How the hell did I get here ?

Angel päätti vain tuhahtaa vaimeasti tytön sanoille ja keskittyi tuijottamaan muka niin kiinnostuneena terassin puulattiaa. Tyttö puri hampaitaan tiukasti yhteen pidellessään tupakkaa kahden sormen välissä.
Miksi toinen oli miesten puolella, vaikka Angel oli näyttänyt, mitä eräs mies oli tehnyt hänelle? Miksi toinen ei osannut asettua Angelin asemaan, vaan laukoi tuollaisia kommentteja, jotka saivat blondin ärtymään yhä enemmän.

".. Ihan sama", todettiin tunteettomasti ja tumpattiin tupakka rajusti tuhkakuppiin.
"Ehkä mä vaan sitten oon niin typerä. Ainahan se on mun syytä. Nii, kaikki paska vaa omaan niskaan", neito sanoi ärtyneenesti ja nousi ylös seisomaan.
"Nii, seki oli mun moka, kun suostuin menee mun poikaystävän luokse. Niinpä. Mmm. Kaikki muut olisivat varmasti epäilleet, että sillä oli jotain mielessä paitsi mä. Niin läpinäkyvää", Angel tuhahti ivallisesti ja hänen kasvonsa vääntyivät tuskalliseen virneeseen.
"Nytpä on vähän vaikea ajatella muista miehistä mitään hyvää", Angel lopetti, hymyili tuskallisesti Kelseylle ja puristi käsiään tiukasti nyrkkiinsä.

Kelsey vetäisi viimeiset savut keuhkoihinsa ja puhalsi ne hitaasti huultensa välistä ulos. Tyttö tumppasi tupakkansa, kääntyen sitten Angelin puoleen. Hän kuunteli toisen sanat, siristäen hivenen silmiään, nousten sitten seisomaan, välittämättä enää siitä, että jokainen ohikulkija näkisi hänen pitsiset alushousunsa.

"Ei ole sama. Eikä se ole sun syytä. Eikä se ollut sun moka. Ja varmasti on", puhahtaa, hymyillen sitten epävarmasti.
"Ja vaikka sä varmaan pidät kaikki jätkiä vaan kusipää vittuilijoina, jotka ei halua muuta kun seksiä", aloittaa vetäen raskaasti henkeä,
"Niin... Niin, etkö ikinä muka kaipaa miehen läheisyyttä?" täräyttää sitten, kopsauttaen samalla vahingossa päänsä penkin takana olevan ikkunalaudan kulmaa, päästäen liudan kirosanoja, hieraisten iskeytynyttä kohtaa kädellään.
"... voi vittu", mutisee katsahtaen sormenpäihinsä, jotka olivat hivenen veren peitossa.

Angelin ilme muuttui vain entistä enemmän kärsivämmäksi, kun Kelsey kysyi sitten tuota ihanaista läheisyys kysymystä. Se kysymys sai aina tytön sekaisin ja tuntui siltä, että joku painaisi häntä tiukasti kokoon.
"... Vaikka mä vihaan miehiä, se... Se ei tarkottais sitä, ettenkö kaipais läheisyyttä", blondi sai sanottua, minkä jälkeen veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa. Voi, miten hän halusikaan olla painautunut jotakuta vasten ja olla hyväiltävänä. Mutta sitä oli estämässä vain tytön kammo miehiä kohtaan. Hän ei voinut edes antaa miehen koskea itseensä, sillä pelkkä kosketuskin sai tytön voimaan pahoin ja kasvattamaan vihaa sisällään.

Neito havahtui kuullessaan outon iskeytymisäänen ja kääntyi katsomaan Kelseytä. Toisen sormenpäät olivat hieman verenpeitossa ja Angel kurtisti kulmiaan katsoessaan toisen kättä.
"Sähläri", tyttö tokaisi vain, ei ivailevasti. Jos Angel laukoisi kohteliaisuuksia tai vitsejä, ne olisivat luultavasti tuollaisia.
"Haetaas paperia ja laastaria", Angel sanoi ja lähti jo takaisin sisälle. Matka pysähtyi keittiöön, josta Angel kävi hakemassa palan talouspaperia.
"Missä teidän lääkekaappi on?", tyttö kysäisi sitten Kelseyltä.

Kelsey katseli hetken Angelia, nyökäten sitten hitaasti vastaamatta ääneen sen kummemmin mitään seuraten vain jo sisälle kadonnutta blondia.
Neitokainen nappasi itselleen paperia painaen sen ohimoaan vasten, vilkaisten nopeasti Angelia, ennen kuin nyökkäsi vessaan päin.
"Vessassa", vastattiin vielä tytön lähtiessä hitaasti astelemaan kylpyhuonetta kohti. Askeleet olivat jokseenkin ponnettomat ja laahustavat, vähän kuin milläkin haudasta nousseella zombilla, miltä Kelsey varmaan näyttikin yli-isoine t-paitoineen ja levinneine meikkeineen.

Kylpyhuoneen ovi avautui tytön astuessa sisään, painaessa edelleen paperia otsaansa vasten. Silmät kääntyivät peilin puoleen ja hänen teki mieli nauraa nähdessään itsensä peilistä – kaikkea muuta kuin hehkeä, kuin jostakin kauhuelokuvasta repäisty... Tyttö istahti wc-pöntön kannelle katsellen oven karmeja, kun ei parempaakaan tekemistä keksinyt.

//... Ehdin jo unohtaa tän pelin olemassaolon ;_____; kamalaa, nyt kirjoitan!

Angel asteli toisen perässä vessaan ja katsahti Kelseyhin, joka istahti voimattoma näköisenä vessanpöntön kannelle. Angel antoi kirkkaansinisten silmänsä etsiä vessasta lääkekaappia ja onnistui löytämään sen melko nopeasti. Neito avasi sen ja etsi käsiinsä desinfiointiaineen, pumpulia ja laastaria.
Ne löydettyään tyttö pyyhkäisi Kelseyn ohimolta ylimääräiset veret kostutetulla paperilla, jonka jälkeen alkoi pyykiä desinfiointiaineella kostutetulla pumpulitupolla tytön ohimoa.

"Oleks sä aina näin kömpelö krapulassa?" Angel kysyi ivallisesti, naurahti hiljaa ja putsasi vielä hetken aikaa toisen haavaa. Hän heitti sitten töhriintyneen pumpulitupon roskikseen ja asetti haavan päälle laastarin.

Kelsey tuijotti eteensä, heittäen tosin välillä katseen Angeliin, joka putsasi hänen haavansa ja teippasi laastarinkin ohimolle.
"Tuskinpa", kuului lyhykäinen vastaus toisen ivalliseen kysymykseen. Näytti siltä, ettei toinen ollut vielä lähdössä, vaikka hetki sitten se oli todennut, että hän oli niin Brandonin kaltainen, ettei tuo kestäisi. Ilmeisesti kesti, muutenhan blondi olisi pötkinyt jo aikoja sitten jonnekin muualle.

"... Leikitkö sä useinkin sairaanhoitajaa krapulassa?" heitettiin sitten kysymys rennon naurahduksen kera, tytön koetellessa nopeasti otsaansa. Päähän sattui jo valmiiksi, joten yksi lisäkuhmu tuskin tuntui missään. Pään sisällä oli paljon pahempaa kuin ulkopuolella...
Kelsey kampesi itsensä pystyyn vessanpöntön kannelta, asteli lääkekaapille, valitsi sieltä vielä yhden tabletin, jonka nakkasi suuhunsa avaten vesihanan ja ottaen hörpyn vettä suoraan hanasta.
"Päänsärkyä?" kysyi sitten kääntäen kasvonsa Angeliin päin, heilutellen toisessa kädessään särkylääkepurkkia.

Angel hymähti Kelseyn kysymykselle, hivenen huvittuneena.
"Mun pää nyt vain on tottunut jo tällaiseen, ja pitäähän jonku nyt muista huolehtia", tyttö puhui oudon tyynellä äänellä ja istahti kylpyammeen reunalle.
Jep, tytön pää oli jo tottunut tällaiseen riepotukseen, olihan sitä jo monet vuodet kestetty. Joka kerta piti ottaa aina vain enemmän ja enemmän alkoholia, jotta päästiin siihen tiedottomaan tilaan, mistä Angel nautti.

"Heitä yks", Angel sanoi Kelseylle ja hieraisi ohimoaan. Vähän päätä tosiaankin jomotti, mutta ei niin paljon onneksi. Jatkuvaan päänsärkyyn oli jo totuttu, mutta olihan se mukava päästä siitä välillä eroonkin.

"... Taisit saada musta vähän erilaisen mielikuvan tossa aiemmin.." Angel puhui hiljaa ja katseli vessan kaakelilattiaa ilmeettömänä. Blondi tunsi jotenkin suojakuorensa katoavan hiljalleen ja hän tunsi pystyvänsä puhumaan Kelseylle omia henkilökohtaisia asioitaan.
... Vai pitäisiköhän tästä nyt kuitenkin vain luikahtaa nopeasti pois, jotta ei luotaisi sen syvempiä suhteita?

Kelsey virnisti toispuoleisesti vanhemman tytön sanoille.
"Voin kuvitella", kuului vastaus ja hivenen mietteliäs nyökkäys. Jostakin syystä hän pystyi hyvin kuvittelemaan Angelin kännänneen jo ties kuinka kauan, varmasti paljon kauemmin kuin hän itse.

"Ota kiinni", todettiin ja samassa lääkepurkki heilahtikin kohti blondia. Hetken Kelsey oli hiljaa, tuijotellen kylpyhuoneen kaakelilattioita, ennen kuin kohotti päänsä ylös Angelin alkaessa puhua, siirrellen muutamia hiussuortuviaan korvansa taakse.
"Ai eilen?" tuo pikemminkin totesi kuin kysyi.
"Jaa-a, voipa olla... Enpä oikein muista mitään", sanoo sulkien sitten silmänsä, yrittäen saada eilisestä jotakin järkevää muistikuvaa aikaiseksi, onnistumatta siinä liiemmin. Vain välähdyksiä, kuvia sieltä ja täältä, merkityksettömiä sanoja, joista ilman toisiaan ei rakentunut lauseita.

"... Ehkä sä olit hivenen helpommin lähestyttävissä", sanoo lopulta avaten hitaasti silmänsä, katsoen nyt Angelia ehkä hivenen tuijottavasti.

Angel nappasi lääkepurkin ilmasta käteensä ja otti sielä yhden pillerin, minkä nielaisi vaivattomasti ilman nestettä alas kurkustaan. Tyttö pyöritteli purkkia kädessään ja katseli sitä kuin se olisi ollut jotenkin kiinnostava. Neito oli vain tarvinnut jonkin kiintopisteen, mitä voisi tuijotella.
"En tiiä, mitä oot musta kuullut tai ootko kuullu mitään, mutta.. Mä toivoisin, että et muodostais niiden perusteella musta kuvaa", tyttö puhui sitten hetken hiljaisuuden jälkeen jatkaen yhä lääkepurkin katselemista.
Angel, lopeta nyt heti tai kadut tätä vielä monia päiviä!

"Onks sulla paljon... Ystäviä?" blondi kysäisi sitten kiinnostuneena ja nosti viimein katseensa lääkepurkista Kelseyhin.
"Sellasta, jolle voit kertoa kaiken", tyttö tarkensi kysymystäänsä ja heitti lääkepurkin takaisin Kelseytä kohti.

Tummanruskeat silmät seurasivat lääkepurkin lentoa ilman halki Angelin napatessa se kuitenkin vaivattomasti yhdellä kädellä kiinni. Kelsey olisi varmasti tiputtanut sen tässä kunnossa, mutta toinen ei näyttänyt olevan moksiskaan... Taisi olla helvetinmoinen viinapää.
Kelsey kohotti hivenen toista kulmaansa blondin pyytäessä, ettei hän muodostaisi tuosta kuvaa sen perusteella, mitä oli kuullut.
"... Enpä ole kovin paljoa kuullut... Paitsi sen, että läimäytit Brandonia ranskankirjalla päähän", Kelsey totesi, purskahtaen viimeisten sanojen kohdalla hersyvään nauruun.
"Ihan oikein sille", toteaa sitten virnistäen ensimmäistä kertaa sinä päivänä kunnolla.

Brunette kallisti hivenen päätään Angelin kysyessä, oliko hänellä paljon ystäviä. Ystäviä, jolle saattoi kertoa kaiken.
"... Ihan kaiken?" Kelsey totesi, katsahtaen kattoon, ennen kuin siirsi vakavaksi muuttuneen katseensa takaisin Angeliin.
"Ei ainuttakaan", kuului karu vastaus. Olihan hänellä pari läheistä ystävää, jolle saattoi kertoa asioita, mukaan lukien Brandon ja Kevin – muttei ainuttakaan, jolle saattoi kertoa aivan kaiken.

Tyttö ei ehtinyt juurikaan reagoida lääkepurkin lentäessä ilman halki, mutta se sattui sopivasti tipahtamaan yli-ison punaisen t-paidan helmaan, eikä tipahtanut lattialle. Kelsey nappasi sen käteensä, nousi ylös ja vei sen lääkekaappiin, palaten istumaan takaisin vessanpöntön kannelle.

"Entä sinulla?"

Angel hymähti hieman huvittuneena, kun Kelsey kertoi Brandonin ansainneen läimäytyksen ranskankirjalla. Kyllähän se näin jälkikäteen hieman nauratti, mutta tyttö ei osannut nauraa. Tai ei muistanut, miten se tapahtui. Siitä oli niin kauan aikaa, kun tyttö oli viimeksi nauranut.

Kun Kelsey esitti tytöllä ystäväkysymyksen, naurahti blondi katkerasti.
"Mitä sä oikein kuvittelet? Miten muka munlaisella vois olla ystäviä, kun mulla ei edes ole kavereita", tyttö tuhahti vastaukseksi ja nousi seisomaan.
"Miten mä pääsen pois täältä?" Angel kysyi sitten ja katsahti Kelseyhin. Enää hän ei voinut paljastaa itsestään muuta, sillä muuten hän olisi aivan suojaton. Hänen oli päästävä pois täältä ja nopeasti. Brunette oli liian samankaltainen kuin Angel, vähän vain. Eihän toisellakaan kuulemma ystäviä ollut.

Kelsey kohotti kulmaansa ja nyökkäsi oveen päin.
"Ovi on tossa", kuului toteamus tytön suusta neitokaisen noustessa myös seisomaan, astahtaen lavuaarin ääreen.
"Ulko-ovi on vasemmalla." Vesi alkoi valua ja neitokainen huuhteli pikaisesti kasvonsa, kuivaten ne lavuaarin vieressä olevassa koukussa roikkuvaan vaaleansiniseen pikkupyyhkeeseen.

Hän asteli ulos vessasta aukaisten huoneensa oven, silmäillen pikaisesti kaatopaikalta näyttävää soppeaan, yrittäen etsiskellä sieltä jotain, mikä ei kuulunut hänelle.
"Tää on varmaan sun?" huikkaa hivenen kysyvästi, ilmestyen huoneensa ovelle kannatellen toisessa kädessään vieraan näköistä laukkua.

Blondi neitokainen lähti vaitonaisena seuraamaan brunettea toisen huonetta kohti. Kelsey etsi sieltä näköjään jotain, ja onnistuikin siinä hetken kuluttua. Neiti otti oman laukkunsa nuoremman kädestä ja alkoi kaivaa laukkuaan. Pian kännykkä saatiin käteen ja siihen näppäiltiin taksinnumero.
"Mikä tän osote on?" Angel kysyi, kun oli kuullut naisäänen kysyvän osoitetta.

Niinpä. Angelilla ei ollut mitään käsitystä, missä päin maailmaa hän juuri nyt oli. Tulisikohan taksi maksamaan omaisuuden? Toivottavasti ei, sillä Angelilla ei tainnut olla kamalasti rahaa eilisillan ryyppyreissun jälkeen...

// heitin jotain omaa tohon osotteeseen :-----D

Kelsey seurasi enempi vähempi tarkkaavaisesti blondin kaivaessa puhelimen laukustaan, ja soittavan ilmeisesti taksin. Toivottavasti toinen ei asunut missään helvetissä asti, tai kyyti tulisi maksamaan pienoisen omaisuuden...
"5th avenue 132B", vastaa tytön kysymykseen osoitteesta, kohottaen hivenen kulmaansa.

"Olis sut voinut kyyditäkin..." tokaisee hiljaa, jostakin syystä hänestä tuntui, ettei sen pahemmin Angel kuin Brandonkaan innostuisi asiasta, jos hän pyytäisi veljeään kyyditsemään uuden tuttavuutensa kotiinsa. Ja kun se jo kerran soitti taksia, niin mikäs siinä sitten.

Angel kertoi osoitteen ja oli jo lyömässä luuria korvaan, kun Kelsey mainitsi jotakin kyydistä. Blondi alkoi miettiä, että hänen rahansa tähän matkaan eivät riittäisi, oli hänellä kuitenkin sen verran pitkä matka kotiin.
No voi hemmetti.
"Joo, sori, unohtakaa koko juttu", neito puhui kännykkään ja löi sen nyt vasta kiinni. Kirkkaansiniset silmät siirrettiin katsomaan Kelseytä varuillaan.
"Brandonko vois kyyditä?" tyttö kysyi käheästi ja laittoi kännykkänsä laukkuunsa. Miten neito kestäisi olla sen nuorukaisen kyydissä? Mutta ei ollut muitakaan vaihtoehto. Jos Kelsey suostuisi tulemaan mukaan, niin ehkä tilanne olisi silloin huomattavasti paremmin?
"Sillä ehdolla, että sä lähdet mukaan", blondi sanoi sitten ja laski katseensa alas maahan. Bruneten pitäisi luultavasti nopeasti ymmärtää syy mukaan tuloonsa, olihan Angel kertonut toiselle pätevän syyn mieskammoonsa, eikä siitä päässyt ihan niin nopeasti eroon.

Kelsey virnisti vinosti blondin sanoille, tuon käskiessä puhelintyypin unohtaa koko jutun.
"Brandon vois", vahvistaa nyökäten vielä nopeasti perään. Eihän hän toki ollut kysynyt mitään, mutta kyllä veli sen verran voisi rakkaan siskonsa puolesta tehdä.
Brunette katsoi Angeliin tuhahtaen huvittuneena.
"Tietenkin mä tulen mukaan", tuo toteaa nousten sitten wc-pöntön kannelta, kadoten omaan huoneeseensa. Pian tyttö ilmestyi takaisin oven suuhun, tällä kertaa yllään farkut ja mustatoppi.

"Brandon!" Kelsey huikkasi jääden odottelemaan vastausta. Pian nuorukainen ilmestyikin olohuoneen puolelta näköpiiriin, tällä kertaa myös paita päällään.
"No kerro?" tuo kysyi hivenen happamasti, luoden pikaisen silmäyksen Angeliin, kääntäen sitten huomionsa siskonsa puoleen.
"Sähän varmasti kyyditset Evangelinan kotiin?" Kelsey totesi käyttäen blondin oikeaa nimeä, sillä hän tiesi, että Brandon repeäisi nauramaan ja saisi jonkin sortin mahahaavan jos kuulisi toisen lempinimen.

Brandon kohotti toista kulmaansa siristäen hivenen silmiään, ennen kuin nyökkäsi lyhyesti ja katosi omaan huoneeseensa.
"... Olkaa kahden minuutin päästä valmiita!" kuului käsky pojan huoneesta.
"Kamat kasaan ja menoksi", Kelsey totesi virnistäen pikaisesti Angelille.

Miten Angelin olo helpottuikaan, kun Kelsey oli sanonut lähtevänsä mukaan. Blondi olisi luultavasti pärjännyt automatkan hyvin huonosti pelkästään Brandonin seurassa. Ehkä tyttö olisi jopa alkanut hakata toista, eihän hän koskaan käyttätymistään osannut ennakoida. Miehiä kohtaan hän pystyi tekemään mitä tahansa.

Ja miten kiitollinen Angel olikaan Kelseylle, kun brunette käytti hänestä nimeä Evangelina. Sillä hetkellä neito ei olisi kestänyt nauramista, ja jos Brandon olisi purskahtanut nauramaan, olisi sillä ollut hyvin HYVIN vakavat seuraukset.
Poika sitten käski olemaan heitä valmiina parin minuutin kuluttua. Angel virnisti Kelseylle, kun brunette kehotti pistämään kamat kasaan. Tyttö kipaisi Kelseyn huoneessa hakemassa kenkänsä käsiinsä.
"Eiköhän mulla ollu kaikki", tyttö tokaisi ja heilutti toisessa kädessään laukkuaan ja toisessa korkokenkiään. Ei neitokaisella tainnut muita tavaroita tai vaatteita olla.

Tyttö käveli jo valmiiksi ulos ja hengitteli rauhassa raikasta ulkoilmaa. Hänen kirkkaansiniset silmät tuijottelivat kaikkia pihalla olevia esineitä ja asioita vuorotellen.
Miten hän kestäisi olla Brandonin kanssa samassa autossa? Onneksi Kelsey kuitenkin tulisi mukaan, mutta silti... Ajatus siitä, että joutuisi autoon miehen kanssa ei jostain oudosta syystä oikein tuntunut houkuttelevan.
Angel asetti kengät jalkoihinsa, vaikka pahalta se tuntuikin kävellä niillä nyt.

// sen verran hittasin, että istutin neitokaisesi auton takapenkille :----D

Kelsey asteli kaikessa rauhassa Angelin perässä napaten eteisessä jalkaansa korottomat ballerinat, nilkat kun olivat eilisen biletyksen jälkeen hivenen kipeät.
Neitokainen astahti ulkoilmaan, vetäen viileältä tuntuvaa ilmaa keuhkoihinsa, tuntien virkistyvänsä vielä hivenen lisää. Lääkkeetkin olivat alkaneet vaikuttaa, eikä päätä enää juurikaan jyskyttänyt.

------------
Brandon astahti kohta talosta ulos, pukaten ulko-oven lukkoon. Auton ovet napsahtivat auki, nuorukaisen astellessa äänettömästi kuskin paikalle ja istahtaen sisään. Poikakin oli löytänyt päälleen vaaleat farkut ja yksinkertaisen mustan t-paidan. Musta volvo alkoi käydä hiljaisesti, toisen käden ollessa ratissa, toisen nojatessa avatun ikkunan pieleen.

-------------
Kelsey avasi takapenkin oven istahtaen Brandonin taakse, yrittäen saada Angelin ja veljensä välille niin pitkän välimatkan kuin suinkin, nuo kaksi kun eivät tuntuneet järin hyvissä väleissä olevan.
Brunette virnisti pikaisesti blondille tuon istahtaessa auton takapenkille hänen viereensä.

-----------
Siniharmaiden silmien katse kääntyi auton taustapeilistä takapenkille Angeliin.
"Minne ajetaan?" poika kysyi kääntäen katseensa takaisin eteenpäin, tai pikemminkin sivupeiliin, volvon peruuttaessa talon pihasta tielle.

Blondi hämmästyi siitä, miten huomaavaiseksi Kelsey olikaan paljastunut, kun brunette asetti tyttösen istumaan mahdollisimman kauas Brandonista ja istui vieläpä itsekin takapenkille Angelin seuraksi. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat hitusen suurina nuorempaa tyttöä, kunne neito siirsi katseensa ikkunaan kuullessaan Brandonin kysymyksen.
"Siin huvipuiston vieressä olevassa kerrostalossa", tyttö tokaisi, eikä ollut todellakaan vaivautumassa muistelemaan kerrostalon osoitetta. Se oli nimittäin hyvin vaikea muistaa sekä lausua, joten huvipuiston mainitseminen tuntui kaikista helpommailta vaihtoehdolta.

He lähtivät liikkeelle ja Angel nojasi kyynärpäällään ovea vasten, nojaten päällään käteensä. Hän katseli liikkuvaa maisemaa hetken aikaa vaitonaisena, kunnes kääntyi katsomaan Kelseytä. Neitokaisen katseessa oli nyt hieman lempeyttä, mikä oli todella harvinainen näky.
"Miten sä pääsit eilen sisälle sinne klubiin, kun oot vielä alaikäne? Vilautitko sille ovivahdille vai lahjoiks sen?" blondi kysäisi ilkikurisesti ja virnisti ilkeästi.

Brandon ei vastannut mitään, vaan tuijotti volvon lasin läpi ulos, kääntäen sen keulan kätevästi kohti huvipuistoon johtavaa tietä, polkaisten kaasua reilulla kädellä. Viimeisistä ylinopeussakoista oli aikaa niin paljon, että pitäisi varmaan ihan vain muodon vuoksi hankkia taas jokunen... Tokihan ne olivat Kevinin palkasta pois, tai hänen omastaan, jos hän jaksaisi uuden työpaikan hommata, mutta ei sen niin väliä.

Kelsey antoi silmiensä lipua auton ikkunasta ulos, tuijotellen tuttujen lähiöiden maisemaa. Päänsärky ja yleinen oksettavalta tuntuva olotila oli likimain kadonnut kokonaan, tosin neitokaisen vatsa oli sitä mieltä, että se kaipaisi jotain muutakin täytettä kuin alkoholia.
Neitokainen kuuli Angelin kysymyksen, mutta hetken tyttö vain tuijotti ulos ikkunasta, kääntyen sitten blondin puoleen.

"No mutta, minähän olen täysi-ikäinen", toteaa silmien levitessä tekaistun hämmästyksen johdosta, neitokaisen kaivaessa farkkujensa taskusta lompakon. Sieltä löytyi musta, yksinkertainen rahapussi, jonka tyttö käänsi toisen puoleen. Esiin paljastui henkkarit – luonnollisesti feikit - jotka kertoivat tytön olevan täysi-ikäinen.

Angel naurahti olisihan se pitänyt arvata -tyyliin ja pudisteli huvittuneena päätään.
"Niinpä tietenkin, täysi-ikäinen", neito mutisi ja katsahti Kelseyhin toinen kulma hivenen koholla.
"Ehdottomasti", tyttö nauroi hetken aikaa, kun käänsi sitten katseensa auton ikkunaan. Angel muisti nyt tämän Kelseyn koulusta ja tiesi toisen olevan vastan ensimmäisellä luokka-asteella. Heillä oli kaksi vuotta ikäeroa ja Evangeline oli paljon kokeneempi elämästä kuin toinen.
Ja paskat oli.
Eihän Angel ollut moneen vuoteen elänyt miten olisi halunnu elää. Helvetin trauma, kun tällä tavoi turmelee hänen elämänsä. Angel oli varmasti missannut joitain tärkeitä kasvuvaihteita, mutta ei osannut surra niiden perään, kun ei edes tiennyt, mitä oli menettänyt. Vai oliko menettänyt mitään. Kuka tietää.

Auto ajoi nopeasti eteenpäin ja Angel pystyi kysymättäkin tietämään, että Brandon ajoi ylinopeutta. Se ei tosin tämä blondia hetkauttanut ollenkaan. Omapahan oli vikansa, jos sai sakos ylinopeudesta. Ei Angel ollut toiselle mitään sanomassa.
Huvipuisto alkoi näkyä kaukana edessä päin (tai sen maailmanpyörä näkyi puiden takaa). Kirkkaansiniset silmät alkoivat tunnistaa ympäristöä ja nyt tyttö osasi jo sanoa, missä päin maailmaa oli.
"Taas toi naapurin mummo kyttäilee autoja ja heiluttelee kättään, jos mennään ylinopeutta..." Angel puhui hiljaa, kun hänen silmänsä olivat nähneet jo tutuksi käyneen vanhemman rouvasihmisen kadun varrella. Jep, tämä mummo tosiaan nosteli käsiään, jos joku ajoi ylinopeutta. Ja nyt hän nosteli niitä taas, kun he ajoivat autolla tämän ohi.

Kelsey virnisti pirteästi Angelille – blondihan oli jo nauranut, ainakin vähän. Aika hyvä merkki ottaen huomioon, että hetki sitten tuo oli istunut Moorejen vessan lattialla ja näyttänyt siltä, että olisi halunnut murhata joka ikisen vastaantulijan.
Brunette loi pikaisen silmäyksen veljensä olan yli auton nopeusmittariin, pudistellen päätään.
"Brandon..." kuului varoittava lausahdus tytön suusta, Kelseyn tuijottaessa veljeään vihaisesti. Ei siinä muuten mitään, mitä kovempi vauhti sen hauskempaa, mutta sakot menisivät heidän rahoistaan, joita ei tosiaankaan ollut liikaa.

Brandon haroi toisella kädellään ruskeita hiuksiaan, pyöritellen tottuneesti volvon ohjauspyörää kurvien suuntaisesti, naurahtaen siskonsa niin sanotulle torumiselle.
"Siitä on jo aikaa, kun viimeks oon saanu sakkoja", toteaa kepeästi virnistäen, luoden silmäyksen siskoonsa taustapeilistä.
"Sitä paitsi, täällä ei liiku paljoa poliiseja", kuitattiin vielä.

Angelin sanat kuullessaan jostakin mummosta Brandon kohotti kulmaansa, katsahtaen peilistä samanikäiseen blondiin.
"Aha", kuului kuittaus noihin sanoihin. Siniharmaat silmät palasivat tielle, paikantaen käsiään heiluttelevan mummelin. Nuorukainen rullasi volvon ikkunan auki, vilkuttaen mummolle hilpeästi hymyillen, painaisten lisää kaasua.

"No kuhan vaa sanoin! Ei sun pitänyt kuunnella", Angel ärähti Brandonin vihaisesti kommentille 'aha' ja potkaisi toisen penkin selkänojaa.
"Vitun pelle", kuului jäätävä kuiskaus neitokaisen huulilta ja kirkkaansiniset silmät käännettiin takaisin ikkunaan. Blondi oli taas täynnä katkeraa vihaa ja se alkoi hiljalleen purkautua ulos sanojen muodossa.
Neiti risti kätensä puuskaan ja hänen katseensa oli taas murhanhimoinen. Hän päätti olla hiljaa, koska ei halunnut alkaa tiuskia Kelseylle, jolle oli sentään paljastanut elämästään aika paljon.
Ja sitä Angel nyt katui. Sitä, kun oli paljastanut heikkoutensa. Olisi vain pitänyt pysyä hiljaa ja vittuilla. Hän saisi jatkossakin olla yksin, eikä tarvinnut huolehtia mistään.

"Pysäytä", Angel puhui sitten, tarkoittaen pysähtymisellä edessä häämöttävää bussipysäkkiä. Siitä hän voisi kävellä kotiin, eikä Angelin tarvinnut näyttää kotiaan Brandonille.

Brandon teki nopean jarrutuksen hivenen ennen bussipysäkkiä, antaen auton lipua laiskasti pysäkin kohdalle. Nuorukainen asetti kyynärpäänsä pelkääjän paikan selkänojalle, kääntyen katsomaan takapenkille Evangelinaan.
"Minäkin sinua, ole hyvä kyydistä, voi hyvin ja nähdään", poika totesi virnistäen pikaisesti, aavistuksen ivallisesti, mutta lähinnä tuttavallisesti, kääntäen katseensa sitten takaisin eteenpäin, molempien käsien asettuessa ratin päälle.

Kelsey seurasi välikohtausta välinpitämättömänä – Brandon osasi todellakin olla pelle silloin kun halusi. Ja useimpina hetkinä hänen teki mieli kumauttaa veljeään ja kovaa.
Kun volvo pysähtyi bussipysäkin kohdalle blondin käskystä, ruskeat silmät kääntyivät auton ikkunasta vieressä istuvaan neitokaiseen.
"Nähdään", tyttö totesi toiselle pienen hymyn kera, viitsimättä sanoa mitään muuta. Brandon näytti saaneen myrskypilven kerääntymään Angelin pään päälle, eikä se merkinnyt järin hyvää.

Brandonin tehdessä nopean jarrutuksen, kolautti Angel otsansa ikävästi ikkunan reunaan. Ääntä kivusta tyttö ei päästänyt, nyrpisti kasvojaan kuitenkin hyvin kivuliaan näköisenä. Paha mulkaus luotiin Brandoniin tytön kuullessa pojan mukavat sanat.
"Jos se musta on kiinni, me nähdään seuraavan kerran Helvetissä", Angel ärähti, potkaisi taas jalallaan pojan penkin selkämystä, jonka jälkeen katse siirrettiin brunetteen, kun Angel oli kuullut toisen hyvästelyn. Nähdessään Kelseyn pienen hymyn, ei Angel voinut olla hymyilemättä takaisin. Tietenkin vain pieni hymy kohosi tämän neidon huulille, mutta jo sekin sai Angelin kasvot näyttämää enkelimäisen lempeiltä.
"Soittele, kun oot menos viettää iltaa", tyttö huikkasi ja heitti keskimmäiselle penkille pienen paperilapun, jossa oli tytön numero.

Angel tarttui auton ovenkahvaan ja astui ulos autosta. Tyttö antoi katseensa käydä kerran Brandonissa ja Kelseyssä, kun pamautti oven kiinni ja lähti kävelemään lantio keinuen autionpuoleista kävelykatua.

//Kiitos pelistä, Angel oikeasti nautti ! (: