Boys boys boys. And a girl

Oli perjantai-ilta ja kello oli lähemmäs kymmentä. Nuoret olivat näihin aikoihin eksyneet joko baarien puolelle tai nuokkuivat kotona koneidensa ääressä. Tai sitten jotkut hengasivat ulkona kavereidensa kanssa pussikaljailemassa. Eihän siinä pussikaljailussa mitään ihmeellisempää ollut, kaverit ryypiskelivät porukassa ja tekivät muka niin hauskoja juttuja keskenään. Varsinkin humaltuneiden jätkien jutut olivat aivan päättömiä. Milloin jätkät nauraa röhöttivät takamuksillaan maassa ja milloin nämä kävivät toistensa kimppuun.

Akemi Rayworth istui skeittilautansa päällä keskustan torilla ja katseli kahden jätkäkaverinsa painimista siideritölkki käsissään. Aki nauraa kikatti painiville ystävilleen, jotka pyörivät maassa ja ähkivät ja puhkivat minkä jaksoivat. Milloin he haukkuivat toisiaan rumilla nimityksillä ja milloin he vain nauroivat. Aki oli jo tottunut tällaiseen meininkiin kavereidensa kanssa, jotka kaikki sattuivat tässä porukassa olemaan miespuolisia. Akemi oli kahdenhenkisen porukan ainoa tyttö ja.. No, hän kyllä meni aika hyvin pojaksi. Arata ja Asao, jotka sattuivat olemaan Akemin veljiä, pitivät siskostaan aina tarkoin huolta, ettei tähän kajonneet ketkään idiootit. Mutta tätä he eivät uskalleet Akemille päin naamaa sanoa, koska silloin he mitä oletettavemmin saisivat munilleen. Aki kun ei pahemmin pitänyt siitä ajatuksesta, että häntä vahdittiin kuin pikkulasta. Asaota tässä pitäisi enemmänkin vahtia, tämähän oli vasta 15 vuoden ikäinen! Arata taas oli porukan vanhin, 20-vuotias, joka oli niin sanotusti heidän porukkansa pomo. Tosin Akemihan ei veljeään ikinä kuunnellut, hän teki aina mitä lystäsi, eikä veljellä ollut mitään sanomista. Oikeastaan kukaan Akin kaveriporukasta ei uskaltanut sanoa tälle rääväsuulle mitään, koska Akemi oli aika pelottava tapaus heidän mielestään. Mutta täytyi myöntää, että pojat pitivät siitä, kun Aki aina haistatteli uhmakkaasti toisille jengeille, eikä kellään tietenkään ollut ikinä pokkaa löydä naista. Moni luuli Akemia hennoksi ja hiljaiseksi tytöksi, kun ensimmäisen kerran Akemin näkivät, mutta toisen kerran tytön nähdessään he osasivat olla varautuneita. Tyttö nimittäin osasi käyttää nyrkkejään sekä jalkojaan aika tehokkaasti sekä oli aika taitava käyttämään skeittilautaa. Akemia ei pitänyt aliarvioida ja moni oli sen vuosien aikana oppinut.

"Rökitä se, Asao!" Aki kannusti ja heilautti siideritölkkiään vahingossa niin, että puolet siideripullon sisällöstä lensi lähellä istuvan Kellanin päälle. Kellan vain äyskähti ja pyyhki siideriä kasvoiltaan ja pian hän jo unohtikin kastuneensa, kun syventyi katsomaan Asaon ja Matthewn painimatsia.
"Onks toi muka painimista? Vähän actionii pelii hei!" Edward huusi kasvattaakseen tunnelmaa ja hörppäsi oima annoksen kaljaansa.
Arata, Zack ja Daniel istuskelivat suihkulähteen reunalla ja kaikilla heistä oli kädessään puolillaan oleva kaljapullo. Akemi oli porukan ainoa, joka joi siideriä. Tyttö kun ei kauheasti välittänyt kaljan mausta. Se oli hänestä pahaa ja ällöttävää. Hän nautti mielellään makeita juomia.
"Hemmetti, mä näytän teille munapäille, miten painitaan!" Akemi sähähti sitten ja heitti tyhjän siideritölkkinsä pois, kun nousi seisomaan laudaltaan. Hän suoristi mustan mekkonsa lyhyttä helmaa ja oli jo kävelemässä innokkaasti painimatsin keskelle, kunnes Edward kuitenkin tarttui häntä kädestä pysäyttäen tämän.
"Älä nyt änkee välii! Asaolla ja Matthewlla on matsi kesken!" Ed torui ja katsoi Akemia 'älä nyt mene' -katseella. Akemi murahti pettyneesti ja heilautti käsiään.
"Mut mulla on tylsää! Mä haluan tehdä jotain!" Aki valitti ja katseli ympärilleen. Hän oli juonut jo neljä siideriä tunnin aikana, joten maisemat alkoivat hieman pyöriä hänen silmissään. Olihan neiti aika pienikokoinen ihminen. Nyt Akemilla oli jalassaan mustat korkkarit, jotka antoivat hänelle seitsemän senttiä pituutta, eli Akemi oli 160 sentin paremmalla puolella.

Akemi keksi sitten mennä tasapainoilemaan suihkulähteen reunaa pitkin. Se tuntui kivalta ajatukselta! Pian tyttö oli jo kivunnut suihkulähtee kapealle reunalle ja tasapainoili reunaa myöten. Ulkopuolisten silmin meno näytti hyvin huteralta, mutta Akemi tunsi olonsa taas hyvin selväjärkiseksi. Eihän hänen jalkansa nyt voisi lipsahtaa reunalta!
Kaveriporukka oli vain viettämässä iltaa torilla, ei muuta. Harvemmin he ryypiskellessään löysivät tiensä minnekään baariin. Oli ihan mukava hengata pienemmässä porukassa.

Perjantai-ilta alkoi jo hyvää vauhtia yöksi, kellon ollessa jotakin kymmenen paikkeilla. San Diegon kadut vilisivät silti yhä täynnä elämää, kun porukka alkoi lappaa baareihin tai muualle juomaan, tai vastaavasti kipittivät kotiinsa viettämään dataushetkeä tai jotain muuta yhtä hauskaa.
Se viimeisenä mainittu oli asia, jota Lucas yleensä harrasti, tosin yhdessä kaveriensa kanssa. Semmoinen kahdeksan tietokonetta kytkettynä yhteen ja yömyöhään Guitarheron ja Nintendo Wiin hakkausta ja muutama kalja ja kaikilla oli varmasti hauskaa.
Nyt oli kuitenkin ilta, jolloin Lucas Romero oli lähtenyt kaveriporukkansa kanssa ulos rellestämään. Koko kuusi henkinen kaveriporukka liikkui skeittilaudoilla, ja meno oli lähes tulkoon yhtä vakaata kuin silloin, kun porukka oli selvin päin, sillä jokainen oli luultavasti viettänyt aikaansa enemmän skeittilaudan päällä kuin esimerkiksi läksyjä tehden. Mutta silti menossa oli pieni humalan tuoma uhkarohkea ja epävakaa vivahde, kun jätkät laskettelivat asfalttikatuja pitkin, neljän kantaessa toisessa kädessään kaljakonttia ja kahden selkään oli sitten laitettu reput, jotka oli tungettu kaikkeen muka niin tärkeää tavaraa – pari vähä vahvempaa ainetta sisältävää pulloa ja sitten koko porukan kännykät ja avaimet ja kaikki muut.

Lucas Romero lasketteli joukon etunenässä selässään musta reppu. Tummanruskeat hiukset olivat hieman pystyyn asetellut, vasten kasvoja lyövän tuulen piiskatessa niitä entistä enemmän kohti taivasta. Yllään nuorukaisella oli Wescin turkoosi t-paita sekä harmaat kivipestyt farkut, unohtamatta tietenkään niitä Niken kenkiä. Jätkä oli toinen niistä kahdesta, joiden selässä roikkui musta yksinkertainen reppu.
Loppuporukka seurasi perässä, jokaisen vuoron perään heitellessä jonkinlaisia temppuja, päämäärän ollessa edelleen tuntematon. He vain olivat lähteneet kulkemaan ja yhdessä tuumin päättäneet lähteä sinne, minne nenä sattui näyttämään.
"Hei, lähetään käymään torilla!" kuului joukosta erottuvan Philin ääni. Irlantilaissyntyisen pojan hiukset hehkuivat porkkanan värisessä oranssissa, iho oli hyvin vaalea ja kasvoilla oli runsaasti pisamia.
Huutoa seurasi monta hyväksyvää, epämääräistä äännähdystä, Lucaksen vilkaistessa taaksepäin virnistäen, kun lautaa käännettiin hieman haparoiden toria kohti. Jätkät olivat aloitelleet Scottin, ruskeahiuksisen, lihaksikkaan ja rotevan pojan kotona, ennen kuin olivat siirtyneet ulkoilmaan, aikeinaan suunnata jonnekin, nauttia hieman alkoholia ja viettää aikaa hyvässä seurassa.

Jengi liukui hitaasti torille, Lucaksen kierrättäessä katsettaan ympäri paikkaa. Torilla oli ainakin yksi porukka, josta jätkä tunnisti muutamia tyyppejä, ja juuri ollessaan aikeenaan kysyä, menisivätkö he noiden luo, suhahti eräs nuorukaisista Romeron ohi kuin rasvattu salama.
"Heei, iltaa jätkät! Arata, Zack, Daniel!"
Huuto kantautui Oscarin, vaaleahiuksisen ja ruskettuneen skeittari-surffaripojan suusta, tuon rullatessa suihkulähteen luona olevan porukan luo.
"Ja muut", Oscar lisäsi vielä virnistäen porukalle. Loppuosa jengistä, mukaan lukien Lucas, saapui paikalle hieman Oscarin perässä, ja hetken aikaa koko porukka oli yhtä toisiaan yliampuvin käsien heilautuksin, huudoin ja mekastuksin tervehtivää sotkua. Skeittilaudat hylättiin suihkulähteen välittömään läheisyyteen ja kaljakontit laskettiin mukulakivipohjalle ja pian jokainen oli ottanut käteensä vähintään yhden kaljan (tosin West siemaili yhtä aikaa kolmesta eri pullosta) ja puhui kiivaasti jonkun muun kanssa, heittäen läppää ja väitellen ties mistä.

"Aa, Akemikin oli täällä!" kuului sitten jälleen Oscarin ääni ylitse muiden, jätkän virnuillessa typeränä suihkulähteen reunaa pitkin tasapainottelevalle tytölle.
Lausuttu nimi sai Lucaksen pään singahtamaan ylös kaljatölkin sisällöstä, espanjalaisen tavoitellessa tyttöä katseellaan. Viimeksi, kun hän oli nähnyt tuota, oli tapahtunut kaikki hyvin kummallisia asioita. Hän oli muun muassa vaihtanut tytön kanssa suudelman koulun katolla ja jonkun aikaa sen jälkeen herännyt urheilustadionilta Akemi kainalossaan. Eikä Lucas ollut oikein vieläkään toipunut tapahtuneesta, vaikka tuo parhaansa tapahtumat yritti taka-alalle jättääkin. Kavereilleen tuo ei kyllä ollut maininnut halaistua sanaa ja uskoi Akemin tehneen samoin.

Akemi oli ehtinyt tasapainotella suihkulähteen reunaa pitkin puoleen väliin asti, kun hänen korviinsa kantautui epämääräistä mölyä. Pian tori olikin täyttynyt uusista jätkistä, jotka olivat Akemin porukalla tuttuja. Kaikki skeittarit San Diegossa melkein tunsivat toisensa ja Aki muisti viettäneensä aikaisemminkin näiden tyyppien kanssa aikaansa.
Hän heilautti kättään jätkien suuntaan leveästi virnuillen ja oli silloin vähällä horjahtaa suihkulähteeseen, mutta onnistui pitämään tasapainonsa. Ainakin vielä.
"Jou", skeittarityttö huudahti tervehdykseksi ja silmäili nyt paremmin paikalla pamahtanutta joukkiota. Tunsi, tunsi, tunsi, tunsi.. Heiii, tuttu naama!
"Lucaaaaaaaaaaaaas!" tyttö venytti toisen nimeä huutaessaan ja heilutteli käsiään villisti tervehdykseksi. Kyllä Akemi muisti heidän viimeisimmän kohtaamisensa, sen suudelman ja sen, kuinka hän oli herännyt Lucaksen viereltä stadionin portaikon takaa, mutta nyt juuri tuo muisto oli oikein iloinen muisto. Ei Akemi tätä ollut tietenkään kenellekään kertonut, että hän oli viettänyt Lucaksen kanssa läheisiä hetkiä, koska... Koska tuollaisia asioita ei kyllä niin vain kerrottaisi. Niin se vain meni. Kai. Niin Akemi ainakin ajatteli.
Hemmetti, kun päässä oikeasti alkoi pyöriä.

Aasialaispiirteinen tyttö tasapainotteli sitten suihkulähteen reunalla eteenpäin, niin pitkälle, kunnes hän oli Lucaksen kohdilla. Sitten tyttö vain hyppäsi, suoraan Lucaksen syliin. Lucaksen onneksi Akemi ei ollut kovin painava, mutta saattaisivat he silti maan tasalle päätyä. Aki oli kietonut kätensä Lucaksen niskan taakse ja hänen jalkansa olivat kiertyneet Lucaksen vyötärön ympäri tämän selälle. Tyttö virnuili oikein leveästi Lucakselle, eihän tässä tilanteessa mitään outoa ollut! Aki oli vain tahtonut hypätä Lucaksen syliin, siinä kaikki. Että häntä vain nauratti.
"Mitä kuuluu?" tyttö kysyi pirteästi ja roikkui yhä Lucaksen sylissä. "Tulitteks teki ryypiskelee? Mulla on tylsää!" Akemi valitti ja mutristi huuliaan teatraalisesti.
"Hei Aki, mitä helvettiä sä Lucaksessa tolla tavalla roikut!" kuului Aratan pöllämystynyt ääni, mutta Akemi käänsi päätään vain sen verran, että sai näytettyä isoveljelleen kieltä.
"Lucas sattuu olemaan mun uus bestfriend forever!" Akemi totesi sellaisella äänellä, että tästä ei enää keskusteltaisi. Ei hän toki oikeaa parasta ystäväänsä, Elroyta, unohtanut. Tyttö vain sattui hiprakassa olemaan todella ajattelematon ja ylipirteä tapaus.

Lucas virnuili kaljatölkkinsä takaa suihkulähteen reunalla pomppivalle Akemille.
"Akemiiii!" jätkä vastasi matkien tytön tervehdystyyliä, kohottaen kaljatölkkiään ilmaan, heilutellen samalla kättään niin, että kaatoi tölkkinsä sisältöä myös vieressään olevan mustahiuksisen, viinaa kiivaalla tahdilla hörppivän Priscon päähän. Tuo oli jätkistä aina se, joka oli pahimmassa humalassa, se, jolla oli kovin viinapää ja se, joka yleensä hankkiutui myös pahiten ongelmiin. Ei sillä, että jätkäporukka koskaan selviäisi ongelmitta, eivät he selvinneet – muun väittäminen olisi valehtelua. Mutta Priscolla oli tapana joutua suuren suunsa takia tappeluihin.
"Hups", Lucas virnuili kaverilleen saaden tuuppauksen kylkeensä. Jätkä koikkelehti Priscon käsien ulottumattomiin, otti kaksi pitkää siemausta kaljastaan, nakkasi tyhjentyneen tölkin summan mutikassa olkansa yli ja sattui sopivasti tähtäämään heittonsa suoraan Edwardin päähän. Kirosana ryöppy pääsi Edwardin suusta, jätkän näytellessä kansainvälistä käsimerkkiä espanjalaisnuoren selälle.

Sitä Lucas ei kuitenkaan tiedostanut millään tasolla, sillä hänen silmänsä olivat kiinnittyneet Akemiin, mikä oli toisaalta ihan hyvä, koska neitokainen päätti hypätä suoraan jätkän syliin.
Humalaisen reaktiot eivät olleet mitkään maailman nopeimmat, mutta kun Akemi oli tarrannut itsensä Lucakseen kiinni kuin takiainen, ei tarvittu mitään salamannopeita supermiesvoimia, vaan poika otti hieman hitaasti tytöstä kiinni, vastaten tuon virnuiluun samalla mitalla.
"Mitäs mulle, hyvää", jätkä vastasi ensimmäiseen kysymykseen hykertäen edelleen naurusta, jonka Akemin yllättävä teko oli saanut aikaan, "ja tultiin ryyppäämään. Kauheet kaatokännit", Lucas sanoi katsoen teatraalisesti kieroon esittäen olevansa aivan sekaisin.
"Eikö kukaan tahdo leikkiä sun kanssa?" Lucas mutisi mutristaen alahuultaan surullisen näköisesti, puhuen kuin he olisivat olleet hiekkalaatikolla leikkimässä pikkuautoilla eivätkä torilla kaljoittelemassa.
"Mitä sulle kuuluu?" Lucas ehti vielä kysyä, ennen kuin Aratan pölmistynyt kysymys keskeytti keskustelun. Aratan sanat saivat nuorukaisen nauramaan jokseenkin kovaäänisesti ja humalaisesti.
"Jees, BFF:s ja sillee", Lucas mokelsi naurunsa seasta, vilkaisten vielä nopeasti Arataa ennen kuin kiinnitti huomionsa edelleen sylissään roikkuvaan Akemiin.
"Niin, ne kuulumiset?" poika toisti, kumartuen hieman lähemmäs tytön korvaa, jatkaen sitten kuiskaten: "Onko vielä ollut rasvalettisiä Harry Pottereita sun kimpussa?"

Meno alkoi tosiaan olemaan aika kännistä tässä kasvaneessa porukassa, mutta ketään ei näyttänyt haittaavan ollenkaan. Koska kaikki siinä porukassa alkoivat olla jo siinä kunnossa, että mistään ei jaksettu huolehtia. Akemi oli sanonut menevänsä yöksi Aratan ja Asaon kanssa Matthewn luo ja vanhemmat olivat uskoneet sen. Eihän heidän pienoiset minnekään torille menisi rypiskelemään.

Akin huulien välistä pääsi jälleen outo tyttömäinen kikatus, kun Lucas käytti silmiään kierossa. Hän vain katseli Lucaksen lähellä olevia silmiä omilla ruskeilla silmillään ja mutristi uudemman kerran huuliaan, kun toinen totesi, etteikö kukaan tahtonut leikkiä Akemin kanssa.
"No ei! Kaikki täs porukas on.. Vitun.. Munapäitä", Akemi sekosi hieman sanoissaan, mutta sai lopulta haluamansa sanat ulos. Hän virnuili lähellä olevalle Edwardille, joka oli kuullut tytön haukkuneen heitä. Edward heristi nyrkkiään ja Akemi kikatti jälleen. Ahh, oli niin rento ja mukava fiilis!
Aivan heti skeittarityttö ei päässyt vastaamaan Lucaksen kysymykseen, kun Arata oli heidät keskeyttänyt ja Lucaskin totesi heidän olevan bestfriend forever. Jälleen Akemi kikatti. Häntä kikatutti niin paljon ja melkein jokainen asia. Tyttö roikkui Lucaksessa kuin koala puussa. Hyvä, kun tytöllä oli yllään lyhythelmainen mekko ja hän oli kietonut jalkansa Lucaksen ympärille. Noooh, ei hänen mustat alushousunsa näkyisi muulle kuin Lucaksen paidalle. Ei ressaa!

Lucaksen ääni kuultiin sitten aivan korvan vieressä, jolloin tyttö vasta tajusi Lucaksen tuoneen päätään lähemmäs Akin päätä. Tyttö hymähti kielteisesti ja kurottautui vuorostaan toisen korvan luo.
"Ei näy Pottereita eikä Voldemorteja!" tyttö hihkaisi hiljaa Lucaksen korvaan ja virnisti jälleen oikein leveästi. "Mullekin kuuluu tosi hyvää. Oon vaa ollu ja... Ollu. Nytki mä vaa oon", Akemi selitti kuin hauskemmakin jutun ja nauroi omille sanoilleen. Okei, hän oli kuulostanut todella typerältä känniseltä tytöltä sillä hetkellä, mutta eihän Akemi asiaa sen kummemmin tiedostanut.
Lucaksessa oli mukava roikkua. Akemi ei ollutkaan tajunnut, kuinka hän oikeastaan pitikään siitä, kun hän sai olla jonkun lähellä. Ei hänen kaveriporukassaan ollut ketään sellaista, keneen syliin voisi hiprakassa mennä, mutta Lucas tuntui oikein mieluisalta kohteelta. Eikä toinen näyttänyt sitä pahakseenkaan pistää, kun Aki tällä tavoin toisessa roikkuin.

"Hmmm", kuului sitten jonkun ulkopuolisen ääni. Aki käänsi katseensa lähelle tulleeseen Lucaksen kaveriin Jonathaniin, joka katseli Akemia tutkivasti. "Mitä sulle pitää maksaa, että sut saa tolla tavoin syliin?"
Akemin kasvoille syntyi sitten hyvin tuima ilme ja hänen silmänsä suorastaan liekehtivät. Jonathan ei kuitenkaan huomannut tytössä mitään ihmeellistä, vaan toljotti tyttöä jokseekin himosta sekavalla ilmeellä. Aki löysti otettaa Lucaksesta ja pian tyttö olikin jo jaloillaan maassa.
"Fucking asshole, mä vittu tapan sut!" Aki kiljui ja oli jo nyrkit ojossa juoksemassa Jonathanin kimppuun. Kukaanhan ei häntä rahalla saisi!

"Ai hitto, kurjia kavereita sulla", Lucas pahoitteli väläyttäen sitten koko valkoisen hammasrivistönsä Akemille.
"Onneks mä oon nyt täällä korjaamassa tilanteen", jätkä väläytti iskien leikkimielinen pilke silmäkulmassaan tytölle silmää. Jos Romero olisi ollut selvin päin, olisi hän saattanut hieman ihmetellä Akemin kovin tyttömäisen kuuloista kikatusta, mutta nyt hän ei kiinnittänyt siihen mitään muuta huomiota, muuta kuin nauroi vain mukana. Kädet kannattelivat edelleen tytön hentoista kroppaa, vaikkakaan tuo ei varmaan olisi tipahtanut, vaikka Lucas olisi kätensä laskenut irti – tummatukka kun tuntui takertuneen häneen kuin laiskiainen puuhunsa, eikä tytöllä näyttänyt vielä olevan aikomusta liikkua vielä minnekään. Onnekseen nuorukainen, joka hieman rimppana toki oli, omisti edes jonkinlaiset käsilihakset, eikä Akemia ollut painolla pilattu, joten ei tuota ollut ongelma eikä mikään pidellä.

Jätkä nauroi tytön vastaukselle, naurun tyyntyessä pelkäksi leveäksi virneeksi. Jätkän aina muutenkin yleensä niin leveä virnistys leveni humalassa vielä viisi astetta ja muuttui jatkuvaksi kestohymyksi, josta ei päässyt kirveelläkään eroon. Kaikki vain oli humalassa niin hauskaa, vaikka juttu olisi ollut kuinka paska ja niin edes päin, niin sitä enemmän se nauratti.
"Se on hyvä", nuorukainen totesi nyt normaalilla äänenkorkeudella siihen Potter-juttuun, hymyillen tietäväisesti tytölle. Ilmeisesti se Jackson-niminen kaveri oli jättänyt Akemin lopultakin rauhaan, ja Lucas oli iloinen tytön puolesta. Rasvaletti Harry Potter ei kuulostanut kovinkaan viehättävältä nimitykseltä.
"Sama olla", oli Lucaksen kommentti seuraavaan juttuun, espanjalaispojan säestäessä sanojaan matalalla naurulla. Hän ei kyllä tehnytkään muuta kuin oli vain.

Jonathan, yksi Lucaksen kanssa samassa porukassa hengailevista pojista ilmaantui kuitenkin paikalle keskeyttämään Lucaksen ja Akemin juttutuokion. Umpikännissä oleva poika laukoi kyllä sen verran tökerön kommentin, että se särähti jopa Lucaksen korvaan, joka oli kuitenkin tottunut hieman perverssin Jonathanin juttuihin. Pojan ruskeat silmät myös havaitsivat jokseenkin himoitsevan ilmeen toisen pojan sinisistä silmistä, eikä se luvannut koskaan mitään hyvää. Siinä missä Prisco oli ongelmissa tappeluidensa kanssa, oli Jonathan ongelmissa alati vaihtuvien naistensa kanssa.
"Väärä kommentti Jon", Lucas tuhahti, katsahtaen jätkää varoittavaan sävyyn. Lucas oli saanut henkilökohtaisesti tuntea Akemin raivon, kun päästi jotakin väärää suustaan, ja Jonathan oli juuri tainnut tehdä niin.
Sen enempää Lucas ei ehtinyt kaverilleen sanoa, kun Akemi oli jo pompannut maahan ja oli juoksemassa nyrkit ojossa Jonathanin kimppuun kiljuen törkeyksiä suustaan.
"Akemi, älä heittäydy väkivaltaseks", oli Lucaksen kommentti pojan kiepauttaessa kätensä tytön vyötärön ympärille, kiskaisten tuon hellävaroin taaksepäin.
"Jonathan juokse, ja helvetin kovaa, jos tahdot säästää henkesi", Lucas huudahti dramaattisesti, "en voi pidellä häntä kovinkaan kauaa!" jätkä jatkoi lainaten sanojaan kaikista mahdollisista klisee-leffoista. Varsinainen sankari hänkin, kun auttoi kaverinsa pakoon tällaiselta kirpulta.

Nyt Akemin suusta pääsi vain vihaista murinaa, kun Lucas oli tarttunut tytön vyötäröltä kiinni, eikä päästänyt tyttöä tuon kamalan kusipää Jonathanin kimppuun! Aki rimpuili ja rimpuili, hänen kyntensä saattoivat välillä sohaista ikävästi Lucaksen käsiä, mutta sillä hetkellä skeittarityttö oli niin vihainen, ettei ajatellut muuta kuin Jonahtanin löylyttämistä. Oppisi ainakin sen jälkeen, ettei Akemille noin vain tultaisi ehdottelemaan!
"Raaaaar! Vittu mä tapan sut, senki helvetin molopää! Vitun Lucas, senki leipätikku! Päästä irti, että mä pääsen ton kimppuun!" tyttö oli kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella ja huusi ilmoille kaikkea, miltä sylki suuhun toi. Arata ja Asao purskahtivat kovaääniseen nauruun kuulleessaan, että sisko oli taas saanut jonkin ihmeellisen raivokohtauksen.
"Jonathan, sinuna mä olisin jo juoksemassa pakoon!" Arata nauroi ja kellahti selälleen nauraessaan niin kovasti. Arata oli nähnyt Akemin saavan raivokohtauksia ennenkin, joten isoveli tosiaankin tiesi, mitä sisko tekisi päästessään uhrinsa kimppuun. Akemia oli sillä hetkellä kuin raivoissaan oleva karhu, joka suorastaan himoitsi päästä saaliinsa kimppuun.

Kun Akemi onnistui irrottamaan Lucaksen toisen käden ympäriltään, tajusi Jonathan vasta silloin lähteä karkuun. Jätkä ei kuitenkaan ollut ehtinyt kuin viitisen metrin päähän, kun Aki oli jo päässyt vapaaksi ja juoksi yllättävän kovaa korkeilla koroillaan Jonathanin perään.
"LAUSU VIIMEISET RUKOUKSES, SILLÄ NE TULEE OLEMAAN SUN VIIMISET!" Aki kiljui täyttä kurkkua juostessaan Jonathanin perässä jonnekin hämärälle sivukujalle. Kaikki suihkulähteen ympärillä olevat pojat olivat hiljentyneet ja kuuntelivat tarkasti ääniä, joita sivukujalta välillä kuului. Arata ja Asao pudistelivat päätään ja ehdottivat, että he pelaisivat uhkapeliä korteilla. Rahasta tietenkin. Monen oli kuitenkin hyvin vaikea keskittyä sillä hetkellä kortinpeluuseen, sillä muita kiinnosti Jonathanin kohtalo.

Pian Akemi ilmestyi esille sivukujalta ja näytti edelleen tuohtuneelta kuin vihainen ampiainen. Monet jätkät hätkähtävät, kun Aki soi näille katsekontaktin. Tyttö istuutui tuppisuuna suihkulähteen reunalle ja asetti kätensä puuskaan silkasta kiukusta.
Jonathan könysi sitten viimein esille ja piteli kipeää kylkeään. Jätkä valitti ja kirosi sekä hänen huulenpielestään valui verivana. Kaikki purskahtivat silloin nauramaan.
"Jonathan sai Akilta turpaan!" pari jätkää ilkkui ja taputti Akemille, joka istui yhä murjotamassa suihkulähteen reunalla. Hänen iltansa tuntui olevan pilattu.

Noh, Lucas ei tällä kertaan selvinnyt Akemin seurasta ilman naarmuja. Tytöllä oli tapana heittäytyä hyvinkin nopeasti melkoisen aggressiiviseksi – vielä hetki sittenhän tuo oli kikatellut hyvinkin iloisesti ja nyt tuo vaikutti lähinnä verenhimoiselta rankkurikoiralta kynsiessään kaikkea minne ylsi ja rimpuillessaan kuin sekopäinen.
Akemi kyllä raivosi kuin psykopaatti, siitä ei ollut mitään epäselvyyttä. Japanilaistyttö pitäisi varmaan passittaa jonkin sortin vihanhallintakurssille, sillä tuolla oli selviä ongelmia tunteidensa hallinnan kanssa, erityisesti kun puhuttiin vihasta. Ja Akemi kiivastui nollasta sataan alle sekunnissa, mikä oli sinänsä ihan arvostettava vauhti, joten Lucas ei voinut oikeastaan olla muuta kuin pahoillaan Jonathanin puolesta, kun tuo löysäsi otteensa Akemin kiemurrellessa irti.

"Juokse Jonathan, piru on irti!" Lucas huikkasi nauraen, vaikkakin tietäen, ettei tuo kovin pitkälle pääsisi. Jos jätkä olisi lähtenyt juoksemaan silloin, kun oli sanansa suuresta suustaan päästänyt, olisi tuolla saattanut vielä olla jotakin mahdollisuuksia, sillä Akemilla oli kuitenkin korkokengät (sen Lucas oli laittanut merkille, sillä tytön päälaki oli ollut epätavallisen korkealla) ja se hankaloitti juoksua.
Vaan eipä tuo kovinkaan paljoa neitokaista näyttänyt haittaavan, kun tuo paineli kuin Usain Bolt Jonathanin perässä jonnekin hämärälle sivukujalle.

Muista esimerkkiä ottaen Lucas käveli suihkulähteen reunalle, kaapaten kuitenkin mukaansa samalla kaksi kaljaa, korkaten toisen niistä. Poika hiljentyi siemailemaan viileää juomaa tölkistään, kuunnellen samalla sivukujalta kantautuvia epäilyttäviä ääniä – Akemi taisi antaa Jonathanille pahemman kerran selkään. Voi poikaparkaa, tuon ego varmaan kärsisi vieläkin kovemman kolauksen kuin itse kroppa, jätkähän hävisi tappelussa tytölle!
Lucas oli ehtinyt tyhjentää tölkin ja aloittaa toisen, kun Akemi viimein marssi vihaisen näköisenä takaisin muiden luo. Tytön äskeisestä hilpeydestä ei ollut jäljellä kyllä pisaraakaan, niin tuimalta tuo näytti istuessaan kädet puuskassa suihkulähteen reunalla.
Ainakin Akemi teki selväksi, että vaikka hän oli tyttö, hänelle ei puhuttaisi miten sattuu ja että tuo kyllä antaisi köniin – ja urakalla, ainakin mitä saattoi päätellä säälittävän näköisestä Jonathanista, joka kompuroi hetki Akemin jälkeen takaisin porukan luo.
"Voi vitun idiootti, otit sitten turpaan", Lucas nauroi kaverilleen tuupatessaan tuota olkapäähän. Jonathan irvisteli kärsivän näköisenä, istuen reppunsa viereen, kallistaen Priscon viinapulloa melko reilulla kädellä.

Lucas kohottautui suihkulähteen reunalle hieman haparoivin jaloin seisomaan, potkaisi laidalla olleen tyhjän tölkin mukulakiville, taiteillen tiensä edelleen kiukkuisen näköisen Akemin viereen. Jätkä hypähti kevyesti tytön viereen istumaan, ottaen samalla sen riskin, että saisi itsekin turpaansa.
"Sä oot kyllä melkonen", oli Lucaksen kommentti tuon kallistaessa kädessään olevaa tölkkiä, ruskeiden silmien tuijotellessa pää määrättömästi eteenpäin. Akemista ei koskaan tiennyt, tuo saattaisi vaikka yrittää tuottaa fyysistä kipua pelkän katseen ansiolla. Ja niin pahasti tuo joskus katsoi, että se tuntui ihan oikeasti melkein sattuvan.

Joku Akemin porukasta heitti tytölle omenasiiderin, jonka tyttö nappasi hienosti ilmasta. Hänen kasvoillaan oli yhä murjottava sävy, kun hän avasi tölkin ja hörppäsi siitä aimo kulauksen. Lucas siirtyi istumaan hänen viereensä, sen jopa Aki pystyi vielä selkeästi toteamaan ja tämä totesi tytön olevan melkoinen. Tähän kommenttiin tummatukka ei osannut tehdä muuta kuin kohauttaa välinpitämättömästi kulmiaan. Hän mulkoili Jonathania, joka oli viimeinkin päässyt takaisin muiden luo, hyvin vihaisesti ja voisi jopa sanoa, että Akemi olisi edelleenkin valmiina hyökkäämään tämän kyseisen jätkän kimppuun, jos tuo sanonoisi tytöstä yhdenkin sanan.

"Auuuu", Jonathan uikutti ja istuutui vaivalloisen näköisesti kovalle maaperälle ja toinen käsi siirtyi nyt hieromaan päätä. Zack heitti Jonathanille pelkkää vettä ja seuraavaksi Jonathanin käsiin ilmestyi paperia. Jotkut pudistelivat huvittuneina päitään, kun huomasivat Akemin aiheuttavat vamman Jonathanissa.
"Me varotettiin", pari jätkää sanoi samaan aikaan ja katsoivat Jonahtahia vakavissaan. Arata oli aina näitä uusia, jotka eivät olleet heidän seuraansa vielä eksyneet, varoitellut pikkusiskonsa agrressiivisuudesta ja oli kehoittanut näitä miettimään tarkoin, mitä he aikoisivat tälle kuumapäälle sanoa. Jonahtaniakin oltiin varoitettu, muta jätkä oli sen verran soseissa, ettei tuo enää muistanut niitä.
Jonathanin katse siirtyi vahingossa Akemiin ja jätkä värähti. Tyttö katsoi Jonathania oikein pistävästi ja varoittavast, joten Jonathan laski katseensa nopeasti alas ja siemaili vettä kostuttaakseen kurkkunsa ja putsatakseen haavojaan.
"Pelottava muija.." Jonathan totesi aivan hiljaa, eikä tämän onneksi Akemi kuullut sitä.

Akemin hilpeys oli tosiaan aivan tiessään ja nyt sen hilpeyden palauttaminen tulisi vaatimaan ainakin neljä uutta siideritölkkiä lisää. Tyttö kittasi omenasiideriään jo siihen malliin, että jos hän tätä menoa jätkäisi vielä parin tunnin aikana, hän sammuisi varmasti lähimpään pusikkoon.

Lucas ei voinut muuta kuin nauraa vahingoniloisesti Jonathanille, hänhän oli käskenyt tuota juoksemaan jo, mutta eipä tuo ollut ottanut kuuleviin korviinsa, ja siinä sitä nyt saattoi kärsiä Akemin aiheuttamista vahingoista. Toivon mukaan jätkä ensi kerralla älyäisi olla sanomatta mitään yhtä tyhmää tytölle, sillä todennäköisesti tuo saisi silloin tuntea neitokaisen raivon kaksinkertaisena. Lucasta oikein säälitti kaverinsa puolesta, sillä hän kyllä tiesi, miltä tuntui joutua Akemin nyrkkien kohteeksi… Tosin häneltä oli revitty vain hiuksia päästä, mutta eipä sekään kovin miellyttävältä ollut tuntenut. Ja nyt käsivarsissa näkyi punoittavia jälkiä, joita japanilaistyttö oli pois reuhtoessaan aiheuttanut pojalle, mutta Lucas ei edes viitsinyt huomauttaa asiasta Akemille, ei siitä mitään apua kuitenkaan olisi ollut. Tyttö olisi vain murjottanut lisää ja raivonnut, että sehän oli Lucaksen oma syy, kun ei ollut päästänyt häntä kaverinsa kimppuun.

Jonathan oli tuossa tilassa kyllä varsinainen säälittävyyden huippu uikuttaessaan maassa. Vaikka kipeää teki, niin kyllä se pitäisi kestää kuin mies eikä valittaa kuin viimeistä päivää. Lucas siemaili nyt hitaantuneella tahdilla kaljaansa, seuraten sivusilmällään Akemia, joka kaatoi varsin runsaalla kädellä siideriä kurkkuunsa. Tyttö olikin ainut, joka tästä porukasta noita sokerilitkuja joi, jätkät kun kulkivat lähinnä kaljalinjalla, ainakin Lucas. Viinasta ei ollut koskaan seurannut hänelle mitään hyvää, joten espanjalaispoika jätti sen kittaamisen suosiolla ihmisille, joilla oli parempi viinapää kuin hänellä.
Akemin kimpaantunut olemus oli sen verran pelottava, että hetkeksi Lucas kääntyi juttelemaan muutaman metrin päässä olevalle Zackille, lähinnä skeittauksesta ja siitä uudesta skeittiparkista, joka oli suunnitteilla Pacific Beachin lähelle. Rantaparkki olisi varmasti siisti, mikäs sen parempaa kuin skeittauspaikka aivan kivenheiton päässä rannasta, jossa pystyi harrastamaan surffausta.

Hetken kuluttua Lucas kääntyi takaisin Akemin puoleen, arvioiden tuon ilmettä mielessään, miettien, uskaltaisiko hän edes avata suutaan, vai saisiko hän heti nyrkistä päähänsä. Mutta koska Lucas tykkäsi harrastaa uhkarohkeita juttuja (joihin tämän saattoi hyvin laskea) humalassa, hän myös hivuttautui takaisin Akemin viereen, vaikka moni muu olisi antanut tytön olla jonkun aikaa yksinään ja odottanut että tuo olisi rauhoittunut kokonaan.
"Älä murjota, Jon on idiootti", Lucas sanoi katsoen Akemia suurein, pyörein silmin, anova katseen kera.

Akemi ehti vielä jonkin aikaa murjottaa kaikessa rauhassa, kunnes Lucaksen ääni kuultiin sitten läheltä. Aki hymähti happamesti ja vetäisi keuhkonsa täyteen happea. Hän vilkaisi nopeasti vieressä istuvaa Lucaksta, mutta siirsi katseensa sitten närkästyneenä taivaalle.
"Mähän murjotan, jos haluun", vastasi Akemi uhmakkaasti ja hörppäsi jälleen melkoisen määrän siideriä suihinsa. Tätä menoa täytyisi päästä kohtapuoliin käymään vessassa. Lähin vessa taisikin olla parin korttelin päässä, McDonald'sissa. Tämä tyttö ei nimittäin mihinkään pusikkoon päätyisi tekemään tarpeitaan, kuten jätkillä oli tapana tehdä. Tämä oli yksi niistä harvoista asioista, jolla tapaa Akemi erosi jätkäkavereistaan.

"Hei, Lucas", Asao kiinnitti Akemin vierellä istuvan pojan huomion ja viittoi Lucasta sormellaan katsomaan pieniä kaiuttimia, jotka oli liitetty iPodiin. Porukan nuorin hymyili leveästi. "Tsekkaas tää", Asao sanoi ja vaihtoi parhaillaan soivan jonkun ihme jumputusmusiikin toiseen.
Eikä siinä kulunut kuin pari hassua sekuntia, kun Akemin kasvoilla ollut murjottava ilme katosi ja hänen kasvonsa kirkastuivat.
"Oi fuuuuuuuuuuck, Alejandro!" oli skeittaritytön piristynyt hihkaisu, jonka hän päästi huuliltaan. Akemi oli suuri Lady Gaga fani ja kyllä, Alejandro oli hänen lempikappaleensa kyseiseltä artistilta. Arata ja Asao tiesivät sen ja he myös tiesivät sen, miten siskon saisi taas piristymään. Varsinkin silloin, kun tyttö hiprakassa murjotti.

Aki kääntyi äkillisesti sitten Lucaksen puoleen ja asetti kätensä tämän reidelle.
"I know that we are young, and I know that you may love me, but I just can't be with you like this anymore, Alejandro", skeittarityttö matki Lady Gagan ääntä ja lauloi osuuden oikein tunteella Lucakselle. Sen jälkeen Aki purskahti nauruun, huudahti innoissaan ja kompuroi itsensä seisomaan jälleen suihkulähteen reunalle. Sitten aasialaispiirteinen tyttö alkoi tanssia ja sai kannustushuutoja varsinkin omilta veljiltään. Akemi osasi tanssia ja sen näki siitä, kuinka hän liikutti vartaloaan musiikin tahdissa. Aki nautti tanssimisesta aina silloin, kun jokin hänen lempikappaleistaan soi. Oikeastaan silloin tyttöä oli vaikea pitää aloillaan.
"Ale Ale Alejandro, Ale Ale Alejandroo!" tummatukka lauloi sydämensä kyllyydestä ja heilautti päätään, jolloin hänen hiuksensa heilahtivat hienosti vartalon mukana. Tytön liikkeet olivat kevyitä ja sulavia, että muiden oli hauska katsella keijukaistytön tanssimista.

Enää hänen kasvoillaan ei ollut tietoakaan murjottamisesta tai kiukusta. Akemin kasvot olivat kuin kirkkaasti paistava aurinko, kun tyttö vain jatkoi tanssimista ja laulamista Lady Gagan Alejandro -kappaleen tahdissa. Oli ihme, että tyttö ylipäänsä pysyi pystyssä suihkulähteen reunalla. Eikä olisi ihme, jos tyttö jossain vaiheessa pulahtaisi uimaan suihkulähteeseen. Olihan tytöllä sentään seitsemän sentin korkokengät jaloissaan! Mutta ei, Aki liikutti jalkojaan oikein mallikkaasti ja otti kappaleesta tosiaankin kaiken irti.

Lucas huokaisi, mutta tyytyi kohauttamaan olkiaan ja siirtyi tuijottamaan eteensä normaalilla ilmeellään. Hän ei jaksanut yrittää inttää vastaan, jos Akemi murjotti ja aikoi murjottaa, jos halusi, minkä saattoi yhtä hyvin kääntää niin, ettei tyttö piristyisi, vaikka sanoisi mitä. Että tuo murjottaisi ihan vain uhmakkuudestaan ja jääräpäisyydestään johtuen ja mikäli Lucas oli yhtään oppinut tyttöä tuntemaan, tuo saattaisi pidemmänkin aikaa olla vihainen vain siitä syystä, että oli sanonut olevansa.

Espanjalaispoika vaipui aina siihen saakka ajatuksiinsa, kunnes Asaon sanat kiinnittivät hänen huomionsa. Ruskeat silmät käväisivät pojassa, ennen kuin siirtyivät iPodiin liitettyihin kaiuttimiin, ajatuksien keskittyessä kuuntelemaan niistä virtaavaa musiikkia.
Lucas hivenen säikähti, kun hänen vieressään istunut Akemi hihkaisi hänen nimensä. Niin, Alejandrohan hänen oikea etunimensä oli, mutta sitä ei tiennyt muuta kuin osa hänen kavereistaan, eivät kaikki niistäkään, hänhän esitteli itsensä aina ja poikkeuksetta Lucakseksi. Ainoastaan äiti oli ihminen, joka kutsui häntä Alejandroksi pojan pyynnöstä huolimatta – ja siitä useimmat kaveritkin tiesivät sen hänen oikeaksi etunimekseen. Celia kun tervehti nuorinta poikaansa aina runsain, espanjalaisin sanakääntein ja aloitti koko litanian hihkaisemalla kovaan ääneen ’Alejandro’, vaikka Lucas oli ehtinyt vuosien saatossa useaan otteeseen pyytää äitiään kutsumaan häntä Lucakseksi. Mutta koska se ei ollut tehonnut, oli hän lopettanut jankutuksen ja alistunut kohtaloonsa, siihen, että äidilleen hän oli aina Alejandro, halusi tai ei.

Hetken hämmennyksen jälkeen Lucas tunnisti kaiuttimista pauhaavan kappaleen. No niinpä tietysti, olisihan se pitänyt arvata. Mistä Akemi muka olisi tiennyt, että hänen etunimensä oli Alejandro, kun hän ei ollut tietääkseen ainakaan koskaan maininnut asiasta tytölle.
Ja siltikään, vaikka Lucas tiesi Akemin vain laulavan kappaleen sanoja, hän ei voinut estää itseään tuntemasta pientä hämmennystä sisässään. Tämä meni jo pelottavuuden puolelle.
Noh, ainakin Akemi näytti piristyneen, jos mitään saattoi päätellä pystyyn hypähtäneestä sirosta tytöstä, joka lauloi innokkaasti kappaleen mukana ja ryhtyi esittelemään sulalinjaisia tanssiliikkeitään suihkulähteen reunalla. Lucaksenkin ruskeat silmät kiinnittyivät tanssivaan tyttöön, kuten suurimman osan jätkistä, espanjalaisen ottaessa hajamielisenä vastaan Priscon tarjoaman uuden kaljan. Hetkeksi aikaa espanjalaispoika irrotti katseensa Akemista, katsoen tyttöä tuijottavaa poikien rivistöä, pysähtyen hetkeksi aikaa Jonathaniin murjottuun naamaan, josta paistoi katse, joka teki kyllä ainakin Lucakselle selväksi, että tuo riisui ajatuksissaan Akemia.
"Idiootti, älä tuijota sitä noin", Lucas murahti kaverilleen ja läimäisi tuota takaraivolle. Eikö Jonathan vieläkään oppinut, ettei Akemia yksinkertaisesti kaadettu sänkyyn kuten osaa tytöistä?

Aurinkoisen näköinen japanilaistyttö näytti piristyneen musiikin myötä. Vaikka Lucas tiesi toisen vain hoilaavan kappaletta, oli silti pelottavaa, kun tyttö tietämättään toisteli hänen nimeään. Katse oli kiinnittynyt takaisin Akemin menoon, eikä Lucas voinut olla ihailematta toisen tanssimista – siinäkin suhteessa, että tuo oli hienoisessa humalassa, tanssi suihkulähteen reunalla ja vielä korkokengillä, oli jo melko kunnioitettava saavutus, että tuo ylipäätään pysyi pystyssä.
Jätkäjoukosta kuului muutamia kannustushuutoja taputuksien ja vislauksien kera, Lucaksenkin yhtyessä niihin, kun iPodista alkoi kantautua viimeinen kertosäe.
"Mä en tiennytkään, että sä tanssit ja laulat noin hyvin", Lucas huikkasi tietämättä, kuuluiko hänen äänensä edes Akemin korviin.

Jos Akemi olisi vain tiennyt, että Lucaksen oikea etunimi oli Alejandro, niin... No, olisi tyttö kyllä joka tapauksessa alkanut kyseistä kappaletta laulaa ja tanssia. Mutta oikeasti, ei tytöllä ollut aavistustakaan, että Lucaksen oikea etunimi oli Alejandro. Miettien nyt jälkeenpäin miten Akemi aloitti laulaa kappaletta ja se käsi asetettuna pojan reidelle. Ehh... Voi Lucas parkaa, tosiaan. Minkälaiseen tilanteeseen tyttö olikaan toisen tietämättään asettanut.

Tyttö ei sen kummemmin kiinnittänyt katsovaan yleisöön huomiota, hän vain innostui entisestään kannustushuudoista. Siinä kaikki. Jos tyttö olisi nähnyt Jonathanin nälkäisen katseen, olisi toinen saanut uudestaan turpaan. Vielä luultavasti pahemmin kuin äsken.
"Just stop, please, just let me go Alejandro. Just let me go", Akemi lauloi satunnaisia pätkiä kappaleesta, eikä näyttänyt tanssiessaan minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. "You know that I love you boy, hot like Mexico, rejoice. At this point I gotta choose, nothing loose", tyttö vielä lauloi, kunnes hiljentyi jälleen nauttiakseen tanssimisesta. Siideritölkistä välillä lensi juomaa yli, mutta ei tällä kertaa onneksi kenenkään päälle.

Aki keskittyi tanssimaan viimeisiä hetkiä kappaleesta ja oli täysin syventyneenä korviinsa kantautuvaan musiikkiin, joten hän ei kuullut Lucaksen huikkausta. Onneksi Arata oli sen kuullut, joten Lucas tulisi saamaan vastauksensa. Joskin ei ehkä aivan haluamaltaan henkilöltä.
"Oisit nähnyt meijän ilmeet, ku Aki ekan kerran pisti tanssiks", Arata nauroi ja hymykuopat ilmestyivät hänen poskilleen. "Ei se oo ees tanssii harrastanu ja me luultiin, että sillä on yhtä huono rytmitaju ku meillä muilla, mutta kuinka sitten kävikään. Nyt se on ottanu tavaks viihdyttää meitä tollaa aina vähän väliä." Sen kerrottuaan Arata taputti Lucasta olalle ja hakeutui sitten Jonathanin seuraan mulkoillen tätä kieltävällä katseella. Jos Jonahtan olisi nyt fiksu ja lopettaisi Akemin piirittämisen, jottei tämä saisi tuon enempään köniin sirolta keijukaistytöltä. Joka ei tosiaan voimiaan säästellyt.

Kun kappale sitten viimein loppui, veti Akemi keuhkonsa täyteen happea ja henkäisi kuuluvasti. Hänen sydämensä takoi hurjasti rinnassa, silkasta uupumuksesta. Kädet nostettiin sitten nopeasti ylös ilmaan, jolloin siideriä läikkyi jälleen ympäriinsä.
"Uu jeah!" Aki hihkaisi riemuissaan ja joi siideriä kostuttaakseen kuivan kurkkunsa. Huono valinta, siis siideri. Eihän se mitään auttanut, mutta tyttö ei ehtinyt asiaa sen paremmin ajatella.
Aki hyppäsi alas suihkulähteen reunalta ja oli kaatua suoraan naamalleen maahan. Kuitenkin tasapainoa oli vielä sen verran olemassa, että tyttö sai pidettyä itsensä pystyssä.
"Mua kusettaa ihan helvetisti", skeittarityttö totesi häpeilemättömästi ja kittasi viimeisetkin siiderinrippeensä alas kurkustaan. Tölkki löysi uuden paikkansa Jonathanin päästä, joka älähti kivusta. Aki lähti pokkana kävelemään kohti yhtä hämärää kujaa, jota pitkin tarpeeksi pitkin käveltyään vastaan tulisi McDonald´s, joka oli onneksi auki aamu viiteen asti.
"Hei Aki, et kai sä yksin aatellu mennä?" huusi Arata kummaksuvasti siskonsa perään, joka kohotti vain keskisormensa pystyyn jatkaessaan kävelyään. "Helvetin kovapäinen muija", Arata kirosi siskonsa perään päätään pudistellen. Ei pelännyt edes pimeitä kujia, on tässä kyllä aikoja eletty. Arata tosin pelkäsi siskonsa puolesta sen takia, koska tämä oli.. No, aika pienikokoinen ja tähän aikaan illasta ties minkälaista hämärätyyppiä liikkuisi keskustassa.

Lucas oli unohtunut tuijottamaan eteensä – tai ehkä pikemminkin hän tuijotti Akemia, edelleen hämmentyneenä tästä kappaleesta, ja hämmentyen entistä enemmän sanoista, jotka tipahtelivat tytön huulien välistä. Se on pelkkä laulu. Lucas vakuutteli itselleen, osaamatta kuitenkaan rentoutua täydellisesti, pienen vaivaantumisen tunteen puristaessa häntä.
Tyttö jatkoi tanssiaan ja lauluaan entiseen malliin, eikä kuullut espanjalaispojan huikkausta – eikä hän yllättynyt siitä yhtään, sillä kaiuttimista kuuluva musiikki ja Akemin laulu peitti alleen kaiken aika tehokkaasti.
Joku sanat oli silti kuullut – nuorukainen havahtui transsin kaltaisesta tilastaan ja kääntyi katsomaan Arataa, joka osoitti sanansa Lucakselle. Nuorukainen nyökkäsi hitaanlaisesti kallistaessaan kädessään olevaa tölkkiä reilulla kädellä, tuntien maailman pyörivän kun pää kallistui taaksepäin. Kurkkua pitkin virtaava viileä neste rentoutti oloa, sai Lucaksen hitaasti unohtamaan myös vaivaantuneisuutensa. Ei ehkä kokonaan, mutta eiköhän sekin olisi kohta jo unohdettu.
Lucas naurahti Jonathanin ilmeelle tuon hätkähtäessä Aratan katseeseen, vilkaisten vielä Akemia, ennen kuin keskittyi tuijottamaan hyvinkin tiiviisti maata. Parempi vain niin.

Nuorukaisen huomio oli kiinnitetty taas Akemiin, ja poika hengähti hiljaa katsellessaan tytön hyppyä suihkulähteen reunalta maahan noille korkokengillä, humalassa. Lucas ihmetteli, miten neitokainen sai pidettyä itsensä pystyssä, ja ennen kaikkea, miten tuon kengät edes pysyivät ehjinä? Jätkä olisi luullut, että Akemin korot olisivat jo aikoja sitten katkenneet tuossa menossa, mutta eivät näköjään. Kengät olivat näemmä lujempi tekoiset, mitä Lucas oli ajatellut niiden olevan.

Katse seurasi tummatukkaisen tytön kulkua tuon lähtiessä huojumaan jonnekin, mitä ilmeisimmin muutaman korttelin päässä olevaan mäkkäriin, jossa taisi olla sillä hetkellä lähin vessa.
Aratan sanat saivat pojan mietteliääksi, tuon kitatessa tölkkinsä sisältö loppuun, ennen kuin se nakattiin kiveykselle. Toisen äänestä kuulsi se ääni, joka kuului huolestuneelle isoveljelle, jonka pikkusisko lähti hiipparoimaan pitkin pimeitä kujia. Lucas ei ollut aivan varma, pitäisikö tuosta edempänä viilettävästä tytöstä olla huolissaan, sillä tuo oli sen verran kovaa tekoa, mutta silti Lucas tunnisti tuon tunteen – hänkin oli aika ajoittain hieman huolissaan pikkusiskostaan Gildasta, vaikka tuo olikin periespanjalaiseen tapaan temperamentikas ja ainakin omasta mielestään täysin kykenevä huolehtimaan itsestään – Lucas ei toisin aivan allekirjoittanut tätä. Eniten häntä ahdisti koulussa katsoa, kun pikkusiskon perään kuolasi yksi jos toinenkin kundi, mutta nuorukainen oli vannonut Gildalle pysyvänsä erossa tuon miesasioista, ettei pikkusisko vain vahingossakaan joutuisi nolatuksi veljensä toimesta.

Lucas naurahti Aratalle, nousten sitten pystyyn hieman huojuvasti. Maailman lakatessa pyörimästä nuorukainen lähti hölkkäämään Akemin perään, saaden tuon pian kiinni.
"Mä tuun kans", poika tiedotti sitten saatuaan neitokaisen kiinni, sovittaen askeleensa tuon tahtiin.

Akemin askeleet olivat kevyet, mutta eivät lainkaan suorat. Hänen kävelemisensä muistutti jo aika hyvin juovuspäisen ihmisen kävelytyyliä. Noh, sitä se iloliemi teetätti. Pääasia oli se, että olo tuntui hyvältä.
Tyttö käänsi päätään sivulle, kun kuuli askelien lähestyvän häntä. Mustanruskeat silmät kohtasivat jälleen Lucaksen, joka ilmoitti tulevansa mukaan. Akemi kurtisti hitusen kulmiaan ja katsoi miehenalku mietteliäällä ilmeellä.
"Dude, ei sun tarvi mua vahtia", Aki ilmoitti ääneen ja nosti päätään itsevarmasti ylemmäs. "Oon jo iso tyttö", tyttö vakuutteli ja oli silloin kompastua omiin jalkoihinsa. Akemi purskahti hillittömään nauruun ja yritti ottaa seuraavat askeleet tarkemmin. Tosin hän ehti jo unohtaa melkein kompastumisensa aika pian.
"Tykkäsiks mun tanssista? Eiks ni, että mä osaan tanssia", tummatukka kysyi sitten ja tuuppasi lantiollaan Lucasta tämän lantioon. Aki naurahti kovaäänisesti ja herätti hieman paheksuntaa vastaan kävelevissä ihmisissä, jotka huomasivat tämän parivaljakon selvästi nauttineen virvoketta.

McDonald´s ei ollut kovinkaan kaukana, vaan pian tyttö jo pystyi näkemään sen kirkkaat ja huomiotaherättävät kyltit sumentuneissa silmissään.
"Mä oikeesti rakastan Lady Gagaa", Aki paljasti sitten ja asetti kätensä sydämensä ylle. "Alejandro on niin ihana kappale", tyttö jatkoi ylistyspuhettaan ja käänsi vaihteeksi katseensa Lucakseen.
"Minkä tahdissa sä mieluiten tanssit?" aasialaispiirteinen tyttö kysyi leveästi virnuillen, kun hän tarttui McDonald'sin ovesta ja avasi sen.

Ihmisiä ei ollut paljoakaan siihen aikaa, joten ruuhkasta ei ainakaan tarvinnut huolehtia. Aki etsi silmillään wc-kyltit ja ne huomattuaan hän lähti suuntaamaan sinne päin. Vessa kuitenkin vaati poletin, jonka sai kassalta. Tyttö siis palasi takaisin kassojen luokse.
"Saanks poletin", tyttö kysyi ujostelematta vanhemmalta naisihmiseltä, joka näytti aika happamalta.
"Sun täytyy eka ostaa jotain, jos haluun käydä vessas", nainen sanoi tiukasti. Tämä oli varmasti nähnyt Akemin ja Lucaksen tulon ja pitänyt näitä kahta silmällä.
Akemi tuhahti paheksuvasti ja supisti huulensa tiukasti yhteen. Ei hänellä ollut rahaa!
Päätä käännettiin Lucaksen puoleen ja tyttö loihti kasvoilleen oikein kunnon säälivän koiranpentu -ilmeensä, joka kinusi omistajaltaan ruokaa.
"Lucaaas, haluutko ostaa vaikka ranskalaiset?"
Akemia oikesti pissatti! Hän halusi päästä jo vessaan.

"Sanoinko mä, että tuun vahtimaan sua?" Lucas totesi kysyvään sävyyn kulman kohotessa hieman ylöspäin. Olisihan se pitänyt tietää, että Akemi aloittaisi heti tuon Minua ei tarvitse vahtia, pärjään yksinkin -virren.
"Mä sanoin että tuun mukaan", jätkä jatkoi vielä, tyrskähtäen sitten vahingoniloisesti, kun neiti, joka juuri ilmoitti olevansa iso tyttö ja osaavansa huolehtia itsestään, oli lentää nenälleen sotkeutuessaan omiin jalkoihinsa.
"Okei, kyllä sä näytät vähän vahtimistakin tarvitsevan", espanjalainen totesi mietteliääseen sävyyn nauraessaan matalalla äänellä.
Akemin tuuppaus yllätti Lucaksen, joka kevyen tuuppauksen seurauksena menetti hetkellisesti tasapainonsa ja oli lentää päin alla puolen metrin päässä olevaa roskalaatikkoa, mutta onneksi vältti sen viime hetkellä. Hän oli mielestään ehtinyt jo tehdä elämänsä aikana aivan tarpeeksi tuttavuutta roskapönttöjen kanssa.
"Joo, kyllä sä tanssit hyvin", nuorukainen nyökytteli humalaisesti päätään, saaden maailmansa taas pyörimään ympäri. Päänheiluttelu ei ollut hyväksi tässä tilassa.

Onneksi sinne mäkkäriin ei ollut kovinkaan pitkä matka, ja pian puna-keltaiset kyltit loistivatkin näköetäisyydellä.
"Niin mä huomasin sen", nuorukainen sanoi naurahtaen, värähtäessään kuitenkin kun Akemi taas mainitsi hänen nimensä. Ei kun siis sen kappaleen nimen.
"Mä oon aika surkee tanssija", Lucas joutui ikäväkseen myöntämään, "enkä mä tanssi mielelläni minkään tahdissa." Tai oikeastaan kyse oli paremminkin siitä, että hän ei halunnut tanssia – pojalle kyllä oli sanottu, että hänellä on rytmitajua, ja että hän on hyvä tanssija, mutta Lucas ei ollut aivan samaa mieltä ja niinpä tuo välttelikin tanssimista niin pitkälle kuin mahdollista. Humalassa hän tosin joskus intoutui.

Lucas käveli japanilaistytön perässä rasvalta haisevaan pikaruokapaikkaan, oven kolahtaessa tuon jäljessä kiinni. Pöydät olivat melko tyhjiä, yhdessä nurkkapöydässä istui kolmen hengen poikaporukka ja yhdessä tiskin lähellä olevassa kaksi tyttöä ja noiden vieressä mies, joka ilmeisesti aikoi ottaa ruoan mukaansa.
Ruskeat silmät jäivät seuraamaan Akemin kävelyä vessoille ja takaisin – Lucas kun tiesi, että tuonne pääsi vain poletilla, mutta ei jaksanut huutaa tytön perään. Nuorukainen suuntasi askeleensa kassalle, pysähtyen Akemin taakse silmäillen tuiman näköistä naisihmistä arvioivasti. Nainen näytti melko paheksuvalta, ja Lucas päätteli sen johtuvan kaksikosta paistavasta humalasta.
Jätkän katse liukui hitaamman puoleisesti tiskin takana olevasta naisesta edessä olevaan Akemiin, joka näytti harvinaisen säälittävältä.
"Joo no tuplaranskikset sitte", Lucas sanoi tyrkäten sopivan määrän dollareita naisen käteen.
"Ja se poletti", lisättiin sitten huomauttavasti kassanaiselle, joka oli jo ehtinyt kääntää selkänsä laittaakseen ranskalaiset valmiiksi.
Happaman näköisenä nainen kääntyi, ja asetti poletin tiskille selvästi hilliten halunsa viskata se päin kaksikon naamaa, mennen sitten laittamaan tilausta ennen kuin joutuisi tekemään vielä jotain muuta humalaisen nuorison hyväksi.
"Siinä on", Lucas sanoi ja tyrkkäsi poletin Akemin käteen, nyökäten päällään vessojen suuntaan, joutuen taas hetken seisomaan aivan paikallaan maailman pyörähtäessä ympäri. Hän ei vieläkään muistanut olla nyökäyttelemättä päätään.

Eipä siinä tosiaan tarvinnut kauaa katsoa Lucasta anovin silmin, kun tämä jo työnsi rahat naisen suureen käteen tilanten tuplaranskalaiset. Aki hihkaisi voitonriemuisasti, kun hän tunsi poletin käsissään. Hienoa, hän pääsisi viimeinkin tyhjentämään kovasti täyttyneen rakkonsa!
Ja jälleen tyttö toimi epäAkemimaisesti. Hän heitti kätensä Lucaksen ympärille ja suikautti tuolle kunnon suukon poskelle. "Sankarini, mitä mä tekisinkään ilman sua!" tummatukka hihkaisi ehkä liian kovaa ääneen, sillä kaikki sisällä olijat katsahtivat nyt hitusen närkästyneinä näihin kahteen juopuneeseen nuoreen. Akemihan ei tästä mitään välittänyt, koska hän ei oikeastaan edes tajunnut muiden katsovan heitä. Hänen silmissään ja mielessään pyöri liikaa. Hänestä oli vain tuntunut siltä, että hänen pitäisi kiittää Lucasta oikein kunnolla ja... Suukko oli kuulostanut hyvältä? Tosin sekin oli tehty vain vitsimielessä ja Lucas varmaankin tajuaisi sen, jos vähääkään Akia tunsi.
Sitten tyttö jo hipsi vessojen suuntaan, koska hänellä oikeasti oli todella kova hätä!

Siinä kesti ainakin viitisen minuuttia, ennen kuin Akemi palasi takaisin vessoista. Hei, juopuneena vessassa käyminen ei ollut mitään kovin helppoa touhua! Onneksi tyttö ei tuntenut elää sellaista tukalaa oloa, vaan hänellä oli nyt todella hyvä olo. Pirteä olo. Hihi. Voi ei, hän alkoi tosiaan hihittää..
Tyttö seisoi nyt siinä vessojen edellä ja yritti metsästää Lucasta silmiinsä samalla, kun suoristi mekkoa yllään. Haha, silmät vain pyörivät minne sattuu ja tyttö meinasi jo paikoiltaan kompastua omiin jalkoihinsa. Ehkä tänään ei tulisi otettua enää paljoa, koska Akemin vatsa ei hirmuisesti alkoholista pitänyt. Hän yleensä oksensi aamuisin, jos oli vain kolmekin siideriä kitannut alas. Se oli epäreilua, sillä hänen veljensä tuskin edes kärsivät krapulasta, vaikka olivatkin enemmän juoneet kuin siskonsa!

Vasta nyt tyttö tajusi jättäneensä kaikki tavaransa suihkulähteen luo. Hänellä oli ollut mukanaan pieni leopardikuvioinen laukku, jossa oli hänen lompakkonsa ja kännykkänsä. Sekä hänen oma lautansakin oli jäänyt torille. Noh, onneksi hänen veljensä varmasti vahtisivat niitä. Parempi olisi, koska muuten Akemi kilahtaisi, jos hänen tavaransa olisivat varastettu!

// hittasin vähän.

Lucaksen olisi tehnyt mieli kolauttaa Akemia, sillä tuo käyttäytyi liian oudosti hänen mukaansa. Nyt sitten oli oikeutettua ja hyvä hetki jaella jotain poskipusuja ja kutsua sankariksi, jota ilman tyttö ei tekisi mitään? Vielä hetki sitten tummatukka oli melkein teurastanut pojan siitä hyvästä, että hän oli sattunut vastaamaan suudelmaan, jonka Akemi oli aloittanut…
Naiset, muuttivat mielipiteitään tuuliviirien lailla.
Ruskeat silmät seurailivat japanilaistytön horjuvan näköistä matkaa vessoille, ennen kuin tyttö kääntyi kulman taakse kadoten näkyvistä, Lucaksen keskittäessä koko humalaisen keskittymisensä kassanaiseen ja tuon tarjottimelle asettamiin ranskalaisiin – espanjalaispoika ei ollutkaan hoksannut, miten kova nälkä hänellä oli ollut.

Nuori mies kiikutti tuplaranskalaisensa hieman haparoivin askelin erääseen ikkunapöytään, istuen alas jaksamatta välittää muutaman tyypin luomista ärtyneistä katseista häneen. Hänhän oli vain pienoisessa humalassa ja tullut syömään, mitä se kenellekään muulle kuului?
Lucas dippasi muutaman ranskalaisen ketsupissa ja tunki ne suuhunsa – ehkä jopa ällöttävän rasvaisia, mutta hyviä silti. Ajatuksissaan nuorukainen laittoi ranskalaisen toisensa jälkeen suuhunsa, pureskellen niitä ajatuksiinsa vajonneena.
Vasta kun Akemi palasi vessasta Lucas havahtui, kasvoille kohotessa vino hymy nuorukaisen nielaistessa hieman vaivalloisesti ruokansa alas.
"Tuu istumaan, mulla on syöminen vielä kesken", Lucas tiedotti hivenen liian kovalla äänellä viittoilen pöydän toisella puolella olevaa penkkiä.
"Ja saat sinäkin ottaa, jos tykkäät", jätkä jatkoi tytön saavuttua pöydän luo, virnistäen sanojensa perään, ennen kuin tyhjensi pussia taas muutaman ranskalaisen verran. Tämä rasvaisen ruoan syöminen saattaisi muutaman hetken päästä kostautua, mutta sittenpähän kostautuisi: nyt pojalla oli sen verran nälkä, että hänhän tyhjentäisi koko pussin, oksentaisi sen jälkeen sitten tai ei.

//Antaa mennä vaan :--DD Tosin ei tota sun hittausta voi ees kutsua hittaukseks XD

Aaaa, Lucas bongattiin sitten istumasta erään pöydän ääreltä, kun tämä oli Akemia huudellut. Ylipirteä japanislaistyttö sipsutti seitsemän sentin koroillaan kevyesti skeittaripojan luo ja istuutui alas pöydän toiselle puolelle. Joku ulkopuolinen saattoi luulla, että tytöllä oli nälkä, kun hän tuijotti Lucaksen ranskalaisia siihen tyyliin, mutta oikeasti Akemi vain jumitti. Hänen päässään ei kulkenut ajatuksen ajatusta ja olo tuntui jokseekin... Hyvin uneliaalta.
Lucas herätti, taas vaihteeksi, Akemin tämän epämääräisestä horroksestaan tarjoten tytölle ranskalaisia. Toiseen kertaan ei tarvinnut käskeä. Tyttö nappasi sormiinsa pari ranskalaista ja alkoi mutustaa niitä ilman ketsuppia. Hän ei oikein pitänyt ketsupista, vaan söi ranskalaiset mielummin näin.

"Tiedäks.." tyttö mutisi syödessään ranskalaisia katsoessaan samalla McDonald´sin kattoa pohtivasti. "Mä en oo varmaa syöny ranskalaisia kolmeen vuoteen", Akemi paljasti ja katsahti Lucakseen epäuskoisesti. "Onks siitä muka kolme vuotta... Yks, kaks.." tyttö alkoi pohtia asiaa tarkemmin itsekseen ja hänen kulmansa kurtistuivat hitusen.
"Mä en oikee ees tykkää ranskalaisista", skeittari puhui taas selvemmin ja söi viimeisenkin ranskalaisen sormiensa välistä. "Silti mä näitä syön?" Nyt Akemi alkoi nauraa huvittuneesti, kunnes tyttö tajusi, että hänellä oli jano. Niin, ei alkoholijano, vaan oikeasti jano. Vesijano.
Akin katse muuttui jälleen oikein anovaksi, kun hän laski katseeseensa katsomaan taas edessä istuvaa Lucasta.
"Lucaaaaas. Lainaa mulle rahat veteen", tyttö pyysi oikein kauniisti silmiään räpsytellen. "Sitten mä oon tyytyväinen, enkä pyydä sulta enää koskaan mitään."

Uteliaiden ruskeiden silmien katse suunnattiin vastapäätä istuvaan Akemiin tuon aloittaessa puhumisen, suun mutustaessa edelleen kiivaaseen tahtiin ketsupissa uitettuja ranskalasia. Mutta kun tyttö sai paljastuksensa sanottua ihmisten ilmoille, Lucaksen ilme vaihtui tyrmistykseksi ja leuka loksahti auki, ennen kuin poika tajusi sulkea sen, nielaista suussaan olleen ranskalaisen ja loksauttaa leukansa uudemman kerran pöydälle.
"Et voi olla tosissas", nuorukainen älähti epäuskoisesti silmät pyöreinä. Ranskalaiset olivat pyhä asia, joita syötiin vähintään kerran viikossa! Tämä oli ennen kuulumattoman epänormaalia.
Vielä suurempi järkytys oli, kun Akemi kertoi, ettei edes pitänyt ranskalaisista.
"Kaikki tykkää ranskalaisista", Lucas mutisi suu täynnä niitä edellä mainittuja, toinen kulma koholla. Okei, eivät ehkä aivan kaikki tytöt, sellaiset, jotka vahtivat painoaan haukan lailla, koska ne olivat niin suolaisia ja rasvaisia ja lihottivat ja niissä oli paljon kaloreita. Mutta kaikki muut kyllä.
"Sä oot outo", tuomittiin hetken hiljaisuuden jälkeen Lucaksen virnistäessä sanojensa perään.

Vaikka nuorukainen oli humalassa, hän kyllä edelleen erotti ne hyvin epäakemimaiset tavat, joita tyttö oli viljellyt tässä lähihetkinä – ensin se käsi reidellä, sitten se poskisuukko, nyt tuollaista silmien räpyttelyä… Asioita, jotka eivät todellakaan kuuluneet selvin päin olevan Akemin tapoihin.
"Sä näytät hassulta kun teet tolleen", Lucas tiedotti naurahtaen huvittuneesti japanilaistytön silmien räpyttelylle. Tytön silmissä oleva anova katse tunnistettiin jo aiemmilta kerroilta ja turhautumisesta huokaisten jätkä kaivoi mustan, nahkaisen lompakkonsa farkkujensa takataskusta. Hän oli totaalisesti tossun alla.
"Vaan, jos tuot mulle samalla cokiksen", Lucas sanoi heilutellessaan viiden dollarin seteliä tytön nenän edessä. Suolaisista ranskalaisista tuli kyllä jano, eikä ne hetkeä aiemmin litkityt kaljatkaan paljoa suuta varsinaisesti kostuttaneet, varsinkaan sen jälkeen, kun ne olivat ehtineet haalistua melkein lämpimiksi.

Akemi kohautti olkiaan 'minkäs teet' -tyylillä. Ei hän mitään sille voinut, kun ei hirveästi ranskalaisista pitänyt. Niiden maku vain ei yksinkertaisesti miellyttänyt tätä tummatukkaa.
"Outo? Kuka täällä muka on outo! Sä hengaat hei mun kanssa", Aki nauroi sitten huvittuneesti ja virnisti skeittaripojalle valkoiset hampaat esillä. Kyllä Aki myönsi, että hän poikkesi hivenen muista, mutta eikös se erilaisuus ollut ihan hyvä asia? Niin ainakin tytölle oltiin opetettu. Ja kaikki olisi hyvin siihen asti, kun Akemi pitäisi itsestään sellaisena kuin oli.

"Ai kun teen tän 'roska silmässä' -jutun?" tyttö kysyi muka varmistaen, vaikkei tiesi vallan hyvin, mitä Lucas tarkoitti. Aasialaispiirteinen tyttö räpytteli silmiään uudemman kerran ja tapitti Lucasta niillä mustanruskeilla silmillään muka niin viattomasti kuin kykeni. "Oisko tää muuten hyvä iskulause; Voisit sä ottaa roskan pois mun silmästä, koska... Oho, en keksinytkään loppua", Akemi purskahti nauramaan itselleen ja pyöräytti silmiään. Juu, ehkä nyt mentäisiin vähän aikaa sillä vesilinjalla. "Kyllä mä keksin tohon vielä.. Lopetuksen... Jossain vaiheessa", tummatukka vakuutteli ja nappasi rahat Lucaksen sormien välistä
"Okei, muru", japanilaistyttö sanoi ja nyrpisti hellyyttävästi nenäänsä, kunnes lähti sitten matkaamaan kohti kassaa. Mekkoa laskettiin hieman alemmas, koska se oli istuessa valahtanut ihan kivasti ylemmäs.

Tyttö seisoi nyt tyhjän tiskin edessä ja vilkuili myyjän perään. Kun kukaan ei näyttänyt tulevan rahastamaan, ei tyttö aikonut siitä suu supussa todellakaan odottaa.
"Hei, mä haluun palvelua saatana!" Okei, sitä olisi ehkä voinut pyytää hieman nätimminkin, mutta... Eh. Noh, se oltiin jo ääneen sanottu, eikä sanojaan voinut perua.
Sittenkös sieltä ilmestyi paikalle se sama kyrpänaamainen vanhempi naisihminen, joka ei selvästikään ollut pitänyt Akemin suusta tulleista sanoista.
"Siistipä suusi, kakara. Tai palvelua ei tipu", myyjä sanoi naama happamana. Akemi naurahti epäuskoisesti ja katsoi naista muka järkyttyneenä tämä sanoista.
"Puhutaaks noin asiakkaille? Hyi, pitäis valittaa susta. Onks teillä palautelappuja jossain? Mä haluun kirjottaa valituksen. Mut anna mulle ekaks kokis ja vesi."
Hmm. No, kuka arvaa, mitä seuraavaksi käy? Ei mitään, hähä. Olisi ehkä voinut luulla, että tyttö heitettäisiin sanojensa takia pihalle, mutta ei. Nainen tiskin takana näytti siltä kuin olisi puraissut kieltään. Hän otti Akemin rahan rivakasti tyttösen kätösistä ja alkoi tehdä tilausta. 1-0, Akemin hyväksi.

Pian tyttö sitten kiikutti Lucaksen eteen tuon tilaaman kokiksen ja istuutui maireasti hymyillen omalle paikalleen.
"Että mä rakastan mäkkäriä", tyttö totesi tyytyväisenä ja hörppäsi vettä.

Lucas nauroi tytön 'roska silmässä'-jutulle, nyökytellen myötäilevästi päätään.
"Just ton", nuorukainen sanoi, purskahtaen uudemman kerran nauruun, kun Akemi kehitteli uutta iskurepliikkiä, keksimättä siihen edes loppua. Poika pudisteli päätään, napaten pussista muutaman ranskalaisen, uittaen ne ketsupissa ja tunkien ne sitten suuhunsa.
"Toi ei ainakaan vielä toimi", Lucas tiedotti nielaistuaan ranskalaiset.
"Sun pitää kehitellä joku dramaattinen loppu tohon lauseeseen niin kyllä sitten kaikki on ihan myytyjä", nuorukainen selitti nyökytellen päätään hajamielisesti, maailman heittäessä jälleen kerran volttia. Espanjalaispoika ei vieläkään uskonut, ettei se pään nyökyttely ollut hyvästä.

Akemin sanat saivat Lucaksen kurtistamaan hienoisesti kulmiaan. Mikä helvetin muru? Poika tuijotti epäilevä ilme kasvoillaan tiskille kipittävän tytön perään, ja varmasti moni olisi ajatellut, että Lucas tuijotti…. no, Akemia. Todellisuudessa jätkä oli vain vajonnut hämmentyneisiin ajatuksistaan siitä äskeisestä murusta ja unohtunut vain tuijottamaan jonnekin kaukaisuuteen – ja Akemi nyt vain sattui oleman siinä suunnassa. Eihän japanilaistyttöä uskaltanut edes tuijottaa, vastahan muutama hetki sitten Lucas oli ollut todistamassa, mitä Jonathanille oli tapahtunut, kun tuo oli erehtynyt tuijottelemaan Akemia sillä tavalla. Eikä Lucas muutenkaan kyllä tuijottelisi Akemia sillä lailla, koska tyttö oli vain kaveri ja kavereita ei tuijoteta... sillä lailla.

Ajatuksistaan poika havahtui viimeistään siinä vaiheessa, kun Akemin kipakat sanat kantautuivat hänen korviinsa. Ne saivat Lucaksen suupielet kääntymään hymyyn, tyypillistä Akemia. Olisi sen asian voinut tietenkin ystävällisemminkin esittää, mutta noh… Akemi on Akemi.
Ruskeat silmät seurasivat kiinnostuneina tiskin suunnassa tapahtuvia tapahtumia, käden tehdessä tasaista liikettä ranskalaispussilla, kunnes käsi ei enää tavoittanut mitään muuta kuin tyhjän paperipussin. Otsaa kurtistettiin ja katse siirrettiin ihmetellen pussiin, joka oli tyhjentynyt alle kahdessa sekunnissa. Humalasta kiiltävät silmät tuijottivat paperipussia hetken närkästyneinä, ennen kuin jätkä kohautti olkiaan tympääntynein. Olisi pitänyt ottaa kahdet tuplaranskalaiset, niin ne olisivat edes riittäneet johonkin.

Tytön saapuessa takaisin juomien kanssa, poika kohotti katseensa tyhjentyneestä pussista, kaapaten cokiksen käteensä ja tyhjentäen sitä yhdellä kulauksella vähintään parin desin verran.
"Minä kans", Lucas tiedotti iloiseen sävyyn ryystäessään mustaa juomaansa. Se oli ainakin mukavan viileää ja sai olon heti jotenkin paljon pirteämmäksi.
"Mitä sitten?" jätkä tiedusteli tyhjennettyään kädessään olevan paperimukin sisältämän nesteen pintaa melkein puoliväliin. Lucas oli hyvä cokiksen juonnissa, puoli litraa minuuttiin ja litra kahteen.
Ainakin melkein.

Aki joi veden loppuun nopealla temmolla. Hei, hänellä oli oikesti ollut jano! Tyttö laski sitten Lucaksen tarjottimelle tyhjän vesimukinsa ja henkäisi helpottuneena. Johan helpotti.
"Lähetää takas", skeittarityttö totesi yksinkertaisesti ja nousi jo pöydästä. "Mun lauta ja kaikki jäi sinne niiden luusereiden luo." Aki virnisti ja pörrötti hiuksiaan haukotellessaan suuresti. Hän oli vain tahtonut käydä vessassa tyhjentämässä täyttyneen rakkonsa ja nyt se oltiin tehnyt. Plus tyttö oli napannut pari ranskalaista Lucakselta ja juonut mukillisen vettä. Hieman joo reissu venähti.
Tyttö odotti, että Lucas nousi ja vei tarjottimet roskineen niille kuuluville paikoille, jonka jälkeen matka jatkui kohti McDonald'sin ulko-ovia.
"Kiitos huonosta palvelusta!" Akemi kuitenkin huusi tiskille päin ja esitti kaunista keskisormeaan sille kurttunaamaiselle naiselle, jonka vihan pystyi suorastaan tuntemaan tuon katseesta. "Vitun huora", tyttö totesi hiljaa itsekseen, kun he olivat päässeet turvallisesti ulos. "Miks ihmeessä se hakeutu asiakaspalvelualalle.. Oma vikansa."

Japanilaistyttö pysähtyi sitten kuin seinään, kun he olivat edenneet parisenkymmentä metriä. Nyt jalkoja alkoi särkeä korkokenkien takia, joten tyttö otti ne pois jaloistaan. Yhyy, hän rakasti korkokenkiään, mutta välillä ne aiheuttivat suurta tuskaa.
"Lucaaaaaas" Akemi heitti jälleen pyynnön omaisen heiton pojalle ja levitti kätensä sivuille. "Ota mut reppuselkään."
Aki hymyili oikein suloisesti, eikä Lucas voisi mitenkään kieltäytyä. Ehei, Lucashan otti tytön reppuselkään, jos Akemi niin tahtoi.
Johan oli. Akemi taisi tuntea olonsa turvalliseksi ja huolettomasti Lucaksen lähellä. Nimittäin yleensä tyttö vältti sen lähempää kosketusta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Ehkä se vain johtui siitä, että Lucas oli onnistunut pääsemään lähelle tyttöä. Tai siis lähelle hänen oikeaa luonnettaa. Tai siis... Jotain. Äh, aivan sama. Akemi kuitenkin uskalsi päästää Lucaksen epätavallisen lähelle, koska tiesi, ettei poika hänelle mitään kykenisi tekemään. Nössö, sellainen Lucas taisi olla.

//Hoho, hittasin ne ulos mäkkäristä. Vähänkö olin pahis

// aikamoinen kyllä!

Espanjalaispoika nyökkäsi, napaten ohi liukuessaan tarjottimen mukaansa, tiputellen roskat roskikseen ja heittäen puolihuolimattomasti tarjottimen pinon päälle, aiheuttaen samalla epämiellyttävää kolinaa ja kohdistaen taas, jälleen kerran, vihamielisiä katseita itseensä. Lucas ei niitä nyt kuitenkaan huomannut, vaan nakkasi vain paperin, johon oli suunsa pyyhkinyt, vahingossa ohi roskiksen ja nauroi omalle surkealla korin heitto yritykselleen, vaivautumatta edes nostamaan paperia, joka oli alle kolmen askeleen päässä. Sen sijaan Lucas suuntasi kulkunsa kohti ulko-ovia, naurahdellen katkonaisesti Akemin kassatädille heittämille herjauksille, tyytyen itse vain heilauttamaan kättään selkä tiskille päin astuessaan lämpimästä, rasvan hajuisesti pikaruokaketjusta ulos.

Ulkoilma tuntui ihmeellisen raikkaalta tuon paikan jälkeen, Lucaksen tähyillessä taivaalle ja sitten vieressä kulkevaan Akemiin, joka oli pysähtynyt kuin seinään aivan yhtäkkiä. Kummastunut ilme kohosi jätkän kasvoille, tuon kohottaessa kulmaansa kysyen syytä neitokaisen äkkinäiselle seisahtumiselle, kun tuo vaati häntä ottamaan tuon reppuselkään. Lucas hymähti japanilaistytön koiranpentuhymylle, levittäen käsiään avuttomana.
"No voinko mä vastustaa jotain noin suurta ja mahtavaa?" poika voihkisi alistuneena, virnuillen sitten leikkimielisesti tytölle, kääntäen selkänsä tuolle, katsahtaen olkansa yli tyttöön.
"Hyppää kyytiin."

Kaikeksi onneksi Akemi oli kevyt ja hyvin pienikokoinen, sillä hienoisessa humalassa olevan Lucaksen tasapaino ei enää ollut välttämättä aivan entisensä, ja joku painavampi olisi saattanut saada sen huojumaan jopa vaarallisesti – eikä espanjalaisella ollut sentään aikomusta lentää nenälleen pitkin asfalttia.
Suhteellisen reippain askelin Lucas lampsi kujaa pitkin kohti toria, muttei nuorukainen oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota siihen, että torilta ei kantautunut ainuttakaan epäilyttävää ääntä. Oikeastaan oli pelottavan hiljaista.
"No niin princesa, perillä ollaan", Lucas nauroi edelleen Akemi reppuselässään, pysähtyen sitten kuin seinään, kun harhaileva katse osui suihkulähteeseen ja sitä ympäröivään poikajoukkoon - jotai ei näkynyt yhtään missään.
"Missä helvettissä kaikki on?" oli Lucaksen ensimmäinen reaktio asiaan nuorukaisen seistessä japanilaistyttö edelleen reppuselässään monttu auki. Minne kaikki olivat hävinneet sillä välin, kun he olivat olleet mäkkärissä?

Aki päästi ihmeellisen pirteän 'jei' -huudahduksen huuliensa välistä, kun Lucas oli mitä ilmeisemmin suostunut ottamaan hänet reppuselkään. Skeittarityttö otti pari nopeaa askelta ja hyppäsi Lucaksen selkään kietaisten kätensä tämän olkapäiden yli.
"Mun ikioma orja", japanilaistyttö hykersi tyytyväisyydestä Lucaksen korvaan. "Mä oonki aina halunnut orjan. Haluuks tulla siivoo mun huoneen, jos pyydän oikein nätisti?" Akemi nauroi ja tiukensi otettaan nuorukaisen ympäriltä, jottei valahtaisi takaisin asfaltille.
"Sä oot oikeesti liian kiltti", Aki totesi sitten, kun he olivat hetken ajan kävelleet - tai siis Lucas oli hetken ajan kävellyt tyttö selässä. "Sä oot ihan ku Elroy, samanlainen reppana... Pitääks mun alkaa kouluttaa suaki, jotta osaisit tulevaisuudessa joskus kieltäytyäkin", tummatukka jatkoi ja hymyili itsekseen. Lucas muistutti tosiaankin jollain tapaa Elroyta, Akemin parasta ja yhtä pitkäaikaisista ystävistä, joiden seurassa tyttö pystyi olemaa hieman 'läheisemmin' kuin muiden kavereidensa. Tyttö kai tunsi olonsa turvalliseksi ja huolettomaksi Elroyn ja Lucaksen kanssa, sen takia hän pystyi jopa koskettamaankin näitä. Kai. Ainakin niin Aki ajatteli asiasta.

Lucas ilmoitti heidän saapuneen perille (Aki oli totaalisesti vajonnut omiin aatoksiinsa, ettei ollut asiaa edes tajunnut).
"Kutsuiks sä mua just prinsessaks", Akemi kysyi epäluuloisesti ja älähti ällötyksestä. "Ite oot prinsessa, saatana", tyttö tokaisi ja laskeutui Lucaksen reppuselästä alas. Hän ei ollut tajunnut Lucaksen ihmettelyä, vaan katsahti ympärilleen puhuakseen Aratalle ja Asaolle.
Paitsi, ettei suihkulähteen luona enää ollut Arataa taikka Asaoa. Ei ketään.
"Missä kaikki ne kaikki molopäät on", skeittari sähähti ja katseli ympärilleen. Akemin laukku oli hänen veljiensä vahdittavana, mutta ei hänen laukkuaan tai kenenkään laukkua näkynyt missään! "Onks se kusipäät jättänyt meijät? Vitun saatana", Aki kirosi ja nyt hänen kasvoillaan oli tuima ilme. Ei hän tiennyt, missä Matthew (kenen luoksi hänen, Aratan ja Asaon oli tarkoitus mennä yöksi) asui!
"Lainaa kännykkääs", Akemi tiuskasi kiukkuisesti ja ojensi kätensä Lucakse puoleen. Hänen täytyisi tehdä nyt vihainen puheluisoveljelleen...