So I don't want to be one of the boys, one of your guys

- heips, kaikki vaa mukaa <'; (joitaki poikii mukaa vaa rohkeesti ! >8''D) -

Eräs neiti, melko uusi tulokas, nimeltään Katie Wilde, käveli nyt kohti San Diegon kahvilaa. Yllään farkkukankaasta tehty minihame, korkokengät ja harmaan puhuva toppi. Kahvilan ovi aukesi, joku tuli ulos sieltä samaan aikaan kun Katie oli menossa sisään. Tapahtui törmähdys ja tyttö kaatui maahan.
"Piru sinut vieköön..." hän yritti kirota ovesta tulleen maanrakoon, ellei tämä olisi lähtenyt niin nopeasti. "Ai, anteeksi" Mies sanoi ja auttoi Katien pystyyn, mutta lähti heti samantien. Katie käveli nyt kahvilan ovesta sisälle, siinä toivossa ettei joutuisi moiseen tapaukseen enää toista kertaa. Hetken tyttö katseli ympärilleen ja etsi sopivaa paikkaa minne voisi istua, ettei häiritsisi kenenkään muun rauhaa.

Kun paikka löytyi nurkkapöydästä, ikkunan vierestä, tuli kahvilassa ollut nuori tyttö hänen luokseen. "Mitä saisi olla?" Hän sanoi ja ojensi menun Katielle. Katie katsoi paheksuvasti tyttöä ja otti menun vastaan. Ei ainakaan tuota, eikä nyt varsinkaan tuota... Katie näytti kärsivän näköiseltä katsoessaan listaa, mutta hei mikä tuo on? Hänen katseensa kiinnyttyi erääseen Californialaiseen juomaan. "Tuollainen kiitos", hän näytti tekokynnellään tilaamansa juoman nimeä ja tarjoilia kiitti häntä, ottaen listan ja meni viemään tilauksen sille joka ruuat valmisti. Katie istui rauhallisin mielin pöydässä, ottaen nahkalaukustaan ipodin, jonka jälkeen tyttö laski laukun sohvalle hänen viereensä. Katie laittoi kuulokkeet korviinsa ja kuunteli Red Hot Chili Peppersin - Californication biisiä.

Viidentoista minuutin kuluttua, tai kahdenkymmenenkolmen minuutin - jos tarkkoja ollaan - Katien juoma tuli. Tarjoilia kosketti häntä olkapäähän ja tyttö vähän säikähti. "Ai, kiitti", hän sanoi ja antoi rahat, minkä jälkeen otti hörpyn jos toisenkin, ja laittoi kuulokenapit takaisin korvilleen. Tyttö hörppäsi muutamia hörppyjä viiden tai kymmenen minuutin välein ja kuunteli samalla biisejä mitä ipodista nyt tulikaan.

- joo tää oli aika lyhkäne, mut ajattelin mennä tänä yönä viel nukkumaanki =D -

Shane Gore astui Dusty’siin kaivellen taskujaan epätoivoisena. Lompakko oli taas kerran unohtunut kotiin, joten nyt hän yritti löytää hieman rahaa saadakseen ostettua edes yhden kahvin. Voitonriemuinen hymy levisi Shanen kasvoille kun takataskun kätköistä paljastui seteli. Tummiin farkkuihin ja punaiseen t-paitaan sonnustautunut mies lähti kävelemään kassalle, yrittäen suoristaa seteliä parhaansa mukaan. Kassalla hän osti itselleen kupillisen kahvia, jonka jälkeen hän alkoi tähystää katseellaan sopivaa pöytää. Monet pöydät olivat täynnä tai jos eivät olleet, niiden äärellä istui sellaista porukkaa, että hän ei olisi puhunut heille vaikka maksettaisiin.

Pian hän huomasi nurkkapöydän ikkunan vierellä, jonka ääressä istui punertavahiuksinen tyttö. Shane ei pannut pahakseen uusia tuttavuuksia, varsinkin jos nämä olivat nättejä ja vastakkaista sukupuolta. Hymyillen hän lähti kävelemään pöydän luokse. Perille päästyään hän soi uuden hymyn tytölle, jolla näytti olevan kuulokkeet korvissa.
”’Sua ei varmaan haittaa, jos istun tähän?” Shane kysyi ja istuutui vastapäiselle paikalle.

Hän hörppäsi kahviaan ja suuntasi katseensa tytön kasvoihin. Nyt hän näki tytön kasvojen yksityiskohtia paremmin ja tyttö näytti entistä nätimmältä. Mutta niinhän kaikki näyttivät.
”Mitä sä kuuntelet?” Shane kysyi ja nyökkäsi kohti tytön ipodia.
Mielessään poika yritti arvuutella, minkälaista musiikkia ipodista löytyisi. Ehkäpä poppia, varmaankin Britneytä tai Rihannaa.

// Mullahan tässä lyhyt tuli =)

Katie pani heti merkille kahvilaan tulleen kundin ja seuraili salamyhkäisesti tämän liikkeitä. Tyttö yritti olla näyttämättä liikaa kiinnostustaan ja painui yhä syvemmällä musiikin maailmaan. Kun tyttö huomasi tuon tähystävä pöytää, tämä oli jo aikeissaan huutaa täällä on vapaa pöytä, tai jotain sellaista, mutta antoi asian edetä itsekseen, koska kukapa voisi vastustaa Katietä? Kun tuo kuuli pojan puhuvan, Katie käännähti ehkäpä jopa hieman vahingoniloisena katsomaan poikaa - ottaen kuulokkeensa pois korvista.

"Ei tietenkään, ainahan on mukava saada tuollaista seuraa", Katie hymyili yhä leveämmin ja laski ipodin kuulokkeensa käsistään roikkumaan kauluksesta. Hän silmäili poikaa vähän väliä ja joi edelleen hänelle tuntematonta juomaa - mutta hyvää se oli. "Käytkö muuten Aston Highschoolia? (sry jos nimi meni väärin:'D)" Katie kysyi ja pani merkille pojan vaatteet, pituuden, veikaten tämän olevan 17 vuotias tai vanhempi. Katie ihastui myös tuon tummiin hiuksiin, kasvonpiirteisiin ja muutenkin kehoon, hän oletti että poika olisi urheillut enemmänkin.

Kun poika oli kysynyt mitä Katie kuunteli, hän mietti hetken mitä vastaisi. Sekoaisiko poika, jos tämä sanoisi kuuntelevansa popin ja klassisen musiikin sijaan rokkia? Katie ei jäänyt ottamaan siitä selvää vaan räväytti vastauksen melkein heti kun poika oli kysynyt. "Noo, tällä hetkellä kuuntelen Red Hot Chili Peppersia", Katie sanoi eikä olettanut että toinen tietäisi bändistä - ellei olisi vähääkään rokin tai hevin ystävä. "Millainen on sun musiikkimakus? Iskelmä puolta, vaiko rokkia?" Tyttö virnisti kysymyksen perään ja huomasi, että hänen juomansa oli jo ehtinyt loppua.

Seurailtuaan hetken pojan liikkeitä, tämä päätti kysyä vielä tuon söpön pojan nimeä. "Onkos herralla nimeä?" Katie hymähti ja jäi katsomaan häntä, välttäen kuitenkin suoraa katsekontaktia. Voisi varmaan tilata uuden juoman, Katie ajatteli.

- joo, ei nää munkaa hirveen pitkii tai mitää parhaita oo, mut ainaha ne kehittyy :'D -

”Käytkö muuten Aston Highschoolia?” Tyttö kysyi.
”Käykö täällä kahvilassa muka muita kuin Astonin oppilaita?” Shane kysyi virnistäen ja jatkoi sitten: ”Eli olen”.
Pian tyttö vastasi kuuntelevansa Red Hot Chili Peppersia. Shane tuijotti tyttöä yllättyneenä. Tätä hän ei ollut todellakaan odottanut.
”Oikeasti? Red Hot Chili Peppers? Olisin voinut lyödä vetoa Britneyn puolesta”, poika ilmoitti hymyillen. Tämä tyttö taisi olla yllätyksiä täynnä, eikä hän pannut sitä pahakseen. Hän kyllästyi helposti tyhjäpäisiin tyttöihin, joilla ei ollut muuta kuin kauniit kasvot ja kiva kroppa.
”Itse asiassa juuri rokkia. Metallica, Pearl Jam ja siihen suuntaan”, hän kertoi, mutta jätti sanomatta soittavansa itsekin. Ei siihen mitään erityistä syytä ollut, hän ei vain halunnut kertoa enempää epäonnisista yrityksistään päästä erilaisiin aloitteleviin rockbändeihin.

”Shane. Entä sinun nimesi?” Hän kysyi ja joi taas kahviaan, jonka oli unohtanut kokonaan.
Tytön juoma taas näytti olevan jo loppu, joten hän yritti vinkata tarjoilijaa pöydän luokse, mutta tämä huudahti tulevansa pian. Silmiään pyöritellen Shane keskittyi taas tyttöön, mutisten ensin jotain huonosta palvelusta.
”Miten muuten on, että mä en ole kuullut susta mitään?” Shane kysyi.
”Tai siis kyllähän sut muistaisi heti jos olisi nähnyt sut aikaisemmin”, poika jatkoi ja loi merkitsevän katseen vastapäiseen tyttöön kasvoillaan pieni virne ja toivoi sen tekevän haluamansa vaikutelman. Kuten useiden tyttöjen kanssa, hän ei halunnut tämän jäävän vain ystävyyden tasolle.

Katie naurahti hieman "Niin joo tietysti, sori taitaa olla univelkoja vielä jäljellä", hän sanoi ja yritti nauraa päälle, mutta saikin vain pientä muminaa.
"Joo, onhan Britni ihan kiva ja silleen, mutta kyllä mä kallistun enemmän rokin puoleen silti", hän virnuili ja jatkoi melkein heti perään. "Jaa, aijaa, taitaa meissä sentään jotain samaa olla", pieni ystävällinen hymyn tapainen pilkahdus pääsi tytön kasvoille ja hän ei aluksi ollut kuullut pojan seuraavaa kysymystä. Kuultuaan tuon esittäytyvän, Katie maisteli nimeä suussaan Shane.. Ei hullumpi nimi, Katien mielestä. Hän siirsi mukinsa sivuun ja yhtäkkiä nosti kännykän laukustaan, kuultuaan värinän. Tekstari, sori faija, en pääse nyt, Katie ajatteli lukiessaan viestiä ja sujautti kännykän takaisin laukkuunsa. Hetken päästä hän alkoi puhua ja esitteli itsensä.

"Katie, Katie Wilde", tyttö esittäytyi niin kuin James, James Bond ja hymyili söpösti perään. Kuunteli taas kun tuo puhui ja räpytteli ripsiään - ja moni varmasti huomasi, että ne olivat tekoripset, pidemmät kuin normaalit. Kun tuo lopetti lauseensa, tai oikeastaan kysymyksensä, Katie mietti hetken mitä vastaisi. Ehkä et ole vain pitänyt silmiäsi auki tai Hmm, todella outoa, yleensä mut huomaa aina, eiei, kannattaisi vain olla rehellinen ja kertoa totuus.
"Varmaan siksi, että olen uusi täällä", Katie sanoi pienesti hymyillen.
"Tulin katsos kesken lukuvuoden, kakkos luokalle", hän jatkoi ja tyhmempikin saattoi tajuta Katien olevan 17 vuotias. Tämä virnisti tuolle. "Mitkä valinnaisaineet sä valitsit?" Katie yritti saada keskustelun alkua aikaiseksi, kunnes huomasi, että tarjoilija käveli heidän luokseen ja kysyi tilauksia. Hän mietti mitä ottaisi, mutta päätyi sitten tavalliseen latteen.
Tyttö oli kysymässä tuolta haluaako hän jotain, mutta hän huomasi Shanella olevan vielä juotavaa. Hän kääntyi sitten tarjoilijan puoleen vastaamaan tuon kysymykseen. "Mulle latte", hän hymyili leveästi.

Shane harmistui hieman huomatessaan tytön kumartuvan puhelimensa puoleen, sillä hän ei halunnut tämän lähtevän vielä. Onneksi tyttö palautti kännykän laukkuun ja esitteli sitten itsensä. Katie Wilde ei kuulostanut tutulta, joten nyt hän oli aika varma tytön olevan uusi. Ja pian Katie vahvisti tiedon. Shane oli siitä hieman hyvillään. Ainakaan tyttö ei voinut olla tietoinen hänen maineestaan…no, mieshuorana. Sen ajatteleminen sai pojan virnistämään pienesti, mutta ei uskonut Katien huomaavan sitä.
”Et siis taida vielä tuntea paikkoja hyvin? Mä voin kyllä auttaa sua, jos meinaat eksyä, tai sitten ihan joissain muissakin jutuissa”, Shane lupasi avuliaasti ja kohotti toista kulmakarvaansa samalla kun leveä hymy levisi hänen huulilleen.

”Mulla on liikunta ja italia. Italia on kyllä ihan perseestä, mutta kyllähän mä kilttinä poikana kuuntelin vanhempia ja otin sen”, hän kertoi ja toivoi, ettei Katiellakin olisi italiaa ja jos oli, ettei hän pitäisi siitä. Se oli kumminkin hänen mielestään mahdottomuus, siis italiasta pitäminen. Hänen ryhmästään vain kaksi oppilasta pitivät siitä kielestä.

”Entä sä?” Shane kysyi tarjoilijan otettua Katien tilauksen, ja nojautui hieman lähemmäs.
Mielessään poika veikkaili taas vastausta. Tällä kertaa hänellä ei kumminkaan ollut mitään varmaa veikkausta aiemman yllätyksen takia. Musiikki käväisi mielessä, mutta ei uskonut kumminkaan Katien ottaneen sen.

Katie oli hieman iloinen, ehkä jopa vahingoniloinen kun toinen lupautui auttamaan, vaikka hän pohti mielessään Missä muissa jutuissa? Mutta ei Katie sillä enempää vaivannut päätään, vaan nyökkäsi suuresti, jotta toinenkin tajusi hänen ottaneen ehdotuksensa vastaan.
"Pidän ton mielessä", hän nyökkäsi ja hymyili. Hän todellakin halusi pojan esittelevän tytölle paikkoja, tarkemmin. Ehkä pitäisi eksyä ihan tahallaan. Kun Katie kuuli pojan vastauksen, hän vain nyökkäsi, mutta silti häntä jäi epäröimään yksi asia. Vai että ihan kiltti poika? Shane ei näyttänyt sellaiselta, joka antaisi muiden määräillä itseään - tai edes tippaakaan kiltiltä, no okei, ehkä ihan vähän. Mutta oli hänessä jotain, mikä sai Katien kiinnotuksen sataan.

"Joo, italia on ihan perseestä", Katie säesti. Poika oli ottanut liikunnan, joten hän oli varmasti urheilullinen - ja urheilijoilla oli tunnetusti hyvä kroppa. "Ainakin siellä missä me asuttiin, oli ihan helvetin kallista, onneks riitti vaan et hymyili söpösti niin sai alennusta", itsekehu, se oli se mikä haisi jo kauaskin. Kun Shane kysyi tytön valintoja, hän epäili pojan uskoneen, että Katie olisi ottanut musiikin - taikka jonkun kielen, mutta ajatteli myös pojan uskoneen Katien olevan hieman erilainen kuin tavalliset, kiltit tytöt. Olihan hän cheerleaderi.
"Siis mä otin journalismin ja draaman", hän vastasi toisen esittämään kysymykseen, hymyillen ja iloisesti, että tämä oli kysynyt. Tyttö huomasi tuon nojautuneen lähemmäs ja mietti mitä tekisi, leikkisikö neiti vaikeasti tavoiteltavaa vai nojautuisiko itse myös lähemmäs. Katie kuitenkin päätti pelata - ja nojautui eteen, lähemmäs Shanea.

Katie tutkaili Shanen eleitä ja yritti päätellä tästä jotain, oliko hän sinkku vai varattu, vai kenties jotain muuta? Vaikka yleensä kaikki hyvät miehet oli varattuja, joten miksei Shanekaan. Ja olihan siinä sekin, että ne varatut olivat kiinnostavampia - vaikka kyllä vapaiden joukosta saattaisi joitakin löytyä. Katie oli uppoutunut ajatuksiinsa ja huomaamattaan hänen mukinsa - jossa oli kuumaa lattea - kaatui, hänen kätensä osuttuaan siihen. Latte valui pöydän toiselle puolelle ja Katie havahtui, kun osa juomasta kaatui Shanen syliin.
"Voi ei, anteeksi!" Katie sanoi melko vakavana (muttei voinut olla hymyilemättä vähäsen) ja otti lautasliinan pöydältä, jolla kuivasi pöydästä kahvit, ja toisella launasliinalla hän yritti kuivata Shanen paitaa, mutta antoi tälle oman liinan kuivatakseen housunsa. Katie näytti hieman nolostuneelta, punastui - muttei antanut sen häiritä. "Siis mä oon oikeesti pahoillani, olin kai ajatuksissani", hän virnuili ja yritti poistaa asiasta sen huonon puolen. Katie vielä hymyili söpösti, ettei tuo kantaisi tälle kaunaa.

Katie kertoi omat valintansa samalla kun nojautui hänkin lähemmäs. Shane oli tyytyväinen, juttuhan sujui paremmin kuin hän oli kuvitellutkaan. Lisäksi Katie oli kiinnostava, ja sellaisia tyttöjä hänellä oli ollut vaikeuksia löytää. Olihan se mukava, että joskus pystyi keskustelemaankin jonkun kanssa.
”Sä taidat haluta näyttelijäksi vai?” Shane varmisti ja työnsi kahvimukinsa sivuun.
Hän oli saanut juotua kahvinsa jo hetki sitten, muttei hänen tehnyt mieli uutta. Ei rahakaan olisi varmasti riittänyt.

Samassa Katien käsi heilahti pahaenteisesti kohti mukia, jossa oli höyryävää lattea. Ei, ei, ei, Shane ehti ajatella, kunnes muki oli kaatunut pöydälle ja kuuma neste oli lähtenyt valumaan häntä päin.
”Ai helvetti!” Shanelta pääsi kun kuuma juoma ennätti hänen paidalleen ja housuilleen.
Viereisissä pöydissä istuvat ihmiset käänsivät katseensa heihin kiinnostuneina. Katie ojentui kuivaamaan hänen paitaansa ja ojensi samalla hänelle omankin lautasliinan. Tyttö oli punastunut, mikä sai tämän näyttämään itse asiassa aika söpöltä. Shanen alkaessa itse kuivaamaan housujaan (vaikka hän ei olisi pannut pahakseen jos Katie olisi tehnyt sen), Katie alkoi pyydellä anteeksi virnuillen, yrittäen selvästi tehdä jutusta hauskan vahingon.
”Yritätkö sä tehdä musta lisääntymiskyvyttömän”, Shane ähkäisi, mutta hymyili kumminkin pienesti.

Kun paita ja housut oli kuivattu mahdollisimman hyvin, hän tarkasteli vahinkoja.
”Kaikki kunnossa, vahinkoja sattuu”, hän tokaisi.
Hänen paidassaan ja housuissaan oli märät läikät, mutta kunnon kuivumisen jälkeen housuista ei kylläkään varmasti huomaisi, että niille oli kaatunut kuuma latte. Paidasta hän ei tosin osannut sanoa mitään.
”Saat kyllä hyvittää tän mulle”, poika ilmoitti ja virnisti ilkikurisesti.

Katie virnuili, tuon kysyessään haluaisiko hän näyttelijäksi.
"Noo, oishan se kivaa näytellä leffoissa ynnämuuta. Ja eihän se julkisuuskaan pahasta ole", tyttö virnisti aivan kuin olisi halunnut enemmän mediaan kuin itse näyttelijäksi. Katie hymyili yhä, mutta oli edelleen hieman pahoillaan siitä pikku onnettomuudesta.
"Sori hei vielä, kyl toi paita lähtee puhtaaks, ainakin pesukonees", Katie virnuili aivan kun olisi tiennyt nämä asiat, no tiesihän hän vaikka yleensä kotona ylisuojeleva isänsä haluaa tehdä kaiken tytön puolesta. Mikä on sisänsä ärsyttävää - mutta joskus ihan kivaakin. ”Yritätkö sä tehdä musta lisääntymiskyvyttömän", poika ähkäisi eikä Katie voinut kuin virnistää huvittuneena. Hän laittoi märät lautasliinat pöydän päätyyn ja nosti lattekuppinsa pystyyn näkyville, jotta tarjoilia osaisi tulla hakemaan sen pois. Katie katsoi Shanea ja märkää paitaa pojan päällä, eikä hän voinut olla virnuilematta. Hmm, voisi illalla mennä uima-altaalle rentoutumaan, Katie ajatteli ja palasi pian ihmisten ilmoille.

"Joo hei, kerro mulle sit ku keksit jotain millä voin hyvittää tän", Katie hymyili. "Käviskö pusu?" hän virnuili ja nojautui eteenpäin antamaan Shanen poskelle pikku pusun, kuin hyvittääkseen edellisen tapahtuman ja sen jälkeen nojautui tuolin selkänojaa vasten.
"Niin ja tietty mä tarjoon seuraavan kerran juomat ja voidaanhan me mennä ostaa sulle joku paita jos toi ei putsaannu.. ja päläpälä...", Katie jakeli ehdotuksia kuin missä tahansa kansalliskokouksessa.
Asiasta kolmanteen. Katie katsoi kahvilan ikkunasta ulos ja huomasi auringonpaisteen, ilmeisti ilmasta oli tullut parempi kuin aamulla. Hän ei oikein keksinyt mitään puhuttavaa ja tyytyi vain kuuntelemaan Shanea, pojan juttuja ja odottaen, että tuo keksi jotain parempaa juteltavaa.

Katie oli hetken hiljaa ja pohti mitä kummallisempia ajatuksia pikku päässään, kunnes avasi suunsa.
"Noo, onkos sulla sisaruksia?" Katie kysyi, kuin kysymys ei olisi päivän säätä kummoisempi. Hänhän olisi voinut kysyä vaikka mitä muuta kuten, lempiväri, -ruoka, oliko hän rikkaasta perheestä vaiko ihan matti meikäläisten suvusta, mutta tyttö ei nähnyt kysymyksiä tarpeellisiksi ja päätti että antaisi asian edetä miten se nyt eteneekään.

Katie nojautui antamaan Shanelle pienen pusun poskelle. Tytön huulet tuskin koskettivatkaan hänen poskeaan, ennen kuin ne olivat taas poissa. Hän kun oli toivonut pidempää suukkoa.
”Seuraavalla kerralla? Mahdankohan mä edes uskaltaa olla sun kanssa kun heti hyökkäät kimppuun”, Shane kiusasi ja väläytti Katielle tutun virneensä. Hän ei itse asiassa jaksanut enää edes välittää koko lattejutusta. Nythän hänellä oli vain hyvä syy pyytää Katieta ulos. Uutta paitaa hän ei missään nimessä pyytäisi, kyllä hän saisi itsekin uuden ostettua, jos sikseen tulisi.

”Ei mulla mitään sisaruksia, onneksi. Mä olen mieluiten yksin huomion keskipisteenä”, Shane ilmoitti ja hymyili omahyväisesti.
”Vaikka ei mun vanhemmat kyllä mitään kovin kummoisia kasvattajia ole ollut”, hän jatkoi hetken päästä. Siihen aiheeseen häntä ei kumminkaan huvittanut mennä enempää. Ei se häntä erityisemmin kaivellut, mutta ei silti tehnyt mieli kailottaa sitä jokaiselle vastaantulijalle. Kovin moni ei edes tiennyt hänen vanhemmistaan, tai siis siitä, että he eivät juuri olleet läsnä hänen elämässään. Ainakin hän sai olla niin vapaa kuin halusi ja tehdä mitä huvittaa.

”Mutta, mitä sä aiot tehdä tänään?” Shane kysyi tunnustellakseen maata jalkojensa alla.
Hän ajatteli pyytää Katieta lähtemään seurakseen rannalle, ellei tytöllä sitten ollut muuta menoa. Tai sitten hän voisi kutsua tytön kotiinsa, olihan sielläkin uima-allas. Päivästä oli tulossa varmasti lämmin, joten uiminen olisi varmasti hyvä vaihtoehto.

Katie katsoi tuota ja oli kaataa taas latet Shanen päälle (jos juotavaa olisi ollut), kun poika tuollalailla kiusasi.
"No tokihan me nähään vielä seuraavalla kerralla, et sä musta näin nopeesti eroon pääse", Katie virnisti ja oli itsekin jo unohtanut pienen välikohtauksen.

Hän hymyili yhä, kun Shane alkoi kertoa ettei hänellä ollut sisaruksia ja tyttö ymmärsi hyvin ettei toinen halunnut enempää omista asioistaan. Eiväthän he olleen tunteneet kuin, - öö - pari tuntia? Ei Katiekaan tahtoisi jokaiselle uudelle tuttavuudelle kailottaa, että ei ollut tavannut äitiään muutamaan vuoteen ja asui isänsä kanssa joka paapoi tytön piloille. Mitä silloin muut hänestä ajattelisivat? Että hän olisi rikas pentu? ei hän kuitenkaan kuulunut rikkaiden klikkiin - vaikka olisi yhtä hyvin voinut kuulua. Katie piti enemmän, - hieman itsenäisemmistä tyypeistä kuin sellaisista jotka roikkuivat koko ajan vanhempiensa helmassa.

Kuultuaan Shanen kysymyksen, tyttö alkoi miettiä perinpohjaisesti mitä oikeastaan tekisi tänään.
"En varmaan paljon mitään, uima-altaalle vois mennä", Katie sanoi ja hymyili pienesti. "Ite?" hän kysyi toiselta ihan uteliaisuudestaan, ei siinä tietenkään mitään muuta takaajatusta ollut.

- ei oikein leikkaa nyt =D -

”Mä ajattelin kanssa samaa. Ei sua kiinnostaisi lähteä meidän uima-altaalle?” Shane kysyi hymyillen. Hyvällä tuurilla hän pääsisi parin tunnin päästä uimaan tämän kaunokaisen kanssa. Täytyisi siis vain toivoa Katien vastaavan kyllä, vaikka poikaa hieman hermostuttikin. Mitähän Katia mahtaisi ajatella heidän talostaan? Hän ei halunnut, että tyttö luulisi häntä hemmotelluksi kakaraksi, vaikka sellainen hän taisi hieman olla. Shane tuli kumminkin liian usein leimatuksi vanhempiensa takia, ja joskus se ärsytti häntä hirveästi. Raha ei todellakaan ollut noussut hänelle päähän, vaikka jotkut niin olettivatkin. Kyllähän oli mukavaa olla varakas, mutta hänen elämäänsä kuului muukin kuin ökyily.

”Meillä ei edes ole ketään kotona”, Shane vihjasi.
Tällaisissa tilanteissa Shane oli erittäin tyytyväinen siihen, että hänen vanhempansa joutuivat matkustelemaan paljon. Hän sai tehdä kotona mitä lystäsi, ja jos hänen vanhempansa tietäisivät edes puoliakaan hänen touhuistaan, no, sitä hän ei halunnut ajatella. Siitä kun ei seuraisi mitään hyvää. Ainoa ketä voisi laverrella hänen vanhemmilleen, oli perheen siivooja, mutta onneksi tämä oli täysin pojan pauloissa. Jotain hyötyä hänen vanhempiensa matkustelustakin siis oli.

Katie oli ehkä salaa hieman enemmän kiinnostunut, mutta ei näyttänyt sitä - ettei tuo alkaisi epäillä mitään, tai saamaan turhia toiveita tytön suhteen. Hän oli ehkä odottanut tätä, toisaalta taas pyyntö Shanen kotiin tuli aika nopeasti, hautoiko poika jotain? Nyt pelkkä kyllä tai nyökkäisy riittäisi olemaan pari tuntia lisää pojan kanssa, Katie mietti tarkkaan, vaikka oikeasti tän tiesi jo vastauksen. Katie alkoi miettiä myös toista asiaa, jos pojalla olisi uima-allas - perheen täytyisi olla varakas, mikä tarkoittaisi sitä, että pojalla olisi rahaa. Hänen kanssaan oleminen siis kannatti, vaikkei Katie tuota pojalle ääneen sanonut.

"Joo, se ois kivaa", Katie nyökkäisi perään varmistaakseen vastauksen ja hymyili pienesti. Shanen kerrottuaan, ettei heillä ole vanhempia kotona, tyttö vain innostui ja virnuili, tosin niin pienesti että sitä tuskin huomasi. Katien mielestä ehdotus on eriomainen, toiseksi siksi, että nyt hänellä oli hyvä syy lintsata kotitöistä ja myös siksi, että hän saisi tutustua Shaneen paremmin.

”Hyvä”, Shane sanoi virnistäen ja alkoi sitten miettiä minne ja miten saisi kirjoitettua osoitteensa.
Hetken pälyiltyään, hän päätti käydä kassalta pyytämästä kynää ja paperia. Jos siellä työskenteli joku erityisen mukava ihminen, hänen ongelmansa olisivat ohi.

”Pieni hetki”, hän sanoi Katielle ja nousi pöydästä.
Kassalla ei ollut yhtään jonoa, joten pian hän pääsi esittämään toivomuksensa. Onnekseen hän sai paperilehtiön ja kynän lainaan. Hän kirjoitti ensimmäiselle sivulle osoitteensa ja meinasi kirjoittaa vielä puhelinnumeronsakin, mutta päättikin sitten jättää sen tekemättä. Sitten hän repäisi paperin irti lehtiöstä ja palautti lainaamansa tavarat.

”Tässä on minun osoitteeni. Käykö, että tulet parin tunnin päästä?” Shane kysyi ojentaessaan paperin, palattuaan pöytään.

//Sekavaa…Syytän juuri heräämistä =P

Katie katsoi hetken kun tuo selvästi etsiskeli jotain, ja pian Shane poistuikin kassalle pyydettyään tytön odottamaan hetken, minne hän nyt lähtisi? Katie istui pöydän ääressä, katsellen tuon perään ja kun poika palasi paikoilleen, hän antoi tytölle lapun missä luki hänen osoitteensa.
"Joo kiitti, osoite onkin tarpeellinen", Katie sanoi ja naurahti, ikään kuin olisi tarkoittanut sen vitsiksi. Tyttö vilkaisi kahvilassa olevaa kelloa ja huomasi sen olevan jo vaikka mitä ja muisti että hänen piti mennä kaverinsa kanssa ostoksille. Kaverin siskon rippijuhlat - ja hän tarvitse Katieta apuun lahjan ostoon. Tietty tyttö oli suostunut, niin hyväsydämminen kuin olikin (...)
"Oh, mun pitääkin mennä", Hän sanoi pahoittelevaan äänen sävyyn, mutta yritti silti hymyillä.
"Nähdään sitten parin tunnin päästä", Hän nousi pöydästä, vinkkasi Shanelle silmää ja käveli ulos kahvilasta. Parin tunnin päästä hän olisi Shanen luona ja ennen sitä hän voisi käydä ostamassa vähän uusia vaatteita - plus se rippilahja.

- juu eip mitää. ihan hyvä se oli =) -

"Nähdään sitten parin tunnin päästä”
”Joo, nähdään”, Shane hyvästeli Katien ja hymyili tälle.
Hän itse ei aikonut vielä lähteä, vaan tilasi vielä yhden kahvin (rahat riittivät kuin riittivätkin siihen). Hänellä oli vielä paljon aikaa ennen Katien tuloa, joten vielä ei ollut mikään kiire. Kotona pitäisi kumminkin siivoilla hieman ennen tytön tuloa. Kaadettuaan viimeiset pisarat kahvia kurkkuunsa, hän nousi ja lähti kahvilasta.

// Menen tekemään jatkoa tuonne kotien puolelle ->