Sonja oli pakannut tarpeelliset kamat pieneen urheilukassiinsa lähteäkseen koulusta suoraan uimavalvojantöihin Pacific Beachille. Uimapuku, lenkkarit, aurinkorasva ja pari viihdykettäkin oli napattu mukaan, jotta jaksettaisiin pönöttää tuolilla muutama tunti. Välivuoro oli luvassa, toisin sanottuna Sonja pääsisi kotiin siinä kuuden tai seisemän aikoihin. Onneksi illalla ei ollut enää cheerleadingharjoituksia, vaan tyttö saisi lysähtää suoraan sängynpohjille – tai no, harvemmin se tapahtui niin tai jos tapahtuikin, niin Sonja oli jälleen vedossa parin tunnin jälkeen. Töissä ehtisi tehdä seuraavan päivän läksyt ja sai vain toivoa, ettei Ada hankkisi itselleen paljoa ylimääräistä.
Vuoron alkamiseen oli kuitenkin vielä sen verran aikaa, että hän ehtisi poiketa Dustylla haukkaamassa jotakin välipalaa – ja kahvia siinä ohessa. Tunnetustikin useat Astonin oppilaat olisivat varmaan nytkin valloittaneet ison osan kahvilasta, mutta näkisipä tuttujakin. Sonja ajoi sinisen Hondansa parkkiruutuun kahvilan edessä ja nappasi mukaan ainoastaan käsilaukkunsa. Kuului pieni naksahdus, kun ovet lukittuivat ja urheilukassi sai jäädä auton takapenkille turvallisesti – tai no, koko auto sai olla turvassa suuremmalla todennäköisyydellä.
Sonjan katse harhaili ympäri kahvilaa etsiskellen tuttuja kasvoja – koululaisia näki tietenkin, mutta ei sentään kenen tahansa seuraan sopinut istua ettei potkittu pois kermasta – vaikka no, ei Sonja oikeastaan olisi siitä muutoin niin välittänytkään. Tyttö kuitenkin päätti tilata ensin itselleen kahvin ja voileivän ennen kuin etsisi istumapaikan suht täydestä kahvilasta. Kahvinkaato sujui nopeasti, mutta leivän saantiin meni oma hetkensä: se kun tehtiin vasta tilauksen jälkeen. Lopulta Sonja maksoi kortillaan ja lähti etsiskelemään tuttuja hieman tarkemmalla silmällä. Eikä lienyt kauaa aikaa kun tyttö jo bongasi koulusta tutun urheilijan, joka oli tuttu kasvo myös rannalta. Hän päätti suunnata juurikin sitä ikkunapöytää kohti, jossa Rémy istuskeli.
”Sä näytät vähän yksinäiseltä”, Sonja totesi – osin vähän olettikin ja laski syömisensä pöydälle, jonka jälkeen laukku löysi paikkansa tuolin vierestä ja Sonja itse istuutui Rémyä vastapäätä.