the first time ever i saw your face

Kello näytti yhdeksää aamulla, oli kaunis ja lämmin ilma. Belmont Parkissa kuitenkin oli jo paljonkin ihmisiä, muttei todellakaan niin paljon kuin keskipäivällä. Tumma hahmo lipui huvipuistopuolen porteista läpi ja katsahti ympärilleen. Myös Ciara oli päättänyt tulla hieman aikaisemmin viihdyttämään itseään. Tuo vilkaisi yhden päivän rannekettaan, josta neito oli pulittanut kaksikymmentäkolme dollaria. Toivottavasti tyttö myös saisi vastinetta rahoilleen. Ciara mutristi suutaan ja katseli ympärilleen, seuraten hetken katseellaan vuoristoradassa kiitävää vaunua ja sitten siirtäen katseensa muihin laitteisiin ja pieniin kojuihin. Mihinkähän sitä ensimmäiseksi menisi? Tytön silmiin osui hurjasti pyörivä laite, jonka nimi näytti olevan ”Chaos”. Se näytti melko hauskalta, eikä jonoakaan ollut paljon. Kevyesti virnistäen Ciara lähti kävelemään jonotusalueelle.

Friikillä tai gootilla tai miksi nyt ikinäkään tahtoi tyttöä kuvailla, oli päällään musta hihaton ja mustat, tiukahkot caprit. Vasemman rinnan kohdalla hihattomassa oli pinkin ja valkoisen kirjoma My Little Pony, joka väreistä huolimatta näytti hieman karmivalta. Housuja piti ylhäällä kaksi vyötä, joista toinen oli musta niittivyö. Jalassa Ciaralla oli mustahkot saappaat, jotka eivät kuitenkaan olleet kovinkaan kuumat. Hiukset oli laitettu siististi, muttei liian hienostuneesti kiinni. Meikki oli tummaa, muttei liian yliampuvaa ja kaulassa tuolla roikkui ketjussa hopeinen C. C niin kuin Ciara. Varmaankin.

Laitteen pysähtyessä ja laskiessa kyydissä olijat pois, avattiin jonon portti ja ihmiset ryntäilivät laitteeseen. Ciara oli viidentenä jonossa ja pääsi helposti istumaan eräälle penkille. Kaikki muut ryntäilivät muualle ja tytön viereen jäi tyhjä istuin. Seikasta välittämättä tuo veti oman turvalaitteensa vasten rintaansa ja kokeili, ettei se irtoaisi. Ciara katseli muuta puistoa, odottaen että laite käynnistettäisiin. Tietysti paikka tuon vieressä kuuluisi täyttää. Puiston työntekijä lähti kiertelemään ympäri laitetta ja painoi toisen turvalaitteen vaunuihin sekä kokeili jokaisen itse laittamia turvalaitteita. Suhteellisen nuoren näköinen mies pysähtyi tummiin pukeutuneen tytön luo ja kääntyi kohti jonoa.
”Täällä olisi vielä yksi paikka vapaana!”, mies huusi ja odotti, että joku pomppisi istumaan kyseiselle paikalle.

# nora & dora♥ chaos♥

"HAHAHAHA APUAAAA MÄ KUOLEEEEN!!!"

Kauhun ja riemun sävyttämä kiljunta kuului Belmont Parkin suuresta vuoristoradasta. Paheksuntaa ja huvittuneita katseita keräävä pienikokoinen tyttö istui kuudetta kertaa peräjälkeen vuoristoradan ensimmäisessä vaunussa, ja kiljui ja nauroi joka kerta kovempaa. Tällä Pandoraksi kutsutulla tytöllä oli hehkuvan pinkit, pörröiset ja kiharretut hiukset joiden seassa oli paljon vaaleanpunaista ja jonkin verran valkoistakin, mustapinkki korsettitoppi sekä valkoiset, tiukat pillihousut sekä tietenkin eripariset tennarit; toinen pinkki ja toinen valkoinen.
Hän kiljui jokaisessa mutkassa ja alamäessä yhä kovempaa, ja helpottuneen näköiset kanssamatkustajat olivat ilmeisen tyytyväisiä kun Dora viimeinkin suostui hyppäämään kyydistä pois laitteen pysähtyessä. Edelleen kikattaen (hivenen hysteeriseen sävyyn kylläkin) scenetyttö nappasi laukkunsa joka koreili kaikissa sateenkaaren väreissä.

Pandora katseli seuraavaa laitetta kullanruskeat silmät kiiluen innosta. Hän oli väenväkisin halunnut jälleen huvipuistoon, joka oli ehkä hänen koko kaupungin suosikkipaikkansa; joka viikkohan sinne oli päästävä.
Neito huomasi Chaos-nimisen laitteen joka otti juuri seuraavia asiakkaita kyytiinsä. Siinä hän ei vielä koskaan ollut käynyt, vaikka olikin monesti ollut Belmont Parkissa. Pinkkipää rynnisti äkkiä laitteelle, törmäillen ihmisiin, huudellen anteeksipyyntöjä ja kompastuenkin pari kertaa. Dora oli viimeinen jonossa, ja pettyneenä ajatteli että joutuisi jonottamaan, ja oli juuri kääntymässä pois kun kuuli huudettavan että yksi paikka oli vapaana. Naisenalku kiljahti innosta, näytti pikaisesti rannekettaan ja sinkoutui elohopean lailla etsimään sitä yhtä vapaata paikkaa.
"Missä, missä missääää??! EN MÄ MITÄÄN VAP-... Ai siinähän se, joo moi, hehe, sori, KYL MÄ LÖYSIN SEN!" scenetyttö kailotti ja istui paikalleen, pysymättä silloinkaan aloillaan vaan rummutti jaloillaan ja vilkuili pirteänä ympärilleen kuin pikkulintu.

"Ai, oho moi, hihi, ootko sä ikinä ollu täs laitteessa? Mä en, mua vähän pelottaa, hups mun laukku jäi tänne, hehe. Mä pelkään korkeita paikkoja, pelkäätkö sä? Hihi, miks tää ei liiku jo?" Dora pälätti, ja katsoi välillä goottimaiseen tyttöön vierellään. Luultavasti hän saisi vain murhaavia mulkaisuja takaisin, mutta siihen oli totuttu; hän ei voinut pitää suutaan kiinni milloinkaan ja oli yleensä niin ylipirteä ja puhui liikaa ja tärisi kuin yli-innokas koiranpentu, että monet kokivat hänet rasittavana.
Ruskeiden silmien katse vaihtoi koko ajan kohdettaan, kunnes asettui hetkeksi tutkailemaan vieressään istuvaa tyttöä. Toinen oli hyvin kaunis, mustiin pukeutunut ja vahvasti meikattu, ja kas, mikäs tuon paidassa olikaan?
"Oi! Tykkäätkö sä My Little Ponyista? Hehe, mä rakastan niitä, ne on ihania! Mulla on niitä aika monta, ja mulla oli pienenä niitä vielä enemmän mut nyt mä en kyl tiedä et minne ne on kadonnu ja mua harmittaa!"

♣ hehe se on vähän rasittava XD ♣

# ::: D voi miten ihana ! jos tollanen sekopää olis IRL’issä nappaisin heti itselleni ja chaoksesta videoita 2 & 1.

Ciara seurasi toheloivaa scenetyttöä katsellaan joka kiljui ja kompasteli, lopulta löytäen paikkansa tuon vierestä. Sitten tulikin valtava puhetulva ja tyttö itse virnisti hieman sarkastisesti, ollen hiljaa sen ajan kun työntekijä painoi toisen turvalaitteen kiinni sekä varmisti myös Pandoran rintaa vasten tulevan turvalaitteen. Kaikki kunnossa!
”En ole ja ei sun tarvitse pelätä.”, mustiin pukeutunut sanoi rauhallisesti ja kuului työntekijän ääni, laitteen alkaessa pyörimään sekä hitaasti nousemaan ylemmäs. Ciara katseli ympärilleen ja puristi turvalaitettaan kevyesti.
”Ja en.. paljoakaan.”, tyttö ei voinut olla naurahtamatta ja kuunteli laitteen päästämiä ääniä, pyörinnän alkaessa myös kiihtymään.
My little Pony kommentti sai goottifriikin virnistämään ja katsomaan suoraan Pandoraan päin.
”Joo – tykkään! Mulla on niitä kaks kaapillista.. kuulostaa varmaan oudolta. Sulla on ihanat hiuk—SEEEET!”, Ciara selitti ja alkoi lopussa huutaa, vaunun alkaessa keikkua. Ympäri, ympäri muttei kuitenkaan ympäri.

”Täähän on hauskaa!”, tuo huikkasi heti perään ja puristi turvalaitetta, nauttiessa kyydistä. Kaikki vaan pyöri, taustalta kuului huvipuistonääniä ja muiden ihmisten kiljahduksia. Ciara itse ei alku huudahduksestaan huolimatta huutanut sen enempää ja istui rauhallisesti. Hitaasti Chaoksen vauhti alkoi pysähtyä ja laite laskeutui alemmas. Kuului taas työntekijän ääni, joka käski jokaista istumaan paikallaan kunnes laite olisi täysin pysähtynyt. Meni hetki ennen kuin pyörintäkin pysähtyi ja laite oli stopannut. Tyttö työnsi jalkojaan vasten olevan turvaportin auki ja sitten nosti oman turvalaitteensa, hypäten pois kyydistä. Tuo vilkaisi Pandoraa ja hymähti, heilauttaen kättään.

Ciaran päästyä pois Chaoksen luota, tuo vilkuili taas ympärilleen etsien seuraavaa laitetta. Mikä vaikuttaisi mukavalta? Tyttö vilkaisi uudelleen Chaosta ja pyyhkäisi hiuksiaan sekä varmisti, ettei ollut pudottanut mitään. Lähistöllä oleva Tilt-A-Whirl näytti sellaiselta klassikolta, että C päätti suunnata kohti laitetta. Jonoa oli mukavasti, mutta friikkigootti meni kiltisti jonon päähän seuraillen katseellaan laitetta. Hauskan pyörivältä se näytti. Tyttö nojautui aitaan ja odotteli rauhassa omaa vuoroaan sekä laitteen pysähtymistä.

# Tilt A Whirl

♣ hehe :'D itseasiassa Panda on vähän niinku miun omakuva, luonteenpiirteitä jne vähän vaan liioteltuna xD ♣

"Nojoo niin mä kyl aattelinki, hihi, ei näissä huvipuistolaitteissa koskaan mitään satu mut mua pelottaa silti ku mä pelkään korkeita paikkoja ihan kamalasti mut huvipuistolaitteet on silti kivoja", Pandora pälätti ja rummutti käsillään turvalaitetta jonka huvipuiston työntekijä tuli laittamaan kiinni. Hänen päänsä liikahteli lintumaisen nopeasti, ja hän hyöri paikoillaan niin paljon kuin pystyi ja antoi itsestään erittäin levottoman kuvan.
"Ei siinä mitään outoa ole! My Little Ponyt on ihania, hihi. Oi, kiitt-IIIII! HAHHAAHAHA MÄ KUOLEEEEEN!" scenetyttö kiljaisi ja alkoi taas nauraa ja kiljua riemusta ja pelosta jota tunsi aina huvipuistolaitteissa. Tosin, riemu ylitti kaiken pelon, ja sen takia hän nauroikin innoissaan.

"NII ON HAHAHAAHA MÄ KUOLEEEEN!!!" hän kiljui ja irrotti kätensä turvalaitteesta ja nosti ne ilmaan, nauttien tuulenviristä joka sai hänen vaaleanpunaiset hattarakiharansa lepattamaan. Mutta yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, pyörinä loppui ja laite pysähtyi. Dora katsoi silmät suurina kun tummiin pukeutunut tyttö lähti, hän olisi halunnut vielä jutella! Hätääntyneenä scenetyttö yritti avata turvalaitteitaan, sotkeutuen niihin hetkeksi kunnes pääsi irti, kompastui hypätessään pois kyydistä ja pinkaisi raketin lailla toisen perään. Sitten hän muisti laukkunsa jääneen laitteeseen, sinkoutui takaisin ja nappasi laukkunsa ja juoksi jälleen. Hetkeksi hän pysähtyi ja jäi hämillään katselemaan ympärilleen, sillä oli kadottanut toisen näkyvistä. Sitten yhtäkkiä hänen katseensa rekisteröikin goottifriikin Tilt-A-Whirliksi kutsutun laitteen jonossa.

Pandora lähti taas kiirehtimään, kompastui taas ja kaatui jotakuta popcorn-kippoa kantelevaa, nenäänsä nyrpistelevää blondia päin. Popcornit lentelivät joka suuntaan ja diiva kaatui ystäviensä keskelle.
"Oi, sori!" Dora hihkaisi blondin älähtäessä, päästen viimein laitteen jonoon ja muutaman ihmisen päähän tuosta My Little Ponyista pitävästä tytöstä.
Scene huomasi kauhukseen että äskeiset pinnallisen näköiset diivat tulivat uhkaavan näköisinä hänen luokseen, muka jonoon.
"Kuulehan friikki, sä saat luvan ostaa mulle uudet popparit ja limun kaupanpäällisiks", tyttö sanoi siihen sävyyn että oli tottunut komentelemaan. Dora kohotti kulmaansa, kallistaen päätään hypähdellen paikoillaan tapansa mukaisesti.
"Sori, ei onnistu nyt. Ja älä sano mua friikiks", pinkkipää sanoi tomerasti, diivan lähestyessä häntä kavereineen. Pandoralle tämä oli hyvinkin tuttu tilanne, sillä juuri tuollaiset aivottomat kanat olivat hänet hakanneet muutaman kerran ihan pelkästään hänen ulkonäkönsä takia, ja nuo tämänhetkisetkään eivät vaikuttaneet olevan kovinkaan kaukana siitä.
"Saa luvan onnistua, jollet sä halua olla huomenna sen näkönen ettei oma mutsiskaan tunne sua", tyttö uhkasi ja selkeästi nautti hänen pelottelustaan.

♣ köh, Dora tarvitsee pelastavan ritarin, eiku pelastavan friikin avukseen :'''D ♣

Ciara käänti katseensa pinkkipään suuntaan, nähdäkseen sopivasti tuon törmäävän diivaan. Tyttö kohotti kulmaansa ja katsoi Doran kompurointia, tuon päästessä jonoon – diivojen seuratessa. Muutama uhkailu ja mustiin pukeutunut päästi itsensä ja pinkkipään välissä olevat ihmiset edelleen, jääden seisomaan Pandoran taakse.
”Eiks neidot oo käyny tarpeeks usein ryhmäkusella, kun tollasia kusipäitä näkyy olevan?”, tuo kysyi sarkastisella äänellä, virnuillen ärsyttävästi. Diivat haukkoivat henkeä, selvästi loukkaantuneina ja tuijottivat huolimattomasti meikatut silmät suurina pitkähköä tyttöä.
”Sanoo haudasta nousseen zombien näkönen ruumis!”, popcorninsa menettänyt diiva huusi ja luuli, että tuon sanat olisivat vaikuttaneet mitään. Ciaran hymy leveni ja tyttö nyökäytti päätään.
”Kiitos kohteliaisuudesta, tavoittelin juuri tuota sanomaasi lookkia. En ainakaan näytä rumalta transveetilta, kuten sinä ja kanalaumasi.”, tuo tykitti ja antoi sananmiekan heilua. Diiva henkäisi taas ja kääntyi, lähtien korot kopisten pois. Ilmeisesti sanat olivat uponneet, sillä tyttö näytti kovaan ääneen kysyvän kavereiltaan näyttikö hän muka transulta.

Ciara puolestaan siirsi katseensa pinkkipäiseen tyttöön ja kohotti kulmaansa.
”Stalkkaatko sä mua vai muuten vain lumouduit mun zombie-lookista?”, tuo kysyi sarkastiseen sävyynsä ja käänsi selkänsä scenetytölle, kävellen eteenpäin jonossa. Pian varmaan pääsisi laitteeseenkin, mutta ennen sitä oli aikaa jutella. Siispä mustiin pukeutunut kääntyi uudelleen ympäri ja laski toisen kätensä jonotusalueen aidalle, katsoen Pandoraa silmiin.
”Luulen, että minulla on oikeus tietää stalkkerini nimi?”, Ciara lohkaisi ja virnisti ärsyttävän hurmaavaan tapaansa, kallistaen samaan aikaan hieman päätään.

Pinkkipää oli hieman toista lyhyempi, pirteännäköinen tapaus hiuksineen kaikkineen. Ja puhelias. Ja kömpelö. Typerä tyttö. Ajatukset saivat friikkigootin pakostikin virnistämään ja tuo liikkui takaperin eteenpäin jonossa, kääntyen heti oikein päin huomatessaan laitteen pysähtyneen. Jonon portti avattiin ja rannekettaan näyttämällä tyttö pääsi sujahtamaan pois jonosta. Tuo käveli pitkin metallimitälielattiaa ja etsi vapaata, pyörivää vaunua. Sellainen löytyi, numero kolmetoista – kuinka sopivaa. Ciara sujahti istumaan vaunuun ja sai sen taas diktaattorimaisesti itselleen. Kaikki taisivat kammota tyttö tuon ulkonäön vuoksi? Haittasiko se – ei.

Pandora oli jo aloittamaisillaan ärhäkän huutolitanian diivan kasvoista ja meikistä ja vaatteista ja luonteesta ja ystävyyssuhteista ja sun muista, mutta kuuli sitten takaansa äänen. Tyttö käännähti katsomaan, ja virnisti iloisesti huomatessaan tuon mukavan oloisen, kauniin goottifriikkitytön joka laukoi kylmänviileästi totuuksia virne kasvoillaan. Scene sai pidätellä nauruaan ja taisteli pitääkseen kasvonsa pokerina, ja kun diivat käänsivät selkänsä heille ja popcorninsa menettänyt tyttö kysyi kovaan ääneen että näyttikö transulta, Pandra repesi nauramaan. Hänen naurunsa tuli suhteellisen kovaa, ja oli kaunista muttei mitään teennäistä hihitystä; hän nauroi kunnolla ja sydämestään.

Sitten kun hän sai hillittyä itsensä, tumma tyttö esitti hänelle kysymyksen. Jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin Dora, olisi hän saattanut nolostua ja punastua, mutta hänen hymynsä vain leveni.
"Vähän kumpaakin! Etkä sä miltään zombilta näytä, sä oot kaunis! Tai enhän mä tiedä miltä zombit näyttää, hehe, en mä oo koskaan tavannu, paitsi nyt jos sä oot zombi, eikä sit voi ketään haukkua zombiks jos kaikki zombit näyttää samalta ku sä!" Panda selitti niin nopeasti että oli lähes ihme ettei hänen kielensä mennyt solmuun.

"Mä oon Pandora Santana, vähän niinku se Pandoran laatikko tai joku sellanen. Sanotaan Doraks ja Pandaks, ja jotku sanoo Pandraks myös. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinhä sitä sanotaan? Entäs mikäs on mun stalkattavan nimi?" Pandora hölötti, hymyillen suloisesti takaisin tytölle jonka hymy oli häikäisevä. Hän hypähteli ja liikahteli malttamattomana kykenemättä pysymään paikallaan edes hetkeä, aivan kuin olisi juonut monta litraa energiajuomia. Kiltisti hän kuitenkin seurasi friikkityttöä kun jono eteni, katsoen nyt lähinnä tuota uutta tuttavaansa, mutta silti katse välähteli ihmisestä toiseen ja seuraili laitteita kuin lintua vaaniva kissa. Hän menikin hieman hämilleen kun yhtäkkiä tyttö oli taas kadonnut, ja sitten hän tajusi heidän päässeen jo laitteeseen; hän vilautti rannekettaan ja ryntäsi koiranpentumaisesti toisen perään.

"Eihän sua haittaa kun mä seuraan sua? Tai siis jos haittaa et mä roikun, ni voin mä häipyä, mä en vaan haluais olla yksin, tai siis voin mä olla yksin mut se ei oo kivaa. Tai siis, on se välillä kivaa mut yleensä mä tykkään olla ihmisten kanssa, oonhan mä tietyst koko ajan ihmisten kanssa täällä mut en silleen et mä voisin hirveest jutella tai siis sillee", Dora puhua pulputti, elehtien käsillään istuuduttuaan taas toisen viereen hymyillen herttaisen viattomasti toiselle; aivan kuin hän olisi vain pieni, puhelias koiranpentu. Oli jokseenkin ihmeellistä että toinen oli kestänyt häntä näinkin kauan; yleensä ihmiset lähes pakenivat häntä ja hänen uskomatonta puheliaisuuttaan.

Pinkkipää puhui tosiaankin kuin joku energiajuomaa yli annostuksen saanut, valmiiksi jo muutenkin adhd’sta kärsivä lapsi. Kauneuskommentit ja zombie-hölinä meni puheen nopeuden takia suoraan Ciaran toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nimi sentään jäi muistiin. Pandora Santana. Tuo nyökäytti päätään ja lipaisi huuliaan, ennen puhumista.
”Olen Ciara, mutta jos huvittaa voi sanoa Billieksikin – se tulee mun toisesta nimestä, Billie Jo’sta.”, tyttö totesi rauhallisesti, täysin erilaisella tavalla kuin kokoajan höpöttävä Pandora.

Samainen tyttö ilmestyi vaunun luo, hölpöttäen nopeasti ja vaikka mitä, että Ciara heilautti vain kättään.
”No, ei se haittaa. Mutta hillitse puhumistasi, muuten otan sinua kielestä kiinni.”, tyttö sanoi ja virnisti jopa ilkikurisesti. Pian tämän jälkeen laite lähti käyntiin ja alusta, jossa vaunut olivat alkoi aaltoilla ja pyöriä. Pian myös vaunut alkoivat pyöriä hurjasti. Pyörintä tuntui mukavasti vatsanpohjassa saakka. Friikkigootti katsoi uutta ”seuralaistaan” ja kohotti kulmiaan, parantaen hieman asentoaan. Tuo näytti hieman tutulta..
”Hei, etkös sinä ole myös Astonin Highschoolista?”, tuo kysyi hieman yllättyneenä. Pandorahan taisi olla vieläpä Ciaran kanssa samalla luokalla. Kai. Vaikea tuota oli tunnistaa muista scenetytöistä. Pinkkipäitä oli aika monta noiden keskuudessa.

Itse asiassa laite oli melko tylsä. Samaa pyörintää ja kiepuntaa koko aika. Ciara antoi tylsyyden näkyä naamaltaan ja tyytyi tutkailemaan vaatetustaan, ettei varmastikaan mitään puuttuisi. Lopuksi tuo kosketti kaulassaan roikkuvaa C- kirjainta. C niin kuin Ciara. Ja C niin kuin Conan. Tänään tulisikin Conanin jakso. Se oli nähtävä, kuten kaikki aiemmatkin jaksot. Tai edes nauhoittaa ja katsoa myöhemmin. Tyttö nosti katseensa Pandoraan ja virnisti, räpyttäen tuuhearipsisiä silmiään.
”Minne mentäisiin seuraavaksi? Tämä laite on.. tylsistyttävä.”, friikkigootti kuiskasi viimeisen sanansa kuin se olisi ollut suurikin salaisuus. Tätä seurasi heleä, mutta silti omalla tavallaan sarkastinen nauru. Ciara nauroi omalle vitsilleen, todella.. ihailtavaa.

Pyörintä alkoi hiljalleen rauhoittua, mutta vielä laite ei pysähtynyt. Muutamasta muusta vaunusta kuului kiljuntaa, jonka aiheuttivat joko huvikseen kiljuvat teinitytöt tai laitteeseen juuri ja juuri päässeet pikkulapset.

Kun Ciaraksi esittäytynyt tyttö sanoi että hänen olisi hillittävä puhumistaan tai toinen tarttuisi häntä kielestä, Pandoran kasvoille välähti jälleen leveä hymy ja hän nauroi kovalla äänellä.
"Mun kieli on niin nopea, ettet sä saa sitä kiinni! Hihi, okei, ehkä mä voin hillitä vähän, tai en mä kyllä tiedä pystynkö mä, mulle on sanottu aika monta kertaa et mä puhun kamalasti. Mut kai mä voin yrittää, mut en mä varmaan mitään hirveen tärkeetä puhu ni ei se haittaa vaikket sä ihan pysys mukana, ja voin mä aina toistaa tietty jos sua kiinnostaa kuulla mitä mä puhun", Panda pälätti ja tajusi vasta sitten puhuneensa aivan turhan paljon; jälleen.
"Oho, taas mä puhuin paljon", pinkkipää sanoi vaikuttaen itsekin lievästi hämmästyneeltä siitä kuinka paljon puhui; ei hän koskaan kiinnittänyt siihen huomiota. Tosin hänen huomionsa kiinnittyi nytkin siihen kun laite lähti liikkeelle; hän alkoi jälleen nauraa ja hihkua innoissaan vaikka oli ollut hurjemmissakin laitteissa, hihkuminen nyt yksinkertaisesti kuului asiaan Doran kohdalla.

Ciaran kysyessä hänen koulustaan, katse napsahti toiseen tyttöön nopeasti. Hän katsoi toista hämillään, kallistaen päätään laitteen pyöriessä ympäriinsä ja kerrankin hän unohti kiljua ja hihkua ja kikattaa.
"Joo, mä oon Astonista. Ja hei, nyt tarkemmin kun ajattelen ni sähän oot mun kanssa samalla luokalla! Miten mä en sua muistanu?" tyttö hämmästeli ja ihmettelynsä vuoksi ei puhunutkaan niin paljoa.
Pian laite pysähtyi ja hän pomppasi pois kyydistä, vilkaisten korua jota Ciara oli äsken hiplaillut. Hän katsoi sitä hetken siristäen hivenen silmiään, nähden että se oli C-kirjain. Ja siristelynsä ja huomiokykynsä herpaantumisen takia hän huomasi pian makaavansa rähmällään maassa, mutta nousi sukkelasti ylös ja pyyhkäisi vaatteitaan välittämättä siitä sen enempää.
"Olihan tuo vähän tylsä, mut oon mä ollu tylsemmissäkin, vaik en mä kyl muista nyt yhtään, koska yleensä mä tykkään kaikista. Törmäilyautot on esimerkiks hauskoja, ja OI mennään tuohon, jooko, tohon mikä, öö... Mitä tossa oikein lukee? Beach... Beach jotain, Beach Palace? Ei kun, HAA! Beach Blaster!" Pandora hihkui ja osoitteli laitetta.

"Tarkottaako toi C Ciaraa vai mitä?" Dora uteli, kipittäen levottoman näköisenä Ciaran vierellä. Hänelle näytti olevan hieman vaikeaa edetä normaalia tahtia, sillä hän yleensä ryntäili ja pyrähteli paikasta toiseen. Yhtäkkiä scenetytön kännykkä alkoi soimaan, ja soittoääni oli pirteää teknopoppia ja sopi erittäin hyvin Pandoran olemukseen. Hän alkoi kaivella puhelinta laukustaan, ja pian kaiken tavaran seasta nousi söpöksi, vaaleanpunaiseksi ja hörhelöiseksi koristeltu simpukkamallinen kännykkä.
"Moi! Ai mitä? ............ en mä kuule, mitä sä sanoit? ............ Ai, jaa, mä oon Belmont Parkissa...... Hahaha, no joojoo, ei kukaan mua syö! Äiti! Oon mä ennenki-....................... Joo joo, mä tutustuin yhteen kivaan tyttöön täällä, mä oon sen kanssa............... Okei, mä soitan sit. Rakastan sua, moi!" Panda puheli kännykkäänsä, sulkien sen sitten ja sujauttaen takaisin laukkuunsa.

"Se oli mun äiti, tai siis ei mun oikee äiti, mut ei mul muutakaan koskaan oo ollu, tai siis sillee. Ku mun biologiset vanhemmat pisti mut adoptioo ku mä olin pentu, ni en mä mun biologisen äidin kaa puhunu, mä oon tavannu sen vaan kerran, ja ei sekään ollu kauheen kivaa ne oli vähän vaivaantuneita ja vissiin ihan helpottuneita ku pääs musta eroon ku mä oon tällänen. Mut Lyra ja Robin, eli mun adoptiovanhemmat, joo, ne tykkää musta tälläsenä ku mä oon vaik mä oonki tällänen hölösuu ja vähän outo ja tykkään rei'ittää itteäni ja tällei mut ne niinsanotusti oikeet ei oikein tykänny musta ja mun 23 lävistyksestä ja pinkistä tukasta ja hassuista vaatteista", Panda selitti taas yli-innokkaana, pystymättä sulkemaan suutaan. Ei häntä haitannut puhua biologisista vanhemmistaan tai juuri mistään muustakaan.

♣ joo veny ihan älyttömästi ja sekavaa XDD mut innostuin, pandalla on niin kiva pelata n__n vaikkei kukaan tykkääkkä siit ;<< ♣

! XDD ei gaad. kohta ciara pussaa sen hiljaseks. no ei ehkä.. vielä.

Ciara kuunteli Pandoraa, muttei voinut estää ärsyyntynyttä ilmettään. Olisi nyt hiljaa. Edes hetken. Laitteen pysähtyessä sähköjänis loikkasi pois kyydistä ja olikin samassa hetkessä rähmällään maassa. Tyttö pyöräytti silmiään ja kipusi itse rauhallisesti pois kyydistä. Toisen hihkuessa Beach Blasterista, friikkigootti nyökäytti päätään. Näytti laite ainakin hauskemmalta kuin tämä äskeinen.
Korukysymys sai tytön taas kuin heräämään henkiin ja tuo nappasi C-kirjaimen sormiensa väliin. Tarkoitti se myös Ciaraa, mutta myös..
”C niin kuin Conan. Ja Ciara, tietysti mutta.. Jos katsot telkkaria, oikeaa kanavaa ja niin edespäin tiedät Conan O’Brienin. Hassu mies. Punaiset hiukset ja kaikki. Söpö nauru. Karismaattinen. Jos näet, tiedät kyllä nähneesi oikean tyypin!”, tyttö saattoi juuri pulpattaa samalla vauhdilla kuin Pandora, muttei kuitenkaan päässyt samaan vauhtiin. Puhetta tuli, mutta se oli ymmärrettävissä ja suhteellisen rauhallista vaikka samalla innostunutta. Monimutkaista tosiaankin. Ciara ei tosin välittänyt tästä – Conanista puhuminen oli hauskaa. Conan täällä ja Conan tuolla. Tuo varmaan menisi naimisiin Conanin kanssa ja kuolisi jos pääsisi tapamaan miestä oikeasti.

Pandan kännykän pirahtaessa soimaan tyttö lähes säikähtäen putosi alas ajatuksistaan ja siirsi katseensa nopeasti toiseen. Huomiota herättävä soittoääni ainakin. Toisen puhuessa Ciara tarrasi kiinni pinkkipään ranteeseen ja kävelytti tuota perässään, kulkiessaan kohti Beach Blasterin jonoa. Ilman ohjaamista Pandora olisi varmasti törmännyt johonkin. Kännykään puhuminen vei yleensäkin paljon huomiota muulta maailmalta. Samalla friikkigootti kuitenkin kuunteli toisen puhelua, vaikkei sitä itse sen enempää huomioinutkaan.
Puhelun päätettyä alkoi sellainen puhetulva, että Ciara kääntyi ja kesken pölötyksen tarrasi kiinni Pandoran kielestä sormillaan. Tuo piti siitä tiukasti kiinni, muttei tietenkään satuttanut ja painoi toisen kätensä toisen olkapäälle.
”Mähän varoitin ja nyt rauhoitut sähköjänis tai saat mennä yksin tuohon laitteeseen. Ja tuo yksi mies näyttää ihan pedofiililta.”, tyttö sanoi rauhallisesti ja viimeisen lauseensa hyvin vakavasti, osoittaen jonossa olevaa parrakasta miestä joka silmäili edessään olevia tyttöjä. Sanojensa jälkeen tuo laski irti pinkkipään kielestä ja käveli viimeiset muutamat metrin jonoon.

Nyt friikkigootti siirsi koko huomionsa laitteeseen ja siristi hieman silmiään kyydissä olijoiden kiljuessa. Kiljunta kävi korviinkin ja kipu korvissa aiheutti hetkellisen pistoksen ohimoilla. Tytön olisi tehnyt mieli peittää korvansa, mutta onneksi samassa laite ”sinkoutui” kauemmas ja kiljunta hiljeni. Ciara siirsi laitetta hetken analysoituaan katseensa Pandoraan ja kohotti kulmaansa.

♣ hehe TOKI XD no se nyt on vähän puhelias :''D ♣

"Conan? Conan O'Brien, kyllä mä sen tiedän! Mä oon kattonu sitä telkkarista", Pandora julisti ylpeänä, kasvot loistaen iloisina.
"Sillä on kivan värinen tukka. Ja hassut jutut", tyttö sanoi nauraen, huomaten että Ciarakin innostui puhumaan hieman enemmän. Eli selvästikin toinen piti tästä Conan O'Brienistä paljonkin. Vaikka olihan se hieman erikoista että tuollainen goottifriikkityttö piti Conanista ja My Little Ponyista, mutta eipä hänkään ollut koskaan mistään klikeistä ja ennakkoluuloista välittänytkään.
Puhuessaan puhelimessa tyttö huomasi sen verran että Ciara tarttui häntä kiinni ranteesta, mutta muu menikin täydellisesti ohi; hänellä oli muutenkin niin huono huomiokyky, että jos hän puhui puhelimessa, olisi Panda todellakin kävellyt ihmisiä päin huomaamattaan ja kaatunut monesti ja luultavasti lähtenyt aivan eri suuntaankin vielä.

Yhtäkkiä Ciara otti häntä kielestä! Dora pelästyi niin että hätkähti, katsoen silmät lautasen kokoisina tyttöä, joka piteli napakasti kiinni hänen kielestään. Mitä ihmettä, tuo tyttö todella oli tarttunut hänen kielestään, ihan todella oli! Pandora oli ihmeissään, kyllä hänelle kaikkea muuta oli tehty paitsi napattu kielestä kiinni, mutta tulihan sekin nyt koettua.
Totisena scenetyttö kuunteli kun Ciara läksytti häntä, ja pedofiili-kommentin kuullessaan hän vilkaisi partamiestä kauhuissaan. Ehkä hän ei ollutkaan Ciaran seurassa niin turvassa kuin kuvitteli...
Mutta ainakin uhkailu ja kielestä tarttuminen oli auttanut, ainakin hetkeksi; kun tumma tyttö päästi hänen kielensä vapaaksi, Pandora hiljeni täysin, hiipien varovasti toisen perässä ja näytti pelästyneen valtavasti. Hän vilkuili tavalliseen tapaansa joka puolelle, mutta yhä useammin hänen katseensa kävi siinä parrakkaassa miehessä heidän edellään josta pinkkipää ainakin pysyi visusti kaukana.

Mutta miksi Pandora pelästyi niin kovasti sanoja pedofiilimiehestä? Luultavasti siksi että olipa hänkin joutunut pedofiilien ja erilaisten pervojen kohteeksi joskus kuljeksiessaan yksin kaupungilla. Erikoisesta ulkonäöstään huolimatta hänellä oli naisen vartalo ja usein turhankin vähän päällä, ja humalaiset miehet tulivat monesti juttelemaan hänelle josta Panda tottakai ilahtui; jos jotakuta kiinnosti kuunnella häntä niin hänhän puhua pulputti vaikka loputtomiin. Ja monet känniääliöt kokivat hänen käyttäytymisensä käskynä lähennellä ja yrittää ties mitä, ja tokihan Dora pelästyi ja oli saanut varmasti ikuiset traumat, mutta optimistina ei lopettanut känniläisille juttelua vaan ajatteli etteivät kaikki ole sellaisia. Noh, suurin osa oli tähän mennessä ollut.

♣ nyt se säikähti >: ♣

Ciara katsahti selvästi säikähtänyttä Pandoraa ja tökkäisi tuon olkapäätä.
”Ei sinun täysin hiljaa tarvitse olla, kunhan et kokoajan pälätä.”, tuo sanoi ja hymähti kevesti. Beach Blasteriin pääsi! Laitteen ja jonon erottavan aidan portti aukesi ja friikkigootti hölkkäsi sisään portista. Tuo kirmasi nopeasti istumaan eräälle neljän paikalle, mutta heti tuon viereen änkeytyi joukko jotain parikymppisiä miehiä. Ciara irvisti ja viittoi Pandoraa tulemaan äkkiä – enää kahdessa erillisessä penkissä oli paikat vapaana. Tuo katsahti ympärilleen istuessaan kaksi jätkää toisella ja yksi jätkä toisella puolellaan. No kai se pahemminkin voisi olla. Tyttö veti turvalaitteen alas ja kokeili, että se varmasti kestäisi. Taas kuitenkin kun kaikki olivat kyydissä, myös puistotyöntekijä testasi jokaisen turvakaaren. Ei olisi hauskaa jos mokoma aukeasi kesken korkeimman kohdan. Se olisi.. karmivaa.

Työntekijä kuulutti jota kuulosti suunnilleen siltä, että toivottavasti kaikki nauttisivat kyydistä. Sitten kuului jotain ääniä ja laite lähti metallisen kirskunnan kera liikkeelle. Tuntui vapauttavalta istua siinä ja singahdella korkeuksiin. Aluksi Beach Blaster vain keinahteli, kunnes se alkoi pyörähdelläkin. Kukaan ei oikeastaan kiljunut. Jätkät huusivat ja muutamat muut myös pelkästä innostuksesta. Ciara nosti kätensä ylös, pian muutaman muun ottaessa mallia tuosta.

Tuuli tuntui mukavalta kasvoissa ja vauhdin hurma tarjosi pientä jännitystä. Laite oli kaiken kaikkiaan kiva. Friikkigootti heilutteli jalkojaan ja piti käsiään ilmassa.
”Wuhuu!”, tuo huudahti ja virnisti iloiseen sävyyn. Tämä laite oli todellakin hauskempi kuin se edellinen, tylsä pyörintä laite.

# videoooo !

Ciaran tökätessä hänen olkaansa, Pandora säpsähti pienesti. Pöh, miten se nyt oli mahdollista, että hän puhuisi mutta ei kuitenkaan hölöttäisi kamalasti? Dora ei ihan ymmärtänyt mitä hänen piti tehdä, tai saisiko hän nyt puhua ja missä meni paljon puhumisen raja? Ja mitäs jos hän puhuisikin liikaa?
Dora hypähteli vähän pirteämpänä kuitenkin Ciaran perään, pysyen silti etäällä siitä partasuisesta miehestä. Tyttö katsoi kun Ciara viittoi hänelle, ja hän ryntäsikin tavalliseen tapaansa hirvittävällä vauhdilla eteenpäin, kaatuen jälleen. Mutta ihme kyllä hän kerkesi viimeiselle tyhjälle paikalle, katsoen otsa rypyssä niitä kaksikymppisiä jätkiä jotka istuksivat Ciaran ympärillä.

Taas puiston työntekijä tuli tarkistamaan turvakaaret, Doran heilutellessa jalkojaan ja katsellessa silmät suurina ympärilleen. Hän oli kerran ollut Beach Blasterissa, ja se oli todella mukava laite vaikka hän yleensä meinasi kuolla kauhusta siinä.
Kun laite lähti liikkeelle Dora oli suht rauhallinen, mutta aloitti nauramisen ja hihkumisen kun laite aloitti pyörimisen ja liikkui nopeammin ja nopeammin. Ne kaksikymppiset jätkät nauroivat, mutta eivät riemusta vaan tuijottivat scenetyttöä välillä ja nauroivat hänelle pilkallisesti. Panda ei välittänyt mitään, vaan nautti täysin rinnoin vauhdin hurmasta ja nostipa hänkin kätensä kohti taivasta.

♣ hehe nyt tuli vähän lyhyt :''D ♣

# eii haittaa mitään ! :’ D

Beach Blaster oli hauska, hurmaava, villi, valloittava laite. Kaiken kaikkiaan sen kyydissä pystyi nauttimaan vauhdin hurmasta ja tuntemaan tuulen. Olihan laite saanut jopa Ciaran päästämään innostuneen huudahduksen ja nostamaan kätensä ylös innoissaan. Valitettavasti kyyti oli aivan liian lyhyt, sillä hitaasti pyörintä alkoi loppua ja vauhti hiipui. Friikkigootti katsoi harmistuneena maata ja heilutteli jalkojaan. Laitteen kyydissähän olisi voinut olla vaikka tunnin! Tai no ei ehkä niin pitkään, mutta kuitenkin. Laitteen ollessa täysin pysähtynyt, turvakaaret saattoi nostaa ylös ja tyttö hypähti paikaltaan, astellen kuitenkin Pandoraa odottaen Beac Blasterin aitojen ulkopuolelle. Tuo vilkaisi maata ja toi kädet lanteilleen, yllättäen päättäväisen näköisenä.

”Se oli hauska, eikö ollutkin? Olisi ollut kivaa olla pitempäänkin.”, Ciara totesi ja virnisti, katsoen pinkkipäätä. Tuon vatsa päästi vaativan murahduksen ja silmäänsä vinkaten friikkigootti lähti kävelemään pikaruokakioskia kohti. Tiskillä tyttö kaivoi rahansa käsiinsä ja katseli tarjolla olevia ruokia.
”Isot ranskalaiset ja kanahampurilainen. Ei majoneesia tai mitään muutakaan kastiketta – olen allerginen.”, tuo virnisti ja maksoi tarvittavan summan, jääden odottamaan ruokaansa. Ai. Se tuotiin suoraan pöytään. Ciara kohotti kulmaansa ja nappasi numerolapun, kävellen yhteen tyhjään pöytään. Päivänvarjo toi mukavaa viileyttä ja tuo istuikin varjoisimmalle paikalle odottamaan. Ja ei friikkigootti edes oikeasti ollut allerginen majoneesille. Se oli vain pahaa, hyvin pahaa töhnää. Se oikeastaan pilasi hyvän hampurilaisen.

Tyttö vilkaisi ympärilleen, odottaen toki että Pandora the sähköjänis tuppautuisi samaan pöytään ja höpöttäisi jotain. Nyt Ciara voisi kuunnellakin – kunnolla.

♣ hehe huomaa hyvin et sillon ku Panda ei hölötä ni viestit lyhenee XDD okei no ei, oli vaan vähän töks viesti enkä jaksanu parannella :'D ♣

Pandora riemuitsi laitteesta täysin rinnoin, kasvot loistaen kuin Naantalin aurinko; riemusta ja kauhusta sillä etenkin kun laite nousi korkeimmalle kohdalle, tytön ilme valahti hieman. Mutta pian se palautui ennalleen, ja hän kiljui innosta ja ilosta. Mutta hauskuus loppui liian aikaisin, ja pian hän jo hypähtikin pois laitteesta. Panda pomppi Ciaran perään kikattaen, nyökytellen tytölle.
"Joo, toi oli ihan sairaan hauskaa! Vois mennä vaikka uudestaankin! Vaikka tossa korkeimmassa kohdassa mua pelotti ihan älyttömästi", tyttö sanoi nauraen, hypähdellen paikallaan. Ciaran iskiessä hänelle silmää ja lähtiessä kävelemään kioskia kohti, Pandora viiletti hyväntuulisena perässä.

Kun Ciara tilasi itselleen ruokaa, Dora tajusi olevansa itsekin nälkäinen, ja alkoi tuijotella ruokalistaa.
"Tollanen salaatti, toi mikä toi ny on, nii toi just, nii, ilman kastiketta, ja banaanipirtelö, sellanen keskikokonen", tyttö selitti, maksaen ruokansa ja kipitti Ciaran kanssa samaan pöytään numerolappunsa kera.
"Mä tilasin vaan salaatin, ko mä en yleensä tykkää syödä hirveesti lihaa, koska mulle tulee vähän huono omatunto siitä. Tai jos miettii että sillä mun ruoalla on ollu joskus elämä ja ehkä vauvoja ja kaikkee, ja sit mä vaan syön sitä. Ja muutenki jos mä syön jotain hampurilaisia niin se kastike saa mut paisumaan ku pullataikina", pinkkipää selitti elehtien käsillään.

Ei kulunut kauaakaan kun kummankin tytön ruoat tuotiin, ja numerolaput vietiin pois. Pandora vilkaisi ohimennen mitä Ciara oli tilannut, mutta ei käynyt valittamaan; ei ollut hänen tapaistaan arvostella muita ihmisiä mistään, ja vaikka hän itse ei pitänytkään lihan syömisestä, muut saisivat syödä sitä aivan vapaasti.
Scenetyttö keräsi kaikki hiuksensa selkänsä taakse, etteivät ne lojuisi pian hänen ruoassaan joka ei olisi kovinkaan miellyttävää. Sitten Dora alkoi tökkiä salaattiaan haarukkaansa ja maistoi.
"Oho, ei tää ookkaan niin pahaa mitä mä kuvittelin. Yleensä pikaruokapaikkojen salaatit on ihan surkeita ja maistuu mullalle tai ei millekään. Tykkäätsä muuten hattarasta? Mä voisin vaik haluta ostaa sellasen mut en mä jaksa syödä sitä kokonaan, jos sä haluisit auttaa mua sit sen kanssa", Pandora puheli aina kun sai suunsa tyhjäksi.

Ciara kuunteli sähköjäniksen juttelua lihasta ja kuinka se aiheutti tuolle huonon omantunnon. Ja muukin lisäys sai tuon kohottamaan kulmaansa. Mitäs piilovittuilua tämä oli? Toinen oli varmasti kuullut tytön tilanneen kanahampurilaisen ja nyt selitti kaikkea niiden pihveiksi joutuneiden eläinten vauvoista. Friikkigootti siristi tummalla korostettuja silmiään ja katsoi suoraan pinkkipäätä silmiin.
”Vihjaatko jotain?”, tuo kysyi yllättävän kylmästi ja siirsi katseensa sitten hetken tuijotuksen jälkeen muualle.
Onneksi ruuat tuotiinkin pian, ettei Ciara kerjennyt aseistua täydellä sarkasmilla ja kaikella muulla, jota voisi sanoissaan käyttää Pandoraa vastaan. Tuo avasi hampurilaisensa paperit ja haukkasi palan. Maistui se ihan hyvälle. Kanaa ja jotain tomaattia sekä salaattia. Muutamalla uudella haukkauksella hampurilaisesta puuttui jo puolet – friikkigootti oli nopea syöjä, eikä tuo edes hotkinut vaan pureskeli kunnolla. Väliin Ciara mussutti muutaman ranskalaisen ja lipaisi sitten huuliaan.

Ilman mitään sanomista tyttö nousi pöydästä ja olisi voinut luulla, että tuo aikoi häipyä. Kuitenkin friikkigootti käveli vain kassalle ja osti ison pahvimukillisen vadelmalimua, palaten sen kanssa takaisin pöytään. Tuo istahti ja viskasi kädessään olleet kaksi pilliä juomaansa, ryystäen sitä aimo määrän. Suuta kuivasi jo muutenkin ja oli melko kuuma, joten ei ollut ihme että tuli jano.
Pandoran puhuessa hattaran jakamisesta Ciara katsahti tuota ehkä hieman terävästi, muttei mitenkään ilkeään sävyyn.
”En tykkää – ne ovat liian imeliä.”, tuo sanoi suoraan ja ryysti taas limuaan, perään alkaen syödä kanahampurilaistaan.

Selittäessään lihasta ja syystä miksei syö sitä, Pandora huomasi Ciaran ilmeen ja tajusi liian myöhään mitä oli sanonut. Ei hän tietenkään toista syyttänyt, ei lainkaan, hän vain sattui puhumaan väärään aikaan väärästä aiheesta.
"Siis, en! Sori, en mä tarkottanu sua mitenkään, mä oon vaan tällänen lörpöttelijä ja mun selitykset nyt meni vähän väärään välikköön. Sori, en mä ihan todella tarkottanu sua mitenkään! Siis kyllä muut saa syödä ihan mitä haluavat, mä vaan kerroin, tai siis..." pinkkipää soperteli hämillään, hieman pelästyneen mutta samalla anteeksipyytävän näköisenä. Tuo näytti taas koiranpennulta; surkealta, kuritetulta pennulta joka oli juuri tehnyt tuhmasti.
"Tai siis, kyllä mäkin joskus syön lihaa, en aina... Tai siis, ei siinä oo mitään pahaa että syö lihaa, mä en ite vaan tykkää syödä sitä", Dora sanoi silmät kuin peuralla ajovaloissa; suuret ja ruskeat, pelästyneet.

Pandaa pelotti nyt että hän oli loukannut tuota uutta ystäväänsä, ja varsinkin kun tuo nousi mitään sanomatta pöydästä. Pandora seurasi toista katseellaan, ja helpottui sitten huomatessaan tytön hakevan vain juomista. Toinen oli syönyt hyvinkin nopeasti, toisin kuin pinkkipää joka närkki hitaasti mutta varmasti salaattiaan. Viimein hän sai salaattikipponsa tyhjäksi, ja joi sitten nopeasti aimo annoksen pirtelöään. Siinä oli hivenen erikoinen sivumaku, mutta muuten se oli maukasta. Pirtelössä ei kestänytkään kuin hetki kun se oli jo tyhjä.
"No sen takia mä en just jaksa ikinä syödä kokonaista hattaraa", Pandora sanoi, ja ihmetteli miksei hattaroita voitu tehdä pienempinäkin.
"Mä käyn ostamassa toisen pirtelön, mut me voidaan mun puolesta lähteä saman tien tästä, otan ton mukaan", scenetyttö sanoi, hivenen varovaisempana ja vähäsanaisempana kuin aiemmin mutta muuten normaalina itsenään. Naisenalku kävi ostamassa uuden banaanipirtelön meksikolaiselta myyjältä, joka loi häneen välinpitämättömän katseen, jossa oli kuitenkin häivähdys jotain outoa.

Dora maksoi mukisematta, välittämättä myyjästä sen enempää, napaten nyt jättikokoisen pirtelön mukaansa ja odotti Ciaran tulevan mukaansa. Hän joisi kuitenkin niin nopeasti pirtelönsä, että he voisivat melkein saman tien lähteä johonkin laitteeseen.

Ciara vain nyökäytti päätään – aihe oli loppuun käsitelty. Tuo söi melko hiljaisena ranskalaisensa ja hampurilaisensa loppuun. Suun pyyhkäisy ja tyttö oli valmis menemään. Pandoran haettua hieman kumman pistävältä haiseva pirtelönsä, tuo lähti kävelemään pinkkipään kanssa.
”Joten.. Minne seuraavaksi?”, goottifriikki kysyi kysymyksen puoliksi itseltään ja katseli ympärilleen. Beach Blasteriin ei kuitenkaan kehdannut mennä heti uudelleen, Tilt-A-Whirl oli ollut tylsä ja ei Chaoskaan houkutellut. Tuo käännähti ja katsoi melko suurta vuoristorataa. Se näytti aika mukavalta, mutta.. Vertical Drop. Se näytti sopivalta, mukavalta ja lyhyeltä ajolta.
”Mennään tuohon.”, Ciara nyökkäsi kohti laitetta ja virnisti nopeasti pinkkipäälle. Nopeasti tuo lähti kävelemään kohti laitteen melko pitkää jonoa. No, pitihän Doran kyllä saatua juoda pirtelönsä niin ei se jono paljoakaan haitannut.

Goottifriikki vilkaisi pinkkipäätä ja katsahti tuon jättikokoista pirtelöä, kulmaansa kohottaen.
”No, onko se hyvää?”, tuo kysyi ja kohotti nyt molempia kulmiaan kysymyksensä aikana. Tyttö kumartui hieman ja nuuhkaisi pirtelöä, nyrpistäen nenäänsä sen melko pistävästäkin hajusta. Jotenkin tuttu haju.. Ciara kuitenkin päätti jättää asian sikseen ja käveli jonoon. Tuo nojautui aitaan rennosti ja katsoi melko korkeaa laitetta. Tuolta sitten pudottaisiin. Tai no siis, pudottaisiin ja pudottaisiin. Tyttö joutui siristämään hieman silmiään auringossa, muttei pitkään kyllä jaksanutkaan tiirailla laitetta. Kyllä sen kyydissä ehtisi tiirailemaan.

Ciara siirsi katseensa Pandoraan ja oli juuri sanomassa jotain, kun tuon kännykkä pirisi. Tavallinen, kännykän mukana tullut ääni kertoi uudesta viestistä ja kulmiaan rypistäen friikkigootti kaivoi kännykkänsä esiin. Kännykkä oli myös simpukkamallia, ei mikään uusin versio muttei mikään vanhakaan. Tumma, muutaman naarmun omistava mutta täysin toimiva puhelin. Tyttö napautti kannen auki ja painoi näppäintä – avaten viestin. Viesti oli tuon isältä, mutta lähettäjänä ei tosiaankaan lukenut isä vaan Bill.

”Maria, minä ja kaksoset lähdimme katsomaan Marian äitiä. Hän oli kaatunut suihkussa ja joutunut sairaalaan. Jääkaapissa on kasvispadan tähteet ja jätin rahaa – voit tilata pizzaa. Tulemme takaisin parissa päivässä.” Ciaran ilme oli nyrpistynyt ja tuo sulki kännykän. Maria ja kaksoset. Aina sama syy. Tuhahtaen friikkigootti liikkui eteenpäin jonossa.

Pandora saalisti pillin hampaidensa väliin, ja joi kummallisen hajuista ja oudon sivumakunsa omaavaa banaanipirtelöä, kallistaen päätään. Hän katseli laitteita Ciaran kysymyksen jälkeen, mutta ei kerennyt sanoa mitään kun toinen jo päätti minne he menisivät.
"Haha, toi näyttää kivalle! Ja sit mä haluun vuoristorataan, vaikka se olis varmaan jotain lähemmäs kymmenes kerta tänään. Mut vuoristoradat on mun suosikkeja", tyttö selitti iloisena, lähtiessään Ciaran perään, mutta sotkeutui jalkoihinsa ja meinasi lentää turvalleen maahan mutta onnistui oikaisemaan koipensa ajoissa.
"Hihihihihihi", tyttö kikatti, olo oli hivenen kummallinen. Kasvoja kuumotti ja tuntui kuin hän olisi irtautumassa tästä maailmasta. Ehkä kaikkien laitteiden pyöritykset olivat viimeinkin saaneet hänen päänsä lopullisesti sekaisin.

"Joo, tää on hyvää mut tää haisee pahalle, hehehee, ja vähän hassu sivumaku, mut se nyt on oletettavissaki ku tälläsestä paikasta ostaa, hhihihi", Dora selitti, kikatellen vähän väliä. Ei hän edes tiennyt mille nauroi, kaikki vaan tuntui yltiömäisen hassulta yhtäkkiä.
Panda pompahteli Ciaran vierellä, ja kävi kikattamaan hurjasti säikähdettyään kun tuon puhelin pirahti, ja sillä välin kun tuo lueskeli viestiään, Dora joi kerralla varmaan puolet jättimäisestä pirtelömukista. Ja kun he siinä hetken jonottivat, he olivatkin jo ensimmäisinä jonossa ja Panda ryysti viimeisetkin pisarat pirtelöstään ja heitti purkin roskikseen samalla kun näytti rannekettaan. Hän hypähteli laitteeseen, tosin kaatui jälleen kerran ennen kuin pääsi edes istumaan.

Scenetyttö istahti laitteeseen ja heilutteli jalkojaan levottomana kuten aina. Näkökenttä tuntui sumenevan vähitellen, kaikki oli epäselvää, ja hänen päässään humisi. Olo oli todella kummallinen, mutta se vain nauratti häntä; itseasiassa kaikki nauratti häntä tällä hetkellä. Pandora hihitteli ja kikatteli kaikille ja kaikelle, hyräillen välillä jotakin energistä sävelmää, kiemurteli ja pomppi paikallaan, nauroi hurjasti ja kovaäänisesti kun näki pellepukuun sonnustautuneen puiston työntekijän. Hän nauroi aivan liikaa ja liian kovaa, höpisten myös itsekseen kaikenmaailman omituisia juttuja.
"Hahahahaaha... Kato, Ciara, kato! Näät sä noi muurahaiset, ni, noi, kato... ne kantaa vaaleenpunasta norsua ja niillä on pellepuvut päällä, vau, kato, Ciara!" pinkkipää kailotti ja osoitti maassa olevia muurahaisia jotka kulkivat jonossa, tosin ilman pellepukuja ja norsua. Huvipuiston työntekijä tuli tarkastamaan kaikkien kohdalta turvalaitteiden pitävyyden ja että ne olivat kiinnitetty oikein, ja tuo katsahti Pandoraan kummastuneena.

♣ köh, Pandalla on huono viinapää 0:---)) ♣

Ciara tuijotti kulmiaan kohottaen kompuroivaa ja housuistaan melkein hyppivää Pandaa, joka jopa pääsi istumaan saakka. Tuo näytti omaa rannekettaan ja käveli rauhallisesti istumaan pinkkipään viereen. Pistävä haju aistittiin kyllä heti ja mustahiuksinen siirsi katseensa toiseen, siristäen silmiään. Tuo nuuhkaisi ilmaa ja rypisti hieman kulmiaan. Pandahan haisi ihan alkoholilta! Ei kai.. olikohan se pirtelö ollut terästetty? Toivottavasti ei.

Kuitenkin pinkkipää vain vahvisti Ciaran luulot kikatellessa ja nauraessa ja hyräillessä. Varsinkin muurahaisjuttu sai tytön huokaamaan raskaasti. Työntekijä oli varmistettuaan turvakaaret kerjennyt jo mennä koppiinsa, eikä tyttö päässyt siis enää pois känniääliön kanssa. Toivottavasti Panda ei oksentaisi tai sekoilisi mitään. Laitteen lähtiessä nousemaan ylemmäs, tyttö siristi silmiään ja tuijotti pinkkipäätä.
”Helvetti sä olet kännissä!”, tuo sihahti jopa vihaiseen sävyyn ja kiristeli hampaitaan. Joutuiko Ciara nyt kuskaamaan toisen kotiin tai jotain?
”Tän laitteen jälkeen sä lähdet kotiin! Missä sä asut?”, friikkigootti kyseli ja ei huomannutkaan, että laite oli jo kiivennyt tornin huipulle.

Hetken se oli paikallaan, ennen kuin putosi alas. Ciara ei voinut estää pientä huutoaan – kyllä se oli vatsan pohjassa ihan mukavasti tuntunut.

Pandora heilutteli jalkojaan levottomasti, sulki välillä silmänsä sillä maailma pyöri. Miksi se pyöri? Joko he olivat menneet johonkin pyörivään laitteeseen? Tuntui oudolta, mutta hassulla tavalla oikein mukavalta. Aurinko paistoi. Ihmisten liikkuminen ja muu tuntui hidastuneen, ja välillä se nopeutui uskomattomasti. Joku puhui jotakin lähellä, ja kesti hetken ennen kuin kikatteleva Panda tajusi kysymyksen ja kääntyi hitaasti katsomaan tyttöä vieressään.
"Oi!" scenetyttö hihkaisi, ja hymyili toiselle suloisesti.
"Sä oot niiiiiiiiiin kaunis", Dora huokaisi ja tuijotteli toista pää hiukan kallellaan, kiljaisten sitten kun vilkaisi poispäin. He olivat korkealla, ilmassa, apua apua! Hän tippuisi maahan ja kuolisi, voi ei! Pandora kiljui kauhuissaan, silmät selällään kun laite putosi alaspäin. Silloin hän vasta tajusi että he olivat huvipuistolaitteessa, ja tyttö lopetti kiljumisen mutta katsoi silmät kosteina Ciaraa. Hän oli äsken pelästynyt kuollakseen.

"Ei, Ciaraa, eii, en mä tiedä missä mä asun", Panda mutisi otsa rypyssä, hän ihan oikeasti yritti muistella missä asui mutta ei jaksanut muistaa. Kun laite pysähtyi, pinkkipää tuijotti Ciaraa silmät kosteana ja koiranpentumaisesti. Hän räpelsi turvalaitetta pois ja nousi sitten pois laitteesta josta ihmisiä valui poispäin. Hän kompastui jälleen, ja alkoi kikattamaan hervottomasti, nousematta ylös. Hän vain kierähti selälleen ja katseli vaaleansinistä taivasta kikattaen.
Juuri kun muutama huvipuiston työntekijä alkoi kävellä Doraa kohti, pomppasi pinkkipää äkkiä ylös horjahtaen, mutta säilyttäen tasapainonsa. Tyttö hihitteli itsekseen ja käveli ensin laitetta ympäröivää aitaa päin ennenkuin osui oikeaan rakoseen ja käveli huojuen ja kompastellen johonkin suuntaan edes tietämättä minne meni. Panda törmäili moniin ihmisiin, aiheuttaen älähdyksiä ja kiukkuisia mutinoita, mutta tyttö vain hihitti välillä, hoiperrellen eteenpäin ja kaatui muutaman kerran.

Ciara kohotti kulmiaan Pandan houraillessa jotain tytön kauneudesta ja seuraavaksi irvisti, toisen kiljuessa kuin kaulaa leikatessa. Pinkkipään seuraavat sanat aiheuttivat friikkigootille lähes harmaita hiuksia. Ei Pandaa voinut jättää hoipertelemaan tänne! Kiroten Ciara lähti scenen perään ja seurasi tuon kompurointia, saavuttaen siksi helposti tytön.
”Sinä, neitoseni, lähdet nyt kotiin.”, tuo totesi ja tarrasi kiinni pinkkipään ranteesta sekä kiersi toisen käsistään tuon vyötärön ympärille. Näin tyttö sai kuljetettua Pandoran ulos huvipuiston porteista ja vilkuili ympärilleen. Ciara sihisi ja kiroili, yrittäen etsiä bussia tai vastaavaa yleistä kulkuneuvoa. Eipä näkynyt. Friikkigootti piti samalla pinkkipäästä kiinni, kun näpytteli taksifirman numeron ja tilasi taksin. Toivottavasti siinä ei menisi pitkään. Tuo työnsi kännykän takaisin housujensa taskuun ja kääntyi Pandaa päin. Ciara tarrasi toista olkapäistä ja ravisti hieman, saadakseen toisen lähes sataprosenttisen huomion.
”Panda, haluatsä kuulla mun suunnitelman?”, tuo kysyi ja kohotti kulmaansa. Tyttö ei kuitenkaan jäänyt odottamaan vastausta vaan jatkoi:
”Sä tulet meille, minun taloon nukkumaan pääsi selväksi ja sitten painut omaan kotiisi.”

Lähes heti sanojen perään taksi kurvasi pihalle ja kuski nousi autosta. Noin kolmikymppinen, ihan komea mies auttoi Ciaraa saamaan Pandoran autoon. Kaikkien ollessa kyydissä, friikkigootti kertoi osoitteensa ja hilpeä matka alkoi. Tyttö istui pelkääjän paikan takana, oikeassa reunassa takapenkillä. Tuo katseli maisemia ja rummutti reisiään käsillään. Taksissa, kiitos Pandan, leijaili kirpeä alkoholin haju.

# anteeksi hitit. <': toivottavasti ei haittaa.

+ ei haittaa <: +

"Kotiin? Kotiin, ei, ei, en mä mee kotiin... Missä mä asun?" Pandora selitti ja hymyili aurinkoisesti kaikille vastaantulijoille jotka suurin osa katsoivat häntä kummeksuen. Tyttö ei edes aluksi huomannut että Ciara oli kietaissut kätensä hänen vyötärölleen ja kuljetti häntä määrätietoisesti jonnekin. Minne, se oli eri kysymys. Pinkkipää vain hymisi itsekseen ja välillä höpötti jotakin sekavaa, lähinnä itsekseen mutisten ja kertoen ääneen huomioita joita teki ympäristöstä.
Yhtäkkiä he olivatkin pysähtyneet ja Ciara ravisteli häntä, ja Panda hymyili toiselle suloisesti, lihakset tuntuivat yhtäkkiä lakanneen toimimasta ja hän nojautui hitaasti toista vasten. Mutta sitten scene sai lihaksensa toimimaan taas ja hätkähti takaisin pystyyn ja rypisti otsaansa yrittäen kohdistaa katseensa Ciaraan.

"Jhuu... Ciara, hei..." Dora mumisi ja hymyili hajamielisesti eikä selvästikään ollut tajunnut sanaakaan toisen suunnitelmasta.
"Pussaillaanks?" hän kysyi ja tapitti toista suloisesti, selkeästi olettaen Ciaran haluavan pussailla kännistä, hyperenergistä scenetyttöä. Mutta sitten taksi kaarsi paikalle, jota Panda tuijotti suu raollaan. Auto, siihen tuli auto! Ja sen kuski tunki hänet Ciaran avustuksella istumaan takapenkille.
"Hei, hei, heeei! Mitä, mitä tapahtuu? Mihin me mennään? Yritätsä kaapata mut?" pinkkipää kyseli lähinnä kiinnostuneeseen sävyyn, ei säikähtäneenä. Mutta sitten Pandora kaartui makaamaan taksin takapenkille, huokaisten syvään ja sulki silmänsä tosin nukahtamatta. Hän vain halusi lopettaa maailman omituisen heilumisen.

# jatkuu täällä !