"There" is somewhere ahead of us

Oli hyvin varhainen, kirkas aamu. Juna-asemalla oli sopivasti vilskettä, kiireisten ihmisten kulkiessa laukut ja salkut käsissään, naisten korkokenkien kopistessa lattiaan. Eddie seurasi väsyneesti, juuri ja juuri raotettujen luomiensa välistä ihmisiä jotka vilistivät kuin muurahaiset. Tuo nuokkui muuten vielä tyhjässä junavaunussa pää vasten ikkunaa ja kädet tiukasti puuskassa. Aamut olivat aina vaikeita tälle räppäreihin kuuluvalle. Tuo oli saanut erään suuremman keikan sedältään, johon liittyi myös Los Angeles. Ja poikahan ei ollut todellakaan kieltäytynyt lähes ilmaisesta matkasta ja tauosta koulusta. Eddie oli saanut mukaansa myös Jeromen, hyväksi ystäväksi muodostuneen, mutta välillä täysin typerän räppärijätkän joka oli kuitenkin tällä hetkellä teillä tietämättömillä.

Poika käänsi kylkeään ja kääntyi nojaamaan selällään ikkunan suuntaan, nostaen jalat penkeille vieressään. Tuo kaivoi kännykän taskustaan ja alkoi nopeasti kirjoittamaan viestiä.
"This train iz leaving! C'mon!" Viesti lähetettiin ja perään Ed virnisti pikkupoikamaiseen tapaan. Ei juna lähtisi aivan heti, mutta kuitenkin. Tuo sujautti kännykän takaisin valkoisten collegehousujen taskuun ja punaista hupparia vedettiin paremmin päälle, räppärin ummistaessa silmänsä hetkeksi.

Samaanaikaan juuri lippunsa ostanut, vaaleahiuksinen tyttö käveli kohti oikeaa vaunua, joksi oli ilmoitettu vaunu 4 ja paikka 13 c. Christinalla oli yllään valkea, hyvin yksinkertainen t-paita, tummansiniset jalkoja syleilevät pillifarkut ja lyhyt, tyylikäs nahkatakki. Jalassa, lattiaa vasten joka askeleella naputtelivat Jimmy Choon mustan sävyiset korkokengät. Kädessään cheerleadereihin kuuluvalla oli Louis Vuittonin klassinen ja tyylikkään pieni käsilaukku. Meikkiä blondin kasvoilta löytyi sopivasti, hiukset oli jätetty auki ja korvissa välkkyivät suuret riippukorvikset.

Christina löysi melko leikiten oikean vaunun ja vilkuili ympärilleen lähes pelottavan autiossa tilassa. Eräässä vaunun nurkassa nuokkui tummaihoinen, räppärin oloinen poika jonka tyttö saattoi tunnistaa erääksi Astoninkin oppilaaksi ja omaksi luokkalaisekseen. Joku Edward tai sellainen tuo taisi olla. Mitähän asiaa ja rahaa roskaväellä oli Los Angelesiin? Varmasti mokoma pummasi. Tuhahtaen ja nenäänsä nyrpistäen upporikas blondi istuutui paikalleen, joka sattui olemaan vastapäätä tätä tummaihoista alemman klikin edustajaa. Ajatus aiheutti hienostoleidissä tietysti jonkinlaisia väreitä - mitä kaikki ajattelisivatkaan kun näkisivät nämä kaksi samassa junavaunussa ja vielä näinkin lähekkäin kuin viereisillä penkkirivistöillä? Ajatus oli kamala ja tytön olisi tehnyt mieli soittaa isälleen, ettei halunnutkaan Los Angelesiin junalla. Kyllä Kerryllä olisi ollut rahaa lennättääkin tyttärensä sinne.

# joo se hiukan tyhmä alotus ja venynyt ja sekava. Wrai ja Guinnevere tänne, järjestyksenä nyt vaikka. minä, se joka kerkeää ensin, sitten se toinen, minä jne..

Jerome nukkui kevyttä unta jossain aivan ventovieraan ihmisen kotona, ja hätkähti pinkaisten panikoivasti ylös kuullessaan tutun äänen, puhelimensa. "Voi vittu", miehenalku ähkäisi ja katsoi sängyllä makaavaa puolialastonta tyttöä, mitä helvettiä viimeyönä oli tapahtunut? Jeromella ei ollut aikaa selvittää sitä tai jakaa tervehdyksiä, saatika kysellä öisen emäntänsä nimeä. Poika noukki vaatekappaleita lattialta ja kiskoi ne ylleen hätäisesti. Musta ja suurikokoinen huppari heitettiin olalle ja poika lähti suunnistamaan ulko-ovea kohti. Kadun näkymä oli tuttu, se oli hänen kotikatunsa - valitettavasti. Jerome puhisi itsekseen ja lähti ottamaan ripeitä askeleita kotioveaan kohti, huonovointisuus näytti hellittävän raikkaassa ilmassa.

Huoneeseensa päästyään Jerome etsi ensimmäiset vastapestyt vaatteet jotka sai käsiinsä, kiskoi ne ylleen ja ajatteli käyvänsä suihkussa myöhemmin. Räppäri kaivoi pienestä pahvilaatikosta kaikki säästetyt rahansa ja sulloi ne ohimennen lompakkoonsa, napaten sitten vielä pienen minigrip-pussin kannabista mukaansa. Ulko-ovi avattiin ja ruskeasilmäinen astui jälleen ulos miettien, missä hänen äitinsä mahtaisi sillä hetkellä olla, tälläkertaa asia ei häntä vaivannut kovinkaan paljoa ja vihreämustaan printtihuppariin, tummansinisiin ja roikkuviin farkkuihin sonnustautunut Jerome lähti kävelemään kohti rautatieasemaa. Kädet kaivoivat hätäisesti puhelinta taskusta ja sormet avasivat näppäilukon, "CU in 5 min, bro!", tuo tekstasi nopeasti ja lähetti sekavan viestin ystävälleen, Eddielle. Rautatieasema häämötti jo, ja poika kaivoi edellisiltana ostamaansa lippua taskustaan. Pienen etsinnän jälkeen se löytyi ja hän otti suuren askeleen sisään junaan, jonka oletti oikeaksi.

Jerome kaivoi jälleen puhelinta taskustaan ja etsi yhteystiedoista Edin numeron, painaen sitten vihreää luuria. Muutaman piippauksen jälkeen poika katkaisi kuitenkin puhelun, bongattuaan ystävänsä parin penkkirivin päästä. Ruskeasilmäinen tupsahti istumaan Eddien viereen leveä virne naamallaan, "Arvaa, et arvaa... Mulla kävi flaksi eilen, en vaan muista siitä mitään", poika selosti ja katseessa oli huima annos pikkupoikamaisuutta ja innokkuutta.

// tuon Jayceen ens vastaukses mukaan

Ana näytti keskisormea kahdelle pojalle, jotka tuijottivat heitä rautatieasemalla. Oli varhainen aamu ja he olivat etsimässä oikeaa junaa, joka veisi heidät Los Angelesiin. He tarvitsisivat molemmat lisää vaatteita, eli puhtaasti shoppailureissu olisi tulossa.
"Toi on meidän." Hale totesi sitten ja osoitti vaunua, joka sattui olemaan oikea. Sisarukset nousivat junaan ja naiseutta edustava kaivoi lippunsa esiin ja asteli vaunua eteenpäin. Isoveli laahusti perässä. Ei niinkään väsyneenä, vaan tympääntyneenä. Häntä ei olisi millään huvittanut lähteä juuri tänään toiseen kaupunkiin tai istumaan junaan. Illalla olisi ollut loistavat bileet ja siellä olisi rahaa voinut tienata pilvin pimein. Ana oli kuitenkin ollut niin innoissaan tästä reissusta jo monta viikkoa, ettei sitä ollut kehdattu sitten enää perua...
"Tässä on meidän paikat." Ana ilmoitti hymyillen ja istahti suoraan ikkunapaikalle. Hale istahti samantien toisen viereen ja bongasi käytävän toiselta puolelta kaksi tuttua kasvoa. Molemmat olivat heidän koulusta. Ei hän koskaan ollut kummallekaan jutellut, mutta friikillä oli todella hyvä kasvo muisti. Pitäisi vahtia Anaa. Tyttö kun ei voinut sietää nättejä kermalaisia yhtään.

Poika suoristi hieman mustia lahkeitaan. Hän toivoi, että myös LA:ssa olisi yhtä lämmin kuin heillä. Muuten hänelle saattaisi tulla näissä vaatteissa kylmä. Paitakaan ei ollut mikään vuosisadan lämpimin keksintö. Se kun oli vain musta napapaita, hihaton sellainen. Eipä se siis pahemmin lämmittänyt. hiukset Halella olivat tänään violetin sävyiset ja meikit tietenkin sen mukaiset.
Siskoon vilkaistiin hieman. Tuo katseli ikkunasta ulos vaiteliaana ja miettiväisenä. Kai tästä voisi tulla ihan mukava matka. Tulivathan he sentään paremmin kuin hyvin toimeen. Toivottavasti amfetamiini ei vain loppuisi kesken reissun. Sitä ei ollut helppoa lähteä etsimään lisää vieraasta kaupungista. Sitä oli kerran kokeiltu ja putkaan joutuminen oli käynyt turhan lähellä. Anakin oli pukeutunut persoonallisesti nii kuin aina. vaatetus oli pääosin pinkkiä. Ei tuollekaan mikään lämmin tulisi, jos LA:ssa vaikka sataisi kaatamalla vettä. Ehkä toinen oli kuitenkin älynnyt pakata heille takit mukaan... Toivottavasti. Anan hiukset olivat myös särähtävät ja veivät paljon tilaa. No, he olivat taas hieman persoonallisempi kaksikko, mutta tuijottamiseen oli kyllä saatu tottua parin vuoden aikana. Mutta he olivat mitä he tahtoivat ja sitä ei kukaan pystyisi muuttamaan.

Anan katse siirtyi ikkunasta veljeen ja tuolle hymyiltiin. Hän oli sanomassa jotain, mutta sanat jäivät kiinni kurkkuun, kun toisella puolella istuvalle räppärille tuli seuraksi toinen samanoloinen. Tai ainakin tytöstä nuo näyttivätkin samalta.
"Jos mä joudun kuuntelemaan räppii tän koko matkan, nii mä en kestä..." Cybertyttö sihahti hiljaa hamppaittensa välistä ja kurtisti lisäksi kulmiaan bongattuaan erään kerman edustajan läheltä. Siitä friikki ei kuitenkaan kommentoinut sanaakaan. Hänen pitäisi vain pysyä rauhallisena. Eihän junasta olisi kiva lentää huonon käytöksen vuoksi.

//Vähä kökköö tekstii >< Mut niinhän nää alut tuppaa ain olemaan xD //

Christina parahti tuskastuneesti nähdessään friikkisirkuksen saapuvan junaan. Neonvaloilta näyttävä kaksikko onneksi istuutui kauemmas, luultavammin ainakin pari penkkiriviä edemmäs kuin tyttö itse. Tuo kaivoi laukustaan pienen peilin ja tarkisti meikkinsä, päättäen hieman lisätä puuteria muutaman sudin vedon verran. Myös huulet saivat uuden, kevyen kerroksen kiiltävää huulikiiltoa. Meikin lisäilyn jälkeen tyttö heitti tavarat takaisin laukkuunsa ja seurasi katseellaan uutta matkustajaa; lökäpöksyistä räppäripoikaa joka lysähti suoraan toisen räppärin viereen ja alkoi heti kehua jotain panoaan.
"Eikö teil oo muuta mielessä?", cheerleader tuhahti itsekseen ja heilautti kädellään hiuksiaan, yrittäen samalla olla kaukana kaksikosta joka oli selvää roskaväkeä. Noilla oli myös jotain tekemistä huumeiden kanssa kuulema, mikä ei olisi hyvä asia. Ties mitä hulluja.

Christina kaivoi laukustaan pinkin sidekickinsä ja katsoi kriittisen oloisena kelloa. Enää muutama minuutti ja juna lähtisi - hyvä. Tuo etsi laukustaan myös karkkipussin, josta heitti pari punaista ja sydämenmuotoista karkkia suuhunsa.

Eddie puolestaan oli ollut vain puoliksi hereillä, kun kaksi jotain avaruusolion näköistä tyyppiä oli astunut junaan ja jäänyt istumaan jonnekin etuosaan. Poika oli juuri pudottanut jalat penkiltään ja nojautunut ikkunaan, kun Jerome oli saapunut. Ja ilmeisesti vain kehumaan petionneaan.
"Vau, tosi upeeta.", tuo sihahti ja paransi asentoaan nyt, kääntyen ystävänsä puoleen.
"Tällä kertaa ei sit mitään sekoilui.. On tulos iso keikka.", räppäri jatkoi sitten ja virnisti leveästi. Sitten tuon katse harhautui muuhun väkeen ja poika kumartui enemmän kaverinsa puoleen.
"Kato mitä joulukuusia.. Ja toi kissa taitaa olla meidän luokkalaisii, vai?", Ed kysyi kuiskaten ja virnisti, iskien silmäänsä samaan suuntaan katsovalle Christinalle jonka ilme näytti vain kauhistuvan.

Jerome virnisti mielestään hurmaavasti vastapäätä istuvan tytön suuntaan, "Älä beibi kiukuttele, kyllä musta sullekkin riittää!", poika vakuutteli paljastaen valkean hammasrivistönsä jälleen, samalla kun kohotti kulmiaan antaen kaiken sisäisen charmin tulla esiin. Katse siirtyi vieressä istuvaan ystävään ja Jeromen kasvoille tupsahti hiukan epäilevä ilme, "Eiks me ehditä tutkiin L.A:n naistarjontaa?" poika tuhahti pettyneenä ja nosti koipensa laiskasti vastapäätä olevalle vapaalle penkille. "Hoh oli villi yö, bro!" tuo rääkäisi vielä kimeästi ennenkuin kiskoi hupun päähänsä ja yritti sulkea silmänsä. "Juu on se... kissa kurnau" hän vastasi vielä Eddien kysymykseen ja virnisti vaisusti, pitäköön poika kissansa jos mieli teki, hän haluaisi tiikerin.

Jaycee nosti kärsinyttä olkalaukkuaan paremmin olalleen ja puski paikkaansa etsivien ihmisten läpi, muutama pahoittelun hän vaivautui sanomaan ääneen töniessään ihmisiä pois tieltään. "Vittu", tuo manasi ja astui lipun osoittamaan vaunuun, ryhtyen tutkailemaan mahdollista istumapaikkaa. Tyttö katsoi epäilevänä kahteen räppäripoikaan ja nenäänsä nyrpistelevään muotihulluun, ja pyöräytteli silmiään päivitelläkseen tulevia matkakumppaneitaan. "Siirrätkö koipes, täs on mun paikka", Jaycee käskytti penkillä jalkojaan lepuuttavaa räppäriä ja kiinnitti Jeromen huomion hetkeksi. "Perkele... Hei sähän oot Jaycee?" ruskeasilmäinen totesi pieni hymy kasvoillaan ja siirsi jalkansa takaisin lattialle, kerta käsky niin kävi. "Kiitos, ja joo taidan olla", Jaycee vastasi ja istui kantamuksineen kermalaisen viereen luoden tuohon epäilevän katseen, - tästä matkasta tulisi ilman muuta mielenkiintoinen.

Hale tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi. Hän ei muutenkaan viihtynyt koululaisten seurassa ja nyt junaan oli sattunut pari sellaista. Tosin, eipä Anakaan yleensä kovinkaan sosiallinen muita kuin cybereitä kohtaan ollut... Kai se vain johtui siitä, ettei kukaan nähnyt heitä muina kuin friikkeinä. Olisipas kaikille mehevä yllätys, jos he joskus pasahtaisivat koululle ilman mitään tamineita. Tuntui vaikealta tuninstaa edes itseään peilistä ilman meikkiä ja hiuslisäkkeitä.
"Hale? Eiks toi oo Mattin ex-muija?" Ana keskeytti sitten pojan ajatukset kysymyksellä ja Hale käänsi katseensa vaaleaan tyttöön, joka oli istuutunut toisten koululaisten luo.

Friikkipoika naurahti ääneen.
"On se..." Hän vastasi jatkaen virnuilua ja katsoen tyttöön. Matt oli joskus järjettömässä humalassa avautunut kertomaan heille extyttöystävästään. Näyttänyt valokuvia ja kaikkea. Se oli ollut hervottoman hauskaa. Tai, ei se kertominen, vaan se morkkis mitä pahis oli kokenut aamulla herätessään. Kun tuo oli tajunnut kertoneensa kahdelle friikille suurimpia salaisuuksiaan. Se miten he olivat eksyneet samoihin kemuihin, oli kyllä sitten jo aivan toinen tarina.

"Jos noist kumpikaan noist kimmoist rupee puhuun yhtään mitään ärsyttävää, niin kyllä kolahtaa..." Ana uhosi hiljaa veljensä vierellä. Oli miltei koomista, miten toinen koki niin suurta vihaa kermalaisia kohtaan.
"Ei Jaycee oo kermalainen. Muistas se ennen ku nosta kissatappelun." Hale kuiskasi mahdollisimman hiljaa takaisin.

Vedän pois ^^ Kuukauteen ei vastausta oo kuulunu =)