You're so gay and you don't even like boys

- otsikko Katy Perryn Ur so gay biisistä, tajusin kuinka Misu se biisi osittain on... :'D Näyttää tältä, Rokkikukko ja Roy, kiitos EDIT// VAPAASTI MUKAAN -

Ei ollut niinkään kummaa, että juuri Mischa Moon astui sisään kahvilan ovista ja katseli ympärilleen. Porukka oli juuri sellaista, mitä voi kuvitellakin, olihan kyseessä kuitenkin yksi koko kaupungin kalleimmista ja tasokkaimmista kahviloista. Ja se oli huomattavissa jo pelkästä sisustuksesta, sijainnista ja asiakaskunnasta. Ne, ketkä Mischa tunsi olivat muutamia Astonin kermaan kuuluvia tyttöjä ja poikia. Muutama perhe tuttu ja sukulainen.
Niitä tuli tervehdittyä hillitysti matkalla Mischan vakio pöytään. Tyhjä kaikeksi onneksi, Mischa istuutui ja oikoi paitaansa viitaten tarjoilijaa luokseen.

Mustien ihonmyötäisten housujen verhoamat jalat oli ristitty, jalkateriä peittivät mustat ja kalliit nahkakengät. Mischa pyysi itselleen teetä, ja tarjoilija lähti matkoihinsa.
Poijan kasvoilla koreili kopea, itseriittoinen ilme, kuten aina julkisesti. Mischa tunnettiin ylimielisenä ja itseriittoisena, rikkaana kusipäänä. Ja silti, tai ehkä juuri siksi, hänellä oli tapa saada tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Hänen maineensa oli hienoisen järkkymisen jälkeen suhteellisen turvassa, olihan heillä Gemma Flemingin kanssa sopimus. Mischa oli hiljaa, koska Gemma oli hiljaa. Se sopimus oli hyödyksi heille molemmille. Ja Mischa tiesi, että sen pitäminen olisi huomattavasti haastavampaa Gemmalle kuin hänelle...

Päivä oli nuori, ja ulkona sää oli mitä mahtavin. Ehkä turhan lämmintä, mutta silloin ihmiset tapasivat paistatella aurinkoa terasseilla, rannoilla ja vähän missä sattui. Mutta vaikka olikin vapaapäivä, ihmisillä saattaa olla kiireitä tai tapaamisia vaikka voisi hyvin rentoutua. Tosin, voi toki pyytää jos haluaa ottaa päivän vapaaksi, tai olla käymättä töitä muuten vaan ja laiskotella koko päivän. Valkoharmaassa, olkaimettomassa mekossa kallista kahvilaa kohti asteleva tyttö oli nyt sellaisella tuulella, että saisi rentoutua mielin määrin. Ruskeat, ranskalaisella letillä olevat hiukset hulmahtelivat viileän tuulen mukana. Ruskeat silmät omaava tyttö avasi kahvilan oven ja astui sisään. Yleensä silloin kun hän on paikalla, ihmisiä on paljon paikalla. Mutta tällä kertaa, ihmisiä on hieman vähemmän kuin yleensä. Tyttö asteli yhteen kaupungin kalleimmista kahviloista ja vilkaisi sisään astuttua, ihmisiin keitä paikalla oli. Yleensä paikalla on varakkaita henkilöitä, ja sen huomaa yleensä ulkonäöstä.

Nenna asteli kahvilan käytävää pitkin, kävellen kohti pöytää jossa yleensä istui. Tyttö ei aluksi nähnyt ketään pöydän äärellä olevaa, ja luuli siksi että pöytä oli tyhjä. Päästyä pöydän luokse, tyttö huomasi että vastakkaispuolella, hieman kauenpana, istui miespuolinen henkilö. Nenna nosti hieman kulmiaan, mutta istahti vakkaripaikalleen lähelle pöydän reunaa. Hän otti mustasta laukustaan kännykkänsä ja tarkisti ettei siihen olisi tullut viestejä tai vastaavaa. Tyhjää ruutua näyttävä kännykkä oli ollut äänettömällä, mutta Nenna ei laittanut sitä äänille, vaan laittoi sen takaisin laukkuunsa. Hän ei vielä aikoisi tilata mitään, vaan otti laukustaan pienen peilin, tarkistaen että hänen meikkinsä olivat vielä hyvät. Vaikka Nenna ei käytä vahvoja meikkejä, hän haluaa pitää kasvonsa hyvän näköisinä. Tyttö levitti hailakan väristä huulipunaa huulilleen, mikä riitti tällä kertaa. Nenna vielä tarkisti että hiukset olivat hyvin ja laittoi meikkinsä ja peilinsä laukkuun.

Mischa jäi tuijottamaan pöytään luvatta istunutta tuntematonta tyttöä, silmät siristyivät hivenen. Eikö se tosiaan tiennyt kuka hän oli? Eikö se tosiaan tiennyt millaisen etiketti virheen onnistui tekemään ja vieläpä Mischan kanssa. Rahvaanomaista, typerää. Tyylittömäksi suoritusta ei kuitenkaan voinut sanoa, tyttö vain istuutui Mischa Moonin pöytään ja alkoi meikata. Yrittikö se tahallisesti syöstä Mischaa huonoon valoon? Poika yskähti merkitsevästi ja suoristi jo ennestään suoraa ryhtiään sipaisten hiukset kuosiin.
Mischa ei kääntänyt katsettaan tytöstä, kohotti hieman kulmiaan ja näytti kasvoillaankin kuinka nyreissään oli tuollaisesta kohtelusta.
"Anteeksi nyt, mutta kuka helvetti sä olet? Ei, kuka helvetti sä luulet olevasi?", Mischa sihahti luoden tyttöön vielä yhden närkästyneen katseen.

Tarjoilija kiikutti pöytään teen, jonka poika oli hetki takaperin pyytänyt. Poika nyökäytti päätään ilmeettömänä, kun naikkonen laski asetin hänen eteensä pöydälle. Nainen kääntyi odottavan kysyvänä Nennaan päin.
"Entä nuoren herran daami, oletteko valmis tilaamaan?", nainen kysyi ystävällisellä, tyylikkäällä äänellä.

Mischa tuhahti ja oli täysin valmis korjaamaan virheen, mutta ei sitten hetken harkittuaan tehnytkään sitä.

Nenna kuuli jonkin ajan päästä, kun oli laskenut laukkunsa syliinsä, kun toinen pöydässä istuva puhui hänelle. Ei, mies lähes huusi tytölle. " Anteeksi nyt, mutta kuka helvetti sä olet? Ei, kuka helvetti sä luulet olevasi? " ruskeasilmäinen tyttö kuuli Mischan närkästyneen äänen ja kääntyi katsomaan toiseen. Mies katsoi pistokaalla katseella tyttöön, Nenna katsoi takaisin, miltein yhtä pistokkaasti takaisin, mutta käänsi katseensa takaisin.
" No, voi voi, arvon herra. Miten en olisi voinut huomata ylvästä olemustasi. " tyttö vastasi ärsyttävän liioittelevalla äänellä, ja tunsi miehen katseen edelleen itsessään.
" Sitä samaa voisi kysyä sinulta, Moon. " Nenna käänsi hieman vihaisen katseensa mieheen. Mischa tosiaan oli niin omahyväinen kun vain voisi olla, sitä ei enään voi olla edes epäilemättä. " Ja jos vielä kiinnostaa, mikä on epätodennäköistä, nimeni on Nenna Yordan. " tyttö sanoi katsoen mieheen nostaen hiukan leukaansa.

Tarjoilijanainen toi hetken kuluttua Mischan teen miehen eteen, ja kääntyi Nennan puoleen, kysyen tilaisiko mitään.
" Hopeatee, kiitos. " hän vastasi ja mulkaisi kauempana istuvaan mieheen. Tarjoilija nosti hieman kulmiaan mutta hymyili ystävällisesti ja poistui. Nenna oli saanut huonon vaikutelman, kuten oli ennen arvellutkin, samaa luokkaa käyvästä Mischasta. Ja nyt oli aivan varmaa, että jos he voisivat kulkea vain negatiiviseen suuntaan, mahdollisesti voisi riitaa tai tappelua syntyä, mikä tosin ei ole toivottua.

Tyttö mulkoili takaisin lähes yhtä pahasti kuin Mischa tuota. Saisi se sentään hieman nöyrempi olla, vai eikö se todellakaan tajunnut kenen pöytään oli tunkeutunut kyselemättä?
"Sitähän minäkin tässä ihmettelen", Mischa tokaisi silmiään viileästi pyöräyttäen tytön lausuessa vähemmän kunnioittavat sanansa. Tuota menoa se saisi Moonin pojan vielä raivostumaan. Ja se ei todellakaan ollut kovin nättiä katseltavaa, vaikka kyse olikin Mischasta.
"Minun ei sentään tarvitse luulla itsestäni liikoja", Mischa totesi viileän katseen tyttöön singotettuaan. Mischa todellakin oli oikea omahyväisyyden ja itseriittoisuuden perikuva, poika joka tiesi paikkansa ja se oli kunnioitetun ja rikkaan suvun nimenkantajana. Tätä nykyä ainoalla perillisellä... Vaikkakin Mischa olisi antanut mitä vain saadakseen Melodyn takaisin. Sisko oli kuitenkin ollut pojalle läheisempi kuin kukaan koskaan edes tulisi tulevaisuudessa olemaan.
"Hyvä on, neiti Yordan", Mischa nyökkäsi jo hieman lientyneenä. Vastatsi se edes kuin kysyttiin, mikä oli lieventävä asianhaara. Joskin poika oli yhä kärmeissään tuolle tytölle, Nennalle.

Poika ei koskenut teehensä, vaan antoi sen jäähtyä hiukan aikaa pöydällä, kiertäen kuitenkin toisen käsistään lämpimän kupin ympärille.
Mischa katseli tyttöä yhä viileään sävyyn. Punapää ei leppynyt kovin nopeaa, ainakaan jos asian eteen ei edes tehty mitään.
Poika ei sanonut mitään, odotti pikemminkin aloitetta Nennalta katsettaan mainitusta tytöstä irrottamatta.

Nenna oli pysynyt hiljaa tilauksensa jälkeen. Hän oli siihenkin saakka vaiti, kun tarjoilija toi teen hänelle, johon hän vain nyökkäsi katsahtaen tähän, jonka jälkeen tarjoilijanainen lähti pois. Nenna pyöritti muutaman sekunnin ajan lusikkaa kupissaan, kunnes laski sen pienen lautasen reunalle, mikä päällä teekuppi oli, kahva kello kolmessa. Tyttö oli tuntenut taas Mischan katseen, tiesi sen kuitenkin. Eihän tuo mies voisi muutakaan tehdä kuin olla huonoissa väleissä aikaisemman keskustelun jälkeen, Nenna oli itsekkin tästä vielä hieman ärtyisä. Tyttö kääntyi katsomaan mieheen, kunnes siirsi katseensa alas, juoden teetänsä hieman. Tyttö laski teekuppinsa takaisin lautaselle, siirtäen nyt kahvan kello neljään.

" Et voisi olla tuiottamatta noin, kiitos? " Nenna kysyi, ollen katsomatta Mischaan, mutta kulmat hieman vielä aikaisemasta yhdessä kiinni. Hänen äänensä oli loppua kohden hieman liioittelumainen, se taas tuli luonnostaan tämän miehen seurassa ollessa.

// mitä jos tästä syntyisi jonkinlainen kahakka/tappelu mikä olisi olisi sanaharkkaa suurenpi, saisi peliin jotain eloakin ~

- Jees käy~ -

"Voisin toki, jos katoat nopeasti silmistäni", Mischa lausui vaivautumatta peittelemään lainkaan pisteliään viileää äänensävyään. Häntä tuo koppava tyttö ärsytti juuri nyt yli kaiken, ei pitäisi kehdata istua Mischan pöytään kysymättä. Siitä saisi pelkästään kilo kaupalla paskaa niskaansa. Ja Nenna oli nyt tuon tulituksen yhri, suoraan miekan tavalla viiltävien sanojen tähtäimessä.
Mischan mielialaa tuo tyttö ei siis todellakaan nostanut, pikemmin päin vastoin.

Katse oli yhtä kylmä kuin äänikin, olemus turhautunut. Olisi tehnyt vain mieli tarttua tyttöä hartioista ja huutaa. Mutta mitäpä se olisikaan tehnyt hänen maineelleen? Hallaa, eikä tasan mitään muuta. Mischa kun ei halunnut itselleen mitään kovis paskiaisen mainetta.

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//