In this theater of pain

"...All you can do is close your eyes cause you've lost your life", sanat tippuivat hiljaa Jupiterin huulilta tuon pestessä siveltimiä kuvaamataidon luokassa. "In this theater of pain love and hate's the same to the black widow"
Tietenkin sijainen jätti juuri hänet pesemään kaikki siveltimet uudelleen, sillä näytti selvästi olevan jotain Teriä vastaan. Tosin, friikki neiti oli saanut tottua siihen, maailma tuntui välillä olevan täysin häntä vastaan. Vitutti, mutta minkäs sille mahtoi. Itsepähän oli poika sanonut vastaan ja ilmoittanut omaa mielipidettään. Hän vihasi liian rajoitettuja maalauksia, eihän siinä saanut edes toteuttaa itseään!

Ja eikö se nyt ollut jokaisen syytä pestä siveltimensä itse? Ei sitä olisi saanut Jupiterin niskoille heittää. No, poika antanut sen pilata päiväänsä, vaan hyräili siinä Mötley Crüeta kun ei mitään. Yksi vittumainen opettaja ei mahtaisi mitään tuolle friikille, yksi puhdistettu sivellin tippui kuivamaan talouspaperin päälle. Piruuttaan poika oli päättänyt tehdä homman perusteellisesti, käytti aikaa yhteen siveltimeen vähintäänkin viisi minuuttia. Eipä hänellä kotiinkaan kiirettä ollut, kuvistunnit kun olivat olleet päivän viimeiset. Ja siveltimiä todellakin riitti, saisi sijainen tuta koston jossain vaiheessa, se oli varmaa.

"In this theater of pain love and hate's the same to the black widow", Jupiter hyrisi jynssätessään jälleen yhtä. Ne alkoivat jo jotkut kuivua, tärpätti olisi ollut ihan mukava, mutta eipä sijainen uskaltanut friikkiä sen kanssa yksin luokkaan jättää. Saisi pian syytteen jostain, mistä ei halunnut. Ennakkoluulot, niin tuttua kauraa.

"Mä niiiiiin vihaan tätä", Jupiter julisti itsekseen tuhisten. Ovi oli hieman raollaan, mutta eipä poika sitä ollut huomannut.

[[ Tungen Angelin tänne :> ]]

Tämä mielentila vaati maalaamista.
Angel käveli tottunein askelin kohti kuvaamataidon luokkaa. Tänään neitosella oli ihmeen hyvä päivä, tai ainakin ollut. Ranskan tunnilla opettaja oli kehunut tyttösen kirjoitelmaa loistavaksi. Kyllä, Angel ilahtui hyvistä kehuista siinä missä muutkin. Angel meinasi tunnilla jopa hymyillä, mutta hymy ei kuitenkaan päässyt aivan huulille asti.
Joten nyt olisi hyvä aika mennä hieman toteuttamaan itseään. Hänen teki mieli maalata jostakusta muotokuva. Olisikohan tytöllä jotain kuvaa kännykässään, josta voisi katsoa mallia? Tai sitten tyttö vain soveltaisi itse, eihän se olis sen suurempi ongelma.

Kuvaamataidon ovi oli raoillaan ja tyttö astui sisälle hitusen varuillaan. Oliko luokassa joku?
Pian Angel huomasikin jonkun, luultavasti pojan, lavuaarien luona pesemässä siveltimiä. Tuntui kuin äsköinen mielentila olisi vain valunut hiekkana maahan, kun tyttö katseli poikaa kauempaa kuvaamataidon luokan ovensuulla. Juuri silloin poika mutisi vihaavansa jotain. Luultavasti siveltimien pesemistä. Olisiko poika kohta valmis lähtemään? Angel ei nimittäin halunnut jäädä tänne pojan kanssa.

- tervetuloa! :'D -

"Vittu, tähän mä en kyllä lähde!", Jupiter marisi todetessaan yhden siveltimistä olevan jo entinen. Ei sillä enää mitään maalattaisi, roskiin suoraan. Itsekseen tuo friikki poju vielä siinä hetken manaili, kunnes tajusi tuntevansa tuijotuksen. Katse kääntyi salamana ovenraossa olevaan tyttöön. Tätä tässä nyt sitten vielä kaivattiinkin, hän sai seuraa!
"Tuu nyt sisälle siitä, en mä pure", poika sähähti. Nyt hän ei tosiaankaan jaksanut ennakkoluuloisia tyttösiä tuijottelemaan kuin mätää omenaa. Ei kiitos, katse kääntyi jälleen siveltimiin ja Jupiter jynssäsi niitä puhtaiksi. Kädet olivat varmasti tuon jälkeen rakoilla, poika kun normaalisti ei fyysistä työtä tehnyt.

Hetki kului ja Ter kääntyi taas tytön suuntaan, olettaen että tuo yhä siinä oli. Poika nojautui lavuaariin tiputtaen siveltimet käsistään.
"Miks sä tänne tuut, eikö kaikki normaalit lähe mahdollisimman nopeesti karkuun, kun tunnit on ohi?"

Jupiter oikoi monta kokoa liian suuren Mötley Crüe paitansa helmaa, joka oli vedestä märkä. Hiukset oli kumma kyllä sidottu ponnarille niskaan, tai ponnarille ja ponnarille, kuminauhallahan ne kiinni olivat. Jaloissa nuo iänikuiset maiharit, joita Jupiter ei koskaan jättänyt pois. Omituisinta olivat nuo rääkyvän keltaiset trikoot, joiden päälle poika ei ollut mitään laittanut. Ne myötäilivät täysin Jupiterin tikkujalkoja.

"Mä ootan, että sä lähdet", kuului yksinkertainen lause Angelin huulilta. Tyttö katseli toista hetken aikaa ovensuulta, mutta astui sitten rohkeammin sisälle. Hänen katseensa tarkasti pojan kengistä aina päähän asti. Toista voisi ihan hyvin luulla tytöksi, sillä pojalla oli aika sievät kasvonpiireet pojaksi.

Angel laski mustan olkalaukkunsa yhdelle lähellä olevalle pöydälle ja katsoi edelleen toisen puuhasteluja sopivan matkan päässä.
"Mä halusin tulla maalaa", tyttö vastasi jonkin ajan kuluttua pojan kysymykseen. Yleensä neiti jätti vastaamatta tuon kaltaisiin kysymyksiin, mutta tyttö oli tänään hyvällä tuulella (ainakin uskotteli itselleen olevansa) joten ehkä pieni kommunikointi toisen kanssa ei haittanut.

Neito etsi käsiinsä maalausalustan ja paperia. Hänellä oli kuitenkin yhä vaikeaa päättää, mitä maalaisi. Ainoa idea, jonka tyttö sai päähänsä oli se, että hän voisi maalata tuon pojan kasvot. Mutta ongelmana oli se, että Angel ei halunnut olla väleissä poikien kanssa tai piirtää edes heidän kuviaan. Toisella oli kyllä sellaiset kasvonpiirteet, joista hän voisi helposti muokata tyttömäiset... Tai jos Angel tekisi poikkeuksen ja maalaisi pojan kasvot.

"Mä tartten yhen siveltimen", Angel puhui värittömällä äänellään. Hän ei halunnut mennä lähemmäs tuota poikaa, joten Angelin oli keksittävä toinen keino saadakseen sivellin.
"Heitä yks ohut", tyttö käski sitten toista. Hän oli valmis pistämään ulos pojan kasvot, jotta voisi alkaa hahmottelemaan muotokuvaa tuosta pojasta.

"Sitä saat kyllä oottaa, vittumaisen sijaisen ansiosta mulla kyllä riittää tätä hommaa hetkeksi", Jupiter ilmoitti jatkaen rangaistuksensa suorittamista kuin paraskin kilttipoika. No, sitä Jupiter ei kyllä oikeastaan koskaan suuremmin ollut ollut.

Äänistä päätellen tyttö sitten lopulta uskaltautui varsin kammostuttavasta Jupiterista huolimatta sisään luokkaan ja ilmoitti tahtovansa maalata. Hymy kaartui Jupiterin huulille, vaikkei hän tyttöön katsonutkaan. Tuo neitokainen todellakin vaikutti siltä, että päätti pompottaa muita mielensä mukaan. No, niitä Ter oli nähnyt useastikin, väkivaltaiset urheilijapoitsut kun tykkäsivät hakata yhtä puolustuskyvytöntä homoa mielensä mukaan. Kai se oli niistä kivaa, vaikkei Jupiter voinut jakaa samaa mielipidettä. Toivonmukaan tuo tyttö ei kuitenkaan yltyisi väkivaltaiseksi.
"Ihan vapaasti", Ter sai vastatuksi tytölle. Hän vilkaisi nopeasti tuon suuntaan, näytti tekevänkin sen minkä sanoi. Ja vieläpä nopeasti, sillä oli jo kamat kasassa. Jupiter hymähti.

"Niitähän tässä riittää." Jupiter viittasi kädellään talouspaperien päälle kuivumaan asetettuja yksilöitä. Tyttö kuitenkin pyysi häntä heittämään, eikä Ter pahemmin vastaan pistänyt vaan valikoi nopeasti jo jotenkuten kuivuneen ja ohuen tapauksen.
"Käykö tää?" poika kysäisi, mutta vastausta odottamatta hän jo heitti siveltimen tyttöä kohti.

Angel nappasi hyvin helposti siveltimen toiselta tarkkaillessaan toisen kasvonpiirteitä. Neiti muisti ne jotenkuten, joten alkoi sen jälkeen etsiä maalaustarvikkeita. Ne löytyivät sitten lopulta eräästä kaapista ja Angel oli valmis aloittamaan maalaamisen. Hän istahti paikoilleen ja raivasi tilaa pöydältä aloittaakseen maalaamisen.

Hän maalasi aluksi mustalla värillä ohuita luonnostelujälkiä, jotta pystyisi hahmottamaan, mitä alkaisi maalata. Välillä tyttö vilkuili pojan suuntaan ja laski katseensa taas maalaukseensa alkaen hiljalleen saada siihen jotain aikaiseksi.

".. Sä luultavasti yritit sanoo sille joitain omia mielipiteitäs", tyttö totesi sitten. Tällä hän vastasi siihen, kun poika oli kironnut vittumaista sijaista.
"Se ei tykkää niistä yhtään.." Angel mumisi hieman hiljempaa, vilkaisi nopeasti toista ja laski katseensa nopeasti takaisin maalaukseensa.

Tyttö järjestäytyi ja alkoi hahmottelemaan. Ei Jupiter sitä tarkemmin katsonut, alkuun maalauksista harvemmin mitään tajusi. Kyllähän taiteilija itse ymmärsi, mitä mikäkin kuva esitti. Sitä vain sattui usein olemaan niin erilainen ajattelutapa jokaisella ihmisellä, osa persoonallisuutta. Kuten nyt vaikka Jupiter itse, hän ymmärsi kyllä modernin taiteen päälle, vaikkei moni muu ehkä ymmärtänytkään. Jokainen näki abstraktit asiat eritavalla.

"Joo. Mä en vaan tykkää, kun se antaa pilkulleen ohjeet mitä työssä saa olla ja mitä ei. Ja mitä sen pitää esittää. Jos mä helvetti haluan kuvata surrealistista pornoa, niin eikö mulla muka ole siihen oikeutta? En mä tykkää, kun rajotetaan. Se on kun häkki, mä en halua olla lintu", poika paasasi heilauttaen kättään tehosteena.
"Ja eihän se tykännytkään, siksi mä olen tässä."

"Mitä sä maalaat, jos saan udella?", Jupiter kysäisi katsellen luomusta, joka veto vedolta hahmottui yhä tarkemmaksi.

"Mulle se alko eilen huutaa sen takia, kun olin piirtänyt maisemakuvaan ihmisen onkimassa.." Angel sanoi ja hänen äänestään alkoi jo hieman erottaa pientä kiinnostusta tätä aihetta kohtaan.
"... Ja se käski mun pyyhkiä taulun sen takia", Angel jatkoi puhumista edelleen hitusen vaisunoloisena, kun jatkoi maalauksensa maalaamista. Nyt kuvasta jo erotti henkilön kasvot. Maalauksesta oli tarkoitus tulla kasvokuva.
Neiti jätti tarkoituksella kertomatta, että kun opettaja oli käskenyt tytön pyyhkimään taulun, tyttö kilahti siitä ja alkoi heitellä sijaista kaikella mahdollisella. Ja siitä hyvästä Angelille ropsahti pari jälki-istuntoa ja hänen pitäisi kirjoittaa henkilökohtainen anteeksipyyntö. Sitähän Angel ei ollut tekemässä.

Neito oli hetken hiljaa, kun poika kysyi, mitä tyttö maalasi.
"Sun kasvojas", Angel myönsi suoraan ja katsahti toista taas nopeasti kasvoihin.
"Sulla on tyttömäiset kasvot", tyttö sanoi suoraan ja laski katseensa takaisin maalaukseensa.

"Vittu mikä kusipää, ei toi oo ees inhimillistä!", Jupiter sähähti tosissaan kärmestyneenä. Ärsytti, kun opettajat kuvittelivat olevansa oikeutettuja pompottaa oppilaitaan mielensä mukaan. Ja varsinkin kun kyse sattui olemaan vain sijaisesta!
"Ethän sä vaan pyyhkiny sitä?" Osasi Ter laskea itsekin yksi plus yksi, jos kerran tyttö tiesi, ettei sijainen pitänyt siitä, että sille väitettiin vastaan tyttö ei varmaankaan ollut 'korjannut' työtään.

Jupiter naurahti tytön vastaukselle. Hänen kasvojaan, miksi ihmeessä? No, vastauksen siihen kysymättömään kysymykseen hän sai pian, tyttömäiset kasvot. Voi kiitos, olen otettu. No, eipä siinä mitään, ei tyttö ensimmäinen ollut joka asiasta huomautti.
"Joo, oon kuullu. Mikään ei oo rasittavampaa, kun se et mua kohdellaankin joskus kuin tyttöä, ne yrittää välillä pukee mua nätiks ja meikata. Joskus tuntuu, ettei oikein kukaan anna mun toteuttaa itteeni."

"Minä sä mua pidät, tottelevaisena ja kilttinä oppilaana?" Angel tuhahti ja pudisti päätään.
"... Heitin sitä mun kengällä..." tyttö päätti paljastaa ja muisteli, kuinka hauskaa tavaroiden heittäminen oli ollutkaan. Sijainen oli katsonut häntä aivan kauhuissaan ja lähti juoksien ulos luokasta, kun korkokenkä oli osunut kylkeen.

Seuraavaksi tapahtui jotain hyvin outoa ja harvinaista.
Neito purskahti puhtaaseen ja kovaääniseen nauruun, kun poika oli kertonut siitä, miten häntä kohdeltiin.
"Haha...! Varmaan näytätkin tytöltä meikit päässä...!" Angel nauroi ja tajusi hetken kuluttua, mitä tyttö oli tehnyt. Neito jähmettyi nopeasti, katsoi tyhjyyteen jonkin aikaa.
Oliko hän tosiaan nauranut? Hän oli nauranut ensimmäisen kerran jonkun oppilaan kuullen.

- Angel se taitaa tykätä heitellä ihmisiä kengillä :'D -

Jupiter nauroi. Ei ihan tosi, heitti kengällä?
"Etkä? Heitit kengällä?! Mä olisin niin tahtonut nähdä sen ilmeen!", Jupiter sai sanotuksi naureskelunsa taantuessa virnuiluksi. Tyttö vaikutti oikeastaan ihan hauskalta seuralta, eikä se suhtautunut häneen niinkään ennakkoluuloisena. Oikeastaan, voisi ehkä sanoa, että jopa positiivisesti? Se sentään maalasi hänestä muotokuvaa.

Tyttö nauroi hänelle, Jupiter hymyili toisella suupielellä. Siinähän nauroi, olihan se hieman koomista, mutta silti enemmänkin vain säälittävää. Tyttö oli nätti nauraessaan, tai olihan se oikein nätti vakavallakin naamalla. Mutta silti nauraessaan se jotenkin... loisti? Veti spottivalot itseensä.
"Varmasti, mutta toivottavasti en saa siitä todistus aineistoa. Olis varmaan tosi edustavaa mun ah-niin-hohdokkaalle maineelleni."

Nyt tyttö tuijottikin jo tyhjyyttä, Jupiter kohotti toista kulmaansa. miten se nyt noin nopeasti vaihtoi mielialaansa? Vastahan tyttö oli nauranut...

[[ Joo, niin tykkää! Voisin lisätä sen tonne hahmoesittelyyki xDDD ]]

Angelin kasvot olivat jälleen peruslukemilla. Äskeinen naurukohtaus oli tuntunut liian hyvälle, mutta oli vaarallista tytön maineelle. Kukaan ei saisi kuulla tästä, että hän oli nauranut. Hänet tunnettiin koulussa jääkuningattarena ja sellaisena halusikin pysyä, jotta hänestä pysyttiin loitolla!

Neiti keskittyi taas maalaamiseensa, kun oli hetken aikaa tuijottanut tyhjyyteen. Hänen sydämensä löi nopeasti rinnassa. Miksi häntä jännitti näin paljon? Vai oliko tämä pelkoa? Pelkoa siitä, että tuo poika pitäisi häntä mukavana ja hauskana?
"... " Angel raotti jo huuliaan puhuakseen, mutta vaikeni viime hetkellä.

"Kuka sä oot", Angel puhui sitten. Hänen äänensä ei kuulunut kysyvältä vaan enemmänkin siitä saattoi erottaa hitusen käskyä. Tyttö halusi tietää, kenelle oli puhunut ja kenestä aikoi maalata kasvokuvan.

- voin kuvitella! XD "Angel tykkää heitellä ihmisiä kengillä." -

Tyttö meni todella oudoksi, viileni hetkessä jääkalikaksi. Jupiter ei kysynyt, ei kapinoinut. Toinen alkoi vaikuttaa jopa hivenen pelottavalta. Ter pysyi suosiolla hiljaa, häntä ei huvittanut ottaa turpaan. Ei missään tapauksessa ainakaan tytöltä, säälittäväähän se olisi ollut.

Tyttö oli sanomaisillaan jotain, poika ymmärsi. Ei se silti sanonut, Jupiter nyökkäsi pikemminkin itselleen ja kääntyi jälleen hiljaisuuden vallitessa pesemään siveltimiä. Ei sitten keskustella, oli ajatus pojun mielessä.

Käskevä sävy riuhtaisi hänet taas takaisin hetkeen. Komensiko tuo tyttö häntä puhumaan? Turha kuvitella, lyödä saa, mutta turha pomottaa.
"Kuule, sä et puhu mulle tolla sävyllä. Mä olen Jupiter, entä sä?" Hyvähän se on ensin kapinoida ja tehdä sitten tasan niinkuin oli käsketty.

"Oletko sä ihan ok?" Pojun oli pakko kysäistä, olihan tytön mieliala vaihtunut kuitenkin todella nopeasti.

Angel hymähti vain lyhyesti, kun poika vastasi hänelle ensiksi kapinoiden, mutta kertoi sitten nimensä.
"Ai ku se planeetta?" tyttö pohti hiljaa, itselleen se oli tarkoitettu, mutta sanottu vahingossa ääneen.
Vai että Jupiter. Erikoinen nimi.
"... Angel", tyttö sanoi ja piti katseensa yhä tiukasti kiinni maalauksessaan.

Angel ei tietenkään kohottanut katsettaan poikaan, kun toine kysyi häneltä, oliko hän kunnossa.
"Se ei mun mielestä kuulu sulle..." Angel mumisi hieman törkeän kuuloisena ja jatkoi maalaamista.
"Pidä huoli omista asioistas vaan", tyttö lisäsi vielä ja nosti sitten kylmäksi muuttuneen katseensa Jupiteriin.
"Niin mä en sekaannu sun asioihin", Angel jatkoi yhä, katsoi edelleen Jupiteria ja laski katseensa takaisin maalaukseensa.

"Joo, en mä itekkään tajua porukoiden huumorintajua", Jupiter totesi olkiaan kohauttaen. Rikkailla taisi olla tapana ristiä lapsiaan mitä mielenkiintoisimmilla nimillä. Tai sitten vain yksinkertaisesti järjettömillä.
Ter nyökäytti päätään. Enkeli, niinpä tietenkin, olisihan se varmaan pitänyt osata arvatakin. Jupiterille ei kuitenkaan ollut se ja sama katsoiko tyttö oikeasti häntä silmiin vai häntä kankaalla silmiin. Tytölle näytti olevan, tai sitten kankaalla koreileva Jupiter oli katsottavampi.

"Eipä ehkä kuulukkaan, kunhan ajattelin. Enhän mä voi tietää, että sulle on ihan normaalia muuttaa asennetta parissa sekunnissa." Jupiterin ääni oli viileähkö, vastauksena tytön törkeään sävyyn. Hän ei tykännyt, että komenneltiin tai suhtauduttiin alentavasti. Ärsytti.
"Uhkailetsä?" Jupiterin sävy oli hieman yllättynyt, pilkallinenkin. Poika katsoi tyttöön toista kulmaansa kohottaen huvittuneena.

"Jos sä pidit sitä uhkailuna, okei. Sovitaan, että se oli uhkaus", Angel tokaisi nopeasti takaisin, ääni täynnä kylmyyttä. Hänen katseensa kohottautui taas hetkeksi pojan silmiin ja Angelin silmät katsoivat poikaa uhkaavasti, kunnes katse laskeutui takaisin maalaukseen, joka oli jo hyvää vauhtia tulossa valmiiksi. Onneksi neitonen oli nopea maalaamaan.

"Mä voin kuule yllättää sut vielä monesti käytökselläni. Mä en nimittäin mielelläni kerro itsestäni muille. Joten pidä vain varasi", Angel sanoi värittömästi ja hänen siveltimensä veti vahingossa ylimääräisen viivan maalaukseen.
"Helvetti!" Angel ärähti ja läimäytti kätensä pöytään. Hän nousi nopeasti ylös ja kiiruhti hakemaan jotakin, millä saisi maalauksen jotenkin korjattua entiselleen. Hän ei todellakaan ollut tekemässä sitä uudestaan.
Pian neiti palasti takaisin maalauksensa luo ja kasteli pilalle mennyttä kohtaa aluksi pelkällä vedellä, jolloin musta vesiväri irrottautui jotenkin paperin pinnalta ja tyttö sai pyyhittyä sitä tarpeeksi pois, jotta jäljelle jäi vain pieni tahra.
Angel istahti paikoilleen huojentuneena ja katsahti maalaustaan. Onneksi se ei mennyt pilalle.
"Haluuks sä tän sitten ku tää on valmis?" Angel kysyi yhtäkkiä ilman, että oli ajatellut asiaa. Neiti hätkähti huomaamattomasti ja järkyttyi käytöstään. Miksi ihmeessä hän halusi antaa tämän tuolle pojalle? Mitä hän ajateli --> Ei mitään!

"Aha, niin kai sitten." Mitä tuohon nyt olisi pitänyt sanoa? No, Jupiter ei siihen mitään suurempaa sanonut. Ei nimittäin huvittanut alkaa haastaa riitaa Angelin kanssa. Terin katse hakeutui myös kuin ohi mennen mutokvaansa ja jäi tuijottamaan. Tyttö oli hyvä, hän tosiaan näytti tytöltä... No, toivottavasti tyttö ainakin jonkin verran liioitteli... Niinpä niin, turha toivo.

"Ok, yritän muistaa. Kunhan et väkivaltaseksi ala, niin se on kai ihan ok." Opettele puhumaan, neitiseni, 'ok' ei ole edes oikeasti mikään sana. Jupiter sävähti tytön yhtäkkistä manausta. Se oli sotkenut jotain, poika katseli avuttomana vierestä.
Angel näytti kuitenkin saavan ongelmansa selvitettyä, Ter hymyili jopa helpottuneena. Tiedä sitten mitä opettajia kengillä heittelevä tyttö olisi saanut päähänsä, jos hänen muotokuvansa olisi mennyt poilalle. Taiteilijat olivat aina niin omia persooniaan.

"Ööööh? Kiitos, ihan mielelläni." Toinen kulma kohosi hivenen, taas tytön mieliala näytti muuttuneen. Oliko se normaalisti tollanen, vai klikkinsä vanki? Jaa, Jupiter ei lähtenyt lyömään vetoa kummankaan puolesta. Tai ehkä sittenkin.

"Sori nyt, mut tota... Sä voit käyttäytyä ihan normaalisti mun seurassa, mä kenellekkään kerro tai kukaan ees uskois mua jos kertosin..."

Jupiterin sanottua, että tyttö voisi käyttäytyä hänen seurassaan normaalisti, naurahti Angel tunnottomasti.
"Mielelläni, jos vaan tietäisin, mikä on 'normaalia' käytöstäni" tyttö tokaisi kylmästi, kun hänen katseensa oli hitaasti nauliintunut Jupiterin silmiin.
Neito tuhahti hiljaa ja laski katseensa takaisin maalaukseensa. Se oli melkein valmis, että pari varjostusta vain puuttui.

"Mikä on sun normaalia käytöstä? Kirota siveltimille?" Angel kysäisi sitten ivallisesti ja nosti katseensa takaisin poikaan. Angelin toinen kulma kohosi hitusen koholle, kun pieni ilkeä virnistys ilmestyi hitaasti hänen huulilleen. Harvoin Angel virnisteli muille, mutta jotenkin neidillä alkoi olla outo olo toisen seurassa. Jotenkin... Vapautunut ja rento.
"Nimittäin se ei ole mielestäni kovin normaalia käytöstä", tyttö heitti nopeasti kysymyksensä perään, heilautti pitkät vaaleat hiuksensa selän taakse ja laski katseensa takaisin maalaukseensa. Käsi alkoi jatkaa työtä.

Jupiter pyöräytti silmiään dramaattisesti. Mieli teki heittää Angelia muutamalla siveltimellä, mutta tikanheitto kun ei kuulunut hänen lempiharrastuksiinsa niin Ter jätti sen tekemättä.
"Ai, sä oot niitä tyyppejä, joilta on oma persoona vielä hukassa?", Ter hymähti huvittuneena. Eipä olisi tuosta tytöstä ensinäkemältä uskonut. Sen verran vaikutti itsevarmalta ihmiseltä.

"Joo, kyllä mä puhun esineille", Jupiter myönsi muka tosissaan silmät suurina ja päätään nyökytellen. Ihan kuin Angel olisi ollut hänelle joku ärsyttävä psykiatri.
"No, sori. Ei mua muutenkaan kovin usein tituleerata normaalina, huvikseenko luulit suosittujen tunkeneen mut friikkeihin?" No, tulipa sekin sitten selväksi. Klikkien ei periaatteessa olisi pitänyt kiinnostaa Jupiteria lainkaan, mutta silti häntä jopa hivenen kiinnosti mitä klikkiä Angel edusti.

"Joo, oon just sellane", tyttö myönsi mukamas tosissaan pojan sanoille, että Angel oli niitä tyyppejä, joilla on persoona vielä hukassa. Tyttö naurahti kylmästi ja pudisteli päätään.
"Voi ei, nyt mä angstaan ja alan viilellä", Angel totesi tunteettomasti ja mulkoili Jupiteria hitusen ärsyyntyneenä. Häntä alkoi myös ärsyttää oma käytöksensä, sillä yleensä tyttö oli vaitonainen eikä puhelias.

"No mitäs näytät tolta!" Angel tokaisi hivenen kovempaan ääneen, kun poika sanoi klikikseen friikit. Angel ei yhtään ihmetellyt, miksi poika kuului friikkeihin, olihan toisen ulkonäkö erottuvampi kuin useiden muiden.
"Jos leikkaisit noi sun hiukset ja pukeutuisit vähän tylsemmin, niin kuuluisit varmasti taviksiin", tyttö jatkoi ilkkumista. Hänen ei tehnyt enää mieli jatkaa maalaamista, vaikka vain yksi kohta oli enää varjostamatta.

"Miks sua kiinnostaa suosittujen sanomiset?" Angel kysyi ja hänen äänestään kuului selvä ärtymys.
"Pilalle lellittyjä kakaroita koko sakki. Ne ei varmaan osaa ees lyödä", tyttö mutisi hiljaa ja syventyi omiin ajatuksiinsa. Nyt, hiljaa! Angel ei saanut enää puhua näin paljon, sillä muuten hän varmasti paljastaisi jotain itsestään tuolle pojalle.

Jupiter nyökytteli päätään silmät suurina. Mikä ihme tämä tilanne nyt sitten oli? Tyttöhän oli täysin päästään vialla!! Nojaa, oliko hänellä muka varaa edes ajatella sillä tavoin? Eipä juuri.
"Juu, sehän on yks fiksuimpia harrasteita ikinä." Poika oli kuin ei huomaisikaan toisen mulkoilua. Siinäpähän mulkoili, ei pitäisi häntä haitata... Ja silti Angel onnistui näyttämään pelottavalta... Ei se mikään enkeli ollut, nimi valehteli.

"Mä en oikeesti tajua mikä teitä naisia vaivaa! Joka toinen käskee leikkaamaan hiukset ja näyttämään ihmiseltä ja loput sitte haluaakin meikata mut ja pukee prinsessamekkoihin! Jeesus, mä en ala", Jupiter mesosi jopa hivenen loukkaantuneena. Se oli todentotta hyvinkin ärsyttävää. Hän ei tuntunut kelpaavan kenellekkään omana itsenään. No, omapahan oli menetyksensä ei pitäisi Jupiteria pahemmin haitata.

"Ei mua kiinnostakkaan, rahalla ei saa kaikkea, vaikka kylmällä ja paskalla kohtelulla näyttää saavankin. Jonku pitäis tipauttaa ne maanpinnalle."

Angel pudisteli vain päätään itsekseen, kun Jupiter alkoi jälleen puhua hänelle. Jopas toinen jaksoi paasata ihan turhista asioista.
Neiti nojaili pöytään toisen kätensä varassa ja napsutteli kynsiään pöytään. Jupiterin lause 'Mä en oikeesti tajua mikä teitä naisia vaivaa' jäi pyörimään tyttösen päässä. Niinpä, mikä neitosta tosiaan vaivasi. Sen kun hän itsekin tietäisi.
Tai oikeastaan, kyllä hän tiesikin.

Angel ei vielä itse ollut joutunut suosittujen silmien alle. Eikä välittänytkään joutuvansa. Tai tottapuhuen, ei tyttöä edes kiinnostanut. Ihan sama, mitä muut hänestä ajattelisivat. Eiväthän he pystyisi näkemään kuin ulkokuoren. Tuskin kukaan pääsisi näkemään sisäistä Angeliä.
"Mennää hakkaa ne", Angel totesi kevyesti, kun Jupiter oli sanonut, että suositut täytyisi tiputtaa maanpinnalle. Eivät ne oppisi käyttäytymään ennen kuin joku antaa niille siihen hyvän syyn.

Epäuskoinen naurahdus karkasi pojan huulilta. Eihän Angel tosissaan voinut olla? No, mitä väliä kuulosti oikeastaan ihan houkuttelevalta, paitsi että Jupiter tuskin tappelussa pärjäisikään.
"Sä ajattelit, että mun mahtavilla hauislihaksilla vois listiä muutaman koulun diivoista noin vain? Muuten ihan hyvä idea, mutta musta tuskin on sulle mitään hyötyä siinä."

Jupiter pesi vielä viimeiset kolme sivellintä heittäen ne toimituksen jälkeen kuivumaan talouspaperien päälle. Oli siinäkin homma, hän kyllä keksisi jotain mukavaa sille sijaiselle kostoksi tästä... Hän voisi asentaa jonkun mukavan ansan tapaisen tai sitten yksinkertaisesti lähettää opettajalle kiitoskortin. Helvetti.

"Eihän siinä lihaksia tarvita", Angel totesi kevyesti ja kohotti hitusen toista kulmaansa. Hän kyykistyi ja irrotti kenkänsä jalasta. Nyt hän heilutteli kenkää kädessään.
"Tässä on maagista voimaa. Se aiheuttaa helposti hysteriaa", Angel puhui ja hänen äänestään kuuli, että tyttösellä oli kokemusta kengällä heittämisestä. Ja niinhän hänellä olikin. Eihän Angelilla ollut lihasta luidensa päällä enää ollenkaan, joten oli keksittävä toinen keino aiheuttaa kauhua muissa.

Angel asetti kenkänsä takaisin jalkaansa, kun Jupiter oli pessyt viimeisetkin siveltimet. Tyttö palasi tekemään viimeistä silaustaan maalaukseen, kunnes totesi sen olevan niin valmis kuin mahdollista. Tyttö raapusti alareunaan pienellä käsialalla nimensä, minkä jälkeen hän nousi ylös ja katsahti Jupiteriin.
"Jos haluut kostaa sille muijalle, kirjota taululle "käkkäräpäinen tappi". Se vois toimia", Angel neuvoi, eikä hän tiennyt, miksi teki niin. Mutta oli itse kerran haukkunut sijaista tapiksi, josta toinen oli suuttunut, mutta pidätteli tunteenpurkaustaan. Sijainenhan oli lyhyt, vain 150cm ja omisti vielä kauhean permanentin.

"Moro", neito huikkasi yhtäkkiä, nappasi laukkunsa pöydältä ja lähti lampsimaan kohti kuvisluokan ovea päin. Maalaus oli jätetty pöydälle.

Jupiter kohautti olkiaan tytön sanoille. Kai siihen nyt jotakin tarvittiin? Poika katseli kun tyttö veti kengän jalastaan. Kenkä, niinpä niin. Ei siihen tainnut oikein muuta tarvita, se sai Terin nauramaan huvittuneena. Angel oli oikeastaan hyvinkin koominen tapaus, vaikkei se ehkä tytön tarkoitus ollutkaan.
"Sen mä uskon, sä oot varmaan harjottanu tota useampaankin otteeseen?" Jupiter virnuili, oikeastaan hän ei epäillyt lainkaan. Tytöllä oli varmasti hyväkin sihti, ja kkorkokenkä varmasti sattuisi osuessaan kohteeseensa. Vaarallinen tappoväline kun oli, oikea ase.

"Käkkäräpäinen tappi, kuulostaa hyvältä!", Jupiter hymähti, eikä vahindossakaan tarttunut taululiituun, vaan veti viestinsä sen pintaan permanet tussilla.

"Käkkäräpäinen tappi,
homma hoidettu,
ei pitäs olla valittamista.

Ps. mee parturiin.
♥: Jupiter"

Hetken friikkipoika vain virnuili, kunnes tajusi vastata Angelin hyvästeihin hyväntuulisesti ja kättään heilauttaen.
"Hyvät päivänjatkot, jääkuningatar! Älä sula!"

- se peli tais olla sitten tässä? <; Kiitos seurasta, oli hauskaa! -