You're not what I call a desirable man

- Harpo & Zack~ (se ei ole vahingossa väärinkirjoitettu : 'D) otsikko saattaa tökkiä, minä kun en mikään englannin kielen ihme ole XD Urheilijaa saat liikutella ihan mieleesi mukaan~ -

Jupiter tunsi laittoman kovaa kipua ranteessaan, josta häntä monta kymmentä senttiä pidempi ja huomattavasti lihaksekkaampi poika friikkiä roikotti. Toisella kädellään poika löi suoraan kasvoihin saaden aikaan uuden kivun tunteen. Pojan olisi tehnyt mieli itkeä, mutta hän ei itkenyt. Jupiter itki varsin harvoin, jos ei sitten ollut jostain syystä vaipunut masennustilaan. Poika puri huultaan ja oli hiljaa, ajatteli että kohta tämäkin olisi ohi. Hän selviäisi hengissä, hän oli aina selvinnyt. Ainakin tähän asti. Mitään pahempia vammoja hän ei koskaan ollut saanut. Joskin hän oli kehittynyt hieman kierosti... Omastakin mielestään, mutta eihän sekään suoranaisesti pahoinpitelyistä johtunut.
Urheilija paiskasi pienemmän vasten maata ja nauroi päälle. Se sanoi jotain, mitä Jupiter ei edes sisäistänyt. Uhkasi tappaa, kaiketi. Ja jotain kärsimisestä. Poika puristi silmänsä tiukasti kiinni ja muistutti itseään kaiken sen kivun keskeltä, että tämä olisi kohta ohi. Ihan pian. Tiesihän poika, että pahin olisi vielä varmasti edessä. Ei toinen vielä hetkeen lopettaisi, se tahtoi saada nähdä, kuinka 'transuä koki suunnatonta tuskaa. Inhottavaa, kerrassaan sairasta ja iljettävää.

Poika haukkui Jupiteria homoksi ja potkaisi kylkeen isolla jalallaan. Tai tietenkin se pojan mielestä oli iso, kun oma oli kokoa 38. Tiukka kipu vihlaisi kyljessä ja sai Terin vingahtamaan ja vetämään itseään sikiöasentoon. Mahdollisimman pieneen myttyyn. Poika olisi tahtonut kytkeä itsensä pois päältä tilanteen ajaksi, mutta tietenkään sellainen ei ollut mahdollista. Valitettavasti. Toinen potkaisi uudemman kerran, kunnes retuutti keltaisen T-paidan mustan pitkänhihaisen päälle pukeneen pojan mustista hiuksistaan ylös. Jupiterin ilme kuvasti kipua, mutta tuo puri huultaan valittaen vain todella hiljaisella äänellä. Vastarintaa poika ei pitänyt, tietenkään. Hän harvoin edes yritti, oli huomattavasti parempi olla väsyttämättä itseään turhaan. Mitään apua yrittämisestä ei nimittäin hänen tapauksessaan olisi ollut. Jupiter oli pieni ja säälittävä, kykenemätön puolustamaan itseeän.

Kenttä oli tyhjä lukuunottamatta heitä kahta. Jupiter oli vain rauhassa istunut luonnostelemassa, kunnes tuo yksi hullu oli käynyt varoittamatta päälle. Pojan laukku, piirrustuslehtiö ja muutkin tavarat lojuivat raihassa sivummalla.

#Harpo c--------: Minen ainakaan otsikossa näe mitään vikaa, mutta eivätpä minunkaan taitoni kulmakunnan loistavimmat ole niin vähän hankala muita arvostella :::: D#

Koko päivän Zackie oli juoksennellut ympäri koulua kuin ehtymätön Duracell-pupu, mutta nyt patterit olivat kuluneet loppuun. Hän oli etsinyt koko helvetin päivän sitä Terryä, jonka oli pari päivää sitten bongannut vessasta. Tilanne ei ollut ollut mikään piristävin, mutta blondi ei ollut näinä päivinä saanut ajatuksiaan pois mustahiuksisesta. Se oli varsin kiusallista.
Ärsyttäväksi se oli muuttunut siinä vaiheessa, kun hän oli saanut tietää että koulun kaksi Terryä eivät kumpikaan olleet hänen metsästämänsä henkilö. Molemmat olivat saaneet turpiinsa, taviksia kun olivat ja Zack oli tarvinnut jotain mihin purkaa raivoaan.
Lopulta kovien utelujen ja parien nyrkkien esittelyjen jälkeen Zack oli saanut selvitettyä että mustahiuksisen friikin – hän oli arvannut klikinkin oikein – oikea nimi oli Jupiter. Ja nyt hän oli sitten metsästellyt mokomaa ympäriinsä, mutta ei ollut löytänyt.

Koulu oli loppunut ja Zack oli päättänyt mennä ensin jonnekin tupakalle ja sen jälkeen kieriskelemään vihassaan kotiinsa. Huomenna saisi se Jupiter turpiinsa, se oli varma juttu se.
Missään ei oikein näkynyt ketään. Kaikki olivat häipyneet vikkelästi pois koulusta. Blondi oli juuri astelemassa urheilukentän ohitse, kun hän päätteli kyseisen paikan sopivan loistavasti hänen tarkoitusperiinsä. Sitä paitsi siellä aina joskus hengaili turhia tyyppejä, joiden hakkaamisesta voisi nauttia. Hän kääntyi kannoillaan ja kipitti katsomoiden keskelle, kentän reunalle, ja pysähtyi siihen paikkaan.
Kentän toisella reunalla seisoskeli joku pitkä korsto, joka roikotti käsissään jotakuta mustahiuksista. Zack tarkensi katsettaan ja hänen silmissään leimahti viha, kun hän tunnisti mustahiuksisen. Hänen kauan metsästämänsä Jupiterhan se siinä.
Zackien sisällä leimahti viha. Hän tahtoi olla se, joka hakkasi friikkiä. Joku tuommoinen häntäkin parikymmentä senttiä pidempi häiskä saisi vain painua suoraan vittuun ja pysyä siellä. Sen kummempia pohtimatta blondi lähti hiihtelemään pitkää jätkää kohti kertoakseen ajatuksistaan.

Zackie suurin piirtein juoksi hakkaajaa ja hakattua kohti, stopaten sitten vähän matkan päähän pitkästä korstosta.
”Näpit irti”, blondi sähähti. Hän mietti etäisesti pitäisikö siihen lisätä jotain, joka kertoisi miksi. ’Siksi että olen pakkomielteisesti jahdannut häntä pari viime päivää?’ ’Koska hakkasin häntä vessassa?’ ’Koska hän lähenteli minua vessassa?’ Jospa ei.
”Hän on minun saaliini”, Zack lopulta tyytyi ärähtämään.

Jupiterin korviin kantautui aggressiivisesti sähähdetty käsky. Ääni oli tuttu, mutta ei se silti kovinkaan paljoa poikaa ilahduttanut. Hän ei tosin lainkaan käsittänyt, miksi toinen tahtoi urheilijan päästävän itsestään irti. Tuo Jupiterille nimetön blondi kun ei ollut itsekkään kohdellut pienikokoista friikkiä kovinkaan kunnioittavasti. Sanat, joilla pahis jatkoi lausettaan olivat miltei saada Terin naurahtamaan halveksivan epäuskoisesti. Sitä tuo ei kuitenkaan kyennyt tekemään, sillä ne saivat aikaan sen, että urheilija kovensi otettaan hiuksista ja nosti hieman. Jupiter joutui kohottamaan leukaansa ylemmäs parahtaen kivusta.
Urheilija poika nauroi paskaisesti toisen sanoille. "Painu vittuun ja pidä itsesi erossa muiden asioista, neiti", kolmikon suurin poika komensi varsin tylyllä äänellä. Jupiter ei tajunnut blondia poikaa lainkaan. Eikö se käsittänyt saavansa itse kunnolla turpaansa yrittäessään saada 'saalistaan' toiselta? Pitäisaikö Terin ilmoittaa kantansa siitä, ettei ollut kenenkään saalis vai olla vain hiljaa? No, poika tyytyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Urheilija kuitenkin norti Jupiterin hiuksista ilmaan katse pahiksessa jolle virnuili varsin vahingoniloisen sadismin valtaisella hymyllä. Pelottavinta siinä oli se, ettei poika todellakaan käyttänyt kuin yhtä kättä nostellessaan poikaa kepeästi. Jupiter ei lainkaan epäillyt, etteikö poika olisi kyennyt pitämään poikaa loppupäivän ilmassa. Eriasia sitten, kestäisikö friikin päänahka sitä. Poika ynisi ja valitti hiljaa sulkien silmänsä. Urheilija riuhtaisi kovempaa saaden aikaan korvia särkevän parahduksen. Selvästi ärsytti pahista, yritti kai yllyttää ja saada sillä syyn hakata toisenkin. Mikäs siinä, ei liikuttanut Teriä tippaakaan. Jäisipä hän ainakin jakamaan tuomionsa toisen kanssa. Ja kun toisella ei ollut hänelle mitään merkitystä, tai ehkä pikemmin Terillä oli toiseen negatiivinen suhtautuminen, ei se tuomio pahalta kuulostanut.
"Se on menetetty saalis jo, eikä se vikise ja vingu sinun takiasi. Vituttaako?", urheilija vittuili jo selvemmin virnistäen pirullisesti. Viimein poika laski Jupiterin maahan, muttei lainkaan hienovaraisesti, päästi vain irti niin, että Jupiter tippui rähmälleen nurmelle huudahtaen. Siihen tuo jäi myttyyn makaamaan ja puri huultaan. Kipu kolotti joka paikkaa, mikä ei ymmärrettävää kyllä tuntunut lainkaan miellyttävältä.

Kuten arvata saattoi, Zackin sanat eivät vaikuttaneet sitten laisinkaan isompaan poikaan. Eivätkä edes friikkiin, mutta eipä ollut blondi odottanut siltäkään suunnalta sanaakaan. Kai sitä silti sai olla pettynyt. Vaikka miksi hän olisikaan niin.
Zackie silmäili Jupiteria tukistavaa poikaa ja päätyi veikkailemaan toista urheilijaksi. Toisaalta sitäkään tietoa ei olisi tarvittu havainnollistamaan, että blondilla oli aika huonot mahdollisuudet häntä vastaan. Olisi vain pitänyt jäädä tuonne reunalle seisomaan. Tai tulla viereen seisomaan ja katsomaan, vaikka. Mutta ei, hitto vie.
Urheilija nosti hieman Jupiteria ylemmäs ja tämä parahti. Zack silmäili molempia välinpitämättömästi, vaikka tahtoikin kovasti itse päästä hakkaajan paikalle. Hän ei kuitenkaan tätä menoa ainakaan pääsisi, sillä pojista pisin nauroi hänen sanoilleen ja käski painua vittuun. Neiti-sanaan blondi reagoi vain huultaan puremalla, vaikka kyseinen sana ei hirveästi saanutkaan hänen fiilistään koholle. Itse asiassa se harmitti hyvin paljon ja harmistus johti turhautumiseen mikä johti vihaan mikä johti hakkaamisen haluun – mikä taas ei ollut sillä hetkellä toteutettavissa.
Jos blondi olisi kääntynyt siinä vaiheessa kannoillaan ja häipynyt, olisi hän säästynyt. Mutta se olisi sotinut sitä syytä vastaan miksi hän oli ylipäätään paikalle tullut ja lisäksi se olisi ollut noloa sekin. Eikä Zack halunnut enää tehdä mitään noloa tuon Jupiterin edessä, kun oli jo viimeksi toiminut typerästi.

Toisaalta näillä näkymin hän päätyisi tekemään nolosti teki sitten mitä vain. Urheilija kohotti Jupiteria ylemmäs ja virnuili hänelle juuri sellaisella ilmeellä joka kutsui hyökkäämään. Zack vilkaisi otteessa roikkuvaa mustahiuksista ja tunsi kateuden tulvahtavan mieleensä. Ei suinkaan siksi, että hän olisi halunnut olla siinä roikkumassa, vaan siksi että hän olisi toivonut pystyvänsä itse tuollaiseen. Pitämään jotakuta ylhäällä noin helposti.
Parahdus sai Zackin kädet puristumaan nyrkkiin. Miksei hän ollut tuossa? Miksei hän voinut olla vielä parikymmentä senttiä pidempi ja urheilija? Miksei hän voinut olla tilanteen herra? Kai hän sitten vain oli liian huono ja säälittävä, kuten hän olikin.
Pitkä poika virnuili ja aukoi taas päätään. Sanat olivat totta, kyllä vain, ja hänen kannaltaan parasta olisi lähteä vain pois. Sen sijaan Zack tuijotti kylmästi toista ja astui puoli askelta eteenpäin. Urheilija pudotti friikin vähemmän kiltisti ruohoiseen maahan, johon mustahiuksinen jäi makaamaan mytyksi.
”Sun naamas tässä vituttaa vielä vähän enemmän”, Zack vastasi ja astui uudestaan askeleen eteenpäin. Tai itse asiassa useammankin, sillä hän asteli toisen eteen ja jäi seisomaan friikin vierelle kuin toista puolustamaan. Zackia inhotti se, että hän joutui katsomaan urheilijaa ylöspäin. Silti pahis yritti pitää ryhtinsä ja näyttää siltä, että uskoisi edes hieman pärjäävänsä. Hän ei uskonut nimittäin hippuakaan.
”Pidä vittu ne näppis erossa”, blondi sanoi kylmästi, siirtyen vielä hieman paremmin seisomaan friikin ja urheilijan väliin. Hän kohotti nyrkkinsä, yrittäen iskeä itseään pidempää kasvoihin.

Blondi pahis osasi yllättää kokoajan vain enemmän. Nyt se tuli lähemmäs ja selvästi puolusti Teriä. Mikä juttu tämä ikinä olikaan, ei Jupiter vain osannut sitä käsittää. Oliko toinen yksinkertaisesti idiootti, vai ajoiko se takaa jotain millä saattaisi sitten selittää tilanteen? Erittäin hyvä kysymys, mutta väkivaltainen blondi aukoi sille väkivaltaiselle urheilijalle, eikä Jupiter osannut yhtään käsittää mistään mitään. Tilanne meni täysin yli pojan ymmärryksen.
"Turpaasko kerjäät?", urheilija haastoi mulkaisten pahista virnistäen sitten. "Sehän sopii." Poika huitaisi nyrkkiään kohti blondin kasvoja, Jupiter veti itseään yhä enemmän myttyyn. Friikki hengitti raskaasti, ja keskittyi siihen ettei käsittänyt. Poika vain piti silmänsä kiinni ja yritti olla kuuntelematta. Oli alentava tunne kuunnella kahden nälkäisen leijonan riitaa siitä, kumpi hänet saisi syödä suihinsa. Eikä kyseiseltä lihakimpaleelta tietenkään mitään kyselty.

Urheilija kävi äänistä päätellen pahiksen kimppuun, eikä Jupiterille jäänyt epäselväksi kumpi oli voitolla. Pahis kykeni kyllä kepeästi hakkaamaan Jupiterin kokoisia säälittäviä pikkuotuksia, mutta tuo oli silti vain pienen pieni sintti suurikokoisen urheilijapojan rinnalla.
Mustatukkainen friikkipoikakin osoitti elonmerkkejä nytkähtäen hieman ja hitaasti kohottautuen istumaan päätään pidellen. Vihreitä silmiä ei vieläkään avattu, päässä heitti ja kipu kolotti jokaista kolhittua kohtaa hontelossa vartalossa. Jupiter luotti siihen, että saisi olla rauhassa ehkä hetken, kun kaksi muuta keskittyivät toistensa teurastamiseen. Poika katseli ympärilleen, ja vaikka mielessä kävikin, päätti hän ettei yrittäisi jaloilleen vielä hetkeen.

Isku ei päässyt ikinä osoitteeseensa, sillä urheilija pysäytti hänen nyrkkinsä rennosti toisella kädellään ja puristi tiukasti rannetta. Pidempi poika kysyi virne huulillaan tahtoiko hän turpiinsa ja jos tahtoi, niin saamansa piti. Zack ei vastannut mitään, eikä hän olisi ehtinytkään, sillä nyrkki osui suoraan hänen kasvoihinsa. Blondi ehti kuitenkin siirtää päätään sen verran, ettei isku tehnyt ihan niin suurta vahinkoa kuin olisi voinut. Se iskeytyi kuitenkin vasemman poskiluun paikkeille ja Zack puraisi vahingossa kieltään.
Blondi ei päässyt vetäytymään poispäin urheilijasta kootakseen itsensä, sillä hänen oikea kätensä oli yhä tiukassa puristuksessa. Liiankin tiukassa tarkalleen ottaen. Zack tiesi ettei olisi edes paremmalla kädellään saanut aikaiseksi melkein mitään tuon kokoiselle, mutta sillä kädellä hänellä olisi ollut edes jokin mahdollisuus. Vasen käsi ei hyödyttänyt mitään, kuten hän huomasi yrittäessään iskeä.
Isku osui kyllä, mutta vain toisen rintalihaksiin tekemättä yhtään mitään. Urheilija vain virnisti ja kohotti oman nyrkkinsä. Hetken mielijohteesta Zack sylkäisi hänen kasvoihinsa. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä nyt urheilija näytti jo raivostuvan ja iski uudestaan suoraan kasvoihin. Zack yritti riuhtaista itsensä irti, mutta palkaksi siitä hän sai vain potkun vatsaansa. Pahiksen suusta kuului ähkäisy, vaikka hän oli päättänyt vakaasti olla valittamatta, ja hän kumartui väkisinkin eteenpäin ihan kuin se helpottaisi.

Ei se helpottanut, sillä urheilija iski nyt nyrkkinsä hänen leukaansa niin että blondin pää nytkähti taaksepäin. Hänen päässään heitti niin monen päähän tähdätyn iskun takia, eikä hän edes tajunnut kuinka toinen väänsi hänen kättään ja kaatoi hänet tiukasti siitä kiinni pitäen maahan. Urheilijan ote ei irronnut, mutta sen sijaan hän painoi polvensa vasten pahiksen vatsaa ja painautui niin että Zack ähkäisi uudestaan.
Blondi tiesi ettei hän pääsisi tilanteesta mitenkään irti. Säälittävyyden tunne kasvoi hänen sisällään, kun hän tajusi ettei ollut saanut iskuistaan perille muuta kuin sylkäisyn. Ja nyt kun hän katseli itseään maahan painavaa urheilijaa, hän näki toisen kasvoilla virnistyksen. Sitä seurasi sylkäisy suoraan hänen kasvoilleen.
”Siinä sulle”, pidempi poika totesi ilkeästi hymyillen. Sitten urheilija siirsi katseensa nyt istumaan kohottautuneeseen friikkiin ja näytti selvästikin miettivän pitäisikö tämä iskeä takaisin ketoon vai ei.
”Ootte molemmat säälittäviä paskoja, transu ja neiti”, hän sanoi irrottaen viimein otteensa Zackin kädestä. Urheilija nousi pois pahiksen päältä ja asteli friikin suuntaan. Zackie harkitsi ylös nousemista ja potkaisua vyön alle, mutta päätyi sitten vain makaamaan siinä. Hän varmaan epäonnistuisi uudestaan ja saisi vain vielä pahemmin turpaansa. Se olisi kyllä miellyttävämpää kuin tällainen, mutta ehkä oli parasta olla kokeilematta onneaan.
Niinpä blondi vain makasi vasten nurmikkoa silmät kiinni ja huohottaen. Hän ei ollut vielä edes pyyhkäissyt sylkeä pois naamaltaan, vaan se valui pitkin posken sivua kuin irvokas kyynel.

Urheilija hakkasi pahiksen kepeästi maahan ja totesi heidät molemmat sitten säälittäviksi. Ja sen jälkeen poika tulikin jo kohti Jupiteria, jonka silmät laajenivat säikähdyksestä ja kroppa nytkähti taaemmas. Urheilija vain irvisti ja nappasi Teriä tukasta, oli kai todennut sen jo varsin oimivaksi keinoksi friikkipojan tapauksessa. Kyseessä kun ei ollut peruukki. Poika vikisi jälleen ja tuli viskatuksi maahan. Kolmikon suurin katsoi Jupiteriin tyytymättömänä, poika kun ei antanut mitään hupia, kun ei edes yrittänyt laittaa vastaan. Urheilija tuli jälleen kohti ja retuutti pojan hiuksistaan ylös.
"Eikö kannattaisi leikata tukka?", poika lohkaisi ja kantoi poikaa lähemmäs pahista viskaten jälleen kivuliaasti maata vasten. Blondi taas sai tiukan potkun kylkeensä.
Ja sitten korsto päätti saaneensa tarpeeksi, mulkaisi vielä kumpaakin ja lähti mitään sanomatta paikalta.

Jupiter vikisi myttynä maassa. Tälläkertaa itkemättä, toisin kuin viimeksi tuon blondin seurassa. Tosin, nytkin mustatukka olisi ihan mielellään toivottanut pahiksen helvettiin. Kai tuo oli jo tajunnut, että nimi oli valehdeltu. Ja Jupiter uskalsi luottaa siihen, ettei toinen päästänyt friikkiä siitä pelkillä olan kohautuksilla.
"Sä olet helvetin tyhmä jätkä", totesi maassa makaava mytty hivenen liikahtaen. Hän oli todellakin yhtä tohjoa, mutta uskalsi hieman parantaa asentoaan ja nostaa kasvonsa maasta. "Sun saalis. Kukaan ei ole koskaan ollu mua kohtaan noin omistava", Jupiter puheli piikittelevään sävyyn. Uhkarohkeaa, sillä eihän hän tiennyt missä kunnossa toinen oli ja kykenikö tuo nousemaan ja jatkamaan friikkipojan pahoinpitelyä siitä mihin urheilija oli jäänyt.

Zack olisi voinut vaikka nukahtaa paikoilleen, ellei friikin suunnalta olisi kuulunut taas jotain ininää. Pahis raotti silmiään vain todetakseen, että urheilija repi Jupiteria hiuksista. Se tilanne kertoi Zackielle taas sen itsestäänselvyyden, että oli ollut ihan idioottimaista loikata keskelle tappelua – varsinkin kun toinen osapuoli oli joku tuommoinen hemmetin korsto.
Korsto kehotti Jupiteria leikkaamaan hiuksensa samalla kun raahasi tämän lähemmäs Zackia ja viskasi maahan. Siinä ohimennen blondikin sai potkun kylkeensä, mutta onnistui olemaan päästämättä ääntäkään.
Ilmeisesti urheilija päätti täysin tyytyä siihen, sillä Zack näki kuinka tämä vielä mulkaisi heidän suuntaansa ja lähti sitten pois. Blondi sulki uudestaan silmänsä ja pyyhkäisi viimein syljen poskeltaan. Hän harkitsi pikaista vetäytymistä, mutta hänen päänsä tuskin pitäisi ainakaan vielä mistään kovinkaan vikkelästä toiminnasta.

Niinpä hän siirsi vain käsivartensa lepäämään otsalleen, ettei vahingossakaan osuisi friikkiin, kun tämä nyt kerran oli viskattu tuommoiseksi mytyksi hänen vierelleen. Sitä paitsi käsi peitti ainakin osaksi Jupiterin näkyvyyden hänen kasvoihinsa, mikä sekin oli ihan mukava seikka.
Mukava seikka erityisesti sen jälkeen, kun mustahiuksinen alkoi latoa taas sellaisia puheita, jotka iskivät niin helvetin syvälle. Helvetin tyhmä jätkä. Saalis. Omistava. Zackie huokaisi turhautuneesti ja hänen kätensä puristui taas nyrkkiin, vaikkei hän todellakaan jaksanut nyt kohottautua hakkaamaan tuota nimestään valehdellutta.
”Leikkaa sä vaan ne hiukses ja mee helvettiin leikkimään objektia”, blondi vastasi. Hän oli todellakin helvetin tyhmä, kun ei ollut lähtenyt. Hän oli tyhmä, kun oli jahdannut Jupiteria. Hän oli tyhmä, koska ei kiistänyt yhtäkään tämän sanoista. Ja hän oli tyhmä, kun olisi halunnut omistaa hänet. Näin idiootit ihmiset todellakin ansaitsivat jokaisen iskun, joka heitä kohti iskettiin.
Zack liu’utti kätensä pois otsaltaan ja antoi nyrkinkin avautua. Sen sijaan hän kohottautui kyynerpäidensä varaan pystäkseen mulkoilemaan Jupiterin suuntaan.
”Miks se edes hakkas sua, Jupiterry? Menitkö tilittään sillekin että se on typerä jätkä?” blondi kysyi kallistaen päätään sen mitä pystyi. Hän yritti ajaa puheita muille raiteille, raiteille jotka eivät koskeneet häntä itseään. Samalla hän toivoi hartaasti, että olisi nyt jaksanut vain nousta seisomaan ja uhittelemaan nyrkein, mutta ei hän vain jaksanut. Saisi nimenvalehtelustaan kärsiä paska sitten myöhemmin.

Toinen kehotti vain leikkaamaan hiukset ja painumaan helvettiin leikkimän objektia. Siihen Jupiter irvisti, toista selvästi otti päähän väliintulo, mutta ihan syystäkin. "Kuvittelitko sä oikeesti pärjääväs sille?", Jupiter iski jälleen toista kysymyksellä ja hymähti itsekseen. Toinen oli todellakin tyhmä, jos oli luullut jotain sellaista. Sitten toinen iskikin jo takaisin, sanallisesti tälläkertaa. Jupiterry... Jaa, toinen ei ollut ainoastaan tajunnut nimeä feikiksi, vaan saanut jopa ongittua oikean nimen.
"Jos siihen tarvitaan nykyään syykin, niin mä haluan tietää sun", Jupiter ilmoitti. Ter oli kykenemätön keskustelemaan oikeasti yhdenkään hakkaajansa kanssa, mutta suun soitto sujui kyllä. "Pitääkö sun lyödä just siks, että sä itsekkin tiedät olevas typerä? Mä en koskaan opi ymmärtämään tota ajattelutapaa. Pitääkö munkin alkaa hakkaamaan tyynyjä tohjoksi vaan sen takia, et mä tiedän että jopa mä pärjään niille? Se on aivotoiminnallista vajautta", Jupiter kertoi. "Mut mun ei silti tarvitse tehdä niin, sillä mun itsetunto on ihan hyvä muutenkin", poika jatkoi. Hän saattaisi ehkä sanoillaan saada toisen kimppuunsa, mutta hän otti riskin. Hän tahtoi purkaa patoutumiaan toiselle. Ihan vaikka vain näin ärsyttämisen muodossa.

"Kauanko sulta kesti tajuta, etten mä ole niin tyhmä kuin mitä sä luulit?", poika kysäisi ivallisella äänellä tarkoittaen nyt sitä, että toinen oli tosiaan luullut pojan kertovan oikean nimensä. Toisaalta Ter tahtoi myös tietää, keneltä toinen oli saanut oikean nimen tietoonsa.
Pojan puhtaan vihreät silmät katselivat blondia, jonka nimestä Jupiterilla ei ollut mitään tietoa. Hän tosin ei sitä tietoa tarvinnutkaan. Ja ehkä olisi ihan hyvä olla mitään toisesta tietämättäkään. Hakkaajat olivat hänelle vain hakkaajia, eikä hän tiennyt suurimman osan nimiä. Ja jos tiesikin ei välittänyt.

Friikki irvisti Zackin toteamukselle, mutta iski samantien uudella kysymyksellä, johon blondi ei tiennyt mitä vastata. Jos hän sanoisi, että oli lullut pärjäävänsä, hän vaikuttaisi itsestään liikoja luulevalta typerykseltä. Jos hän sanoisi, että oli tiennyt ettei pärjää – kuten asia oli – hän vaikuttaisi taas idiootilta, koska oli oikeasti tehnyt jotain. Asiaa ei myöskään parantanut Jupiterin hymähdys, joka tuntui kertovan että sanoi Zack mitä hyvänsä, toinen pitäisi häntä idioottina. Niinpä blondi ei edes vastannut mitään, tehköön mustahiuksinen omat päätelmänsä ja iloitkoon niiden kanssa.
Myös Zackin kysymykseen Jupiter onnistui vastaamaan juuri siten, mitä blondi oli toivonut voivansa välttää. Friikki siirsi hyvin näppärästi keskustelun takaisin pahikseen. Jokainen kysymys iski aina vain syvemmälle ja Zack tajusi, että niin oli käynyt vessoillakin. Miksei Jupiterilta oltu voitu leikata kieltä pois? Se olisi ollut sopivan friikkiä se, eikä hänen silloin olisi tarvinnut kuunnella toisen totuuksia. Aivotoiminnallista vajautta. Itsetunto hyvä. Helvetti vie.

Blondi ei katsonut mustahiuksiseen päin, vaan mulkoili kenttää ympäröiviä penkkejä. Hänestä oli niin epäreilua, että Jupiter pystyi siihen. Pystyi tuolla lailla laukomaan noita asioita, kertomaan mikä häiritsi. Sanomaan, että omisti hyvän itsetunnon. Zack olisi antanut mitä vain, jos olisi kyennyt sanomaan omistavansa paskan itsetunnon ja pönkittävänsä sitä hakkaamalla, kuten Jupiter selvästi vihjasikin. Mutta ei sellaista asiaa voinut myöntää, ei ainakaan tässä tilanteessa.
Zack punnertautui epämiellyttävästä asennostaan istumaan ja mulkaisi nyt mustahiuksista kylmästi. Vittuako toinen tajusi hänen ajatuksiaan. Aukoi vain tuossa päätään, kuten kaikki muutkin aina. Aivotoiminnallista vajautta. Hän oli siis vajaa sekä lukemisessa, kirjoittamisessa, että ylipäätään ajattelemisessa? Kuinka helvetin rohkaisevaa.

Blondi iski nyrkkinsä maahan. Nyt hän oli päätynyt jo ajattelemaan lukihäiriötäänkin, mikä oli yksi suurimmista asioista joita hän häpesi.
”Pidä kuule se sievä turpas kii”, Zack sanoi kääntäen taas katseensa poispäin Jupiterista. Tätäkin hän vihasi. Hän ei osannut sanoa mitään pistävää vastaan, hän ei osannut puolustella hakkaamistaan. Ei kukaan koskaan kysynyt häneltä miksi, joten hän ei ollut ikinä joutunut miettimään mitä sanoisi, kun niin kysytään. Hän tiesi vain sen totuuden, jota hän ei tahtonut sanoa.
”Vähemmän ku sä luulet mulla kestäneen”, Zack vastasi pistävästi toisen kysymykseen, mutta silmäili yhä penkkirivejä ettei olisi joutunut katsomaan friikin vihreitä silmiä. Vastaus tuskin oli totta. Hän oli kyllä uskonut toisen olevan Terry – typerää ja sinisilmäistä sekin. Mutta hänhän oli tyhmä, niin luonnollisesti hän toimi niin.

Toinen ei vastannut mihinkään, mitä Jupiter suustaan päästi, mikä sai Jupiterin virnuilemaan hyvin itseriittoiseen tyyliin. Toinen ei selvästikkään nauttinut olostaan, mutta Jupiterpa piti siitä, että sai toisen kärvistelemään. lopulta tuo nousi istumaan hakkasi nyrkillään maata ja käski pitää sievän turpansa kiinni. Nimen omaan sievän. Ehkä Jupiterin olisi kuulunut säikähtää toista, mutta se olikin mielipide kysymys kumpi näistä pojista oli se typerämpi. Jupiter nimittäin vain naureskeli ivallisesti.
"Entä jos en. Lyötkö sä mua?", poika kysyi katsoen toista varsin pistävä'sti. Katsetta hän ei tavoittanut, toinen kun ei sitten millään katsonut Terin suuntaan. Ei sillä, että se mitään olisi haitannut. Ei katsonut jos ei katsonut, kukaan blondia ei siihen ollut pakottamassa. Oma menetyksensä.
"Joo, mä huomaan", poika lohkaisi katsoen toista. "Miks sä haluat tietää ketä sä lyöt, kun sä hakkaat mua? mikä mussa on niin erikoista?", poika uteli. "Ja miksi sä et antanut sen kusipään hakata mua ja lähteä vittuun ja hakata mua sitten toiste? Siihen tarvitaan muuten nykyään vuoronumero, kun on niin suosittu harrastus."

"Ja mikä niissä penkeissä on niin helvetin kiinnostavaa, ettei voi vilkaistakkaan tähän suuntaan?", Jupiter tuhahti voimatta estää itseään. Ääni oli puhtaan vittuileva. Ter uskoi, että se saisi toisen katsomaan kolhittuihin kasvoihin edes hetkeksi.
"Aiotko sä nyt hakata mua, kun se toinen kerta luovutti saaliinsa sulle, vai sovitaanko joku toinen aika?", piruilu ei meinannut loppua sitten lainkaan. Kai Ter vain kerjäsi verta nenästään tai sitten hän vain tahtoi purkaa kaiken ulos nyt.

Vilkaisu Jupiterin suuntaan kertoi, että toinen virnisteli. Selvästikin toinen heistä vaikutti ihan tyytyväiseltä tilanteeseen, eikä se ainakaan ollut Zack. Jupiter oli niin ärsyttävä. Onnistui laukomaan juuri oikeita lauseita. Ja naureskeli saatana.
”Lyön”, Zack murahti silmäillessään yhä penkkeihin päin. Hän löisi, niin tasan löisi, vaikka se kuinka ilmaisisi hänen aivotoiminnallista vajauttaan ja häntä väsytti ja päähän sattui yhä. Olisi pitänyt lyödä jo äsken, keskeyttää Jupiterin puheet heti alkuunsa. Ihan alun perin olisi kyllä pitänyt olla lyömättä sitä urheilijapaskaa. Silloin ei oltaisi ikinä edes päädytty tähän tilanteeseen.
Eikä blondin olisi tarvinnut kuunnella seuraavia kysymyksiä jotka Jupiter laukoi. Niin, miksi hän oli kysynyt nimeä? Miksi hän oli ajatellut saatanan mustahiuksista siitä lähtien kun oli tähän törmännyt? Niinpä, miksi vitussa?
Zack ei tahtonut vastata. Mitä hän voisikaan vastata? Nyt hän tahtoi kostaa Jupiterin nimihuijauksen, mutta se ei oikein kelvannut syyksi kysyä tämän nimeä ylipäätään.
”Sussa ei oo mitään erikoista”, Zack vastasi, onnistuen pitämään äänensä jokseenkin tyynenä, vaikka hänen olisi tehnyt mieli huutaa. Se ei vastannut taaskaan yhteenkään kysymykseen, eikä selittänyt yhtään mitään. Mutta miten hän voisikaan selittää toiselle, kun ei osannut eikä halunnut selittää edes itselleen.

Blondi veti jalkansa koukkuun ja kietoi kätensä niiden ympärille, vilkaisematta vieläkään mustahiuksiseen päin. Yllättäen toisen suunnalta kuului tuhahdus, jossa tämä juuri uteli kyseiseen juttuun syytä. Zack kohotti hieman kulmaansa.
”Sä haluut että katon sua?” hän kysyi. Hän oli meinannut jo kääntyä katsomaan, mutta tämän ajatuksen valossa pidättäytyi siitä. Oli kyllä hyvin epätodennäköistä – suorastaan mahdotonta – että Jupiterilla olisi ollut vähänkään samantapaiset pakkomielteiset mietteet kuin hänelle viime päivinä. Ehkä mustahiuksinen vain kaipasi huomiota. Ihan kuin ei olisi äsken saanut sellaista nyrkkien muodossa. Zack ei edes yrittänyt ymmärtää, ei hän kuitenkaan olisi onnistunut. Typerys kun oli.
Hän oli laskemassa leukaansa polviinsa vain huomatakseen, että se sattui leukaan. Kylkeäkin jomotti vielä sen viimeisen potkun jäljiltä.
”Jos et kohta lopeta niin hakkaankin”, Zack ärähti. Hän ei olisi jaksanut kohottaa niitä nyrkkejä, eikä hän olisi jaksanut edes ajatella tappelemista. Hän oli juuri hävinnyt itse tappelun, joten tunnelman kohottajana tappelu toimisi hyvin. Mutta ei hän olisi jaksanut, ei noiden kaikkien puheiden jälkeen, vaikka halusikin.

Hhaa tänään nukkumaan jo nyt tittiditii BD

D:

Tuo blondi oli yksi oudoimpia Jupiterin koskaan tapaamia ihmisiä. Tuosta ei ottanut sitten millään mitään selkoa. Ja nyt se ilmoitti, ettei Terissä ollut mitään erikoista. Aivan niin! Hän oli muuten vaan friikki, muttei hänessä ollut mitään erikoista. Ontui, ontui melko pahasti jopa.
Toinen totesi Jupiterin tahtovan itseään katsottavan. Ter tuhahti. "Ja sä et halua katsoa mua?", poika vastasi. Selvästi kykenemätön keskustelemaan, kun vastasi kysymykseen kysymyksellä. Ja eihän se suoranaisesti mitään vastaamista ollut. Ja sitten toinen uhkasi hakata, jos Ter ei jo pian lopettaisi. Se sai pojan naurahtamaan kolkosti.
"Jos sä lyöt mua niin mä tungen syliin", poika ilmoitti. Sen mikä viimekerrasta oli jäänyt mieleen, niin toisella oli jonkin sortin fobia. Joko tuo oli homofobe tai sitten se oli yleistä läheisyyden vieroksuntaa.

Jupiter nousi itsekkin hieman enemmän istuvaan asentoon ja piteli hetken huultaan purren päätään. Humisi ikävästi, Jupiter olisi voinut vaikka luula sen tippuvan pian pois. Tilanne oli varsin outo, sillä toinen ei vielä ollut uhkauksistaan huolimatta käynyt päälle, viime kerralla tuo oli aggressiivisesti hakannut Teriä. Niin paljon, ett siromman oli pitänyt ryhtyä... toimenpiteisiin. Ja siitä tuo toinen poika ei ollut liioin sitten innostunut.

Toisen suunnalta kuului tuhahdus ja vastakysymys Zackin esittämään vastakysymykseen. Ärsyttävää. Blondin teki mieli vastata taas kysymyksellä, mutta hän päätyi vain myös tuhahtamaan.
”Hirveesti ei rumat naamat innosta”, hän totesi sitten. Niin, eivät rumat naamat. Sääli vain, että mustahiuksisen naama ei oikeasti ollut kovinkaan ruma – päinvastoin. Sitä nyt vain ei toiselle kerrottaisi edes maksusta, luonnollisestikaan.
Friikki naurahti kolkon kuuloisesti ja totesi, että jos Zack löisi, niin hän tunkisi tämän syliin. Blondin onnistui estää kasvoilleen leviävä irvistys, jonka hän paikkasi painamalla naamansa vasten polviaan. Toinen saisi luvan pitää itsensä kaukana hänestä, niin mieluusti kuin Zack olisikin halunnut että toinen istuu hänen syliinsä… hitto vieköön kun ajatukset alkoivat taas mennä tuohon suuntaan. Istumistilanne olisi tosiaankin ollut niin miellyttävä, että se olisi ollut hyvin epämiellyttävä.

Zack kohotti päätään polvistaan ja kääntyi nyt viimein Jupiterin puoleen. Toinen kohottautui myös hieman pystympään asentoon ja piteli päätään. Zack pohti etäisesti kuinka kauan urheilija oli mahtanut Jupiteria hakata.
”Et niin tasan istu”, blondi ärähti viimein. ”Tai lyön sut veks. Sitä paitsi tuskin pystysit ees ryömimään mun luo, kun näytät saaneen niin pahasti turpiis.” Muutama lisähumautus tuskin paljoa pahentaisi mustahiuksisen vammoja, joten Zack todellakin löisi jos toinen tulisi yhtään lähemmäs. Vaikka hän ei tahtonutkaan lyödä. Tai tahtoi, mutta ei samalla tahtonut. Vaikka lisähumautukset eivät niin paljoa saattaisi vaikuttaa, alkaisi Zackia itseään häiritä se tosiseikka että hän löisi jotakuta joka oli saanut jo turpiinsa. Sellaista hän ei harrastanut melkein koskaan, pieniä poikkeuksia tietysti saattoi tulla. Tästä nyt vain ei tarvitsisi sellaista tulla, vaikka hän kuinka uhkaili ja suunnitteli lyövänsä.

Toinen ilmoitti, ettei kiinnostanut katsella rumia naamoja. Jupiter mulkaisi toista pahasti. Että niin tälläkertaa... Hän tiesi olevansa hakattu ja varmasti sen näköinenkin, mutta...! Ettäs kehtasi, kaikesta huolimatta! Eikä blondi innostunut ajatuksesta hentoisemmasta pojasta sylissään. Mutta eipä Jupiter sitä olisi toiselta odottanutkaan. Se sai kuitenkin toisen katsomaan Jupiterin kasvoihin, vaikka toinen oli ne ilmaissutkin jo epämiellyttäviksi. Kaiken järjen vastaisesti se loukkasi mustatukkaista, yleensä tuo ei välittänyt paskan vertaa siitä mitä mieltä muut hänestä olivat.
Sitten toinen kielsi lähemmäs tulemisen lyömisen uhalla saaden Jupiterin taas naurahtamaan ilottomasti.

"Ei huolta, mua ei todellakaan kiinnosta koskea sua pitkällä tikullakaan jos se ei ole välttämätöntä", poika sanoi mulkoillen toista pahasti. "Ja mä pystyn tekemään paljonkin juttuja pahasti turpaani saaneena", poika lohkaisi myrkyllisen katseen toiseen luotuaan kääntäen päänsä pois päin. Niin... Hän oli saanut niin usein pahasti selkäänsä, että sietokyky oli huomattavasti normaalitason yläpuolella. Mikään yli-ihminenhän Ter ei silti ollut. Poika suki hiuksiaan sormillaan ja oikoi paitaansa hieman pudistaen sitä turhaan. Jupiter mökötti eikä vuorostaan nyt itse vilkaissutkaan nimettömään blondiin.
"Mä lähden nyt", poika ilmoitti tällä kertaa toiselta vaivautumatta lupia pyytelemään. Poika yritti jaloilleen ja horjahti samantien kaatuen nurmikolle. Niin, ei nopeita liikkeitä kuin päässä heitti. Olisihan se nyt pitänyt muistaa. Poika vain pudisti hieman päätään sipaisten hiuksiaan korvan taa irvistäen. "Tai sitten en", poika tuhahti ja jäi istumaan siihen mulkaisten blondia pahantahtoisesti.

Ja uudestaan kuului samantapainen naurahdus. Jupiter ilmoitti ettei mielellään koskisi Zackiin pitkällä tikullakaan. Mustahiuksinen mulkoili häntä ja lisäsi vielä että pystyi tekemään kaikenlaista turpiinsa saaneena. Uuden myrkyllisen katseen jälkeen oli friikin vuoro kääntää katseensa pois.
Vai paljonkin juttuja? Zack ei halunnut edes miettiä mitä sanapari piti sisällään ja tyytyi ajattelemaan, että sillä viitattiin vain pelkkään kävelemiseen ja ryömimiseen, eikä johonkin toisenlaiseen aktiviteettiin jota hän ei sillä hetkellä tahtonut mietiskellä. Eikä siihen nyt pahasti hakattuna pitäisikään pystyä, vaikka hyvin oli näyttänyt silloin vessassa onnistuvan.
”No sepä mukavaa ettei kiinnosta. Sitä hauskempaa hakkaaminen on, mitä enemmän vastustetaan”, Zack vastasi, vaikka totuus ensimmäisen lauseen takana olikin taas toinen. Äsken hän ei ollut tahtonut että toinen tulisi lähemmäs ja nyt kun Jupiter ilmoitti ettei tule, hän oli pettynyt. Saatana ei sellaisesta pitänyt pettyä!

Zackin mielestä oli kiinnostavaa, että nyt kun hän katsoi Jupiteriin päin, niin toinen katseli aivan muualle. Blondi seurasi vain tylsistynyttä esittäen kuinka toisen sormet liikkuivat mustissa hiuksissa ja oikoivat paitaa. Oikeasti hän seurasi jokaista liikettä niin tarkasti kuin kykeni, sipaisten samalla omia vaaleita hiuksiaan. Niissä oli hieman ruohonkorsia, mikä oli hyvin epämiellyttävää. Hän yritti sukia mokomia pois, mutta parhaiten ne lähtisivät sitten kun hän selviäisi kotiin ja suihkuun.
Yhtäkkiä Jupiter ilmoitti lähtevänsä. Zack ei kieltänyt, vaan katseli kuinka mustahiuksinen yritti päästä ylös. Yritys epäonnistui ja kohta hän oli uudestaan ruohikkoa vasten. Jupiter sipaisi uudestaan kauniita mustia hiuksiaan ja mulkaisi Zackiin päin. Blondi kohotti kulmaansa.
”Mitä sä siinä mulkoilet? Ei se tällä kertaa mun vika oo, ettet ylös pääse”, hän vastasi. Zack olisi itse päässyt helposti ylös, vaikka päässä olisikin varmaan vähän heittänyt eikä kävely olisi ihan parhaiten sujunut, mutta ei silti noussut ylös. Nyt kun hän kerran oli löytänyt Jupiterin, hänellä ei ollut mikään kiire. Outoa ja ärsyttävää itse asiassa.
”Yleisenä hakkausobjektina sun varmaan pitäis muistaa ettei kannata nousta ylös heti. Mäkin muistan sen, eikä mua edes hakata usein”, blondi heitti päätään kallistaen. Hän ei erityisesti välittänyt muistiko Jupiter asiaa vai ei, mutta hän ei tahtonut jostain syystä olla hiljaakaan. Nyt kun ei jaksanut hakata, piti sitten tehdä jotain muuta toista häiritsevää.

Jupiter pudisti hieman päätään katsomatta toisen suuntaan. "Mä en vastusta", poika töksäytti turhautuneena. Toisen oli oltava todella typerä, jos ei ollut vielä häntä hakattuaan tajunnut sitä. Jupiter ei pistänyt vastaan, vaan koetti parhaansa mukaan kestää kaiken niskaan saamansa paskan. Poika vilkaisi toista ylimielisesti silmät sirrillään. Tottahan se oli, ettei se ollut toisen vika, että hän oli näin huonossa kunnossa. Oikeastaan oli kai toisen ansiota, ettei hän ollut vielä paskemmassa.... No ei varmasti ollut! Hän ei koskaan voinut kuvitella kiittävänsä toista yhtään mistään. No, eipä ollut tarkoitus nytkään. Jupiter tuhahti ja vältti katsomasta toista kasvoihin enää. Helvetin typerä paskiainen! Toinen sai Jupiterin tuntemaan itsensä typeräksi pennuksi, varsinkin ilmoittaessaan että hänenlaisensa pitäisi muistaa ettei heti kannattanut nousta ylös. Ja vielä lisäsi itsekkin muistavansa sen seikan! Jupiteria otti raskaasti päähän toisen koko olemus, vitun paskiainen... Palakoon helvetissä... Tai ensin voisi tietysti olla helvetti, jossa toinen saisi palaa tuskallisesti ja ikuisesti.

Ter sortui sittenkin mulkaisemaan toisen suuntaan. "Kusipää", tuo sähähti hiljaa varsin vittuuntuneella äänellä ja nousi polvilleen sitoen pitkät hiuksensa kiinni ranteestaan löytyneellä hiuslenkillä. Poika veti T-paitaansa hieman alemmas ja nousi hitaammin ylös. Kotiinsa pojalla ei kiire ollut, vanhemmat häntä tuskin edes kaipasivat. Ja vaikka Jupiter kotonaan asuikin asui hän tavallaan itsekseen. samassa talossa kuin vanhempansa, mutta ylimmässä kerroksessa, jonne oli erilliset portaat ulkokautta ja siten myös oma ulko-ovi. Ja keittiöön hän pääsi sisäportaita pitkin... Kaikki tarvittava löytyi siis ilman, että tarvitsi porukoita lainkaan katsella.

Mitään sanomatta jaloilleen päässyt poika käveli luonnostaan keinuvin askelin tavaroidensa luo ja istui maahan laukkunsa ja lehtiönsä luo napaten lehtiön käteensä ja tunkien sen sitten laukkuun. Nopeaa vauhtia muitakin tavaroita ahdettiin pojan pokémon-laukun uumeniin.

”Et niin”, Zack vastasi Jupiterin töksähtävään kieltämiseen asiaan liittyen. ”En mä niin väittänytkään.” Hän oli todellakin huomannut, ettei mustahiuksinen pannut vastaan. Ei vessassa, ei tuolle urheilijalle… Se oli outoa. Ehkä Jupiteria sitten vain hakattiin niin paljon, että hän aina tyytyi siihen että oli hakattavana. Mistä sitä toisen ajatuksista tiesi. Yhtä kaikki niitä jotka vastustivat oli hauskempi hakata – mikä herättikin ilmaan sen kysymyksen, miksi ihmeessä Zack sitten jahtasi Jupiteria. Nimen valehtelusta kostaakseen joo, mutta miksi ylipäätään kysyä nimeä kun ei toista ollut edes mukava hakata? Helvetti kun ajatukset nyt eivät nyt osuneet yksiin. Onneksi Jupiter ei voisi tunkeutua hänen ajatuksiinsa ottamaan niistä selvää. Jo pelkkä ajatus oli kauhistuttava.
Jupiter tuhahti taas, eikä ilmiselvästi ollut ilahtunut Zackin ylösnousemiseen liittyvästä kommentista. Vaikka blondi oli ajatellut, että siitä olisi tullut parempi mieli, niin niin ei käynyt. Hän löysi vain itsensä miettimästä millainen Jupiter mahtoi olla nauraessaan. Hän oli nähnyt toisen vain itkevän, valittavan ja tuhahtelevan. Miltä tuntuisi nähdä se toinen puoli?
Zack löi itseään henkisesti tajutessaan mietteensä. Hän tuskin ikinä pääsisi näkemään yhtään mitään muita puolia. Hän vain hakkasi Jupiteria ja se siitä. Tämä pelkkä istuskelukin oli hyvin harvinainen tilanne hänen ja hänen hakkaamansa kesken. Toisaalta ei hän yleensä ketään puolustanutkaan.

Jupiterin kusipää-sähähdys ja mulkaisu sai blondin havahtumaan ajatuksistaan. Hän silmäili taas toiseen päin, kun tämä laittoi pitkät hiuksensa kiinni. Ne olivat näyttäneet paremmilta vapaina. Jupiter nousi ylös, tällä kertaa hitaammin, ja onnistui pysymään pystyssä. Hän käveli laukkunsa luokse ja istuuduttuaan sen viereen alkoi pakata pikavauhtia tavaroita. Esineistä Zack ehti nähdä vain lehtiön, jonka sisältöön hän olisi mieluusti tutustunut.
”Olen”, Zack vastasi. ”Ja niin olet säkin.” Tottahan se oli, tai ainakin hän itse oli kusipää. Sen nyt tiesivät kaikki, jopa hän itse. Ei ajatus kyllä miellyttävä ollut, mutta niin helvetin totta.
Blondi pohti hetken pitäisikö hänen vain tyynesti jäädä istumaan vai häippäistä myös. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui loogisemmalta, sillä hänen vaaleat hiuksensa kaipasivat nyt kovasti sitä suihkua tuon ruohikon jälkeen. Sitä paitsi olisi muutenkin parasta ehtiä käydä suihkussa ennen kuin vanhemmat tulisivat kotiin.
Niinpä Zackiekin nousi hitaasti seisomaan, onnistuen olemaan huojumatta. Päässä ei humissut enää niin pahasti, joten kotiin painuminen sujuisi varmasti mainiosti – mieluummin Zack olisi kyllä seurannut Jupiteria tämän kodille asti. Se olisi kuitenkin ollut hyvin epäilyttävää, eikä vähiten sen takia että hän oli lupautunut olemaan hakkaamatta.
”Ens kerralla mä hakkaan sut Jupiterry hyvä”, blondi sanoi sukiessaan vaaleista hiuksistaan ruohoa pois.

Toinen huomautti, ettei ollut väittänytkään Jupiterin vastustelevan. Poika mulkaisi toista jälleen. "Ei sun tarvi selitellä mulle mitään", poika ilmoitti koppavasti. Poikaa vitutti koko toisen olemassa olo jo varsin raskaasti. Se roikkui hänessä kuin joku takiainen. Ja miksi se teki sitä, jos kerta vastaan laittavia oli mukavampi piestä? Mitä omituista mielihyvää blondi siitä oikein sai? Ei, ehkä friikki ei edes tahtonut tietää. Hän ei tahtonut antaa kieroutuneen mielensä selata vaihtoehtoja. Hän ei tahtonut nähdä verkkokalvollaan kuvaa toisesta vetämässä käteen mielessään kuva Jupiterin kärsivistä ja itkuisista kasvoista. Voi helvetin helvetti! Ja mikähän kuva verkkokalvolla nyt mahtoi olla? Vittu, Jupiter tahtoi sen heti pois.
"Sä olet vitun sairas jätkä", Ter sähähti toista enää huomioimatta. Ter ei tahtonut edes tietää millaisen pakkomielteen toinen oli hänen pieksemisestään saanut. Ja mieltä ei todellakaan keventänyt tieto siitä, että tuo poika etsisi hänet vielä käsiinsä ja kostaisi nimen valehtelemisen. Kerrassaan kivaa! No ei tasan.

Toinen myönsi kusipäisyytensä ja syyllisti sitten Jupiteria samaisesta piirteestä saaden pojan jälleen kerran tuhahtamaan. "Vedä kuule käteen", poika ärhti ja keskittyi pakkaamiseensa. Pian kaikki oli laukussa ja itse laukku heilautettiin pojan olalle. Ehkä toinen pitikin siitä, että sai pilata mihinkään syyllistymättömien ihmisten elämiä? Vainota noita ja piestä, saada heidät tuntemaan itsensä huonoiksi? Ja nyt se oli valinnut kohteekseen Jupiterin, jonka itsetunnon yritti murtaa? Inhottavaa... Ja poikaa oli vielä ottanut päähän se, että toinen oli vihjannut häntä törkeästi rumaksi. Muistikuva siitä sai pojan salamoivat puhtaan vihreät silmät syöksähtämään taas pahikseen. Mulkoilusta ei tullut loppua sitten niin millään. Toienn kertoi, että ensi kerralla Ter saisikin sitten selkäänsä. Jupiter sylki halveksivasti maahan.
"Se on se tai tuo sulle, paskiainen", Jupiter ilmoitti kiukustuneella äänellä. "friikki, epäsikiö, transu, homo, hintti, neiti, tyttö, ihan mikä tahansa muu. Mulla ei saatana ole nimeä sulle, persläpi. Sä olet yksi nolla mun elämässä, se ei kuulu sulle pätkääkään miksi ne mua kutsuu, kellä oikeasti on merkitystä", poika sähisi. Ja vielä ylimielisesti jostain käsittämätöntä uskallusta saaneena soi toiselle puhtaasti halveksivan katseen kävellessään ihan toisen eteen nousten varpailleen. "Tiedä se", poika sähähti kiusallaankin vasten toisen huulia ohittaen sitten toisen katsettaan tuon suuntaan kääntämättä.

Mikä pakkomielle häntä oli mulkoilla? Ja mikä pakkomielle oli olla tuommoinen ärsyttävä pikku paska? Jupiter sanoi – koppavan oloisesti kenties? saatana – ettei Zackin tarvinnut selitellä mitään. Selitellä? Ei hän selitellyt! Hän vain… kommentoi. Vastasi samalla mitalla? Jotain muuta kuin selitteli!
Selittely kuulosti juuri siltä, kuin hän olisi peitellyt jotain. Eikä blondi peitellyt mitään. Ainakaan tavallaan hän ei peitellyt, mitä nyt jotain muutamaa pikkuasiaa joihin ei ainakaan lukeutunut mustahiuksisen jatkuva ajatteleminen. Pikkujuttuja, pikkujuttuja. Niistä ei pitäisi välittää, niin kyllä ne joskus katoaisivat. Paha vain, että Zackie välitti, kuten taas huomattiin tästäkin tilanteesta.
Jupiterin yhtäkkinen toteamus sai blondin hieman hätkähtämään. Hän rypisti ärtyneenä kulmiaan. Ei toinen ehkä hänen ajatuksiinsa ollut voinut nähdä, vaikka siellä kieltämättä kaikkea vitun sairasta olikin, mistä kaikesta Zack olisi mieluusti hankkiutunut eroon.
”No kiva kun kelpaa”, blondi ärähti, vaikkei halunnut edes miettiä mistä Jupiter oli saanut päähänsä asian, joka varmaan olikin totta, niin ärsyttävää ja perseestä kuin se olikin.

Ja taas tuhahdus ja käsky vetää käteen. Zackieta alkoi taas ärsyttää; niinkin pienet ja turhat kommentit olivat hyvin ahdistavia, varsinkin kun hän mietti sitä tosiseikkaa että vetäessään käteen hän saattaisi miettiä edessään tavaroita keräävää mustahiuksista… No voi helvetti eikä miettisi! Hän ei runkkaisi, hän ei miettisi ketään ja se siitä.
Ajatusten pois vetäminen kyseisestä aiheesta onnistui jotenkuten, kun blondi keskittyi tuijottamaan Jupiteriin päin tämän nostaessa laukkunsa olalleen. Ilmeisesti häipyisi ihan sekunneissa, hyvä vain. Taas Jupiter nimittäin mulkoili häntä kohti ja sylkäisi maahan. Niillä asioilla ei kuitenkaan ollut mitään väliä, mutta mustahiuksisen seuraavat puheet onnistuivat taas osumaan syvälle Zackin mieleen. Ne sattuivat muistuttamaan häntä hyvin paljon siitä asiasta, että Jupiter tosiaan oli hänelle vain pelkkä hakkauskohde, objekti, toisen sanoja lainatakseen. Tai ainakin Jupiterin pitäisi olla hänelle pelkkä tuommoinen objekti, mutta miksei hän saatana soikoon saanut sitten toisen naamaa pois mielestään iltaisin? Niinpä, sitä sietikin miettiä, mutta ei hän tahtonut löytää vastausta.
Jupiterin viimeinen kommentti lauottiin hyvin suoraan päin naamaa, itse asiassa niin lähellä että Zack tunsi sen huulillaan. Se tapahtui niin nopeasti – tai ehkä hän vain oli hidas –, ettei blondi ehtinyt edes reagoida pakenemalla, mutta onneksi toinen ei aikonutkaan jäädä hänen eteensä asumaan vaan oli jo mennyt hänen ohitseen.
Melkein huomaamattaan Zackie nuolaisi hieman huuliaan ennen kuin kääntyi mulkaisemaan toisen selkään päin.
”Hyvä on sitten homotransu, jos kerran tahdot että kaikki laukovat totuudet päin naamaasi”, hän vastasi itsekin sähähtäen. Jupiterin perään hän ei lähtisi, ei lähtisi ei lähtisi, vaikka jalat yrittivätkin kovasti kannustaa häntä seuraamaan. Mutta ei hän voisi, ensi kerralla sitten vetäisi vain turpiin.

Mustatukkainen irvisti jälleen toiselle. Ei kelvannut, ei helvetissä kelvannut! Toinen inhotti ja ällötti poikaa koko olemuksellaan, sai vihan suorastaan räiskymään sisällä kuin ilotulitus raketteja pienessä tilassa ammuttuna. Toinen oli inhottava, tunteeton kusipää joka hakkasi Jupiteria vain omaksi huvikseen. Ja ties kuinka montaa muuta... Se jos joku todellakin oli sairasta.
Toinen ei reagoinut tälläkertaa paniikilla Jupiterin läheisyyteen, mutta sähähti pojan selälle mielipiteensä. Jupiter vain kohotti kättään vilauttaakseen kansainvälisen käsimerkin. Sitten tuo yllättäen pyörähti kin ympäri, suutuksissaan taas liian nopeasti ja päässä rupesi heittää. Poika pysähtyi ja painautui kyykkyyn. Helvetti! Tämäkin vielä, ja juuri nyt. Ei helvetin helvetti. Ja kun nyt alkoi miettimään, niin oli todella huolestuttavaa, että hän huusi ja kiukutteli pojalle, joka hakkasi häntä ja jolla ei kerta kaikkiaan ollut hänelle niin mitään merkitystä. Jos ei ollut, niin miksi hän sitten vaivautui huutamaan? Ei, ihan typerä ajatus, tietenkään ei ollut väliä ja hän huusi, koska toisen naama vitutti erittäin rankasti. Poika puri huultaan, nousi ylös ja mulkaisi toiseen vielä kerran murhaavasti kääntyen taas meno suuntaansa jatkaen matkaa. Hän ei sitten sanonutkaan sitä, mikä oli tarkoitus. Ihan sillä, kun se olisi kuulostanut todella typerältä läheltä-piti-pyörtymisen jälkeen.

Poika päätti, että menisi suoraan kotiin ja maalaisi isolle kankaalle. Oli pakko. Päästä purkamaan mieltä ja tunteitaan isoon teokseen. 2xA1 kuulosti jo sopivalta... Toisaalta taas voisi maalata yhden tyhjän seinän uuteen kuosiin... Sitä vanhaa työtä siinä olikin saanut katsella jo tarpeeksi kauan. Maaleja kyllä luulisi varastoista joitakin löytyvän...
Ajatellessaan poika käveli pois kentältä yrittäen visusti pitää ajatuksensa kaikessa muussa paitsi tuossa blondissa pahispojassa. Se ei muuta kuin saisi Jupiterin raivon partaalle.

Palkaksi vastauksesta homotransulle tuli ainoastaan kansainvälinen käsimerkki. Zack mutristi huultaan. Hän oli jo melkein toivonut jotain nasevaa vastausta.
Ilme kuitenkin vaihtui neutraaliksi sillä samalla hetkellä, kun Jupiter yhtäkkiä kiepsahtikin ympäri. Ja päätyi kyykkyyn maahan. Zack ei astunut lähemmäs toista, eikä sanonut mitään. Hän kuitenkin ihmetteli mikä ylipäätään oli äkkinäisen käännöksen syy. Kenties joku uusi lause, joka tunkeutuisi syvälle sisuksiin ja saisi hänet ärtymään? Luonnollisesti se olisi joku sellainen, eihän muuta ollutkaan Jupiterin suusta tullut. Niin paljon kuin blondi olisi sieltä halunnut jotain muuta kuulla.
Mutta ei hän ikinä kuulisi, se nyt oli ollut varma seikka jo kauan aikaa. Hän hakkasi Jupiteria, näkisi ehkä joskus tämän uudestaan pillittävän, jättäisi sitten tämän rauhaan ja he eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti miettimättä enää lainkaan toisiaan koko loppuelämänsä aikana. Näin.

Zack vain pelkäsi, ettei se menisi niin. Onneksi Jupiter kuitenkin viimein teki lähtöä, mulkaistuaan vielä kerran häneen päin. Kansainväliset käsimerkit, mulkaisut ja muut eleet olisivat menneet ihan hukkaan toisen selälle, joten blondi vain tuhahti hiljaa.
Jostain syystä hän tuijotti Jupiterin selkää niin kauan, kunnes ei enää sitä nähnyt. Saatana. Vasta mustien hiuksien kadottua Zack onnistui tuijottamaan ruohikkoa, jossa ei enää ollut edes mitään nähtävää. Ärtyneenä hän lähti kotiin päin ja päätti vakaasti etsiä Jupiterin käsiinsä heti seuraavana päivänä, kun pystyisi taas nyrkkejä heiluttamaan.