Welcome to Hell- I mean the McAllisters!

//Pelivuorot seuraavasti
Minä, Lumene, Ninnu, Piko ja Vlip

Perjantai. Kello 19.07
Vanhemmat poissa, koko viikonlopun. Mitä se voisikaan tarkoittaa? No sitä, että velikulta häädetään pois kotoa ja pidetään ystävän kanssa kahdestaan tyttöjen ilta!

Mary-Ann McAllister harjasi vaaleaa, paksua tukkaansa samalla, kun katseli itseään peilistä. Hänen vaaleanpunaiseksi maalatuilla huulillaan komeili itsevarma hymy. Hän oli yksin kotona ja odotteli Lizbethiä saapuvaksi. Jonka muuten pitäisi saapua aivan minä hetkinä hyvänsä. He tekisivät kaikkea, mitä tytöt kahdestaan aina tekisivät; juoruilisivat, söisivät vähärasvaisia ruokia, laitattaisivat toistensa hiuksia, tekisivät toisilleen manikyyreja, katsoisivat nyyhkyleffoja... Eli täydellinen ilta olisi luvassa!

Cheerleader nousi tuoliltaan, asetti harjansa peilipöydälle ja lähti kevein askelin ulos huoneestaan. Hänestä oli ihanaa oleskella tyhjässä kodissa, ja vielä parempi fiilis tulisi siitä, kun saisi pistää stereot täysille ja tanssia vapaasti ilman muiden katseita.
Tyttö käveli olohuoneeseen, joka oli suuri ja valoisa (vaikka ulkona olikin jo ehtinyt hivenen hämärtyä). Olohuoneessa oli paljon lamppuja ja liikkumistilaa oli paljon. Suuri televisio oli kiinnitettynä seinälle ja suuria kaiuttimia oli ympäri huonetta. Ainakin akustiikka oli kunnossa.
M.A liiteli stereoidensa luo ja pisti Ke$han levyn sisälle soittimeen. Pian olohuone, ja oikeastaan koko talo, kaikui menevästä tanssimusiikista. Blondin vartalo alkoi kuin itsestään tanssia musiikin tahtiin. Lantio liikkui sulavasti sivulta sivulle ja kädet nostettiin ylös ilmaan. Hiukset hulmusivat pään heiluessa.
Olipa todellakin mukavaa tanssia ilman valvontaa. Ja vielä mukavampaa olisi tanssia yhdessä Lizin kanssa. Tanssiminen oli rentouttavaa ja antoi aina mukavan tunteen. Kuin maailmassa ei olisi mitään murehdittavaa (mutta eihän nyt Mary-Annen elämässä ollut ikinä mitään murehdittavaa!) ja kaikki oli täydellisesti. Kuten M.A:n elämä aina oli. Täydellistä ja virheetöntä. Sekä kadehdittavaa.

Nathan oli viettämässä iltaa poikaporukassa, ainakin niin veli oli siskolleen kertonut. Eli Nathanin ilmestymisestä ei tarvinnut huolehtia, luultavasti viettäisi yönsä jonkun kaverinsa luona.
M.A tanssi itsensä keittiöön ja keittiönpöydälle oli otettu esille vaikka minkälaisia herkkuja; kurkkua, tomaattia, juustoa, paprikaa, siidereitä, suolapähkinöitä ja ynnä muita samanlaista pientä naposteltavaa. Cheerleader nappasi hammastikulla kurkkua ja juustoa suuhunsa ja jäi nojailemaan keittiönpöytää vasten liikuttaen vartaloaan talossa soivan musiikin tahtiin.

//Yes söör! o7

Voi helvetin helvetti!

Lizbeth oli odottanut ties kuinka kauan tätä päivää, sillä pääsisi viettämään tyttöjen iltaa Mary-Annen kanssa, pitkästä aikaa vieläpä. Hän oli pakannut laukkuunsa kaiken mahdollisen, mitä nyt sattui juolahtamaan mieleen; roppakaupalla meikkejä, hiuskiinnikkeitä sun muita, yöpuvun, seuraavan päivän vaatekokonaisuuden, sekä erilaisia manikyyritarvikkeita.
Kaikki oli sujunut hyvin, kunnes hän sitten oli ottanut puheeksi kyyditsemisen vanhempiensa kanssa. Hän olisi itse mennyt muitta mutkitta omalla Ferrarillaan, mutta se oli viety katsastukseen, joka oli kyllä sattunut niin huonoon aikaan kuin vain voi olla. Kuitenkin, ensiksi äiti oli tarjoutunut viemään, mutta sitten olikin muistanut, että hänellä olikin jotain menoa illemmalla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi isä. Ei siinä, että isän kyydissä olisi kamalaa olla tai mitään sellaista, mutta hän inhosi, ei, melkeinpä VIHASI M.A:ta! Aina kun blondi tuli esille esimerkiksi ihan vain ohimennen, oli isä heti selostamassa, kuinka toinen on huonoa seuraa hänen kunnon tyttärelleen.

Anteeksi kuinka?
Mitä Mary-Ann oli tehnyt, että oli saanut bruneten isän vihat niskoilleen? Hänen äitinsä puolestaan rakasti blondia! Onko isälle tosiaankin niin vaikeaa tulla toimeen Mary-Annen kanssa, joka yrittää parhaansa mukaan miellyttää syrjivää miestä?

Brunette istui hiljaa pelkääjänpaikalla, kukkakimppu sylissään, äiti kun oli vartavasten ostanut kyseisen kimpun tuliaisiksi, lähinnä Mary-Annelle. "Kauniille tytölle annetaan kauniita kukkia tuliaiseksi" hoki äiti aina niin vakava ilme kasvoillaan tyrkyttäessään kukkia hänelle.
Autossa vallitsi syvä hiljaisuus. Isä ajoi ehkä turhankin hitaasti, sillä normaalisti matkaan kuluisi vain hetki, mutta nyt siihen oli kulunut turhankin kauan aikaa. Ei toki, eihän Lizbeth ollut tarkistanut iPhonestaan kelloa noin minuutin välein ja laskeskellut päässään, kuinka kauan normaalisti matkaan kuluisi.
Koko matkan aikana ei rikottu hiljaisuutta kertaakaan.

"Kiitti kyydistä iskä", tyttö kiitti isäänsä ja muiskautti nopeasti suukon isän karhealta tuntuvalle poskelle, jonka pieni sänki kutitti huulia. Cheerleader nousi autosta sulkien oven perässään ja avasi sitten takaoven, jonka penkiltä heilautti laukun olalleen, pidellen varovaisesti suurta kukkakimppua kainalossaan.
"Heippa", Lizbeth sanoi vielä ja läimäytti auton oven kiinni ennen kuin isä ehti sanoa yhtään mitään. Kuitenkin tuo olisi vain sanonut koppavan mielipiteensä koko yökyläilystä.
Kihartavia hiuksia aseteltiin paremmin, ennen kuin uskallettiin pimpottaa ovikelloa, joka kajahti oikein kuuluvasti. Nyt vasta tytön korviin kantautui tanssimusiikkia, joka kuului hyvin selvästi oven lävitse. Rytmi oli suorastaan niin tarttuva, että hänen olisi tehnyt mieli alkaa tanssahdella paikoillaan, mutta malttoi vielä hetkeksi mielensä ja ajatteli, että pian hän pääsisi tanssimaan tuon kiehtovan musiikin tahtiin M.A:n kanssa.

Vain Mary-Ann ja hän, ei ketään muita häiritsemässä. Mikä mahtava ilta olikaan aluillaan!

Ovikelloa pimpotettiin. Vihdoin ja viimein!

Mary-Ann pinkaisi etuovelle ja avasi sen. Kasvoille nousi mitä iloisin hymy, kun oven takana oli kuin olikin odotettu vieras.
"Mä jo luulin, että sä aikoisit feidata mut!" M.A parkaisi, mutta levitti sitten kätensä halatakseen ystäväänsä. Tyttö halasi Liziä tiukasti, kunnes viimein irrottautui toisesta ja veti toisen mukanaan sisälle.
"Meijän kokki teki meille kaikenlaista täksi illaksi. Me ollaa täällä vain kahdestaan plus musiikki. Oikeesti, tulee varmasti ihan sika ihku ilta!" cheerleader intoili ja oli yhtä hymyä.

"Nathankin on poissa. Meni kai ryyppää kavereidensa kanssa", Mary-Ann selitti, kun johdatti heitä keittiöön. Tyttö istuutui tuolille ja avasi itselleen yhden siideritölkin. Blondi hörppäsi mansikkasiideristään ja laski sen takaisin pöydälle.
"Eli, meillä ois ohjelmassa syömistä, juomista, hiusten laittamista, manikyyriä, elokuvan katsomista ja tanssimista", M.A kertoi ohjelman ja hymyili suuresti Lizille.
"Mistä tahtoisit alottaa?" tyttö kysyi ja hörppäsi jälleen siideristään. Tätä vauhtia tyttö olisi jo parin tunnin päästä aivan tillintallin, mutta so what. Hän ja Liz olisivat vain kahdestaan, eikä kukaan tulisi heidän iltaa keskeyttämään tai pilaamaan.

Pian ovi avattiin ja sen takaa paljastui blondi tyttö, jonka huulille kohosi hyvin, hyvin iloinen hymy, johon Lizbeth ei voinut muuta kuin vastata siihen. Toisen reaktio nimittäin sai hänetkin hymyilemään oikein innokkaasti.
"Miten mä voisin feidata yhden mun parhaimmista kavereista?" kysyttiin ylidramaattisesti toiselta, joka jo tuli halaamaan häntä. Tyttö ehti juuri ja juuri siirtää äidin tyrkkäämän kukkakimpun toiseen käteensä, jonka kietaisi sitten mukaan halaukseen toisen käden kanssa.
Brunette halasi yhtä tiukasti ystäväänsä, kuin tämä häntä, joten ainakaan ei jääty paitsi kunnon halauksia.
"Mahtavaa!" hihkaisi cheerleader silmät kimallellen innostusta täynnä ja hymyili leveämmin.

Mary-Ann lähti suunnistamaan jonnekin, joten Lizbeth seurasi automaattisesti toista katsellen ympärilleen.
Jjep. Kaikki oli täsmälleen samanlaista kuin hän oli muistanutkin viimeksi täällä käydessään.
"Hyvä juttu", tyttö myötäili ystäväänsä ja kuunteli toisen puheen sorinaa tarkkaavaisena.
"Ehkä ihan ekaks alotetaan tästä..." ehdotettiin, oikeastaan määrättiin ja ojennettiin näyttävää kukkakimppua M.A:lle.
"Äiti pakotti, tiiäthän sä sen. Se kun tykkää susta niin paljon."

Mary-Ann huomasi vasta nyt kukkakimpun, jota Liz oli jo jonkin aikaa mukanaan kanniskellut. Tyttö otti kukkakimpun vastaan häkeltyneen näköisenä, mutta jälleen hurmaava hymy kohosi hänen huulilleen.
"Aaww! Sano sun äidilles isot kiitokset ja rakkaat terveiset multa", M.A sanoi ja nousi ylös tuoliltaan. Blondi etsi kaapista maljakon, jonka täytti vedellä ja asetti kukat sitten maljakkoon. Nämä kukat saisivat täksi illaksi jäädä koristamaan keittiön pöytää.

"Noniin", cheerleader totesi, kun asetti kukkamaljakon keskelle keittiönpöytää ja jäi nyt seisomaan pöydän vierelle.
"Nyt me mennää laitattaa meijän hiuksia", M.A ehdotti ja läimäytti kätensä yhteen.
"Mä oon jo pitkään halunnu tehdä sulle niitä pikkulettejä pään täyteen", tyttö puhui innoissaan ja hänen kätensä tahtoivat jo päästä käsiksi Lizin kauniiseen tukkaan.
Jälleen M.A tarttui siideriinsä ja hörppäsi siitä taas sievoisen hörpyn. Siideri lähtisi ehdottomasti mukaan tytön huoneeseen, jossa Mary-Ann aikoi laitattaa Lizin hiuksia.

"Joo sanon. Se varmaan leijailee jo seittemännessä taivaassa valmiiks", sanoi Lizbeth huvittuneesti, seuraillen hieman välinpitämättömäasti toisen pientä maljakko-operaatiota.
Niinpä niin, äiti tulisi häkeltymään samalla tavalla kuin Mary-Ann saadessaan kukat, tosin siitä että saisi toiselta suuret kiitokset. Äidistä taisi tosiaankin olla mukavaa ilahduttaa muita ihmisiä, varsinkin hänen ystäviään. Ehkä äiti vain teki sen velvollisuudesta, sillä isä kun oli mitä oli. Eihän yksi mies nyt saisi naisten ystäväsuhteita pilata!

"Selvä, mulla on mukana kaikenlaisia hiusnauhoja sun muita, et niistä ei ainakaan tuu pulaa", brunette julisti ylpeästi ja taputti laukkuaan, joka oli täynnä kaikenmaailman turhakkeita. Tai no, turhakkeita ja turhakkeita, eiväthän ne tytöille mitään turhakkeita olleet vaan henki ja elämä!
"Eli mä vähän veikkailen että sä haluut laittaa mun hiukset ekaks ennen ku pääsen sun kauniiden kutrien kimppuun?"
Harmaat silmät seurasivat M.A:n pientä siiderihörppyä, joka sai hänetkin haluamaan pientä alkoholi ystäväänsä. Mutta se saisi odottaa, sillä hiukset olivat tällä hetkellä number one.

"Mä teen sun hiuksille eka muodonmuutoksen. Mä lupaan, että sun hiuksista tulee oikein kauniit", M.A puhui ja lähti Lizin kanssa kohti omaa huonettaan. He menisivät siksi Mary-Annen huoneeseen, koska hänen huoneessa oli suuri ja kaunis peilipöytä, jonka reunoja kaunisti pienet lamput. Se oli juuri täydellinen peilipöytä meikkaamista ja hiusten laittamista varten, sillä se antoi paljon valoa, jotta kaikki varjoisemmatkin kohdat saisi tehtyä hyvin.

"Istu tohon", cheerleader käskytti ystävälliseen sävyyn ja viittoi peilipöydän edessä olevaa valkoista tuolia, mikä oli päällystettynä valkoisella pehmeällä pehmusteella. M.A itse käveli toisen pöytänsä luo, minne oli viimeksi jättänyt kaikki hiuspinninsä sekä lakkansa. Pian tyttö saapui Lizin vierelle ja asetti lakan sekä pinnit peilipöydälle. Tyttö otti käsiinsä harjan, jolla alkoi ensiksi harjata Lizin paksua, tummaa tukkaa.

"Noh... Mites sulla ja Liamille menee?" kysyttiin ystävälliseen ja uteliaaseen sävyyn. M.A:n huulille syntyi viaton hymy, mikä ei tosin ollut viatonta nähnytkään. Mary-Ann oli jo pitkään ollut sitä mieltä, että Liz ja Nathan olisivat kuin luodut toisilleen. Nathan oli ihastunut Liziin (jep, tytöltä ei tosiaankaan jäänyt mitään huomaamatta), mutta Liz ei tuntunut huomaavan Nathania lainkaan. Harmihan tuo oli, mutta kyllä asiaan tulisi vielä joskus muutos, jos se oli Mary-Annnesta kiinni.


//.. Mun kone tilttas kolmannen kerran, kun yritin tätä viestiä kirjottaa... Nyt kirjotin tän Niinan koneella -___-'
Ninnu kirjottaa sitte sun jälkeen! <:

Cheerleaderilla ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö M.A loihtisi hänelle kauniita hiuksia, tai no vielä kauniimpia kuin ne nyt olivat, olihan tuo suorastaan kauneuden ekspertti ja sen innokas haalija.
Ja taas Lizbeth seurasi blondia kuin hai laivaa. Mistä huomasi, että Mary-Ann oli mehiläiskuningatar ja piti roolinsa myös koulun ulkopuolella?

Brunette teki työtä käskettyä ja istahti valkoiselle tuolille, laskien samalla laukun olaltaan lattialle, jonka jälkeen hän odotti kärsivällisesti ja mielenkiinnolla hiustensa kaunistamisen alkamista. Tyttö ei niinkään jaksanut uhrata ajatustakaan sille, miltä näytti letit päässä, mutta tiesi, että myöhemmin hänellä olisi kauniit kiharat hiukset, jotka näyttäisivät vieläkin tuuheammilta, mitä ne alkuperäisesti olivat. Eli todella, todella tuuheat.

"Ihan hyvin. Ollaan menossa ensviikolla uusille treffeille", aloitti Lizbeth innokkaasti puhumisensa, "Me mennään sukeltamaan delfiinien kanssa! Musta se on aivan ihana ajatus, koska en oo koskaan päässy niin lähelle oikeeta delfiiniä ja ajatus on paljon luovempi ku joku tylsä kahvila tai elokuva. Arvaa vaan, kuinka paljon mua innosti toi ajatus!"
Tummaverikköä lämmitti jälleen ajatus Liamista, joka sai hänen mielialansa kohoamaan entisestään, melkeinpä pilviin asti. Voi kuinka paljon hän voisikaan kertoa M.A:lle Liamista ja tämän ihanuudesta! Oliko toisessa edes huonoja puolia laisinkaan?

Niinpä niin, mistä huomasi, että Liz oli sydänjuuriaan myöten rakastunut? Juuri tästä.


//Jesh... Selevä :>>>

Avain kääntyi lukossa ja ovesta tempaisi sisälle Nathan Drewn ja Milon kanssa - lievässä hiprakassa tosin. Poikaporukka oli ollu kaupungilla viettämässä aikaa juoden oluita ja arvioiden naisten muotoja. Nathan toivotti pojat tervetulleeksi "matalaan majaansa" ja hoipersi pidemmälle eteiseen. Yhtäkkiä poika pysähtyi ja jäi kuulostelemaan talosta kantautuvia ääniä.

"En mä muistaakseni jättäny stereoita päälle ku lähin kaupungille." Poika mumisi itsekseen hieman kummastellen, kunnes hän muisti jotain.
"Voi helkkarin helkkari!!" Nathan kirosi ja kääntyi Miloon ja Drewiin päin. "Okei, juttu on tää... Että mun niin-rakas systeri M.A on kotona.." Nathan sanoi ja hänen suustaan pääsi hiljaisella äänellä pitkä kirosanalitania.
Hän huokaisi syvään ja mietti keinoja, joilla M.A olemassaolon voisi unohtaa.
"Mä haen tuolta jääkaapista meille lisää kaljaa. Te voitte siirtyä tonne mun huoneeseen." Nathan sanoi ja viittoi poikia siirtymään huoneeseensa, joka sijaitsi McAllistereiden asunnon toisessä päässä. Nathan itse meni sillä välin jääkaapille ja otti jääkapin alaosasta mäyräkoiran. Jos on jotain, jolla Mary-Annen saisi unohdettua, niin se on ilman muuta kalja. Kaljat. Kaljojen kanssa Nathan hoiperteli omaan huoneeseensa, niin hiljaa kuin ikinä pystyikään. Se tästä vielä puuttui, että Mary-Ann tuppautuisi heidän illanviettoonsa. Miksiköhän tyttö oli edes kotona tähän aikaan, vaikka olisi voinut olla parhaillaan vaikka jossain juhlissa, Nathan tuumi ja kohautti olkapäitään.

Päivä oli vaikuttanut erityisen hyvältä ainakin tähän mennessä. Ei tarpeeksi iso, mutta juuri sopivan kokoinen poikaporukka, juomat ja noh ennimmäkseen naisten bongailu ja random huulenheitto. Kaupungilla ei kuitenkaan jaksanut vetelehtiä kauaa muiden känniläisten ja järjestystenvalvojien jäkätysten takia, joten joku hyvä paikka oli löydettävä. Niinpä Nathan siis oli mennyt lupaamaan, että pojat voisivat viettää iltaansa McCallistereilla. Tyyppien asunto oli aivan varmasti joku todella hieno lukaali, ja sieltä luultavasti löytyisi uima-allaskin. Uima-altaat ovat kivoja.

No paikkahan oli juuri sellainen mitä Drew olettikin, mutta jotain outoa tässä nyt oli. Eikö heidän pitänyt saada tämä upea palatsi kokonaan itselleen? Ehei.
"Voi helkkarin helkkari", kuului vain Nathanin suusta ja Drewlle selvisi, että Mary-Ann McCallister olisi myös talossa, luultavasti jonkin tyttökaverinsa kanssa. Voi paasikivi. Kuka tahansa muu, paitsi M.A.

No joka tapauksessa kaljaa riitti, joten Drew päätti olla sen enempää asiaa ajattelematta ja meni Nathanin huoneeseen. Poika katseli sen sisustusta vähän aikaa ja tokaisi että ihan kelpo huone. Sitten hän istahti Nathanin sängylle ja Nathanin tultua huoneeseen nappasi yhden kaljan tämän kädestä. Drewta alkoi tympimään teinipoppimusa, joka kaikui jostain.
"Olisi ihan kiva saada jotain muuta kuunneltavaa", hän sanoi naurahtaen.

Sairaalasta päästyään Milo oli eksynyt yksinään ensiksi yhdelle jonnekkin sivukujan juottoloista, poika oli ärsyyntynyt, vittuuntunut ja erittäin vihainen Mandylle, joten nuorukainen päätti jättää naisen omaan oloonsa ja mielessään miehenalku oli jo jättänyt tuon ("ero" siis) Sitten Nathan olikin viestittänyt, että oli lähtenyt Drewn kanssa juhlimaan ja Milo oli lähtenyt muiden mukaan. Viettyään aikaansa baareissa oli suuntana ollut seuraavaksi Nathanin koti, jonne Milo jäisi myös asumaan pariksi yöksi ainakin.

Saavuttuaan Nathanin kotiin ja kuultuaan, että nuorukaisen siskokin oli siellä mutisi Milo jotain naisista ja kuinka ärsyttäviä olentoja ne loppujen lopuksi olivatkaan maanpäällä. Maailma olisi kuulemma paljon parempi ilman heitä. Milo ei kuitenkaan koskaan ollut kertonut kenellekkään, että oli isä ja asui yhden naisen kanssa saman katon alla. Eikä aikoisi kertoa tänäänkään, että olisi jättänyt nyt tuon naisen (mielessään edelleenkin). Nyt päivä ja ilta hyvitettäisiin hauskanpidolle miesten kesken.

Milo seurasi Drewtä Nathanin huoneeseen ja istahti lattialle. Nuorukainen nappasi myöskin sitten kaljan Nathanilta ja avasi sen ottaen heti suuren kulauksen nauttien.
"Vittu mä käyn sanoo et vaihtaa ton musan, hetki, en jaksa enää olla naisten pompoteltavissa", Milo naurahti sitten ja nousikin heti ylös lattialta lähtien suuntaamaan kohti teinipoppimusaa. Löydettyään M.A:n huoneen ovelle, Milo koputti.
"Laita hiljemmalle, tai vaihda parempaan musaan", Milo murahti eikä miettinyt yhtään seurauksia. Pieni humala vei estot ja ajatukset pois, joten tehtiin hetken mielijohteesta asioita. Murahdettuaan Milo palasi takaisin Nathanin huoneeseen äkkiä ja istahti takaisin lattialle.

M.A näperteli ahkerasti Lizin hiusten kanssa ja antoi toisen puhua rauhassa. Vai että toiset treffit olivat jo tiedossa? Vau, tämä olisi siis oikeasti jo vakavampaa juttua. Delfiinien kanssa? No, ainakin jätkää oli luovuudella siunattu, sillä jos Liam veisi Liziä treffeille jonnekin tylsiin ravintoloihin ja näihin 'jo nähtyihin juttuihin', suhde loppuisi pian kuin seinään. Jep, se oli raaka tosiasia se.
"Mä en tiennykää, että sä tykkäsit delfiineistä noin paljon", Mary-Ann sanoi kulmiaan kohauttaen, mutta taikoi huulilleen sitten hymyn, jotta Liz ei vain ymmärtäisi hänen sanojaan niin kuin tyttö oli ne ensiksi tarkoittanut.
"Teillä tulee varmasti olemaan tosi ihanaa yhdessä", blondi kannusti ja näperteli jo kolmatta lettiä Lizin hiuksiin.

"Kuulitko sä jotain?" M.A kysyi sitten ja kulmat olivat kurtussa. Korvat yrittivät nyt tarkkaavaisesti kerätä ääniä, jotka eivät kuuluneet taustalla soivaan musiikkiin.
"Hassua... Ihan ku mä oisin kuullu oven sulkeutuvan.." Mary-Ann mutisi ajatuksissaan ja keskittyi närpäämään Lizin hiusten kanssa.
"Ehkä mä vaan kuulin väärin", vaaleaverikkö tokaisi ja jammaili musiikin tahtiin, joka tosiaan täytti koko talon.

Kun oveen yllättäen koputettiin, ei Mary-Ann ollut moiseen varautunut. Tyttö kiljahti säikähdyksestä ja sydän tuntui hypänneen kurkkuun asti.
"Mitä vittua", M.A sähähti säikähtäneesti, mutta nopeasti silmiin syttyi vaarallinen tuike. Tyttö lähti salamana huoneestaan ja suuntasi suunapäänä kohti rakkaan veljensä huonetta.
"NATHAN!" Mary-Ann kiljui raivoissaan ja tempaisi veljensä huoneen oven auki niin, että ovi pamahti seinään aiheuttaen melkoisen kolahduksen. Kolme poikaa oli huoneessa, joista tyttö tunnisti kaikki. Nathan, Drew ja Milo.
"Mitähän helvettiä sä teet täällä, Nathan?" Mary-Ann esitti oikein ystävällisen kysymyksen veljelleen, mutta tytön silmät viestittivät aivan muuta kuin ystävällisyyttä.
"Miks sä oot täällä? Sun piti olla muualla! Älkää jääkö tänne ryypiskelee kaljojanne, painukaa pois!" cheerleader huusi kiukkuisena ja asetti kätensä puuskaan.

Kuinka Nathan kehtasi! Aivanko tahallaan toinen oli tahtonut tulla pilaamaan Mary-Annen illan Lizin kanssa? No niin näköjään! Tästä velikulta ei pääsisi niin helpolla.

Lizbeth ehti jonkin verran närkästyä M.A:n sanoista ja sen osoittaakseen mutristi pienesti suutaan. Blondi kuitenkin korjasi nopeasti tilanteen, jolloin Liz leppyi tälle melko nopeasti ja hymyili takaisin katsoessaan toista peilistä.
"Niin tulee", todettiin jämäkästi ja päättäväisesti silmien katsoessa tarkkaavaisena toisen hiusten näpräystä.

Mary-Ann kysyi, kuuliko tyttö jotain, jolloin brunette nosti hienoisesti kulmiaan ja tavoitti peilin välityksellä ystävänsä silmät.
"En oo varma... Kuulosti siltä, et ovi olis käyny. Mut ehkä se vaan kuuluu tohon musiikkiin", tyttö ehdotti kohauttaen olkiaan ja kiinnitti taas huomionsa hiuksiinsa, jotka olivat jo hyvää vauhtia muuttumassa pieniksi, sieviksi leteiksi.
Hmmm, mitäköhän hän tekisi M.A:n hiuksille? Ne kun olivat vielä mukavan pituisetkin, niin kampauksen kanssa ei tulisi ongelmia, toisin kuin lyhyiden hiusten kanssa, joihin ei aina tuntunut keksivän mitään luovaa.

Oveen koputettiin, mutta sinä samaisena hetkenä Mary-Ann kiljaisi, jonka seurauksena tummaverikkö meinasi pudota tuoliltaan säikähdyksestä.
Mitä mitä??
"Hei M.A!" tajusi cheerleader huudahtaa toisen perään, mutta blondi oli jo singahtanut ulos huoneestaan.
Tyttö vilkaisi nopeasti peilistä hiuksiaan, joiden yksi lettirykelmä alkoi uhkaavasti purkautua, Mary-Ann kun ei ollut saanut sitä tehtyä aivan loppuun asti. Lettirykelmä otettiin sormien väliin, jottei se purkautuisi enempää ja tuolita noustiin, jonka jälkeen käveltiin rivakkaan tahtiin käytävälle, josta jo kantautui tutun kuuloista, vihaista karjuntaa.
Sinne siis.
Neiti käveli ystävänsä viereen ja kurkisti huoneen ovesta sisään, jolloin hänen vaivaantunut ilmeensä muuttui hämmästyksen ja ärtymyksen sekaiseksi, kun hän huomasi kolme kundia, joista näki jo kilometrien päähän, että nämä olivat jo jonkin verran saaneet pumpattua itseensä alkoholia. Ja kaljan hajusta.
"Mitä hittoa?" sai Lizbeth ähkäistyä ja katsoi ensin ärsyyntyneenä Miloa ja Drewiä, kunnes siirsi katseensa Nathaniin.
Mitä? Nathanin ei pitänyt olla kotona! Voi ei! Mitä hän nyt tekisi?
Ei sillä, että Nathanissa olisi jotain vikaa, mutta tyttöä ei kiehtonut ajatus siitä, että olisi tämän kanssa samassa talossa, sillä Nathan oli ihastunut häneen! Ja hän ei millään pystyisi tuntemaan samoin.
Selvä hämmennys paistoi Lizbethin kasvoilta, jota hän ei yksinkertaisesti pystynyt peittämään.

Astuttuaan huoneeseen Nathan sulki oven perässään ja käveli peremmälle huoneeseensa. Hän asetti mäyräkoiran keskellä huoneen lattiaa, jotta siitä voisi helposti ottaa lisää kurkun kostuketta. Nathaniakaan ei liiemmin miellyttänyt Mary-Annen kuunteleman listahitti ja oli juuri aikeissa laittaa omat stereonsa päälle, kunnes Milo yhtäkkiä ilmaisi mielipiteensä M.A:n musiikista ja asteli ovesta ulos.
"Milo, tuu takas-" Nathan sanoi, mutta hänen äänensä ei enää tavoittanut Miloa. Hienoa, nyt viimeistään Mary-Ann sai tietää poikien oleskelusta talossa. Poika hyvinkin tiesi, että talon olisi pitänyt olla Mary-Annen hallussa koko illan, mutta hiprakassa sitä lupailee mitä erinäisempiä asioita.

Milon palattua huoneeseen Nathan huokaisi syvään ja yritti istua sängyllään ryhdikkäästi. "Hyvät herrat, valmistautukaa tuhoon..." Hän sanoi ja siinä samassa Mary-Ann olikin temmannut huoneen oven auki ja kiekui nyt täyttä kurkkua pojan nimeä.
"Mutta kas, siskoni Mary-Ann. Tiesitkös, että on hyvin törkeää tulla sisään koputtamatta? Ja vielä huutaa vieraiden edessä?" Nathan sanoi ja katsoi vain tyynesti M.A:n rähjäämistä. Tytön takaa kurkisteli Liz, jota Nathan oli välillä katsellut mielenkiinnolla.

"Mä aattelin vaa tulla tänne kundien kaa, koska ensinnäkin meillä ei oo parempaa paikkaa mennä. Ja toiseks, eikö sulle riitä, että me hengataan vaan täällä mun huoneessa? Me juodaa vaan näitä kaljoja täällä ja te tytöt voitte jatkaa pyjamabileitänne muualla asunnossa." Nathan sanoi puolustukseksi ja toivoi, ettei M.A vaan olisi heitä häätänyt. Onhan tämä talo myös Nathan koti! Nathanista oli kyllä välillä kiva ärsyttää M.A:ta, ainakin silloin, kun heidän vanhempansa eivät olleet kotona. Muutenhan sisko olisi voinut mennä isän luo itkemää itsekkäitä krokotiilin kyyneleitä ja Nathan olisi silloin lentänyt pihalle kuin leppakeihäs. tai, no, ei nyt ihan lentää, mutta kuitenkin M.A olisi saanut tahtonsa läpi. Tällä hetkellä Nathanista tuntui siltä kuin pystyisikin vastustamaan Milon ja Drewin kanssa kaikkien niin rakastamaa *köh* siskoaan.

"Yeah! Way to go Milo!" Drew huudahti kannustaen Miloa nostaen samalla kaljatölkkiään ilmaan. Kun Milo oli puhuttelemassa tyttöjä, hän siemaisi pari kulausta kaljastaan ja hetken kuluttua poika tulikin jo takaisin.
Drew katsoi kun Nathan huokaisi ja selitti kuinka he olisivat nyt tuhoon tuomittuja.
"Ai miten niin-?" poika ehti kysyä, mutta ovi tempaistiinkin jo auki ja sen takana seisoi erittäin vittuuntuneen näköinen Mary-Ann.

M.A:n pelottava aura sai Drewn ilmeen muuttumaan liioitellun kauhistuneeksi. Hän tuijjotti blondia silmät selällään herkeämättä, kun tämä mesosi jotain siitä, ettei pojilla olisi lupaa olla täällä. Sitten hän huomasi tytön takaa kurkistavan bruneten, joka näytti olevan suloisen hämmästynyt koko tilanteesta. Hetken aikaa Drew:stä tuntui, että hän olisi tuijjottanut jotain erittäin tuttua henkilöä, nimittäin hänen ex-tyttöystäväänsä Monaa. mutta sitten hän palasi taas kännihuuruisista illuusioista todellisuuteen, sillä Monalla ei ikinä olisi samanlaista ilmettä, kuin tällä tytöllä.

Nathan osasi kyllä ottaa asiat ihmeen tyynesti. Luultavasti hän oli tottunut. Drew päätti olla pojan tukena.
"Niin, ei me niin pahiksia olla että häirittäis teidän rinsessojen iltaa. Jättäkää te meidät vaan rauhaan, ni me jätetään teidät!" Drew tokaisi pieni hymynkare kasvoillaan.

Milo ei ehtinyt kauaa olla Nathanin huoneessa tekonsa jälkeen, kun jo tuo noita-akka syöksyi Nathanin huoneen ovelle, perässään pieni kätyrinsä. Milo naurahti ajatuksilleen ja nosti sitten katseensa jätkien kautta tyttöihin. Nuorukainen katsoi kulmat koholla vähättelevästi M.A:ta. Ihme nainen, tosin Mandy oli vielä sekopäisempi, joten tälläiseen pieneen oli kotona jo totuttu.
"Me tultiin rakas pieni Mary tänne vähän juhlimaan, kato veljes on niin mukava, et lupas tarjota. Ja me nyt istutaan täällä kaljoinemme ja ajateltiin pitää vähän JÄTKIEN iltaa", Milo sanoi naurahtaen painoittaen jätkä sanaa. Niin Mary-Ann ystävineen oli varmasti viettämässä sitä legendaarista tyttöjeniltaa, josta aina kaikkialla puhuttiin.

Poika nyökytteli sitten Nathanin ja Drewn sanomisille ja naurahti itsekseen. Niin, Milo oli hieman ei-niin-mukavalla päällä naisia kohtaan, jätkät olivat asia erikseen. Jätkät ymmärsivät aina toisiaan ja kalja ymmärsi aina miestä.
"Voitte rauhassa mennä leikkimään barbeillanne, me isot pojat luvataan olla kiusaamatta teitä pieniä", Milo sanoi sitten vielä hieman ivallisesti ja hymyillen maireasti. Poika sutaisi hiuksiaan pois silmiensä edestä. Kuitenkin oikean käden nosto sattui murtuneisiin kylkiluihin ja Milon ilme muuttui hetken murto-osaksi kivusta vääntyneeksi. Nuorukainen otti sitten kipuunsa kulauksen olutta ja röyhtäisi kuuluvasti tahallaan kulauksensa jälkeen. Nuorukainen pyyhki ylähuultaan, johon oli jäänyt oluen kuohua.

"No hushus", Milo sanoi sitten vielä luoden katseen Mary-Anneen.

Mary-Ann vain näytti kansainvälistä käsimerkkiä veljelleen, joka selvästi oli jo jonkinmoisessa hiprakassa ja selvästi protestointi mielessä siskoaan vastaan.
Ehei, tämähän ei käynyt alkuunkaan.
"Sä lupasit olla poissa. Lupauksia ei saa rikkoa", M.A sanoi kuin kiukutteleva lapsi ja mulkoili veljeään erittäin happamasti.
"Ja kaikenlisäks raahasit noi... Noi känniääliöt mukanas!" tyttö parahti ja heilautti kättään Drewnin ja Milon suuntaan, jotka olivat selvästi ottaneet Nathania enemmän.

"Drew, pää kiinni", blondi vain käski, kun tuo poika oli avannut suunsa. Tämä oli nyt hänen ja Nathanin välinen kiista, johon ei mielellään muut puuttuisi, kiitos vain.
Miloon katsahdettiin erittäin halveksivasti, tuo kolmas poika se vasta juovuksissa olikin! Kuinka se kehtasikin käskyttää Mary-Annea tuolla tavalla? Nathanin pitäisi valita kaverinsa seuraavalla kerralla hieman paremmin, jos ei tahtonut katsella vihaista siskoaan.
"Milo Barrett, määräiletkö sä MUA mun kodissa?" cheerleader kysyi ja kohotti toista kulmaansa uhkaavasti.
"Liz, määräileekö se mua?" tyttö pyysi tukea ystävättäreltään, joka piilotteli blondin selän takana.

"Me ei voida jatkaa iltaa suunnitelmien mukaan, koska te känniääliöt pilasitte sen tulemalla tänne", Mary-Ann sanoi närkästyneenä ja näytti erittäin turhautuneelta.
"Vittu mä tartten juomaa.." blondi mutisi ohimotaan hieroen ja lähti suuntaamaan keittiöön. Jääkaapissa olisi siidereitä, jotka tosiaan löytäisivät tiensä illan aikana tämän cheerleaderin vatsasta. Iltaahan ei voitu jatkaa selvinpäin, jos nuo jätkät eivät aikoisi lähteä täältä. Eihän sellaisia känniääliöitä selvinpäin kestäisi!
"Ja mä huudatan täällä sellasta musiikkia, mitä mä haluun!" tyttö vielä kirkui portaikosta ja käveli ne alas päästääkseen keittiöön.

Huoneessa tosiaankin alkoi kunnon kärhämä, ainakin Mary-Annen kohdalla ja Lizbeth näki parhaimmaksi pysytellä hiljaa, sillä ei halunnut kovin mielellään puuttua sisarusten tappeluun, eihän se hänelle kuulunut. Mutta tilannetta hankaloitti se, että Nathanin ystävät eivät puolestaan voineet pitää suuria mällisuitaan ummessa, joten hänellä oli oikeus myös puuttua tilanteeseen ja ilmaista oma mielipiteensä jos vain halusi. Kuitenkaan vielä ei ollut sen aika.

Drewin selittelyt alkoivat ottaa myös Lizbethiä päähän, joka rypisti ärsyyntyneenä kulmiaan ja komensi samaan aikaan Mary-Annen kanssa tätä pitämään päänsä kiinni.
Milon itsevarma puhuminen ja herrana käyttäytyminen olivat myös erittäin raivostuttavaa katseltavaa ja kuunneltavaa, josta neiti tiesti heti, että M.A ei katsoisi sitä läpi sormiensa.
"Siltä näyttää. Törkeetä", ilmaisi brunette paheksuntansa katsoessaan miehenalkuja.

Sitten M.A otti taas jalat alleen ja lähti suunnistamaan portaikkoon, totta kai Lizbeth seurasi perässä sillä ei halunnut jäädä kännikalojen armoille, ties mitä paskaa saisi vielä näiltä niskaansa.
Tästä illasta piti tulla ihana, rentouttava ja ikimuistoinen, mutta se ei näillä näkymin päässyt täyttämään kaikkia kriteereitä, kiitos ääliöiden kundien!
Nyt jos koskaan cheerleaderin teki mieli ottaa ja vetää oikein umpikännit, sillä ei jaksaisi kauaa katsella näsäviisaiden kundien pällejä naamatauluja, joten blondia seurattiin tiiviisti keitttiöön.

"Älä viitsi käyttäytyä kuin omistaisit koko maailman, M.A!" Nathan huudahti ja nousi seisomaan sisarensa eteen. Hän ei kertakaikkiaan voinut ymmärtää, mihin tytöt tarvitsisivat koko taloa, jos he ovat vain kahdestaan. Jessus!
Nathan huomasi saavansa lisätukea Drewin ja Milon suunnalta ja hänen itsevarmuutensa vain parani.

"Millon sä systeri oikein tajuut, että tää maailma ei pyöri vaan sun navan ympärillä? Lupauksia tehdään, lupauksia rikotaan, paremmissakin piireissä." Nathan totesi ja toivoi jälleen, ettei heidän tarvitsisi lähteä. Nathan huomasi, että oli voittanut tämän taistelun, kun Mary-Ann poistui hännystelijänsä huoneesta ja uhoavansa soittaa sellaista musiikkia, josta itse pitää. Nathan paukautti oven kiinni ja esitti sen jälkeen pienen voittotanssin.
"Jess!" Nathan huudahti ilostuneena ja otti kaljakoristaan kaljan, jota hän suuntasi Drewiin ja Miloon päin kilistelläkseen hieman Mary-Annen lähdön kunniaksi.

"Noo.. Me voidaan laittaa täällä jotain muuta musaa soimaan." Nathan sanoi ja tyrkkäsi stereonsa päälle. "Onko ehdotuksia? Mulla on tossa pöydällä jotain levyjä." Poika totesi ja osoitti pöydälleen. Hän laittoi myös huoneessa olevan telkkarin päälle.
"Milo muute, ootko ok? Sä näytit äsken vähän pahoinvoivalta." Nathan kysyi, sillä hän huomasi, kun Milo pienen murto-osan ajan kärvisteli kivuissaan.

Drew katsoi perusvirne naamallaan voitonriemuista Nathania. Jes vihdoinkin voitto! Tällä kertaa oli suorastaan hauskaa nähdä M.A kiukkuisena.
"Ollaanks me känniääliöitä?" hän kysyi tekoitkuisena Milolta, mutta päästi sen perään huvittuneen naurunpuuskahduksen.

Sitten he kaikki kilistelivät voitonmaljojansa. Ja kun Nathan oli laittanut stereot päälle, hyökkäsi Drew heti levyjen kimppuun ja alkoi etsimään sieltä jotain miehistä musiikkia. JEAH.

Nathanin kommentin kuullessaan hän puolestaan käänsi katseensa Miloon hieman hämillään, sillä ei itse ollut huomannut tyypin kasvoilla minkäänlaisia pahoinvoinnin eleitä.

Milo remahti hekottamaan Drew:n kommentille ja säälittävän huonosti menestyneelle tekoitkuyritykselle, ei sillä, ei Milokaan pystynyt juuri nyt tekoitkuun.
"Musta tuntuu, et noi tytöt on tänään niitä känniääliöitä", Milo totesi hekottamisen ohella pojille.
Milo katsahti sitten yhä vähättelevästi Mary-Annea ja naurahti toisen päivänselvälle kysymykselle.
"Kappas, sä et ookkaan niin tyhmä blondi kun mä luulin, taitaa siellä vetyperoksidin alla olevassa aivokopassa jotain impulsseja liikkua vielä", Milo sanoi tytölle ja kohta tyttö olikin ehtinyt kadota huoneesta ilmeisimmin keittön suuntaan. Nathan oli laittanut oven taas kiinni ja Milo kilisteli poikien kanssa kaljojaan.

"No siis tän kipsin lisäks, multa tossa hmm... eilen murtu kaks kylkiluuta tästä oikealta puolelta. Kyllähän mä kovat kipulääkkeet sain, mutta niistä oo mihinkään", Milo sanoi ja osoitti vasemmassa kädessään olevaa mustaa kipsiä. Sitten pojan mieleen ehti hetkeksi palata kaikki edellisillan tapahtumat, Mandy ja kaikki muu paska, jota niskaan oli aikojen saatossa ehtinyt sataa. Mandystä ei ollut muuta kuin ainaista harmia, mutta onneksi se oli nyt ohi. Milo ei palaisi enää heidän yhteiseen asuntoonsa. Ei jos se nyt olisi humalaisesta Milosta kiinni.
"Joo no mut nyt juhlitaan, nupit kaakkoon ja kunnon musaa!", Milo sanoi sitten ja virnisti pojille. Hän ei jaksaisi alkaa selittää syytä murtumiinsa, alkoholi onneksi auttoi unohtamaan sekä henkiset että fyysiset kivut.

Mary-Ann nyrpisti nenäänsä ja kasvot olivat vääntyneet kiukkuiseen virneeseen. Hän oli todellakin ottanut nokkiinsa, Nathanin sekä Milon puheista! Drew oli helppo passittaa tossun alle, mutta silti. Ne kolme poikaa aiheuttivat vain ylimääräistä päänsäkyä M.A:lle, eikä asiaa parantanut ollenkaan se, että kolmikko oli kännissä ja aikoi oletettavasti juoda yhä enemmän.
Ihastuttavaa, oikein ihastuttavaa tosiaan.

Cheerleader avasi jääkaapin oven ja lappasi pöydälle siidereita ja yhden viinapullon. Ihan sama, vaikka viina olikin pahaa, mutta nyt tarvittiin kunnon tujaus.
M.A nappasi yhdestä kaapista snapsilasin, ja muistaessaan Lizin olemassaolon otti tyttö myös tälle snapsilasin.
"Että mua... Mua... Mua vituttaa!" M.A kivahti ja kaatoi snapsilasit täyteen viinaa.
"Nathan, Drew, Milo... Vittu, että Nathanilla on kusipääkavereita!" tyttö huusi tarkoituksellisesti niin kovaa, että se kuuluisisi jätkien korviin yläkertaan.
"Miten Nathan kehtaskin... Vittu, se saa kuulla vielä kunniansa", tyttö manasi edelleen, joi snapsilasin kerralla tyhjäksi, irvisti polttavasta tunteesta, mikä tuntui kurkussa ja kaatoi itselleen uuden lasillisen.
"Tää ei jää tähän", Mary-Ann sihahti sitten, kun oli juonut toisen lasillisen tyhjäksi ja sitten tyttö juoksi olohuoneeseen, jossa stereot huusivat jo kovalla. Mary-Ann käänsi vain lisää ääntä ja toivoi, että poikakolmikko häipyisi pian talosta.

Lizbeth ei voinut muuta kuin katsoa toisen kiehumista, sillä oli päättänyt antaa tälle kokonaan puheenvuoron, jotta tämä saisi purettua mahdollisimman paljon kiukkuaan. Cheerleader otti käsiinsä snapsilasin ja joi sen kerralla tyhjäksi, katsoen koko ajan vaahtoavaa ystäväänsä, jotta antaisi sellaisen mielikuvan, että hän kuunteli tätä hyvin tarkasti, vaikka todellisuudessa Mary-Annen raivoaminen meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Brunette oli nimittäin poikien että M.A:n puolella.
Totta kai Nathanilla on oikeus tulla omaan kotiinsa ja tuoda kavereita mukanaan, mutta jos kerta toinen oli luvannut pysytellä poissa tämän illan, sitä ei pitäisi hyväksyä, joten ihan asiasta blondi vaahtosi paraikaa.

Mary-Ann juoksi olohuoneeseen ja laittoi stereoita vieläkin kovemmalle, jolloin Lizbethin oli pakko laittaa kädet korvilleen ja irvistää itsekseen.
"M.A!" hän suorastaan karjaisi ja harppoi nopeasti olohuoneeseen hiljentämään musiikkia. Kun se oli tehty, oli bruneten vuoro avata suunsa.
"Mä tiedän että sua vituttaa, ja niin vituttaa muakin. Mut me saadaan ihan varmasti häädettyy ne täältä jollain muulla tavalla, ku oman kuulon tuhoamisella", kertoi cheerleader rauhallisella äänensävyllä ystävälleen, katsoen tätä koko ajan silmiin.
"Aattelehan; ne on jo aikamoisessa kännissä, joten meillä on se etuna. Nyt vaan pitäs keksii tarpeeks hyvä suunnitelma niiden varalle. Ei kenelläkään känniläisellä järki juokse tarpeeks nopeesti joten niitä vois jo sanoo tyhmiks ku patakintaat", jatkettiin sitten puhumista ja vilkaistiin nopeasti portaisiin kuin varmistaakseen, ettei kukaan kundeista ollut kuullut hänen ehdotustaan.

Nathan naurahti, kun näki Drewin syöksyvän kohti hänen levyjään. Sitten hän otti pitkän siemauksen kaljastaan ja kuunteli, kuinka Milo teki selontekoa kipsistään ja murtumistaan. "Sun kannattaa liikkua vähän varovaisemmin. Mä en kato rupee soittelemaan 911 sen takia, että oot tanssies murtanu loputki kylkiluus." Nathan sanoi ja virnisti sen perään. Nathan olisi halunnut kuulla, millä tavalla poika oli onnistunut kolhimaan itseään tuolla tavalla, mutta päätti kuitenkin olla sekaantumatta hänen asioihinsa.

"Löydäksä mitään sieltä levykasasta?" Nathan kysyi Drewilta ja tuli myöskin pöydän äärelle tutkimaan levyjään. Hän otti joitakin levyjä ja alkoi asetella niitä kahteen eri pinkkaan. "Jaaha, M.An levy..." Poika sanoi ja otti käteensä Lady Gagan levyn. "Mähän en siis tätä kuuntele, vaikka te tuskin uskotte mun puolusteluja. M.A on ilmeisesti käyny täällä.." Nathan sanoi ja M.A:n olemassaolo alkoi jälleen kismittää häntä. Se ämmä ilmeisesti luulee, että voi ilman lupia mennä muiden huoneisiin. Raivosttavaa toimintaa!

Drew kurtisti kulmiaan vielä voimakkaammin kuuluvalle teinipoppijytälle, mutta onneksi tytöt tulivat järkiinsä ja vaimensivat sen tason normaalimmaksi.
"Niin hei oon ihan sitä mieltä että älä enempää juo", Drew sanoi Milolle vakavalla äänensävyllä. Mutta sitten hänen pokkansa petti.
"No eivaa nyt pidetään kunnon ilta!" hän ilmoitti nauraen.
Hänellä oli kädessään jotain rock- levyjä, kuten GreenDayta. Ja oli juuri aikeissa poimia jonkin hyvin omituisen näköisen levyn, mutta Nathan ehtikin ottaa sen joidenkin muiden levyjen kera ja alkoi asettelemaan niitä pinoon.

"Hnn? Näytä näytä!" Drew innostui kuullessaan pojan mainitsevan jotain M.A:n levystä ja nappasikin sen heti tämän kädestä.
"Älä huijjaa mies", hän sanoi kiusoitellen ja tutkiskeli samalla levyn kansia. Sitten hän sai tyhmän idean (niinkuin ne yleensäkin olivat).
"Hei mä tiiän", poika aloitti, "Kuunnellaan tätä!" ja heilutteli Lady GaGa:n levynkansia toisessa kädessään.