pain, i like it rough

Liikuntasali kumisi tyhjyyttään. Ei askelia, ei tuntien puheensorinaa. Ainoa ääni oli rytmikäs, kokoajan toistuva kuin jonkinlaisesta lyönnistä lähtevä ääni. Läsähtävä, pitkään ankeassa salissa kaikuva ääni. Ian löi kirkkaanpunaista nyrkkeilysäkkiä uudelleen ja uudelleen, ottaen välillä muutamia askeleita iskujensa välissä. Säkki heilahteli iskujen myötä villihköön sävyyn puolelta toiselle, sen vastaanottaessa lähes kokoajan jonkinlaista fyysistä kontaktia "hyökkääjänsä" kanssa. Vaaleahiuksisen rystyset olivat valkeina, käsien ollessa puristuneet kovaan nyrkkiin, kynsien upotessa kämmeneen. Minkäänlaisia nyrkkeilyhanskoja ei pojalla näyttänyt olevan, ellei melko mitättömän näköisiä valkeita, sormet paljaiksi jättäviä "suojahanskoja" laskettu mukaan. Ulkopuolisen silmin touhu olisi näyttänyt todella kivuliaalta - hakata nyt nyrkkeilysäkkiä ilman asiaan kuuluvia hanskoja. Se olikin, mutta kipu oli tarkoituskin. Kivun piti tuntua luissa ja yritimissä, sen piti levitä koko kehoon jokaisen iskun jälkeen. Ian herätti sisäistä masokistiaan, purkaessaan kasvanutta raivoaan elottomaan säkkiin jonkun tuntemattoman ihmisen sijasta.

Ian huohotti raskaasti, jatkaen kuitenkin iskujensa upottamista nyrkkeilysäkkiin. Jokainen, syvä sisäänhengitetty hengenveto vihlaisi keuhkojen alaosassa ja uloshengityksen aikana vihlaisi myös. Tuo jatkoi vielä ehkäpä minuutin ajan kunnes peruutti askeleen ja nojautui käsillä polviinsa, tuoden katseensa lattiaan. Britti hengitti syvään, koko kehon liikkuessa hengityksen tahtiin. Tuo liikautti hiukan sormiaan, joita kivisti. Värikin alkoi palata käsiin ja sen mukana tuli uudenlainen, poltteleva ja kihelmöivä kipu. Leijonaharjasmaisen hiuskuontalon omistava siveli sormillaan sormiaan ja suoristautui, kävellen seinänvierustalle. Tuo riisui hanskansa ja käänsi selkänsä seinälle, nojautuen siihen. Ian painoi myös takaraivonsa seinään ja liu'utti katseensa kattoon siinä tylsistyttävän harmaavalkeassa tilassa - tai harmaanvalkeassa tilassa värisokealle.

# mukaan kuka vain. :----)

Ells harhaili koulussa ja oli kuulevinaan tappelun ääntä, rytmikästä lyömistä. Ääni loppui ja tyttö alkoi laahustaa salia kohti, josta uskoi äänen tulleen. Ells suoristi valkoistan tanktoppiaan ja heilautti hiuksena toiselle olalle. Lautaa tyttö kantoi kädessään, kun ei sitä raaskinut silmistään päästää hetkeksikään. Kun Ells oli salin ovella, ei tyttö tiennyt jos uskaltaisi astua sisälle. Jos joku saisi turpaansa siellä, niin Ells ei haluaisi sitä olla todistamassa. Skeittari kuitenkin hymähti ja astui puolihämärään saliin. Hiljaisuus oli laskeutunut saliin ja Ells huokaisi syvään. Tämä säpsähti kuitenkin kun kuuli jonkun hengittävän raskaamman puoleisesti salissa. Ells otti askeleen salin sisälle, ja sitten toisen. Neljännen ja viidennen askeleen jälkeen tyttö seisoi seinän vierellä ja tarkkaili katseellaan ympäristöä.

Nopeasti Ells huomasi vaaletukkaisen pojan nojailevan seinään, katse kohdistettuna kattoon. Ells tyytyi hetken katselemaan vain poikaa, pieni hymy huulillaan. Tuo tuntematon poika oli suloinen, puolipitkien, leijonaharjasmaisten hiustensa kanssa. Yhtäkkinen ujous iski muuten niin yltiösosiaaliseen Ellinoreen. Tämä rohkeni kuitenkin ottaa muutaman askeleen poikaa kohti, huomaamatta itse että idioottimainen hymy oli jämähtänyt tytön huulille. Katseella kokoajan seuraten pojan liikkeitä Ells lähestyi ja pysähtyi nopeasti. Mitä jos poika halusi treenata rauhassa ja Ells oli vain tunkenut paikalle ja koetti nyt mennä aloittamaan keskustelua tämän kanssa? Nopeasti kuitenkin sukkelasanainen tyttö tunki ajatukset kauas taakse ja avasi suunsa. "Hyvät treenit?" Ells kysyi, ja ujous kuulsi varmasti ainakin vähä äänestä läpi. Mutta tytön veijarimainen hymy varmasti pelasti tilannetta, ainakin ihan vähän. Kysymys leijaili ilmassa ja Ellsin sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kun tyttö jäi odottamaan tuon komean pojan vastausta.

/// Ells tuli messiin, pahoittelen tekstin laatua mutta on jo puoliyö niin ei laatukaan ole parasta 8D