don't cry, say fuck and smile

/ unsku kom hier!

Wanda käveli Dustyyn, ja kassalla hän tilasi juoman. Eikä siinä voinut välttyä katsomasta muita kahvilassa olevia, siitä ainakin Wan oli varma, ettei sieltä juttukaveria löytäisi. Kaikki jotain ihme hyyppiä, kermaan kuuluvia. Rakastavaisia. Mutta oliko se ihme? Saatuaan kahvin käteensä, Wan käveli kulmapöytään joka hänen onnekseen oli vielä vapaa. Jee. Tyttö istuutui pehmeällä sohvatuolilla, nojasi seinään ja hörppäsi yhden kulauksen kuumasta kahvimukistaan. Että tekikin hyvää rentoutua raskaan koulupäivän jälkeen.

Blondi laski kahvin käsistään hienolle pöytäliinalle joka leveili pöydässä. Kahvilan omistaja kai halusi tehdä vaikutuksen asiakkaisiin. Hetken tuijoteltuaan kahvilan seiniä, muita asiakkaita, nosti Wanda melko uuden laukkunsa syliinsä ja kaivoi sieltä ipodin. Turkoosin värisestä musiikkikapustuksesta löytyi musiikkia laidasta laitaan ja pian valkoiset kuulokkeet löytyivät tytön korvilta. Tällä hetkellä biisinä oli Christina Aguileran Walk Away. Aina välillä biisien soidessa Wan hörppäsi kahvistaan ja katsoi olisiko kahvilaan tullut ketään mielenkiintoista tyyppiä.

Dexter, Dexiksi kutsuttu nuoriherra asteli Dustysin edustalle, mutta jäi ulos polttamaan tupakkansa aivan loppuun, pojan aski alkoi piakkoin ammottaa tyhjyyttään ja kohta pitäisi hankkia uusi, mutta eikai sitä kiirettä vielä ollu. Seisoskellessaan kuulokkeet korvillaan kahvilan edustalla, tuo näki varsin laajalti koululaisiaan tulevan ulos, että menevän sisään, kauppa varmaan kävi varsin hyvin, kun nuoriso ramppasi tänne joka tunti, ehkä jopa toinen puolitunti, kuka tietää, väkeä kuitenkin riitti. Dex ei ollut aikaisemmin yksin mennyt Dustysiin sisään, vaan oli ison porukkansa kanssa sielä kahvit juonut ja viettänyt aikaansa, eikä siinä hirveästi kerennyt paikkaa katselemaan, nyt kun oli yksin, sai paremmin kuvan. Poika avasi kuppilan oven auki ja astui sisään, lämmin tuulahdus pöllähti pojan naamalle ja tuo haistoi kahvin miedon tuoksun ilmassa, kofeiinia tässä tarvittiinkin. Hitaasti kävellen Dex asteli kassalle, mutta katseli samalla ympärilleen painaen mieleensä jokaisen kuppilassa istuvan, melkein kaikki koulun kermaa, ehkä muutama ulkopuolinen aikuinen tai vielä nuorempaa väkeä, mutta ainakaan vielä ei lainkaan mielenkiintoista ihmistä, jonka kanssa voisi keskustelun aloittaa.

Dexter vilkaisi valikoimaa ja tilasi suuren mukillisen aivan normaalia kahvia, johon tuo lisäsi pari palaa sokeria ja maitoa. Poika haroi katseellaan tyhjiä pöytiä, niitä ei harmin paikka ollut muita kuin tuo yksi kulmapöytä, jossa siinäkin istui jo yksi tyttö, aivan yksinään, kai. Dex piristyi heti ajatuksesta, jos toinen vaikka olisikin ihan mukava saisi hänestä juttukaverin. Poika käveli varovasti varomasta kaatamatta tippaakaan arvokasta kahvia lattialle, samalla tiputtaenkuulokkeet korviltaan ja pysähtyi pöydän reunalle.
" Onko täs vapaa-paikka? " pojalla oli huulillaan tuo mitä ystävällisin hymy.

Musiikki teki juuri loppuaan kuulokkeissa, niin että tuo tyttö kuuli jonkun kysyvän oliko samassa pöydässä vapaata paikkaa.
"Kai siinä on jos kukaan ei istu siinä", sanottiin koppavasti ja hörpättiin jälleen uusi kulaus kahvimukista. Kuten suurinosa, pisti myös Wanda merkille pojan pukeutumistyylin. Ei ainakaan kermaa, ehkä kapinallisia, Wa ajatteli ja käänsi katseensa ipodiinsa, katsoen mikä biisi tulisi seuraavana. Mutta tytön mielenkiinto oli täysin mennyt musiikkiin, niimpä tuo heitti ipodin kuulokkeineen laukkuunsa.

Kahvi löysi uudestaan paikkansa tytön kädestä, kun blondi otti jälleen uuden kulauksen. Muki itseasiassa lämmitti kylmiä käsiä, joten tyttö piti mukia kädessään ja odotti käsien lämpenemistä. Hassua, eihän ulkona edes ollut kylmä. Wanda katsoi taas poikaan, joka istui samassa pöydässä. Eikö toinen tosiaan keksinyt muuta paikkaa? Mutta katsottuaan kahvilassa olevia paikkoja, tajusi Wanda ettei missään muualla näkynyt tilaa. Olihan hän oikeasti aika otettu. Mutta tällä hetkellä tyttö ei jaksaisi olla kovin sosiaalinen.

Poika piti kahvia pöydällä, mutta piti kupin kahvasta kiinni toisell kädellään. Jotta ei tuntuisi toisesta liian tungettelevalta, Dex käänsi ensin katseensä lähimmästä ikkunasta ulos, katsoi sinne hetken, tutkaili ihmisiä ja sitte nosti kupin huulilleen ja otti hörpyn kahvistaan, hiukan vahvaa, mutta muuten iha hyvää.
" Anteeksi, jos tunnun liian tungettelevalta, kun tähän istuuduin. " Dex lausui melkein lukien toisen naamasta tuon ajatukset.
" Olen Dexter, mutta kutsu vain Dex. " Poika lisäsi ensimmäisen lauseensa jälkeen melkein heti perään, mutta ei kysynyt toisen nimeä, jos toinen ei vaikka olisikaan niin juttutuulella, koska näytti siltä että ensimmäiseksi tuon kiinnostus oli Ipodissa, mikä sai Dexterin muistamaan että hänellähän soi musiikki vielä omassaan, mutta sitten toinen heitti kuulokkeensa soittimineen laukkun.

Poika otti toisen hörpyn kahvistaan, ja jäi hetkeksi katselemaan toisen kasvoja, pisti merkille toisen ulkonäköön liittyviä pikkusia yksityiskohtia. Dex ei ehkä tajunnut jääneensä katselemaan toista hiukan liian kauaksi aikaa, eikä halunnut aiheuttaa toiselle minkäänlaista ahdistusta läsnäolostaan tai muutenkaan, halusi vain olla ystävällinen. Kun poika sitten tajusi lopettaa toisen tarkkailemisen, tuo otti hupparinsa taskusta soittimensa ja laittoi kiinni.

# tuli vähän outoo tekstiä ô__o

Toisen pyydellessä anteeksi jotain turhan päiväistä asiaa Wanda vai katsoi toista kohottaen pienesti kulmiaan.
"Mitäs tässä, vapaa maahan tää on. Ainakin vielä", sanottiin katsoen toista ja käännettiin pian sitten katse pois, minkä jälkeen katsottiin hieman oudosti toista tuon lisätessä melkein heti perään esittelynsä. Luuliko tuo oikeasti että tyttöä kiinnostaisi?
"Ahaa", sanottiin vaisusti ja suljettiin suu lopulta kokonaan. Jos toinen odottaisi blondin esittäytyvän, niin saisi odottaa pitkään. Ei hänellä olisi mitään syytä kertoa nimeään toiselle. Ja kuka nyt friikin kanssa tahtoisi kaveerata. Wanda oli itseasiassa jo tottunut siihen, ettei saanut liiaksi huomiota koulussa ja että koulun kerma oli aina se pääaihe.

Wanda asetti kyynerpäänsä pöydälle mukin sivuille ja toisella kädellään otti pienen hörppäyksen mukista. Pian kahvi olikin loppu ja tyttö siirsi mukin sivummalle, ja blondi katsoi poikaa pöydän toisella puolella. Mitähän toinenkin mahtoi ajatella? Ei hän kuitenkaan kauaa sitä jaksanut ajatella. Wanda laski päänsä käsien varaan ja katsoi pöytäliinan pintaa. Ei oikeasti voi väsyttää näin paljon, tyttö oli aivan uupunut. No sen siitä saa kun shoppailee koko päivän, ja on koulussa pari ekaa tuntia.

/ mitäää. en minä mitää outoa tuosta löytänyt o_o anteeksi lyhyys ja tönkköisyys<3

/ hei Wandahan ei ole enää täällä vaan läksi pois, jotempa tämä peli taitaa olla nyt the END? <;