Welcome to Hell- I mean the McAllisters!

"Kyllä toi kipu sit varottaa, jos menee liian lujaa", Milo vastasi Nathanille naurahtaen ja hetken ehti mutista jotakin teinipoppimusasta joka soi täysillä alakerrasta. Onneksi sekin hiljeni siedettävälle tasolle. Nuorukainen hörppäsi taas kulauksen juomastaan ja laski sitten pullan lattialle. Hetkeksi nuorukaisen silmät suurenivat, kun Drew puhui että pitäisi lopettaa juominen, onneksi se olikin vitsi.
"Helvetin jätkä, mä jo hetken luulin et oot seonnut", Milo sanoi naurahtaen ja nousi varovasti ylös lattialta ja 'löi' Drewtä tämän hauikseen.

"M.A:sta nyt uskois mitä vaan. Ihme muija sekin, en tajuu miten jotkut jätkät on niin lääpällään siihen. Itte en kyllä koskis pitkällä tikullakaan", Milo sanoi sitten Nathanille ja Drewlle poikien katsellessa levyjä ja Lady GaGan levyä tarkemmin. Milo naurahti kerran ja nyökkäsi sitten jätkille.
"Joo toki, sit likat ihmettelee, et mitä me oikein kuunnellaan", Milo sanoi ja innostui myöskin asiasta.
"Ja just kun ne luulee, et me ollaan kerrankin hyviä niin vaihdetaan johonkin mättörockiin!", Milo sanoi naureskellen ja kävi nostamassa lattialta pullonsa.
"Nathan, olisko sulla kortteja, voitais pelata vaikka jotain juomapelejä. Ja sit vaikka hakea jotain vähän väkevämpää teidän keittiöstä", nuorukainen totesi sitten ja katsoi nyt Nathania hetken.

Mary-Ann mulkaisi Liziä vihaa puhkuen, kun toinen tuli ja hiljensi musiikkia. Tyttö kuitenkin kuunteli, mitä brunetella oli sanottavaa, vaikka hänen olisikin tehnyt mieli vain rynnätä Nathanin huoneeseen ja vetäistä poikia kuonoon. Niin, jätkät ansaitsisivat todellakin kunnon rökityksen, kun olivat tulleet pilaamaan Mary-Annen illan!
Lizin puheissa oli valitettavasti järkeä, jolloin tyttö sitten hieman rauhottui ja lysähti istumaan kermanväriselle, pehmeälle sohvalle asettaen kätensä puuskaan.
"Mitä niiden pään menoks muka keksis.." M.A mutisi hiljaa itsekseen ja tyttö ajatteli jotain suunnitelmaa päässään.

Cheerleader istui hetken ajan kiltisti paikoillaan suunnitelmaa miettien, kunnes Mary-Annen kasvoille ilmestyi sellainen ilme, mikä viestitti ulkopuolisille ainoastaan sitä, että tyttö tosiaan oli keksinyt jotain. M.A:n toinen kulma kohosi viekkaasti ylemmäs, kun huulille syntyi pirullinen virne, joka ei enteillyt todellakaan mitään hyvää.
"Onneks mulla on fiksu pää", M.A vain hykersi tyytyväisenä itsekseen ja ponkaisi ylös sohvalta. Katse siirrettiin Lizbethiin ja tyttö viittoi yläkertaan.
"Mennäänpä pitämään kultapojille seuraa. Ne varmaan jo janoo kuollakseen meijän seuraa", blondi puhui ja hymyili edelleen varsin pelottavasti.
Sitten cheerleader lähti kävelemään kohti yläkertaa olettaen, että Liz tulisi aivan hänen kannoillaan.

Mary-Ann koputti kiltisti Nathanin oveen ja avasi sen hiljakseen. Tyttö kurkisti sisään ja hymyili nyt valloittavasti.
"Hei.. Sori se äskeinen. Mulla vaan napsahti, tiedättekös", blondi pahoitteli astuessaan syvemmälle huoneeseen ja silmäili poikien tekosia.
"Mä mietin, että... Jos mä ja Liz tultais pitää teille seuraa? Ei siitä kai oo mitään haittaa, eihän Nathan? Sä kun pidät Lizin seurasta niin paljon."
Haha. Bingo.

Tummempi cheerleadereista huokaisi vaivihkaa helpotuksesta, sillä oli hyvin huojentavaa saada Mary-Ann rauhoittumaan edes jonkin verran. Brunette hiplaili lettejä hiuksissaan ja katsoi sohvalla istuvaa blondia. Hänen olisi tehnyt mieli ottaa letit pois, mutta ei sitä voisi M.A:n nähden tehdä, eihän?

Mary-Annen kasvot näyttivät hyvin totisilta ja keskittyneiltä miettiessään tarpeeksi hyvää suunnitelmaa kundien päänmenoksi, joten Lizbeth päätti olla kärsivällinen ja istahtaa toisen viereen sohvalle. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun blondin kasvoille ilmestyi pirullisen viekas ilme, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta jos haluttiin antaa vain yksi lause tuon ilmeestä niin se olisi seuraavanlainen: Tuo ei tiedä hyvää.
"Mennään pitämään seuraa?" neiti kysyi hyvin epäileväisenä, mutta kuitenkin seurasi toista sen enempää mukisematta portaikkoon, josta he suunnistivatkin sitten yläkertaan, ja yllätys yllätys, Nathanin huoneeseen.

Kun M.A aloitti pahoittelemisen, avasi Lizbeth nopeasti, tämän huomaamatta, letit hiuksistaan ja kampasi ne suoriksi sormillaan, ennen kuin astui syvemmälle huoneeseen ystävättärensä perässä.
"Mitä?!" kiljaisi Lizbeth korviaan uskomatta mielessään ja katsoi yllättyneenä Mary-Annea. Miten tuo saattoi? Aikoiko hän asettaa ystävänsä erittäin epämiellyttävään tilanteeseen, josta ei niin vain päästykään pakoon?
Ilmeisesti.

Nathan nappasi levyn Drewn sormista ja sanoi:! Joo, tai sitte sä voit mennä kuuntelemaa tätä noitten muijien kaa. Ne vois sitte varmaa meikata sutkin." Poika sanoi ja asetti Gagan levyn pöydän nurkalle. "Laita vaikka toi GreenDay soimaa, sä varmaa osaat käyttää tota konetta." Nathan totesi Drewille ja kääntyi Milon puoleen tämän puhuessa. Hän kyykistyi sängyn vierelle ja otti sängyn alta laatikon, josta sitten penkoi esiin pelikortit, jotka täynnä alastomien tyttöjen kuvia.

"No, tälläset löyty. Kyllähän näillä kelpaa pelailla." Nathan sanoi virnistäen ja heitti pelikortit lattialle. "Mä voin kyllä käydä kattoo niitä viinaksia. Mä en usko, että faija ois niitä mihinkää piilottanu..." Hän totesi ja lähes mutisi viimeisen lauseen ja oli juuri astumassa ovesta ulos, kun Mary-Ann avasikin hiljaa ovea.
"Eiks sulla ollu jotain muuta tekemistä? Meillä on kuule kans täällä pelkkä poikien ilta." Nathan tokaisi ja katsoi kyllästyneenä siskoaan. "Vai joko sä oot vihdoin nöyrtyny?" Poika sanoi vielä ja sitten odotti mitä tytöllä on sanottavanaan. Vai että tytöllä vain napsahti! Pikemminkin pamahti!
Kun Mary-Ann sitten yllättäen kysyi, voisikos hän ja Liz tulla pitämään pojille seuraa, Nathan hämmentyi täysin. Hän kääntyi äkkiä poikien puoleen ja kysyi äänettömästi: "Mitä mä teen?" Lizin hän olisi ilomielin ottanut seuraansa, mutta ei nyt sentään Mary-Annea. Mutta kun Liz on Mary-Annen kanssa! Mutta tärkeintä on, että Liz on sentään saman katon alla..

"No, tota totaa.. Teillähän on varmasti kivempaa kaksistaan. Ette te meidän pervojen poikien kanssa haluais olla. Jutut vaa härskiintyy ja härskiintyy.." Nathan sanoi ja testasi, josko tällä olisi saanut tytöt käännytettyä oveltaan.

Drew esitti masentunutta, kun levy napattiin takaisin.
"HAHAH! meikata juupajuu. Ehkä mut voiskin, mutta sua ei tartte, ku oot valmiiksi jo noin nätti", hän vastasi tyypin kommentille antaen samalla mitalla takaisin (leikkimielellä kuitenkin). Sitten hän otti Green Dayn levyn ja pisti sen pyörimään. Ja volat niin korkealle, että se peitti tyttöjen musan.

Drew katsoi Nathanin pelikortteja ja nauroi innoissaan.
"Juu mees kattoon", hän vielä huikkasi pojalle. Mutta samassa kun tämä oli menossa ilmestyikin M.A takaisin ovelle, varmasti jotain ilkeää mielessään. Drew kuunteli Nathanin tylsistyneet kommentit selaillen samalla pelikortteja läpi. Sitten blondi ilmoitti, että tytöt tulisivat viettämään iltaa poikien kanssa! Se ei vain käynyt. Drew halusi pelata upeilla pelikorteilla poikien kesken, eikä jotain oikeita tyttöjä valittamaan siitä. Sitä paitsi toinen tytöistä oli todella söpö ja toi koko ajan Drewlle hänen exänsä mieleen.
Nathan kääntyi ja pyysi apua pojilta. Tilanne näytti toivottomalta. Drew kohautti olkapäitään ja katsoi Nathaniin suu vinossa.

"No, tota totaa.. Teillähän on varmasti kivempaa kaksistaan. Ette te meidän pervojen poikien kanssa haluais olla. Jutut vaa härskiintyy ja härskiintyy.." Nathan sanoi. Ja Drew nyökytteli päätään suureleisesti.
"Oltiin sitäpaitsi just alottamassa pelaamaan", hän jatkoi ja selaili taas kortteja.
"Tää näyttää vähän sulta", tyyppi sanoi virnistäen M.A:lle ja näytti korttia, jossa oli vaaleahiuksinen povipommi.

Milo nappasi pienen kasan kortteja käteensä ja selaili niitä innoissaan, mitkäs sen mahtavammat kortit kuin nämä. Eikä yksikään tuonut edes mieleen Mandyä. Ainiin ketä Mandyä? Kuka se oli? Niin, Milo yritti parhaansa mukaan juuri unohtaa koko tytön. Poika naureskeli jätkien kommenteille ja kohta M.A olikin ovella. Voi perse.

"Ellette te haluu tulla pelaamaan räsypokkaa. Muuten saatte pysyä meikkienne ja limusiidereittenne kanssa", Milo totesi sitten vielä räkäisesti naurahtaen, ja oli varma ettei M.A ja Liz suostuisi kyseiseen ehdotukseen. Ja jos suostuivat, niin tuskin Nathania, Drewtä ja Miloa haittaisi puolipukeiset (alias ehkä alastomat) tytöt huoneessa. Pojathan tunnetusti olivat varmasti enemmät pokeria pelanneet kuin tytöt. Lisäksi huijaaminenkin oli helpompaa nyt, kun blondit (sisäisestikin lasketaan) eivät tajuaisi varmasti huijauksia.

"Niin muuten näyttääkin. Paitsi Mary-Annella ei oo noin isoja tissejä", Milo totesi naurahtaen Drewn näyttämälle kortille ja heitti sitten omat korttinsa lattialle ne selattuaan. Nuorukainen vei kätensä hiuksiinsa ja pörrötti tukkaansa. Sitten miehenalku nappasi uuden olutpullon käteensä ja avasi sen hampaillaan. Pullosta otettiin ensihörpyt ja sitten se laskettiin hetkeksi lattialle.

//Mä en kohta pysty lukee tätä pelii itkemättä XDDDDDDDDDDD
Miks M.A ei muka oo kaunis tai lumoava niin kuin Liz, hääähhh???? 8-----))))

Nathan yritti tietenkin käännyttää tyttöjä jo ovellaan pois, mutta blondi vain hymyili veljelleen säteilevästi.
"Nathan, mä ja Liz kestetään vaikka mitä. Me ollaan Lizin kanssa terästiimi, vai mitä Lizzukka?" M.A yritti saada taustatukea ystävästään, vaikka aavistelikin, että brunette tahtoi pois, mutta sitä Mary-Ann ei voinut sallia.
He tosiaan lyöttäytyisivät jätkien seuraan, sitä M.A suunnitteli.

Mary-Ann jopa hymyili Drewillekin oikein hurmaavasti, kun tämä puhui.
"Aaw, kiitti Drew. Mä oonki aina unelmoinu pääseväni kortteihin", M.A vastasi leikillään ja jatkoi hymyilemistä, vaikka Milon kommentti rintojen suuruudesta otti hieman päähän.
"Jos sä kerran räsypokkaa vaadit, niin.." cheerleader sanoi, kohautti nopeasti kulmiaan ja kiskoi yltään vaaleanpunaisen pitkähihaisen trikoopaidan. Nyt tytölle jäi päälle valkoinen minitoppi, jonka alta näkyi hieman Mary-Annen vaaleansiniset rintaliivit.
"Kyllä me voidaan tulla pelaa räsypokkaa", Mary-Ann vastasi Lizinkin puolesta ja soi valloittavan hymyn Milolle.

Niin, mitä Mary-Ann oikein suunnitteli? No, hänen alkuperäinen ajatuksensa oli savustaa jätkät ulos Lizin avulla. Aivan, Nathanhan oli ihastunut Liziin, mutta veliparka oli hieman sitä ujompaa sorttia. Jos Liz vähänkin lähestyisi tai vaihtaisi pari sanaa Nathanin kanssa, niin poikaporukka lähtisi luultavasti yllättävän pian talosta, sillä Nathan ei kestäisi sellaista kidutusta. Tai niin ainakin M.A kuvitteli.
Ja sitten talo olisi taas ainoastaan Mary-Annen ja Lizin.

//Se on hyvä kysymys se xD

Lizzukka? Brunette nosti kulmaansa tuolle oudolle ja suorastaan kamalalle lempinimelle, joka kalskahti ja pahasti hänen korvissaan. Miksei saman tien vaikka suklaapallero kun tuollaiselle linjalle lähdettiin?
Pieni suuttumus paitsoi Lizbethin kasvoilta. Häntä tosiaankin alkoi ottaa päähän, että Mary-Ann päätti kaiken hänen puolestaan, eikä hän edes halunnut jäädä kundien kanssa tekemään yhtään mitään! Ties mitä nuo helvetin kännikalatkin keksivät!

Mary-Ann vastasi tapansa mukaisesti liioitellun kohteliaasti Drewin piilovittuiluun, mikä ei kyllä ollut yllätys.
Sori Drew, tämän erän hävisit blondille, myönnä tappiosi.
Sitten yhtäkkiä cheerleader riisui paitansa. Lizbethin suu melkein loksahti auki, kun hän katsoi edessään seisovaa M.A:ta joka tuntui niin kovin itsevarmalta teostaan.
"Kyllä me voidaan tulla pelaa räsypokkaa", sanoi blondi jälleen tytön puolesta. Siis mitä helvettiä?
Ehei! Hän ei suostuisi pelaamaan räsypokkaa, ei vaikka kuinka maksettaisiin! Ja vielä kännisten, arvaamattomien kundien kanssa! Nyt alkaa jo mennä överiksi Mary-Annen niin kutsuttu suunnitelma.

Lizbethin ilmeestä huomasi, että tämä oli aivan toista mieltä Mary-Annen kanssa, jota hän vielä korosti laittamalla kädet puuskaan ja mutristaen suutaan vienoisesti.
Anteeksi Mary-Ann, mutta joudut kyllä keksimään toisen suunnitelman, sellaisen, johon myös itse brunettekin suostuu osallistumaan! Nyt otettiin loparit!

Nathan vain naurahti Drewin kommentille Mary-Annen ja kortin pimun samankaltaisuudelle. Tytöt eivät tietenkään haluaisi pelata räsypokkaa poikien kanssa. Varsinkaan kun Mary-Anne ei näyttänyt edes sietävän heitä. Lähtisivät jo pian pois häiritsemästä! Eikä Nathan edes haluaisi pelata räsypokkaa siskonsa kanssa, koko ajatuskin kuvotti häntä. Mutta toisaalta, Lizin kanssa pelaaminen tuntuisikin jo toiselta...

Kun Mary-Annen yhtäkkiä alkoikin riisumaan paitaansa, Nathanin kasvoille vääntyi kauhistunut ilme. "Jumaliste!! Emmä ny oman siskoni kanssa halua räsypokkaa pelata! Jotain rajaa!!" Poika parahti ja kääntyi pois päin tytöstä. Nathan ei mistään hinnasta haluaisi nähdä siskoaan alasti tai edes alusvaatteisillaan, jonkin verran, koko ajatus tuntui hänestä luonnottomalta.

Sitä paitsi, tuskinpa Liz edes haluaisi pelata räsypokkaa. Mary-Annen pitäisi tajuta, ettei muita saa pakottaa tekemään sellaista, mitä ei halua. Mutta, Mary-Ann on Mary-Ann, pilalle hemmoteltu kusipää, jota kaikkien pitää totella. Halusi sitten tai ei.
Drew ja Milo eivät tietenkään laittaisi pahakseen pelaamista Lizin ja M.A:n kanssa. Eiväthän kumpikaan tytöistä ollut sukua heille. Onnenpekat...

//Nyt tuli vähän lyhyt :p

Mary-Ann ei luovuttanut, vaan suostui mukaan vaikka räsypokkaan. Drewn suu loksahti puoliksi auki, kun tyttö otti pois päällyspaitansa paljastaen valkoisen topin ja vaaleansiniset rintaliivinsä. Poika katseli tätä hetken idioottimainen ilme kasvoillaan. Olihan M.A hyvän näköinen ei siitä mihinkään päässyt. Nathanin kiukkuisesta vastalauseesta huolimatta, Drew nosti toisen kätensä ylös.
"Mä oon mukana!" herra ilmoitti heti. Hän tietenkin oletti, että tytöt häviäisivät pojille.

Milo katsoi toinen kulma koholla Mary-Annen tekoa ja hymähti, vai että tällaista peliä sitten. Nuorukaiselta ei vienytkään kauaa ottaa myös pois oma valkoinen t-paitansa. Valitettavasti paidan pois otto paljasti pojan muuten niin hyvän kropan, mutta myös ne ruhjeet kyljissä ja vatsassa + selässä, jota hän oli tappelussa saanut. Miehenalun päälle jäi nyt kuitenkin farkut ja sukat vielä. Mutta hänhän ei häviäisi peliä. Poika katsoi suupielet virneessä M.A:ta ja sitten Liziä, joka oli kädet puuskassa vielä. Drew oli kympillä mukana jutussa, mutta Nathan olisi hankalampi suostuteltava. Ehkä poika rentoutuisi kuitenkin totuttuaan, olihan he nyt vain siskoksia. Kyllähän nyt he olivat toisiaan puolipukeisina nähnyt, vai mitä?

"Mäkin oon mukana, mut me pelataan vaan, jos molemmat tytöt tulevat mukaan. Vai mitä jätkät?", Milo sanoi sitten katsoen vielä Mary-Annea, joka ei ollenkaan näyttänyt pahalta valkoisessa pienessä topissaan. Ja mielelläänhän poika katselisi Lizziäkin hieman vähempi pukeisena. Tutkailtuaan hieman humalaisella katseellaan tyttöjä käänsi nuorukainen kasvonsa sitten jätkiin vielä kysyvästi.
"Älkää tytöt säikähtäkö rajuja ruhjeita kropassani, miesten kesken vähän käy välillä näin.. Tai no syypää oli kyllä yksi nainen, mutta niin", Milo ehti avautua pienesti, kunnes vielä tajusi, ettei puhuisi enempää. Toivottavasti humalassa ei tulisi lipsauteltua lisää. Kuitenkin silti Milo hörppäsi taas oluestaan kulauksen kurkun kostukkeeksi.

Mary-Ann katsahti veljeensä 'älä ole lapsellinen' -ilme kasvoillaan.
"Nathan, sä nyt suhtaudut asiaan aivan liian lapsellisesti. Ja sitä paitsi, ei sun tartte mua kattella. Liziä sä kyllä voit ihan vapaasti kattella, sehän ei oo sulle mitään sukua", M.A puhui ja hymyili oikein viattomasti Nathanille sekä Lizille, kun oli kääntynyt tämän puoleen.
"Ei Nathan kauaa kestä" M.A sanoi äänettömästi ystävälleen ja hymyili rohkaisesvasti, kun kääntyi taas poikien puoleen. Drew ilmoitti olevansa mukana, jolloin tyttö hymyili jälleen.

Milo kiskaisi yltään oman paitansa ja M.A ehti jo kuvitella mielessään, että millainen jumalainen vartalo nuorukaisella voisikaan olla. Mutta näky ei aivan ollut sellainen, mihin tyttö oli varautunut. Poika oli tainnut olla aika kovassakin tappelussa mukana, sillä jäjet ainakin sellaista viestivät.
"Nainen?" Mary-Ann nappasi heti Milon sanoista jotain epäilyttävää. Ei M.A ollut kuullut mitään siitä, että Milolla olisi joku heila? Mitä, oliko hänen tiedoissaan aukko! Oh my good, jotain olisi tehtävä, jotta sen saisi täytettyä.

"Mä ihailen sellaisia jätkiä, jotka tekee kaikkensa naisen puolesta", vaaleaverikkö puhui ja hymyili Milolle hurmaavasti.
"Se on... Seksikästä", Mary-Ann lopetti ja vinkkasi Milolle vihjailevasti silmäänsä. Sitten tyttö istuutui lattialle jalkojensa päälle ja taputti viereensä, jotta Liz istuutuisi siihen.

Blondin sanomiset alkoivat nyt todellakin ottaa päähän, ja Lizbeth oli juuri avaamaisillaan suunsa sanoakseen, että älä unta nää, mutta Mary-Ann ehti ensin luoda viattoman hymyn hänelle, jonka jälkeen sanoi, ettei Nathan kauaa kestäisi. Brunette ei voinut muuta kuin myöntyä jälleen kerran ja nyökätä vastaukseksi.
Noh, jos Nathan ei kestä kauaa, niin sitten hän voisi mieluusti lähteä mukaan. Tai ei nyt mieluusti, mutta ainakin paremmin mielin, olihan M.A:n sanomisilla jonkunlaista arvoa hänelle.

Kun Milo sitten kiskaisi paitansa pois yltään, katsoi Lizbeth murto-osasekunnin ajan tämän vartaloa, mutta käänsi sitten katseensa muualle.
"Kyllämäkestännäitäkyllämäkestännäitäkyllämäkestännäitä.." tyttö jauhoi mielessään ja ajatteli jo ensi viikkoa, sillä pääsisi treffeille Liamin kanssa.
"Sovitaan näin, että treffit on palkinto tästä kestämisestä? Okei", tehtiin pieni sopimus mielessä välittämättä sen suuremmin, mitä ympärillä oikein tapahtui.

Harmaat silmät seurasivat M.A:n pientä flirttailua, joka kuitenkin loppui melko lyhyeen. Sitten tuo tyttö jo istahti alas lattialle ja taputti viereensä, josta ei kyllä voinut olla erehtymättä: Mary-Ann halusi, että Lizbeth istahtaisi tämän viereen.
Pienen epäröinnin jälkeen neiti kuitenkin nieli pienen ylpeyden hippusensa ja istahti blondin viereen lattialle jalkojensa päälle, josta kuitenkin kellahti istumaan takapuolelleen, sillä ei halunnut jalkojensa puutuvan oman vartalonsa painon takia. Vielä käsi tukemaan asennossa pysymistä ja se oli sitten siinä.

Drewn kommentti peliin osallistumisesta ei yllättänyt Nathania. Poika huokaisi syvään ja manasi samalla siskoaan helvetin syvimpään kolkkaan. Se on piru naiseksi... Mutta kun Milo otti paitansa pois päältä, Nathan katsoi häntä erittäin hämmentyneenä.
"Milo, mit-mit-eihä me- mitä helvettiä!?" Nathan huudahti ja siinä samassa hänen mielestään katosi rauhallisen kaljanjuomingin idylli.

Mary-Annen sanat "Ja sitä paitsi, ei sun tartte mua kattella." saivat pojan ajattelemaan asiaa. Liziä olisi tosiaan ilo katsella. Mutta olisiko se sen väärti..? Nathan huomasi siskonsa flirttailevan Milolle ja pojan kasvoille vääntyi inhotus. Ei epäilystäkään, Mary-Ann saataisiin tolkkuihinsa - ja pois poikien seurasta vain yhdellä ehdolla.

'"Mitkä on panokset..? Jos me voitetaan, te jätätte meidät tänne omaan arvoomme. Jos te voitatte, me.. ilmeisesti häivytään." Nathan sanoi nielaisten, sillä ei tiennyt, miten Drew ja Milo reagoisivat panosten asetteluun. "Jos tää on selvä.." Nathan sanoi ja otti hupparin päältään ja jatkoi:" Nii kai mä oon sitte mukana."

Drew joi viimeiset kulaukset kaljastaan, pisti sen Nathanin huoneen pöydälle ja istahti sitten itsekin lattialle. Hän kuuli mitä Nathan sanoi panoksista. Reilumpaa olisi, että joko tytöt ulos tai pojat ulos, riippuen siitä kumpi voittaa. Tai hetkinen... Drewn puolesta tytöt kyllä saisivat jäädä. Tällä hetkellä hän oli jo kuitenkin sen verran kännissä, ettei mikään saisi hänen mieltään maahan. Ei edes M.A. Ja kun molemmat prinsessoista kerta olivat niin hyvän näköisiäkin.
Drew päätyi kuitenkin nyökkäilemään Nathanille.

Sitten poika katsoi M.A:ta, Nathania ja Miloa jotka kaikki olivat ottaneet päällyspaitansa pois.
"...Pitääks munki ottaa tää pois?" hän sitten hetken kuluttua sanoi pöllämystyneesti venyttäen samalla t-paitansa kaulusta.

Milo katsahti hieman säikähtäneesti M.A:ta, joka oli tarttunut pojan sanoihin. Voi perse, ei hän voisi kertoa Mandystä, ei missään nimessä. Ei poika haluaisi ensinnäkään paljastua seurustelevaksi saati sitten että on isä. Nyt täytyisi keksiä joku pieni valkoinen valhe.
"Niin eiku siis tuolla.. kaupungilla juhliessa.. niin huomasin et yhtä neitokaista oltiin ryöstämässä ja.. niin pelastin sitten sen, ei mitään sen vakavampaa", Milo sanoi naurahtaen vielä epävarmasti perään ja haroi hajamielisenä hiuksiaan. Toivottavasti blondille menisi tuo läpi, pojat nyt uskoisivat mitä vain. Sitten Milokin istahti lattialle muiden joukossa. Poika avasi itselleen samalla uuden oluen ja hörppäsi siitä, jotta ei tarvitsisi enää sanoa mitään muuta.

"Joo Drew, paita pois vaan! ja Liz kanssa, et ollaan tasoissa", Milo sanoi sitten taas innostuneesti ja virnuili muille. Panokset pelissä olivat mukavat, tosin Milohan ei talosta lähtisi vaikka häviäisi. Poika vaikka lukittautuisi vessaan, mutta kerran kun sisälle jonnekkin oltiin päästy niin siellä pysyttäisiin. Tosin häviöstä ei ollut pelkoakaan. Nuorukainen otti taas kulauksen oluestaan, joka oli jo ties mones. Ei Milo ollut enää laskuissa pysynyt, mutta pystyssä onneksi vielä joten kuten pysyttiin ja järkikin vielä kulki päässä suhteellisen hyvin. Puhe hieman saattoi olla välillä sammaltavaa, mutta se oli pientä se. Poika nappsi sitten kortit käteensä ja alkoi sekottamaan kortteja ja sen jälkeen jakamaan niitä.

M.A hymyili vain maireasti, kun pojat alkoivat yksitellen tulemaan mukaan peliin. Kappas, tämähän kävi hyvin. Tosin tässä oli nyt yksi iso mutta...
Aivan. Mary-Annen ja Lizin täytyisi voittaa, jos he tahtoivat häätää pojat talosta. Ja osasiko M.A räsypokkaa?
Haha haha haa...
No, ainakin tästä tulee uusi kokemus, jos ei mitään muuta positiivista tästä löydetty.

"Joo, jos jompikumpi meistä voittaa, niin te jätkät häivytte", Mary-Ann selvensi ja osoitti itseään sekä Liziä.
"Jos te voitatte, te saatte jäädä", tyttö jatkoi ja hymyili säteilevästi.
"Eiks tää ois ihan hyvä diili", cheerleader tokaisi tyytyväisenä.

Mary-Ann naurahti Drewin kysymykselle ja nyökkäsi.
"Joo. Päällyspaidasta luopuminen tarkoittaa sitä, että on mukana pelissä", M.A keksi nopeasti säännön ja kääntyi katsomaan Liziä odottavasti hymyillen.
Jotenkin Milon sanat tuntuivat hyvin ontuvilta, mutta vaaleaverikkö ei jaksanut kiinnittää niihin sen enempää huomiota.
"Noniin Liz, päällyspaitaa pois", tyttö kannusti ystäväänsä ja nojautui lähemmäs tätä.
"Toivottavasti sä hallitset korttipelit..." Mary-Ann kuiskasi Lizbethin korvaan ja vetäytyi hieman kauemmas toisesta.

Voi hitto! Hänenkin pitäisi luopua päällyspaidastaan tai no, topistaan. Mutta jos hän ei luopuisi siitä, hänen ei tarvitsisi pelata moista peliä, mutta sitä hän ei voisi tehdä Mary-Annelle.
Lizbeth katsoi ihmisiä ympäri huonetta, joista jotkut katsoivat häntä oikein odottavasti. Eli tälläkin kertaa asiat oli päätetty hänen puolestaan. Hienoa.
Brunette huokaisi alistuneena ja otti kiinni mustan, olkaimettoman toppinsa helmoista, jonka vetäisi sitten pois yltään. Topin alta paljastuivat mustat, pitsiset rintaliivit.
Hemmetti. Miksi hän oli juuri tänään valkannut kyseisen alusvaatekokoonpanon? Tosin eihän hän olisi voinut edes aavistaakaan että joutuisi tällaiseen touhuun mukaan.
"Tää on epäreilua, kun sulla oli vielä toppi alla..." mumisi Lizbeth melkein äänettömästi M.A:lle kahdetivalla äänensävyllä.

"Älä huoli, poikaystävät opetti pelaamaan voitokkaasti korttipelejä", kuiskaisi cheerelader takaisin toiselle ja päästi irti topistaan, jonka antoi tipahtaa lattialle.
Tästä tulisi varmasti mielenkiintoista, sillä eiväthän kundit osanneet olettaa, että tytötkin voisivat hallita tällaisen pelin. Eivät tietenkään. Tytöt vain pelasivat mukamas totuus vai tehtävä peliä ja pelkästään juoruilivat. Niin varmaan. Eivätkä poikaystävät muka ikinä pelanneet ystäviensä kanssa tyttöystävän kera ja olivat valmis ottaamaan riskin, että toinen häviäisi?
"Turha yrittää sitten huijata, koska mä kyllä huomaan sen", neiti sanoi varoittavaan äänensävyyn ja virnisti ilkeästi kundeille.

Arpa on sitten heitetty. Nathan istuutui korttiensa ääreen lattialle ja haroi vaaleahkoa tukkaansa. Tästä ei tullutkaan sellaista iltaa, jota poika oli odottanut, mutta sentään tyhjää parempi. Panokset ilmeisesti kelpasivatk kaikille, sillä kukaan ei valittanut niistä, ainakaan suoraan. Kummatkohan oikeasti mahtavat voittaa, tytöt vai pojat?

Nathan otti suuren kulauksen kaljastaan. Eihän tätä voi selvin päin pelata...
Kun Milo sitten kertoi, mistä oli ruhjeensa saanut, pojalle se meni ainakin ihan täydestä ja hän taputti Miloa olkapäälle sanoen:" Miloha on oikea supersankari. Minkäslaiset trikoot haluut päälle supersankarihommiis?" Sitten hän naurahti, yrittäen samalla virittäytyä tulevaan koitokseen. Huumorilla pärjää aina.

Päällyspaidan riisuminen peliin osallistumiseksi kuulosti hyvältä pelisäännöltä. Varsinkin, kun Lizillä ei ollut toppinsa alla muuta kuin rintaliivinsä. Jos peli alkaa jo tässä vaiheessa vaikuttaa hyvältä, saa nähdä, minkälaiseksi se muuttuu. Nathan yritti salaa vilkuilla Lizin näkyviä muotoja, mutta pienessä maistissa ollessaan hänen katseensa saattoikin jäädä vähäksi paikalleen. Poika yritti ryhdistäytyä ja hieraisi kerran silmiään.
"Joo, Drew. Ota säki se paita pois, nii ollaa kaikki tasoissa."

Tätä peliä Nathan ei halunnut hävitä. Mikään ei olisi ollut nöyryyttävämpää kuin häviäminen M.A:lle räsypokassa. Tai ylipäänsä tytöille häviäminen.
Yhtäkkiä pojalle tuli mieleen kysymys peliä kohtaan.
"Pelaammeko me viimeiseen vaatekappaleeseen asti?" Tämä kysymys siis koski alusvaatteiden riisumista.

Liz riisui vaivautuneena toppinsa, jonka alta paljastuivat mustat pitsiset rintaliivit. Drew ei voinut olla tuijjottamatta niitä hetken lumoissaan, mutta palasi sitten järkiinsä ja riisui nyt oman t-paitansa pois paljastaen trimmatut vatsalihaksensa. Pojalla oli jo nyt vaikeuksia pitää itseään aisoissa, kun hän mietti miten kaksi vähäpukeista tyttöä istuisivat hänen edessään. Tilanne oli käymässä hieman tukalaksi.

Drew otti uuden juoman ja avasi sen saadakseen itselleen jotain muuta tekemistä ja ajattelemista. Ja oli juuri ottamassa ensimmäistä kulausta, kun Nathan vielä jotain järkeä päässään, kysyi pelaisivatko he siis viimeiseen vaatekkappaleeseen asti. Drew vetäisi osan kaljastaan väärään kurkkuun ja alkoi köhimään. Kun hän sai itsensä rauhoitettua, hän pudisti päätään saadakseen pervot kuvajaiset pois mielestään.
"Okei, mieti jotain epäseksikästä... vaikka... naapurin lihava muori tamppaamassa mattoja", hän mietti.
"Eww..." poika sanoi puoliääneen huomaamattaan.

Milo naurahti Nathanin vittuilulle ja virnisti tälle sitten ovelasti.
"Semmoset söpöt pinkit leggingisit olis aika jees, eiks ne sopiskin mulle hyvin? Vai mitä tytöt?", nuorukainen sanoi naurahtaen uudestaan ja esitteli sitten sääriään, nostan hieman housujensa lahkeita. Kuitenkin Liz oli alkanut riisua paitaansa ja Milon keskittymiskyky siirtyi omista jaloistaan tytön yläkroppaan, joka näytti erittäin jumalalliselta. Onneksi Lizzillä ei ollut muita paitoja, joten sai heti alkuunsa katsella naiskauneutta parhaimmillaan. Sitten Nathan kysyikin jotakin vaatekappaleista.
"No siis mulle ainakin käy ihan kaikki pois vaan tyyli, mutta annetaan tyttöjen nyt päättää", Milo sanoi sitten virnistellen katsoen nyt hetken tyttöjä silmiin.

Milo olikin saanut puheensa keskellä myös kortit jaettua jokaiselle. Viisi korttia siis ja pakka sitten keskelle ihmisiä. Nuorukainen katsoi korttejaan ja jumittui pikemminkin katsomaan niissä olevia leideja, kuin itse kortteja. Kuitenkin katseltuaan tarpeeksi tämä tajusi alkaa miettimään strategiaansa.
"Niin siis kaks vaihtoja, ja jätetäänkö pimeet kokonaan pois?", Milo sanoi sitten kysyvästi ja selaili vielä korttejaan. Poika oli selvästi humalassa, kun ei pystynyt enää toimimaan kovin ripeästi ja sekin vähä mitä joskus mies moneen asiaan pystyi kerralla, oli nyt jo kadonnut aikoja sitten.

Mary-Ann yritti olla purskahtamatta nauruun, kun kuuli Lizin mutinat. Hups, mites tämä nyt tällaiseksi meni. No, Liz riisui paitansa kuitenkin melko kiltisti, jolloin M.A kääntyi katselemaan poikien ilmeitä. Okei, Liz sai käännettyä poikien katseet, mikä aiheutti tässä vaaleaverikössä pientä närkästystä. Hän ei tahtonut jäädä Lizin varjoon, joten päätti riisua vielä omankin toppinsa pois päältä, jolloin hänelle jäi ylleen vain vaaleansiniset rintaliivit, joiden reunoja koristi valkoinen pitsi.
M.A kääntyi ystävänsä puoleen.
"Ollaan nyt kumpikin samassa lähtöpisteessä, joten tää on kai jo ihan reilua peliä", Mary-Ann kertoi tekonsa syyn Lizbethille. Totta kai tämä oli hieman kaunisteltu totuus asiasta, mutta ei Lizin tarvinnut sitä tietää.

"Alusvaatteisiin asti", M.A sanoi oman kantansa siihen, kuinka pitkälle he pelaisivat. Hän ei todellakaan aikoisi riisuutua kokonaan oman veljensä edessä, ja varmasti koko tämä porukka ymmärtäisi sen ilman selittämistä.
Drewkin oli saanut oman paitansa pois, jollois tummansiniset silmät katsahtivat nuorukaisen yläkropan nopeasti. Mmm, ei paha. Miksi M.A ei tiennyt, että Drewilla oli noinkin hyvä vartalo?
No, nyt hän ainakin tiesi.
"Pimeet mukaan", Mary-Ann ehdotti jälleen oman mielipiteensä ja hymyili Milolle hurmaavasti. Pimeiden ollessa mukana huijaaminen olisi helpompaa, ja kun M.A ja Liz olivat vielä selvinpäin, he voisivat huijata jätkiä ja voittaa.
Kyllä, tyttöjen olisi voitettava tämä peli.

Sitten Mary-Ann kääntyi veljensä puoleen, kun oli ottanut Milon jakamat kortit käsiinsä.
"Nathan, hakisit sä mulle ja Lizille juotavaa jääkaapista? Sä kun oot niin urheilullinen, ja Liz arvostais sitä tekoa", M.A pyysi oikein kauniisti ja hymyili veljelleen valloittavasti.
Hän aikoisi vetää Lizin mukaan vielä moniin keskusteluihin veljensä kanssa, jos se auttaisi Mary-Annea saamaan tahtonsa läpi. Ilkeä kuin Mary-Ann sattui olemaan.

Mary-Ann päätti sitten itsekin riisua vielä yhden vaatekappaleen, jotta saisi paljastella rintaliivejään, joita Lizbeth ei kyllä katsellut lainkaan. Mitä siitäkin tulisi? Joku luulisi häntä lesboksi? Come on! Oli hän ennenkin nähnyt rintaliivejä ja vielä katsellut omiaan, joten miksi hän nyt vielä katselisi Mary-Annen kalliita liivejä, jotka kuitekin olivat paljon kauniimmat ja seksikkäämmät kuin hänen omansa.
"Nyt on parempi", Lizbeth sanoi ystävälleen, mutta tiesi, että tuo teki noin jalon eleen vain sen takia, että saisi yhtä paljon huomiota kundeilta, kun hän oli hetki sitten saanut.
Mutta hei, sehän oli M.A, joten mitä muutakaan voisi olettaa? Sehän oli niin, että blondissa se huomio olisi oltava suurimmaksi osaksi. Liz itse saisi vain silloin tällöin saada huomiota, mutta peruspointti oli se, että M.A saisi enemmän paistatella kundien katseiden alla kuin kukaan muu tässä huoneessa.

Sitten blondi cheerleader aloitti jälleen hänen puolestaan puhumisen, johon Lizbeth ei jaksanut edes reagoida mitään, mutta olisi kyllä ollut mukavampaa, että pimeät kortit olisi jätetty kokonaan pois pelistä. Kun pimeät kortit olivat pelissä, joutui hän entistä tarkemmin seurata haukkana peliä ja ottaa selville kuka huijasi ja kuka ei, pimeät kortit kun edesauttoivat huijaamista, johon hän itse ei ollut koskaan sortunut.
Noh, ehkä Mary-Ann sitten osasi hyödyntää niitä.

Kortit jaettiin ja peliä aloiteltiin. Brunette nosti kortit käsiinsä ja vilkuili niitä hetken.
"No, näillä ei ainakaan hävitä", todettiin itsekseen, pienesti hyvillään.
Samassa Lizbethin katse ponnahti kuin ohjus M.A:han, joka yritti aivan selkeästi pompotella Nathania sillä toivonrippeellä, että hänen tunteensa muka saattaisivat muuttua Nathania kohtaan, kun tuo ryhtyisi heidän palvelijoikseen.
"Ei kun mä voin hakea, ihan oikeesti M.A, anna nyt Nathanin olla", sanoin cheerelader huokaisten, laski korttinsa maahan ja nousi ylös lähtien suunnistamaan ulos Nathanin huoneesta, kohti portaikkoa ja niiden lähellä sijaitsevaa keittiötä.

Nathan otti kortit käteensä ja selaili niitä hetken. "Kyllä, ehdottomasti pimeet mukaan..." Hän mumisi ja katsoi samalla kummaksuen Drewin suuntaan, kun tämä sanoi puoliääneen "Eww..."

Kun sitten Mary-Annkin riisui paitansa pois päältään, Nathan käänsi katseensa automaattisesti toiseen suuntaan. "Seonsunsiskosseonsunsiskosseoonsunsiskos..." Hän mantrasi mielessään ja sulki silmänsä hetkeksi. Ei Mary-Ann kuitenkaan kuvottava ulkoa päin ollut, päin vastoin. Jos tyttö olisi ollut vieras, niin Nathan olisi antanut katseensa levätä M.A:ssa pitkäänkin, mutta tyttö oli kuitenkin hänen siskonsa, joten Nathan päätti pitää vielä viimeiset kunnian rippeensä. "Okei, ei täs mitää. Kyllä mä totun. Jos mä kuvittelen, että ne on bikinit, nii sitte ei pitäs olla mitää ongelmaa.."

Nathan oli lähes tulkoon heti liikkeellelähdössä, kun M.A ehdotti, että poika hakisi hänelle ja Lizille lisää juotavaa. Hän nousi salamannopeasti ylös ja huomasi Lizin lähteneen ensin, joten poika suunnisti tytön perään jääkaapille. Siinä samalla Nathanhan voisi hakea lisää juotavaa.

Keittiöön ennättäessään Nathan avasi jääkaapin oven ja katseli mitä muuta sieltä löytyisi. Hän otti esille tytöille lisää siideriä ja pojille mäyräkoiran. Hän kävi läpi jääkaapin vieressä olevan kaapin ja löysi sieltä sipsejä, jotka nosti pöydälle.
"Haluisitsä jotain muuta, Liz?" Nathan kysyi tytöltä ja yritti luoda tässä vaiheessa jonkinlaista keskustelun tynkää. Kunpa tyttö ei vain tuijottaisi poikaa kylmänä, vaan oikeasti edes keksisi jotakin keskusteltavaa. Puhuisi vaikkapa... ihan sama, säästä! Lizin ääni oli kuitenkin kuin sulosointuja Nathanin korville.

Nyt M.A:kin päätti riisua toppinsa paljastaen sen alta vaaleansiniset rintaliivinsä. Drewn katse sinkoutui heti blondin varustuksiin, mutta pian sen jälkeen se siirrettiinkin nolona muualle. Ehkä tämä ei sittenkään ollut hyvä idea. Pojan päähän oli jo nyt ihan pyörällä. Jos totta puhutaan, hän ei ollut tottunut tällaiseen. Hänen ainoa seurustelusuhteena ikinä oli ollut Moniquen kanssa, eikä jätkä ollut ilmeisestikään aikuistunut edes senkään jälkeen. Tai ainakin ajatukset olivat välillä esiteinin tasolla... No onneksi pelattiin vain alusvaatteisiin asti.

Drew vaihtoi asentoaan paremmaksi ja katsoi korttejaan. Eivät olleet mitkään heppoiset. Tai no naisten kuvat kyllä olivat, mutta muuten... Juuri hänen tuuriaan. No onneksi pimeät olivat kuitenkin käytössä, jos niistä nyt mitään apua olisi tässä tilassa.

Nathan ja Liz menivät molemmat hakemaan lisää juomista. Drewn puolesta hän voisi vaikka juoda nyt viimeisen kajlansa, jos hän yhtään välitti olotilastaan. No ei hän jaksanut siitä paljoa välittää. Poika otti taas yhden kulauksen ja tutkiskeli korttien kuvia. "Onkohan noi silikonit vai luomut", hän mietti ja vertaili kuvia keskenään, kun ei ollut muutakaan tekemistä.