All you say is "blah, blah"

// Kuka vain Violetin seuraksi, tyttö on tälläkertaa tämän näköisenä liikenteessä

Violet oli saapunut koulun ruokalaan, sillä olihan juuri ruokatunti ja tällä pohjattoman vatsan omaavalla tytöllä oli jo nälkä. Aamupalastahan oli jo melkein kolme tuntia! Viola oli katsonut ruokalistasta, että tarjolla oli lasagnea, salaatteja ja jälkiruuaksi donitsi. Niillä kyllä siis selviäisi loppupäivän. Tytöllä oli tällä kertaa päällään punainen hame valkoisilla palloilla, sellainen ihanan fiftarityylinen hame siis. Yläosana toimi kirpputorilta löydetty täydellinen vanha pinkki Minni Hiiri toppi, jossa oli kukkasydän Minnin ympärillä. Violethan ei välittänyt mitä muut hänestä ajatteli, vain se mikä itsestä oli ihanaa päällä oli riittävä syy pukea sellainen vaate päälle. Kenkinä toimivat tänään punaiset tennarit ja hiukset oli pörrötetty kiharalle ja päässä oli punainen rusetti. Huuletkin oli maalattu kirkkaan punaisella huulipunalla ja kynnet samalla värillä, mutta koristeena oli vielä valkoisia palloja. Silmät oli kehystetty tummalla silmämeikillä ja kaikki oli ollut valmista. Eihän tätä näkyä olisi oikeastaan pahikseksi voinut edes taaskaan uskoa, mutta siinä klikissä tyttö oli. No, eipä se klikki tyttöä haitannut. Eihän hän välittänyt.

Violet oli napannut tarjottimen ja siihen lautasen, ruokailuvälineet ja lasin. Lautaselle kasattiin vähän salaattia ja iso annos lasagnea. Pienelle lautaselle napattiin peräti kaksi donitsia, vaikka olisi saanut ottaa vain yhden. Violet ei välittänyt. Eivät nuo ruokalantädit välittäneet, tai eivät uskaltaneet alkaa sanomaan mitään Violetille. Lasiin otettiin mehua ja sitten lähdettiin etsimään vapaata paikkaa. Ainoa vapaa pöytä löytyi ruokalan perältä ja tyttö tallusteli rennosti sinne. Katseet kävivät tässä hieman erikoisessa näyssä ja tyttö vain virnisti kylmästi tuijottelijoille. Tuolille istahdettiin ja tarjotin asetettiin pöydälle. Neito lösähti istumaan penkille ja tarttui oitis kiinni ruokailuvälineisiin ja iski haarukkansa lasagneen.
"Mmmm..", pääsi nautinnollinen mumina tytön suusta. Ruoka oli niin täydellistä, varsinkin kun oli nälkä. Vaikka ainahan Violet tykkäsi koulun ruuista, itseasiassa kaikista ruuista melkeinpä. Tyttöhän söi kuin raavas rekkamies, eikä silti lihonut minnekkään suuntaan. Kiitos geenien. Tyttö oli itseasiassa melkein anorektikon mitoissa, ellei lihaksia laskettaisi mukaan, joita oli ihan kiitettävästi kuitenkin kertynyt.

Katse kävi hetken muissa oppilaissa, mutta kauaa ei jaksettu keskittyä nyt noihin. Ruoka vaikutti paljon kiinnostavammalta ja sitä haarukoitiinkin äijämäisesti suu täyteen. Mitäpä sitä turhaan hienostelemaan, kun oli nälkä.

//Miepäs voisin tuoda Nanan. Tyttöseni tänään//

Ruokala oli todella täynnä sinä päivänä. Pieni japanilaistyttö jonotti hakemaan syötävää kärsivällisesti. Jono liikkui hitaasti ja tuntui jopa ikuisuudelta, että se liikahti edes hieman. Nanaa kuitenkin lohdutti, että hänen listasta lukemansa päivän ateria kuulosti todella hyvältä. Lasagnea, nam! Ja kaiken kruunasi vielä donitsi jälkiruuaksi. Tosin salaattiakin oli syötävä, Nana muistutteli itseään. Hän tavoitteli terveellistä elämää, joka toisinaan tuntui liian haastavalta. Minkäs sille voi, jos tykkää karkista ja leivoksista. Ja kaikesta makeasta.
Muutama ikuisuus oli kerinnyt kulua, kun jono liikahti muutaman askeleen. Nana suki varovasti ruskeita hiuksiaan. Hattu oli jäänyt ruokailun ja tuntien ajaksi kaappiin lojumaan. Sieltä sen taas saisi, kun koulu loppuisi. Hän vilkaisi myös nopeasti vaatteitaan. Musta hame oli hänen lempivaatteitaan ja punainen neulepaita sopi täydellisesti mustan topin päälle! Vyön ja asusteet neitokainen oli vasta ostanut shoppailureissullaan edellispäivänä. Olihan niitä heti pakko päästä käyttämään.
Vihdoin jono eteni sen verran, että Nanakin pääsi ottamaan ruokailutarvikkeensa. Hän otti tarjottimen ja lastasi sen lautasella, aterimilla sekä mukilla. Lasagne sai peittää lautasesta puolikkaan ja salaatti toisen puolikkaan. Herkullisen näköinen donitsikin pääsi mukaan kuormaan. Nana valitsi mukiinsa tällä kertaa vettä ja lähti sitten etsimään pöytää, jossa syödä. Huonoksi onnekseen hän sai huomata ruokalan olevan aivan täynnä. Pöydät oli ainakin suurimmaksiosaksi jokainen vallattu, eikä Nana halunnut liittyä kikattavien kermalaisten tai tumaapuhuvien hevareiden seuraan.
Hän huokaisi hiljaa ja asteli hieman epävarmana eteenpäin. Hän vilkuili ympärilleen tiuhaan ja huomasi sitten erään tummahiuksisen tytön istuvan pöydässä yksinään. Nana astahti muutaman askeleen tyttöä kohti. Jospa hän saisi syödä samassa pöydässä kuin tuo tyttö. Ulkonäöllisesti tyttö vaikutti mukavalta. Hänellä oli söpöt vaatteetkin.
Nana keräsi rohkeutensa ja suuntasi tuon pöydän luo. Hän seisahtui sen viereen katsoen tyttöön. Ilmeestä paistoi pieni epävarmuus.
"öh.. tuota.. Saisinko istua tähän?" hän kysyi. "Muualla ei ole tilaa.." Hän katsoi tuota hyvällä ruokahalulla, ilmeisesti, syövää tyttöä ja toivoi, että vastaus olisi myöntävä. Nana olisi varmasti hyvin nolona, jos toinen sanoisi ei. Ja hän mietti, riittäisikö hänen oma rohkeutensakkaan uudestaan kysymiseen joltain muulta.

// Jee, kiitos : D

Violet ei ollut kiinnittänyt lähestyvään tyttöön ollenkaan huomiota, sillä ruoka oli vienyt tällä hetkellä kaiken mielenkiinnon. Vasta kun tuo tyttö oli avannut suunsa ja kysynyt jotakin istumisesta, havahtui Viola maailmoistaan. Tyttö nosti katseensa toiseen tyttöön, joka vaikutti ihan ok tyypiltä. Tuo toinen ei ainakaan ollut kerman väkeä, joten kaikki sen jälkeen kelpasi tämän pahiksen seuraan.
"Senkus istut, en mä tätä pöytää tietääkseni omista", Violet vastasi sitten saatuaan syötyä suutaan vähän tyhjemmäksi. Violet jopa pienen hymynpoikasen heitti tuolle vielä tuntemattomalle tytölle. Sitten nuori nainen taas lappasi vähän tuota herkullista ruokaa suuhunsa ja sen jälkeen joi kulauksen juomastaan.

"Saanko udella, että kukas sä oot? Ei olla taidettu samoilla tunneilla olla? Tai sit en vaan muista, mikä on kanssa mahdollista", Viola jatkoi sitten saatuaan suunsa tyhjäksi ja pyyhki samalla servetillä huuliaan ruuasta. Pahis loi pienen ystävällisen katseen sitten tuohon toiseen tyttöön ja laittoi servetin takaisin tarjottimelle, samalla ottaen kulauksen mehustaan. Lasagnesta oli vielä vähän jäljellä, ja tyttö alkoi olla vähän täynnä. Ei sillä, kyllä koko ruoka menisi ihan kepoisesti mahaan asti ja donitsitkin varmasti löytäisivät reitin suuhun. Ruokaa ei ikinä jätettäisi lautaselle ja vietäisi roskiin! Mitä tuhlausta sekin olisi.

Hieman jännittyneenä rokkari katsoi toista tyttöä. Vastauksessa näemmä kesti hetken. Helpotuksekseen Nana sai kuitenkin kuulla saavansa liittyä tuon tytön seuraan. Hän soi tytölle hymyn ja laski tarjottimensa pöydälle. Hän istui tyttöä vastapäätä ja kävi oman ateriansa kimppuun. Kouluruoaksi lasagnekin oli yllättävän hyvää!
Japanilaistyttö oli saanut jo mukavasti nauttia ateriastaan, kun tuo toinen tyttö avasi suunsa. Ai niin! Nana oli kokonaan unohtanut esittäytymisen! Oltiinpas sitä oltu epäkohteliaita!
"Ka.. Nana Kawai", hän hymyili tytölle kertoen sekä etu- että sukunimensä. Hän myös nyökkäsi pienesti esittäytymisen perään. Japanissa olisi kohteliaasti kumarrettu, mutta täällä se ei ollut tapana. Silti tuntui jotenkin mukavalta edes nyökätä.
Nana pudisti päätään. Jos hän olisi tavannut tytön, hän todennäköisesti muistaisi.
"Ei varmaankaan", hän sanoi. Hän katsahti taas ateriaansa aikoen jatkaa syömistään, kun nostikin taas yllättäen katseensa.
"Niin.. Ja kuka sä oot?" hän kysyi kurtistaen pienesti kulmiaan omalle kömmähdykselle. Ei kai nyt niin hermostuttavaa ollut tutustua ihmisiin? Tässä tapauksessa näytti olevan.
Nana jatkoi syömistään. Hän myös joi välillä juomastaan, kun suuta alkoi kuivaa. Ruokalautanen tyhjeni yllättävän nopeasti.
"Millä luokalla sä oot?" hän kysyi yhtäkkiä. "Kun en muista, että oisin nähnyt sua aiemmin.."

Violet katsahti toista hieman ihmetellen, kun toinen meinasi änkyttää. Tai siltä se ainakin kuullosti. Eihän Violassa ollut mitään pelättävää? Vai oliko toinen tehnyt jotain Justinille ja tiesi sitten Violetin? Juuri ajatuksien lenneltyä toinen pudistelikin päätään ja sanoi ettei he olleet tavanneet. Violet nyökkäsi hajamielisesti vieläkin ajatuksissaan ja söi lasagnen loppuun lautaseltaan.
"Violet vaan", pahis sanoi sitten ja koki turhaksi esitellä sukunimeään. Mitäpä sillä toinen tekisi, ei sitten mitään. Eihän Violetkaan toisen sukunimellä mitään tehnyt. Etunimellähän sitä puhuteltiin. Pahis pyyhki sitten lasagnen jämät kasvoiltaan ja hörppäsi taas mehustaan katsellen samalla huvittuneena ympärilleen. Pieni vihanpuuska kuitenkin kävi, kun tämä neitokainen huomasi yhdessä pöydässä kikattavia cheerleadereita. Ainakin tuo yksi oli kerran Justinia kiusannut. Sitä Violet ei antaisi koskaan anteeksi. Kukaanhan ei hänen Justiniaan pompottaisi!

"Kolmannella", Violet vastasi sitten ohimennen toisen kysymykseen ja käänsi katseensa tutkien toista päin. Violakaan ei kyllä muistanut nähneensä tuota japanilaisen näköistä tyttöä.. Ehkä toinen oli nuorempi? Tosin ei olisi ihme vaikka olisi samalla luokallakin, tyttö kun ei hirveästi hengaillut saati tutustunut koulun tyttöihin. Enemmän hän kuului jätkien seuraan ja viihtyikin niiden kanssa paremmin.
"Ei olla varmaan sit törmäilty sen kummemmin.. Millä luokalla sä sit oot?", Violet päätti kysyä kohteliaana, vaikkei nyt kovin innostunut ollutkaan tutustumaan. Vaikka ei tuossa Nanassa ollut vielä mitään ärsyttävää, ja ilmeisesti toinen ei ollut kermaa, kun oli tähän pöytään istunut. Joten ei siksikään ollut mitään syytä vihata toista. Ehkä tuolle tytölle pitäisi antaa mahdollisuus.

Toinen tyttö esittäytyi Violetiksi. Violet. Kiva nimi, Nana tuumi hiljaa mielessään sanomatta asiasta kuitenkaan ääneen. Kun Violetkaan ei sukunimeään kertonut, alkoi Nanaa pienesti kaduttaa että hän kertoi. No jaa, mitäpä tuosta. Ei kai siitä mitään haittaakaan voisi olla. Toinen varmaan unohtaisi sen muutenkin pian. Nana lappoi ruokaa suuhun. Koulun lasagne oli yllättävän hyvää. Lasagnen lähestyessä loppuaan, Nana siirtyi syömään ensin salaatit ja vasta sitten lasagnen loppuun. Ja paras odotti tietysti viimeisenä. Donitsi!
Violet kertoi olevansa kolmannella luokalla. Ei siis ihme, jos he eivät olleet tavanneet! Hehän kävivät täysin eri tunneillakin. Nanahan oli kuin olikin Violetia nuorempi. Kaksikin vuotta. Nana pudisti päätään toisen toteamukselle.
"Tuskin. Oon vasta ensimmäisellä", tyttö kertoi. Hän hörppäsi taas mahuaan tarkkailen mahdollisimman vaivihkaa sivusilmällä Violetin ilmeitä. Hän ei oikein tiennyt mitä Violet hänestä ajatteli ja se jostain syystä kiinnosti häntä kumman paljon tässä tapauksessa. Hän oli kuitenkin sen verran huono tulkitsemaan muiden ilmeitä ja eleitä, ettei oikein osannut päätellä mitään. No jaa, eiväthän he olleet edes kunnolla tutustuneet tai puhuneet!
"Hameesi on muuten todella kiva", Nana totesi sitten. Kuulosti ehkä tyhmältä. Todella tyhmältä, mutta muuta hän ei oikein keksinytkään. Ja lisäksi se hame oli todella kiva hänen mielestään.
Äkkiä Nana alkoikin miettiä, mihinhän klikkiin toinen kuului? He tuskin olivat samassa klikissä.. Tai itseasiassa saattoivat ollakkin. Nana päätyi lopputulokseen, että Violet tuskin oli kermalainen. Ne nirppanokat olivat aivan toista maata kuin häntä vastapäätä istuva tyttö. Nanan tietojen mukaan. Hän ei ollut koskaan erityisesti ollut tekemissä kerman väen kanssa. Asiaa jonkin aikaa pohdittuaan, Nana totesi, ettei viitsisi kysyä toisen klikkiä. Violethan saattaisi vaikka luulla, että sillä olisi jotain merkitystä Nanalle...

//Anteeksi kesto.//

// Ei mitään, mullakin tässä on ollut kaikkea niin ihan hyvä, ettei kaikki pelit sattunut samaan aikaan tulemaan vastausvuoroon :'D

Violet nyökkäsi toisen sanoille. Jaa, että ensimmäisellä. Ihmekös tuo, ettei Viola ollut toista huomannut ennen. Eihän heillä ollut yhtään samaa tuntiakaan mahdollista olla. Muutenkin ykköset kulkivat aivan eri seuroissa yleensä ja ruokailutkin oli porrastettu. Nyt Violet oli vain sattunut hieman myöhästymään omasta vuorostaan, koska hänellä oli ollut parempaa tekemistä ruokatunnin alussa. Oli pitänyt hieman puhutella yhtä urheilijapoikaa, joka oli Justinille aukonut päätään. Niin Violethan ei pelännyt jätkiä, olihan hänellä varmasti ainakin saman verran voimaa kuin niillä, vaikka olikin pienikokoisempi. Toisaalta nyt jätkä oli vain lähtenyt, kun Violet oli alkanut läksyttää ja huutaessaan käytävällä, opettaja oli tullut kieltämään Violetia. Taas kerran.

Nanan kehuessa pahiksen hametta pieni hymy nousi hetkeksi tytön kasvoille. Mutta vain hetkeksi, kunnes kasvot vääntyivät taas peruslukemille.
"Kiitti, mäkin tykkään siitä", Violet totesi lyhyesti ja joi vielä hörppäyksen mehuaan, antaen katseensa kiertää ruokalan ympäri pysähtyen Nanaan.
"Sulla on aika kiva tyyli, mistä oot ton hatun ostanut?", Violet kysyi sitten. Hattu oli hieno ja Violet voisi kuvitella itsekin käyttävänsä sellaista. Mutta enempää puhuttavaa hän ei juuri nyt keksinyt toisen kanssa. Heillä tuskin olisi paljon yhtäläisyyksiä. Olihan ikäeroakin pari vuotta.

Nams mums. Nana pisteli loput lasagnet poskeensa. Sitten hän laski haarukan lautaselle ja katsahti donitsia. Se saisi odottaa vielä pikku hetkisen! Rokkarityttö tarttui mehulasiinsa ja joi kulauksen mehuaan. Vain kulauksen, sillä hän säästeli sitä; donitsin jälkeen tulisi varmasti hirveä jano! Ja taas uusi katsahdus donitsiin.. Ei ihan vielä! hän päätti mielessään.
Nana huomasi kuinka toisen tytön, Violetin, kasvoilla kohosi hymy hänen kehuttuaan toisen hametta. Kuitenkin nopeasti hymy oli taas poissa. Mikille kävi joskus samanlailla. Hetkellinen hymy, joka oli taas seuraavassa hetkessä pyyhitty kasvoilta.
Vaistomaisesti Nana kosketti hattuaan toisen mainitessa siitä. Tytön suupieliin kohosi hymy ja se pysyi karkailematta.
"Siitä uudesta putiikista ostarilla", Nana kertoi. Hän oli vasta käynyt tsekkailemassa uutta kauppaa ja oli toki ihastunut siellä tavaraan jos toiseenkin. Kaupan nimi tosin oli ollut hieman vaikeanpuoleinen, eikä ollut jäänyt Nanan päähän..
"Ja kiitos", Nana lisäsi äkkiä. Olihan toinen kehunut hänen tyyliään myös. Vielä kerran Nana vilkaisi donitsiinsa ja sitten päätti haukata palasen. Hän kohotti herkullisuuden käsiinsä ja haukkaisi hieman varovasti. Silmät suurenivat sen herkullisuudesta ja Nana sai hillitä itseään kovin, ettei hotkaisisi sitä hetkessä suihinsa!
Juuri silloin kuului kikatusta lähettyviltä ja Nana kuuli takaansa jonkun sanovan ilkeään sävyyn: "Syö vain läski. Tai ehkä kannattaisi pitäytyä vain salaatissa!" Cheerleaderit menivät ohi yhä ilkeästi nauraen. Nanan mieliala laski hetkessä ja sen näki ilmeestä. Hän jähmettyi hetkeksi paikalleen ja laski sitten donitsin takaisin tarjottimelle. Hän oli menettänyt nälkänsä hetkessä.
Nana vilkaisi nopeasti noiden cheerleadereiden perään ja huokaisi. Ei hänellä ollut mitään noille takaisin sanottavaa. Hän katsahti vielä donitsiaan, jonka oli vasta halunnut niin kovasti syödä. Nyt hän ei enää koskenutkaan tuohon.

Violet ei kommentoinut sen enempää tytölle, mutta nyökkäsi kuitenkin taas osoittaakseen, että kuitenkin kuunteli. Mutta seuraavaksi tyttö näki punaista. Nimittäin niiden cheerlehmien takia. Samassa Violet nousi tyhjä lasi kädessään, käveli hakemaan itselleen mukamas lisää mehua juotavaksi ja virnisti Nanan suuntaan kauempaa. Sitten tyttö käveli aivan cheerleadereiden vierestä ja aivan 'vahingossa' kaatoi mehut tuon sanojan päälle. Violet heitti ilkeän hymyn tälle lehmälaumalle ja katsoi säälivästi.
"Ai anteeksi, olinpa kömpelö! Toivottavasti ei ollut kallis paita", Viola naurahti ja käveli sitten takaisin paikalleen Nanan luokse. Sen sijaan Cheerleaderilauma nosti älämölön tuosta tapahtumasta.

Violet päätti nousta ja lähteä ruokalasta vielä hyvän sään aikana, vaikka tiesikin itselleen varmasti tulevan jälki-istuntoa. Mutta eipä se tätä tyttöä haitannut.
"Hei, oli kiva tavata, äläkä välitä noista lehmistä", Violet sanoi sitten ystävällisesti ja lähti äkkiä pois ruokalasta.

//Kiitos pelistä! Mutta ajattelin nyt päättää tämän tähän : ))

Se mitä Violet seuraavaksi teki, oli Nanalle aivan odottamatonta. Hän seurasi katseellaan, kun toinen nousi ja lähti hakemaan juotavaa. Violetin virnistys sai tytön jo miettimään, mitä toinen aikoi. Hän ei kuitenkaan osannut lainkaan odottaa, että Violet todella tekisi jotain niin odottamatonta. Nana katsoi hetken silmät suurina (ja hieman järkyttyneenä), kun mehut kaatuivat juuri sen cheerleaderin päälle, joka oli hänelle sanonut ilkeästi. Seuraavassa hetkessä hän purskahti nauruun.

"Arigatou", Nana virnisti Violetille tytön palatessa. "Kiitos", hän lisäsi vielä sitten selvyydeksi. Nana käänsi katseensa takaisin cheerleaderin, joka näytti suivaantuneen äskeisestä paidalleen käyneestä tapaturmasta. Nana irvisti pienesti ja käänsi katseensa takaisin Violetiin. Tällä kertaa hän ei yllättynyt, kun Violet kertoi päättäneensä lähteä nopeaan. Parempi niin.
"Samoin", Nana hymyili toiselle. Hän katsoi hetken tytön menoa ja sitten vilkaisi cheerleaderia, joka oli pystyttämässä tapahtuneesta suurtakin numeroa. Nana totesi, että ehkä hänen itsensäkkin oli parempi liueta paikalta nopeasti. Niimpä hän nousi lähteäkseen.

Vielä ennen poistumistaan, Nana nappasi donitsinsa mukaan ja mutusteli sen tyytyväisenä mennessään. Onneksi Violetin kaltaisia ihmisiä oli olemassa.