I think you need some time by yourself

//lya tänne :3 pääset pehmittämään herra ujostelijaa, voi olla hankalaa mut what ever 8>//

Kirjastossa oli hyvin hiljaista. Lucifer ei nähnyt ympärillään ristinsielua, ja oli siitä jopa tyytyväinen. Poika käveli hiljaista vauhtia hyllyjen välissä ja luki kirjojen nimiä niiden selästä. Hän ei varsinaisesti etsinyt mitään tiettyä kirjaa, kunhan katseli tarjontaa.

Poika oli koulussa ensimmäistä päiväänsä ja tunsi olonsa hiukan orvoksi ja eksyneeksi. Etenkin, kun isosisko, jonka oli pitänyt tulla kirjastoon hänen kanssaan, oli tehnyt oharit ja kadonnut johonkin. Lucifer tuhahti, no, ehtisihän hän illallakin puhua sisarensa kanssa. Siinä oli vain se ongelma, että Rainbow todennäköisesti olisi huutamassa heidän päälleen.

Tauko kun oli, Lucifer oli työntänyt kuulokkeet korviinsa. Emilie Autumn soitti hänen korvissaan My Fairweather Friendiä, poika pysähtyi kuuntelemaan. Kuin olisi vain vajonnut omiin maailmoihinsa.

//oiui hauskaa ;x

Blondi tyttönen käveli kauhealla ryminällä sisään kirjaston ovista ja saikin ensialkuun kuulla hyssyttelyä. Joo sori, oli ainoa lause minkä tyttö päästi suustaan ja matka suuntautui tiedekirjojen puolelle. Että hänen olikin pitänyt mennä aukomaan päätään uskonnon tunnilla, ei siitä seurannut mitään hyvää kuin esitelmä eri uskontojen historiasta.

Coral liikutti sormiaan eri kirjojen kohdalla ja yritti löytää sitä oikeaa. Hänhän olisi periaatteessa voinut jättää esitelmän tekemättä, mutta numerohan siinä laskisi. Eikä tyttö siihen pyrkinyt. Viimeinen kirja hyllyn toisiksi ylimmällä hyllyllä sai luvan kelvata. Tyttö otti sen käsiinsä ja suuntasi katseensa vapaaseen pöytään, millaista ei ollut vaikeaa löytää, sillä kirjastossa oli hiirenhiljaista ja tyhjää lukuunottamatta erästä poikaa siellä.

Tyttö rojahti alas tuoliin ja avasi ensimmäisen kirjan, sen vieressä pöydällä oli vielä kaksi kirjaa eli eiköhän ainakin jotain löytyisi. Coral otti uskonnon vihkonsa ja alkoi raapustaa siihen muistiinpanoja, aina välillä hän näytti oikean rivin sormellaan ja kirjotti taas. Luki, kirjotti, luki.. jne. Yhtenä hetkenä hän ei enää vain jaksanut lukea ja iski (ei nyt kovaa :'D) päänsä kirjaan ja sulki hetkeksi silmänsä. Tytön pää varmasti räjähtäisi kohta jos hän lukisi enempää, olihan hän lukenut jo kaksi aukeamaa.
"Että osaa olla tylsää", tyttö sanoi hieman hiljaisemmalla äänellä kuin yleensä, laski kynän kädestään ja leputti päätään nojaamalla käsiinsä pöydällä.

Lucifer huomasi silmäkulmastaan kirjastoon tulevan jonkun tytön. Hän jätti täysin huomioimatta tämän, eihän hänen tarvitsisi toiselle puhua. Hän iskosti katseensa kirjoihin tarkemmin. Poika ei halunnut vaikuttaa joltain täystolvanalta, joka seisoo vain silmät sumeina keskellä kirjaston käytävää. Mikään kirjoista ei vaikuttanut kiinnostavalta, ja jos sellainen löytyi, oli Lucifer jo lukenut sen.

Hän huokaisi ärsyyntyneesti. Jos hän olisi ollut yksin, ja jos kirjastossa olisi ollut sallittua huutaa, hän olisi varmaan kiroillut äänekkäästi turhautuneisuuttaan. Ei mitään lukemista. Emilie Autumn jatkoi hänen korvissaan, kappale oli vaihtunut jo Marry Mehen. Lucifer päätti istuutua. Hän etsi näkökenttäänsä tuolin, mahdollisimman kaukaa tuosta toisesta eläjästä.

Tuoliin siis istuttiin. Hänen mustien farkkujensa toinen lahje repsotti, ja tennarin kaula näkyi sen päällä. Toisen jalan puolella oli lahje siististi peittämässä kengän vartta. Myös pojan paita oli musta; pitkähihainen t-paita jonka kaula-aukko oli hieman avara. Lucifer veti jalkansa tuolille, syliinsä. Otsahiukset valahtivat hänen kasvoilleen. Se oli totuttu suojaverho muiden katseilta.