Pain, Without Love [Yksinpeli]

[[ Tervetuloa seuraamaan kaikkien rakastaman Evangelina Dollyn ihanaa elämää! Varoituksen sana, teksti saattaa sisältää joitakin kohtauksia, jotka eivät sovellu kaikista heikkohermoisille!
--> jos kuuntelee tätä biisiä Three days grace - Pain saattaa päästä oikeaan tunnelmaan, jota halusin tällä pelillä luoda.
Toivottavasti teksti miellyttää niitä, jotka jaksavat sen lukea (: Yksinpelin tarkoituksena on siis hieman avata Angelin tuntemuksia.

Yksi kerrostalon ovista aukesi hyvin nopeasti ja saman tien se paiskattiin niin kovaa kiinni, että seinällä roikkuva taulu oli melkein pudota maahan. Askeleet olivat painavat ja hyvin uhkaavat, kun ne suunnistivat kohti kylpyhuonetta.
Kylpyhuoneeseen laitettiin valot päälle ja kylmää vettä alettiin laskea hanasta kylpyammeeseen täyttämään se. Kylpyammeen vierellä seisoi hyvin voimakkaasti hengittävä Evangelina Dolly, jonka katse oli täynnä raivoa. Hän odotti kärsimättömästi ammeen täyttymistä ja puristi käsiään nyrkkiin niinkin lujaa, että kynnet tekivät pienet haavat kämmeneen ja niistä alkoi vuotaa verta.

Angel oli hyvin vihainen. Vihainen elämälle ja itselleen. Hän kirosi mielessään sitä ominaisuutta, että vihasi miehiä. Hän ei vihaisi heitä, jos yksi vastakkaisesta sukupuolesta ei olisi tehnyt hänelle sitä kauheaa tekoa. Se oli saanut Angelin vihaamaan miehiä ylikaiken. Hän oli vannonut vihaavansa miehiä aina ja ikuisesti, mutta viime päivinä hän ei vihannutkaan heitä niin paljon kuin olisi osannut vihata. Juuri se asia oli saanut Angelin niin raivon partaalle.

Amme oli täynnä jääkylmää vettä ja Angel sulki vesihanan. Hän astui vaatteet päällä kylmään vesiammeeseen ja laskeutui sinne ja upotti koko vartalonsa kylmään veteen. Tuntui, kuin miljoona tikarit olisivat pistäneet joka puolelta ja hän ei selviäisi. Angel kiljui veden alla ja hänen äänensä hukkui sen sekaan. Neito nosti päänsä vedestä ja haukkoi henkeään. Hänen huulensa olivat muuttuneet sinertäviksi ja neidon vartalo tärisi kauttaaltaan. Kädet kietoutuivat ohuiden käsivarsien ympärille ja Angel painoi päätään koukistuneiden polvien lähelle. Neito kidutti itseään vielä hetken aikaa jääkylmässä vedessä, kunnes nousi sieltä nopeasti pois ja riisui märät vaatteensa.

Olo tuntui kevyeltä ja mieli puhtaalta. Kuin kaikki murhe ja viha olisi kadonnut. Kuin olisi aloittanut aivan puhtaalta pöydältä.
Märät vaatteet tippuivat vaaleansiniselle kaakelilattialle. Neidon luiseva vartalo tärisi edelleen näyttävästi, kun Angel asteli hakemaan pyyhettään. Hän kuivasi itsensä siihen huolella, tunnustellen välillä vartalossa törröttäviä luita. Hänen katseensa laskeutui vatsalleen, kun kädet tunnustelivat kahta 15 sentin mittaista röpelöistä arpea. Jos noita kahta ei olisi, elämä saattaisi olla ehkä helpompaa kuin nyt. Paljon helpompaa..

Neito astui pois kylpyhuoneesta pyyhe yllään ja istahti ruskealle sohvalle. Hän painoi päänsä käsiinsä, sulki silmänsä, jolloin kulmat kurtistuivat. Pari kyyneltä putosi neitokaisen laihoille reisille. Angel nosti kasvonsa pois käsistään ja tuijotti tyhjyyteen kostunein ja eksynein silmin. Oli rankkaa elää vihan ja katkeruuden keskellä, josta ei vain millään tuntunut pääsevän pois, vaikka Angel sitä kovasti halusikin.

Katse laskettiin tuijottamaan lattiaa. Pikkuhiljaa asiat, joista Angel halusi päästä eroon jääkylmän veden avulla, palautuivat mieleen ja katse muuttui jälleen kylmäksi ja tunteettomaksi. Sen miehen kasvot. Sen helvetin miehen kasvot nousivat Angelin mieleen, jolloin neidon kasvot vääntyivät tuskaiseen ilmeeseen ja sohvapöytä, joka oli sohvan edessä, työnnettiin kumoon. Angel haukkoi taas henkeään noustessaan ylös seisomaan ja asetti kätensä hiustensa sekaan. Se mies olisi jossain, vapaana kulkien. Kukaan ei koskaan saisi tietää miehen kauheasta teosta.
Kaikki nämä ajatukset ja tunteet, eikä ketään, kenelle ne voisi kertoa! Se teki Angelin hulluksi, jolloin hän nappasi kukkamaljakon käsiinsä ja heitti sen niin lujaa seinään kuin pystyi. Kukat, jotka olivat maljakossa olleet, tippuivat maahan ja maljakko hajosi moniksi pirstaleiksi. Neito äännähti tuskaisesti ja asetti kätensä kasvoilleen. Miksi mikään ei tuntunut auttavan? Miksi tyttö tunsi olevansa vankilassa, josta ei päässyt pois?!

KopKopKop

”Neiti Dolly? Onko kaikki hyvin?” kuului hiljainen ja varovainen ääni oven takaa. Angel tunnisti sen naapurin vanhaksi rouvaksi, joka usein tarjosi Angelille kupposen teetä. Angel käveli ovensa luo.
”Olen pahoillani aiheuttamastani melusta, rouva Brask. Muutin vain hiukan järjestystä ja onnistuin vahingossa rikkomaan yhden kukkamaljakoista”, Angel puhui sellaisella äänellä kuin mitään vakavampaa ei olisi äsken tapahtunut.
”Oh, vai niin. Hyvää illanjatkoa vain ja toivottavasti saatte kotinne mieluisaan kuntoon”, kantautui rouvan ääni oven toiselta puolelta.
”Kiitos samoin”, Angel vastasi lempeällä äänellä ja asteli pois ovensa luota. Pyyhe heitettiin sohvalle ja Angel kaivoi vaatekaapistaan itselleen valkoisen silkkiyöpaidan ja kaatui selälleen makaamaan sängylleen. Arvet tuntuivat tykyttävän taas vatsassa, jolloin kyyneleet tulvahtivat kirkkaansinisistä silmistä kostuttamaan lakanat. Neito muisti, valitettavasti, kaiken niin kuin eilispäivän. Miehen väkivaltaiset otteet, viillot vatsassaan ja sen kauhean pelon, jota Angel tunsi silloin. Miehen silmissä sen himon kiillon, joka vain halusi ottaa tytön väkivaltaisesti. Sen kammottavan kivun, minkä mies aiheutti hänelle sinä kauheana iltana. Kaikki oli aivan liian selkeää ja neito halusi päästä tuosta muistosta eroon! Miksi se ei onnistunut, miksi se vainosi häntä?!

Angel vetäytyi pieneksi keräksi sängylleen ja sulki silmänsä. Hänen sydämensä huusi apua, mutta järki huusi vastaan.
Miehet olivat saastaisia, väkivaltaisia ja vaarallisia. Kaikki miehet. Kukaan ei koskaan enää pääsisi Angel lähelle satuttamaan tyttöä. Angel olisi turvassa vain itsensä kanssa... Vai olisiko?