Our time is here

(jatu ja renesmee tänne niin olen onnellinen :3)

Kello oli 12 päivällä ja Carriella oli hyppy tunti. Ulkona paistoi aurinko ja oli ihan kohtalaisen lämmin keli. Tyttö istuskeli koulun pihalla ja imi kaiken auringon valon itseensä. Hän teki hutaisten läksyjään koska ei ollut pätkääkään kiinnostunut niistä. Hän oli vallannut yhden penkin tavaroidensa kanssa. Hänen kirjansa olivar rivissä hänen edessään. Hän sai osan tehtyä ja loput jätti myöhemmäksi.

Kun hän oli keräämässä kirjojaan takaisin laukkuunsa hänen puhelimensa soi. Se oli hänen adoptio äitinsä.
"Moi!" Carrie vastasi." Eiku mulla on hyppy tunti." Hän jatkoi ja yritti laittaa kirjojaan laukkuunsa.
"Okei... On mulla avain mukana. Monelta te tuutte?" Hän piteli puhelinta korvallaan olkapäänsä avulla ja laittoi penaalinsa laukkuun. "Juu, moikka!" Lopulta puhelu loppui ja hän laittoi puhelimensa farkkujensa taskuun. Tyttö siirsi laukun viereensä ja nosti jalkansa penkin reunalle ja sulki silmänsä. Hän huokaisi syvään ja ns. otti aurinkoa.

//Here we come!//

Aah, vielä muutama tunti tätä kidutusta! Renesmeestä tuntui, ettei hän millään kestäisi niitä tunteja. Tyttö oli aivan väsynyt, eivätkä tylsät oppitunnit auttaneet asiaa tippaakaan. Hänen teki mieli keksiä jotain kivaa tekemistä, mutta mitäpä nyt koulussa keksisi? Ei mitään. Hän ajautui koulun pihalle, sillä aurinko paistoi ja tyttö uskoi, että auringon valo voisi hiukan piristää. Eniten tosin piristäisi jokin kahvi, mutta ei ollut rahaa mukana, pahaksi onneksi. Ehkä se laukussa oleva banaani voisi sittenkin olla hyvä syödä, Renesmee mietti.

Pihalla ei ollut paljonkaan tyyppejä, hyvä niin. Neitokainen asteli itsevarmasti pihan poikki huomaamatta lainkaan erästä tyttöä, joka istui penkillä. Vasta kun tytön hiukan heiluttelema musta laukku tömähti johonkin hän huomasi ruskeatukkaisen tytön, jolla oli aika pitkät hiukset. Renesmee käänsi katseensa tähän.
”Ups, sori”, tämä sanoi vieden sormen huuliensa lähelle nolon oloisesti, mutta äänensävystä huomasi, ettei hän välittänyt pätkääkään, vielä vähemmän oli nolona tai pahoittelevana.