman oli pakko vilkaista noita oikein myrkyllisesti että osaisivat pysyä loitolla. Hapan ilme oli tytön kasvoilla edelleen tämän saapuessa ystävättärensä pöydän luo.
"Kaikki on menneet ihan sekaisin", neiti valitti jo ennen kuin istuutui Mary-Annea vastapäätä olevaan tuoliin. Tervehtimisrituaalit eivät kiinnostaneet, eivätkä sen puoleen käytöstavatkaan (joo joo, Gemilläkin oli tapoja - jos hän paremmalla tuulella olisi ollut, olisi hän saattanut sanoa moi ja pyytää lupaa istuutua). Gem nojautui sitten pöytää vasten surkean näköisenä. Hän olisi voinut siinä näyttää oikein söpöltäkin jos hänen mainettaan ei olisi tuntenut. "Mä varmasti oksennan jos joku tyhmä bimbo tulee vielä kerrankin kysymään multa Catista."
Tyttö huokasi, mutta hymyili heti perään väkinäisesti parhaalle ystävälleen, katsoen tuota nappisilmillään.

"Mutta mä oletan että sä haluat keskustella juurikin siitä."

Mary-Annen tarkat korvat kuulivat askeleiden lähestyvän ja terävä katse nostetiin pöydän pinnalta askeleiden suuntaan - hetimmiten M.A:n ilme kirkastui huomattavasti ja hänen ryhtinsä koheni paremmaksi. Hän katseli lähestyvää ystäväänsä, Gemma Flemingiä erittäin odottavasti ja huomaamattaan tytön jalka alkoi naputtaa kaakelilattiaa innostuksesta sekä jännityksestä.
Gemmalla jos kenellä olisi varmaa tietoa Cat Williamsin katoamisesta. Tai näin Mary-Ann ainakin oletti.

"Niin, miksiköhän", cheerleader vastasi hitusen sarkastisesti ystävättärelleen, kun tämä oli todennut kaikkien menneen sekaisin. Eikö Gemmaa muka hätkähdyttänyt Catin katoamistemppu, kun tuolla asenteella istuutui Mary-Annen pöytään? Pöyristyttävää... Tämähän oli suurin uutinen sitten aikoihin! "Eihän koulu oo enää ennallaan", blondi lisäsi vielä edelliseen lauseeseensa ja antoi Gemman puhua.
"Mä toivon, ettei toi koskenu mua", M.A sihahti närkästyneesti, kun toinen oli selvästi saanut tarpeekseen Catin tapauksesta kiinnostuneista ihmisistä. Tätä asiaahan ei voinut noin vain sivuuttaa, ei edes Gemma! Asiasta oli pakko puhua, se oli käsiteltävä sellaiseen asti, kunnes se olisi täysin selvä.
"Mä oon tällä hetkellä liian kiukuissani, etten kestä pilkkaa. Plus mulla on menkat, joten.." Mary-Ann varoitteli Gemmaa, jottei tuo alkaisi uhitella hänelle mitään. Blondi oli tosiaankin sen näköinen, ettei hänen kanssaan sopinut tällä hetkellä vitsailla. Ei edes Gemma.

"Tiedätkö sä, missä Cat on? Ja tärkein - mitä se aikoo?" Mary-Ann kysyi sitten sen enempiä odottelematta ja mulkaisi pahasti viereisessä pöydässä istuvia cheerleadereita, jotka käänsivät välittömästi päänsä poispäin heistä. Että pitkikin mennä valitsemaan ruokala kohtaamispaikaksi... Liian paljon uteliaita ihmisiä ympärillä. "Ja kuka paikkaa sen cheerleaderkapteenina?"
Noin. Eiköhän tässä tullut ne tärkeimmät kysymykset esitettyä.

//Anteeks anteeks... Yritän ottaa itteäni niskasta kiinni! Sori kun teksti on tommosta, en oikee muista, miten Mary-Annee liikuteltii XD

Gem ei olisi yhtään jaksanut kuunnella M.A:n sarkasmia. Eikä nalkutusta. Eikä mitään muutakaan. Olisi sittenkin pitänyt piiloutua ruokajonoon parin kaksimetrisen urheilijan väliin...
Jos tuo tumma tyttö olisi ollut paremmalla päällä, Mary-Annen varoitukset olisivat varmasti saaneet hänet suoristautumaan ja pyytämään töykeyttään anteeksi (M.A saattoikin olla koulun ainut henkilö, jolle Fleming joskus käytöstään pahoitteli). Tänään vastaukseksi annettiin kuitenkin vain tuhahdus ja silmien muljautus tytön lysähtäessä pöytää vasten oikein kunnolla. Ystävättären uteluita kuunneltiin kyllästyneenä. Mary-Annen ulostettua kyselylitaniansa, Gemma jaksoi vihdoin suoristautua.

"Missä Cat, mitä se tekee! Jumaliste, tiedätkö, mäkin olen aika kiukkuinen! Ihan kuin täällä ei kukaan selviäis ilman mua", Gemma valitti, leuka uhmakkaasti koholla. "Mikä mä muka oon, joku kävelevä uutistoimisto? Paskanmarjat..."
Tyttö nappasi hetken mielijohteesta joltain pöydälle unohtuneen jälkiruokalusikan, ja viskasi sen vimmaisesti nörttien pöytää kohden. Hiljaisessa ruokalassa kuului selvästi se läsähdys, joka lusikasta pääsi sen osuessa jonkun ruokiin, ja sitä välittömästi seuraavat älähdykset. Datamarsut pongahtivat pystyyn. Elehdinnästä päätellen muutamien vaatteille oli roiskunut jotain (luultavasti päivän ruokalistaan kuuluvaa keittoa). Mainiota. Gem kääntyi takaisin ystäväänsä kohden, nyt tyytyväisesti hymyillen.
"No niin", tyttö henkäisi, ikään kuin äskeistä ei olisi tapahtunutkaan. Niskoja nakeltiin ja hiuksia pöyhittiin, kun pienikokoinen diiva kelasi mielessään Mary-Annen kysymyslistaa. Catiin liittyvät tiedustelut sivuutettiin täysin - Gemillä kun ei ollut mitään uutta tietoa, pelkkiä tylsääkin tylsempiä spekulaatioita. Osavaltion vaihdos tuntui todennäköisimmältä selitykseltä Williamsin katoamiseen, mutta syytä ei Gemma osannut sanoa.

"Veikkaan Tessaa tai Audreyta huutosakin kapteeniksi", neiti totesi sitten ilmeettömästi. "Ne on molemmat kolmannella ja molemmat hyviä, tosin Tessalla on paremmet suhteet, jos siis tajuat mitä meinaan." Gemma tarkoitti tietenkin läheistä suhdetta Cherie Hayesin kanssa. Tyttö tarkasteli hetken kynsiään, ennen kuin jatkoi.
"Tosin jos olisin sä, niin lobbaisin kyllä cheerkapteenin valintaa vastaan", hän sanoi. Kulmaa kohotettiin paljonpuhuvasti ja nojauduttiin vähän lähemmäs. "Jos jonkun Tessa Frayerin päästää kapteeniksi, niin seuraava askel on tietysti kärkinelikko - ja sitähän sä et halua. Tai siis me ei haluta."

//JEEEEEE

Mary-Ann yritti parhaansa mukaan hillitä itseään, mutta se oli mahdotonta, kun otti huomioon lähipäivien tapahtumat. Miksei tyttö kävisi ylikierroksilla? Catin katoaminen oli katastrofi, joka tulisi sekoittamaan pakan totaalisesti. Suurin kysymys nimittäin olisi se, kuka nousisi tytön tilalle suosittuihin.

Gemma oli näköjään saanut jo tarpeekseen Catiin liittyvistä kysymyksistä, mutta tällä hetkellä M.A ei jaksanut välittää ystävänsä vauhkoalisesta. Mary-Ann päätti istuutua aloilleen, kun hänen ystävänsä rauhoitteli itseään ja heitti ruokailuvälineen pois pöydästä.
“Hyvin tähdätty, mut tähtää ens kerralla jonkun otsaan”, blondi nurisi pahantahtoisesti ja mulkaisi nörttien pöytään halveksivasti. Eivät nuo uskaltaneet alkaa uhitella heille kahdelle mitään. Ja jos uskaltaisivat, se jäisi heidän viimeiseksi teokseen.

“Mitä”, kuului ponnekas ja hyvin hämmästynyt älähdys Mary-Annen pinkiksi maalattujen huulien välistä, kun hän kuuli Gemman veikkauksen siitä, kuka nousisi huutosakin kapteeniksi. “Anteeks, sanotko uudestaan? Mihin mun nimi jäi?”
Kuinka Gemma saattoi unohtaa hänen nimensä Tessan ja Audreyn joukosta! Eihän kumpikaan noista edeltä mainituista olleet niin taitavia, että heistä olisi tulossa seuraava cheerleadereiden kapteeni.
Suhteet. Siitä Gemma oli jatkanut. Paremmat suhteet, M.A tiesi vallan hyvin, mitä Gemma tarkoitti. Suosittuihin, Tessalla olisi paremmat suhteet suosittuihin kuin Mary-Annella. Sitä ei blondikaan voinut olla kiistämättä, vaikka halusikin. Hän puristi nyrkkiään ja hampaat oltiin purtu yhteen. Hän kihisi raivosta ja sen näki hänen silmistään ja punertavista poskenpäistään.

“Kuinka se lehmä (Tessa) ees kehtais..!” cheerleader kiehahti sitten ja löi nyrkkinsä pöytään. Ääni, joka siitä teosta kuului, kantautui varmasti kaikkien ruokalassa olevien korviin, varmaan myös käytävillekin asti. “Se ei oo tehnyt ees mitää koulun eteen! Kuinka se muka tosta noin vaa nousis huutosakin kapteeniks ja aikois sitten ryövätä mun paikan suosituissa! Siis vittu! Tajuaako se, että jos se tekee ton mulle, että millaset seuraukset siitä sille koituu? Mulla on niin paljon seuraajia täällä koulussa, ja mä teen sen kyllä selväksi, että se ei oo tervetullut suosituksi..!”
Noin. Raivonpurkaus oli ohi. Lähipöytien ruokailijat olivat varmasti kuulleet joka ikisen sanan, mutta nyt he kuitenkin toivoivat, että he olisivat unohtaneet koko asian. Mary-Ann puuskutti kuuluvasti pöydän äärellä istuessaan ja yritti hillitä itseään, vaikka se kuulosti sillä hetkellä hyvin mahdottomalta.

Sitten, parin sekunnin kuluttua, blondi huokaisi syvään ja sipaisi hiuksiaan korvansa taakse kuin äskeistä välikohtausta ei olisi tapahtunutkaan. Hänen kasvoillaan oli rauhallinen ilme, ja pian jopa huulillekin nousi pieni tavanomainen hymy.
“Gemma muru”, M.A aloitti ja laski kätensä tytön käden päälle. “Kiitos, kun kerroit tän mulle. Arvostan sun olettamuksiasi niin paljon.”
Tyttö kaivoi sitten laukustaan puuterin ja alkoi ehostaa kasvojaan parempaan kuntoon. Raivopurkaukset eivät sopineet hänelle sitten yhtään.
“Meidän täytyy siis tuhota Tessan tulevaisuudensuunnitelmat… Onko mitään ideaa, mistä meijän kannattais alottaa urkkiminen?”

// derp :T en tiiä miks tämmösiin peleihin on aina semihelppoa vastata

Olisihan se pitänyt arvata, että M.A ei tykännyt kun Gemma jätti toisen nimen lyhyestä luettelostaan pois. Juuri tuo liiallisesta itsetietoudesta johtuva epärealistisen egosentrinen ajattelutapa ärsytti Mary-Annessa eniten. Ainakin nyt. Joskus se oli ihan hyvästä. Kai... mutta antaisi nyt ainakin selittää loppuun ennen kuin kävi kiehumaan, herran pieksut sentään...

Gemmakin hätkähti cheerleaderin kalauttaessa nyrkkinsä pöytään. Kulma kohosi jälleen, tällä kertaa ilmaisemaan epäuskoisuutta, ja sitten tekikin jo mieli pyytää Mary-Annea rauhoittumaan, vaikka tummaverikkö tiesi aivan hyvin ettei se mitään auttaisi (ja eihän hänen tehtävänsä ollut M.A:n verenpaineesta huolehtiminen). Toisen kovaäänisyys ei ollut kuitenkaan mainittavan mukavaa, lähipöydissä istuvat kun katseista päätellen kuulivat aivan mainiosti. Gemma ei siitä pitänyt. Kenenkään ei tarvinnut tietää Mary-Annen suuruudenhulluista (siis Gemman mielestä suuruudenhulluista) suunnitelmista, ei etenkään silloin, kun suunnitelmien kohteeksi kaavailtiin Cherie Hayesin BFFää. Gem sallikin itsensä pyöräyttää silmiään paheksuvasti ennen kuin Mary-Ann oli taas jo yhtä hymyä.

"M.A-muru, sä tiedät että mä olen aina täällä sua varten ja niin edelleen", Gemma meni mukana ja vielä hymyilikin niin rakastettavasti kuin hänenkaltaisensa ihmishirviö vain kykeni, "mutta voisitko millään harkita volyymin pienentämistä? Kenenkään ei tarvitse tietää, että sä olet lisäämässä uutta nimeä tuhoamislistallesi." Hymy kuoli tytön huulilta sanojen sävyn tiukentuessa, ja päällä nyökättiin viereisen pöydän suuntaan. Ehkäpä jossain muussa tapauksessa Gem olisi antanut asian olla, ja ollut vain iloinen Mary-Annen rauhoittumisesta, mutta nyt käveltiin sen verran heikoilla jäillä, ettei vika-askeleen sijaa ollut.
"Urkkimisesta ei oo mitään hyötyä, jos joku informoi Frayeria sun suunnitelmistasi", Gem jatkoi, tosin hiljentyi sitten vaikka meinasikin vielä lisätä jotain. Hän ei nimittäin ollut ihan satavarma siitä, kannattiko Tessa Frayerin elämään sotkeutua pahemmin. Hänen mielestään tässä oltiin jo tarpeeksi syvällä sekoittamassa koulun valtataisteluongelmia, ja Frayerin nimen olisi Gemman puolesta voinut yliviivata tuhoamislistalta kokonaan. Kaipa se oli hänen omaa syytään, kun oli sen muijan nostanut esiin. Ja hän jos kuka tiesi, ettei Mary-Ann McAllisteria saanut pysäytettyä, kun tuo jonkun päätti lokaan vetää. Hän myös tiesi, ettei halunnut polttaa itseään tässä pelissä. Olisi paras ratkaisu kaikkien (lue: Gemman) kannalta, jos hä saisi jotenkin tönittyä Mary-Annen Tessan kimppuun, ilman että Gemiä itseään voisi juttuun yhdistää, mikäli kaikki menisi liriksi.

"Ja sä se cheerleader olet", brunette totesikin sitten hiukan syyllistävästi, "luulisi että sä tiedät Tessa Frayerista enemmän kuin mä..."

Mary-Ann irvisteli hienoisesti, kun Gemma huomautteli hänen äänenkäytön liiallisesta voimakkuudesta. Tyttö kun ei pitänyt siitä, että muut huomauttelivat hänelle (mikä ei kai tullut yllätyksenä kaikille M.A:n tunteville..)
Mutta kuten äkkipikaisen cheerleaderin luonteeseen kuului, hän oli jälleen ns. oma itsensä ja keskittyi ehostamaan itseään ruokapöydässä pienen puuteripeilin avustuksella.
"Ei kukaan informoi sitä", draamakuningatar myhähti hiljaa ja silmäili nopeasti ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan Tessa Frayerin 'kavereita' ollut näkyvissä. "En mä oikeestaan ees tiiä, kenen kanssa se liikkuu. Mä en tuu sen kanssa ees toimeen", Mary-Ann supisi ja hiljentyi hetkeksi. No hyvä on, tyttö hieman valehteli. Kyllä hän oli Tessan kanssa joskus vaihtanut pari sanaa, vaikka ainahan hän oli ollut katkera siitä, että toinen oli läheisempi ystävä Cherielle kuin Mary-Ann. M.A:n ajatukset raksuttivat koko ajan ja ne yrittivät keksiä jotain ratkaisua siihen, miten hän saisi tietää Tessasta enemmän - ja sen tiedon perusteella tuhota toisen maine koulussa.

"Pitääks mun oikeesti alkaa 'kaveeraa' sen kanssa", Mary-Ann voihkaisi turhautuneesti itsekseen ja näytti jokseekin epätoivoiselta. Niin, ystävystymisen kautta tytölle avautuisi monia tilaisuuksia udella Tessan elämästä ja kaikesta muusta, joita moni koulussa ei tiennyt. "Mä oon aina pitänyt Tessaa jotenkin... Jotenkin kummallisena..." hän myönsi mietteliäästi, mutta huokaisi pian jo hieman toiveikkaammin.
"Ei kai tässä muu auta. Jos mä haluan tuloksia, mun kannattaa hoitaa kaikki ite."
Mary-Ann halusi tuloksia ja mahdollisimman nopeasti. Kyllähän hän varmasti saisi ylipuhuttua jonkun toisen hoitamaan tuon 'kaveruus'-osuuden Tessan kanssa, mutta siinä tulisi varmasti menemään vain aikaa. Eikä aikaa enää ollut, Tessa ei saisi jatkaa cheerleaderkapteenina kauaa! Mitä nopeammin M.A tutustuisi Tessaan, sitä nopeammin tyttö voisi sabotoida toisen cheerleaderuran.

"Mä hoidan Frayerin pois alta, ennen kuin se pääsee suosittuihin..." Mary-Ann nurisi hiljaa itsekseen ja huomaamatta itse, hän puristi laukkunsa kahvaa niin lujaa, että hänen rystysensä olivat valkoiset. Suosittuihin kuuluisi Mary-Ann, ei kukaan muu! Mary-Ann oli sen paikan ansainnut!