"Im suicide commando that your momma talked about.&quot

Matt penkoi kaappiaan huoneessaan. Remus oli jätetty ulos odottamaan. Äitikin oli kotona. Tuo oli maannut pillerihumalassa sohvalla pojan tullessa, mutta ei ollut reagoinut mitenkään. Kyllä tuo hengissä oli ollut. Katsonut telkkarista jotain onnenpyörän tapaista ohjelmaa. Matt oli siis vaan painellut suoraan huoneeseensa. Hänellä oli pulloja jemmassa vähän ympäri huonetta. Piilossa äidiltä. Siitähän heillä oli usein kovimman riidat. Äiti tahtoi viinaa ja Matt ei sitä suostunut antamaan. Viimein hän löysi kaksi 0.5 kokoista viinapulloa ja tunki ne mustaan reppuunsa.

"Mitä sinä teet?" Kuului sitten naisen humalainen ääni ja Mattin liike pysähtyi hetkeksi. Lyhyen hetken hän ei tehnyt mitään, kunnes jatkoi repun vetoketjun sulkemista.
"Menen ulos kaverin kanssa." Poika vastasi rauhallisena ja nosti repun selkäänsä. Hän oli astelemassa äitinsä ohi, mutta tuo pysäytti hänet molemmin käsin.
"Sinä et kusipää lähde mihinkään!" Nainen huusi sitten ja yritti läimäistä poikaansa kasvoille, mutta tietenkin MAtt sai väistettyä. Toinen oli sen verran sekaisin, että koordinaatio heitti. Punkkari katsoi hetken äitiään ja pyöritti sitten vain päätään ja asteli väkisin tuon ohi olohuoneeseen ja siitä eteistä kohti. Hän kuuli kyllä äidin seuraavan.
"Sinä olet paskin ihminen mitä kukaan on voinut luoda!!! Saatana sinut periköön kun minusta tulit!! Et sinä ole poikani!" Nainen vain huusi ja se kuului varmasti pihamaille asti. Naapurit olivat siihen kyllä tottuneet. Matt itse harvemmin huusi vastaan. Hän ei pitänyt siitä. Äiti kun oli kuitenkin mukava silloin kun oli selvinpäin. (Sitä vain tapahtui ehkä kerran kuukaudessa.)

Poika sitoi tennareittensa nauhoja kiinni.
"Älä kehtaa huutaa. Hävettää tuo käytös." Matt tuhahti ja kiskoi toisenkin kengän jalkaansa. Nainen sylkäisi. Onneksi se osui vain pojan toiseen kenkään. Rauhallisesti tennari pyyhittiin likaiseen mattoon.
"Sinulla ei ole enää tulemista tänne taloon!! Olet pilannut minun elämän!! Olen niin saatanan pettynyt sinuun, että voit hyvin viiltää kurkkusi auki! Sinua ei kukaan kaipaa täällä!!" Vaaleahiuksinen nainen vain kiljui kiljumistaan. Matt oli kuitenkin saanut nyt kenkänsä sidotuksi ja nousi seisomaan. Hän veti oven auki.
"Anna jo olla! Yritä vaikka vaihteeks käydä suihkussa." Poika tuhahti takaisin ja asteli ulos ovesta. Hän yritti sulkea sen, mutta nainen laittoi kädet väliin. Punkkari asteli varmoin ja vihaisin askelin pihan poikki. Remuksen oli käsketty odottaa autotien toisella puolella. Hyvällä tuurilla tuo ei siis ollut kuullut mitään.
"Haista paska Matt!!" Äiti huusi ja poika tunsi miten olut pullo lensi hänen ohitseen. Se olisikin kirpaissut, jos olisi päähän osunut.

//Talo on sit semmonen valkonen hieman rämä omakotitalo ^^ //

Remus nojaili viileää lyhtypylvästä vasten ja silmäili jonnekin jo hämärtyvälle taivaalle. Toivottavasti hän selviäisi hengissä illan tapahtumista ja pääsisi turvallisesti uinumaan kotiinsa. Alue vaikutti hiljaiselta ja Mattin talo näytti siltä, minkälaiseksi Remus oli sen kuvitellutkin. Valkea maali näytti karistuvan pois seiniltä, eikä omakotitalo ollut muutenkaan häävin näköinen. Eipä sille mitään voinut, vaikka jääprinssi tunsikin pientä myötätunnon tapaista jossain sisimmässään. Remus henkäisi ja toden totta säpsähti, kuultuaan kovan naisenäänen talon suunnalta. Sanoista sai oikein hyvin selvää ja sekö sai Remuksen hämilleen. Matt taisi olla silloin tosissaan, kun sanoi huolehtivansa äidistään. Sillä jos huutaja oli Mattin äiti, oli hän selvästi huonossa kunnossa.

Remus ei tosiaan olisi halunnut kuulla sitä, mitä kaikkea joutui kuulemaan. Ei ollut punkkarilla helppoa, ei tosiaan. Jääprinssi odotti toisen tulevan, eikä tiennyt ollenkaan mitä sanoa. Sympatiaa Matt varmaan vähiten kaipasi. Olisiko siis parasta vain olla kuin mitään ei olisi tapahtunut? Varmaan, aiheesta puhuminen tuskin teki Mattia yhtään tyytyväiseksi. Puhukoon joskus itse, jos tahtoi. Ristikuulustelua Remus ei aikonut pitää.

”Selvä, mihin päin lähdetään?”

Matt nosti tylysti keskisormensa ilmaan ja näytti sitä taaksepäin äidilleen. Ääntä hän ei vieläkään korottanut, vaikka oli meinannut saada jo pullosta päähän. Punkkari oli Remuksen luona.
"Mennään tuonne." Hän sanoi ja osoitti pientä sotkuisen oloista puistoa parin talon takana. Se oli paikka, mikä oli ennen toiminut lastenleikkipaikkana, mutta kun pienet olivat kasvaneet, paikan oli vallannut rikkaruohot ja alkoholisoituuneet teinit. Tosin, nekin teinit ryyppäsivät nykyään mielummin kotikemuissa.
"Sinä olet homo!! NYt olet sitten ihan kullinlutkuttajankin itelles hommannut!! Hienoa toimintaa Matt!!" Äidin ääni huusi ja poika puristi huulensa tiukasti kiinni. Hän yritti hokea ettei äiti ollut oma itsensä. Mutta kyllähän se syletti, kun tuo huuteli jo viattomille osapuolillekin.
"Älä välitä siitä. Se on vähä pimeenä taas." Matt selitti Remukselle ja kuulosti hieman pahoittelevalta.

Poika kuuli miten oman kodin ovi kävi. Äiti oli siis mennyt sisälle. Pieni huokaus karkasi Mattin huulten välistä ja hän jatkoi matkaansa eteenpäin. Reppu otettiin selästä ja sieltä kaivettiin kaksi viinapulloa.
"En sitten ottanut lantrinkia." Hän tajusi vasta sitten, mutta ojensi toisen pullon Remukselle.
"Jos neiti tahtoo, niin voin sitäkin vielä hakea. Tosin, tämä on senverran hyvää kamaa, että tuskin kaipailet parin kulauksen jälkeen." Punkkari selvensi ja virnisti hieman. Pullojen etiketit oli revitty irti, joten sisällöstä ei ollut mainintaa. Mutta Matt tiesi sisällön olevan 50%

Remus ei valittanut puistossa dokaamisesta, vaan hymähtäen kohautti olkapäitään. Itsehän hän oli soppansa keittänyt. Hänen olisi varmaan hyvä antaa Mattille osoitteensa, että punkkari saisi sitten lyhyemmän talutettua edes kotikadulle. Eeew. Idea ei todellakaan ollut hyvä. Mitä vanhemmat sanoisiva?”Isoveli” lörpöttelisi kännipäissään kuin käki ja erehtyisi vielä sanomaan perheelleen jotain, mitä katuisi. Hän ei todellakaan ollut parhaimmillaan viinapäissään. Remus päätti kuunnella Mattia, hänen kertoessaan ettei äidin puheista kannattanut välittää. Kyllähän jääprinssin hieman kävi sääliksi sekä Mattia että hänen äitiään. Sitä hän ei kuitenkaan tuonut julki.

Jääprinssi työnsi kädet taskuihinsa ja kipitti pidemmän vierellä. Viinapullo otettiin vastaan ja Remus havaitsi etiketin puuttuvan.
”Ei tarvitse hakea. Moni prossasta tää on?” Remus kysyi kulmiaan kohottaen.
”Siis ihan vain sen vuoksi, että osaan vähän annostella määrää, mitä juon. Jos juon nelkyt prossasta tänverran, en varmasti saa huomenna aikaan yhtään mitään”, jääprinssi sanoi. Hän arveli juoman olevan juuri jotain 35-40%. Silloin hän voisi juoda 1½/3 ja seota. 20% Melkeinpä kaiken.

Matt avasi oman pullonsa korkin ja joi siitä hieman. Meinasi miltei irvistyttää. Hän kuuntel toisen kysymyksen ja siihen selityksen. Olkapäitä kohautettiin.
"Siinä 50% paikkeilla. Ehkä vähä yli tai alle." Hän kertoi reilusti toiselle. Kyllähän sen olisi voinut kertoa jo hajusta. Aine haisi aivan puhdistusnesteelle. Mutta eihän tässä ollut ideana maistella mitään hyvää vaan päästä humalaan, eikö?

Poika asteli nyt puiden keskellä ja lysähti lopulta istumaan hiekkaleikkikentälle. Kiikut näyttivät lyyhistyvän kasaan ja liukumäkikin oli spreijjattu mitä ihmeellisimmillä kuvioilla. Lapsista ei pahemmin merkkejä näkynyt. Olut pulloja lojui siellä täällä. Useimmat tosin olivat ihan Mattin jäljiltä. Hiekka oli ihme ja kumma kuitenkin sutkot puhdasta.
"Istu alas. Tässä ei mitään huumeneuloja löydy. Turha pelätä vahinko piikitystä." Poika huomautti ja joi taas hörpyn pullostaan. Hän olikin ollut selvänä turhan pitkään.

Remuksen katse värähti hieman. 50%? Jääprinssi vilkaisi melkeinpä täyttä pulloa käsissään. Okei, hänen tosiaan kannattaisi miettiä miten joisi ja kuinka paljon. Hänen viinapäällään pari desiä oli jo hyvä olo, eteenpäin ja sekoilu alkaisi. Mutta hänhän ei sanojaan söisi, jousi päänsä täyteen vaikka mikä olisi. Hieman epäilevästi jääprinssi silmäili melko kulahtanutta puistoa. Milloin lie viimeksi oli kunnostettu. Keinujen ketjut näyttivät ruosteisilta, eikä Remus leikilläkään yrittäisi istua yhdelle niistä. Liukumäkikin oli myös aikansa elänyt. Remus seurasi pidempää kuin ankanpoikanen emoaan. No hemmetti, oli punkkarin perässä varmaan turvallisempi kävellä kuin kierrellä ruosteisten esineiden luona. Jääprinssi istahti myös ja vilkuili pulloaan epäilevästi. Tästä häntä oli varoitettu. Remus räpläsi pulloa sormissaan ja kysyvän näköisenä katseli ympärilleen.
”Hieno puisto”, Remus sanoi sarkastisesti, mutta pienesti huvittuneena. Ei hän valittanut. Paikka oli mukavan syrjäinen eikä todistajia ollut.

Matt kohautti harteitaan.
"Tämä oli siisti sillon kun minä olin pikkunulikka ja ampuilin ritsalla autoja." Poika kertoi hieman vääristellen. Ei hän ollut ritsalla mitään tai ketään ampunut. Punkkari oli pienenä pörröhuksisena leikkinyt yksin autotien varrella omassa pihassaan, kun muut eivät olleet huolineet leikkeihinsä tänne puistoon. Se oli ollut ilkeää. Jopa Matt myönsi sen. Se oli tuntunut aivan kamalalle pienestä pojasta, joka kaipasi kuollakseen ihmisiä.
"Ethän sinä ala oksennella humalassa?" Matt kysyi sitten ja katsoi nyt pitkästä aikaa kunnolla.
"Että varaudunko pitämään sieviä hiuksiasi sivussa, kun anelet jumalalta apua kamalaan oloosi puskassa?" Matt kysyi osittain sarkastisena ja osittain tosissaan, mutta se mikä osa oli sarkastista, saisi jäädä oman mielen perukoihin.

Poika pyöritteli pulloa käsissään ja jäi omiin ajatuksiinsa. Huomenna pitäisi ehkä yrittää viedä äitiä taas vieroitukseen. Ehkä tuo vihdoin ymmärtäisi oman parhaansa. (Niin hän oli uskotellut viimeisen kolmen vuoden ajan.)
"Vittu..." Matt totesi vain sitten itsekseen ja kiersi pullonkorkin auki ja joi pari kulausta. Vielä joskus hän pääsisi pois tästä kaikesta. Aloittaisi täysin uuden elämän jossain aivan muualla. Yksinkertaisesti kaukana kaikesta.

Remusta huvitti ajatus Mattista, joka puisen ritsan kanssa ampuisi autoja ja räkättäisi sitten pahisnauruaan. Olikohan punkkari tosiaan ollut pahis ihan pienestä pitäen? Jääprinssi silmäili lasista pulloa. Punkkari seuraava kysymys sai Remuksen nostamaan katseensa toiseen.
”Voi ei tarvitse siirrellä sieviä hiuksiani. Darrassa yksi paskin juttu mussa on se, ettei mitään tule ulos. Paha olo siis kestää ja kestää”, Remus sanoi olkapäitään kohauttaen. Tottahan se oli. Paha olo säilyi ja sekavuus. Pahoja kokemuksia oli liikaakin. Liikajuoma oli pelkkää makaamista ja inisemistä kamalassa darrassa. Liikkumiselle ei annettu tilaisuuttakaan, ilman että maailma pyöri kirkkaansinisissä silmissä.

Kirosanan kuultuaan jääprinssin katsetta vietiin jälleen keinusta punkkariin. Remus mietti hetken, miten asiansa muotoilisi.
”Ja näin vielä kun oon selvänä, älä vain avaudu mulle ku oon sekasin. En oo sillo kaksine lohduttaja vaan varmaan nauran kaikelle kusisesti”, jääprinssi huomautti ja veti syvään henkeä.
”Ei sillä että uskoisi sinun mistään avautuvan, kunhan näin varoitin. Et usko kuinka monta vihamiestä olen kännipäissäni saanut”, Remus lisäsi ja avasi pullon. Aine tuoksui lähes kielletyllä ja tuhahtaen Remus hörppäisi juomastaan. Ehkä vähän liikaa kerrallaan, koska pian pullonsuu siirtyi huulilta ja aine nielaistiin jääprinssin mumistessa jotain siitä, että hän helvetti oli kyllä selvästi 50%.

Matt vain nyökkäsi pienesti, kun Remus kertoi, ettei lervaillut pahemmin krapulassa. Se oli hyvä se. Siinä tapauksessa tuo tuskin oksentelisi edes humalassa.
"Hienoa että tajusit sen itsekin. Minulla ei ole tapana avautua kenellekään." Hän huomautti sitten pojalle, kun tuo puhui avautumisista. Matt ei ollut sellaista tehnyt kuin kahdesti elämänsä aikana. Ja molempia kertoja hävettiin niin perkeleesti. Eipä hän ollut itkenytkään pahemmin. Hän muisti ainoastaan kolme kertaa elämässään, kun oli itkenyt. Yksi oli ollut avautumisen yhteydessä, yksi toista lohduttaessa ja yksi suuren kivun johdosta.

Poika kaiveli taskujaan ja kaivoi maritarpeet uudelleen esille ja alkoi kiepata vahvaa tupakkaa itselleen.
"Sitä kannattaa niellä varoen, kun on niin vahvaa. Poltat vielä suus." Hän huomautti katsomatta kuitenkaan Remukseen. Humala alkoi tuntua jo niin selvästi, että kieppaamiseen piti yrittää käyttää aivoja. Eikä alkoholi tietenkään kirjaimellisesti polttanut, mutta kyllä se inhottavalta tuntui.

Sätkä saatiin valmiiksi ja se aseteltiin huulille ja sytytettin. Pitkät ja nautinnolliset samut imettiin ja renkaita puhallettiin ilmaan.

Remus nyökähteli Mattin sanoille ja silmäili arvioivasti pulloa. Tätä tavaraa sai tosiaan juoda varoen. Mutta varovaisuus katoaisi parin desin kuluessa. Seuraavasta päivästä tulisi helvetillinen, sen Remus tiesi miettimättäkin. Siitä välittämättä nuorukainen hörppäisi uudestaan ja henkäisi sitten samalla tavalla, kuin ihmiset yleensä pepsi tai coca cola mainoksissa. Silmiään räpsytellen jääprinssi katseli Mattia ja miehen touhuja sätkänsä kanssa. Huumeisiin hän ei koskisi, se oli yksi niistä asioista, joita Remus ei vastustanut, muttei tahtonut itse olla mukana.
”Onko toi noin hyvää?” jääprinssi kysyi ja heilautti pulloa kädessään. Jääprinssin kulissi pysyi edelleen yllä, vaikka Remuksen tekikin harvinaisen paljon mieli ottaa rennosti.

Remus sipaisi hiuksiaan ja silmäili hieman ympärilleen. Paikka ei ollut Porterille lainkaan tuttu, joten hän saattaisi joutua ottamaan taksin. Siis jos ylipäätänsä kykeni eikä ollut jakanut rahoja tuntemattomille, kuten viime kerralla. Noloja kännikokemuksia.
”Onko sinulla paljon noloja kännikokemuksia?” Remus kysyi enempiä pohtimatta.

"Jos puhut alkoholista, niin ei ja jos puhut pilvestä... Niin ei. Kamalaa paskaa molemmat." Matt vastasi Remukselle täysin rehellisesti. Hän vihasi molempia aineita, mutta samalla myös rakasti. Hän katui sitä että oli alottanut kummankin käytön, mutta ei myöskään pystynyt kuvittelemaan elämää ilman. Ei sellaista tainnut edes olla. Matt oli syntynyt pilaamaan elämänsä ja sitä kirjoittamattomaa sääntöä hän noudatti uskollisesti tahtomattaankin. Hän poltteli rauhassa sätkäänsä ja tunsi miten se alkoi vaikuttaa. Annos oli ollut normaali vahvempi.

Mattin huulille nousi hymy, mutta kun toinen kysyi noloista kännikokemuksista, se hävisi.
"Miten niin?" Hän kysyi ensin hyvin epäilevänä. Oliko Marya silti juorunut hänen puuhistaan humalassa? Ei hän jaksanut uskoa. Ehkä poika kysyi vain huvinvuoksi.
"Noooh...Onhan joitain hölmöjä juttuja sattunut, mutta ei ehkä niinkään noloja. Sellaista perus scheissea. Alasti riehumista ja pöydillä tanssimista." Matt selitteli ja sen kyllä ehkä kuulikin. Tuollaiset olivat hänelle kuitenkin normaalia, mutta se, että häntä rupesi tietyn alkoholi määrän jälkeen pojat kiinnostamaan... Se ei ollut normaalia ja se oli todella noloa ja siitä ei puhuttaisi.

Remus puri alahuultaan, ettei olisi naurahtanut Mattin suoralle ja rehellisyyttä uhkuvalle vastaukselle. Alkoholi ja huumeet tosiaan olivat turhia, vain hetkellisiä piristeitä jotka loppujen lopuksi van toimivat kehoasi vastaan. Aivan kuten Matt oli sanonut: paskaa. Viinapullo nousi vaaleille huulille ja mitä enemmän Remus joi, sitä paremmalta aine alkoi maistua. Ei se ollut ihmekään, kaikki paska oli hauskaa tai hyvää kännipäissään. Viattomasti silmiään räpytellen Remus kuunteli Mattin tarinointia ja heti punkkarin lopetettua jääprinssi näytti siltä, kuin yrittäisi viimeiseen asti pidätellä nauruaan.

Remus sulki silmänsä keskittyäkseen pysymään viileänä ja lopulta hän henkäisi. Ei hän voinut menettää puolustustaan näin nopeasti. Viinan kanssa se tosiaan oli helpompaa ja nopeampaa, mutta ei sentään näin hetkessä. Ugh. Jos Matt saisi tietää kaikesta… mitä tapahtuisi? Remus nyrpisti nenäänsä. Kiusattasiko häntä taas? Levittäisikö punkkari jutun kaikille ja hän joutuisi anelemaan vanhemmiltaan lupaa vaihtaa koulua? Remus vilkaisi punkkaria arvioivasti, kunnes nosti pullonsuun huulilleen.
”Laatutavaraa tämä kyllä on”, Remus tokaisi hyväntuulisuden noustessa ääneen.

Poikien välille laskeutui hiljaisuus, joka kesti hetken, kunnes Remus rikkoi sen huomauttavalla viinasta.
"En minä paskaa tavaraa joisikaan." Punkkari huomautti ja joi itsekin pullostaan. Eipä hän olisi uskonut päätyvänsä tänään puistoon ryyppäämään jääprinssin kanssa. Tuskinpa toinenkaan olisi tätä tilannetta uskonut. Sitten ajatukset siirtyivät kouluun ja poika tuhahti hieman.
"Jääköhän meidän koulun rehtori milloin eläkkeelle?" Hän mietti sitten kysyvänä ääneen. Olihan koulunpomo jo aika iäkäs.

Ja jos se huuhkaja jäisi eläkkeelle, niin Mattillä oli todennäköisempi mahdollisuus saada reputetut kurssit oikaistuiksi. Tietenkin hän voisi ottaa tukiopetustakin, niinkuin Remus oli koululla ehdottanut, mutta ongelmana oli liikunta. Miten siitä voisi ottaa tukiopetusta? Eihän seurassa olevalle pojalle oltu edes koulussa kehdattu kertoa, että uusin reputettu aine oli ollut liikunta.

Viina tosiaan oli hyvää, ellei jopa laatutavaraa. Mistä lie Matt sen hankkinut… Oliko sillä loppujenlopuksi edes merkitystä? Pullonsuu pääsi jälleen Remuksen huulille ja vasta silloin hän muisti, ettei ollut koulun jälkeen syönyt mitään. Paha homma, vahvaa alkoholia suoraan tyhjään vatsaan? Remuksen päässä heitti. Jääprinssi yritti kääntää huomionsa Mattin ja kun toinen kysyi rehtorista, karkasi hyväntuulinen virnistys Remuksen kasvoille.
”Toivottavasti pian”, Remus naurahti, ennen kuin ymmärsi iskeä suunsa kiinni ja kääntää nolon katseensa pois Mattista. No nyt hän teki sen taas. Ei hän sentään ollut vielä ehtinyt nauraa. Oman pään ennustukset tosin enteilivät sitäkin.

Remus haroi hiuksiaan ja yskäisi sitten kuivasti yrittäen näin saada itsensä ja Mattin unohtamaan äskeisen.
”Uh… Siis…”, Remus mumisi nolona ja katse vaelteli kaikkialla muualla paitsi Mattin suunnalla. Pitkän tauon jälkeen katse kuitenkin siirtyi punkkariin.
”Mitä söit aamupalaksi?” jääprinssi tokaisi ehtimättä edes miettiä kysymystään. Hölmistyneenä poika tuijotti Mattia, vaikka oli hölmistynyt oman itsensä takia. Okei, mitä hittoa hän oikein kyseli?

Mattin kulmat kohosivat yllätyksestä korkealle, kun Remus naurahti. Tuo oli todella naurahtanut! Tyytyväinen virne nousi punkkarin kasvoille. Poika yritti selvästi nyt korjailla tilannettaan ja tuijottikin häntä hieman typeränä.
"Aamiaiseksi?" Hän toisti huvittuneena ja naurahti perään.
"No. En tainnut tänään syödä mitään." Matt ilmoitti, vaikka tiesikin kysymyksen olleen äskeisestä pois johdattelua.

Poika joi lisää pullostaan ja tunsi miten silmissä alkoi hiljalleen heittämään. Sätkästäkin vedettiin väliin savut. Olo oli kyllä aika mahtava juuri nyt. Oli alkoholia ja pilveä ja sekä seuraa. Vielä puuttuisi intiimimmänseuran saaminen, mutta sitä tuskin tänän löytyisi. Ainahan pahaisia teinejä saisi, mutta Matt oli hieman liian ylpeä sellaisiin. Mielummin ilman kuin sakkolihaa. Se oli hyvä sääntö.
"Sinä taidat alkaa olla humalassa." Punkkari huomautti sitten ja virnuili Remukselle.

Remus mumisi itsekseen ja hörppäsi jälleen juomaansa. Ajatukset eivät kulkeneet enää suoraa viivaa pitkin, vaan kiemurtelivat kuin käärmeet konsanaan. Jääprinssi murahti, kun toinen huomautti hänen olevan aika päissään. Sitä ei käynyt kieltäminen, vaikka juomaa ei ollut vielä paljoa kulunut. No Remusta katsoen oli, aivan tarpeeksi.
”Et oli itsekään sen paremmassa kunnossa”, Remus huomautti ja virnisti pirullisesti katse maata kohden. Varovaisuuden hippeet alkoivat pikkuhiljaa karkailla jääprinssin kehosta, eikä hän edes tajunnut yllättyä siitä. Äkisti Remus säpsähti ja oli ponkaista seisomaan, säikähdettyään tärinää takataskussaan.
”Puhelin saatana”, poika jupisi ja nosti mustankirjavan luurin korvalleen. Ääni toiselta puolelta sai Remuksen räväyttämään silmänsä apposen auki. Jääprinssi tuijotti eteensä ja naurahti sitten kuivasti.
”Joo.. kuinka hitossa tiesit?” Remus kysyi ja kuuli sitten kauempaa tuttujen rullien pyörintää. Jääprinssi ponnahti seisomaan ja kääntyi ympäri. Ei, ei voinut olla todellista.

Ruskeat hiukset, tummamustat aurinkolasit, Vihreäsävyinen kauluspaita, allaan musta t-paita ja housuina vaaleat farkut.
”V-v-v-v-v---vin—vin- Vincent?!” Remus änkytti osoittaen skeittilaudalla kaksikkoa lähestyvää poikaa. Osoitettu poika loikahti laudaltaan ja kaappasi laudan kantoonsa.
”Rem, olin ihan varma että se olit sä! Tää seutu ei kuitenkaan oo hämärän aikaan mitään turvallisinta joten pirautin ihan testiksi”, Vincentiksi nimetty virnisti ja asteli hiekkaisella puistopinnalla. Remus ei tiennyt pitäisikö hänen itkeä vaiko nauraa.

Vincent oli Remuksen hyvä ystävä, mutta oli ilmestynyt paikalle huonoon aikaan. Ainakin jääprinssin kuoren osalta. Vincent asteli Remuksen luokse ja vasta sitten bongasi toisen mustahiuksisen ystävänsä läheltä.
”Moro”, Vincent tervehti ja räpäytti silmiään tummien lasien takana.

+ Meitti lähtee syömää kiinalaisee DX +

MAtt purskahti nauruun, kun Remus säikähti tärisevää kännykkäänsä. Ehkä tästä illasta saattaisikin tulla mukava. Toinen kun vaikutti todellakin rentoutuva koko ajan lisää ja lisää. Tämän illan jälkeen punkkari pääsisi sanomaan yhden lempilauseistaan. Mitä minä sanoin. Poika ei kiinnittänyt Remuksen puheluun huomiota, mutta käänsi sitten päätän, kun joku selvästi tuli kohti. Vieras poika juttelikin ja kulmat koholla Matt katsoi tuota. Tuo oli skeittari. Laudallahan tuo oli tullutkin. Remuksen reaktiosta päätellen, tuo ei ollut osannut odottaa uutta poikaa tulevaksi. Matt vai virnuili. Osaksi pilven takia, mutta osaksi myös huvittavan tilanteen takia.

Punkkari moikkasi hieman kädellään uudelle tulokkaalle tervehdykseksi, kun tuo moikkasi häntä. Sitten savua imettiin lisää ja marisätkä tumpattiin maahan ja viskattiin hieman kauemmaksi. Pullo kohotettiin huulille ja siitä juotiin. Katse oli uudessa pojassa, vaikka tarkentaminen olikin hankalaa. Tuo näytti jotenkin tutulta. Tosin, Mattille tuli automaattisesti mieleen Jamie ruskeista hiuksista ja skeittilaudasta. Kuitenkin tämä poika oli paremmannäköinen kuin britti.
"Kukas tämä on?" Matt päätti avata suunsa ja katsoi ensin Remusta ja sitten skeittilautapoikaa. Saisiko hän lisää ryyppyseuraa?

//Katkeruudenpistos >< Hyvää ruokahalua! ^^ //

Remus tuijotti lasipäistä, joka tökkäisi aurinkolasiensa linssiin ja hymyili tyytyväisenä. Vincent näytti silminnähden tyytyväiseltä, toisinkuin Remus, joka näytti lähes kauhistuneelta. Vinceä sinisilmäisen reaktio nauratti, eikä hän voinut muuta kuin ketjupolttajana nostaa tupakan huulilleen ja puhaltaa tiiviin nikotiinipilven päin ystävänsä kasvoja. Remus kitisi ja puhalteli savuja pois astuen sivuun. Kun Matt kysyi, kuka Vincent oli, Vincen huulille nousi hymy.
”Prinssi egyptistä”, Vincent vastasi. ”Pahin painajaiseni”, tuhahti Remus ja molemmat osoittivat lasipäistä. Vincent purskahti hyväntuulisena nauruun ja Remus pyöräytti silmiään, vaikka olikin omalla tavallaan huvittunut. Vincent oli yksin niistä Remuksen ystävistä, joka osasi aina yllättää ja jonka seurassa ei koskaan ollut tylsää.
”Ja Remuksen isoveli”, Vin sanoi viattomasti ja jääprinssi tuhahti. ”Luojalle kiitos ettet ole”, Remus ärisi, muttei voinut estää hymyä nousemasta kasvoilleen.

Jääprinssi istahti huokaisten alas ja Vincent liittyi seuraan silmäillen uteliaasti Mattia.
”Ja sinä olet?” poika kysyi ja virnisti suloisesti, koska tiesi sen ärsyttävän Remusta. Ja Remuksen ärsyttäminen oli eräänlainen hupi, varsinkin nyt kun poika oli selvästi päissään.

+ Massu täynnä palasin :''> +

Pahis seurasi hieman huvittuneena kahden pojan keskustelua. Eikä hänelle oikeastaan tullut vieläkään selväksi kuka uusi tulokas oli, mutta tuskinpa sillä oli pahemmin väliä.
"Minä olen Matt." Punkkari vastasi lyhyesti ja virnisti takaisin. Toinen oli selvästi aivan erilainen kuin Remus ja se kävi Mattille paremmin kuin hyvin. Jääprinssin seura kun oli jotenkin kamalan virallista. (Tosin tuon luonne vaikutti muuttuvan mitä enemmän alkoholia vereen sai.) Matt joi lisää pullostaan ja ojensi sitä sitten kohteliaana uudelle tulokkaalle.
"Ota tästä jos tahot. Tai sit Remukselta. Se tuskin pystyy tosta enää paljoa juomaan." Matt virnisti hieman ivallisenvitsikkäänä ja iski silmää jääprinssille.

Poika haukotteli hieman ja katseli sitten puistoa ympärillään. Siellä ei todellakaan ollut muita. Ei ainakaan tähän aikaan. Paljonkohan kello edes oli? Ei se nyt vielä ihan hirveästi ollut. Lapset eivät kuitenkaan leikkineet nyt pihoilla. Mattillä oli yksi lempparilapsi tällä alueella. Tuon vanhemmat olivat myös narkkareita ja usein tuo juoksi Mattin luokse, jos sattui näkemään tämän kadulla. Jotenkin kierosti punkkari näki pikkupojassa itsensä. Ja hän tahtoi suojella tuota. Vaikka oman henkensä uhalla. Mitenkähän pikku Zeno voi?

”Vincent”, lasipäinen lopulta esittäytyi ja nyökähti Mattiksi esittäytyneelle pojalle.
Remus mumisi ja hörppäsi juomastaan. Tavallisesti poika olisi huolissaan Vincen yhtäkkisestä ilmestymisestä, mutta nyt kun Matt oli jo nähnyt hänen oikeaa pintaa (ja hän oli päissään), ei hän viitsinyt yrittää hätistää Vincenttiä. Hehän eivät edes käyneet samaa koulua, joten ei sillä ollut loppujen lopuksi väliä. Remus mulkaisi Mattia, kun tuo väitti, ettei hän voisi juoda enempää ja mahtailevasti hörppäsi suuren kulauksen saaden Vincentin virnuilemaan. Uusi tulokas siirtyi hieman ja jäi lopulta istumaan intiaaniasentoon sekä Mattin, että Remuksen eteen. Nyt he olivat kolmion muodossa ja puhuminen oli helpompaa. Tyytyväisenä Vincent tarttui pulloon ja hörppäsi siitä, kunnes ojensi sen takaisin omistajalleen.
”Rem, luulin ettet enää uskaltaisi juoda viime kokemuksen päätteeksi”, Vincent nauroi pirullisesti ja kylmät väreet kulkivat jääprinssin selkäpiitä pitkin.

Vincent väläytti sadistisen hymynsä ja myhäili tyytyväisenä. Katse lasien takana kääntyi punkkariin.
”Tuo veti päänsä täyteen, jakoi rahansa tuntemattomille ja-”, Vin aloitti jo tarinansa sepittämisen, kun Remus katkaisi lauseen ja tuuppaisi Vincentiä jalallaan.
”Matt ei TODELLAKAAN halua kuulla!” poika parahti ja Vincent hymyili viattomasti. Varmistaakseen toisen pysyvän vaiti, ojensi Remus pulloaan pidemmälle ystävälleen, joka ilomielin nosti pullon omille, punertaville huulilleen.

Mattin kulma kohosi kysyvänä, kun Vincentiksi esittäytynyt poika puhui Remukselle. Miksi toinen ei uskaltaisi juoda viime kerran jälkeen? Poikaa alkoi todellakin kiinnostaa viileäpoika. Sitten skeittaaja alkoikin kertoa viime kerrasta ja punkkarin huulille nousi sanoin kuvaamattoman tyytyväinen virne. Remus parahti ettei hän muka tahtonut tietää.
"Voi Reme, minä juuri tahdon tietää. Vincent? Ole hyvä ja jatka." Poika sanoi riemuissaan. Hän katsoi tyytyväsenä Remusta ja joi omasta pullostaan lisää.

Sitten katse kääntyi hieman odottavana Vincenttiin. Silmät harittivat alkoholin johdosta ja hymy kareili pojan huulilla. Sitä ei saisi kyllä nyt helposti karistettua. Hän tarkkaili poikaa. Toinen ei kyllä todellakaan pahannäköinen ollut. Jos tuollaisen vierestä aamulla heräisi, niin ei ehkä olisi niin kamala järkytys herätä. Matt pudistel hieman päätään. Mitä vittua hän ajatteli!
"Tahotteko musiikkia?" Hän kysyi sitten, kun muisti salakätkönsä.

+ Aina mulla hirvee, WOO WRAI! + : ), ku huomaan et oot vastannu +

Kuin luvan saaneena, Vincent yskäisi nyrkkiin ja virnisti.
”Jatkan siis. Tosiaan, mentiin porukalla hotellin baariin. Minä, tuo ja kaksi muuta”, Vin aloitti ja hörppäsi viinasta törkäten sen sitten takaisin hampaitaan kiristelevälle Remukselle. Jääprinssi oli selvänä jo tukkimassa suuta vaikka hiekalla ja ruoholla, mutta pojan päässä sumeni jo niin pahasti, että poika ymmärsi vain odottaa pahinta.
”Juotiin sitten totta kai, minä hillitymmin ja tuo sitten kuin sieni”, Vincent luennoi ja Rem ärähti. Ei Vincellä paljoa parempi viinapää ollut, hän hän muuttui valtavan kevytmieliseksi ja vietäväksi, jolloin kaikki joutuivat hommiin estääkseen Vinceä lähtemästä kännipäissään esimerkiksi kiinaan riisiä korjaamaan. Ei tarvinnut kuin pyytää ja poika oli jo menossa.
”Tosiaan, jakoi vuoden säästönsä ihmisille ja tarjosi jokaiselle, joka pyysi. Päättyi sitten siihen, että sammui ja minä jäin sitten vahtimaan, kun kaksi muuta kaveriamme lähtivät kotiin. Baarinomistaja on tuttujani, joten saimme olla pidempään ja kun aamu vihdoin koitti, tuo heräsi”, Vin sanoi ja jääprinssi kurtisteli kulmiaan.

”Rem päätti lähteä vessaan ja eksyi matkallaan, sekoitti oikean ja vasemman. Perus juttu siltä. Päätyi sitten keimailemaan räkäpäissään uima-altaille ja raivostui tuijottavista katseista ja ryhtyi sitten räyhäämään siellä nauraville pikkulapsille”, Vincent kertoi ja Rem oli halukas hakkaamaan päätään maahan. Tai hakkaamaan lasipäisen päätä maahan.
”Tarpeeksi pentuja jahdattuaan päätti sitten kammata prinsessanhiuksiaan ja kumartui toki siihen altaanreunalle keimailemaan kuvajaisensa eteen”, Vincent piti taukoa ja naurahti sitten viattomasti.
”Sinne sitten upposi ja minä jouduin pelastamaan. Mokomakin idiootti sitten syytti minua, että olisin muka hänet sinne työntänyt koska olin muka aina ollut kateellinen hänen kauniille silmilleen ja jumalaiselle olemukselle joka jättää säteilyllään auringonkin varjoonsa”, Vince lopetti ja purskahti nauruun nostalgiasyistään.

Remus haroi nolonpuna kasvoillaan hiuksiaan.
”Vittu joskus mä tapan sut…”, sinisilmäinen poika murisi ja tuijotti maata.
”Musa käy!” Vincent heilautti virnuillen kättään. ”Että Remuksella on tapana olla narsistinen paskiainen aina kännipäissään”, Vin sanoi ja huolettomasti pörrötti jääprinssin hiuksia.

Matt kuunteli kertomusta ja yritti pidätellä naurua viimeiseen asti. Mutta kun Vincent kertoi uima-altaasta ja lapsista, punkkari ei voinut enää pidätellä. Hän vain nauroi. Ja kun nauru saatiin loppumaan, ei tarvinnut kuin katsoa Remusta, niin nauru alkoi uudelleen. Tarina loppui ja punkkari taputti lohduttavasti Jääprinssiä olkapäähän.
"Voi pientä! Nyt ymmärrän miksi kysyit minulta noloista kännikokemuksista!" Punkkari nauroi ja nousi sitten huterasti seisomaan. Poika meinasi kaatua ja nappasi pikaisesti tukea Vincentistä. Asento kuitenkin korjattiin ja Matt asteli pari askelta liukumäelle. Siellä hän polvistui ja alkoi kaivaa käsillään hiekkaa. Sen jälkeen hän otti suurehkon minigrip-pussin hiekasta. Siinä oli kannettava cd-soitin ja pari levyä. Soitin oli ihan uusi ja samoin levyt.

Poika nappasi ne käsiinsä ja talsi takaisin paikalleen ja istahti. Pussissa oli myös kapeat kannettavat kajarit.
"Ei ole kuin Green Dayn vanhin levy ja Good Charlotten levy ja se on ihan paska ja täys vahinko." Hän selitti ja tyhjensi pussin heidän keskeensä. Kaikki tavara oli pöllittyä. Siksi niitä säilytettiin puistossa. Hän ei kehdannut niitä kotiinsa viedä.
"Juohan Reme lisää. Tahdot varmasti nyt unohtaa kaverisi juoruilun." Matt virnuili ja katsoi omaa pulloaan. Olipas sitä hurahtanut! Nyt pitäisi pitää hieman taukoa. Muuten hän olisi ryömimis kunnossa vähän turhankin nopeaa ja alkaisi vielä...Ei. Sitä hän ei alkaisi tekemään koskaan. Toiset tulivat iskemään häntä! Ei hän iskenyt ketään.Eieiei.
"Tahtooko Vin päättää kumpaa levyä kuunnellaan? Jos valihet Good Charlotten, nii vaa sun takii sitä voidaan kuunnella."

//Jee >< Mul on iha sama ku sä oot vastannu xD Vastaan ain ekan meidän peleihin, vaik jotain sata pelii oottaa vastausta xD //

+ Sama, vaik kaikki mun pelit o suunnille meijä. XDDD +

Nolona Remus kuunteli Mattin naurua ja kirosi päässään suurisuista ystäväänsä. Vincentillä oli sitten helppoa, hän ei ollut ujo eikä pätkääkään arka. Hän tutustui nopeasti ja oli jo nyt hyvää pataa punkkarin kanssa. Jääprinssi tunsi tästä syystä ystäväänsä kohtaan kunnioitusta, vaikka tiesi ettei toisellakaan niin täydellisen hyvin pyyhkinyt. Remus oli hörpätä pullostaan, kun nopeakätinen Vincent jo nappasi sen suloisesti hymyillen haltuunsa.
”Vitun tatti, ei sullakaan oo mikään paras viinapää! Äläkä juo pullonsuulta, mun kuninkaallinen keho ei saa saada sun bakteereja!” Remus kivahti ja Vin purskahti nauruun, Remuksen vasta jälkijunassa tajuttuaan mitä oli sanonut. Narsistinen egoisti Remus alkoi pikkuhiljaa pistelle esiin.
Mielenkiinnolla kaksikko seurasi Mattin menoa ja Vin Remuksen marmatuksesta piittaamatta hörppäsi viinasta silmäillen Mattia. No hän nyt oli aina ollut heikkoina kaikenlaisiin friikkeihin, emoihin ja punkkareihin, joten ei hänelle ollut sinänsä outoa, että hän piti Mattia erittäin hyvännäköisenä. Olkapäitä kohautettiin.

Remus silmäili soitinta ja paikalleen palannutta Mattia.
”Green da-”, Vin aloitti virneellä, kunnes ilme lopahti ja poika jäätyi paikoilleen. Remus nappasi pullon itselleen ja tuijotti Vinceä merkittävästi. Jääprinssi haroi hiuksiaan ja siemaisi juomastaan. Sinisilmäisen päässä tikitti pitkään, kunnes hän huokaisi raskaasti.
”Ei taas?” Remus tuhahti ja jalallaan tökkäisi istuvaa ystäväänsä, joka nopeasti kaatui kyljelleen hiekalle, aurinkolasien jäädessä matkanvarrella hänen kasvojensa eteen hiekalle.

+ Vin ottaa tirsat +

Matt nosti valmiina Green Dayn levyä, mutta nosti kuitenkin katseensa Vincentiin, kun tuon lause jäi kesken. Kulmaa kohotettiin ja ihmeissään seurattiin, miten Remus tökkäsi tuota ja poika kaatui kyljelleen maahan.
"Täh?" Punkkari totesi ja katsoi vuorotellen poikia. Skeittari oli aivan kuin...Aivan kuin...
"Nukkuuks se?" Matt sanoi sitten ajatuksensa ääneen ja noukki pojan aurinkolasit hiekalta ja laittoi ne päähänsä silmien eteen. Ne eivät varmasti sopineet yhtään hänelle, mutta kännissähän tässä oltiin. Matt vain tuijotti lasien takaa Vincentiä. Toinen oli todella hyvännäköinen näin ilman laseja.

Levy laitettiin soittimeen ja soitin pyörimään. Musiikkia ei kuitenkaan laitettu kovalle. Juuri sopivasti sitä kuului ympärille. Matt katsoi nyt Remusta ja virnisti. Kyllä hän oli kuullut tuon Narsistiset sanat pullosta.
"Vai että ihan kuninkaallinen keho?" Punkkari naurahti ja joi omasta pullostaan, vaikka oli vasta hetki sitten suunnitellut pitävänsä hieman taukoa juomisesta.

//Luoja repesin tolle Remuksen narsisti lauseille xDDD //