Minua et komenna, minä määrään täällä

//jatu feat Renesmee ;-)

Jälki-istuntoon joutuessa ihmiset ovat yleensä varovaisia siellä ollessaan, jotta uutta jälki-istuntoa ei vain rapsahtaisi niskaan. Tosin tämä taisi päteä vain tunnollisilla ja ahkerilla oppilailla.

Evangelina Dolly istui laiskasti pöydän päällä, jonka oli kiskonut kiinni ikkunaseinää vasten. Ikkuna oli avattu hitusen, jotta tupakansavut pääsisivät ulos. Niin, ajatella! Angel ajatteli kerrankin muiden hyvinvointia. Oikeastaan hän oli avannut ikkunan vain sen takia, koska luokassa oli tunkkainen ilma, sillä luokasta oli vasta hiljattain poistunut historian tuntilaisia. Ja nyt luokkaa käytettiin jälki-istuntoluokkana, jonne tämä pahis oli kerrankin jaksanut vaivautua, jopa parisen minuuttia etuajassa.

Angel nojasi vapaalla kädellään toiseen koukistettuun polveensa, kun toinen jalka taas roikkui velttona pöydän laidalla ja napsutteli sormenpäillään tupakasta tuhkia ikkunan rakosesta ulos. Hän harvoin jäi istumaan rangaistuksistaan, mitä istuminen muka ketään auttaisi. Angelilla olisi vielä kolme jälki-istuntoa tämän lisäksi suorittamatta, mutta ne eivät vaivanneet tämän neitokaisen päätä mitenkään. Hänellä nyt tänään sattui olemaan tylsää, eikä häntä huvittanut mennä kotiinsa mädäntymään, joten samahan tuo, jos hän koululla viettäisi tunnin pidempään.

"Nuori neiti, se tupakka pois suusta ja heti!" kuului kivahdus oven suulta ja Angel siirsi välinpitämättömät kirkkaansiniset silmät ovella seisovaan vanhempaan naisihmiseen, joka näytti siltä kuin voisi minä hetkenä hyvänsä räjähtää kuin tulivuori. Toisen sanoista mitään välittämättä Angel jäi polttelemaan tupakkaansa. Olihan hänellä vielä minuutti aikaa.

//We come!//

Renesmee rutisti hiuksiaan hiukan astellessaan koulun käytävällä. Hänen erään läksyn lykkääminen oli mennyt liian pitkälle, joten tytön oli täytynyt tehdä se koulussa. Ja luultavasti neitokainen saisi vielä aimo läksytyksen, kunhan uskaltautuisi luokkaan. Ei pahistyttö opettajaa pelännyt, häntä vain ei huvittanut kuunnella sitä läksytystä. Se oli ajanhukkaa. Hän kyllä tiesi ne kaikki asiat, mitä opettaja voisi syöttää hänelle. Renesmeetä ei kiinnostanut kuunnella, millainen vaikutus tällä esseen vetkuttelulla olisi hänen arvosanoihinsa. Ja sitä rataa, voi kun tylsää… Miksei koulussa ollut ikinä hauskaa? Ja kuinka sanotaan, että olisi kiva, että oppilaat viihtyisivät, mutta kuinka voi viihtyä, jos ei ole hauskaa?

Lopulta blondi tyttö pysähtyi eräälle luokan ovelle ja laski kämmenen oven puuta vasten empien. Okei, kun hän olisi läksytyksen kuunnellut, hän saisi mennä. Ainakin tyttö uskoi niin, sillä hänhän oli tehnyt tehtävän tismalleen, kuten tehtävänanto oli ohjeistanut, joten siinä se. Kämmen puristui nyrkkiin ja kopautti lyhyen kopautuksen puuhun, jonka jälkeen sormet kiertyivät ovirivan ympärille ja ovi avattiin.

Renesmee säpsähti, kun näki opettajan aivan oven vieressä. Nopeasti tyttö huomasi, että luokassa oli joku jälki-istunnossa ja kun hän tarkemmin katsoi ikkunan vierellä istujaa, hän tunnisti tytön Angeliksi kutsutuksi pahikseksi. Sitten vaaleatukka käänsi katseensa opettajaan, joka oli siirtynyt pöytänsä vierustalle odottavasti. Hän tyrkkäsi rypistyneen paperinipun ja katsoi tätä kysyvästi.
”Siinä on, kuten rouva itse halusi. Juuri oikea sanamäärä ja täyttä asiaa koko hoito. Olen valmis, voinko mennä?” Renesmee kysyi. Hänen äänensävyssään oli pilkallisuutta, kärsimättömyyttä ja pientä kärkkyyttä.
”Et hyvä nuori neiti. Tajuatko ollenkaan, mitä tällainen vetkaaminen saa aikaan sinun numeroillesi? Kai sinä sentään haluat pysyä täällä, etkä lentää pellolle? Ties mitä vanhempasi ajattelevat!...” opettaja aloitti kiivaan luennon, jonka tyttö sulki korviensa ulkopuolelle. Tämä heitti laukkunsa pulpetille ja istuutui sille odottamaan luennon loppumista. Samalla hän siirsi katseensa toiseen pahikseen ja pudisti päätään tytölle pilkallinen hymynkare huulillaan.

Angel ehti vetäistä savut keuhkoihinsa, kun kuuli ääntä oven suunnalta. Kirkkaansiniset silmät kääntyivät hitaasti ikkunalta opettajan suuntaan, jonka vierelle oli saapunut tyttö. Tyttö, jota Angel ei tuntenut nimeltä, mutta tunnisti toisen jotenkin ulkonäöstä.
Tupakansavut päästettiin pitkän henkäyksen aikana ulos, kun Angel kuunteli opettajan saarnausta nuorelle tytölle. Aina opettajat jaksoivat saarnata, milloin ne tajusivat, että se oli aivan turhaa. Ei kukaan kuitenkaan heidän saarnauksiaan kuunnellut, eikä tuokaan blondi tyttö näyttänyt kuuntelevan, kun vilkaisi Angeliin päin päätään pudistaen. Angel heitti silloin tupakkansa ulos ikkunan raosta ja hyppäsi alas pöydän päältä. Hän istuutui aloilleen eräälle tuolille ja kaivoi esille kännykkänsä.

"Nuori neiti, etkö sinä kuuntele ollenkaan! Et voi palauttaa tehtäviä milloin sinulle sopii. Tehtävät tulee palauttaa ajoissa, niin kuin muutkin tekevät. Palauttamalla tehtäväsi myöhässä sinä osoitat olevasi huolimaton ja hyvin, hyvin epäkypsä. Sinun täytyisi käyttäytyi jo kuin aikuinen ihminen eli sinun tulisi olla täsmällinen ja huolehtivainen", opettaja jatkoi saarnaamistaan tuolle toiselle tytölle ja Angeli kuunteli tätä keskustelua vaitonaisesti. Vai että tuli aikuisen olla täsmällinen ja huolehtivainen asioistaan. Eli tästä pitäisi päätellä, että Angel ei itsekään ollut kovin aikuinen, kun ei palauttanut tehtäviä ajoissa? Mitä opettajat olivat muka sanomaan siitä, mikä oli aikuisuutta ja mikä ei.

Kyllähän se jälki-istunto näinkin menisi, kun saisi kuunnella opettajan saarnaa toiselle tytölle.

Toinen näytti heittävän tupakan ulos ikkunasta ja vaihtoi paikkaa. Renesmee antoi katseensa vaellella luokassa, eikä kuunnellut lainkaan opettajansa papattamista. Kyllä hän tajusi miten se temppuilu vaikutti arvosanoihin ja muuhun, ja että vaikutti epäkypsältä ja huolimattomalta, mutta kuka oikeasti jaksoi välittää jostain sellaisesta? Opettajat vain yrittivät näytellä, että välittivät, taisivat enemmän välittää siitä, ettei koulun, ja samoin myös opettajien, maine tahriinnu huonojen oppilaiden takia, vaan parantuu hyvien oppilaiden hienoista saavutuksista.
Blondi tunki hiuksiensa sekaan pari oikean käden sormea, kun hän alkoi laskea erään katossa roikkuvan lampun rakosia, sillä ei parempaakaan keksinyt. Toki tyttö voisi lähteä, mutta siitä saisi takuulla jälki-istuntoa, eikä neito sitä sentään halunnut. Ja jos hänet potkaistaisiin pihalle, isä suuttuisi takuulla, eikä myötätuntoa heruisi. Seottuaan laskuissa, Renesmee käänsi päätään opettajan suuntaan ja kuunteli hetken tämän vuodatusta, antaen sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Häntä huvitti hiukan asia, että opettajat eivät koskaan osanneet lopettaa. Vaikka se oli aivan turhaa, esimerkiksi nyt tämä paasaaminen, niin siltikään ne eivät osanneet lopettaa saarnaamista, eivät sitten millään. Piti vain paasata ja paasata, kuka sitä jaksaisi kuunnella? Eipä kukaan! Paitsi, ehkä opettajat itse…

Renesmee risti nilkkansa, tukeutuen taaksepäin käsiinsä, kämmenet takanaan pulpetilla. Mitenköhän toinen oli tänne joutunut? Taisi olla jälki-istunnossa, sen hän arvasi, mutta mistä syystä? Ei se tyttöä liiemmin kiinnostanut, mietiskelipä vain itsekseen. Eikä hänelle kovin mielikuvituksellisia ideoita tullutkaan. Jälki-istuntoon saattoi päästä suhteellisen helpostikin.
Opettajan saarnan puheen tahti oli hidastunut, mikä oli merkki siitä, että se saattaisi loppuakin joskus. ”Ymmärrätkö sinä, millaiset seuraukset vastuuttomuudella siis voi olla?” opettaja kysyi, eikä tämä kysymys ollut vain kesken saarnan lausuttava ohimenevä kysymys, jota ei sinällään kysytty. Tämä oli oikea kysymys. Vaaleatukka hymyili opettajalle suloisesti. ”Ymmärrän toki, että se ei ole ehkä kaikkein ihanteellisin vaihtoehto, mutta jos vastuuttomuuden ja tahdottomuuden välillä täytyy valita, valitsen vastuuttomuuden”, Renesmee vastasi ja opettajan kasvoilla oli tyrmistynyt ilme. Tämä pudisti päätään, kuin tuntisi surua tai pettymystä ja katsahti sitten tyttöön epätoivoisena. ”Toivon totisesti, että tulet järkiisi neito nuori”, opettaja lausui vakavalla äänensävyllä, mikä suorastaan huvitti Renesmeetä. Opettaja lausui edelleen jotain tylsiä sanoja siitä, miten tyttö luultavasti pilaisi elämänsä tuolla asenteella.

Kauanko tuota vielä kestäisi?
Evagelina siirsi laiskasti kirkkaansiniset silmänsä opettajaan, joka vain jaksoi saarnata. Nyt oli Angel alkamassa saada tarpeekseen, jos tuo muija ei kohta lopettaisi, lähtisi pahis lätkimään jälki-istunnosta. Jälki-istunnoissahan piti olla hiljaista ja rauhallista, mutta tuo oli kaukana siitä.

Nyt loppui.
"Hei kurppa", vaaleaverikkö lausui ja opettaja siirsi järkyttyneen katseensa hänelle puhuneeseen tyttöön.
"Siis.. Anteeksi mikä?" opettaja kysyi pöyristyneenä, mutta tähän pahis vain nosti kätensä hitusen pystyyn vaimentaen opettajan.
"Turpa kiinni. Ei kukaan jaksa tollasta kälätystä", sanottiin kaunistelematta. Nyt opettaja haukkoi henkeään ja näytti siltä kuin hän räjähtäisi.
"Evangelina Dolly, sinä... Sinä saat tuosta uuden jälki-istunnon!" opettaja kivahti loukkaantuneena, jolloin Angel tuhahti vastaan.
"Vittu mulla on vielä kaks tänki lisäks!" vaaleaverikkö huudahti ja alkoi tulla entistä enemmän kiukkuisemmaksi.
"Sillä suuremmalla syyllä!" opettaja vain lausui syyksi ja kirjasi ylös uuden jälki-istunnon. Angel nousi tässä välissä ylös ja nappasi laukkunsa maasta. Hän lähti tarpomaan varmoin askelin kohti ovea.
"Ja minnes neiti Dolly on matkalla?" opettaja tivasi, jolloin neitokaisen käsi nousi ja keskisormi kohosi.
"Vittu kotiin", tämä totesi ja katsahti toiseen vaaleaverikköön siihen malliin, että toisen oli turha enää jäädä luokkaan opettajan kanssa.

Kuullessaan uuden äänen lausuvan jotain, Renesmee käänsi katseensa Evangelinaan. Häntä huvitti entistä enemmän, kun opettajan äänensävy kuulosti pöyristyneeltä. Eikö tämä muka suvainnut kutsumanimiä? blondi ajatteli pilkkaavasti ja odotti toisen pahiksen sanoja. Toisen tytön kaunistelemattomat sanat saivat opettajan suuttumaan. Tämä määräsi Angelille uuden jälki-istunnon. Tämä alkoi jo riittää Renesmeestä, mitä hän täällä enää teki? Opettaja oli näköjään unohtanut hänet, joten aivan hyvin hän voisi lähteä. Angelin astellessa määrätietoisesti ovelle, vaaleatukkakin päätti alkaa häipyä. Kohdatessaan tämän katseen, joka kehotti häntäkin lähtemään, neitokainen hypähti pulpetilta, nappasi olkalaukkunsa olalleen ja harppoi ovensuuta kohti. Renesmee käänsi katseensa vielä kerran opettajaan, väläytti pilkallisen suloisen hymyn ja astui sitten käytävään. Blondi asteli muutamia askeleita käytävää pitkin ja kääntyi sitten toisen pahiksen suuntaan.
”Jo oli tylsää… Ei ne koskaan osaa olla hiljaa”, Renesmee totesi, oikeastaan vain itselleen, muttei välittänyt, kuulisiko Angelikin. Tyttö veti nahkatakkinsa vetoketjun kiinni ja katseli ympärilleen. Hitto, kun oli pitänyt jäädä vielä koulun jälkeenkin. Mitäköhän se kellokin oli? Bussi oli jo varmasti mennyt, ei uutta jaksaisi jäädä odottaa. Röökin voisi ehkä polttaa pihalla, mutta ei sekään kestäisi tarpeeksi. Hänestä oli tylsää, kun ei ollut mitään tekemistä. Kannattaisi varmaan vain kävellä kotiin…

Angel kaivoi kävellessään laukkuaan. Hänen kätensä etsi tupakka-askia, mutta jostain kumman syystä sitä ei vain tahtonut löytyä. Neito pysähtyi ihan aloilleenkin ja avasi laukkuaan niin, jotta näkisi koko sen sisällön. Aski löytyi ja tyttö otti sen käsiinsä. Kuitenkin karu näky odotti häntä, kun hän avasi askin. Askissa ei ollut tupakkaa, mikä tarkoitti sitä, että Angel ei saisi nyt tupakkaa.
"Vittu", Angel kirosi ja näytti nyrpeää naamaa. Hän tarvitisi hermotupakan, vaikka olikin pari minuuttia sitten polttanutkin. Hänen hermonsa olivat kiristyneet tuon kurpan takia, joka oli langettanut hänelle lisää jälki-istuntoa. Miten hemmetissä se nainen muka kuvitteli, että Angelilla muka olisi aikaa istua jälki-istuntoja, olihan Angelilla omakin elämä!
Ja paskat, ei Angelilla juuri ollut muuta elämää, mutta silti uusien jälki-istuntojen langettaminen kuulosti julmalta. Ärrrh.

Vaaleaverikkö huomasi toisen tytön, kun oli nostanut turhautuneen katseensa laukustaan. Olisikohan toisella antaa yhtä tupakkaa hänelle?
"Hei", Angel puhui ja tarkkaili tytön reaktiota.
"Onks sulla tupakkaa?" tyttö kysyi ja sipaisi tuuheita hiuksiaan korvan taakse. Hän ei juurikaan kysellyt ihmisiltä mitään, yritti vältellä yleensä kaikenlaista puhumista. Mutta nyt oli saatava tupakkaa, keinolla millä hyvänsä.

Renesmee mietti hetken, mitä tehdä. Häntä ei tosiaan huvittanut kävellä, mutta vielä vähemmän huvitti odottaa ikuisuus bussia. Entä jos, tyttö pääsisi musiikin luokkaan soittamaan? Sehän voisi olla ihan kivaa. Mutta varmasti se on lukossa tai siellä on vielä joku. Paskat! neitokainen arveli. Hän ei tosiaan voisi tuppautua, jos siellä olisi joku. Vaikka se joku vain vaikka siivosi tai jotain, ehei, tyttö halusi aivan oman rauhan. Silloin voisi soittamiseen keskittyä kunnolla, eikä tarvitsisi sietää häiriöitä. Se olikin omillaan asumisessa mahtavaa, ei tarvinnut sietää häiriöitä.

Blondi oli jo unohtanut toisen tytön, mutta kuullessaan tämän lausuvan hein, luultavasti kiinnittääkseen Renesmeen huomion, vaaleatukka muisti Evangelinan ja kääntyi kysyvä ilme kasvoillaan tyttöä kohti. Hän kuuli toisen kysymyksen ja naurahti. Vai tupakkaa hän kaipailee? neitokainen ajatteli ja kohotti hiukan toista kulmakarvaansa.
”Vai tupakkaa kaipaat? Saattaa minulla ollakin. Mutta mitä minä hyödyn siitä, että annan sulle yhden tupakan?” Renesmee tiedusteli härnäävän piikittelevä sävy äänessään.
Ei blondi kuitenkaan ihan hevillä jaellut tupakoitaan, niitä kun piti säästellä ja miettiä, milloin ja mihin käytti ne. Juuri koskaan tyttö ei ollut antanut tupakkaansa kenellekään muulle, sillä niitä oli myös välillä hiukan hankala hankkia. Joten Angel saisi antaa hyvän syyn hänelle, jotta saisi tupakkansa.

Angel pyöräytti silmiään kuullessaan tytön vastauksen. Jaahas, että toinen oli tällainen tapaus. Pikkupahis. No, olihan Angelkin tuollainen ollut pari vuota sitten. Nyt tällä vaaleaveriköllä tosin oli hyvä keino, jolla hän pystyi aina pummimaan tupakoita alaikäisiltäkin, jos tarve vaatisi.
"Saat ostaa multa joskus tupakka-askin puoleen hintaan", pahis vastasi sitten hennolla äänellä ja kohotti kulmaansa. Yleensä tämä tehosi aina silloin, kun Angel halusi joltakulta alaikäiseltä tupakkaa. Ja kyllä Angel oli tuon toteuttanut. Joskus. Aika harvoin. Mutta eivät ne pikkupahikset olleet tulleet ruikuttamaan, eikä Angel ollut tupakoita heille tyrkyttämässäkään.

"Miten on?" vaaleaverikkö kysyi sitten vielä ja odotti toisen vastausta kädet asetettuina puuskaan.

Renesmeen silmät kaventuivat hiukan, kun toinen pyöritti silmiään. Hän arvasi, mitä Angel ajatteli, pikkupahista, mutta mitä väliä sillä oli? Hänhän halusi vain pitää tupakoistaan huolen. Sitten tyttö naurahti kuullessaan toisen vastauksen. Tupakka-aski? Puoleen hintaan? No, olipahan aika hyvä korvaus...
"Aikas kova korvaus, mutta olkoon", neitokainen sanoi ja kumartui laukkunsa puoleen. Blondi avasi laukun ja alkoi etsiskellä askiaan. "Katsokin sitten, ettei se aski ole tyhjä", hän huomautti virnistäen hiukan kääntämättä katsettaan. Vaaleat kädet siirtelivät kirjoja, penaalia ja meikkipussia syrjään tavoitellen tupakka-askia. Lopulta mustiksi maalatut kynnet osuivat askiin ja sirot sormet kiertyivät sen ympärille nostaen askin pois laukusta. Renesmee avasi askin ja ojensi sitä sitten Angelille.
"Siinäpä olisi", hän sanoi ja nosti katseensa toiseen tyttöön odottavaisena.

Sepäs oli helposti hoidettu. Olipa mukavaa olla täysi-ikäinen ja omistaa sellaista valtaa, mitä nuoremmilla ei ollut. Tupakoita pystyi ostamaan milloin halusi, samoin alkoholia. Eikä Angel välittänyt siitä, paljonko hän toiselle tupakka-askist alennusta, pääasia oli nyt saada sitä tupakkaa vitutukseen.
Angel ojensi kättään toisen suuntaan ja nappasi yhden tupakan askista. Tyttö asetti sen heti huulilleen valmiiksi kaivaen laukustaan sytytintä.
"Tuu sitte joskus pyytää sitä askia.." mutistiin katse laukussa. Se oli Angelin kiitos tästä tupakasta. Vaaleaverikkö ei ikinä kiittänyt kirjaimellisesti, vaan lausui kiitoksensa sanojen takaa. Sytkäri saatiin käteen, jolloin pahis lähti taas jatkamaan matkaansa eteenpäin koulun käytävää pitkin. Pian kuitenkin tupakka jo sauhusi käytävällä, tällä hetkellä Angel ei välittänyt koulun säännöistä sitten pätkääkään. Hän voisi syyttää tästä vain sitä hemmetin kurppaa, joka oli antanut hänelle jälki-istuntoa.

Kun toinen oli napannut tupakan askista, Renesmee sulki askin ja antoi sen pudota laukkuunsa kaikkien muiden tavaroiden sekaan. Angel ei kiittänyt häntä, ainakaan varsinaisesti, mutta eihän se ollutkaan pahikselle kovinkaan ominaista. Kiitosta, kiitosta, ja justiinsa juu.
”Todellinen enkeli”, tyttö naurahti hiljaisesti.
Blondi kallisti päätään katsellen toista, kun tämä sai kämmeniinsä sytkärin. Sitten tuo toinen lähti jatkamaan matkaansa koulun käytävää pitkin. Sinertävät silmät katsoivat vanhemman pahiksen askellusta. Renesmee nyrpisti hiukan nenäänsä. Angel ei ainakaan pelännyt ulosheittoa, kun kerran poltti sisällä. Vaaleatukka ei sentään menisi ihan noin pitkälle, sillä tahtoi pysyä täällä. Jos tyttö potkaistaisiin pihalle, Renesmee ei tiennyt mitä tekisi. Maaseudulle hän ei kuitenkaan aikonut lähteä, se oli varma juttu se.
Vaalea kämmen siirtyi toiselle käsivarrelle ja puristi kevyesti nahkatakkia, kun neitokainen lähti myös astelemaan käytävää pitkin.
”Mitä vittua mä teen?” tyttö puuskahti hiljaa miettivällä äänensävyllä.

Angel saavutti viimein ulko-ovet ja avasi ne päästäkseen raittiiseen ilmaan. Tosin ilmaa ei voinut kutsua kovinkaan raittiiksi, sillä tupakasta johtuvat savut leijailivat tyttösen ympärillä. Angel kuitenkin oli riippuvainen tupakasta, joten tämä oli hänelle mitä raikkainta ilmaa.
Olipa ollut aikamoinen onni, että käytävällä ei ollut tullut vastaan yhtään opettajaa. No, eivätpähän voineet antaa hänelle enää uusia jälki-istuntoja. Jälki-istunnot, pah, aivan turhia. Ne eivät hyödyttäneet ketään tai saaneet ihmisiä käyttäytymään sen paremmin. Ei ainakaan tätä neitokaista, joka oli täynnä koulun sääntöjä ja kärttyisiä vanhoja kurppia, jotka eivät osanneet tehdä muuta kuin antaa lisää jälki-istuntoa.

Vaaleaverikkö poltteli tupakkaansa koulun ulko-ovien edessä ja nojasi kaiteeseen. Ilma oli kaunis, mutta se ei piristänyt hänen päiväänsä sitten yhtään. Tupakka rauhoitti hermoja, mutta ei saanut häntä vihaamaan koulua sen vähempää. Miksi hän edes vaivautui tulemaan kouluun? Ai niin, isä maksoi ja isä ei saanut tietää tyttärensä huonosta käyttäytymisestä. Angel rakasti isäänsä eniten koko maailmassa ja halusi suojella tätä niin hyvin kuin osasi. Juuri siksi hän kävi koulua ja yritti käyttäytyä niin hyvin kuin osasi.
Hienostipa sekin meni... Ehkä hänen tosiaan täytyisi yrittää ottaa itseään niskasta kiinni, jotta häntä ei tultaisi uhkaamaan erottamisella.

//Jos haluut jatkaa, niin jatketaa. Jos haluat lopettaa, niin lopetetaan. Susta kiinni <:

Kohentaen olkalaukkuaan Renesmeekin astui Angelin jälkeen ulos. Sää oli suhteellisen kaunis, jos piti selkeästä säästä. Juuri nyt se ei ollut vaaleatukan mieleen. Eikä se ollut juuri koskaan hänen mieleensä, sillä tyttö piti enemmän sateesta. Sateessa, siinä oli tunnetta. Auringonpaisteessa tai muuten selkeässä säässä ei ollut mitään tunnetta. Se ei kuulostanut miltään, eikä se oikeastaan edes näyttänyt miltään. Aivan kuin taivaassa olisi vain kattolamppu. Renesmee pudisti päätään, mistä tuollainenkin vertaus oli tullut hänen mieleensä? Mutta itse asiassa, sehän oli aika hyvä, tyttö tajusi ja kaiveli aikansa laukkuaan. Hän löysi mustakantisen vihon ja mustan kirjoitustussin. Vaaleat sormet muotoilivat kynällä paperille sanat Aivan kuin taivaassa olisi vain kattolamppu. Kirjoitettuaan sanat, tyttö alkoi miettiä, oliko se sittenkään niin hyvä vertaus? No, tehty oli tehty, eikä hän sentään sitä sutata aikonut, ehkä sitä voisi jossain kuitenkin käyttää.

Sujautettuaan vihon takaisin laukkuun, vaaleatukka nosti katseensa toiseen, joka nojaili koulun ovien läheisyydessä. Miksiköhän Angel edes vaivautui tulemaan kouluun, kun ei välittänyt pätkääkään siitä? Renesmee mietti hetken ja päätti katsoa, josko saisi jonkinlaisen vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen.
”Hei, ihan vain by the way, miksi edes vaivaudut kouluun, kun et kerran välitä siitä?” tyttö kysyi ja katsoi odottavasti toiseen pahikseen.

//Miksi kaiken pitää riippua aina minusta? :> Mutta siis, jatketaan vain minun puolestani//

Pahis havahtui ajatuksistaan, kun kuuli jonkun puhuvan. Kirkkaansiniset silmät siirrettiin laiskasti äänen suuntaan, joka olikin tullut tuosta samaisesta tytöstä, joka oli hetki sitten antanut tupakan Angelille.
Vaaleaverikkö katsoi toista närkästyneenä ja päästi tupakansavut ulos.
"Se ei kuulu sulle vittuakaan", tyttö tuhisi ja keskittyi polttelemaan tupakkaansa kääntäessään katseensa samalla pois toisesta. Mitä helvettiä se muka toiselle kuului, välittikö Angel koulusta vai ei. Se oli Angelin oma asia, ei kenenkään muun, eikä varsinkaan jonkun nuoren nirppanokan.

Okei, ehkä Angel oli mennyt liian pitkälle ajatuksissaan, mutta häntä vain kyrsi niin vietävästi, kun jälki-istuntoja sateli kuin sateella.
"Entä ite, kun palauttelet myöhästyneitä esseitä", Angel vain tuhahti toiselle vaaleaverikölle. Ei tainnut toistakaan koulunkäynti niin pahemmin kiinnostaa.

Renesmee nosti käsivartensa puuskaan ja katsoi Angeliin. Hän tuhahti vastaukseksi kuullessaan toisen tytön vastauksen, joka ei oikeastaan sisältänyt mitään vastausta. ´Jotenkin osasin odottaa tuollaista vastausta´, tyttö ajatteli pienoinen hymy huulillaan ja pyöräytti silmiään. Hän laski kämmenensä alas ja nosti vasemman kämmenen oikealle käsivarrelleen. Vaaleatukka käänsi katseensa poispäin ja arveli, että voisi itsekin polttaa yhden röökin. Niinpä neitokainen noukki tupakka-askinsa ja otti sieltä yhden tupakan, sytyttäen sen ja asettaen punattujen huuliensa väliin. Renesmee asteli pari askelta lähemmäs Angelia, muttei kuitenkaan tämän vierelle.

Tyttö naurahti hiukan pilkallisesti, kun toinen tuhahti hänelle. ”Et itse suostu kertomaan, mutta minun motiivini kiinnostaa kyllä? Eipä taida olla kummempi, kuin sinunkaan. Kerron, jos sinäkin kerrot…” Renesmee sanoi vältellen.
Odottamatta vastausta, tämä alkoi kertoa omaa motiiviaan. ”Isä pakottaa olemaan suhteellisen kiltisti, jotten joudu palaamaan maaseudulle”, tyttö sanoi tuhahtaen ja veti henkäyksen röökistään.

Tuntemattoman tytön sanoessa, että kertoisi oman syynsä vasta sitten, kun Angelkin kertoisi. Pah, Angel ei ollut kertomassa toiselle yhtikäs mitään, sillä miksi kertoisi? Ei häntä kiinnostanut toisen motiivit ollenkaan.
Kuitenkin blondi kertoikin oman syynsä koulunkäyntiin, ja Angelin kuullessa sana maaseutu, ei hän voinut olla tuhahtamatta huvittuneesti sekä ivallisesti.
"Maaseutu? Onks sellastaki vielä olemassa", vaaleaverikkö mutisi huvittuneena ja poltteli tupakkaansa. Jos häneltä kysyttäisiin, milloin viimeksi hän oli käynyt maaseudulla, vastaus olisi luultavasti jotain 12 vuotta sitten. Jep, mitä Angel siellä muka tekisi, kun kaikki sukulaiset sun muut asuivat kaupungissa.

"Isästä kans johtuu", vastasi pahis viimein toisen kysymykseen. Enempää hän ei aikoisi toiselle paljastaa, sai tyytyä tuohon epämääräiseen vastaukseen, josta voisi kuvitella vaikka mitä.
Viimein tupakka jo heitettiinkin loppuun palaneena rappusille ja tyttö jäi yhä nojailemaan kärttyisenä rappusten kaiteeseen. Hänen bussinsa menisi vasta 20 minuutin päästä, joten hän joutuisi odottelemaan bussia tai voisi mennä kävellen kotiin. Tosin kävelymatka kestäisi puolisen tuntia, että se oli kyllä yksi ja sama, miten hän kotiin pääsisi, sillä molemmat vaihtoehdot kestivät nyt yhteensä puoli tuntia.

//Joo sori kun se on nyt vähän tollane sanaton, mutku se kuuluu sen luonteesee... XDD

”Jep, valitettavasti on… Ainakin vielä. Jossain tuolla ikuisuuksien välimatkojen päässä”, Renesmee lausahti, vaikka toista tuskin kiinnosti hänen toteamuksensa. Tytöllä ei ollut kuin paskoja muistoja siitä paikasta, mitä hänen piti kutsua kotinaan jonkin ajan elämästään. Kyllä hän välillä sitä sanoikin kodikseen, vain tosin isälleen tai muulle sukulaiselle, muille neitokainen oli sanonut sitä kaikilla muilla nimityksillä.

Enää häntä ei oikeastaan edes kiinnostanut toisen motiivi, mutta vastasipa tämä sentään kolmella sanalla vaaleatukan kysymykseen. Renesmee ei tehnyt elettäkään huomioidakseen toisen vastausta. Isästä kanssa kuulemma, olivat ne isät aina vaan niin perkeleen paskoja otuksia. Angel heitti loppuun palaneen tupakan rappusille ja nuorempi pahis havahtui, että hänelläkin oli tupakki sormiensa välissä. Renesmee naurahti kuivasti ja veti syvään henkäyksen röökistään. Häntä ei enää huvittanut tuhlata aikaansa toiseen pahikseen ja tämän tylsiin vastauksiin, joissa saisi ehkä käyttää mielikuvitustaan, jos halusi, mutta neitokainen ei halunnut. Vaaleita hiuksia ravisteltiin hiukan, kun tyttö päätti lopulta lähteä matelemaan kotiaan kohti. Eipä hän juuri mitään menettäisi, ehkä pääsisi jopa nopeammin, kuin odottaisi bussia ja menisi sillä. Mutta kun en jaksa! ääni hänen päässään huusi. Ole hiljaa! Renesmee komensi ääntä.
”No, oli kiva jutella”, tyttö totesi huvittuneella äänensävyllä, ohitti Angelin ja lähti tarpomaan pois koululta poltellen tupakkaansa. Hän tunki vasemman kämmenensä takkinsa taskuun ja puristi kämmenen nyrkkiin taskussa.

//Jep, olen huomannut. Renesmee nyt sitten menetti kiinnostuksensa. : ) Eli tää tais olla tässä.. thanks//

//Joo :,D kiitti seurasta !

Edelleen sana maaseutu huvittu Angelia mielessä, vaikka tytön kasvoilta ei näkynyt minkäänlaista huvittuneisuutta. Hän oli tottunut pitää tunteensa ominaan ja näyttää ihmisille vain kylmän ulkokuorensa. Harva tiesi hänen todellisista tunteistaan.

Ja sittenkös toinen jo oli hyvää vauhtia marssimassa kauemmas Angelista. Kirkkaansiniset silmät seurasivat hetken aikaa blondin menoa, kunnes pahis käänsi katseensa muualle. Hän oli nyt hyvin vakavissaan siinä suhteessa, että hän lähtisi kävellen kotiin. Ei häntä kiinnostanut jäädä koululle turhaan oleskelemaan, kun kerran opettajat olivat mitä mielellään antamassa hänelle lisää jälki-istuntoja edellisten seuraksi.

Vaaleaverikkö lähti laiskasti kävelemään poispäin koululta kohti kotiaan. Matka kestäisi sen puolisen tuntia, mutta samalla voisi käydä ostamassa uuden tupakka-askin - tai oikeastaan kaksikin tupakka-askia, jos tuo pikkupahis tulisi jonain päivänä ruinaamaan sitä.