There's no real love in you. So why do I keep loving you? K18

Milo ei jaksannut vastata tytölle mitään, päänsäryssä oli jo kestämistä. Poika nousi vaivalloisesti ylös. Paikatkin olivat vähän kipeinä. Milo kävi ensin hakemassa keittiöstä särkylääkkeen ja nappasi sen naamaan kerralla. Sitten poika joi lasin appelsiinimehua ja ryhdistäytyi niin kun suinkin pystyi. Pakko tämä asia oli selvittää, Milo ei muistanut kuin väläyksen illasta ja kaikki todisteet kertoivat kyllä samaa. Pitihän aikuisten osata puhua asioista, eikö? Poika käveli tytön huoneen oven taakse ja koputti.

"Mandy.. Meillä ehkä kenties on puhuttavaa. Niinku aikuisten juttuja." Milo sanoi hiljaa, sillä Jasper taisi vieläkin nukkua. Ainakaan mitään ääntä ei huoneesta kuulunut. Milo jäi odottamaan oven taakse tytön vastausta ja raapi pörröisiä hiuksiaan. Muista, Milo, Muista Poika yritti ajatella, mutta koko ilta oli yhden sumuisen pilven peitossa. Vain yksi muistikuva ja todisteet. Pojan oli pakko jo itsensäkin, mutta myös Mandyn takia selvittää asia.

Mandy ehti pukea päälleen vain rintaliivit ja uudet alushousut, kun jo kuulikin koputukset ja Milon huhuilut. Brunette oli jo pinkaisemassa pakoon vaatekaappiin, jos Milo aikoisi paukauttaa sisään huoneeseen, mutta onneksi sitä vaaraa ei tainnut tällä kertaa olla. Tyttö puki nopeasti ylleen tummat farkut ja mustan paidan, jonka kaulus peitti koko kaulan. Noin, ei mitään epäilyttävää.

Brunette avasi oven Milolle, tuijotti tätä hetken aikaa silmiin, mutta teki sitten äkkikäännöksen Jasperin suuntaan.
"No mitä?" Mandy tuikkasi, kun oli saanut peiteltyä vielä nukkuvan Jasperin. Sen tehtyään tyttö tuli ulos huoneestaan sulkien oven perässään.
"Mistä sä haluat puhua?" brunette kysäisi uudemman kerran ja asetti kätensä puuskaan. Hyvä Mandy, käyttäydy kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kiistä kaikki.

Milo hymähti naurahtaen itsekseen Mandyn käytökselle. Okei. Ei poika voinut odottaa tytöltä normaalia käyttäytymistä, olihan toinen periaatteessa vielä lapsi. Tai ei ainakaan täysi-ikäinen. Ja välillä Mandy kyllä käyttäytyikin kuin pieni pahainen kakara. Milo mietti hetken jaksaisiko vaivautua keskustelemaan edes tytön kanssa. Poika hieroi ohimojaan hetken, sillä päänsärky jatkui yhä vaikka lääke oli otettu hetki sitten.

"Harrastettinko me jotakin pientä kivaa eilen? Tai no vähän suurempaakin kivaa?" Milo päätyi sitten kysymään ja loi katseen Mandyyn.
"Kun muistan yhden väläyksen ja muutama todistusaineisto on mun huoneessa.." Milo jatkoi vielä kysyttyään ja piti katseen suoraan tytön silmissä. Poika päätti vähän bluffata, sillä tiesi, että Mandy ei voinut nyt tietää mitä poika muisti. Ehkä tyttö joutuisi paniikkiin ja kertoisi? No sen näkisi kohta, mutta kyllä poika saisi tiedon tytöstä ulos, vaikka sitten väkisin.

Mandy meni aivan pieneksi hetkeksi hiljaiseksi, mutta nopeasti hän keksi, mitä sanoisi toiselle.
"Mitä ihmettä sä selität?" brunette kysäisi muka ihmeissään ja vastasi Milon tarkkailevaan katseeseen tiukasti. Mandyn ilme ei värähtänytkään, kun Milo kertoi muistavansa jotain eilisillasta. Oikeasti pahis meni aivan lukkoon, eikä keksinyt muuta kuin valehdella toiselle.
"Wou, et kai sä luule-? Älä kuvittelekaan", tyttö sanoi muka välttävästi ja nosti kätensä luovuttamisen merkiksi ilmaan.
"Mä en ikimaailmassa tekis sun kanssas mitään, mutta sen sä varmaankin jo tiesit", brunette sanoi näsäviisaasti ja viihelsi Milon ohi kohti keittiötä.

Mandy ehti vain pienen hetken miettiä, mitä ihmettä kertoisi Milolle ja miten saisi pelastettua oman nahkansa tästä. Eihän tyttö nyt voisi ikimaailmassa myöntää toiselle, että se oli hänen ideansa harrastaa seks- joo älä edes ajattele sitä Mandy!

"Sulla oli eilen täällä joku muija", kuului lopulta sanat tytön suusta, jonka jälkeen tyttö yritti kasata voimiaan. Hän pisti kahvinkeittimen päälle ja alkoi kaivaa jääkaappia. Toivottavasti tämä selitys menisi läpi...

Milo naurahti väheksyvästi tytölle ja katsoi toista kulma koholla. Ehei, Mandy ei puhunut nyt totta. Voi luoja tuota tyttöä! Miloa alkoi vähitellen ärsyttämään ja krapula ei auttanut oloa yhtään.
"Miks en kuvittelis? Oothan se jo kerran aikasemminkin tehnyt mun kanssani mitään." Milo sanoi yhtä näsäviisaalla äänellä takaisin tytölle ja lähti seuraamaan toista keittiöön. Poika raapi niskaansa ja tunsi oudon ruven siellä. Hmm...

"En usko. Koska sä olisit heittänyt sen muijan pihalle jo ennen ku me oltais sisään asti päästy. Oot mustasukkanen ja sen huomas jo kerran siellä kauppareissullakin. Kuten varmaan muistat?" Milo sanoi tytölle ja katsoi tytön selkää, kun toinen kaiveli jääkaappia. Milo istahti sitten keittiönpöydän ääreen ja pyöritteli siinä olevaa lasia kädessään. Sitten poika sai älynväläyksen. Poikahan oli aina tunnetusti tehnyt jonkun jäljen tyttöjen kaulaan, kun tämä oli päässyt niinsanotusti pukille.
"Näytä kaulas." Milo sanoi käskevästi ja katsoi nyt hieman vihaisestikin tyttöön.

// Pystyin jo näkemään mielessäni hippaleikin, jossa Milo jahtaa Mandya ympäri niiden taloa X,DDD

"Me oltiin sillo molemmat kännissä", Mandy sanoi puolustellen, kun poika oli maininnut heidän ensimmäisen kertansa.
"Ja se ei todista mitään", tyttö lisäsi vielä nopeasti ja otti jääkaapista voi paketin, jonka jälkeen alkoi kaivaa kaapista leipää.

Voi hitto Milolla oli hemmetin hyvä muisti.
"Mä yritin heittää sitä muijaa pihalle, mutta ei, mut vaa heitettiin syrjään ja te lukittauduitte sun huoneeseen. Niin siinä k-" tyttö lopetti kesken, kun poika käski tyttöä näyttämään kaulaansa. Mandy jähmettyi paikoilleen, mutta kääntyi sitten hitaasti Miloon päin. Kuin jäljet kaulalla olisivat yhtäkkiä alkaneet jyskyttää ikävästi.
"Mitä vittua Milo?" tyttö kysyi närkästyneellä äänellä katsoen toista.
"En varmana näytä sulle mun kaulaas, senkin vitun idiootti. Muahan ei käsketä", brunette murahti vaarallisesti toivoen, että Milo nyt ei alkaisi käydä päälle.

Milo naurahti huvittuneena, hän oli siis aivan oikeilla jäljillä. Ellei oikeassa. Oli hyvä kerrankin, että pojalla oli tiettyjä tapoja tyttöjen suhteen. Ainakin nyt niistä olisi paljon hyötyä. Poika ei edes vaivautunut vastaamaan Mandyn kuvitelluille selityksille, vaan katsoi virne naamallaan toista.
"Mä tiesin. Kerta sä et uskalla kaulaas kerta näyttää, niin siellä on selkeästi jotakin. Esimerkiksi pari fritsua ja sillein." Milo sanoi tytölle ja lipaisi huuliaan kiusatakseen.
"Ja mä en tartte muuta tietoa. Me ollaan oltu eilen sängyssä, harmi vaan, että en kauheasti muista. Toivottavasti tykkäsit. Mä oon varmasti tykännyt." Milo jatkoi vielä ivallen ja nousi sitten ylös tuolilta ja käveli keittiön ovelle. Poika vilkaisi vielä tyttöä virnistellen ja teki tahallaan vieläpä voittotanssin ovella. Sitten Milo katosi huoneenseensa vaihtamaan puhtaita vaatteita päälle.

Milo virnuili pelottavaan malliin, että Mandy ei uskaltanut laskea katsettaan pojasta. Ties mitä tuolla idiootilla olikaan mielessä!
Ja sitten toinen puhuikin ja puhui muka merkeistä tytön kaulalla. Mandy ärähti hiljaa.
"Joo, mä en tajuu sua sitten yhtään", brunette yritti luikerrella tilanteesta pois, mutta Milo teki sen vaikeaksi. Miksi ihmeessä toiselle oli muka niin tärkeää saada tietää totuus eilisillasta? Sehän ei muuttaisi mitään, eihän?

Mandy jähmettyi, kun Milo toivoi tytön olleen nauttineen eilisillasta. Tyttö yritti huutaa mielessään, että eilisilta ei ollut mitenkään kummallinen, mutta vastoin tytön tahtoa mieleen vain sauhusi välähdyksiä nautinnollisista hetkistä, joita eilen illalla tapahtui...
Hitto!
Tyttö tarttui ensimmäiseen asiaan, mikä käteen nyt sattui tulemaan (kahvimuki), jonka hän sitten heitti Miloa päin. Harmi, että Milo ehti mennä jo huoneeseensa ja sulkea ovenkin perässään. Kahvimuki kolahti oveen ja pirstoutui palasiksi osuessaan lattialle. Ja sen jälkeen Jasper alkoi itkeä kovaäänisesti.
"Helvetti!" Mandy kivahti vihaisena, potki hetken aikaa jalallaan lattiaa, kunnes juoksi lapsensa luo.

//Kenties the end? tälle pelille