The Kids are all Fucked Up /s

Chuck paukautti, tai ennemmin laski hellästi, BMW:nsä oven kiinni ja jäi nojailemaan autoon. Häntä ei erityisemmin innostanut tai jännittänyt (jälleen) uusi koulu, vaan rennosti hän kaivoi taskustaan "yrttisätkän", jota alkoi saman tien polttaa. Poika puhalsi ensimmäiset savut hentoisen tuulenvireen mukaan vietäväksi ja haukoitteli vaivihkaa nyrkkinsä takana alkaen sitten tarkastella tasaisesti ohikulkevia oppilasrykelmiä. Mitään koulupukuja ei ollut, toisin kuin New Yorkin eliittiyksityiskoulussa. Hän näki vain tavallisia pulliaisia omissa vaatteissaan, oudon ja typerän näköisiä ihmisiä ja ne kuulut cheerleader- ja futaajaunivormuissa kulkevat oppilaat. Chuck tarkasteli pihalla maleksevia oppilaita - selvät klikit ja porukat, joista tällainen rikas paskiainen ei sulautuisi mihinkään lukuunottamatta kasaa oudonnäköisiä mutta tittelinsä vanhempien rahoilla saavuttaneita. Sitä paitsi, Chuck oli yksilöpelaaja eikä pelannut joukkueessa kuin oman etunsa ajamisen vuoksi.

Vasemmalla kädellään nuorukainen lukitsi autonsa ja oikealla otti sätkän suustaan puhaltaakseen savua ilmoille. Oikean käden asetettua savuke taas huulien väliin, se alkoi kaivaa mustien farkkujen housuista varmastikin jo kolmatta uutta iPhoneaan. Ensimmäisenä C lähetti yksinkertaisen "this place will kill me" -viestin nykkiläiselle eliittiystävälleen, Poppylle. Puhelin värähti hetken päästä. "You'll kill 'em first, so it rly doesn't matter", oli välinpitämätön vastaus, joka sai Chuckin hymyilemään vinosti. Sen jälkeen hän alkoi taas katsella koulun menoa puhaltaessaan savua huuliensa välistä.

"Aston High School", Chuck totesi hiljaa itselleen ja otti sätkän taas huuliensa väliin. Salakavalasti nuoren miehen silmät eksyivät väkinsinkin hyvännäköisiä tyttöjä arvostelemaan. Toivottavasti edes joku kuuliasen kaupungin likoista olisi valmis avaamaan säärensä Chuckille.

/ Tulipas lyhyt :---( Mutta Rige + MA tänne !

// *rumpujen pärinää* M.A saapuu!

Vaalea, kiharahiuksinen tyttö astui ulos valkoisesta limusiinista, joka oli parkeerannut hienosti käytän eteen tien tukkeeksi, jotta tytön ei vain tarvitsiti liata uusia kenkiään nurmikolle astuessaan. Pari autoa tööttäsikin vittuillakseen keskelle tietä jääneelle limusiinille, mutta nähtyään tämän upean blondin nousevan ulos autosta, kaikki ympärillä ollut melu hiljeni. Ja sekös se vasta sai mairean hymyn kohoilemaan tämän blondin huulille.
Valkoiset korkokengät, jotka tyttö oli juuri aamulla ostanut, kopisivat hienosti askelia ottaessa eteenpäin. Hänen hameensa oli viimeistä huutoa ja valkoinen, ohut, pitkähihainen röyhelöpaita, minkä helma oli tungettu oikein nätisti hameen alle, sopi hyvin yhteen kenkien kanssa.
Ainahan Mary-Ann osasi olla tyylikäs ja melkein kaikki olivat kateellisia hänen vaatteilleen.

Blondi antoi tummansinisten silmiensä katsahtaa ympäristö nopeasti, ja ne pysähtyivätkin erääseen nuorukaiseen, joka nojaili autoonsa sätkäänsä polttaen. Tämä naamaa Mary-Ann ei tuntenut. Kenties uusi? Voih, siitä oli otettava selvää ja heti.
Tytön musta prada laukku heilahti blondin kääntyessä uuteen suuntaan. Kopisevat kengät paljastivat varmasti melko pian tälle uudelle pojalle blondin kaunottaren olevan tulossa tätä kohti.
"Hei", tervehdittiin siirappisesti ja tarkastettiin poika päästä varpaisiin. Ei paha, ei todellakaan paha.
"Oon Mary-Ann McAllister. Sä oot... Uusi?" tyttö kysyi kohteliaasti ja soi toiselle valloittavan hymynsä.

Chuck nosti katseensa eteensä astelleista korkokengistä sirokasvoiseen blondiin. Reipasta toimintaa, C ajatteli - hän oli hädin tuskin viittä minuuttia siinä seisoskellut ja ensimmäinen muija tuli jo esittäytymään. Poika katsasti toisen päästä varpaisiin nopeasti ja otti sätkän suustaan. "Jaa-a", Chuck totesi samalla kun puhalsi savua suustaan osittain toisen kasvoille. Toivottavasti likalla ei ollut mitään passiivista tupakointia vastaan. Tai yrttisauhuahan se oli, haisikin aivan erilaiselle kuin tupakansavu.

"Uusi, miten sen nyt ottaa. Viidettä minuuttiahan mä tässä jo seison", C totesi itsensä yksinkertaisesti Policen rannekelloaan katsoen ja otti tupakannäköisen savukkeen taas suuhunsa. Ihan mukavannäköinen yleisilme yhdistettynä nuorukaisen "ihan ok" -mielialaan sai Chuckin olemaan tavallista ystävällisempi, normaalissa tilanteessa hän olisi luultavasti pyytänyt koko tyyppiä painumaan helvettiin ja käskenyt sanoa perässä terveisiä sukulaisilleen.

Palautettuaan ajatukset McAllisterin tyttöön, Chuck huomasi miettivänsä, että tuskinpa siitä haittaakaan olisi, jos saisi jonkunasteisia tuttavia. Eihän pojankoltiainen tuntenut kouluakaan ja mitä luultavimmin tyttö tunsi - ja sitä Chuck voisi käyttää hyväkseen. Toisen siirappinen hymy sai tämän näyttämään viattomalta (Chuck oli aivan varma, että tyttö oli oikeasti kaikkea muuta kuin viaton), ja poika heltyi esittelemään itsensä ystävällisesti, otti jopa savukkeen suustaan. "Chuck Reese", hän esitteli itsensä lyhyesti hurmaavalla äänellään ja loi kasvoilleen puolihymyn. Poika hymyili toiselle mahdollisimman ystävällistä, vinoa tekohymyään. Ensivaikutelma nuoresta McAllisterista oli sinisilmäisen ja viattoman pikkutytön kuvan. Ja Chuck piti sinisilmäisistä ihmisistä. Olihan tyttö sinänsä ihan mukiinmenenväkin.

Chuck imi taas savuavaa yrttisätkää ja lopulta puhalsi savua ilmoille. Pieni tuulenvire esti sitä osumasta Mary-Annin kasvoihin. Hän ei tiennyt miten neitokainen suhtautuisi polttamiseen (toisaalta ihan kuin se Ctä suuremmin liikuttaisi), mutta joka tapauksessa yrttien polttelu oli asia erikseen. Eihän Chuck itsekään tupakanpolttelua pahemmin sietänyt.

Jaahas, että tällainen uusi poika. Pahasuinen, siitä blondi oli varma.
"On se viisi minuuttii kuitenki aika paljon", M.A vastasi kepeästi pojalle takaisin ja hymyili hieman omahyväisesti. Jos poika kohtelisi tyttöä kuin pahaista roskaa, jättäisi tyttö toisen vailla huomioimatta. Tämä cheerleader ansaitsi hyväkäytöksisiä ihmisiä ympärilleen.
Niin varmaan.

Esittäytyihän toinen ja M.A hymyili toiselle hurmaavasti.
"Chuck? Aika omaperäinen nimi... " kaunotar sanoi pohtien huvittuneella äänellä ja vinkkasi toiselle nopeasti silmää.
"Mistäs tuollaisen nimen omaava nuorukainen on kotoisin?" Mary-Ann uteli ystävälliseen sävyyn ja nosti laukkuaan paremmin olalleen. Toisen vaatetuksesta päätellen jostakin melko rikkaasta perheestä toinen oli ainakin peräisin. Se oli blondin villi veikkaus.
Onneksi sätkän savu ei saavuttanut Mary-Annea. Ei sillä, että hän pahemmin tupakansavusta välitti, mutta hän ei halunnut haista tupakalle. Hän tuoksahti sillä hetkellä erittäin hedelmäiselle, lumoavalle hajuvedelle, ja olisi sääli, jos se peittyisi tuon sätkän hajulle. Sätkä ei tosin tainnut ihan tupakka olla?
"Niin, eli tervetuloa Astoniin", Mary-Ann toivotti toisen paremmin tervetulleeksi ja osoitti koulua laukuttomalla kädellään.
"Kannattaa varautua, tänään liikkeellä on yllättävän paljon niljakkaita nörttejä. Koululla on jokin kemian kilpailu", M.A varoitti hyvää hyvyyttään ja hymyili toiselle kauniisti valkoiset hampaat esillä.

Chuck työnsi itsensä seisomaan auton avulla. Hän heitti melkein sormiapoltelleen sätkänsä maahan ja talloi sen asfalttiin mustilla nahkaconverseillaan. C otti pari pientä askelta eteenpäin, kuin olettaakseen Mary-Annen kävelevän mukana. "Sanotaan vaikka, että asfalttiviidakosta on tultu", poika totesi. Hän oli keksinyt kasapäin nasevia vastauksia viiden minuutin jupakkaan, mutta päätti olla luomatta vihaisia tyttöjä heti ensimmäisenä päivänä. "Vaikka ootkin varmasti pesunkestävä.. sandiegolainen, mistä itse olet kotoisin?" Chuck kysyi silkasta kohteliaisuudesta. Varsinaisesti häntä ei kiinnostanut (luultavimmin tekopyhät) blondit heti ensimmäisen viiden minuutin sisällä.

Asia, jonka C pisti silmään, oli Mary-Annen suhtautuminen savuun. Poika oli aivan varma, että oli nähnyt toisen melkeinpä nyrpistävän nenäänsä. Ja toisen hajuvesi tunki Chuckin sieraimiin sen verran voimakkaana, että poika pelkäsi haisevansa samalta vartin päästä. "Neiti McAllister ei itse ilmeisesti kuulu näihin niljakkaisiin ihmisiin", Chuck totesi vinosti hymyillen vasen kulma koholla. Periaatteessa retorisessa lausahduksessa ei ollut mitään pahaa. Riippuu miten sen otti. Olisi edes tyytyväinen, että neidittelin, C huomasi sanovansa mielessään - kyllästyneenä omiin ajatuksiinsa. Shut up, brains.

/ LYHYT >:---O pahoitteluni!

// Sulle mä en ookkaa viel saarnaani antanut, joten nyt saat kuulla sen !
MUA EI HAITTAA, VAIKKA OLISI MITEN LYHYT, KUNHAN PELI ETENEE JA ON HAUSKAA JA MIELENKIINTOISTA JA NIIN EDELLEEN!
8-)
Kaikille tulee välillä lyhyempiä. On ihan typerää, jos alkaa yrittää keksiä väkipakolla lisää tekstiä vastaukseen, jos sitä ei vain tule! Joten ei ressiä lyhyistä vastauksista, okei? (:

Mary-Ann naurahti toisen keksimälle asfalttiviidakko -sanasta. Vai niin, tarkoittikohan toinen nyt mahdollisesti New Yorkia?
"Tarkoitat New Yorkia?" blondi sanoi varmistellen ja soi toiselle hyväksyvän hymyn.
"Mistä piireistä? Et sattumoisin tunne sen nimistä neitokaista kuin... Hayley Jonhson?" M.A kysyi uteliaana ja lähti kävelemään nuorukaisen rinnalla. Voi, jos toinen tuntisi Hayleyn, kuuluisi tämä Chuck Reese todellakin eliittijoukkoon! Vau, sehän olisi todella upeaa, jos oikein kunnolla alkoi ajatella! Sillä kaikkien hieman rikkaampien ja tunnetuimpien nykkiläisten oli pakko tuntea Hayley Jonhson, joka sattumoisin oli Mary-Annen lapsuudentuttu ja oikein hyvä tuttava nykypäivinäkin.

Blondi kaunotar naurahti halveksivasti Chuckin kommentille ja näytti närkästynyttä naamaa.
"Siis... Iy", todettiin aluksi, mutta Mary-Annen olisi luultavasti annettava parempi vastaus. Oli kyllä todella mukavaa, että toinen neiditteli. Se sai olon tuntumaan jotenkin... Yläluokkaiseltammalta ja paremmalta kuin muut.
"Nörtit on kyllä yksi laji itsenään... Miksi ne ei voi hoitaa kasvojaan ja hiuksiaan? Miksi niiden naamat täytyy aina olla täynnä niitä kamalia punaisia... Täpliä ja hiusten aina niin kamalan rasvaisia? En tajua", Mary-Ann puhui halveksivalla äänensävyllään ja häntä alkoi puistattaa nörttien ajatteleminenkin.
Mary-Ann heilautti kättään tervehdykseksi eräälle cheerleaderkaverilleen, joka oli kävellyt heidän ohi.
"Mä oon cheerleader, ja ylpeä siitä. Kuulun koulun.. No, miksi sitä nyt kutsuisi.. Kermaan", Mary-Ann sanoi ylpeillen ja hymyili Chuckille hurmaavasti.
"Oot hyvissä käsissä", neito lisäsi sitten nopeasti ja vinkkasin tavanomaisesti silmäänsä nopeasti toiselle. Voi, tämä uusi nuorukainen sai todellakin olla todella tyytyväinen, että oli herättänyt tytön huomion. Ties kenen alempi klikkiläisen seuraan olisi voinut eksyä. Mary-Ann ajatteli, että hänen tehtävänsä oli johdattaa tämä nuorukainen omiensa luo.

"Juuri sitä. Tässähän tulee ihan ikävä Upper East Sidea", Chuck hymähti ja katsoi taivaalle. Piireistä.. Täälläkin oli siis omat piirit, kaikki luokiteltiin varmastikin omaisuuden, ulkomuodon ja sukulaisten mukaan. "Seurapiireistä. Brunssi joka sunnuntai kello 11, taidenäyttelyitä, oopperaa, teatterinäytöksiä ja muita seurapiirijuhlia.. Ja omaa juhlintaan milloin sattuu. New York never sleeps, right?" C totesi pitkän listansa loppuun.

"Hayleyn? Totta kai", poika totesi vinosti hymyillen ja laski katseensa hetkeksi maahan. Hayley oli varmastikin yksi Upper East Siden puhuituimmista pennuista monen muun ohella - ikäväkseen myös Chuck kuului tähän joukkoon ja juorut huhuilivat hänen lähteneen jonnekin aivan muualle kuin San Diegoon. "Hayley pitää kuningattaren asemastaan kiinni vaikka mikä olisi. Puhummeko samasta ihmisestä?" Chuck kohotti kulmaansa humoristisesti. New Yorkissa tosin oli vain yksi Hayley, jonka kaikki tiesivät.

Kuunneltuaan varsin stereotypian muovaamaan vuodatuksen nörteistä, finneistä ja rasvaleteistä, Chuck tyytyi nauramaan mielessään ja nyökyttelemään mukautuvasti Mary-Annelle. "Klikkejä mitä ilmeisimmin?" hän osasi arvata. "Retorinen kysymys", C lisäsi perään nopeasti ennen kuin sai kuulla suurempia selityksiä kaikista klikeistä. Samassa Mary-Ann heilutti jollekin ystävättärelleen ja ilmoitti kuuluvansa koulun kermaan. Seitsemän kuolemansyntiä ja yksi niistä on ylpeys, C hymähti mielessään. Hän itse mielsi cheerleaderit lähinnä aivottomiksi blondeiksi, jotka heiluttelivat krhm.. pom-pomejaan minkä ehtivät vain saadakseen amerikkalaista jalkapalloa pelaavien poikien tai vaihtoehtoisesti Queen Been huomion.

"Oot hyvissä käsissä?" Chuck katsahti epäilevästi Mary-Annea. "Mitä sä tolla vihjaat?" poika kysyi piilottaen ärsyyntymisensä. Kieltämättä tuollainen suututti, aivan kuin C ei itse löytäisi omaa paikkaansa koulun kuvioista. Sitä paitsi Reesen poika ei pelannut joukkueessa, vaan yksin. Me, myself and I. Minäminäminä eikä kukaan muu. Chuck pelinumerolla #1 ja kaikki muut omissa joukkueissaan. Kuten aina aiemminkin.

/ meitsi stressaa muutenki :----------------DD

//Voi pylly, unohdin vastata ton Chuckin kysymykseen, mistä Mary-Ann oli kotoisin XDD No, kirjotan tähän...
Älä ressaa ! (:

Ah, New York! Mary-Ann oli lomaillut siellä joskus pari kuukautta sitten, juuri Hayleyn luona, joka oli aivan innoissaan ollut näyttämässä blondille kotiaan, ympäristöä ja seurapiirejä. Ja Mary-Ann oli rakastunut New Yorkin elämään sen sileän tien. Mutta kyllä elämää oli myös San Diegossa, jos vain osasi etsiä sitä.
"Mä oon asunut San Diegossa koko ikäni. Ja usko mua, täällä on melkein yhtä paljon elämää kuin Nykissä, kunhan vaa osaa ettiä. Mä voin auttaa siinä ilomielin", neitokainen tarjoutui avuksi ja hymyili M.A:maista hymyään.

Cheerleader nyökytti päätään hymyillen samalla tyytyväisesti, kun Chuck alkoi kertoa tuntemastaan Hayleystä.
"Jep, Puhumme samasta Hayleystä", Mary-Ann sanoi ja katsahti poikaan viekkaasti.
"Hayley pitää kuningattaren asemastaan kiinni kynsin ja hampain", tyttö korjasi toisen sanoihin ja naurahti heleästi. Sellainen Hayley oli, pisti jokaisen sellaisen kärsimään, kuka yrittikin vain hivuttautua hänen asemansa ohi. Hayley osasi olla todella vaarallinen, jos sille päälle sattui. Onneksi Mary-Ann tiesi, miten tätä piti kohdella, joten ei koskaan ollut joutunut Hayleyn valvovan silmän alle.
Ystävät lähellä, mutta viholliset vielä lähempänä.
M.A virnuili itsekseen, mutta keskittyi nyt kokonaan tähän uuteen poikaan.

"Juuri niin, klikit. Tuo mahtava keksintö", Mary-Ann totesi soinnukkaasti ja heilautti vaaleita hiuksiaan vapaalla kädellä.
"Jos klikkejä ei olisi, kapinalliset riehuisivat vapaasti koulussa ja nörtit olisivat opettajien suosiossa. Eihän sellainen peli vetele, eihän?" tyttö totesi huolestuneena ja näytti viatonta naamaa. Täytyihän nyt rikkaiden ja kauniiden pitää yllä koulun mainetta ja heidän tehtävänsä oli kietoa opettajat pikkusormensa ympärille saadakseen tahtonsa läpi palauttaa koulutehtävät myöhempään kuin oli sovittu. Jep, se oli todellista elämää.

Poika sitten toisti jokseekin hyvin häiritsevällä tavalla tytön aikaisemman lauseen, jolloin tummansiniset silmät katsahtivat poikaan hyvin vaarallisina. Mary-Ann pysähtyi paikoilleen ja antoi varoittavan etusormensa kohota heidän välilleen.
"Sitä vaan, että mä tiedän kaiken tästä koulusta ja sen ihmisistä. Ja sitä vaan, että mä tiedän kaikki juhlat ja menomestat, mä tiedän kaiken. Ja mä oon tässä ystävällisenä tarjoamassa apuani sulle. Mutta ei sitten, jos et kerran sitä halua. Voi, herra 'minä pärjään hyvin yksinkin' selviää varmasti omillaan", Mary-Ann naljaili toiselle ja laski etusormensa alas.
"Ja vielä sellanen juttu, että mä oon yks tän koulun vaikutusvaltaisimmista henkilöistä. Sulla ei oo täällä koulussa tällä hetkellä muuta asemaa kuin uusi tulokas. Mä voin helposti pilata sun maineen, usko vaan", tyttö uhkaili kiivaaseen tahtiin, mutta virnisti sitten katalasti.
"Eli siis... Mitä sä halusitkaan sanoa?" tyttö kysyi lempeällä ja rauhallisellä äänensävyllä, vaikka hänen olisi tehnyt mieli vain jättää tuo uusi poika omille teilleen ja lähettää toisesta joitakin juoruja liikenteeseen. Hän ei kestänyt sitä, kun hänen asemaansa koulussa väheksyttiin (vaikka toinen olikin vain kysynyt, mitä tyttö oli vihjannut). Mary-Ann oli päättänyt heti näin suoraa kättelyssä kertoa asemansa toiselle. Ehkä tämän Chuckin äänensävy hieman muuttuisi.

//... Jooo, vähän venähti ! Anteeks XDD Kirjota pliis lyhyempi suosiolla :,DDD

Chuck pysähtyi ja katsahti Mary-Annen siroa etusormea kulma koholla. Poika kaivoi taskustaan savukkeen, josta huomasi, että se oli itse kääritty, ja sytytti sen kuunnellessaan samalla vaaleaverikön saarnaa asemastaan, itsestään, koulun hierografiasta, blaa blaa blaa.. Asiat menivät suurimmaksi osin ohi Chuckin korvista, hän keskittyi lähinnä pilvensä poltteluun, että rentoutuisi edes vähäsen. Ehkä olisi parempi antaa Mary-Annen viedä miten huvittaa, mutta ainakaan täysissä voimin Chuckia ei kiinnostanut muiden pompottelu - vaikka se olisikin joku hyvännäköinen vaaleaverikkö, ja vielä omaisi cheerleaderin notkeuden. Sen pidemmälle C ei fantasioitaan päästänyt. Jos Mary-Ann olisi sillä hetkellä päässyt Chuckin ajatuksiin, tämä olisi luultavimmin iskenyt litsarin poskeen (ehkä kaksinkin kappalein).

"Että mitä sä vihjaat?" Chuck kohotti kulmansa uudestaan. Vaikka tuttavuus olikin näin lyhyt, C tiesi paukuttelevansa jo nyt Mary-Annen sietokyvyn rajoja. Sitten poika kääntyi ja lähti talsimaan taas eteenpäin vasen käsi taskussa ja oikea savukkeessa kiinni. "Voi kultapieni, kyllä mua kiinnostaa sun.. esittelyt tästä koulusta ja vaikka mikä muukin", Chuck jatkoi huomattavasti lempeämmällä äänellä. Tai miten lempeäksi voi sanoa hurmaavaa, pilven käheäksi polttamaa ääntä? Kuulostaa kieltämättä aika seksikkäältä, vaikka C olisi sanonut "kissa".

/ no problemo :-------D auts heti vaa toisiensa kimpussa :---D

//Haha XD

Mary-Ann oli huomannut, miten toinen selvästikin antoi tytön puheiden mennä kuuroille korville. Kehtasikin kaivaa uuden savukkeen tytön puheiden aikana! Toinen tarvitsisi selvästi opetuksen, joka ei unohtuisi ainakaan hetkeen.

"Ai mitäkö mä vihjaan?" Mary-Ann kysyi turhautuneena ja antoi kasvoilleen kohota hyvin närkästyneen ilmeen. Toisen lähtiessä törkeästi kävelemään pois päin tytöstä ja vaihtaessa nopeasti äänensävyä, ei blondi voinut olla naurahtamatta ivallisesti.
"Kuule, kultapieni, mä en oo esittelemässä sulle yhtikäs mitään, ennen kuin osaat arvostaa mua vähän enemmän kuin nyt. Sun käytökses on naurettavaa, lapsellista. Luuleks sä tosiaan, että mulle vittuilu kohentaa sun asemaasi? Hah, sori nyt vaan, mutta ei tuu toteutuu!" Mary-Ann kivahti ja hänen teki mieli kumauttaa poikaa pradan laukullaan päähän. Mutta ei, poika ei ollut hänen kalliin ja upean laukkunsa arvoinen.
"Mä en enää jaksa sua", tyttö sanoi sitten hyvin päättäväisellä äänellä ja kohotti käsiään ylemmäs 'luovutus' -merkissä. Hän sihahti nopeasti Chuckin ohi ja otti pari askelta eroa toiseen.
"Tervetuloa helvettiin", Mary-Ann vain toivotti pirteästi, katsahti toiseen murhaava virne huulillaan ja jatkoi matkaansa. Jos toinen ei aikoisi pyytää edes anteeksi tai muuttaa äänensävyään, saisi toinen kokea todella iloisen tervetulotoivotuksen kouluun muilta oppilailta.

/ Et sit katoo mihinkää, meikä on ihan pelitysfiiliksissä :----D ! Tää on pätkäisty kun halusin nasevan lopetuksen.

"Oh, c'mon.." Chuck totesi itsekseen ja mietti, tekisikö teatraalisen syöksyn ("Oi Mary-Ann, älä mene!") vai jättäisikö asian sikseen. Toisaalta hän näki vaaleaverikön takapuolen kaikkoavan uhkaavasti, joten ei ollut aikaa miettiä. C heitti savukkeen muualla ja otti ripein askelin Mary-Annen kiinni. "Suonet anteeksi, nöyrimmät pahoitteluni..?" pojan sanat jäivät leijumaan ilmaan kysyvästi. Harvemmin Chuck mitään anteeksipyyteli, joten ei keksinyt kuin pari ensimmäistä, joita isä usein käytti. Ei sillä, että C tarkoittaisi niitä, hänellähän ei ollut mitään anteeksipyydettävää. Hetken hiljaisuuden kuluttua C avasi suunsa näyttäen aidosti hölmistyneeltä (jota ei tosin ollut): "Odotatko sä jotain käsisuudelmaa vielä?"

// XDDDDDD Ihanaa, että mun kanssa tykätään pelata :,DD Oon otettu XD
Haha, joo, en katoo ainakaa... Puoleentoista tuntiin XD

Mary-Ann nauroi sisällään kunnon kovaäänistä naurua, kun Chuck tuli hänen rinnalleen anteeksi pyydellen. Vaikka toinen nyt ei olisi tarkoittanutkaan lauseitaan, oli M.A kuitenkin kovin tyytyväinen tähän pojan päätökseen pyytää anteeksi. Ainakin oppisi hyvin arvostamaan tuota piirrettä, kun oli naisten kanssa tekemisissiä. Kerman naisten kanssa tekemisissä.
"Saat anteeksi", tyttö totesi huolimattomasti ja pysähtyi taas aloilleen. Tummansiniset silmät siirtyivät tuijottamaan Chuckin kasvoja ilmeettöminä, kunnes niille kohosi pieni, tyytyväinen virne.
"Käsisuudelma ois ihan jees", blondi sanoi heleän naurunsa seasta ja heilautti taas kättään tervehdykseksi jollekin tutulleen.
"Mut ei se oo tarpeen. Ehkä sä osaat nyt käyttäytyä, kun sua vähän koulutettiin, tiikeri", Mary-Ann sanoi kiusaavasti, pudisti päätään huvittuneena ja jatkoi kävelyään.
"Oisko sulla mitä ainetta nyt näin aamusta?" tyttö kysyi sitten siihen kohteliaaseen ja tuttavalliseen äänensävyyn. Hän oli päättänyt antaa toisen aloittaa nyt puhtaalta pöydältä (ja niin Mary-Ann oli myös tekemässä). Oli nimittäin hyvä kerätä sellaisia ihmisiä lähelleen, jotka osaisivat hallita ja käskyttää muita. Ja Chuck näytti osaavan sen hyvin, ainakin mitä Mary-Ann oli saanut toisesta selville näin lyhyen tutustumisen ajan.

Chuck ei voinut kuin ihmetellä Mary-Annen käytöstä. Cheerleaderilla oli varmasti jotain puuttellisia osa-alueita aivoissa, niin sekava tämä oli - ei puheessaan tai muuten, vaan mielialat vaihtelivat kuin tuosta vain ja tyttö puhui aivan ihmeellisiä (ainakin Chuckin mielestä). Hetken C jo epäili, että Mary-Ann olisi tämän koulun iso kiho, mutta kun ohi kulki neljä tyttöä kuin hidastettuna (ja koulun piha tuntui pysähtyvän), poika tiesi epäilynsä vääräksi. Mitä ilmeisimmin tämä posse pitää kruunua ja valtikkaa hallussaan. Ei ollenkaan pahoja kissoja täällä päin.

Tiikeri, C kysyi itseltään. Mitä helvettiä? Tiikeri?! Asiasta kolmanteen, poika muistutti aivoilleen kuultuaan Mary-Annen kysymyksen. "On mulla marihuanaa", Chuck totesi välinpitämättömällä äänellä ja kaivoi jo kolmannen savukkeensa taskustaan. "Näistä tulee mukavasti pilveen, etkö sä ottaisi?" Periaatteessa C tunsi kulkevansa kuin talutusnuorassa, mutta Mary-Ann on niin helkkarin hyvännäköinen, että Chuck oli jo alusta alkaen halunnut likan haaviinsa - joten ei auttanut riskeerata mitään. Toisaalta cheerleader oli täytetty samoilla luonteenpiirteillä kuin poika itse, joten yhteenottoja olisi luvassa useampiakin.

//Haha, naureskelen täällä tälle meijän pelille XD

Mary-Annen tummansiniset, kauniisti meikatut silmät kääntyivät sitten katsomaan siihen suuntaan, johon Chuck katsoi. Pieni hymy kohosi tyttösen huulille Mary-Annen tullessa hieman lähemmäs nuorukaista.
"Vasemmalta oikealle, Catherine Williams eli Cat, Didi Chapple, Gisele Kim ja viimeisimpänä, mutta ei toki vähäisimpänä; Cherie Hayes, koulun kuningatar", tyttö kuiskasi toisen korvaan esitellessään tämän suositun nelikon nuorukaiselle.
"Heti ei kannata mennä ottaa suoraa kontaktia. Lähesty varovaisesti, esimerkiksi lahjojen kanssa. Siitä he pitävät", tyttö sanoi sitten tottuneella äänensävyllä, otti taas eroa Chuckiin ja naurahti heleästi.
"Vielä jonain päivänä mä kuulun tohon joukkoon..." tyttö mutisi, tarkoittaen sanansa vain itselleen. Voi kyllä, vielä jonain päivänä hänet nähtäisiin tuossa joukossa mukana, kenties jonkun heistä tiputetun tilalla. Mary-Ann kuuntelikin korva tarkkana ihmisten puheita, jotta pystyisi nappaamaan mehevän juorun jostain näistä suosituista. Yksi vakava juoru jostakusta suositusta, niin se oli tervemenoa.

Cheerleader laski katseensa taskusta kaivettuun sätkään, joka kuulemma sisälsi marihuanaa. Blondi naurahti pöyristyneesti ja vilkaisi ympärilleen.
"En täällä. Tule", M.A sanoi sitten, tarttui Chuckia sen enempää pyytelemättä lupaa käsivarresta ja alkoi kiskoa poikaa kohti koulun autiota nurkkausta. Ei olisi hyvä, jos hänet nähtäisiin polttamassa, sillä se ei ollut sellainen juttu, josta cheerleaderit kovasti välittivät. Mutta... Aineissa olo oli toki aina mukavaa, hauskaa.
M.A oli saanut vedettyä heidät koulun kulman taakse, jossa ei ollut keitään muita. Siellä tyttö alkoi taas hymyillä katalasti ja ojensi kättään toisen suuntaan.
"Kyllä kiitos", tyttö vastasi nyt uudestaan.

//Sori pieni hitti, toivottavasti et kuole :,D

Chuck oli jo ehtinyt kääntää katseensa pois nelikosta, kunnes Mary-Ann alkoi esittelemään porukkaa. Sinänsä poikaa ei kiinnostanut nelikosta kukaan, mutta Gisele oli uskomattoman seksikäs - varmasti tiesi sen myös itse. "En ajatellu ottaa mitään kontaktia kehenkään, ottakoot itse jos haluavat", C vastasi hiukan happamalla äänellä. "Kuten sä", hän totesi hymyillen maireasti. Mitään lahjoja C ei alkaisi kellekään heivaamaan.. "Ei sulle ois mikään problemo päästä tohon posseen, kunhan vaan pudotat yks tai kaks pois", poika vastasi kuultuaan pari sanaa muminan joukosta. Se oli ehkä kehuvin lausahdus, jonka Chuck oli koskaan (selvinpäin ja ei-intiimissä tunnelmassa) suustaan laskenut.

Tosin polttelu alkoi jo vaikuttaa, ja C tunsi itsensä rennoksi. Mary-Ann tarttui pojan käteen ja veti tämän syrjemmälle. Chuck veti hupparin kaulustaan väljemmäksi ja piteli neljättä savuketta sormiensa välissä vaaleaverikön suuntaan kaivaen jo toisella kädellään sytkäriä. "Laatukamaa, ite kääräsin", C totesi otettuaan oman savukkeen suustaan.

/ No et kyllä oo ainoa :----D

Se tosiaan oli kehu Mary-Annelle, kun Chuck oli sanonut, että tytöllä ei olisi mitään vaikeuksia päästä mukaan tuohon nelikkoon. Eli hänellä olisi mahdollisuuksia, ainakin niin tämä uusi nuorukainen oli sanonut.
Ja se sai M.A yhä vain enemmän pitämään toisesta. Chuckhan sopeutuisi varmasti hyvin tänne Astoniin, jos Mary-Ann oli edes jotenkin arvaillut toisen oikean käyttäytymisen.

Suojassa ja piilossa ollessaan M.A nappasi sätkän toisen sormien välistä ja asetti sen huulilleen. Siitä olikin jo aikaa, kun hän viimeksi oli tällaistä poltellut. Varmaan parikin kuukautta? No, ainakin nyt olo tuntuisi paremmalta kuin pitkiin aikoihin.
"Toivottavasti", tyttö supisi toiselle, kun Chuck vakuutti tämän olevan laatukamaa. M.A nappasi toiselta sytkärin ja sytytti sätkän nopeasti. Hän vetäisi aluksi pitkän henkäyksen keuhkoihinsa savua, ja päästi ne hetken päästä pitkän uloshengityksen aikana pois.
Miten olo rentoutuikaan vain yhden sätkän jälkeen.

"... Mitäs sulla on tänään suunnitelmissa?" blondi kysyi hiljaisemmalla äänellä silmäillen Chuckia tarkkaillen. Hän ei halunnut jäädä kiinni sätkän poltosta, ja olikin selkä kääntyneenä koulun pihan suuntaan. Hän voisi aivan hyvin viettää hieman... Läheisempää kontaktia tämän herran kanssa. Sen verran uutuus viehätti tätä tyttöä.

/ Kuvittelen muuten koko ajan, että Chuck on Mary-Annea paaaaljon lyhyempi ni nauran 2x enempi meidän peleille :---D Vaikka C on vissiin pidempi ku M.A :--D Joo mut jeesus mun on vaikee pelata täl ku oon ite suuuuri Ed Westwick -fani ja kuolaan tyylii ku vaan kuvittelen miltä se kuulostaa ja sit ku se virnistelee.... aw

"Wow, rauhotu tyttöhyvä", C virnisti kun Mary-Ann suorastaan repäisi sytyttimen pojan ojentavasta kädestä. "Käytätkö sä paljonkin jotain.. jotain?" hän kysyi edelleen häilyvä virne kasvoillaan. Chuck puhalsi huuliensa välistä savua, joka osui Mary-Annen kasvoihin. Tosin poika ei enää jaksanut välittää siitä, kun tyttö itsekin poltti sillä nimenomaisella hetkellä.

Seuraava kysymys ehkä mykisti Chuckin. Reipasta toimintaa todellakin, äänensävy oli sen verran vihjaileva. Periaatteessa tämähän oli vain hyvä, koska C ei ikinä itse tehnyt aloitteita - tai riippuen ihan tapauksesta - vaan antoi vastakkaisen osapuolen hoitaa lähes kaiken, ainakin alussa. "Mitä sä vihjailet?" C kysyi vastakysymyksen kulma koholla.

//... No arvaa remahdinko mä nyt nauruun, ku kuvittelin Chuckin olevan lyhyempi ku M.A XD
Joo, ite oon seurannu tän Ed Westwickin näyttelemistä tässä Gossip Girl sarjassa, joten osaan paremmin kuin hyvin tiedostaa, miten se aina kattoo ja virnuilee ja yms XDD

Mary-Ann kohautti kepeästi olkiaan Chuckin kysymykselle, käyttikö tyttö paljonkin huumeita.
"Silloin tällöin. En vakituisesti", blondi vastasi ja vetäisi uudet henkäyksen keuhkoihinsa. Taas puhallettaessa ne ulos olo tuntui entistä enemmän virkeämmältä ja rentoutuneemmalta.

Neito kohotti pikaisesti kulmaansa Chuckin vihjailukysymykselle.
"Mitä sä kuvittelisit?" tyttö kysyi niin viattomasti kuin kykeni ja räpsytti pari kertaa kauniita silmiään.
"Oisiks halunnu käydä ruokkii mun kissaa?" Mary-Ann naljaili, mutta hymyili sen jälkeen kuitenkin sellaisella hymyllä, josta nyt viimein osasi typeräkin päätellä, mitä tällä neitokaisella oli mielessä.
Tyttö otti askeleen lähemmäs Chuckia ja tuijotti tätä nyt enää vain parin sentin päästä, puhaltaen savut hitaasti toisen kasvoille.
"Se on susta kiinni", neiti kuiskasti vilpittomällä äänellä, hymyili viekkaasti ja pysytteli yhä toisen lähellä.

Sai nyt nähdä, tarttuiko tätä uusi tulokas syöttiin, sillä hyvin harva (siis korjaan TODELLA HARVA) oli kieltäytynyt Mary-Annen kutsusta. Jos toinen kieltäytyisi, lupaisi M.A mulkoilla tätä hyvin pahasti aina toisen nähdessään. Mutta jos toinen suostuisi, tyttö voisi kertoa tästä nuorukaisesta tutuilleen...

//Nyt meen nukkuu ! XD Öitä <3

Chuck piti Mary-Annea jo helppona, mutta toisaalta hän ei uskaltanut luottaa siihen, oliko tyttö aivan tosissaan - tai periaatteessa sillä ei ole mitään väliä, C rakasti pelejä yli kaiken. "Sä et tiedäkään mitä mä kuvittelin. Jo aiemmin", poika lisäsi vielä muistellen aikaisempia mietteitään. Silloin hän ei uskonut niiden olevan käsinkosketeltavia, mutta nyt.

Samassa vaaleaverikkö otti pari askelta kohta poikaa ja pituusero sai kummatkin kallistamaan niskaansa, tosin päinvastaisiin suuntiin. Chuck sai kirpeää savua kasvoilleen, mutta pojan ilmekään ei värähtänyt, hän vain sulki silmänsä ja avasi ne kuultuaan Mary-Annen kuiskauksen. "Kissat on mukavia otuksia", C totesi vakavana hymyillen vinosti.

/ Mene vain :----D Kunhan oot tällä aikasin, koska mulla on treenit illalla ja samoin huomenna ja sitten onkin valmennusleiri :----D Siis heppailua..

// Joo, kivat ehdot annoit mulle XDDD
Joo, nyt vastaan <3

"Ja tää kissa on erittäin mukava", kuiskattiin kehräävällä äänellä ja hymyiltiin toiselle kissamaisesti.
Okei, ehkä se oli tämä huume, mistä Mary-Ann nyt tuli niin läheisyyttä kaipaavaksi. Olihan tyttö nyt ollut hulppean viikon ilman ketään, kun edellisen kumppanin kanssa tuli pientä... Köhköh, kärhämää ja Mary-Ann ei halunnut olla toisen lähellä enää hetkeäkään. Ehkä Chuck voisi auttaa tyttöä pääsemään toisiin ajatuksiin.
Ainakin hetkeksi.

M.A oli... No, miten sen nyt nätisti voisi sanoa. Erittäin läheisyysriippuvainen. Ainakin sen saattoi huomata neitokaisen seuraavista tekosista.
Blondi sipaisi kevyesti pojan poskea kynnellään ja toi jälleen kasvojaan lähemmäs toista. Mary-Ann oli nyt päättänyt itsekseen, että ei toinen hylkäisi tyttösen tarjousta ja aikoi jo nyt käydä pieniin puuhiin. Tyttö näykkäsi hampaillaan rajumman puoleisesti toisen alahuulta, mutta ei painanut huuliaan vielä toisen huulille.
"Mmm.. Kiinnostaisko mun tekemä tarjous..?" tyttö kuiskasi aivan toisen kasvojen lähellä, naurahti vielä hiljaa ja antoi kasvoilleen kohosi viekottelevan virneen.

//Ja jos tuo Mary-Annen teko on aivan anteeksiantamaton, mä kyllä muokkaan XD

Voisi sanoa, että Chuck oli hyvin tyytyväinen Mary-Annen kiehnäämiseen. Toisaalta siihen saattoi olla muitakin syitä kuin poika itse, mutta aivan sama. Mary-Ann piti periaatteessa aivan omaa herttaista monologiaan, johon C totesi sanan tai pari silloin tällöin. Eiväthän sanat merkinneet mitään, vaan teot.

Mary-Ann tykkäsi leikitellä, sen huomasi. Toisaalta tyttö näytti pistävän kaikkensa peliin, vaikka tuskin todellisuudessa laittoi. Chuckia ei varsinaisesti kiinnostanut oliko Mary-Ann tosissaan vai ei, mutta kun näin pitää kiehnätä niin saa myös kiehnätä loppuun asti. Kun Mary-Ann näykkäisi C:n alahuulta sipaistuaan kynnellä karheammanpuoleista poskea, hän esitti tarjouksensa vielä kerran kuiskutellen.

Vaikka tyttö oli aivan sentin päässä Chuckin naamasta, poika nosti savukkeen oikealla kädellään takaisin huulilleen ja imi sitä hetken. Hän puhalsi lopulta savua Mary-Annen kasvoille, muttei katsonut tyttöä silmiin. "Tarjouksista ei koskaan sovi kieltäytyä, right?" C totesi lopulta katsellen Mary-Annen yli. Lopulta hän laski katseensa tyttöön ja antoi kasvoilleen laskeutua ilkikurisen näköisen virneen.

/ En mää kuole tommosista :------D

// Okei XD

Chuck ei nähtävästi välittänyt, mitä tyttö oli ehdottanut, sillä jätkä nosti savukkeen takaisin huulilleen. M.A oli jo ehtimässä menettää pinnansa, kun toinen sitten puhui, ja puhuikin sellaista, mikä sai Mary-Annen kohottamaan kulmaansa viettelevästi. Tulihan se sieltä, ilkikurisen virneen kera.
"Ei niin", blondi vastasi, poltti vielä oman sätkänsä loppuun siinä toisen lähellä. Hän aikoisi niiin irrotella tänään tämän pojan mukana, se oli todellakin varmaa. Ja huume vain piristi enemmän.

Tyttö tiputti sätkän maahan, eikä vaivautunut tallomaan sitä. Hänen uudet kenkänsähän menisivät piloille ja sehän ei käynyt sitten olenkaan. Neitokaisen silmät katsoivat poikaa melko ahnaasti ja tytön huuletkin olivat raottuneet hivenen. M.A kiusasi poikaa taas viemällä polveaan toisen sisäsäärelle ja siitä hieman ylemmäs.
"... Sä saat viedä..." M.A henkäisi sitten pienen hiljaisuuden vallitessa heidän päällään. Voi kyllä, hän antoi tälle pojalle täydet mahdollisuudet tehdä mitä vain. Poika saisi viedä hänet aivan minne tahtoi (kunhan ei nyt oltu koulun julkisella paikalla tai jossakin muualla julkisella paikalla) ja tehdä hänelle mitä halusi. Ja se oli jo melkoista valinnanvaraa, kun ajatteli Mary-Annen antavan moista.

C poltteli rauhallisesti omaa savukettaan loppuun miettien tilannetta. Mitä ilmeisimmin vaaleaverikkö oli se osapuoli, joka enemmän halusi. Chuckilla ei ollut erityisen polttavaa tunnetta missään päin ruumista näin aamusella, ja kyllä parivaljakkoa oppitunneillekin kaivattaisiin ennen myöhään. Niinpä poika yritti miettiä, miten saisi muutettua tämän tilanteen illaksi..

Mary-Ann tiputti sätkänsä maahan pitäen katseensa yhä Cn silmissä. Poika itse sen sijaan seurasi katseellaan savukkeen matkaa maahan ja lopulta se jäi kytemään ruohikon sekaan. Neiti McAllister ei tumpannut sitä sen enempää, joten Chuck kurottautui tallomaan sen Conversen pohjallaan. Samassa hän tunsi tytön polven jalkaansa vasten - ja oli hetken ajan varma, että saisi potkun suoraan haaruksiin. Mutta ei - ihmeellistä.

Sä saat viedä? Chuck mietti. Pitäisikö nyt ottaa jonkinasteinen tanssiote ja pyöräyttää Mary-Ann käden alla ympäri, sen jälkeen viedä tämä jonnekin nurkkaan nussimaan vai? "Sopiiko, jos mä vien illalla?" C kysyi syvällä äänellään ja katsoi Mary-Annea silmiin. Poika hymyili vinoa hymyään, joka oli jotain ilkeän ja veikeän väliltä.

Mary-Annen kasvoilla ollut halukas ilme hälveni välittömästi, kun kuuli pojan seuraavat sanat illasta.
"Ai", todettiin hieman loukkaantuneemmalla äänellä ja vetäydyttiin kauemmas pojasta yhden askeleen verran. Voi, nyt tuo poika tosiaan ansaitsisi potkun haaroväliinsä.
"Illalla", tyttö toisi kylmästi ja pyöräytti silmiään. Jaahas, hän ei sitten saisikaan haluamaansa tunnin sisällä, vaan joutuisi muka odottelemaan iltaan asti.
Sitten kuitenkin pirullinen suunnitelma kohosi tyttösen mieleen. Hän ei todellakaan aikoisi enää illalla olla niin helppo keikka kuin nyt. Pistäisi pojan maistamaan samaa lääkettä.

"Eiköhän se käy", vastattiin soinukkaalla äänellä ja siirrettiin katse takaisin Chuckiin.
"Kun sä kerran viet", tyttö vielä toisti omia lauseitaan ja vinkkasi nopeasti silmää tavanomaisella tavallaan. Blondi ojensi kättään toista päin.
"Anna kännykkäs, saat mun numeron", Mary-Ann puhui sitten ja hymyili liian viattomasti.

Ouch. Täytyi olla tytöllä kovat halut. Saman tien kun C ehdotti asian lykkäämistä illaksi, polvi vedettiin pois ja kasvot katosivat nenän edestä. Jestas näitä naisia.. Mary-Annella todellakin oli jonkin asteinen mielialan aaltoiluhäiriö, sillä äänensävy, ilme ja elekieli vaihtuvat vikkelään. "Illalla. Voisin luvata uskomattoman yön", Chuck totesi käheällä äänellään.

"En tarvi sun numeroa", poika totesi ja katsoi ojennettuun käteen. "Keskustan yöklubilla on kuulemani mukaan illalla railakas meno", hän kohotti kulmaansa jatkaen samalla käheämmänpuoleisella äänellä. "Siellä.." Cn lause jäi kesken, sillä hän ei ollut erityisemmin suunnittelut, mitä aikoi sanoa. Chuckin katse valui tahtomattakin McAllisterin miehustalle ja siitä alemmas mukailemaan jokaista muotoa cheerleaderin vartalossa. Pää ei kuitenkaan liikkunut, vaan silmät.