Cant you see that they love my smile?

Jamie nauroi hieman Romeolle.
"En minä sinua syyllistä mitenkään. Sellainen sopii joillekin ihmisille." Hän selitti mielipiteensä ja astui sitten kahvilaan toisen prinssitellessä häntä. Paikalla ei ollut kamalasti ihmisiä. Varmaanki siksi, että tunnit olivat menossa. Jamien onneksi vitriinissä näkyi olevan ainakin sämpylöitä.
"Niin. Ja Mary ei osaa arvostaa...ööö... Minua?" Jamie ehdotti ja hymyili leveästi.
"Se siis on yksi tyttö Briteistä, johon olen... Olin ihan lätkässä ja se ei ees huomannut minua. Kerran turpaan tosin veti. Se oli lähin kontakti häneen." Hän tarkensi vielä ja asteli sitten katselemaan ruoka valikoimaa.

Poika kaivoi laukustaan lompakon ja ravisteli sitä hieman. Eipä tietenkään ollut kolikoita. Hän katsoi seteli taskuaan ja kirosi päässään. Hän katsoi kassavirkailijaa.
"Kai teillä on antaa 100 dollarin setelistä takaisin?" Hän kysyi ja hymyili naiselle. Tuo nyökkäsi hieman. Ei tainnut olla hyvällä tuulella. Jamie katsoi taas vitriiniä.
"Minä otan tuon kebabsämpylän ja vihreän teen." Poika ilmoitti sitten ja katsoi Romeoon.
"Mitä sinä otat? Minä voin tarjota?"

Romeo virnisti, Jamielle homma olisi siis ok, joten kaipa tuota kykeni pitämään edes jonkin sortin kaverina. Jamie meni kahvilaan ja Romeo lautoineen sujahti myös ovesta.
"Neh, aika turha typykkä", Romeo naurahti. "Iskit sitten silmäsi johonkin nokka pystyssä kävelevään diivaan? Ei hyvä."
Oli oikeastaan aika koomista kuvitella pieni Jamie parka saamassa tytöltä turpiinsa. Joku hieman vähemmän reilu jätkä olisi säälinyt Jamietä. Romeo vain naurahti mielikuvalleen.

Alkuun Jamien lompakko näytti ammottavan tyhjyyttään, Romeo oli jo valmiina kaivamaan omansa takataskusta, mutta tuli sitten huomioineeksi setelit ja jätti hommansa kesken tunkien lompakon takaisin taskuunsa. Jätkähän oli rahoissaan ja tuskin tarvitsisi mitään säälittävän pientä vippiä Romeolta.
Kysymys vaihtorahoista sai Romeon naureskelemaan. Jamie taisi todellakin olla jonkin sortin porvari. Kun Jamie lupautui tarjoamaan Romeo hymyili nätisti kiitollisena ja iski silmää.
"Normaali kahvi ja juustosämpylä", poika ilmoitti. Hänellä ei ollut niinkään nälkä, että hän jaksaisi vetää mitään tuhdimpaa kuten Jamie.

Romeon katse oli jo kääntynyt haravoimaan kahvilaa etsiskellen vapaata pöytää, nurkkapöytä oli kuin luotu heitä varten, ja kaiken lisäksi tyhjä. "Tonne", Romeo viittoi kohti pöytää ja hymyili yhä valloittavalla tavallaan.

// Hyvä kun oli jääny purun tunnukset päälle ja kirjotin sit sillä vahingossa >< //

Tarjoilija asetteli sämpylät ja mukit tarjottimelle ja Jamie nosti sen ilmaan. Vaihtorahat laskettiin kahvimukin vierelle.
"Voi kun olisikin ollut joku diiva. Hän oli...ööö punkkariksi kai voisi sanoa. Ja osasi muuten kovaa lyödä." Poika virnisti ehkä hieman nolosti. Silmä oli ollut viikon mustana. Oli ollut hirveän noloa selittää kaikille mistä komistus oli tullut. Tosin, kun hän oli kertonut kuka sen oli tehnyt, useimmat olivat vain säälineet häntä ivaamisen sijaan.

Jamie asteli tarjottimen kanssa pöytään, jonka Romeo oli bongannut. Tarjotin laskettiin varovasti pöydälle, mutta tuhoja oli kyllä tullut. Kahvi ei ollut läikkynyt, mutta oma teevesi lainehti osittain tarjottimella. vaihtorahat olivat muummoassa kastuneet. Yli 50 dollaria käteistä. Jamie nosti seteleitä sormillaan ilmaan ja katsoi virnuillen miten ne valuivat vettä.
"Nyt ei ainakaan ole sitä riihi kuivaa käteistä." Hän naurahti huonolle vitsilleen ja rutisti sitten setelit ja viskasi ne roskikseen, joka oli lähellä lattialla. Jamie ei välittänyt rahasta pahemmin ja tuhlasikin sitä usein. Ei hän märkiä seteleitä rupeisi kuivattelemaan. Ehkä joku onnellinen köyhä ne sieltä löytäisi ja rikastuisi hieman ja saisi piristettyä päivää.

- hehee, mut huomasit sentään <;; -

"Ai, ok. Nehän on varmaan sit se toinen paha, ääripää", Romeo kohautti olkiaan todeten asian loppuunkäsitellyksi. Eipä häntä huvittanut puida toisen menneisyyttä läpikotaisin halki.
Pelottavalta tyttö ainakin kuulosti, mitenköhän pahalta Jamie oli lyönnin jälkeen näyttänyt...

Romeo askelsi edellä pöydälle ja valtasi itselleen paikan perimmäisestä nurkasta, josta näki hyvin joka puolelle. Sitten Romeo vain keskittyi tuijottelemaan tarjottimen pöydälle laskenutta Jamiea. Poika irvisti osanottavasti huomatessaan setelien kohtalon. "Ouch", tuo tokaisi jotenkuten myötätuntoisesti, mutta kuten jo sanottu skeittarijäbä oli sellaisessa hyvinkin huono.
Jamie vain virnuili, heitti jotain kuivaa läppää ja myttysi rahat heittäen ne roskiin. Romeon kulmat olivat kerenneet kohota huimasti. "Sä oot varmaan joku porvari, me oltais isän kanssa syöty tuolla rahalla toista viikkoa", Romeo ilmoitti virnistäen sitten ja nappasi sämpylänsä tarjottimelta repien siitä muovit ja iskien siihen hampaansa. Poika repi leivästä palan ja nosti tarjottimelta ihmeen hyvin pelastuneen kahvinsa laskien sen eteensä pöydälle. Saisi jäähtyä hetken aikaa.

Jamie kohotti toista kulmaansa, kun Romeo kertoi, että olisi syönyt seteleillä pitkään. Skeittari nolostui hieman. näinkö sitä rikasperhe pidettiin salassa? Ehkä hänen ei pitäisi edes yrittää.
"Minä aattelin muita seteleitä, ettei ne kastu kun tuon sinne laitan." Poika selitteli ja tajusi miten typerältä se kuulosti. Muita seteleitä? Voi luoja....

Poika avasi teepussin ja katsoi sitä hieman epäuskoisena.
"Onko tämä muka teetä?" Hän kysyi hieman epäuskoisena ja upotti pussin veteen. Jenkeissä ei osattu tehdä oikeanlaista teetä. Kotona he joivat brittiteetä. Vanhemmat tilasivat sitä suoraan meren takaa, jottei vieraanmaan teetä pitäisi juoda. Ehkä pitäisi suosiolla siirtyä kahvinjuojaksi. Pääsisi helpommalla. Tosin, vanhempien mielestä se oli myrkkyä. eikä kofeiini tosissaan tehnyt hyvää Jamielle. Vilkkauspisteet vaan nousivat.

Romeo nauroi räkäisesti, joskin huvittuneena Jamien epätoivoiselle selittelylle. Muut setelit? Jamie todellakin taisi elää leveästi. No, kävisi kyllä Romeollekin, joka oli saanut tottua siihen ettei rahaa oikeastaan jäänyt käteen opintotuesta tai isän palkasta. Ruoka ja vaatteet kun maksoivat. Plus sähkö, vesi ynnä muu välttämätön kulu.

"Eiköhän se ole... Tai en tiedä, en mä ees maista niissä mitään eroja", Romeo tokaisi pirteäällä äänellä hymyillen Jamielle iloisesti ja hörppäsi vielä kuumaa kahviaan. Kieli taisi palaa, mutta Romeo ei näyttänyt ottavan sitä kovinkaan vakavasti.
"Mut hei, lähdetkö joskus seuraksi vaikka leffaan tai jotain", Romeo kysäisi. Toinen sai hänen puolestaan pitää kysymystä treffikutsuna, mutta kuten sanottu Romeo seurusteli paljon. Hänellä oli aina useampi rauta tulessa yhtäaikaa. Ja voisihan sitä leffaan mennä ihan kaverimielessäkin.

Jamie maistoi hieman teetään. (Joka ei hänen mielestä näyttäynt edes teeltä.) Se olikin tuli kuumaa ja poika poltti hieman kieltään. Se ei tuntuisi puolentunnin päästä kivalta. Muki laskettiin alas ja Romeo kysyi häneltä kysymyksen. Skeittari kohotti toista kulmaansa. pyysikö toinen häntä ulos? Jamie hymyili sisäisesti. Vaikka hän tiesikin, että Romeo varmasti buukkaili kalenterinsa täyteen treffejä, ei hän mahtanut mitään, että oli hieman imarreltu. Olihan Romeo pyytänyt juuri häntä!
"Voisinpa vaikka lähteäkin. Kunhat et ole mikään kauheaiden tappoelokuvien ystävä. Veri ei ole niitä lempiasioitani." Jamie naurahti hieman ja joi riskillä teetään.
"Pakko on vettä tähän saada..." Hän mutisi ja lähti hakemaan kuppiinsa kylmää vettä.

Jamie myöntyi, vannottaen Romeota valitsemaan jonkun muun kuin tappoleffan. No, eivätpä ne mikään pakkomielle pojalle ollut, hän ei oikein osannut ymmärtää mikä siinä Rambossa niin viähätti. Isältä kuitenkin löytyi jokainen mahdollinen Rambo leffa, Romeo itse oli kattonut niistä ehkä yhden kokonaan ja muutamia pätkiä. Ei vain kiinnostanut.
"Ok, mut ei kyllä mitään siirappiakaan. Komedia? Kenties jopa piirretty, eiköhän me sovita niiden pentujen sekaan sinne", Romeo nauroi ja hörppäsi uudemman kerran kuumaa kahviaan. "Saanko mä sun numeron, niin voidaan sit soitella siitä ajankohdasta?", Romeo virnisti lumoavasti. Että hän oli hyvä... No, Jamieta tuskin haittasivat ne muut kolmesataa nimeä hänen puhelimensa muistissa. Tai sitten tuo ei vain sisäistänyt asiaa. Sama se, Romeolla oli mistä valita jos joku ei jostain syystä päässyt seuraksi.

Romeo nyökkäsi Jamien lähtiessä hakemaan vettä. Rastapää otti rennomman asennon hörpäten kahviaan. Vitut tuo edes vaivautui peittelemään Jamien perseen stalkkailua.

Poika painoi hanasta vettä teehensä ja naurahti hieman.
"Piirretyt käy paremmin kuin hyvin." Hän totesi ja asteli sitten varovasi takaisin pöytään. Tällä kertaa kupista ei läikkynyt mitään. Lusikalla hämmennettiin teetä ja sitten katse nousi Romeoon. Toinen oli pyytänyt hänen numeroaan. Jamie työnsi kädet taskuihinsa ja kaiveli niitä hetken. Sitten hän otti sieltä käyntikortin. Ensimmäisenä siitä pisti silmään teksti Dry your tears. Se oli kirjoitettu mustalla, mutta hieman hassulla fontilla. Sen alta sitten löytyi neljän pojan nimet. Tommy, Jamie Charlie ja KiKi. Niiden alta sitten löytyi puhelinnumerot. Jamie ojensi kortin Romeolle.
"Sieltä bongaat nimeni ja numeroni. Äläkä vaivaudu toisille soittamaan. Ne asuu Englannissa." Skeittari virnisti ja joi nyt teetään. Ei edes lämmittänyt! Se oli mennyt kylmäksi. Ei hän kuitenkaan asiasta kehdannut marista.

"Harrastatko sä jotain muutakin kun skeittausta? Ja millanen musiikkimaku sulla on?" Jamie kysyi sitten hänelle oleellisimman kysymykset.

"Cool", Romeo nyökkäsi Jamien kommentille piirretyistä. Mitähän jännää piirrettyä hän keksisi viedä Jamien katsomaan... No, ei ollut tämän päivän murhe, jos murhe ollenkaan. Tuskin sentään, olihan kyseessä kuitenkin Romeo Ewans, joka ei osannut stressata edes silloin kuin se olisi ollut ihan hyvä.
Jamien ojentamaa käyntikorttia tutkailtiin hetki, romeo hymähti mitäänsanomattomasti ja kohautti olkiaan. Säteilevä hymy kuitenkin suotiin pian Jamielle.
"Enköhän mä osaa kysyä sulta itseltäsikin suoraan, jos joku seikka sun britannian ajoilta kiinnostaa mua. Ja jos et vastaa kiltisti, niin sitten voin soitella muille. Kiitti kuitenkin", Romeo naureskeli ja hörppäsi kahviaan. "Onko Dry your tears mikä?" Tuon ikäisistä pojista kun oli kyse, niin Romeo veikkasi bändiä. Tai eihän hän edes tiennyt oliko kyse vain pojista. Sama se kai oli.
Kysymys huvitti rastatukkaa hieman.

"Seurustelua, hengailua ja siihen tyyliin. Mä tykkään rennosta musiikista, hiphop ja R'n'B on hyvää tanssimusaa", poika kohautti olkiaan. Hän piti enemmän sooloilusta kun discojen hitaiden tanssimisesta. Sai enemmän huomiota osakseen. Oikeastaan, Romeo sai aina huomiota jos sitä sattui kaipaamaan. Ja usein muulloinkin.

Poika naurahti hieman Romeolle.
"Epäilen, ettei sinua minun menneisyys kiinnosta. Tarkoitin lähinnä, että jos joskus päätät kokeilla random seuranhakua, niin heille on turha soittaa." Jamie selitti toiselle ja joi hieman kylmää teetään. Hän oli itse harrastanut randomia joskus. Se oli ollut ihan kivaa, kunnes hän oli päätynyt treffeille ystävänsä äidin kanssa. Miksi jotkut eivät laittaneet vanhempiaan kännykkään nimillä isä ja äiti? Jamietä puistatti edelleen ajatus. Oli ollut hieman vaivaannuttavaa istua KiKin äidinkanssa ravintolassa. Nainen kun oli luullut todella, että hän oli pyytänyt häntä ulos.

Jamie tipahti takaisin maanpinnalle ajatuksistaan, kun toinen kysyi Dry your tearsista.
"Joo, siis se on meidän bändi. Ei me olla niin kuuluisia että olisi kortit pitänyt tehdä, mutta tuolla sai naisia, kun ne luuli että ollaan kuuluisiakin." Poika selitti toiselle ja kuunteli vielä perään Romeon harrastukset ja musiikkimaun. Heillä oli kyllä erilaiset maut ja harrastukset. Olisi kyllä ollut hieno osata tanssia. Jamie oli yleensä se, joka oli syöksynyt tanssilattialle vasta hitaiden aikana, kun tytöt etsivät epätoivoisina halukkaita poikia hitaisiin. Vähän kontaktia hei!

- ihan btw, sain jostain päähäni, että tahdon kännisen Vivianin ahdistelemaan Mattia <,x -

"Random seuranhakua? Kuulostaa perin... öh, mielenkiintoiselta. Enköhän kuitenkin pitäydy normaalissa tyylissä, kiitos vain ideasta", Romeo naurahti pyöräyttäen kuppia käsissään pöydänpintaa vasten. "Se on ihan tarpeeksi randomia selata kännykän nimimuisti läpi ja valita sieltä joku. Puolienkaan henkilöllisyyttä ei muista ulkoa", poika virnisti hörpäten jo hieman jäähtynyttä kahvia.

"Hehe, cool. En todellakaan epäile toimivuutta, se tuo silleen... Tai herättää enempi mielekiintoa tai jotain", Romeo selitteli vinkaten silmää Jamielle.
"Sä siis soitat jotain? Jos sitten et laula", Romeo naurahti. Toinen nyt kuitenkin oli maininnut bändin, joten miksi hän ei samantien utelisi instrumenttia. Eipä se mitenkään suuremmin poikaa kiinnostanut, mutta kai se oli hyvä jotenkin edes yrittää olla kohtelias tai jotain. Outoa sinänsä.

// Repesin >< Mutta käy paremmin kuin hyvin xD Oon suunnitellukki semmosta peliä =P //

Jamie nauroi hieman, kun Romeo ei lämminnyt Randomseuranhaulle.
”Äläs nyt! Se on extremeä. Tosin, minä tosissaan jouduin niin ystäväni äidin kanssa treffeille, että minä en sitä vähään aikaan kokeile. Traumat jäi.” Skeittari selitti toiselle. Luoja hän sai kuulla siitä edelleen! Romeo kysyi sitten mitä hän soitti bändissä ja hymy nousi Jamien huulille.
”Soitan kitaraa, laulan, sävellän, sanoitan, sovitan ja roudaan. Teen käytännössä kaikkea mitä voin vaan tehdä. Ja iskin naisia muusikko iskurepliikeillä.” Poika naurahti ja päässä vilahteli muistot viimeisimmistä naisenisku retkistä Lontoossa. Harvoin muusikkoreplat tosin toimivat, mutta ainahan niitä oli hauska kokeilla!

Brunette joi lisää kylmää teetään ja katsoi sitten ikkunasta ulos. Mitäköhän kaverit puuhasivat parhaillaan kotimaassa? Varmasti jotain hauskaa. Jamietä ei ollut yhtään huvittanut muuttaa toiseen maahan meren taa. Onneksi hän oli kuitenkin sentään muutamia ystäviä saanut, mutta ei yhtään niin hyviä kuin bändikaverit.
”Kerro sä nyt jotain itestäs.” Jamie käski sitten hymyillen. Hän oli itse asiassa utelias kuulemaan lisää Romeosta. Eihän hän oikeastaan tiennyt muuta kuin että tuo oli naistenmies ja skeittasi ja piti erilaisesta musiikista kuin hän.

- Jejeh~ <,; Haluatko aloittaa vai aloitanko minä? <,x Jonnekin klubille vai..? :'D -

"Oho, wow. Kypsää lihaa saa kyllä helpomminkin, poika kulta", Romeo nauroi. "San Diegon lihatsiki on hyvin kattava. Liha on heikko, mutta sitä on paljon." Poika antoi sormiensa leikitellä kahvikupilla ja hymyili. "Ai että ihan monitoimi mies? Sustahan vois saada paljonkin irti..." Sanojensa selvän flirtin vakuudeksi poika lipaisi huuliaan. "Toimiiko ne muusikkojen iskurepliikit muka muutenki ku leffoissa? Nehän on ihan karuja."

"Jotain musta... Mitä sä haluat tietää?", Romeo naurahti ja kohautti hivenen ylidramaattisesti olkiaan. "Mun mutsi vihaa mua, me asutaan kahestaan isän kanssa ja mä oon sen lapsenvahti. Se on aika avuton. Mä tykkään siitä et musta tykätään, oon oikeestaan hyvinkin omahyväinen persoona. Iso ego, mut silti useat pitää musta. Mä tykkään harrastaa seksiä kavereiden kanssa ja pitää ystävät muuten vaan lähellä. Ei siis pidä säikähtää, jos mä hieman innostun tai jotain. Sillon saa vapaasti lyödä jos siltä tuntuu."

// Alota sä vaa ja joku clubi käy hyvin :D//

Jamie nauroi toisen lihan tarjonta jutuille. Sitten poika heittikin jo niin selvää flirttiä että huutomerkki sentään! Skeittari virnisti hieman flirttinä takaisin ja joi sitten teekuppinsa tyhjäksi. Hän kuunteli Romeon kertomuksen itsestään ja katsoikin toista hieman ihmeissään, mutta silti hymyillen edelleen.
"Sitä minäkin mietin. Koska yleensä en voi sietää sunlaisia ihmisiä, mut jokin sussa kyllä vetää magneetin lailla puoleen." Skeittari totesi sitten ja nosti toista kulmaansa kysyvänä ylös.
"Eikä se nyt ole vaan liian hyvä ulkonäkö." Jamien oli pakko lisätä. Saihan toisen egoa pönkittää vähän lisää.

Skeittaribritti alkoi hiljalleen jo uskoa mahdollisuuksiina Romeon suhteen. Tosin, niin kuin tuo sanoi, poika panni kavereitaan. Jamie ei panisi pahakseen yhdenillan jutusta. Ei ollenkaan. Miehet kun olivat tähän asti olleet vain haave muiden joukossa ja Romeolla oli selvästi kokemustakin. Nyt ei pitäisi päästää tilaisuutta menemään!

"Sä imartelet mua", Romeo nauroi. "Mä olen spesiaali ollakseni normaali kusipää, sitäkö sä koetat sanoo? Mut hei, mä oon hyvännäkönen, mä oon kusipää, mulla on karismaa ja mä rakastan kaikkia? Mähän olen jo helvetti täydellinen ihminen!" Poika nauroi virnistäen leikkisästi, vaikka ainakin suurimmilta osin tarkoitti sanojaan todella. Romeo oli itseriittoisuuden perikuva, asetti itsensä muiden edelle, mutta piti muiden viihdyttämisestä. Varsinkin, jos nuo vastapalveluksena viihdyttivät sitten häntä.

"Onko sulla suunnitelmia tälle päivälle..?", poika kysäisi kepeästi. Hän ei ollut lainkaan varma kuinka monesti oli samaisen kysymyksen jo esittänyt, mutta sai mennä silti. "Ihan sillä, että mun deittikalenterissa olis tilaa." Romeo vinkkasi jälleen silmäänsä Jamielle. Eihän toinen voisi vastustaa hänen karismaansa... Ja olihan tuo jo myöntänyt, että Romeo oli viähättävä... Ainakin melkein myöntänyt.

Jamie ei voinut olla nauramatta Romeon kuvaukselle itsestään.
"Vai sellainenko olet? Ei tuo nyt kamalalta kuulosta." Skeittari naureksi, mutta hiljeni sitten, kun toinen kysyi hänen päivän suunnitelmistaan.
"Eipä mulla ole ja että ihan tilaa olisi?" Jamie kysyi uteliaana ja pientä flirttiä takaisin heittäen. Romeo oli kyllä näyttänyt syötävältä silmää vinkatessaan. Poika avasi vasta nyt sämpylänsä. Hän oli ihan unohtanut sen toisen skeittarin seurassa.
"Voit kirjoittaa minun nimeni siihen kalenteriisi." Jamie naurahti sitten ja haukkasi sämpyläänsä. Nyt saisivat nimittäin perhe kkuulla kunniansa, jos soittaisivat kesken! Noilla kun (varsinkin siskolla) oli paha tapa soittaa aina silloin, kun Jamie oli tutustumassa johonkin persooniin, keneltä saattaisi irrotakin jotain muuta kuin juttuseuraa.

Ja tällä kertaa oli jopa sellainen ihme tapahtumassa, että Jamie saisi seuraa joka tahtoi HÄNEN ITSENSÄ seuraa, eikä toisin päin. Skeittarilla kun oli liian paha tapa haluttaa heitä ketä ei voinut saada. Ja huonostihan siinä aina vain kävi.

Rastapäinen poika hymyili hieman kiusaavasti, ai ei pahalta kuulostanut? Tuo taasen kuulosti erittäin hyvälle... No, olihan poika tiennyt lähes alusta asti saavansa itselleen jonkin sortin panon Jamiesta. Itsekehu saattoi hieman haiskahtaa, mutta sellainen Romeo vain oli. Tiesi voivansa luottaa karismaansa lähes missä vain.
"On, Jos sua vaan kiinnostaa", poika tokaisi ehkä liiankin paljastavalla muka väheksyvällä äänellä. Oikeasti sävy huusi selvää 'ihan kuin muka kykenisit kieltäytymään' -lausetta, huulille karannut hymy ja itsevarma katse kielivät samaa. Romeo oli pelimies, Jamie tiesisen, hän tiesi sen itse. Oikeastaan, koko kaupungissa ei tainnut olla ihmistä joka tunsi Romeon tietämättä maineesta. Yleensä juuri maine oli se, mikä pojasta tiedettiin. Itsetuhoisuuteen kääntyvä uhkarohkea skeittaus ja kanimainen naiminen, ne olivat ne jutut josta Romeo Ewans tunnettiin jos tunnettiin.
"Cool." Pojan ääni kertoi selvästi tuon tienneen jo mihin suuntaan Jamien vastaus käntyi. No, ipä toinen toivottavasti loukkaantuisi, että Romeo piti tuota helppona.

"No Jamie, mennäänkö heti ja naidaan kun puput iltaan asti, vai tahdotko lunastaa leffalupauksen jo tänään?", Romeo kysäisi kepeällä sävyllä lainkaan tavoitettaan kiertelemättä.

Skeittari naurahti toiselle, mutta ei vastannut heti, sillä suu oli täynnä sämpylää. (Joka olisi muuten voinut oll parempaakin.) Kun suu saatiin tyhjäksi, hän virnisti Romeolle.
"Jos nyt vaikka käydään leffassa. Minä en ihan niin suoraa toimintaa harrasta." Hän huomautti, vihjaten iltaan asti pupujen lailla naimista. Voisihan se olla kokemus, mutta jaksaisiko Jamie iltaan asti sexstailla? Kunto varmaan loppuisi jossain vaiheessa, joko itseltä tai viimeistään veitikalta.
"Eli jos mennään eka vaikka leffaan?" Britti ehdotti ja jatkoi sämpylänsä mututustamista. Jos ei muuta, niin hän perkele karkaisi toisen luo. Vanhemman eivät välttämättä ilahtuneet ideasta mennä elokuviin. Heidän mielestään kun koton oli pieni teatteri juuri sitä varten. He eivät vain ymmärtänneet, että oikeissa teattereissa oli se tietty fiilis.

Poika sai sämpylänsä mutustettua ja katsoi sitten Romeota hetken.
"Jatketaanko vielä matkaa? Vai näemmekö nyt sitten illalla elokuvan merkeissä?" Hän kysyi ja pyyhkäisi hiuksia silmiltään hymyillen. Toivottavasti toinen ei nyt sitten tekisi ohareita! sekös nakertaisi egoa.

Romeo huokaisi ja nojasi kyynerpäällään pöytään ja päätään käteen. Rastapää naurahti Jamien vastaukselle, pojalle itselleen molemmat vaihtoehdot olisivat käyneet hyvin, eikä tuo siis suuremmin osannut vastaukseen pettyä. Pääasia oli saada viettää aikaa jonkun kanssa, se tuntui yksinkertaisesti luonnolliselta. Joskus tahtoi olla yksin, mutta toisinaan yksinäisyyttä ei voinut sietää.
"Se on ihan kivaa, suosittelen kokeilemaan. Koko kamasutran läpikäyminen ja sitten omalla maulla... Niin, mutat joo leffaan siis", Romeo naurahti nuolaisten huuliaan. "Mitä sielä menee tänään, mulla ei oo mitään muistikuvia?"
Romeolla kävi mielessä se pieni seikka, että hänen isällään sattui olemaan yövuoro... Tosin ei sitä isukkia muutenkaan öisin aina näkynyt, siinäkin suhteessa poika oli perinyt geenejä isältään.
"Eipä sillä varmaan suuremmin väliä ole, aina sieltä ainakin yks hyvä piirretty löytyy."

Poika sipaisi rastaa sormissaan katsahtaen ruskein silmin Jamiea tuon kysyessä suunnitelmasta tarkemmassa kaavassa.
"ööh.. Sama se. Mun pitää käydä suihkussa, mutta jos sä haluat tulla meille, niin mulla ei ole syytä kieltää", voika tokaisi kohauttaen pienesti olkiaan. "Sun päätettävissäs", Romeo sanoi suoden Jamielle veret hyydyttävän karismaattisen hymynsä.

Jamie mietti hieman päässään. Oliko hän luvannut mennä kotiin koulun jälkeen? Ei omasta mielestään, mutta siskolla ja vanhemmilla olikin usein omat mielipiteensä ja suunnitelmansa. Ja kuinka ikävää se olikin, skeittari oli hieman toisten talutus nuorassa. Jamie kuitenkin haistatteli päänsä sisällä perheelleen. Ei hän menisi kotiin, kun kerrankin olisi MIESTÄ tarjolla!
"Ei mun tarvitse kyllä kotona käydä." Hän totesi sitten ääneen ja virnisti Romeolle.
"Että voin tulla teille norkoilemaan sun suihkuhetken ajaksi." Jamie lisäsi ja venytteli hieman käsiään.

//Siirtyvätkö Romeon kotiin? ^^ >

Romeo nyökäytti päätään Jamien vastaukselle hymyssä suin.
"Okei, mä en ainakaan mielestäni ole sellainen tyyppi, jolla kestää puolivuotta suihkussa kerrallaan",m Roemo virnisti ja nousi ylös tarjoten kättään Jamielle.

"Mennään sit meille, hani", poika hymähti. "sinne ei ole ikuisuutta kestävää matkaa, saati mitään kovin pitkääkään."

- jatkuu~ -