Brunettes wanna have fun //Tupseli!

Janessaksi nimetty neitokainen asteli punavalkoisissa ballerinoissaan pitkin San Diegon keskustan katua. Ballerinojen kärkiä koristivat mustat rusetit. Hänen määränpäänsä oli ostoskeskus, sillä hänen parhaalle ystävälleen oli juuri tullut uusi koira ja tyttö oli päättänyt etsiä jokin mukava lahja hänelle, sekä myös koiralle. Neitokaisen huulilla kareili hymy, kun määrätietoiset askeleet kuljettivat häntä kohti rakennusta.
Nessalla oli yllään hihaton farkkuminihame, jonka alla oli valkoinen niskalenkkitoppi ja jaloissa pohkeen puoliväliin ylettyvät valkeat legginsit. Pitkissä ruskeissa hiuksissaan, hänellä oli punainen panta, jossa oli vasemmalla puolella valkopilkullinen rusetti.
Oikeastaan ainoa, josta olisi saanut vähääkään vihiä hänen rikkaasta taustastaan, oli oikealla olalla heilahteleva, beigen värinen, Guccin laukku, joka oli maksanut 775 dollaria. Se oli yksi Janessan lempilaukuista, vaikkei tämä liiemmin välittänyt hintavista muotiluomuksista. Myös hänen kaulassaan roikkui eräs hintava kaulakoru, josta riippui pari riipusta.

Lopulta Nessa näki ostoskeskuksen ja saapui tämän ovelle. Hetken kuluttua tyttönen olikin sisällä ja suuntasi kulkunsa erääseen tutuksi tulleeseen koruliikkeeseen. Ensin hän kävisi etsimässä ystävälleen jonkun kivan korun ja sitten tuskailisi, mitä ostaisi tämän uudelle koiralle. Tyttöä alkoi jännittää, sillä hänen teki niin kovasti mieli jo nähdä ystävänsä koira. Janessa oli kuullut sen rodun olevan Bichon Frise ja tyttö oli joskus ihastellutkin sellaista karvapalleroa. Bichonit olivat hänestä maailman suloisimpia koiria.
Janessa alkoi katsella kauniita kaulakoruja etsien jotain, joka sopisi ystävälleen.

//Tupseli hilaa sen Mischansa tänne!

- we are here -

Mischa asteli ostoskeskuksen ovista sisään. Päällä hänellä ol DKNY:n tuliterä mekko ja jalassa Jimmy Choon kengät. Kädessä heilui samaa merkkiä oleva laukku ja silmien edessä pradan lasit. Kaulassa roikkui monen tuhanneneuron tinmanttikoru ja korvissa samaa sarjaa. Sormessa oli tiffany &Co.:n sormus, joka oli äidiltä saatu lahjaksi. Mischan tarkoitus oli ostaa paljon uusia vaatteita, koska häneillä ei muka "ollut" ollenkaan. Kenkiäkin pitäisi ostaa pari uutta paria. Luottokortti oli tallessa parn setelinipun kanssa lompakossa.

Mischa asteli Kate Spaden liikkeeseen ja löysi heti itselleen upeat kengät. Maksettuaa hän siirtyi seuraavaan liikkeeseen ja taas seuraavaan. Kolmetuntia meni hujauksessa. Kasseja oli kertynyt jo aimo tavalla. Niitä kantaen hän siirtyi koruliikkeeseen. Pitäisi ostaa ystävälle syntymäpäivälahja. Ehkä joku kaunis koru olisi mieleen.

Sisällä kaupassa hän näki tutun naamaan. Olikohan tytön nimi Janessa. Mischa käveli tarmokkaasti toisen vierelle. "Hei." Hän päätti olla tervehtimättä tavalliseen tapaan. Tavallinen tapa oli halaus ja poskipusut. Samalla Mischa silmäili tytön edessä olevaa tiskiä. "Mitä sä etit?" Samalla Mscha kyykistyi katsomaan kauniita valkokultaisia riipuksia, jotka näkyivät alempana.

Janessa katseli kaulakoruja arvostelevasti. Samassa myyjätär kiiruhti hänen luokseen touhottavasti.
”Hei? Voinko jotenkin auttaa?” tämä kyseli pirtsakasti. Nessa irvisti mielessään, myyjän pirteys ei ollut kovin hienostunutta ja hillittyä.
”Ei kiitos, enköhän minä itsekin löydä tahtomani”, hän vastasi ja hymyili viileästi. Sitten tyttö kumartui takaisin tiskin puoleen.

Hetken kuluttua tyttö kuuli aika tutun äänen tervehtivän häntä ja vierelle ilmestyi vaaleahiuksinen neitokainen ja saman tien Janessa tunnisti tämän Mischaksi.
”Mischa? Hei!” tyttö hymyili iloisen tervehtivää hymyä.
Toinen kyykistyi katsomaan alempana olevia riipuksia ja kysyi, mitä Nessa etsi.
”Ystävälleni jotain lahjaksi. En ole vielä varma, mitä antaisin. Toisaalta voisin ostaa hänelle rannekorun, mutta toisaalta kaulakorukin olisi mukava”, tyttö vastasi kysymykseen ja arvosteli mielessään koruja.
Liian hienostunut, tylsä, ihan mukava, liian värikäs… Lopulta neitokainen sai vaihtoehdoikseen keltakultaisen kaulakorun, jossa riippui kolme kultaista rengasriipusta, toisen keltakultaisenkaulakorun, jossa riippui violetti ametisti ja yhden valkokultaisen ja timantein koristellun rannekorun. Janessa mietti, minkä noista valitsisi.
”Mischa, viitsisitkö hiukan auttaa? En keksi, minkä näistä kolmesta ottaisin”, hän valitti ja osoitti toiselle koruja.

"Mäkin etin kaverille jotain lahjaksi. Pitäis löytää synttärilahja." Mischa sanoi ja vertaili paria korua keskenään. "Onkos sun kaverilla jotkut juhlat tai muuta?" Mischa pudotti molemmat korut takaisin ja jatkoi plokkaamista.

Tyttö nousi ylös toisen pyytäessä vertailua. "Hmm..." Liilan kiven sisältävän tyttö ojensi heti takaisin. Se ei ollut tarpeeksi hienostunut ellei miettinyt jotain ostettavaksi mummolleen. Olihan koru kaunis, mutta Mischa vain inhosi liilaa väriä. Rannekoru oli hyvin kaunis ja hintalapsusta päätellen hyvinkin hintava. "Tää on kivempi." Mischa ojensi rannekorua. "Ja voisin itekkin pitää tollasta." Mischa vielä lisäsi. Koulussa vaatteita aina kehuttiin.

Mischa sanoi etsivänsä itsekin kaverilleen lahjaa ja Janessa nyökkäsi hymyillen.
”No… Hänelle tulee koira, niin vien vähän kuin koiran ristiäislahjaksi…” tyttö vastasi vaaleatukan kysymykseen hymyillen.

Nessa oli iloinen, että Mischa myöntyi auttamaan häntä. Toisella oli muutenkin hyvä tyyli, joten tämän ilmestyminen samaan kauppaan oli mukava yllätys. Hetkessä ametistikivellä varustettu koru laitettiin heti pois. Ja sitten Mischa ojensi rannekorua. Nessa nyökkäsi hymyillen. Hän ojensi korun myyjälle.
”Otan tämän”, tyttö sanoi tälle. ”Ja laita se pakettiin”.
”Ja, kiitos Mischa, olit ihana apu minulle”, hän kääntyi vaaleatukan puoleen ja hymyili kiitollisena.
Hetken kuluttua myyjä ojensi pientä pussia Janessalle ja tämä ojensi korttinsa myyjälle. Saatuaan kortin takaisin ja mukana kuitin, brunette tunki ne valkeaan lompakkoonsa ja sujautti sitten ne laukkuunsa.

”Oletkos löytänyt itse jotain mieleistä?” Janessa tiedusteli Mischalta uteliaasti. Hän nykäisi farkkumekkonsa etumusta ja heilautti hiuksensa olkapäidensä taakse.

Mischa hymyili "Juu ei se mitään. Mä tykkään auttaa." Oikeasti se ei ollut totta. Mischa inhosi toisten auttamista, mutta tällä kertaa hän oli kai säälistä lupautunut. Tyttö katseli kun toinen maksoi ostoksensa. Janessa oli epätavallinen pentu. Se piti kyllä myöntää. Tyttö oli todella näkymätön. Paitsi että Mischa oli itse todella näkyvä ja räiskyvä. Vaatteetkan eivät ollet mitään huippumerkkiä. Muodikkaat tosiaan, mutta tuntui kuin olisi yhtähyvin voinut törmätä tavikseen ja nostaa nokkaansa. Mischa kuitenkin piti tästä hiljaisesta Janessasta. Ainoa taisi olla tuo Guccin laukku. HMischa puristi omaansa. Tuskin toinen edes tiesi merkkiä nimeltä Jimmy Choo.

"Juu. Mä oon löytäny esim. nää." Mischa näytti uusia kenkiä. "Mun kaverilla on synttäribileet ja pitää olla jotain päälle pantavaa, kun ei löydy mitään mun kaapeista." Sekin oli vale. Tytön kaappi pursusi erilaisia mekkoja ja biletys kuteita. "Ja lisäks mä rakastan kenkiä. Ootko sä vielä ehtinyt muuta ku käydä koruliikkeessä." Mischa silmäili arvostelevasti toisen käsiä missä ei ollut mitään. Ehkä liiankin arvostelevasti ja tyttö nosti meikattujen silmien katseen.

Tyttöjen asteltua ulos kaupasta Mischa katseli ympärilleen. "Tuutko kahville? Täs on tää tosi ihana uus paikka." Mischa osoitti ostoskeskuksenkäytävällä olevaa trendikahvilaa. "Voisin tarjota salaatin, jos haluut. Siel ne on tosi hyviä." Mischa tuumasi hymyillen toiselle. Kumpa tämä nyt suostuisi että pääsisi tivamaan jotain kivoja asioita.

-sori pieni hitti. vein nää ulos kaupasta. -

Janessa seurasi katseellaan, kun toinen näytti uusia kenkiään. Brunette hymyili hieman.
”Kivat”, tämä kommentoi ja siirsi sitten taas katseensa toisen siniharmaisiin silmiin. Hän nyökkäsi, kun toinen sanoi, että kaverillaan olisi synttäribileet ja pitäisi olla jotain päälle pantavaa.
”Ei, en vielä, tulin vasta ja päätin hoitaa ensin pakolliset hommat alta pois”, tyttö vastasi toisen kysymykseen, kun tämä kysyi, oliko hän ehtinyt käydä kuin koruliikkeessä.

Hetkisen kuluttua Janessa asteli ulos liikkeestä Mischa seuranaan. Toinen katseli hiukan ympärilleen ja Nessa tarkasteli toisen kauniita hiuksia, kunnes Mischa osoitti kahvilaa.
”Mielelläni”, neitokainen vastasi hymyillen Mischalle.
Brunette lähti kahvilaa kohden ja vilkaisi ympärilleen. Se oli siisti ja hienostunut kahvila, trendikäs, jossa juuri Mischan ja Janessan kaltaiset rikkaat nuoret voisivat käydä.

”Sinulla on kaunis sormus”, tyttö totesi hetken kuluttua ja katsahti Mischan sormukseen.
Samalla neitokainen silmäili pöytiä, täällä oli suhteellisen paljon porukkaa, muttei sentään niin paljon, etteikö vapaata pöytää löytyisi.
”Oletko käynyt täällä useinkin?” Janessa tiedusteli uteliaasti.
Hän itse ei ollut aiemmin käynyt täällä, sillä ei yleensä istunut ostoskeskuksen kahviloissa, vaan suuntasi erikseen johonkin lempiravintolaansa. Esimerkiksi kaikki eksoottiset ravintolat olivat tytön suosiossa.

//Jooh, eipä mitään

"Ai. No sitten sun pitää shoppailla. Mä voin auttaa mielelläni. Mä olen ollu vasta kolme tuntia ja eikä se ole vielä mitään." Mischa sanoi heidän seisoessa koruliikkeen ulkopuolella. "Hieno juttu. Sieltä löytyy ruokia ympäri maailmaa." Tyttö heilautti vaaleita kiharoitaan "Ja lisäks siellä on tosi söpö tarjoilia. Tai oikeestaan kaksi. Ne pyörtyy jos joku kaunis tyttö ees hymyilee. Koita vaikka." Sanoillaan Mischa tarkoitti että Janessa oli kaunis ja niin hän olikin.

Mischa otti muka otetun ilmeen kasvoilleen "Kiitos." Hän tokaisi ykskantaan ja hymyili. "Tää on äidiltä. Tiffanyltä. Äiti asuu Nykissä ja osti tän mulle." Mischa päätti vähän leveillä ja otti hymyn kasvoilleen "Ja tää makso monta tonnia, mut ei se äidille ole kun pikkujuttu." Mischa seisahtui tiskille. "Joo. Aika usein. Tuun kavereitten kaa yleensä koulun jälkeen. Tai sitten meen Dusty'siin. Mitä sää otat?" Tyttö seurasi taulua seinällä, jossa oli ruokalista. "Mä voisin otta ton thai curryn missä on nuudelin paloja. Vaikutta aika hyvältä." Mischa kaivoi lompakkonsa esiin "Ota mitä vaan haluat." Samalla hän hymyili miehelle joka seisoi kassakoneen takana. "Mulle yks kokis ton nro. 34 lisäksi."

”Niin varmaan pitääkin”, Janessa myönsi naurahtaen. ”Ja otan mielelläni avun vastaan”.
Söpö tarjoilija? Nessan korvat melkein höristyivät kuullessaan nuo kaksi sanaa. Ei hän mitään erityistä ajatellut, kunhan vähän saisi myös silmänruokaa. Ja jos ne todella pyörtyisivät, niin se olisi hupaisaa nähdä, vaikka Janessa arvelikin toisen hitusen liioittelevan. Jos joku todella pyörtyisi, niin tuskin tämä kauaa olisi kahvilassa töissä. Tyttö naurahti toisen kehotukselle. ”Voin kokeillakin”, hän vastasi hymyillen ja katsoi Mischaa.

Janessa kuunteli, kun toinen kertoi, että hänen äitinsä asui Nykissä. Se oli Nessan mielestä äärettömän kaunis kaupunki, eniten hän rakasti Brooklynin kaupunginosaa. Tyttö oli pari kertaa käynyt Nykissä, eikä ollut vaikeatakaan arvata, että hän kyllä menisi vielä muutaman kerran uudelleenkin.

Nessa katseli taulua miettien, mitä ottaisi. Nuudelisalaatti saattaisi olla aika hyvä, tai sitten tuo avokado-juusto-papusalaatti… Sen tyttö päätti ottaa.
”Ottaisin tuon salaatti 29:n ja myös kokiksen”, Janessa sanoi kääntäen katseensa kassalla olevaan mieheen.

Tyttö melkein kiljui riemusta "Jihii! Mä tiedän täsmälleen mitä sä tarvitset" Nimittäin jotain sellaista mikä näyttää sun aseman rikkaana, Mischa lisäsi mielessään . Lisäksi Mischa voisi vähän kokeilla Janessaan paria uutuus meikkiä. Ja tyttö voisi tulla tyyli katselmukseen Mischan kotiin. Piti vain varmistaa että Zoe ei ollut kotona. Zoe oli usein vähän hiprakassa, koska oli muka niin masentunut ja haki viinikellarista pullon.

Mischa hymyili "Tässä" hän ojensi rahat(mukana tippiä) ja lähti kohti pöytää myyjän luvatessa että ruuat ja juomat tulevat pian. Mischa istui kahden hengen pöytään vetäen toisen tuolin Janessan alle. "Mites sulla muuten menee?" Mischa kysyi tutkien lakattuja kynsiään hyvin tarkasti.

Janessa katsoi, kuinka Mischa selvästi innostui. Brunette hymyili naurahtaen. ”Kiva, minä itse en tiedä mitään, mitä tarvitsen”, tyttö totesi ja yritti samalla hiukan miettiä, mitä toisen mielessä oli. Eihän Nessa mikään ajatustenlukija ollut.
Mischa veti tytön alle tuolin ja Janessa istuutui sille laskien kämmenensä pöydän reunalle. Hän tarkkaili toista ja kuuli tytön lausuman kysymyksen, joka kysyttiin kynsiä tutkien.
”Ei mitenkään ihmeellisesti. Ihan mukavasti. Eipä ole ollut kovin erityistä lähiaikoina”, Nessa vastasi ja nojautui taaksepäin tuolissaan.

Janessa antoi katseensa liikehtiä ympäri kahvilaa, tarkkaillen tilaa. Paikka oli siisti ja trendikäs, ihan hyvä paikka istua hetkeksi syömään, muttei siitä välttämättä tytön lempikahvilaa tulisi. Elleivät ruoat olisi tosi hyviä. Kahvila oli ehkä hiukan liian korea hänelle. Nessa kun rakasti hiukan boheemin lämpöistä tunnelmaa.
”Entä itselläsi?” brunette kysyi hymyillen ja käänsi katseensa takaisin toiseen.

Mischa kohotti kulmiaan. Tylsä elämä. Teki mieli pamauttaa, mutta Mischa hymyili "Ah. Minulla menee oikein hyvin. Mä olin just venereissulla meijän paatilla ja oli kyllä mukavaa. Oon lähössä parin kaverin kanssa viikon päästä bilettää merelle." Mischa hihitti "Harmi ettei oo ketää poikaa näköpiirissä. Siis kouluhan on täynnä söpiksiä. Esim. Dyon Hyde. Se on mun tosi hyvän kamun Adrienne isoveli. Aika namis."

Salaatit saapuivat. "Hyvää ruokahalua." Nuori mies toivotti ja häipyi paikalta ennen kuin olisi ehtinyt kiitosta sanoa. "No sinne hävis." Mischa sanoi ja tarttui omaan lautaseensa ja mukiin. "Kippis." Tyttö nosti lasin ilmaan ja laski sitten alas. Mischa tarttui haarukkaan ja seivästi kananpalan aseeseensa.

Venereissulla? Mahtavan kuuloista Janessan mielestä ja toinen sanoikin, että oli kyllä mukavaa ollut. Varmasti, kukapa ei tykkäisi seilata pitkin merta. Mischa hihitti ja tyttö hymyili. Toinen harmitteli, ettei ollut ketään poikaa näköpiirissä. Nessalla ei itse asiassa ollut sitä ongelmaa, häntä ei juuri nyt huvittanut saalistella ketään, pysyi mieluummin sinkkuna ja nautti elämästään. Hän nyökkäsi. ”Onhan hän söpö…” tyttö myönsi hiukan vältellen, ei neitokainen oikeastaan ollut lainkaan Dyonin suuntaan kiinnostunut. Janessalla oli vain hiukan pinttynyt epäluulo tummahiuksisiin kundeihin, varsinkin, jos nämä olivat lihaksikkaita ja hyvännäköisiä. Tyttö vain oli kerran nuorempana ihastunut erääseen tällaiseen kundiin, joka lopulta paljastui kamalaksi tyypiksi. Siitä saakka neito oli suhtautunut tämännäköisiin nuorukaisiin varauksella.

Salaatit saapuivat, mutta tarjoilija hävisi paikalta, ennen kuin Janessa ehti edes suutaan aukaista. Nessa kohautti olkiaan hiukan pettyneenä, mutta tarttui sitten omaan lasiinsa, nosti sen vastaukseksi Mischalle ja kallisti hiukan päätään hymyillen. Sitten hän siemaisi hiukan kokiksestaan, ennen kuin haarukoi haarukalleen hiukan salaatistaan.
”Sanoit, että tiedät, mitä tarvitsen. Mitä se mahtaa olla?” Janessa tiedusteli ja katsahti Mischaan kysyvän uteliaasti.

Mischa pureskeli palaa hitaasti. Nielaisi ja vastasi "Kyllä. Mulla on selkeä kuva. Mut sun oma sana on silti tärkein" 'mutta ei ole missään arvossa' Tyttö lisäsi mielessään. Sitten alkoi tylsistyttävä luento, johon sisältyi tytön tyyli, miten tämä voisi vähän sipaista hiukset ja se että jos Mischa voisi meikata tänään Janessan. "Ole kiltti." Mischa pyysi ja katsoi ripsiensä takaa "Mä niin rakastan meikkausta."

Mischa nojasi tuoliin ja siemaili juomaansa. Samalla hänen kännykkänsä alkoi soida "Anteeks. Ei kestä kauaa." Mischa painoi vihreä "Moi. Arvaa mitä?" Alkoi linjan toisesta päästä "Elly. Mä en nyt voi puhua." "Miksi?" "Siksi että oon kaupungilla. Heippa." Ja niin hän sulki puhelimen. "Joo mihin me jäätiinkää. Joo. Mikä kauppa ensin?"

Selkeä kuva? Janessa ihmetteli hiukan yllättyneenä. Hän ei ollut tottunut tuollaiseeseen. Hän kuunteli yllättyneenä toisen luentoa, Mischa halusi selvästi muokata tämän ulkonäön, tyylistä meikkiin. Toinen pyysi saavansa meikata Nessan ja sanoi rakastavansa meikkausta. Janessa hymyili pienesti. "No, miksikäs ei", hän sanoi "saat toki meikata". ´Kerranhan sitä vain eletään!´ neitokainen ajatteli. Lisäksi tyttö piti aikalailla toisen tyylistä, joten uskoi tämän osaavan homman.

Hetken kuluttua toisen kännykkä alkoi soida. Mischa pyysi anteeksi ja painoi vastausnäppäintä nostaen kännykän korvalleen. Janessa pureskeli salaattiaan ja kuunteli, kun toinen sanoi, ettei voinut puhua. Hän otti pari siemausta juomastaan, kun toinen sulki puhelimen ja käänsi sitten katseensa toiseen tyttöön.
"Sinä se varmaan osaat sen paremmin sanoa", Janessa vastasi naurahtaen Mischan kysymykseen. Jos kerran toinen tahtoi stailata hänet, niin sai tehdä sen oman mielensä mukaan, mutta niin, että Nessakin saattoi sanoa mielipiteensä. Omasta maustaan hän ei luopuisi, se oli varmaa.
"Olen vähän kuin sinun armoillasi", tyttö hymyili nauravaa hymyä, joka paljasti tämän huomautuksen sisältävän huumoria, mutta myös puolittain totuuden.
Janessa poimi laukun kämmeneensä ja otti sieltä kännykkänsä. Hän oli päättänyt, ettei antaisi kenenkään keskeyttää kaupunkireissua ja laittoi kännykkänsä äänettömälle. Sitten tyttö pisti laukkunsa pois ja hymyili taas toiselle.

Mischa hymyili "Hah. Sä oot nyt mun vanki." Tyttö työnsi lautasensa syrjään. Yhtään enempää ei kiitos. Kokiskin oli loppunut joten tyttö nosti laukkunsa maasta. "Jos haluut vielä syödä jotain niin okei, mut mä ainakin olen valmis." Mischa hymyili toiselle ja pani merkille että Janessa pani kännykkänsä pois päältä.

Mischa melkeimpä raahasi toisen ensimmäiseen liikkeeseen heti kahvilasta poistuttua. "Seiso siinä, mä etin sulle." Mischa sanoi ja katsosi liikkeen tankojen väliin. Pian Janessan käsille lensi kaksiasukokonaisuutta(ei tuo musta mekko, mikä on tolla naisella). Ja pian sen jälkeen vaaleanpunainen paljetti mekko. Mischa ilmestyi hyllyjen takaa takaisin "Jos koitat noita ensin, ni etin sulle kengät. Samalla hän kyykistyi kenkähyllykön puoleen.

Mischa löysi mustat Jimmy Choon kengät ja kipaisi työntämään ne kopin oven alta. Sitten hän jäi odottamaan ulkopuolelle lisäten poskille puuteria.

-anteeksi hitti että nää menee kauppaan ja Janessa astelee pukukoppiin. Ja muista sanoa sen mielipide. -

Janessa naurahti toisen sanoille ja huomasi tytön työntävän lautasensa syrjään. Nessakin joi pikaisesti oman lasinsa tyhjäksi. ”Ei, olen minäkin valmis”, hän vastasi ja hymyili vastaukseksi toisen hymyyn. Tyttö nousi paikaltaan ja työnsi tuolin pöydän alle.

Hetken kuluttua Mischa melkein raahasi Janessan ensimmäiseen liikkeeseen. Nessa ei vastustellut, olihan lupautunut olemaan toisen vanki. Hetkessä toinen oli kadonnut, mutta pian tämä ilmestyi hyllyjen takaa takaisin vaatteita mukanaan. Mischa kehotti bruneten pukukoppiin ja toinen totteli. Koppiin päästyään neitokainen alkoi tarkastella paremmin saamiaan vaatteitaan.

Ensin hän otti mekon, sillä se oli helpoin aloitettava. Samassa toinen työnsi Jimmy Choon kengät ja Janessa laittoi ne jalkoihinsa. Tyttö astui ulos kopista ja pyörähti mekossaan Mischan edessä. ”Tässä on vähän liikaa bling blingiä minuun makuun. Pinkki väri on ehkä liian pirtsakka, jokin hillitympi väri voisi mennä. Lisäksi Jimmy Choon kengät arveluttavat”, Janessa sanoi, mutta nosti kämmenensä viestittääkseen, että kokeilisi ensin kaikki asut ja kuuntelisi sitten, mitä toinen sanoisi.
Seuraavaksi hän otti vaaleanpunaisen t-paidan ja sen alaosan ja pukeutui niihin. Hän pyörähti peilin edessä ja totesi pitävänsä asusta. Tyttö astui kopista ulos ja näyttäytyi Mischalle. ”Tämä on yksinkertaisesti aika kiva”, Janessa sanoi ja hävisi taas koppiin.
Viimeisenä oli mustasävyinen asu. ”Mm… Tämäkin on ihan kiva, pidän shortseista ja vetarista”, Nessa ilmoitti mielipiteensä viimeisestä asusta. ”Mutta mitä sanot?”, tyttö kysyi nostaen nyt kunnolla katseensa Mischaan.

"Joo. Sulle ei sovi pinkki ja tiiän että kengät on kauheet, mut annoin ne vaan sovitukseen." Mischa katseli pää kallellaan ja odotti että toinen kokeilisi loputkin asut. "Toi keskimmäinen oli tosi kivan näkönen sulla. Ja tääkin on kiva." Mischa sanoi ja ojensi tytölle vielä musta ruutuisen mekon. "Koita vielä tätä."

"Ja sitten mietin että sulle taitaa sopia tumman sävyiset vaatteet ja joku kiva koru piristeeks plus meikissä jotain hauskaa." Mischa puheli oven yli ja heiluttellen laukkuaan. Pitäisi käydä ostamassa Chanelin musta iltalaukku, koska isä, zoe ja mischa olivat lähdössä huomenna illallisille, minne Mischa ei haluaisi mistään hinnasta.

Mischa ojensi vielä erään ruudullisen mekon ja kehotti toista koittamaan vielä sitä. Janessa nyökkäsi, otti mekon käsiinsä ja pyörähti ympäri takaisin koppiin. Hetken kuluttua hänellä oli yllään tuo mekko ja neitokainen katsoi itseään tutkivasti pukukopin peilistä. Hän asetteli hiuksiaan hiukan olkapäilleen ja kuunteli toisen puhelemista. Tummat sävyt siis... itse asiassa Janessa oli aikalailla samaa mieltä. Aiemmin hän ei juuri ollut miettinyt, miten pukeutui, tai mitkä sävyt itselleen sopisi, mutta tämä leikittely alkoi saada tytön miettimään itsekin kunnolla pukeutumistaan.

Sitten Nessa astui ulos pukukopista ja pyörähti jälleen toisen edessä. "Mitä sanot? Minä tykkään tästä, ei liian korea, mutta kaunis". hän sanoi ja seisahtui katsomaan toiseen hymyillen.
"Mutta minulla ei ole mitään sopivia kenkiä tähän... Pitäisi varmaan käydä katsomassa niitäkin, mitä luulet?" tyttö kysyi. Neitokainen ei tiennyt, milloin Mischan into saattaisi lopahtaa. Jos se ylipäätään lopahtaisi.
"Minkälaista korua ajattelit?" neitokainen kysyi sitten uteliaasti.

// vedän mischan pelistä. lopetan nyt kaikki pelit ja aloitan ouhtaalta pöydältä. kiitos.