Cried in vain, tried to end the pain

- Hapro &Zack~ -

Jupiterilla oli meneillään tänään normaalia vähemmän jännä päivä. Oikeastaan pojalla taisi olla jonkinmoinen angsti, mikä kyseisellä ilopillerillä oli suorastaan ennenkuulumattomuus. Tai useinhan häntä väsytti, eikä hän siksi jaksanut hyppiä seinille. Toisinaan hän hyppi seinille juuri sen takia... Mutta nyt ei väsyttänyt, otti vain raskaasti päähän. Eikä tuo pieni osannut edes sanoa miksi, onni sinänsä ettei sitä kukaan Jupiterilta udellutkaan. Niin, ketä sekin olisi kiinnostanut. No, eipä tuota kukaan tainnut tajuta kaivatakaan poikienvessan lavuaarien alta soittimen nappikuulokkeet korvissa ja harvinaisen tympääntynyt ilme sievillä kasvoilla.
Kuulokkeista ulkopuolellekin kantautuva enimmäkseen koneella työstetty tekno tuskin olisi monenkaan mielestä voinut sopia pitkät ja silkkiset, mustat hiukset omaavan pojan mielentilaan. Jupiter oli kuitenkin sitä mieltä, että vittumaista musiikkia vittumaiseen mielentilaan.

Kerta vilkaisulla tuon pienikokoisen olennon olisi voinut luulla erehtyneen vessasta. Pitkät, hieman lainehtivat mustat hiukset valuivat olkapäille, puhtaan vihreät mustalla rajatut silmät tummine ja pitkine ripsineen tuijottivat eteensä. Ne korostuivat hyvin sirojen kasvojen ainoana meikattuna kohtana. Vaatetus taas oli.. No, vähintään persoonallista. Paita oli useita kokoja liian suuri, polvissa roikkuva musta, jonka sisään olisi kepeästi mahdutettu kolme Jupiterin itsensä kokoista ihmistä, neljättäkin. Housut taas... Alimmaisena Jupiterilla oli kirkkaan keltaiset trikoot ja niiden päällä kauttaaltaan raadellut mustat farkut. Kenkiä saati sukkia tuolla ei sitten lainkaan ollut. Jalassa. Kuluneet ja rispaantuneen maiharit oli nimittäin potkittu vessan lattialle. Yksinäinen kyynel valui mustaa väriä kantaen täysin tiedostamatta poskea pitkin.

Tänään ei Zackien kaulasta löytynytkään aivan yhtä montaa alhaalla roikkuvaa kaulakorua, joten hän ei pitänytkään sitä pientä ja tavanomaista kilinää, mikä niin kovin usein kaikui pahiksen suunnalta. Kaulassa roikkui vain kaksi korua, joiden niidenkin kilinän vaiensi kaulahuivi. Hänellä ei myöskään ollut tavanomaista hiukkasen suurempi kauluksista paitaa, vaan hyvin normaalin näköinen, valkoinen t-paita, jossa oli jotain hyvin turhaa mustaa tekstiä. Vielä pisteenä iin päälle, hänen mustat housunsa eivät olleet tiukat, vaan hänen vaatekaappinsa löysimmät.
Poikkeukset johtuivat siitä tosiseikasta, että Zack oli meinannut aamulla nukkunut pommiin, joten hänellä oli tullut jumalattoman kova kiire kouluun. Normaalisti hän ei myöskään olisi suinkaan kiirehtinyt kouluun, mutta vanhemmat olivat olleet kotona komentamassa nuorukaista kouluun. Ja kiltti kultapoika kun oli, oli hänen pitänyt pukeutua nopeasti ja hänet oli vielä heitetty autolla koululle. Turhaa, niin turhaa. Ensimmäisen tunnin pistokokeeseenkaan Zack ei ollut kirjoittanut sanaakaan, kun ei ollut edes sitä hemmetin aluetta kertaakaan lukenut.
Näiden kaikkien asioiden yhteistyö sai blondin hyvin ärsyyntyneelle tuulelle ja lähes koko päivän hän oli taas purkanut tunteitaan kaikkiin eteen osuviin. Nyrkkejä hän ei vielä ollut päässyt käyttelemään, sääli sinänsä.

Nyt elämäänsä siis harvinaisen ärtynyt nuori oli päässyt vessoille. Luonnolliset tarpeet eivät suinkaan kutsuneet, vaan blondi suunnitteli linnoittautuvansa vessoihin ettei hänen tarvitsisi nähdä kenenkään ärsyttävää naamaa tai olla enää yhdelläkään ärsyttävällä tunnilla koko loppupäivänä. Pelkkä vessassa istuminenkin olisi tietysti typerää, mutta minkäs teet kun ei muitakaan aktiviteetteja ollut tarjolla, eikä hän ollut jaksanut lähteä hiihtelemään turhaan kaupungillekaan.
Zack astui sisään vessaan ja hänen siniharmaat silmänsä rekisteröivät heti huoneen keskellä olevat maiharit. Ahaa?
Lisäksi vessassa kaikui heikomman puoleisesti musiikki, jota Zack ei jaksanut ruveta mihinkään luokittelemaan. Joka tapauksessa molemmat seikat kertoivat hänelle, ettei hän ollut yksin. Vaikkakin sen olisi riittänyt kertomaan myös keltainen välähdys, joka tuli lavuaarien alta.
Zack haroi vaaleita hiuksiaan astelessaan lavuaarien vierelle. Hän pudottautui kyykkyyn vain ponkaistakseen samantien ylös ja astuakseen pari askelta taaksepäin. Mustahiuksinen (Zackillekin olisivat tuollaiset kelvanneet hiukset).. tyttö? Oliko hän erehtynyt vessasta? Nopea vilkaisu ympäristöön kertoi että ei, joten hän astui ne samat askeleet eteenpäin ja istuutui lattialle.
Hän silmäili mustahiuksista ja huomasi ettei kumpikaan heistä ollut erehtynyt vessasta, vaikkei tuon toisen olemusta kovinkaan miehiseksi voinutkaan kehua. Lisäksi hän oli huomaavinaan jonkin valuvan toisen poskea pitkin, muttei huomioinut asiaa mitenkään.
”Mitä teet?” Zack kysyi harvinaisen tylsistyneellä äänellä yhtä tylsistynyt ilme kasvoillaan. Joko tämä uusi tuttavuus parantaisi hänen oloaan tai muuttaisi sen vielä tätäkin pahemmaksi. Luultavimmin jälkimmäistä.

Jupiter ei kuullut kenenkään tuloa vessoihin, joten lavuaarien alle kurkistanut olento säikäytti mustatukkaisen pahanpäiväisesti. Ja sen kyllä kuulo pojan kiljahduksesta. Tyyppi, mitä luultavimmin miespuolinen kun nyt poikienvessassa oltiin. Asian tuo kuseinen blondi vahvisti istuessaan lattialle ja saadessaan kummastuneiden vihreiden silmien katseen osakseen.
Poika puhui, Jupiter pudisti hieman päätään ja katsoi lattiaan antaen ilmeensä karata jälleen ärtyneen turhautuneeksi. Toisaalta, voisihan hän laittaa volumea hieman pienemmälle tai ehkä jopa karkottaa rasittavan musiikin korvistaan kokonaan. Poika päätyi viimeksi mainittuun ja nappasi napit korvistaan sammuttaen laitteen ja tunkien kokonaisuuden päällimmäisten housujensa taskuun. Katse kohotettiin blondiin ja päätä kallistettiin hieman. Mitään friikkipoika ei ääneen sanonut, kunhan tuijotti. Jupiterin itsesuojeluvaisto ei varoittanut urheilija- tai pahisvaarasta. Ei sinänsä harvinaista, joku joka pojan tunsi olisi voinut sanoa ettei kyseistä itsesuojeluvaistoa huomattavaa määrää Jupiterilta edes löytynyt.

Tänään synkeisiin väreihin sonnustautunutta poikaa ei mielentilassaan kovinkaan paljoa inspannut tulla hakatuksi, mutta ei tuo sitä osannut edes miettiä. Leikki vain mykkää ja tuijotti. Normaali flirttikään ei kytkeytynyt päälle, mikä oli erittäin huolestuttavaa.
"Toivottavasti et istunut mun kenkien päälle", poika puuskahti viimein. Äänessä ei ollut lainkaan huumoria, eikä kasvoilla vinoa hyväntuulista virnettä. Sanat lausuttiin vain, jotta suulla oli jotain tekemistä. Aivotyötä niille ei liioin uhrattukaan. Typeriä, merkityksettömiä, turhia.
"Sä auoit äsken suutasi, niin ku kala, mä en kuullut", Jupiter vielä jatkoi katse tiiviisti toisen silmissä ja kasvot ilmeettöminä. Ja ei, aineissa poika ei ollut. Nämä sanat taas olivat olevinaan kysymys siitä, mitä toinen oli yrittänyt Jupiterille sanoa. Eikä tuo raukka tajunnut edes siistiä hieman lauseensa ulkoasua.
Normaalitilassa poika olisi heilunut, eikä millään pysynyt paikallaan. kannatellut kasvoillaan kestohymyä, vailla teennäisyyden häivääkään. Naureskellut, hymyillyt, flirtannut. Ja kaiken sen tahattomasti ja huomaamattaan. Nyt Ter oli vain ameeba.

Toisesta hetki sitten kuulunut kirkaisu ei oikein kannustanut uskomaan siihen tosiseikkaan, että lavuaarin alla istuskelija oli poika. Mutta pakko kai se silti oli uskoa.
Sen sijaan, mikäli mustahiuksinen ei olisi friikki, Zack olisi varmasti nyt väärässä koulussa. Keltainen pilkotti mustien farkkujen alta ja paita oli jotain viisi kokoa liian suuri. Tosi normaalia hei.
Zackin kysymykseen toinen pudisti päätään, mikä sai blondin kohottamaan kulmaansa. Mitä vittua? Lyhyemmän katse laskeutui myös lattiaan, mikä ei sekään varsinaisesti siihen kysymykseen vastannut. Zack alkoi ärtyä jo tässä vaiheessa, kun ei toinen sanonut yhtään mitään. Blondi huomasi naputtelevansa sormillaan vessan likaista lattiaa. Pitäisi muistaa pestä kädet täältä noustuaan.
Mustahiuksisen seuraavat liikeet kuitenkin valaisivat Zackieta vastauksen puuttumisesta. Toinen nappasi napit korvistaan – helvetin helvetti ne kuulokkeet, opettelisivat mokomat lukemaan huulilta jos kerran huudattivat jotain paskaa korvaansa joka päivä ja koko ajan – ja sekunnin ajan soi musiikki ennen kuin itse laitekin sammui. Tuollaisen laitteen olisi Zackiekin mieluusti ottanut itselleen. Mutta, jos nyt viimein saisi Zack vastauksen siihen kysymykseensä.

Ei, ei yhtään mitään. Mustahiuksinen idiootti vain istui tuossa Zackin edessä kuin ei osaisi edes puhua. Tämä tyyppi ei tosiaankaan olisi se, joka parantaisi blondin päivää. Päinvastoin, todellakin.
Hoikat sormet naputtelivat lattiaa yhä pahemmin ja muutaman kerran sormuksetkin kilahtivat lattiaa vasten. Muuten vessassa oli täysin hiljaista. Zackin teki mieli karjaista toista sanomaan jotain, mutta hän hillitsi itsensä ja tyytyi vain antamaan vitutuksensa kasvaa.
Ja kun mustahiuksinen lopulta avasi suunsa, eivät sanat olleet omiaan saamaan ärtymyksen katoamaan. Ylös kohonnut kulma vaihtui kurtistuneeseen asentoon. Mikä ihme tuon friikin ongelma oikein oli?
”Miksi olisin istunut? Tämä lattiakin on niitä pehmeämpi” Zack kysyi ivallista äänensävyä hakien. Seuraava lause oli kuitenkin vielä toistakin ärsyttävämpi. Kuin kala. Kuin kala. Vitun kala. Zack ei erityisemmin ilahtunut itsensä vertaamisesta kalaan, ei varsinkaan tuollaisella vakavalla ja typerällä ilmeellä tapahtuvaa. Blondin lattiaa naputelleet sormet puristuivat nyrkkiin. Hän olisi humauttanut toista nyrkillä sillä hetkellä, elleivät he olisi istuneet lattialla epäkätevästi siihen tekoon nähden. Mutta odottakoon vain tuo mustahiuksinen sitä että he nousisivat…
”Ehkä olet vain kuuro?” Zackie sanoi kohauttaen olkiaan. Vaikka äänensävy oli suhteellisen rento, eivät nuorukaisen ajatukset todellakaan olleet. Kyllä hänen silmistään oli erotettavissa se kaikki patoutunut ärtymys mikä siellä piili, mutta tiedä sitten huomaisiko toinen sitä vaikka kuinka niihin silmiin tuijotti.

Jupiter räpäytti pitkäripsisiä silmiään hämillään kuin ei olisi tajunnut mitä toinen ajoi takaa. Ei tajunnutkaan, tuo oli jo kerennyt unohtaa odottavansa toiselta vastausta. Tieto palautui kuitenkin yhtä nopeasti kuin oli kadonnutkin. Poika sipaisi hiuksiaan korvan taa ja jäi taas tuijottamaan.
"Aha", poika vastasi ja räpytteli nyt silmiään laskettuaan katseensa lattiaan. Poika pudisti hieman päätään. Mielessä ei edes käynyt se, kuinka mielipuoliselta tuo kaikki saattoi ulkopuolisen silmin näyttää. Jupiter itse kuin oli harvinaisen hyvin selvillä siitä, että koetti saada itsensä pysymään hereillä vaipumatta koomaan.
Olisi kai ollut ihan toimiva ajatus asettaa pää altaaseen ja valuttaa vettä niskaan. Ei silti käynyt edes Terin mielessä tehdä niin. Mielentila oli inhottava, poika olisi voinut vain hakata päätään seinään ja nukkua. Olisi helpottanut, toivottavasti. Ei mitään hyvää, ellei huonoakin, tuo kun ei saanut unta. Ei väsyttänyt lainkaan, vitutti vain.

"Mitäh?! En", poika inahti katsoen toista kuin tyhmää. Hän oli kuin olikin kaikesta huolimatta onnistunut vaipumaan omiin maailmoihinsa.. Mutta ei se silti hänestä kuuroa tehnyt, luuli toinen mitä ikinä tahtoi. Vihreine silmineen poika erehtyi vilkaisemaan toisen omia, joihin jäikin jumiin. Kaikki tuo raivo... Viimein pitkähiuksinen sisäisti kuinka kovaa saisi turpiinsa tällä kertaa. Voi kun kiva, tätähän tässä oli kaivattukin. Poika sipaisi hiuksiaan ja sulki silmänsä. Eniten nyt otti päähän kyynelet, jotka väkisin tunkivat silmiin ja poskia pitkin vapauteen. Ei hän itkenyt. Ikinäikinä, eikä varsinkaan syyttä! Ja entä nyt... Ei ollut oikeutta elämässä. Eikä pojan mustat paksut rajaukset olleet edes vedenpitävät.
Väkisinkin pisti miettimään mikä helvetin pakkomielle ja taipumus kaikilla oli kajota Jupiteriin. Hakata tuon pieni ja hentoinen, lähes olematon kroppa täysin mustelmille ja kipeäksi. Saada tuo vain makaamaan pitkiksikin ajoiksi vuoteeseensa sen tähden, että hän oli niin kipeä, ettei voinut liikkua... Jupiter pudisti jälleen hieman päätään ja katsoi uhmakkaasti toista silmiin hultaan purren ja poskia pitkin valuvista kyyneleistä välittämättä. Hänen teki mieli ilmoittaa blondille, että voisi jättää hänet ihan rauhaan ja poistua elämästä kokonaan. Ja mitään ter ei sanonut, kun tiesi ihan hyvin, ettei se mitään hyödyttänyt. Koskaan. Mitä enemmän valitti ja aneli sitä pienemmällä todennäköisyydellä kukaan hänet armahtaisi.

Zackie löysi itsensä ihmettelemästä millaisista idiooteista Aston taas koostuikaan. Mustahiuksinen siinä vain räpytteli silmiään, totesi ’aha’ ja pudisteli päätään. Että semmoinen tapaus tänään. Todellakin friikki, siitä nyt ei voinut olla epäilystäkään. Zackilla ei edes käynyt mielessä, että toisella saattoi olla harvinaisen ärsyttävään käytökseensä ihan syykin. Ei, ihan varmasti tuo typerys oli tuollainen vain ärsyttääkseen. Sellaisiakin ihmisiä oli maailma pullollaan.
Zack pudisti omaa päätään ja lepuutti kättään silmiensä päällä, kuin toinen olisi kadonnut jos hän ei tätä nähnyt. Kulmat olivat yhä kurtussa ja suu oli tiukkana viivana. Häntä ärsyttivät juuri tällaiset ihmiset. Mahdollisimman hidasälyiset ja muutenkin kovin typerän tuntuiset, jotka vain huudattivat musiikkia korviinsa kuin vähä-älyiset, mitä he toisaalta olivatkin. Nuorukainen olisi antanut mitä vain, jos tämä päivä olisi tehnyt poikkeuksen hänen ärsyttävään elämäänsä.

Blondin suusta kuului raskas huokaus, kun toinen poika inahti jotain typerää vastalausetta. Turhautumisen tunnetta piristi se tosiasia, että mustahiuksinen kohtasi hänen vihasta kipunoivan katseensa. Se toi kummaa tyydytystä Zackille, jonka suu vääntyi vinoon, hyvin ilkeään hymyyn mikä oli harvinaista.
Mustahiuksinen sipaisi mustia hiuksiaan ja sulki silmänsä. Ei ollut silmien sulkeminen auttanut Zackiakaan kadottamaan toista, niin eipä auttaisi se tuotakaan. Kumman tyydyttävä ajatus sekin.
Jos Zack olisi ollut homo, olisi hän saattanut jättää hakkaamatta noin söpön – siis vain homojen ja tyttöjen mielestä söpön – näköisen koulutoverinsa, mutta ikävä kyllä näin ei ollut asianlaita. Zack olisi voinut myös tuntea jotain sääliä toisen kyynelien tähden, mutta eipä sitäkään tapahtunut. Sen sijaan ilkeä hymy leveni vain hieman. He molemmat ymmärsivät toisen kohtalon.

Blondi peruutti siinä lattialla hieman, kunnes törmäsi niihin typeriin kenkiin jotka olivat keskellä lattiaa. Hän vilkaisi ovelle päin. He voisivat tietysti tunkea itsensä johonkin vessan kopeista, mutta se olisi vain ihan turhaa säätöä. Yksi nähty hakkaus sinne tai tänne (oli niitä takana jo niin monta), sitä paitsi joku tunti varmaan oli juuri alkanut joten kovin monet eivät vessaan eksyisi. Zack kääntyi taas katsomaan mustahiuksista, nojaten samalla taaksepäin käsiensä varassa.
”Tuletko sinä itse sieltä alta pois vai pitääkö minun repiä sinut?” blondi kysyi toista kulmaansa kysyvästi kohottaen. Olisi ollut myös kiinnostavaa, jos toinen olisi yrittänyt pakoon, mutta ei Zackie sellaista varsinaisesti toivonut. Mokomat tilanteet olivat rasittavia, kuten olisi sekin että hänen pitäisi repiä toinen tuolta alta pois. Mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän hakkauksen eteen.

Mitä enemmän toisen olemusta tarkkaili sitä vähemmän epäselväksi kävi, mitä seuraavaksi oli luvassa. Toinen selvästi tarkisti tilanteen ja totesi ettei vaaraa ollut. Se sai Jupiterin taas sulkemaan silmänsä. Toinen uteli tulisiko Ter suosiolla vai pitikö repiä. Niin, mitäkö sittenb pitäisi tehdä? Selviäisikö vähemmällä, jos tulisi pois suosiolla? Karkaaminenkin kävi mielessä, mutta eiköhän se ollut sanomattakin selvää, ettei Jupiter mihinkään pääsisi ennen kuin toinen saisi hänet kiinni. Jotain typerää ja järjetöntä tosin voisi kehitellä, mutta vittuuntunut mieli ei toiminut samoin kuin Jupiter normaalisti. Se jos mikä oli häiritsevää.
Hakatuksi tulemisen ajattelu sai selän painumaan tiukemmin vasten seinää. Entisetkään mustelmat olivat tuskin haalistuneet, erottuivat selvinä, vaikkeivat sinänsä kipeitä olleetkaan. Ter olisi vain tahtonut pois. Tavallisesti hän vain koetti sietää, nyt hänen teki vain mieli haihtua ilmaan. Ja sehän ei ollut mahdollista. Harmi.

"En mä halua", poika mutisi. Sanomattakin se oli selvää, mutta apua siitä tuskin oli. Saattoi ehkä huvittaa toista, jos sitäkään. Jupiterilla oli hyvin avuton ja säälittävä olo ja se sai tuon painamaan kasvonsa polviinsa ja itkemään vuolaammin. Poika sätti itseään ja hakkasi päänsäsisällä itseään. Mitä käytöstä tämä nyt oli? Hän ei vain jaksanut, hän ei yhtään jaksanut! Vaikkei väsyttänytkään, oli tilanne kuin sellainen että oli yksinkertaisesti valvonut niin paljon että kaikki oli vaikeaa ja pelkkä hereillä pidättäytyminen sai vedet silmiin ja pahan mielen.
Katse kohosi taas toiseen, vilkaisuna, mutta siitä oli haalistunut pois kaikki se uhma. Jupiter ei voinut enää mitään. Hän varmaan vain itkisi kaikki patoumat nyt ja saisi kunnolla selkäänsä. Onni, ettei tuo toinen ollut kukaan tuttu tai tärkeä. Jupiter kuin ei todellakaan ollut perusluonteeltaan tällainen emoisa pikkupentu. Hän oli todellakin kaikkea muuta kuin angstilapsi tai emo.
Jotenkin rasittavaa, inhottava olo. Ja kai se itsesäälin viha sai pojan lopulta pois lavuaarien alta ja jaloilleen. Ter nojautui vasten altaita ja laski vienosti kyynelten tuhrimat kasvonsa katseineen lattiaa kohti. Mustat hiukset valuivat villisti omilla teillään.
"Ota kaikki ilo irti ja anna mulle syy itkeä. Pidä niin vitun hauskaa kun ikinä haluat, on edes jollakin kivaa", Jupiter ärähti uhmansa takaisin saaneena ja mulkoili toisen kasvoja. "Hakkaa, lyö, potki, raiskaa, ihan vapaasti mitä ikinä vaan tulee mieleen. Mähän olen vain objekti johon kaikkien mielestä on niin helvetin kivaa purkaa tunteita", poika jatkoi ja nosti hiemaqn leukaansa ylimielisesti. Hän tarkoitti sanojaan, toisella oli nyt lupa ottaa kaikki irti mitä tahtoi. Ei Jupiter vasikoinut, hän ei koskaan kertonut kuka oli tehnyt ja mitä. Sillä ei ollut niin mitään väliä enää jälkeenpäin.

Ilmeisestikään toinen ei ihan suosiolla tulisi, kun vaikutti taas menettäneen joko puhekykynsä tai kuulonsa. Zack naputteli jalkaansa lattiaa vasten ja se epätavallinen virne hiipui pois hänen huuliltaan. Se taas ei ollut kovinkaan epätavallista. Blondin huulet vääntyivät ärtymyksestä mutruun. Tulisi nyt vain pois tuolta alta niin saataisiin tämäkin päivänpiristys pois alta.
Sen sijaan Zack oli huomaavinaan, että toinen olisi painautunut vielä tiukemmin seinää vasten. Lattialla lepäävät sormet kiertyivät taas nyrkkiin ja se nyrkki olisi mieluusti iskeytynyt päin tuota lavuaarin alla kykkijää. Zackie valmistautui liikkumaan ja vaikka sitten kuristamaan tuon mustahiuksisen tuonne alle, mikäli toinen ei kohta jotain sanoisi.
Juuri sillä hetkellä kyllä sanoikin, mutta ei se tilannetta eteenpäin vienyt. Zackin ilme kiristyi taas toisen inistessä jotain ettei tahtonut ja painaessaan päänsä polvia. Ihan kuin toisen repiminen tuolta alta ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi hankalaa, niin piti sitten vielä vaikeuttaa sitä tuollaisella ärsyttävällä asennolla.

Blondi kurtisti taas kulmiaan ja vaihtoi asentonsa risti-istunnaksi. Hän sitten vihasi itkupillejä. Ne olivat kaikista pahimpia. Vastaan hangoittelijoiden kanssa oli mukavinta; sai itsekin vähän haastetta. Itkijät ja alistujat olivat vain tylsiä, heistä tuli aina sellainen tunne etteivät he kestäisi yhtään mitään. Vaikkakaan sillä ei kyllä ollut väliä kestäisikö toinen vai ei, kunhan Zack saisi nauttia. Vastaan panijat kuitenkin saivat adrenaliinin kivemmin virtamaan.
Mustahiuksinen kohotti hetkeksi katseensa ja näytti juuri siltä alistujaitkijältä miltä vaikuttikin. Ihan perseestä. Zack valmistautui repimään toisen pois tuolta alta ja kumartui lähemmäs toista ollen jonkinsortin puolittaisessa konttausasennossa. Ei ehkä se edustavin asento, mutta eipä täällä kukaan ollut katsomassakaan.
Yllättäen mustahiuksinen kuitenkin sai jonkin osan uhmastaan takaisin. Hän ärähti vastauksen ja mulkoilikin vielä, kohotti jopa hieman leukaansa. Puheet nyt vain eivät sitä uhmakkuutta oikein korostaneet. Raiskaa-sanan kohdalla Zack oli purra huulensa rikki. Kai sitä oli myönnettävä, että jokin osa hänestä olisi ihan mieluusti vaikka ottanutkin toisen tässä ja nyt, mutta siis tietenkään sellaista osaa ei ollut olemassa. Saatanan mustahiuksinen kun sai ajatukset menemään väärille urille.
Zack huokaisi raskaasti ja mulkaisi toista, yrittäen koota ajatuksiaan sinne hakkaamiseen. Se auttoi.
”Vittu te itkupillit olette sitten rasittavia, kun vielä pillitätte etukäteen”, hän murahti toiselle vastaukseksi. ”Ja objekti olet kyllä kyllä, joten voisitko nyt olla kiva objekti ja tulla sieltä ihan omin voimin ettei väkivalloin tartte vetää.” Zack vetäytyi typerästä konttausasennostaan ja nousi seisomaan. Hän vilkaisi taas ovelle pörröttäen samalla toisella kädellä takahiuksiaan. Kääntyessään taas toiseen päin hän naputteli taas kengällään lattiaa. Ääni kaikui tyhjässä vessassa.
”Tuletko..?” Zackie kysyi varoittavalla äänellä ja kumartui hieman toista kohti sormiaan samalla venytellen.

Toinen kertoi, että Jupiter oli rasittava. Poika irvisti, mutta ei tehnyt mitään saadakseen kyyneleitään tyrehtymään. Sitä iloa hän ei toiselle antaisi. Ei, hänestä ei ollut mitään vastusta, toinen oli häntä isompi. Eikä Jupiter kannattanut väkivaltaa, vaikka olikin saanut jo tottua siihen, että sitä kohdistui häneen hyvinkin usein. Toinen vahvisti sen, että Ter oli vain objekti, pyysi vielä olemaan kiva sellainen. Ja sitten ilmoitti, että Jupiter voisi tulla pois altaiden alta, ettei tarvinnut käyttää väkivaltaa. Sen kohdalla mustatukkainen friikkipoika ei voinut olla naurahtamatta epäuskoisesti.
"Jaa, nyt ihan ajattelit säästää mua? Älä toki turhaan vaivaudu, en mä ole tottunut erikoiskohteluun", Jupiter tuhahti pyyhkäisten silmiään kämmenselkäänsä niiden jättäen siihen mustaa. "Ilmoita nyt vielä sitten, että sä olet oikein mukava ja kiltti ihminen", poika puuskahti ja konttasi pois altaiden alta jääden polvilleen ja kohottaen katseensa toisen kasvoihin.
"Lyö nyt sitten, saatana. Lyö niin kovaa kun tekee mieli, sitähän sä haluat. Anna mun vuotaa verta, anna mulle lupa itkeä. Mä en aio kerjätä, että sä jättäisit mut rauhaan. Mä en aio anella ja vikistä, ettei mua lyötäisi. Sä saat tehdä mulle ihan mitä sä haluat", Jupiter tuhahti katsoen toista silmiin uhmakkaasti ja hieman ylimielisestikin. Häntä inhotti tuollaiset paskat ihmiset, jotka pönkittivät itsetuntoaan ja egoaan hakkaamalla heikompiaan. Kai tuolle blondille tulisi siitä sitten niin helvetin hyvämieli. Sama se nyt Terille oli, hän oli jo saanut tottua saamaan selkään. Ja kun ei hakattu niin silloin naitiin. Hän oli tottunut olemaan jätkille joku helvetin objekti, toisaalta ei hän seksistä valittanut, jos se oli hänelle itselleenkin mieleen. Olisi hän silti ottanut itselleen jonkun, joka pistäisi hänet kuriin ja katsoisi perään, pitäisi huolta. Mutta kuka tahtoi pojan, joka antoi kenen tahansa käyttää itseään tai jopa kerjäsi sitä? Tuskin niin kukaan.

"Anna mennä, macho", Ter sylkäisi suustaan ja jopa yllytti silmillään. Hän ei hetkeäkään epäillyt, etteikö toinen uskaltaisi. Miksei hän voisi sitten sanoa kaikkea mieleensä juolahtanutta ääneen, eihän se lopputulosta muuttaisi. Lopputulos tulisi kuitenkin olemaan se, että Jupiter hylättäisiin verissäpäin ja ehkä tajuttomanakin vessan lattialle, josta hänet joko löydettäisiin tai sitten ei. Ennemmin tai myöhemmin, se oli suhteellisen varmaa.
Kyynelet puskivat jälleen silmiin, mutta niihin ei kiinnitetty huomiota. Jupiter vain tuijotti puhtaan vihreillä silmillään toista ja odotti ensimmäistäö iskua. Kasvoihin, vatsaan, ihan mihin vain.

Toisen naurahdukselle ja kommentille Zackin väkivaltaisuudesta blondi vain kohautti olkiaan. Puheet eivät häntä nyt varsinaisesti kiinnostaneet, mutta ihan piristävä tosiseikka oli se, että mustahiuksinen pyyhki kyyneleitään. Lakkaisi ehkä itkemästäkin hyvällä tuurilla.
”Olen mukava ja kiltti ihminen”, Zackie totesi sen pahemmin virnistelemättä, eikä tarkoittanut tietenkään sanojaan lainkaan. Oli heidän huulenheittonsa sitten kuinka huonoa tahansa, ainakin friikki oli päättänyt totella ja ryömikin varsin oma-aloitteisesti altaiden alta pois. Hän jäi polvilleen Zackin eteen, mikä toi blondille väkisinkin mielikuvan jostain toisesta tapahtumasta, johon ei suinkaan liittynyt nyrkkejä ja joka saattoi jollain lailla olla yhdistettävissä raiskaukseen. Vittu nuo ajatukset pitäisi saada pois.
Onneksi blondi sai muuta ajateltavaa siitä, että hän saattoi tarkastella toisen kasvoja ja kuunnella tämän kannustuksia. Menköön helvettiin nekin kannustukset. Zackieta ärsyttivät vielä itkupillejä ja alistujiakin enemmän kannustajat, koska heillä oli aina juuri tuommoinen saatanan ylimielinen ilme ja uhmakas ilme, mikä ei ollut se ilme millä Zack sai oloaan parannetuksi. Hän tahtoi toisen kärsivän, ei suinkaan olevan tuollainen… tuollainen! Ihmisten sietäisi kärsiä, eikä vain neutraalisti ottaa kaikki vastaan.
Tuoltakin friikiltä Zack olisi mieluusti ottanut mokoman rennon asenteen ja miksei vaikka nuo mustat hiuksetkin, vaikkei hänen omissa vaaleissaan varsinaisesti mitään vikaa ollut. Toinen myös toi Zackien naaman eteen senkin tosiseikan, ettei hän edes muistanut milloin oli itkenyt. Saatana, ei siitä nyt ainakaan pitäisi olla kateellinen.

”Kiitos, ilomielin”, blondi lopulta sanoi mustahiuksisen kannustaessa vielä lisää. Ja itkiessä taas. Kamoon, voisi sen osuuden jo lopettaa ja jatkaa sitten kun homma olisi hoidettu.
Kovakouraisesti Zack tarttui toisen ylisuuren paidan kaulukseen ja vetäisi toisen polviasennosta pystyyn. Jo pelkästään niin pieni liike sai jostain syystä blondin fiiliksen kohenemaan. Mustahiuksinen taisi olla Ronnya hieman pidempi, Zackieta lyhyempi joka tapauksessa. Ihan piristävä seikka sekin.
Vaikka toinen oli jo vedetty pystyyn, ei Zack irrottanut otettaan. Pikemminkin hän tiukensi vasemman kätensä otetta toisen paidasta ja kohotti oikean nyrkkinsä. Ensimmäisen iskun hän tähtäsi friikin kasvoihin; oikean käden nyrkillä suoraan toisen poskeen. Isku ei ollut kovinkaan kova, mutta varmasti tuntui.

#Oh pakollista autohittiä :--------c#

- Vapaasti, mitäpä Teristä olisi vastaan pistämäänkään~ -

Toinen tokaisi, että hakkaisi Jupiterin ilomielin ja riuhtoi sitten paidasta jaloilleen. Jupiterin silmät eivät irronneet toisen kasvoista. Hän ei käsittänyt sitäkään seikkaa, miten kukaan saattoi saada mielihyvää siitä, että sai satuttaa toisia? Tai siis tietyissä tilanteissa se oli kai ihan ok, ja ei pieni tahallaan aiheutettu kipu Jupiteriakaan haitannut... Mutta hakatuksi tuleminen oli asia erikseen. Siitä Ter ei jaksanut innostua, eikä hän siitä ketään kiittänyt millään tapaa.
Toinen iski nyrkillä kasvoihin ja sai pojan inahtamaan säälittävästi. Vetiset silmät palautettiin takaisin toisen silmiin. Helvetti, vaikka hän kärsikin ei hän aikonut luopua ja näyttää, että siitä mitään pysyvää jäisi. Tuokin blondi oli vain yksi monista, ei Jupiter niinkään harvoin hakatuksi tullut. Hän tiesi kyllä ketä kannatti varoa, mutta ei hän muistanut kuka oli tehnyt, mitä ja missä. Toinen ei olisi enää huomenna mitään erikoista Terin elämässä, tuskin halusikaan olla. Jupiter oli vain sattunut väärään paikkaan väärään aikaan ja sai siksi kärsiä toisen huonosta olosta nahoissaan. Tuttua, kipeää ja idioottimaista. Normaalia, siitä ei päästy mihinkään.

Poskea jomotti, mutta tiesihän mustatukka, että tämä oli vasta alkusointuja. Vielä oli luvassa useampi säkeistö ja ties kuinka monta kertosäettä. Ja ei C-osan mahdollisuuttakaan hylätty. Mutta se olisi vain häpäisy muun paskan seassa, mitään neitsyyttähän Jupiterilla ei ollut ollut tallessa useampaan vuoteen.
"Pitäisikö mun nyt kiittää sua tosta?", Jupiter tuhahti. Tulistuneet vihreät silmät pyörähtivät kerran. "Lyö nyt uudestaan, kun kerta aloitit. Sehän on niin helvetin hauskaa. Eihän se mua haittaa, kun mä olen vain objekti", poika tuhahti. Hän oli tottunut ajatukseen, ei kukaan pojasta koskaan mitään muuta tahtonut kuin käytettävää., Jupiter oli yksi kertakäyttö tavara monien muiden joukossa. Toisinaan, kuten nyt, se otti päähän. Hän ajatteli liikaa, vaikka normaalisti sekin oli vain sivuseikka. Meri oli täynnä kaloja, joten miksi tyytyä yhteen, kun kykeni saamaan useamman, isompia ja parempia? Jaa a, sitä oli varmasti turha miettiä.

#Niin kelailinkin~#

Vastaukseksi nyrkin iskuunsa Zack sai inahduksen – hyvin ärsyttävä sekin. Inahtelun sijaan mustahiuksinen olisi voinut laukoa jotain nasevaa tai rimpuilla tai mitä vain. Mutta kävi tämä näinkin, paremman puutteessa. Eikä Zackie voinut nytkään estää sitä innostusta, joka hänen sisällään sykki kun hän sai jotakuta hakata. Liian nautinnollista oli mokoma touhu, tai ehkä kaikki muu oli sitten liian epänautinnollista. Ehkä niin päin pikemminkin.
Mustahiuksisesta ei löytynyt sitä vastaanpanevaa osaa, mutta tuo uhmakas ainakaan ei ollut vielä häipynyt sillä toisen vihreät silmät olivat tiukasti Zackien omissa. Tuollaiset ärsyttävät uhmailijat eivät yleensä edes kaatuneet hakkauksen alla, vaikka kuinka pahasti olisivat saaneet turpiinsa. Hyvin vituttavaa sekin.
Ainoa hyvä puoli oli se, ettei Zackie edes tiennyt mustahiuksisen nimeä ja tätä tuskin tarvitsisi enää ikinä nähdä tai muutenkaan millään tavalla sietää. Ehkäpä jossain käytävällä vilahtaisi, mutta tuskin kumpikaan heistä tahallaan tahtoisi päästä keskustelemaan toisen kanssa. Tai ainakaan se ei olisi Zack joka olisi ensimmäisenä juoksemassa keskusteluun. Ehkä. Tai no mistä sitä tiesi, elämä oli outo.

Blondi pohdiskeli leppoisasti mihin seuraavaksi iskisi. Ei hän varsinaisesti tahtonut viivytellä, mutta alku aina hankala kuten jotkut tuppasivat sanomaan.
Mustahiuksinen inisi taas jotain kiittämisestä ja uudestaan lyömisestä ja taas siitä odjektista, pyöräyttipä vielä silmiäänkin. Zack huokasi teatraalisesti ja vilkaisi kattoon.
”Jos kaikki objektit olisivat yhtä hiljaisia kuin sinä, maailma olisi ärsyttävämpi paikka”, blondi totesi. Hän sylkäisi toisen yli lavuaariin kuin ilmaistakseen mitä mieltä sattui olemaan kyseisestä mustahiuksisesta tai ylipäätään kaikista hänen kaltaisistaan.
Zack riuhtaisi toisen liikkeelle pois altaiden luota ja ahdisti tämän päin vessan seinää. Hän korjasi vasemman kätensä otetta ja siirsi kättä niin, että se hieman painoi mustahiuksisen kurkkua. Oikealla kädellä hän iski voimalla toisen palleaan. Seuraava isku osuikin sitten alavatsaan.

Voi minua kun ei ihmisten keskeisistä tappelupeleistä paljoa ole kokemusta D--------:

- (: Ja kyllähän sitä kokemusta varmasti Zackin kanssa karttuu XD -

Blondin kommentti ei helpottanut Jupiterin oloa, mutta tuskin sitä siihen tehtävään oli edes tarkoitettu. "Minun vikanihan se on, että sinulla on huono maku", Jupiter tokaisi ivalliseen sävyyn. Turha siinä oli valittaa, itse aloitti. Blondi pahispoika sylkäisi lavuaariin, mutta moinen miehistely ei saanut friikiltä mitään kunnioitusta tai pelkoa. Se tiedettiin jo, että tämä tulisi olemaan pakkopullaa, yritti toinen olla kuinka pelottava tahansa, pahin mitä se kykeni tekemään olisi varmaan tappaa Jupiter. Ja sehän ei enää mustatukkaa jälkeenpäin haittaisi.

Toinen heilautti tiukalla otteella pienemmän vasten seinää ja sai tuon puremaan huultaan. Poika ei aikonut valittaa, vaan katsoi häntä seinäävasten lukitsevaan poikaan kuin tuo olisi kaiken maailman pahuuden takana. Hengitys kävi hankalammaksi, tilanne alkoi selvitä kehollekin. Tottumuksesta se varautui vastaanottamaan kaiken paskan, joka nuoremman niskaan nyt syöstäisiin. Fyysisesti.
Jupiter venytti kaulaansa vetäen päätään taaemmas toisen hakiessa jonkinsortin kuristus otetta. Hetken silmät tarkkailivat kättä ja poika puri huultaan, kunnes kohotti säikähtäneen katseensa toisen silmiin. Hän ei pitänyt sitten yhtään siitä, kuinka isokokoisten poikien piti todistella itselleen, kuinka kovia jätkiä oikein olivat.
Toisen nyrkki iskeytyi Jupiterin palleaan ja sai pojan kropan nytkähtämään eteenpäin vaistomaisesti pitelemään vatsaa. Eihän se oikein onnistunut, kun Ter sattui olemaan toisen otteessa. Hän horjahti lähemmäs toista, mutta painautui heti sen tajuttuaan vasten seinää mulkoilemaan toista hyvin pahansisuisesti ja huultaan purren. Kipu tuntui jo nyt pahalta, vaikkei ollut kuin vasta alkua. Tai oikeastaan tämä ei ollut vielä mitään verrattuna siihen, mitä oli luvassa. Kovin lohdullista...
Jupiter käänsi katseensa sivuun ja pyyhkäisi kämmenselällään kyyneleitä silmistään. Mielessä kävi jo, että hän voisi anella tai vähintäänkin yrittää lahjoa toista poikaa olemaan hakkaamatta häntä. Ja se olisi ollut vain veren kerjäämistä nenästä. Ei niinkään harvinaista Jupiterin tapauksessa.

Jupiter painoi itseään tiukasti vasten seinää ja antoi kyljilleen valuneiden käsien puristua nyrkkiin. Katse hakeutui jälleen kerran toisen kasvoihin, tutkaili tuota. Ei, Ter ei uskonut voivansa saada toista lopettamaan. Blondi lopettaisi sitten, kun oli saanut tarpeekseen. Ja Jupiter ei todellakaan tahtonut tietää mitä kaikkea 'tarpeeksi' piti sisällään.

Vissiin vähän väkisinkin~ XD

Olikohan se normaalia saada jotain kiksejä hakkaamisesta? Tuskin, mutta mitäpä siitä välittämään. Zackie tiesi kokemuksesta, että hakkamisessa oli aina tämä tunne. Juuri tämä tunne, että toinen oli ajettu vasten seinää ja käsi lepäsi kurkulla. Toinen ei voisi tehdä mitään, hyvä jos pystyisi edes liikkumaan. Hemmetinmoinen valta ja sitä kautta osaamisen tunne. Nyrkkien käyttely ei paljon taitoa kyllä vaatinut, Zack mietti katkerana. Mutta silti hän osasi ja – mikä tärkeämpää – uskalsi käyttää niitä. Edes jokin asia minkä hän sai toimimaan ja helvetti vie se tuntui hyvältä.
Blondi hätkähti pienesti, kun iskun voimasta mustahiuksinen horjahti häntä lähemmäs – tietysti hän oli tiennyt kokemuksesta miten kroppa vääntyy, mutta epämiellyttävä tilanne oli silti. Ei läheisyyttä, hitto se pilaisi koko tilanteen olemattoman tunnelman! Zack ei itse tahtonut vetäytyä enää tilanteesta mihinkään, joten hänen onnekseen mustahiuksinen ei ilmeisesti tahtonut varsinaisesti ahdistella vaan painautuikin takaisin seinää vasten kovasti mulkoillen eikä tilanne kestänyt kuin pari hassua sekuntia. Ei sillä nyt mitään väliä ollut, mutta sillä ahdistavalla tunteella joka oli taas kasvanut Zackin sisällä oli kyllä ollut väliä. Vittu vieköön, ei hän innostunut niistä miehistä! Läheisyys nyt vain ahdisti koska ahdisti ja that’s it.
Joskus Zackille tuli mieleen, että hän puhui ajatuksissaan itsensä pussiin. Se oli perseestä.

Tämä tapaaminen ei nyt oikein meinannut millään mennä suunnitelmien mukaan. Mustahiuksinen sentään pyyhki kyyneleitään pois, vaikkakaan tuskin lopettaisi typerää pillittämistä siihen. Zackin oikean käden kynnet painuivat pahemmin kämmeneen ja vasen käsi ahdisti puristuksissa olevaa vielä pahemmin. Hän vetäisi nopeasti vasemman jalan polvensa suoraan toisen vatsaan ja iski tätä kasvoihin nyrkillään, samaan kohtaan kuin viimeksi.
Innostus kasvoi yhä blondin sisällä, koska hän tiesi että toiseen sattui. Sadistista, mutta ei hän varsinaisesti siitä välittänyt sattuiko toiseen henkisesti vai fyysisesti, kunhan vain joku toinenkin kärsisi ja hän saisi tuntea olevansa tilanteen herra. Ei, hän ei tuntenut, hän tiesi olevansa tilanteen herra.
Tyytyväisenä Zack siirsi kättään ylemmäs ja veti samalla toisen paitaa niin että kuristusotteessa oleva mustahiuksinen joutuisi joko seisomaan varpaillaan tai roikkumaan hänen kätensä varassa. Mustahiuksisen nostaminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta Zackie tiesi ettei kauaa jaksaisi toista ylhäällä pitää, vaikka mitä yrittäisi. Pitäisi harjoitella enemmän, mutta vittu tuskin sekään auttaisi.
Saadakseen ajatukset pois omasta luuserimaisuudestaan Zack tarttui kiinni toisen käsivarresta. Hän puristi sitä tiukasti ja väänsi kättä luonnottomaan asentoon. Ei niin että se murtuisi – eiväthän hänen voimansa edes riittäisi siihen – mutta niin, että se luultavimmin tuntuisi.

Kuten arvattavaakin, ei blondi vielä tarpeekseen ollut saanut. Jupiter sai tuntea polven osuvan vatsaansa ja nyrkin kasvoihin. Ter ei mahtanut sille mitään, mutta hän puri huultaan estääkseen huutamisen. Pienet älähtelyt ja tukahdutetut kivun äänet kjarkailivat silti verille purtujen huulten välistä. Kipu ei ollut nopeasti katoava tunne, mutta ei Jupiter siitä osannut nauttia nyt. Hänen masokisminsä oli rajallista. Hän kesti kipua normaalia paremmin, eikä kokoajan valittanut vaivojaan, hän omasi korkean kipukynnyksen ja osasi nauttia tilanteesta, jossa ei kuitenkaan tuntenut itseään liian heikoksi.
Vihreät silmät paloivat yhä vastentahtoisuutta Jupiterin mulkoillessa blondia. Niihin karkasi myös merkki hätääntyneisyydestä toisen nostaessa poikaa korkeammalle. Tilanne oli ahdistava, paita kuristi toisen kiristäessä sen kaulaaukkoa mytytessään mustaa kangasta nyrkkiinsä. Toisaalta Jupiter taas oli tippua paidastaan ja sitten se kipu toisen vääntäessä käsivartta. Enää friikkipoika ei kyennyt puremaan huultaan vaan huusi kipuaan pienemmäksi. Silmät puristuivat kiinni ja poika yritti kaiken lisäkivun uhallakin rimpuilla vastaan.
Eihän se mitään auttanut, Jupiter kuin oli mitättömän kokoinen, hontelo ruipelo, josta ei ollut vastusta tuolle blondille pahispojalle nimeksikään. Ja juuri sen takia toinen häntä luultavasti rääkkäsikin, tiesi, ettei voinut hävitä ja kai se kohotti itsetuntoa ja egoa tai jotain.

Jupiter riuhtaisi kättään sitä toisen otteesta pois saamatta, mutta ainakin hän yritti. Olkoonkin kuinka ponnetonta ja alistunutta tahansa. Puhtaanvihreät silmät toivottivat kaikkea pahaa tuolle blondille, friikin olisi tehnyt niin mieli sylkeä toista kohti, ihan uhmallaan. Mutta sanomattakin se kai selvää oli, että hän saisi sen kolminkertaisesti takaisin.
Poika siirsi jalkansa hieman kauemmas toisistaan saadakseen tukevamman haara-asennon ja pysyäkseen suuremmalla todennäköisyydellä tasapainossa. Hän ei tahtonut tulla monotetuksi maatessaan itse sikiöasennossa lattialla. Hänellä oli siitä niin monia muistikuvia. Teräskärkisiä, korkoja... Ja sitten oli niitäkin, jotka istuivat koko painollaan päälle ja rupesivat savuttelemaan. Siinä haittasi lähinnä se, että Jupiteria ahdisti itseään miltei kaksi kertaa isompu ruho päällään, eikä hän liioin tupakansavustakaan piitannut.

Varpistelu oli inhottavaa pidemmän päälle, jos pojalla olisi ollut jalassaan kengät hänen ei olisi tarvinnut seisoa varpaillaan toisen otteessa. Mutta eipä ollut, ne olivat lattialla autuaan tietämättöminä mistään.
Mustatukka ei enää yllyttänyt toista kimppuunsa sanoin, liioin eleinkään. Hän tyytyi osaansa yrittämättä uhmastaan huolimatta olla pahentamatta tilannetta. Ei hän sitä paremmaksikaan saisi. Voisi yrittää, mutta vielä luonto ei antanut periksi aneluille. Vielä Ter ei kestäisi paskaista naurua säälittäville sanoilleen. Vielä, mutta siihenkään ei vaadittaisi paljoa. Ja kyllähän poika uskoi siihen, ettei blondi ollut lopettamassa ennen sitä tilannetta, kuin Jupiter antaisi periksi. Ei vielä vähään aikaan, siis.

Huulensa oli purrut rikki, raukkaparka. Oli se tyydyttävää kuulla toisen kivun äännähdyksiä, mutta samalla Zack oli iloinen ettei toinen huutanut suoraa huutoa. Sellainen olisi saattanut kutsua paikalle kutsumattomia vieraita. Mikä ei tietenkään haittaisi siinä tapauksessa, että he eivät sattuisi olemaan jotain ylivahvoja ja friikin puolustamishaluisia ja estäisivät Zackia toteuttamasta itseään.
Friikin kohottaminen ylemmäs oli selvästikin toiminut, mutta sitäkin paremmin toimi toisen käden retuuttaminen. Viimein mustahiuksinenkin ilmaisi haluttomuutensa tilanteeseen yrittäessään rimpuilla irti otteesta. Toisen huuto särähti Zackin korvaan, joten blondi painoi vasenta kättään vasten toisen kurkkua. Ei ihan tukehduttamiseen asti, mutta ahdistavasti varmasti. Liike myös esti toisen hyvin toisen rimpuilut, joiden aiheuttama rasitus kuitenkin pakottaisi Zackien kohta laskemaan uhrinsa takaisin maahan. Helvetti kun olisi omannut kunnolliset lihakset!

Mustahiuksinen yritti riuhtaista kättään irti, mutta Zack vain tiukensi otettaan sallimatta sitä. Vallan tunne oli omalla tavallaan mieletön. Toisella ei ollut mahdollisuuksia päästä irti, vaikka kuinka olisi liikahdellut ja mulkoillut noilla kaun- siis vihreillä ja vihaisilla silmillään. Hitto.
Friikki vaihtoi hieman asentoaan, eikä blondi nähnyt syytä estää sitä. Hän kuitenkin painoi toista yhä pahemmin seinää vasten ja nosti hieman ylemmäs, jotta toinen muistaisi miltä tuntui roikuskella siinä. Mahtoi nyt harmittaa, ettei ollut jättänyt niitä kenkiä jalkaan vaan ne nököttivät yhä vessan keskellä. Kohta Zackin olisi pakko laskea toinen maahan, sillä hänen vasen kätensä ei jaksaisi enää pitkään roikutella friikkiä seinillä.

Zack pani merkille ettei toinen tosiaankaan ollut enää sanonut melkein mitään hänen toteamuksensa jälkeen. Jostain syystä blondi odotti toisen sanovan jotain, mitä vain. Rimpuilisi edes vielä hieman lisää tai jotain.
Saadakseen tahtonsa läpi blondi potkaisi mustahiuksista sääreen napakasti. Hän teki potkunsa myös siksi, että toisen seisominen pysyisi yhä epämiellyttävänä. Laskiessaan jalkansa hän myös talloi hieman toisen varpaita – vahingossa totta puhuakseen. Yllättäen hän ei kuitenkaan pahoitellut asiaa vaan painoi hieman lisää mustaa kenkäänsä toisen varpaille.
Vasemman käden huutaminen kivusta sai blondin puraisemaan kevyesti omaa huultaan ja laskemaan toisen sen verran maahan, ettei joutunut itse kannattelemaan tätä ilmassa. Sitä vastoin hän sitten painoikin vasenta kättään yhä pahemmin vasten mustahiuksisen siev- siis pelkkää, tylsää kaulaa. Zack tiukensi otettaan friikin kädestä ja väänsi uudestaan kuullakseen toisen huudon.
Hetken vääntelyn jälkeen blondi irrotti otteensa vain iskeäkseen toista uudestaan naamaan, silmäkulmaan tarkalleenottaen. Heti iskun perään hän irrotti vasemman käden kuristusotteensa vain lyödäkseen toiselle puolelle suoraan leukaan.
Jostain syystä toisen kasvojen runnominen ei tuonut ihan sellaista iloa kuin olisi pitänyt. Lyöminen ja hallitseminen olivat silti lohduttavia, vaikkakin Zack olisi toivonut niiden parantavan hänen oloaan vielä enemmän.

Jupiterin ei selvästi sopinut huutaa tai valittaa, sillä toinen painoi kättään kurkulle ja sai pojan köhähtämään tukahdutetusti. Ter ei voinut muuta kuin asettua aloilleen ja olla yrittämättä liikkua turhaan. Kaulalle ehkä saattaisi jäädä ikävät mustelmat kuristamisesta. Ja poika kuin ei edes suuremmin tykännyt pitää huiveja kaulassaan. No, kuristus jäljet olisivat varmasti hyvä syy sellaiseen. Pian blondi laski kuitenkin pienemmän maahan, Jupiter tuskin edes reagoi siihen, ei tuo silti uskaltanut liikahtaakaan.
Toisen ote kädessä oli tiukka ja teki kipeää. Mulkoiluaan Ter ei lopettanut, hän ilmaisi vastahakoisuutensa silmillään, kun ei muuhun oikein kyennyt. Toinen painoi Jupiterin hentoa kroppaa tiiviimmin seinään ja nosti jälleen ylemmäs. Se sai pienen valittavan äänen karkaamaan huulilta. Parempaan poika ei kyennyt, käsi kurkulla tuntui kuitenkin selvästi. Jupiter oli jo vähällä anella toista laskemaan itsensä vapaaksi ja irti, päästämään karkuun. Joku kuitenkin esti, ehkä se oli tieto siitä, ettei toinen kuitenkaan päästäisi tai sitten Jupiter ei vain kyennyt nielemään sitäkään vähää mitä ylpeydestä oli enää jäljellä.

Poika sai pien tuntea potkun sääressään, mikä sai aikaan kirkkaan älähdyksen ja silmiin kyynelet. Jupiter sai pian huomata kuinka äänen tuottaminen vai pahensi oloa. Hän inhosi toista jo nyt koko sydämestään. Inhosi, pelkäsi ja kammoksui. Toinen hakkasi selvästi heikompaansa, ja kai se soi tuolle tyydytyksen. Jos Jupiter saisi päättää, kaikille tuollaisille saisi takoa päähän jonkinlaista kunnioitusta muita kohtaan. Ja mitkä oli mahdollisuudet vaikuttaa sellaiseen? Aikalailla nollan prosentin tienoilla.
Säärtä särki ikävästi, eikä tilannetta helpottanut kuinka toinen talloi Jupiterin varpaita. Se sai pojan puremaan jo rikki purtuja huuliaan ja veren maun täyttämään suun. Punainen, paksu neste valui myös pojan leukaa pitkin. Vauhkot vihreät silmät katsoivat suoraan blondiin pelon täyttäminä. Mitä tuo vielä päättäisi keksiä kiduttaakseen hentoisempaa fyysisesti? Psyykkisesti toinen ei onneksi osaisi Jupiterin kimppuun käydä. Tai ehkä... Mutta tuo olisi tehnyt sen jo.
Poika laskettiin jälleen lattialle vasten seinää ja kuristusote kaulalla oli tiukempi. Se sai Jupiterin kyyneleet valumaan vuolaampina, jonkinlaista nyyhkytystä karkasi ja silmät puristettiin tiukasti kiinni. Eihän toinen tahtonut tappaa Jupiteria vessan lattialle? Eihän tuo siihen pystynyt? Eihän?! Yleensä poika ei pelännyt tai kammoksunut kuolemaa, tuskin edes välitti sellaisesta seikasta. ja miksi se nyt edes haittasi hänen pientä mieltään?
"Anna mennä, vähän vielä.. Jos susta on miestä siihen", Jupiter kähisi tukahtuneella äänellä räväyttäen kosteat, pistävä katseiset silmänsä auki ja tuijottamaan toista suoraan silmiin. Hänen puolestaan saisi vaikka tappaa, jos ihan välttämättä tahtoi. Eihän sillä ollut mitään merkitystä? Kuoleman jälkeen ei ole mitään, joten se tuskin haittaisi Jupiteria enää jälkeenpäin. Jos Jupiter kerran oli kuollut, ei ollut mitään Jupiteria, jota se kuolema olisi haitannut. Toinen väänsikin kättä ja sai Terin huutamaan kivusta. Ja sitä huutoa vain syvensi se, kuinka äänen tuottaminen tuntui kaulalla. Käsi ei tukahduttanut huutoa kokonaan, mutta tuotti sietämätöntä kipua. Ehkä todellakin olisi parempi, että tuo tuntematon blondi nyt tappaisi Terin..

Toinen luovutti otteensa kädestä ja löi kasvoihin saaden pojan lopultakin nielemään loputkin ylpeyden rippeistään ja kiljahtamaan. Itkemään ja valittamaan, huutamaan kivusta. Poika rojahti vasten seinää voimattomana vastarintaan ja yritti niellä, mikä sai hänet vain yskimään huulestaan vuotavaa verta. Pojan silmät vaipuivat kiinni ja tuo itki. Vapaa käsi kulki ja laskeutui toisen kädelle, jolla tuo Jupiteria kuristi. "Kiltti, ei enää", poika aneli hiljaa. "Ei enää.." Poika avasi silmänsä ja katsoi niillä suoraan toiseen. Läpitunkevasti, luoden näyttelijänä mielikuvan säälittävyydestään. Tai kaikkea sitä mitä hän näytti olevansa hän olikin, mutta poika vain osasi korostaa sitä puhtaan värisillä silmillään.
"Mä teen mitä vain, ei enää", poika valitti ja kuljetti siroa, kuulaan vaalea ihoista kättään toisen käsivartta pitkin hipaisemaan toisen rintakehää. Jupiter nyppäsi paidasta merkitäkseen, että toinen saisi tulla lähemmäs. Tilanne etoi, Jupiter ei nimittäin olisi tahtonut tuota sadistista paskiaista yhtään lähemmäs itseään. Kaikki se pidettiin kuitenkin visusti sisällä.

"Mä voin antaa sulle jumalaisen raukeuden tunteen, jos sä et enää satuta mua", poika puhui ja antoi huultensa jäädä tarkoituksella kutsuvasti raolleen. Törkeän vihjaileva kieli nuolaisi verta ylähuulelta. Toisen kroppaa koskeva käsi palasi pojan omalle. Jupiter kohotti paitansa helmaa toisesta katsettaa irrottamatta. Mustan paidan alta paljastuva langanlaiha ja valkea vartalo huumasi useita poikia sulavilla liikkeillään. Jupiter tiesi kyllä kuinka hän sai miehet syömään kädestään. Tällä kertaa Ter vain tahtoi ettei tulisi enää hakatuksi. Olo oli kuin huoralla. Häntä sai naida sillä hinnalla, ettei enää hakkaisi. Jupiter kuitenkin päätti kestää sen, niellä ylpeytensä ja säästää henkensä.

Ja toinen alkoi taas itkeä. Friikki oli aika säälittävä näky veren valuessa leukaa pitkin ja kyyneleiden vuotaessa silmistä. Mutta niin monet muutkin Zackin käsittelyyn joutuneet olivat olleet tuollaisia, eikä blondia ollut kiinnostanut. Miksi nyt sitten kiinnosti?
Ei kiinnostanut, niin hän kovasti yritti itselleen väittää eikä iskujaan yhtään ollut hillinnyt. Kuitenkin, kun mustahiuksinen avasi suunsa ja loi häneen pistävän katseen, Zackie ei tiennyt mitä tehdä. Ei hän ikinä ollut tappanut – tietenkään – eikä todellakaan ollut aikeissa tehdä nytkään niin, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli ja toinen olisi yllyttänyt ja olo olisi ollut paskaakin paskempi.
Onneksi friikki sai sentään kärsiä käden vääntämisestä ja tukehduttavasta tunteesta. Olisi vain hiljaa, vaikka äsken Zack oli toivonut että toinen sanoisi jotain.
Nyrkin iskut näyttivät imevän viimeisetkin mehut mustahiuksisesta, joka itki ja huusi kipuaan. Hän vaipui vasten seinää ja yski. Zackien silmät olivat silti yhä kylmät ja hän oli jo kohottamassa nyrkkiin puristetun kätensä iskeäkseen toista taas.

Tuo friikki sulki silmänsä ja itki yhä vain. Hemmetin itkupilli. Vielä muutama isku ja se olisi siinä, mutta tämä hakkaus ei ollut tuonut sitä kunnon nautintoa mitä Zack oli kaivannut. Sentään tämä oli vähän helpottanut oloa.
Mutta hän ei ehtinyt iskeä niitä viimeisiä iskuja. Mustahiuksisen siro käsi laskeutui hänen kuristavalle kädelleen, eikä Zack voinut estää värähdystä. Miksei toinen voinut pitää näppejään ihan itsellään? Blondi ei silti yrittänyt ravistaa sormea pois. Hän ei liikahtanutkaan, vaan tuijotti vain siroja sormia kädellään.
Friikin anelut eivät häntä niin paljoa liikuttaneet, niitäkin sai kuulla ihan tarpeeksi kaikilta. Mutta nuo kädellä lepäävät sormet ja nuo avautuneet silmät. Vittu saatana.

Blondi kohotti taas nyrkkinsä iskeäkseen toisen kasvoilta tuon säälittävän ilmeen pois, iskeäkseen kaiken mitä tuo toinen yritti viestittää, iskeäkseen itselleen paremman olon. Mutta ei hän nytkään ehtinyt. Hyvä jos Zack edes kuuli toisen sanoja, kun hän tuijotti käsivarttaan pitkin liukuvaa kättä. Kosketus ahdisti, ahdisti niin julmetusti. Zack nielaisi ja puraisi huulensa nopealla liikkeellä verille, kun toinen hipaisi häntä rintakehään ja nyppäisi hänen paitaansa.
Zackiella ei käynyt hetkeäkään mielessä, että hän olisi astunut lähemmäs. Sitä vastoin, hän irrotti otteensa. Käsi tärisi. Hän yritti estää sitä puristamalla oikealla kädellään käsivartta niin lujaa että sattui. Ei oikein auttanut.
Friikki puhui taas, mutta Zack ei edelleenkään ollut ihan varma mitä hän sanoi. Blondin korvat nappasivat vain sanat jumalaisen raukeuden tunteen. Eikä hän pitänyt niistä sanoista tässä yhteydessä. Sanojen jälkeen mustahiuksisen huulet jäivät kutsuvasti raolleen ja hän nuolaisi ylähuultaan. Zack yritti keskittyä suussaan maistuvaan vereen, mutta epäonnistui. Hän yritti tiiviisti ajatella jotain ihan muuta kuin edessään olevaa mustahiuksista, mutta epäonnistui siinäkin. Hän vain tuijotti toista.

Kun mustahiuksinen ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen veti kätensä pois, blondi tuntui viimein saavan liikkumiskykynsä takaisin. Paniikinomaisesti hän peruutti monta askelta, jonka jälkeen hänen jalkansa osuivat niihin saatanan kenkiin jotka olivat siinä keskellä tietä. Zack värähti uudestaan.
Friikki kohotti paitansa helmaa niin helvetin vihjailevasti, että Zackie olisi voinut vaikka oksentaa. Toisen iho oli valkea ja kaunis. Hän oli laiha, melkein syötävän suloinen. Mustia hiuksia blondi oli jo äsken ihaillut ja ihaili nytkin. Saatana.
Zack tahtoi tilanteesta pois. Mutta se olisi ollut merkki häviöstä, merkki taas siitä että hän oli säälittävä ja surkea idiootti. Voi miksei tuo paska ollut voinut pitää käsiään poissa? Miksi miksi miksi? Tämän piti olla tavanomainen, hyvää oloa tuova hakkaus, eikä mikään… tämmöinen itsensä tyrkyttäminen! Pahinta oli, että Zack olisi oikeasti tahtonut toista. Tai siis ei. Eihän hän miehiä. Periaatteessa.
”Painu vittuun”, Zackie henkäisi saatuaan viimein puhekykynsäkin takaisin. Hän puristi yhä pakonomaisesti vasenta kättään, mutta edes kipu tai suussa maistuva veri eivät saaneet mustahiuksista friikkiä katoamaan hänen edestään.

Toinen tuntui värähtävän kosketusta, oli taas lyödä, muttei lyönytkään. Jupiter huomasi saavansa valtaa tilanteessa vain kosketuksella. Se kohensi oloa huomattavasti, muttei saanut poikaa uskomaan pakenemisen mahdollisuuteen. Siitä miksi toinen karsasti pojan kosketusta voitiin olla montaakin mieltä, mutta sepä ei liikuttanut Jupiteria yhtään. Hän tahtoi vain toisen helvettiin elämästään ja kimpustaan. Eikä hän keksinyt muuta taktiikkaa kuin sen, minkä taitoi parhaiten.
Toinen ei tullut lähemmäs, vaikka lupa myönnettiinkin. Ja jollain tasolla se kummeksutti, mutta enimmäkseen poika oli siihen ihan tyytyväinen. Jupiter tuskin edes huomasi kuinka blondikin oli purrut huulensa verille. Hänm keskittyi vain siihen, että saisi roolinsa kunnialla loppuun voidakseen sitten vajota itsesääliin siitä, kuinka oli vain säälittävä lelu, jota jokainen käytti lupia kyselemättä miten tykkäsi.
Toinen veti kätensä pois ja tarttui siihen toisella kädellään. Jupiter vetäisi kevyellä liikkeellä paidan päältään, kun sai molemmat kätensä vapaaksi. Vasta sitten hän hieraisi kevyesti kipeää kättään. Ter antoi runnotun, valkean ja laihuuttaan jopa kauniin vartalonsa kaartua jopa naisellisesti viehättävästi kaarelle. Poika sipaisi hiuksiaan kädellään, eikä yrittänyt peitellä yhtäkään mustelmaa tai ruhjetta vartalossaan, jota niin monet tuota poikaa ennemminkin olivat käyttäneet nyrkkeilysäkkinään.
"Mä olen vain objekti, ei mua haittaa. Ota mut", poika puhui käheästi. Sanat olivat täynnä sarkasmia, mutta vain pojan pään sisällä. Ulkopuoliselle ääni oli vain kutsuva, yllyttävä ja seksikäs. Blondi pahispoika näytti seipään nielleeltä, säikähtäneeltä, hämmästyneeltä. Ja mihinkäs se kaikki itsevarmuus tuosta noin vain katosi? Vaikka pojan täyttikin voitonriemu, ei sitä näytetty, sillä yhä oli olemassa mahdollisuus siitä, että toinen kävisi päälle.

Jupiter nojautui seinään ja antoi lantionsa jäädä seinästä irralleen. Todellisuudessa poika vain tarvitsi tukea, jalkojakin toinen oli runnonut niin, että oli vaivalloista pitäytyä pystyssä. Toinen toivotti mustatukan vittuun, eikä poika poika voinut olla naurahtamatta puhtaasti väheksyvään sävyyn.
"Enpä taida", tuo tokaisi pisteliääseen sävyyn ja ojensi hieman kättään koukistaen sormiaan kutsuvasti. "Eikö sussa olekkaan miestä? Vai etkö sä osaa muuta kuin lyödä?", poika kysyi. Pian hänen pitäisi jo lopettaa perus Jupitermainen käytös ja verhota itsensä rooliinsa. Roolihahmo tahtoi alistua pahikselle pelastautuakseen. Ja Jupiteria itseään ei sen huorapojan rooliin tarvittu.
Pojan kasvot palautuivat jälleen alistuneiksi ja pitkät, tummat ripset verhosivat vihreästä katseesta utuisemman. Poika nuolaisi huuliaan jättäen ne jälleen raolleen. Kädet liikkuivat hitaasti farkkujen sepaluksille ja näppärästi sormet avasivat napin. Toinen käsi palasi vasten seinää ja poika otti huultaan kevyesti purren kokeilevan askelen lähemmäs blondia. Jalat kantoivat, joten tuki seinästä uskalleettiin jättää. Poika otti muutaman keinahtelevan askeleen toisen luo yrittäen parhaansa mukaan unohtaa kivun ja pitää liikkeensä sulavina.

Toisen edessä poika pysähtyi ja painoi kätensä vasten toisen rintakehää sitä katsoen. Hitaasti utuinen katse kohtoettiin silmiin. Jupiter oli geisha, hän näytti viattomalta pikkupojalta. Suloiselta, tyttömäiseltä. Olemus ei voinut jättää edes heteropoikia täysin kylmiksi. "Sä haluat naida mua", Jupiter lausui hiljaa tiputtaen sanansa kuin painaisi pieniä teräviä tikareita toisen rintaan. "Sä haluat naida mua lujaa ja saada mut vaikeroimaan ja huutamaan", poika jatkoi katsoen tyynillä kasvoilla, tyynillä silmillä toista. "Sä haluat naida mua, laueta mun sisään ja saada mut anelemaan lisää ja kadota sitten omahyväinen hymy kasvoilta jättäen mut makaamaan lattialle. Käytettynä, veressä ja spermassa", poika kertoili ja sanojaan tiputellessa liikutti kätensä toisen housun etumukselle ruveten avaamaan niitä. "Sä saat naida mua ja tehdä mulla mitä ikinä tahdot."

Ter on ihastuttava~ <3

Zack oli jo ehtinyt toivoa, että pahin olisi jo mennyt. Mutta ei, ei todellakaan. Friikki otti sitten paitansa pois.
Blondi ei pystynyt kääntämään katsettaan toisen vartalosta. Hän tahtoi katsoa jonnekin muualle tai vaikka piiloutua koppiin siksi aikaa, että toinen häipyisi, mutta miten tästä tilanteesta muka olisi pystynyt pakenemaan. Ei mitenkään. Mustahiuksinen oli huumaavan kaunis ja jokainen hänen liikkeensä näytti laskelmoidulta ja kauniilta. Hiuksien sipaisu ja ihan vain pelkkä paikallaan oleminen näyttivät ihastuttavilta. Koko kokonaisuus oli niin haluttava, että Zackin oli pakko kääntää katseensa poispäin.
Tai ainakin hän yritti, onnistuen puoli sekuntia katsomaan vessan peiliä – joka heijasti tietenkin friikin. Yritys keskittyä muualle epäonnistui täysin viimeistään sitten, kun toinen puhui taas. Ääni oli jumalattoman seksikäs ja oikein kutsui ja yllytti. Zackie sortui ja kääntyi katsomaan toista, vain jymähtääkseen taas tuijottamaan kuin vähäjärkinen.
Vaikkei mustahiuksista haittaisi, niin haittaisi ja haittasi Zackia. Hän toivoi taas, että olisin voinut olla kuten veljensä. Pitäisi muistaa vetää toista turpiin sitten kun päästiin kotiin. Jos tästä tilanteesta nyt hän kunnialla selvisi.

Ja se oli aika epätodennäköistä. Friikki vaihtoi asentoa, nojasi nyt seinään lantio irrallaan. Olisi vain seissyt siinä ihan paikoillaan liikkumatta ja laittanut sen paitansa takaisin päälle, niin kaikki olisi ollut melkein hyvin. Mustahiuksinen sitä paitsi vielä naurahti Zackin sanoille, mikä ei hirveästi kohottanut blondin itsetuntoa. Sanatkin iskivät suoraan sisälle. Muuta kuin lyödä, eihän hän osannutkaan muuta kuin lyödä. Siksi hän saatana soikoon vain seisoi tässä, vaikka joku puolituntematon yritti tyrkyttää persettään hänelle.
Niinpä blondi ei saanut edes vastattua. Hän ei yleensä jäänyt sanattomaksi, mutta yleensä ei myöskään tällaisia juttuja tullut eteen. Zack pystyi vain nielaisemaan suussaan lilluvaa verta, mikä ei hirveästi kohottanut tunnelmaa vaan lähinnä tuotti pahanolon. Ehkä sen turvin olisi helpompi pysytellä erossa mustahiuksisesta, joka nyt nuolaisi taas huuliaan ja avasi housujensa napin. Zack tiesi, että hänen olisi tässä vaiheessa pitänyt vain vetäistä toista turpiin ja hylätä tämä vessaan ja painua jonnekin hakkaamaan veljeään, jotta fiilis paranisi edes hiukan.
Mutta koska blondi ei tehnyt niin, ehti friikki tulla hänen luokseen huojuvin askelin. Koko ajan Zackie toivoi, että toinen kompastuisi ja kaatuisi maahan, jotta hän voisi vaikka juosta tämän yli pois. Mutta ei. Siniharmaat silmät vain tuijottivat toisen yllättävän sulavaa askellusta.
Zack ei itsekään peruuttanut, sillä toisen maiharit olivat tiellä ja hän pelkäsi kaatuvansa taaksepäin jos liikahtaisikaan.

Mustahiuksinen seisoi aivan hänen edessään ja laski kätensä hänen rintakehälleen. Zackie tahtoi lyödä toisen pois tai vaikka potkaista tai ihan mitä vain kunhan ei tulisi niin lähelle. Hän oli aivan jähmettynyt ja hengitti katkonaisesti. Kun friikki kohotti katseensa häneen, hänen teki taas mieli lyödä. Utuiset, niin kauniit silmät ja tyttömäiset ja suloiset, mutta silti miehekkäät kasvonpiirteet iskivät aika syvälle.
Puheet iskivät sitäkin syvemmälle. Zackie värähti taas ja yritti vetäytyä, mutta ne kengät olivat tiellä. Ei siinä mitään, jos sanat olisivat olleet pelkkiä valheita viskattuna päin Zackin naamaa. Ei se haittaisi, ei, mutta pahinta oli että ne olivat niin totta. Ihan liian totta, mutta sitä hän ei ollut valmis myöntämään sitä edes itselleen saati tälle tuikituntemattomalle, josta hän ei tiennyt edes nimeä. Ei sen näin pitänyt mennä.
Kaunokaisen käsi lipui blondin etumukselle ja se oli jo liikaa. Zack suurin piirtein loikkasi taaksepäin ja kompastui kuin kompastuikin niihin kenkiin, onnistuen silti jotenkin pysymään pystyssä. Hän kompuroi pari askelta taaksepäin saadakseen välimatkaa mustahiuksiseen. Ovi oli jossain tuolla friikin takana ja hänen pitäisi päästä toisen ohitse. Mutta hän ei enää tahtonut koskea toiseen, jos vain pystyisi sen välttämään.
Zack ei tiennyt mitä sanoa. Hän pelkäsi, että jos hän avaisi suunsa, loistaisivat valheet helposti läpi ja loistaisivatkin kauas. Mutta mitä muuta hän saattoi sanoa? Valhe oli hänelle totuus.
”En halua”, blondi sanoi, yrittäen saada mahdollisimman paljon vakuuttavuutta ja kylmäkiskoisuutta ääneensä. Hänen silmänsä heilahtivat taas ovelle päin, mutta melkein yhtä nopeasti ne palasivat takaisin mustahiuksiseen. Saatana kun toinen oli houkuttelevan näköinen.

- Typerä pentu se on XDD Mut yks mun lempihahmoista ikinä :: 'D -

Toinen tuijotti pojan vartaloa, tuntui silti etsivän pakokeinoa. Jupiter ei käsittänyt, muttei edes yrittänyt käsittää. Hänelle oli se ja sama, kunhan ei enää lyötäisi. Toinen vaikutti jopa hätääntyvän kosketuksesta. Hoiperteli taaemmas Jupiterin koskiessa etumukseen. Pojalta vaati paljon olla naurahtamatta toisen toilailuille ja pitää ilmeensä tyynenä. Toinen kiisti haluavansa mitään mikä helpotti Terin oloa paljon. Hän ei todellakaan aikonut jäädä kiistelemään tästä aiheesta, jos tuo oli lupa lähteä. Ter ei välittänyt puhuiko toinen totta vai ei, illä vaikka tuo olisi valehdellutkin, Jupiter piti enemmän siitä ajatuksesta, että poika puhui totta. Paitsi jos se tarkoitti että tuo aikoisi vielä pahoinpidellä poikaa.
"Saanko mä lähteä?", poika kysyi varovasti, jopa hieman arasti, puoliksi tosissaan ja puoliksi näyteltynä, sipaisten hiuksiaan ja vilkaisten maihareitaan lattialla ja paitaansa, lattialla sekin, joskin taaempana. Vihreiden silmien kysyvä katse palautettiin hivenen pelokkaana toiseen. Poika ei iennyt mitä toinen hänelle vastaisi, saattaisihan olla, ettei tuo häntä mihinkään päästäisi vaan tahtoisi hakata lisää. Tai sitten tuo saattoi muuttaa mielensä ja tahtoa sittenkin.... Ta sitten tuo jostain käsittämättömästä ja kummasta syystä päästäisi pojan lähtemään. Kotiinsa, kouluun Jupiter ei todellakaan aikonut jäädä. Poika ottaisi yhteyttä Snakeen siinä toivossa, että serkkupoika oli tänään liikkeelläautolla, eikä prätkällä. Milasta sitä oli turha toivoa, tyttö kun oli aina moottoripyöträllä liikkeessä.

Poika pyyhkäisi kämmenselällään verta kasvoistaan ja ajatukset karkasivat siihen, kuinka hän tahtoi pestä kasvonsa. Mitään hän ei uskaltanut blondin pahiksen seurassa tehdä, sillä tuon reaktiota friikki ei tiennyt siihenkään ideaan. Jupiter pelkäsi tuota poikaa, eikä mielestään edes syyttä. Hän tunsi myös inhoa ja jonkin sortin vihaa toista kohtaan, joskin sitä lievensi se tosi seikka, ettei toinen kajonnutkaan häneen seksuaalisesti. Mitään pyhimystä se ei toisesta silti Terin silmissä tehnyt.

Ensimmäistä kertaa koko päivänä Zackie ilahtui. Hän värisi yhä hieman mokoman ahdistelun – säälittävää, joutua nyt lyhyen ja tytön kasvoisen ahdistelemaksi – mutta toinen ei astunut enää häneen päinkään, pysyttelipä yhä vain paikallaan. Zackin ilahtumista seurasi kuitenkin ärtymys. Hän oli todellakin ollut ahdisteltavana ja toiminut aivan helvetin nolosti. Sekin oli kuitenkin parempi kuin myöntää asioiden todellinen laita.
Tai ainakin se tuntui paremmalta. Tai ainakin Zack toivoi, että se tuntui paremmalta. Blondi tunsi taas itsensä idiootiksi ja olisi mieluusti hakannut päätään seinään, ellei hänen edessään olisi seisonut pantavan näköistä, mustahiuksista friikkiä. Tai siis ei pantavan näköistä, mutta hitto soikoon pantavan näköistä. Zack sulki silmänsä koittaen saada itsensä rauhoittumaan tai edes jotenkin parsimaan ajatuksensa kokoon.

Friikki avasi suunsa ja kysyi saiko hän lähteä. Blondi avasi silmänsä ja vilkaisi toista, kun tämä sipaisi hiuksiaan ja vilkaisi paitaansa ja kenkiinsä. Hän huokaisi kevyesti ja sylkäisi suussaan lilluvaa verta vessan lattialle. Hänestä tuntui ettei hän vieläkään ollut tilanteen herra, vaikka toinen kuinka kyseli saisiko hän lähteä vai ei. Niin säälittävää, niin säälittävää. Hänen teki mieli humauttaa mustahiuksista turpiin, mutta sen sijaan hän peruutti vielä ne muutamat askeleet ennen kuin törmäsi seinään ja jäi nojaamaan sitä vasten. Hän silmäili mustahiuksista ja keksi vielä yhden keinon saada ehkä jotenkin tilanteesta parempi.
”Mikä sun nimi on?” Zack kysyi hiljaa ja risti käsivartensa. Hän ei edes tiennyt, mitä se auttaisi saada tietää mokoman friikin nimi, mutta nimistä nyt aina sai valtaa. Ainakin jotenkin.

Toinen peruutti kiinni seinään vastaamatta Jupiterin yksinkertaiseen kysymykseen. Poika ei uskaltanut alkaa inttää vastausta toiselta, vaan vain katseli blondia poikaa ilmeettömänä, vaikka mieli olisi tehnyt irvistää, napata tavarat mukaan ja lähteä. Järjen rippeet kuitenkin estivät mieliteon.
Varoittamatta toinen esitti yksinkertaisen kysymyksen ja sai Terin sävähtämään ja katsomaan toista laajenneilla, varsin kummeksuvilla silmillä. Mitä helvetin merkitystä hänen nimellään oli minkään kannalta? Ja ei, Jupiter ei todellakaan mielellään jakanut nimeään häntä hakkaavien tyyppien kesken. Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, jos nimiä ei tiedetty. Mutta jos nimet tiedettiin, niin silloin myös tiedettiin se ketä hakattiin ja siinä oli jo paljonkin henkilökohtaista.
"M- miksi se sua liikuttaa?", Jupiter kysyi säikähdyksen ja kummastuneisuuden sekaisella äänellä sopertaen. Silläkin uhalla, että se saisi toisen ärtymään. Totta puhuakseen poika ei ollut tullut edes ajatelleeksi sitä seikkaa.

Ei, Jupiter ei tahtonut kertoa toiselle nimeeän. Toinenhan saisi pojan käsiinsä kevyesti jo pelkän etunimen, ja nimenomaan etunimen, avulla. Jupiter kuin ei ollut kovin yleinen etunimi seitsemäntoista vuotiaalla. Tai yleensäkkään kellään.
Toiseen vilkaisten, hieman epäilevästi, poika kääntyi ja hammastaan purren askelsi paitansa luo kivusta välittämättä. Hänelle oli tullut alaston olo, joten oli pakko saada verhota itsensä jollain. Ja paita, jonka sisään friikki suorastaan hukkui, kuulosti kieltämättä ihan hyvältä. Jupiter veti paidan päälleen, vilkaisi jälleen kenkiään ja katsoi sitten toiseen poikaan.
"Jos mä kerron mun nimen saanko mä lähteä?", poika koetti. Olisi ehkä riski kertoa toiselle väärä nimi, mutta se oli pojan tarkoitus.

Mustahiuksinen sävähti, mikä kieli jo siitä ettei Zack saisikaan vastausta niin helposti kuin oli toivonut. Ei hän usein kysynyt hakattavien nimiä, itse asiassa ei oikein ikinä. Se ei ollut olennaista, ellei tahtonut saada hakata samaa tyyppiä uudestaan. Ja se oli se syy, miksi Zackiekin nyt kyseli toisen nimeä. Löytääkseen tämän joskus uudestaan, kostaakseen äsköisen tilanteen aiheuttama ärtymys.
Ikävä kyllä, hän ei ilmeisesti ollut ainoa, joka tiesi mitä nimen tietäminen merkitsi. Friikki kysyi sopertaen että miksi. Blondin ilme kiristyi. Eihän hänellä ollut siihen sopivaa vastausta, mutta ainakin hän tuntui taas olevan niskan päällä – ainakin jotenkin.
”Sun tuskin kannattaa huolehtia siitä”, Zack sanoi kireästi. Tietenkin mustahiuksisen kannatti huolehtia siitä, mutta ehkä vastaus oli tähän hätään riittävä.

Friikki vilkaisi Zackiin päin ja kipitti sitten hieman vaivalloisen oloisesti paitansa luokse. Zackie suoristautui nojausasennostaan valmistautuen juoksemaan toisen perään, jos mustahiuksinen sattuisi yrittämään jotain epätoivoista. Se oli aika epätodennäköistä, kun hän oli tuossa kunnossa, mutta ihmiset tekivät epätoivoisia tekoja. Zackienkin kysymys oli tavallaan aika epätoivoinen.
Mustahiuksisen kaunis vartalo katosi ylisuuren ja ruman paidan sisälle, eikä Zack pystynyt estämään pettymyksen tunnetta huokumasta ylitseen. Hän kuitenkin siirsi sen parhaansa mukaan sivuun.
Seuraava kysymys ärsytti Zackia taas, mutta nyt hänellä ainakin oli kunnon vastaus.
”Sä et ehkä määritä ehtoja”, blondi totesi kylmästi. Todellisuudessa mustahiuksinen saisi kyllä kirmata helvettiin ja nopeasti, jos vain sanoisi sen nimensä suosiolla. Olisi kuitenkin parasta kertoa se jälkeenpäin, kun muuten se olisi jo lupaus. Ja lupauksien pitäminen ei ollut miellyttävää tekemistä.

Toisen ilme muuttui muutaman asteen ärtyneemmäksi, mikä sai Jupiterin kropan jännittymään. Ei, hän ei enää tahtonut tuntea toisen pojan väkivaltaista kosketusta. Ei nyt eikä vastaisuudessakaan, mistä syystä pitäisi keksiä joku ärsyttävän tavallinen ja massaan katoava peitenimi. Sellainen, ettei toinen voisi saada Jupiteria käsiinsä sen avulla.
Toinen ilmoitti tylysti, ettei Ter ollut se, joka asetti ehtoja, mikä sai pojan mielialan laskemaan entisestiin. Hän ei sittenkään taitaisi päästä toisen otteesta millään.
Ja vaikka toinen olikin väittänyt, ettei ollut Jupiterin huolen aihe mihin hänen nimeeän kaivattiin, poika mietti sitä silti. Oikeastaan tiesikin syyn.
"Terry", Jupiter tuhahti sulavasti valehdellen naama peruslukemilla. Ok, olihan sekin yksi lempinimi, mutta harva käytti sitä. Sitäpaitsi toisen mahdollisuudet löytää poika sen avulla olivat pienet. Mutta mustatukka antoi ymmärtää, että puhui toisen tahtoon alistuneena totta.

"Jos sopii niin mä pesen nyt kasvoni", poika ilmoitti hivenen koppavastikin. Hän ei pitänyt pahiksesta ja antoi sen näkyä. Ehkä jopa hieman liiankin varomatonta uhmata poikaa, joka oli vain hetki sitten hakannut Jupiterin huonoon kuntoon. Kasvot turpoaisivat ikävästi, hän saisi ainakin yhden ihanan mustan silmän ja vielä kaiken lisäksi kaulaankin jäisi kuristusotteesta pahat jäljet. Sääri ei ollut kovin näkyvä paikka, joten sitä ei laskettu. Jupiter suki hiuksensa taakse ja sitoi ne ranteestaan löytyvällä kumilenkillä niskaan.
Poika laahusti lavuaareille ja laski vettä yhdestä hanasta säätäen sen hieman haaleaa viileämmäksi pesten sillä kasvoistaan pahommat kyynelten sotkemat meikit ja veren. Kuivattuaan käsipapereihin poika katsoi toista. "Tahdotko sä vielä strategiset mitat, vai saanko mä mennä?", poika kysäisi turhautunut ilme kasvoillaan.
Nyt jo hieman itsevarmempana poika laahusti ja potki maiharinsa seinän vierelle istuen itse seinää vasten vetääkseen kengät jalkaansa sellaisella paikalla, että vammoistaan huolimatta saisi tuettua itsensä jälleen jaloilleen.