Weekday mornings, coffee smell in the air

// Dustylle seuraa, thnx! Otsikko on jostain randombiisistä, joka jäi mulle radiosta soimaan päähän. :----D

Maanantaiaamu. Astonin käytävät olivat vielä uniset - kello näytti puoli kahdeksaa, ja suurin osa oppilaista oli vasta valmistautumassa kouluun. Ulkona syksy oli jo pitkällä. Sade oli jatkunut jo kaksi päivää, kadut tulvivat kuljettaen värikkäitä lehtiä mukanaan viemäreihin. Ikkunoita pitkin valuva vesi teki ulos katsomisen vaikeaksi, oli vielä hämärääkin.

Mustatukkainen nuorukainen istui leveällä ikkunanlaudalla toisen kerroksen ikkunanlaudalla nojaten otsaansa viileään lasiin. Uni kutitti vielä silmiä, mutta ainoa tapa päästä koululle ilman kastumista (joka merkitsi hiuksien latistumista - ja sitähän Dusty ei suvainnut) oli autokyyti - se oli startannut kuitenkin isän toimesta jo ennen kukonlaulua. Pitkin hampain Dustin oli repinyt itsensä ylös ja hakenut koulun kahviautomaatista capuccinon, jota vasten tuo nyt lämmitti käsiään. Päällään Dustyllä oli jo tutuiksi käyneet mustat pillit, Babycakesin simppeli t-paita sekä sininen, yksivärinen, hieman liian iso huppari.

Pari muutakin aamuvirkkua vaelteli jo käytävillä ja istuskeli portailla tekemässä läksyjä. Tuttuja kasvoja ei silti näkynyt.

(Jos tuo minun neitoseni (Alex) kelpaisi? : D)

Alexandra oli herännyt painajaisensa takia liian aikaisin eikä ollut saanut enää unta. Hän oli laittautunut ja tehnyt osan läksyistä, mutta aikaa oli silti ollut, joten hän oli lähtenyt koulua päin. Puolessa välissä matkaa oli alkanut sataa ja hän oli kastunut läpimäräksi. Tyttö oli juossut koko loppu matkan ja mennyt suoraan sisälle. Hänellä oli päällään lyhyt hame, musta T-paita, musta iso huppari ja mustat converset. Hän laski hupun pois päästään ja käveli käytävää pitkin laiskasti. Alex käveli suorintatietä poikien vessaan ja kaiveli tupakkansa laukustaan ja yritti mahdollisimman nopeasti polttaa tupakkansa ettei jäisi siitä kiinni.
Tyttö sai poltettua tupakkansa ja meni sitten takaisin käytävään ihan kuin ei olisi tehnyt mitään. Ensimmäisessä kerroksessa ei ollut ketään kiinnostavaa ihmistä, joten hän suuntasi toiseen kerrokseen. Hän joutui hyppimään rappusissa yli parin läksyjä tekevän tyypin ja sitten pääsi käytävälle. Siellä ei ollut kuin yksi poika istumassa ikkunalaudalla. Hän käveli toisen kohtaan ja istuutui penkille poikaa vastapäätä. Hän katsoi tuota ja risti kädet rinnalleen.
"Paska keli..." Alex sanoi ja heilautti kosteita etuhiuksiaan sivummalle, pois toisen silmän edestä.

(Tökstöks...)

// Miksipäs ei, heheh. :---D

Dusty oli edelleenkin enemmän tai vähemmän unessa, ja tuijottaessaan mitään näkemättä ulos sateeseen tuo otti jälleen kulauksen jo hieman jäähtyneestä capuccinosta. Mustat, suorat, harkitun pörröiset hiukset laskeutuivat kevyesti pojan toisen silmän yli, polvet oli vedetty hieman koukkuun ja kasvot olivat kohti ikkunaa - kovin sosiaalisesti kutsuvalta Dusty ei todellakaan näyttänyt. Siksi rokkari hieman hämmästyi, kun vieraan näköinen naisihminen istahti ikkunanlaudan viereen vedetylle penkille kasvot kohti Dustyä ja tervehti tuota epäsuorasti.

"No todellakin", mustatukka vastasi (ääni oli vielä aamukäheä) ja vaihtoi asentoaan sen verran, että pystyi katselemaan uutta tulokasta paremmin. Tytön hiukset olivat hyvinkin paljon samannäköiset kuin Dustyn, tosin pidemmät, ja vaatetus oli tummaa ja aika simppeliä. Dustyn pisteet saivat heti mustat Converset, jotka möllöttivät myös mustatukan jaloissa - tosin sateenkaarivärjättyinä. Kokonaisuudessaan ei yhtään huonomman näköinen pakkaus.

"Ollaanko me tavattu joskus?" Dusty kysyi vinosti hymyillen, pyöritellen huulikorun rengasta kielellään. Poika tiesi toki vastauksen jo valmiiksi, mutta halusi tietää tytön motiiveja tulla juttelemaan ihan noin randomisti. Mutta ei sillä, kyllä viehättävä naisseura aina Dustylle kelpasi...

Alexandra katsoi poikaa joka istui ikkunalaudalla. Hän siirsi katseensa käytävän toiseen päähän, josta oli kuullut askeleita jotka kaikuivat pitkin käytävää. Toinen katseli häntä hetken ja kysyi sitten olivatko he tavanneet joskus.
"Enpä usko... Ehkä joskus törmätty käytävällä tai jossain" Tyttö vastasi ja hymyili pienesti.

Pörröpää nosti jalkansa penkin reunalle ja kietaisi kädet jalkojensa ympärille. Hän katsoi toista ja heilautti silmänsä päälle valahtaneet hiukset pois silmän päältä. Hänen lävitseen kulki kylmä aalto joka sai hänet värähtämään kylmästä.

(sorry tuli vähän lyhyt ku ei ajatus kierrä... : D)

Dusty kohotti hymyillen kulmiaan toisen vastaukselle. "Niinpä kai", tuo vastasi hajamielisesti ja katsahti jälleen ulos. Sade alkoi jo hieman lakata eikä hämäräkään laskeutunut pihalla niin raskaana - aamu sarasti jo taivaanrannassa.

Dusty kävi nopeasti läpi tämän päivän lukujärjestyksensä. Heti aamusta kaksi tuntia fysiikkaa (ajatus sai pojan irvistämään), sitten hypäri ja valinnaismusiikit. Ei hirveän paha päivä, tosin luonnontiedehelvetti aamuväsymykseen yhdistettynä ei kuulostanut järin houkuttelevalta tänäkään aamuna. Musiikintunnit tosin menivät aina nopeasti ja niiden rento meininki oli täysin erilainen kuin fysiikan tappokuri...

"Onko neidillä nimikin?"
Kysymys oli avoimen flirttaileva. Tai niin flirttaileva kuin voi olla epäinhimillisen aikaisin maanantaiaamuna.

Käytävillä alkoi olla pikkuhiljaa enemmän porukkaa kuin vielä hetki sitten, mutta autiolta silti näytti. Ehkä Aston oli pullollaan viimehetken koheltajia, jotka tulivat kouluun aina muutaman minuutin kellonsoiton jälkeen? Ken tiesi.

Alexandra katsoi tuota poikaa ikkunalaudalla ja kosketti sormenpäillään paljaita jalkojaan. Hän huokaisi pienesti ja vilkuili käytävän toista päätä ja välillä hän katsahti poikaa. Kohta tuo kysyikin häneltä jotain.

"Alexandra, mutta Alex riittää" Tyttö sanoi ja hymyili toiselle ehkä vähän flirttaillen. Hän oli ihmeen pirteä, kun oli varhainen maanantai aamu. Sade ropisi käytävän ikkunoihin ja sai aikaan kylmiä väreitä hänen vartalossaan. Silloin kun oli hiljaista hän kuuli kaiken ehkä liiankin tarkasti. Kellon tikityksen, askeleet rappusissa, sateen ja oman sydämmensä lyönnin. Ei hemmetti... Hänellä oli maailman tylsin päivä koulussa. Oli yksi tunti uskontoa, kaksi tuntia biologiaa, yksi tunti matematiikkaa, yksi tunti äidinkieltä ja yksi tunti historiaa. Hän kuolisi koulussa ja kun oli vielä tuollainen sateinen päivä joka masensi tyttöä tunneilla aivan varmasti.

(Sorry kun en ole vastannut aikoihin ja kun tää on nyt vähän lyhyt...)