Welcome to Hell- I mean the McAllisters!

Nuorukaisen kortit olivat itseasiassa ihan hyvät, joten mahdollisuus voittoon olisi suhteellisen hyvä. Ainakin jos suoran kerääminen onnistuisi, nyt se oli yhden vaivaisen kortin päässä. Milo katsahti Nathaniin ja Liziin, jotka lähtivät keittöön.
'Niin sitä pitää mies Milo ajatteli itsekseen ja virnuili omille ajatuksilleen mielipuolisesti. Ehkä Nathan saisi hurmattua Lizin, tai jotain. Odotellessaan noiden saapuvan takaisin katseli Milo korttiensa takaa salaa M.A:n hemaisevaa kroppaa ja välillä taas korttiensa naisia, jotka olivat vähintään yhtä seksikkäitä kuin oikea olento edessä. Eikös se ollut, että humala kaunistaa? Vai miten se meni?

"Missä vitussa ne nyt viipyy?", Milo kysyi sitten ja naurahti taas huvittuneena sanoilleen. Sielläpä juuri, jos se sattui pojasta olemaan kiinni. Tosin nuorukainen vähän epäili ajatuksiaan, sillä Liz vaikutti aika kiltiltä näin loppujen lopuksi, ainakin jos verrattiin M.A:han - tuohon tyttöön jota monikin jätkä oli päässyt kokeilemaan Astonistakin.
"Mä oon ihan varma, et te tytöt häviitte", Milo sanoi sitten naureskellen ja katsoi Mary-Annea silmät kiiluen. Sitten nuorukainen hörppäsi taas oluestaan kulauksen ja keskittyi tuijottamaan korttejaan melkein kuola valuen suupielistä. Miten niin Milo alkoi olla humalassa? Ei kai!

"Liz, ei sun tartte. Liz. Liz!" M.A huudahti ystävänsä perään, joka olikin noussut ja tarjoutunut hakemaan juotavaa. Eihän Mary-Ann ollut Liziä tähän tehtävään usuttanut, vaan veljeään! ... Joka lähti Lizin perään. Mmm, eihän tämä sittenkään mennyt niin huonosti kuin Mary-Ann oli hetki sitten kuvitellut.
Nathan ja Liz saisivat viettää hieman kahdenkeskistä aikaa. Hihi, sehän sopi paremmin kuin hyvin. Ehkä Liz tajuaisi, millainen pakkaus Nathan oli ja... Jättäisi Liamin?
Jep, Mary-Ann oli ilkeä, mutta totta kai hän oli enemmän veljensä kuin sen Liamin puolella, josta tyttö ei tiennyt melkeinpä mitään.

Cheerleader keskittyi sitten nykyiseen tilanteeseen. Hän laskeutui istumaan nyt tasaiselle maalle jalkojensa sijasta ja nojautui nojaamaan kätensä varaan. Tummansiniset silmät tarkastelivat edessä istuvia yläosattomia poikia tutkivasti, ja täytyi kyllä myöntää, että molemmilla miehenaluilla oli todellakin ihan mukavat vartalot. Milon vartalo tosin hieman kammoksutti niiden haavojen takia.
Ei paha, ei ollenkaan paha.
M.A huomasi Milon katseen itsessään, jolloin itsevarma hymy kohosi neitokaisen huulille.
"Noh? Miellyttääkö näkymät?" vaaleaverikkö kysyi ja kohotti toista kulmaansa vihjailevasti. Olisi syytäkin miellyttää, sillä eihän tämän cheerleaderin vartalossa ollut mitään vikaa.

Tyttö kohautti välinpitämättömästi kulmiaan, kun Milo kysyi, missä Nathan ja Liz viipyivät. Mary-Annen puolesta he saisivat vaikka olla koko illan poissa, jos se saisi Nathani tyytyväiseksi.
"Ne varmasti nauttii toistensa seurasta. Kyllähän me voidaan jotain kolmistaan kehitellä.." M.A vastasi ja hymyili viekkaasti. Joo, Mary-Ann ei harrastanut kimppakivaa, eikä aikoisi nytkään harrastaa. Jos hänen täytyisi jompikumpi noista kahdesta valita, hän valitsisi luultavasti Milon. No hei, olihan Drew seurustellut alemman klikkiläisen kanssa! Milo taas oli puhdas pulmunen, eikö?
"Ai oot noin varma? Nooo, saapa nähdä", M.A vastasi Milolle ja hymyili valkeat hampaat esillä.
"Sinuna en olis noin varma. Musta tuntuu, että me tytöt vielä tullaan yllättämään teidät. Ja saadaan nähdä teidät puolialastomina", Mary-Ann sanoi naurunsa seasta ja päätyi hymyilemään kauniisti.

Cheerleader marssi alakertaan, mutta jossain vaiheessa Nathan pääsi ohittamaan hänet ja olikin ensimmäisenä keittiössä ottamassa jo jääkaapista siidereitä sun muita pöydälle, joka oli hieman hämmentävää Lizbethistä. Sekös sai loihdittua pienen hymyn tytön huulille, joka käveli sitten pöydän luokse ja jäi nojailemaan siihen seuraten samalla toisen touhuja hymy pysytellen kasvoilla.
"Hmmmm", hymisi tyttö mietteliäänä Nathanin kysymykselle nostaen katseensa kattoon.
Haluaisiko hän jotain muuta? Ehkäpä viinirypäleitä jos vain oli mahdollista?
"Ei teillä sattus olee viinirypäleitä?" kysyttiin ystävällisesti ja katsottiin urheilijaa suoraan silmiin hyväntahtoisesti. Brunette varoi antamasta vääränlaisia merkkejä, sillä ei halunnut osoittaa olevansa kiinnostunut toisesta SILLÄ TAVALLA, vaan lähinnä ystävänä ja yhden parhaimman ystävän veljenä.
Yksipuoliset rakastumiset olivat sitten inhottavia.

"Joten.... Vieläkö psykologia kiinnostaa?" yritettiin luoda smalltalkia toisen kanssa.
"Musta tuntuu että oon vaan enemmän rakastunu siihen aineeseen! Se on niin kauheen mielenkiintosta ja loogista, jotenkin niin läheistä", cheerleader selitti innokkaasti, psykologiasta puhuminen kun sai aina hänet hyvin puheliaaksi ja innostuneeksi. Hän taisi olla liian rakastunut kyseiseen aineeseen, eikä aine itse tainnut olla se ainoa syy.
"Ja varsinkin kun Liam on siellä."
Hupsis! Neiti laittoi äkkiä käden suunsa eteen ja etsi nopeasti Nathanin kasvot katsoakseen niitä pahoittelevasti. Hän oli pahoillaan. Kovin pahoillaan. Jos hän ei olisi tavannut Liamia, olisi Nathan aivan varmasti hänen sydänkäpysensä tällä hetkellä, varmalla kympillä!
"Anteeks, mä innostuin vähän liikaa", pahoitteli Lizbeth ja siirsi katseensa pöydällä oleviin siidereihin.

Lizin pyytäessä viinirypäleitä Nathan katseli etsivästi ympärilleen, kunnes huomasikin keittiön pöydällä rypäletertun. Hän otti sen käteensä ja tarjosi tytölle. "Täs. Vai haluutsä, että ne on erikseen?" Ja kuorittuina, poika lisäsi mielessään, sillä niin hän olisi tehnyt, jos tyttö olisi pyytänyt. Yllättäen hänen mieleensä ilmaantui mielikuva siitä, että Liz makasi sohvalla ja Nathan syötti hänelle kuorittuja viinirypäleitä... Mitä ihmettä pojan mielessä taas liikkuikaan! Poika ravistei päätään saadakseen itsensä taas nykymaailmaan.

Nathan tajusi, että Liz oli juuri kysynyt häneltä kysymyksen. "Mläh?" Poika älähti, koska kysymys oli mennyt häneltä ohi, mutta pian hän tajusikin, mitä tyttö kysyi.
"Joo, joo.. Psyka.. Tota, joo." Poika vastasi, sillä ei saanut oikein kunnolla sanoja suustaan sillä hetkellä. Hienoa, nytpä Nathan vaikutti Lizin silmissä vajavaiselta ja tyhmältä urheilijalta..
Lizin puhuessa rakkaudestaan psykologiaan Nathan nyökytteli mukana. "Psykologia on siitä hyvä aine, että sen avulla voi selittää ihmisten käyttäytymistä." Poika sanoi oman vastauksensa, josta toivon mukaan ilmeni se, että poika piti vielä psykologiasta.

"Ja varsinkin kun Liam on siellä."
Nathan ei ollut varma, oliko kuullut oikein, joten hän katsoi kysyvästi Liziä. Tytöllä oli käsi suunsa edessä ja hän näytti pahoittelevalta. Siis, oliko Lizillä jotain juttua... Liamin kanssa?? Se sai Nathanin sanattomaksi. Olihan poika luullut, että Lizillä olisi ollut samanlaisia tuntemuksia poikaa kohtaan, mutta eipä näemmä ollut.
Nathan pyyhkäisi kädellä otsaansa ja huokaisi pienesti. Ei se mikään ihme ollut, että Lizillä oli poikaystävä. Olihan tyttö vetävännäköinen ja äärettömän fiksu. Poika katsoi kuitenkin parhaaksi lähteä tästä tilanteesta. Hän otti kaljat ja sipsit ja suuntasi huoneeseensa, mutisten Lizille jotakin "Mjoo, ei s mtn..."

Nathan palasi huoneeseensa ja asetti kaljat sänkynsä viereen ja sipsit kaikkien keskelle. Suoraan sanottuna, poikaa vitutti suunnattomasti. Mitä siinä Liamissa oli muka, mitä ei ollut Nathanissa, niin mitä? Hän yritti siirtää huomionsa kortteihin (jotka olivat pirun huonot, ei yhtään paria), mutta hänen mielessään silti mylleri. Joten ratkaisu = lisää, ehdottomasti lisää, ellei peräti paljon kaljaa!

//Sori mulla on nyt pää vähän kipeänä enkä muutenkaan meinaa keksiä mitään TT_TT

Nathan ja Liz saapuivat takaisin paikalle sipsien ja kaljojen kanssa. Nathan näytti jotenkin ärsyyntyneeltä, mutta se ei kyllä ollut mikään ihme, kun tällaisessa tilanteessa oltiin.
"Noniin päästään alottamaan!" Drew sanoi innostuneena. Sitten hän kahmaisi muutaman sipsin toisella kädellään, söi ne ja pyyhki kätensä housuihinsa.

Milo virnuili M.A:n kysymykselle näkymistä ja naurahti rennosti. Tottakai ne miellyttivät, ketä ei olisi miellyttänyt? Silloin kyllä olisi ollut homo, jos tuollainen viehättävä vartalo ei kiinnostaisi.
"Mitäpä luulet? Taidat tietää vastauksen sanomattakin", Milo vastasi nyt hieman flirttailevaan sävyyn Mary-Annelle ja laski korttinsa lattialle odottamaan, Nathanin ja Lizin saapumista.
"Oon mä aika varma, tosin kyllä mä mielelläni omaa kroppaani tollasille neidoille näyttäisinkin..", Milo jatkoi vielä pilke silmäkulmassa ja nosti sitten korttinsa käteen kun parikunta suvaitsi saapua takaisin.

Milo kahmaisi myöskin sipsejä syliinsä ja mussutti muutaman. Suolainen maistui niin täydelliseltä kaljan seurana. Poika vaihtoi sitten pakasta muutaman kortin ja sai itselleen kaksi paria, tosin pienet nimittäin kakkos ja kolmosparit, mutta kyllä niillä hyvällä tuurilla pärjäisi. Pimeitä voisi yrittää.
"Pimeenä kukaan?", Milo kysyi sitten ja ojensi yhtä korttiaan keskelle. Samalla poika loi hieman salamyhkäisen katseen Mary-Anneen, joka oli kummasti nyt alkoholin vaikutuksen alaisena viehättämään tämän nuoren pojan silmiä.

Mary-Ann päätyi vain virnuilemaan tyytyväisenä, kun Milo alkoi selvästi flirttailla hänen kanssaan. Eihän siinä mitään, kyllä M.A mielellään flirttaili hyvännäköisten jätkien kanssa. Ja Milo miellytti silmää, sitä ei voinut kiistää.

Sitten Nathan tulikin takaisin huoneeseen ja Liz luultavasti tulisi aivan pian perässä.
"Toithan sä mulle sitä siiderii?" M.A varmasti ja alkoi tutkailla Nathanin tuomisia. Ei siideriä. Silloinkos cheerleaderin ilme muuttui tuimaksi.
"Minne sä mun juomiset jätit? Et kai sä vaan antanu Lizin kannettavaks niitä?" Mary-Ann tiukkasi vakavaan sävyyn ja katsoi Nathania odottavasti.
Mitähän keittiössä oli tapahtunut? Toivottavasti jotain sellaista, mikä edisti Nathanin ja Lizin näkymätöntä suhdetta. Nathanista kuitenkin tuntui paistavan... Vitutus?
Hitto, mitähän oli tapahtunut?

Nyt vasta vaaleaverikkö vilkaisi omia korttejaan, jotka olivat olleet maassa jo jonkin aikaa. Ensiksi tytön oli vaikea tajuta, oliko hänellä mitään kädessään, mutta sitten ilme kirkastui. Ahaa, kolme kuningasta. Eikös se ollut ihan hyvä käsi?
Mary-Annen silmät kohtasivat juuri sopivasti Milon silmät, jotka katsoivat häneen. M.A vain hymyili hurmaavasti, täytyihän sitä pitää yllä itsevarmaa ja kaunista olemusta.
"Mä voin", blondi vastasi Milon kysymykseen ja nappasi pojalta tämän kortin antaen oman korttinsa pojalle. Mary-Ann sai Milolta vitosen. Hmph, ei sillä mitään tehnyt.

Lizbethin olisi niin tehnyt mieli pyytää tuhannesti anteeksi ja kertoa toiselle, että piti tätä hyvänä tyyppinä ja niin edes päin, mutta se ei varmaankaan olisi paljoa nostattanut pohjalukemille romahtanutta tunnelmaa, joten tyttö vain antoi toisen lähteä pois tilanteesta.
"Voi helvetti Liz, mitä menit tekemään", tyttö mumisi itsekseen ja huomasi Nathanin jättäneen siiderit pöydälle, vaikka M.A oli nimenomaan pyytänyt toista tuomaan ne.
Eli Nathanille oli luvassa lisää valitusta rakkalta siskoltaan.
Cheerleader otti siiderit syliinsä ja laittoi ne melko hyvään asentoon sylissään, että uskalsi napata toisella kädellään viinirypäletertun pöydältä. Pientä matkaevästä tarvittiin aina mukaan.
Okei, myönnetään, että hänellä on jo jonkin sortin viinirypäleriippuvuus, mutta siitä ei kenenkään tarvinnut tietää. Ne vain olivat niin hyviä, muttei niitä voinut kauhesti kerralla syödä.

Brunette lähti sitten kapuamaan portaita ylös, joista suunnisti Nathanin huoneeseen yrittäen muuttaa tuskastuneen ilmeensä perusilmeekseen, mutta se ei ihan onnistunut. Häntä tosiaankin harmitti Nathanin puolesta. Hän olisi niin mielellään kertonut, mitä toista kohtaan tosiaankin tunsi. Kyllä hän toisesta välitti, siitä ei ollut epäilystäkään. Liam nyt vain oli päässyt kiilaamaan Nathanin eteen, ei sille oikein mitään voinut enää tässä vaiheessa.
Tyttö ojensi M.A:lle siideriä ja yritti hymyillä huolettomasti, mutta sai vain aikaiseksi vaivaantuneen hymyn, jonka jälkeen istahti toisen viereen laskien loput siiderit sylistään lattialle.
Siiderin juomisen sijaan Lizbeth alkoi napsimaan viinirypäleitä sen tertusta ja tunsi olonsa heti paremmaksi.
Ah, viinirypäleet olivat maailman siunaus!

Nathan tutkiskeli happaman näköisenä korttejaan, kunnes sitten vaihtoi kaksi korttia pois. Hän sai jokerin ja pataässän, mutta jokerilla hän sai yhden parin herttakuningattaren kanssa. Hän vaihtoi vielä yhden kortin ja hän sai seiskaparin. Mm, ihan hyvältä näyttää. Olisikohan mahdollisuus saada täkäri, joko seiska tai kuningatar, Nathan pohti ja ojenteli yhtä korttia pimeän vaihdon toivossa.

Nathan ei sen hetken aikana halunnut tippaakaan katsoa Liziin päin. Ja Nathanin mielestä Liz oli osoittanut selviä merkkejä kiinnostuksesta! ... Vai oliko sittenkään, oliko poika sittenkin vain keksinyt koko jutun. Äh! Nathan kippasi kurkkuunsa lisää olutta ja otti kourallisen sipsejä, jotka tunki suuhunsa.

Kukakohan mahtaa hävitä tän kierroksen, Nathan ajatteli mielessään. No, mieluiten jompikumpi tytöistä, tietenkin.

Drew katseli taas korttejaan tuskastuneena. Poika ei ollut kauheasti ehtinyt pelailemaan mitään tällaisia, kun konfliktit tupattiin selvittämään aina nyrkkitappelulla. Hänellä oli ainakin väripari, mutta se ei ilmeisesti ollut erittäin hyvä. Voi perse, Drew oli ihan varma että hän häviäisi tämän kierroksen. Hän päätti kuitenkin vaihtaa jotain kortteja, mutta se ei auttanut asiaa erityisemmin.

Voi kumpa vaikka Lizillä olisi vielä huonommat kortit. Se ei olisi yhtään pahitteeksi. Drew katseli, kun tyttö napsi viinirypäleitä pienestä tertusta. No tottakai cheerleaderin piti olla noin... terveellinen.

Milolla ja M.A:lla oli menossa jokin flirttikilpailu. Luultavasti molemmilla oli kuiteninkin ihan hyvät kortit. Ja vähän aikaa sitten Nathan tuijjotti Liziä, mutta nyt vältteli katsomista. Olikohan tyttö sanonut tälle jotain.. Drewsta tuntui, kuin hän olisi vain riippukivi toisille pojille. Tuli tänne häviämään koko pelin, että tyypit joutuisivat häipymään. Tai ehkä vain Drewn pitäisi lähteä ja pojat jatkaisivat flirttailuaan tyttöjen kanssa, kun tämä jäisi yksin surkuttelemaan Moniqueta. Drew naurahti ajatukselle.

Milo nappasi M.A:n tarjoaman kortin ja katsoi sen, pata kymppi. Ei siis mitään hyötyä pojan kädessä, mutta näillä nyt mentiin. Poika katseli hetken muita ihmisiä ympärillään, mutta kiinnitti sitten katseensa kortteihin. Olikohan kaikki nyt hoitaneet pelinsä? Näin ainakin Milo käsitti ja raapi niskaansa. Poika katseli välillä sivusilmällä Mary-Annea, jonka kroppa oli syötävän näköinen ja Milo oli jo niin humalassa, ettei varmasti muistaisi juuri mitään seuraavana aamuna edes mistään. Poika nappasi sitten vielä sipsejä suuhunsa, kulautti olutta kitusiinsa ja katsoi vielä muita.

"Noni, eiköhän laiteta kortit pöytään", Milo tokaisi ja laski lattialle omat parinsa, kakkoset ja kolmoset. Poika toivoi, ettei ainakaan häviäisi. Mieluummin jompikumpi tytöistä voisi hävitä. Milo jäi odottelemaan muiden reaktioita ja kortteja.

Mary-Ann seurasi Liziä, kun tämä palasi takaisin huoneeseen. Hmm, jotain oli tapahtunut, sillä Liz vaikutti hyvin vaitonaiselta ja... Vaivautuneelta? Blondi otti ensiksi siiderin eteensä, jonka toinen hänelle ojensi. Sitten M.A laski kätensä Lizin käden päälle saadakseen katsekontaktin ystäväänsä. Tyttö kuiskasi äänettömästi, oliko kaikki okei. Toki Mary-Ann nyt oli huolissaan ystävästään ja tämän olotilasta. M.A ei tahtonut, että Lizillä olisi huono olo tai jotain sinne päin.

Mary-Ann nosti sitten kätensä pois Lizin käden päältä ja paljasti Milon jälkeen omat korttinsa. Kortit laskettiin maahan ja tyttö erotti kolme kuningasta kahdesta muusta kortista. M.A odotti jännittyneenä, mitä kortteja muilla oli näytettävä. Tyttö toivoi, että joku jätkistä tulisi häviämään tämän pelin, sillä eihän se nyt kuulostanut lainkaan hyvältä, että Mary-Ann sekä Liz hilluisivat poikien keskelle pelkissä alusvaatteissaan!
"Näyttäkääs korttinne", blondi virnisti ja siirsi katseensa sitten taas Liziin.
"Toivottavasti sulla on hyvät kortit", cheerleader toivoi ja soi ystävälleen piristävän hymyn.

Hemmetti, Nathanin ja Lizbethin paritus ei nyt oikein tuntunut sujuvan kovin hyvin. Mikä muka oli mennyt pieleen? He kaksi olivat kuin luodut toisilleen! Perhanan Liam, kehtasikin änkeä näiden rakastavaisten väliin!
M.A vilkaisi nopeasti Miloon ja tarkasti taas vaihteeksi tämän vartaloa. Mary-Ann osasi jo kuvitella, miten tämä ilta tulisi päättymään. Ja siihen tämä blondi neitokainen tähtäsikin.

M.A:n ele oli jotenkin piristävä ja lämmin, kun toinen kysyi, oliko kaikki okei. Brunette katsoi toista silmiin ja sanoi, että kaikki on hyvin.
Ei, kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Kukaan ei varmaankaan pystynyt käsittämään, kuinka paljon Lizbethiä ahdisti joka sekunti nihkeä tunnelma Nathanin kanssa, joka oli lähtenyt aivan liian aikaisin pois tilanteesta, eikä ollut antanut hänelle edes mahdollisuutta kertoa asioiden todellinen laita. Nyt tuo urheilija aivan varmasti luuli, että hän ei sitten yhtään ollut kiinnostunut toisesta, eikä halunnut olla missään tekemisissä tämän kanssa.
Miksi Lizbethin piti ottaa kaikki itseensä? Eihän se ollut hänen vikansa, että Nathan oli ymmärtänyt väärin koko tilanteen. Mutta silti hän tunsi syyllisyyttä, joka puski koko ajan yhä enemmän pintaan.

Viimein Lizbeth uskalsi katsoa korttejaan, jotka olivat kyllä kaikkea muuta kuin parhaat; kaikki olivat sekalaisia eikä yhtään mitään pelastusta tuovia.
"Nää on kaikkee muuta ku hyvät..." cheerleader mumisi blondille rypistäen kulmiaan ja laittoi kortit kaikkien näkyville yrittäen etsiä katseellaan yhtä surkeita kortteja kuin omansa olivat.
Enää oli Nathanin vuoro paljastaa korttinsa. Brunette oli jo niin varma häviöstään, että valmistautui riisumaan sukkaa jalastaan, sillä ei antaisi kundeille sitä iloa, että nämä näkisivät hänen yhtä provosoivat alushousunsa kuin rintaliivitkin olivat.

Nathan vilkuili muihin päin, sillä hän odotti, että heidän katseensa kertoisivat jotankin heidän korteistaan. Hmm, Drewillä ei näyttänyt menneen tämä kierros ihan putkeen, Milosta poika ei osannut sanoa yhtään mitään, Mary-Ann näytti (kuten aina) itsevarmalta (ja siksi siis ärsyttävältä).
Ja Liz... No, pakkohan pojan oli vihdoinkin vilkaista. Ei ilmeisesti hyvin.

Sitten Milo lätkäisi omat korttinsa lattialle. No, ei hänellä ollut niin huonoja kortteja kuin Nathan aluksi epäili. Mary-Annella näyttäisi olevan kolme kuningasta (eeh, kummat olivatkaan paremmat, kolmoset vai kaksi paria? No, eiköhän joku osannut sanoa. Noh, Mary-Annen vastaukseen ei tietenkään olisi luottamista.)
Lizin korttien jälkeen poika huokaisi helpotuksesta ja lätkäisi sitten omat korttinsa lattialle, jotka olivat seiska ja ässäpari (jokerilla).
Mm-mh, Liz saisi siis alkaa riisua vaatteitaan. Ellei keittiössä olisi juuri hetki sitten tapahtunut pientä hässäkkää, Nathanin silmät parhaillaan nuolisivat Lizin kroppaa. Nyt ne vain tapittivat tiiviisti eteenpäin. Nathan kuitenkin yritti saada itseensä lisää puhtia.

"No, jätkät, eipä ainakaan kenenkään meistä tarvitse aloittaa vaatteiden riisumista."

Drew lätkäisi kortit pöytään jo valmiiksi lannistuneena. Sitten hän seurasi vakavana, kun muut paljastivat omat korttinsa. Lizbethin kohdalla pojan ilme kirkastui. Hän ei hävinnytkään!
"Jes! Wuhuhuu!" hän huudahti ja iski nyrkkinsä ilmaan. Sitten otettiin hieman kaljaa voiton kunniaksi, kun ei hän kuitenkaan pystynyt hillitä juomistaan.

"No eipä niin", vastasi Drew Nathanin kommentille suu taas maireassa hymyssä.
"Vaatteet pois vaan", Drew tokaisi Lizille ja vippasi kädellään havainnollisesti.
Tämän tyyppi halusi kyllä nähdä, joten hän jäi tuijjottamaan brunettea himoitsevilla silmillään.
Ehkä poika ei sittenkään ollut niin surkea pokerissa. Hänhän oli itse asiassa oikea piilevä mestari. Niin hän ainakin itsekseen luuli.

Milo hihkaisi iloisesti, kun huomasi ettei ainakaan itse häviäisi. Itseasiassa Liz taisi hävitä tämän erän, voittajaa ei tarvitisi tässä pelissä edes etsiä. Vain se luuseri, joka joutuisi riisumaan vaatteitaan. Milon katse siirtyi Mary-Annen kautta Liziin ja pieni virne kohosi nuorukaisen kasvoille. Hieman jo alkoholin sumentamat silmät katselivat avoimesti ensin neidon rintavarustusta ja vasta sitten kasvoja.
"Nonin Liz, koitas nyt olla vähän rohkeampi", Milo tokaisi kun huomasi tytön olevan ottamassa sukkaa pois. Eihän se nyt olisi mitään! Paljasta pintaahan sitä tässä vain toivottiin.

Milo hörppäsi sitten kaljastaan ja jäi hetkeksi jumittamaan pulloa. Kuitenkin hetken jumitettuaan pojan katse vaelteli ihmisissä ja välillä jääden jumittamaan kortteja. Tuollaisen naisen kanssa kun saisi nyt olla, niin päivä paranisi. Tai siis koko viikko, tai siis koko elämä. Poikahan oli viimeksi ollut vain Mandyn kanssa sillä tavalla. Itseasiassa Milo taisi olla pahemmassakin puutteessa, kun poika oli ehtinyt ajatella jo pientä mukavaa M.A:nkin kanssa, vaikka selvinpäin Milo tuskin olisi tuota neitokaista ajatellutkaan. (Tytön maineen vuoksi, ei siinä ulkonäössä mitään vikaa edelleenkään ollut)

Mary-Annen kasvoilla ollut pirteä hymy lannistui, kun Lizbeth paljasti korttinsa. Voihan... Toivottavasti jollakulla jätkistä menisi yhtä huonosti, että tulisi tasapeli?
Tasapeliä oli turha toivoi, jokaisella jätkistä oli jotain pareja. M.A katsahti Liziin pahoittelevasti ja kohautti sitten olkiaanl.
"Liz saa riisua ihan minkä vaatekappaleen haluaa. Vaikka nyt sen sukan. Eiks se nii ollu, että yks vaatekappale piti riisua?" Mary-Ann varmisteli näsäviisaalla äänellä ja vilautti miehenaluille kieltä.
"Älkää nyt sentään kuolatko", tyttö ilkkui ja tunsi mustasukkaisuuden piston sydämessään. Ei Mary-Ann nyt kuitenkaan aikonut vapaaehtoisesti hävitä, vaikka olisikin tahtonut jätkien katseet itseensä.

"Uus peli", cheerleader ilmoitti kirkkaaseen sävyyn ja lätkäisi omat korttinsa pinoon. Joku saisi sekoittaa kortit, eikä se tulisi olemaan hän.
"Tää me voitetaan", tyttö sanoi katsoessaan Liziä ja vinkkasi tälle kannustavasti silmää. Sen jälkeen katse eksyi katselemaan Miloa ja tyttö katsoikin nuorukaista hetken aikaa ehkä hitusen nälkäisesti. Okei, Mary-Ann tahtoi läheisyyttä ja Milolta sitä luultavasti halutessaan saisi.

Lizbeth vain nyökytteli jälleen Mary-Annen sanoessa, että hän saisi riisua minkä tahansa vaatekappaleen halusi ja hän nimenomaan halusi riisua ensin sukat ja sitten vasta viimeisenä alaosansa.
Eikä hän halunnut turhia näytellä kundeille, eihän hän ollut kiinnostunut kenestäkään heistä, paitsi Nathanista, mutta ei hän silti toiselle kamalan mielellään liikaa paljasta pintaa näyttäisi. Jos he seurustelisivat niin asia olisi aivan toinen.
Mutta tämä peli oli silti voitettava! Pojankoltiaiset saisivat lähteä talosta, eivät he, joten Liz hyvä, lakkaa jo murehtimasta sitä pientä keittiöepisodia!

Brunette riisui sukan pois jalastaan ja laittoi sen vierelleen lattialle pienen hymyn kumpuillessa huulille.
"Tää oli vasta lämmittelykierros", tyttö sanoi itsevarmuutta huokuvalla äänellä blondille ystävälleen ja virnisti vielä päälle. Tyttö laittoi M.A:n esimerkin mukaisesti omat korttinsa pinoon ja loi odottavan katseen kundeihin, jotka kyllä saisivat luvan sekoittaa kortit, hän ei nimittäin niitä sekoittaisi.
Lizbeth huomasi vilkaista sitten cheerleaderia vieressään, joka oli selvästi kiinnittänyt huomionsa Miloon ja tämän... noh... upeaan vartaloon, eihän sitä kannata mennä kieltämään, olihan toinen muutenkin hyvännäköinen.

"Niinhän se tais olla, yks vaatekappale kerrallaan..." Nathan mutisi ja viskasi korttinsa myös pinoon. Häntä edelleen kismitti keittiön tapahtumat ja loi eleettömän katseen Liziin. Ehkä vielä joskus poika saisi uuden mahdollisuuden.
Hetken hiljaisuuden jälkeen poika tajusi, ettei kenelläkään ollut aikomusta sekoittaa kortteja, joten poika otti koko pinon käteensä ja sekoitti kortit uutta kierrosta varten. Samalla hän otti lisää juomaa pullostaan. Lopetettuaan sekoittamisen hän löi kullekin pöytään viisi korttia. Hän nosti omat korttinsa lattialta ja huomasi, ettei hänellä ollut yhtäkään paria.
"Mitähän tästäkin tulee..?" Nathan pohti ja vaihtoi pois kolme korttia. Ei taaskaan mitään. Vielä viimeinen vaihto. Kyllä! Jälleen kaksi paria! ... ne ovat hyvät siis silloin, jos joku ei saa mitään. Toivottavasti jompikumpi tytöistä häviäisi tämänkin kierroksen.

Ja seuraava kierros alkoi. Drew poimi Nathanin jakamat kortit täpinöissään. Tytöt häviäisivät aivan varmasti! Olihan pojilla ylivoima. Tyyppi ei näyttänyt kiinnittävän huomiota M.A:n ja Milon tuijjottelukilpailulle. Eikä hänellä liioin ollut hajuakaan siitä, mitä Mary-Ann olisi suunnitellut tapahtuvan illan mittaan.

Drew siirsi katseensa kortteihinsa ja samassa hänen hymynsä hyytyi. Niissä ei ollut mitään, ei niin yhtään mitään. Poika yritti vielä tehdä muutaman vaihdon, mutta siitä ei ollut mitään apua. Huonossa jamassa oltiin edelleenkin. Viimeisen vaihtonsa jälkeen hän yritti kuitenkin vääntää hymyn kasvoilleen.

"Pimeitä anyone?", hän vinkkasi hieman epätoivoisena kohottaen korttejaan.

//Lol, ihan outoa pelata nyt tällasta peliä Milolla, kun sil on ihan erilainen peli toisena XD No ei se mitään, tää on kivaaa

Milo katseli vielä hetken M.A:ta ja käänsi sitten katseensa jaettuihin kortteihin. Nyt kädessä ei ollut yhtään paria. Mutta suora vaikutti tulevan, jos saisi kurkon tilalle kakkosen tai seiskan. Tosin aika pieni suora, mutta suora kuitenkin. Eikä edes värisuora, mutta jotain. Nuorukainen vaihtoi yhden kortin, mutta käteen ilmestyi vain jätkä. Ei siis mitään apua. Vielä toinen vaihto, joka ei auttanut myöskään, sillä käteen ilmestyi ässä.

"Joo mä haluun pimeitä", Milo sanoi ja nappasi sitten kortin Drewltä, äh ei vieläkään apua. Tosin nyt olisi sitten edes pari, sillä kortti jonka Drew antoi oli kolmonen. Pieni pari, mutta pari kuitenkin. Ehkä tähän oli hyvä jättää? Toisaalta vaihdossa voisi saada sen suoran, mutta voisi myös menettää parin ja hävitä. Toisaalta humalaisen Milon mielestä häviäiminen kuullosti melko kiehtovalta, pääsisihän poika eroon... päällyshousuistaan? Miten niin Milo kerjäsi nyt itsetunnolleen Mary-Annen (tai miksei Lizin) huomiota.

//Ja nyt kun minä olen Riikka, minä hyppään radikaalisti tätä peliä eteenpäin >: )))

Joidenkin minuuttien kuluttua (puolen tunnin kuluttua).
Mary-Ann ja Liz olivat menettäneet yltään ainoastaan sukkansa. Heillä oli käynyt aikamoinen tuuri, sillä nämä kaksi neitokaista olivat todellakin vetäneet hirmuisen voittoputken, jolle ei näyttänyt loppua vielä vähään aikaan tulevan vastaan. M.A katseli urheilijakolmikkoa ilkeästi virnuillen, he niin ansaitsivat häviönsä.
Juomiakin oli ehditty kumoamaan sen nopeasti kuluneen puoli tuntisen aikana jo ihan kiva määrä, että cheerleaderkin tunsi olonsa jo ihmeellisen kevyeksi ja hilpeäksi.
"Oih! Taas ihan sika hyvät kortit!" Mary-Ann tuuletti, kun uudet kortit oli jaettu käsiin ja nyt tyttö alkoi tanssia lattialla istuessaan pientä voittotanssia. Niin, käsillään ja ylävartalollaan totta kai.
"Te ootte niin hävinny tänki pelin!" M.A ilkkui leikillään ja alkoi nauraa heleästi. Tyttö painautui kiinni Lizin olkaan ja katseli ystävänsä kortteja.
"Ooooo, sullaki on tosi hyvät kortit!" cheerleader henkäisi ja hymyili Lizille oikein iloisesti.

//Haha, niiiiiin Riikkamaista :''D

Tosiaankin, jonkin ajan kuluttua tyttöjen pieni alkukämmäys pelissä ei tuntunut enää vaikuttavan missään heidän railakkaan voittoputkensa ohella. Ja siitä jos mistä ainakin Lizbeth oli ylpeä. Kyllä, hän osasi pelata, jos vain halusi ja Mary-Ann oli yhtä voitokkaasti mukana pelissä kuin hänkin.
Alussa ollut syyllisyyden tunne ja ahdistus olivat nyt tipotiessään parin siiderin (tai no parin ja parin) takia. Hän tunsi itsensä sangen hilpeäksi katsellessaan omahyväisesti korttejaan jotka olivat jälleen kerran niin hyvät kuin vain voi olla. Ilmeisesti M.A:lla meni yhtä hyvin kuin hänelläkin, sillä toinen uskalsi oikein aloittaa pienimuotoisen voitontanssin, johon brunette olisi mielellään liittynyt mukaan, kun blondi sitten painautui hänen olkaansa vasten ja vilkaisi hänen voitokkaita korttejaan.
"Joo. Me niiiin voitetaan tääki erä!" hihkaisi Lizbeth virnuillen ystävälleen ja nojasi sitten puolestaan tämän olkaa vasten nähdäkseen toisen kortit.
"Vau, sulla tosiaankin ON hyvät kortit", neiti henkäisi toiselle ja siirsi sitten katseensa huoneessa oleviin kundeihin, "Teistä ei oo sitten yhtään vastusta meille."
Ja tottahan se oli, ikävä kyllä.

Nathan ei enää välittänyt siitä, että hän sai jälleen huonot kortit tai siitä tyttöjen tuuri oli jotain odottamatonta. Tai siitä, että hänen päällään oli ainoastaan Black Horsen mustat boxerit. Niin jurrissa hän alkoi olla, että ulkomaailman touhut eivät enää kiinnostaneet, ja sisäiset äänet alkoivat pikkuhiljaa voimistua - ehdottaen Nathania ottamaan lisää kaljaa.

".. M-mhiiten tthää vooi ollah m-mahd *hik* -dollista, jäthkäth, etthäh mhe ollaa häviöllääh..." Nathan sai mongerreltua sanat suustaan ja tapitti Drewtä ja Miloa pyörivillä silmillään. Jos kohta ei tapahtuisi ihmettä, sellaista ihmettä, että pojat voittaisivat seuraavia eriä putkeen, miehenalut saisivat sanoa hyvästit Mary-Annelle ja Lizille ja poistua talosta. Nathan ei kertakaikkiaan voinut tajuta, miksi onni suosi tyttöjä.

"Mhä khäyn h-hakemassa lishääh kaljaah..." Poika mongersi jälleen ja nousi lattialta vaappuen uhkaavasti suuntaan ja toiseen. Hän otti tukea seinästä ja lähti kävelemään kohti jääkaappia. Miksi pojasta tuntuikaan siltä, että jääkaapille olisi silloin ollut todella pitkä matka..

Drewkin oli edelleen aikamoisessa kännissä. Mutta kun pojalla oli sen verran massaa, ei hän ollut ehtinyt vielä yhtä pahaan jamaan, kuin mitä Nathan nyt oli. Tytöt hihkuivat innosta, koska olivat selvästi voitolla. Drewllä itsellään oli päällä vain bokserit ja vasemman jalan sukka.

Nathanin mongerruksesta sai vaivoin selvää.
"Joo me ollaan hävitty tää peli jätkät", Drew sanoi tavallista kovemmalla kännisellä äänellään.

"Lisää kaljaa? Hei o- oota vähän mä tuun mukaan!" hän huudahti ja nousi myös paikaltaan. Poika ajatteli jos he saisivat hieman aikalisää, vaikka ei tästä tilanteesta helpolla voittoon pääsisi.