"Im suicide commando that your momma talked about.&quot

Remus tuhahti ja maistoi ylväästi juomastaan ennen kuin laski pullon maahan ja konttasi ystävänsä luokse. Mattin kysymys vastaanotettiin ja jääprinssi käänsi katseensa punkkariin.
”Joo, nukkuun. Sil on sellanen-”, Remus hiljeni hetkeksi ja tuijotti Mattia huulet raollaan. Vai paria sekuntia myöhemmin poika hätkähti ja pudisti päätään.
”Sori, blackout. Siis, täl on narkolepsia. Sellanen tauti jos se saattaa nukahtaa iha yhtäkkii”, Remus sanoi ja tökki etusormellaan maassa makaavan poskea. Vincent oli juonut hieman, joten uni ei oletettavasti kestäisi kahta kolmea minuuttia pidempään. Remus haukotteli ja käänsi ystävänsä selälleen. Hetken jääprinssi tuijotti ystävänsä kasvoja. Miksi ihmeessä hänen täytyi välttämättä käyttää niitä aurinkolaseja?
”Ruho hei! Ylös siitä, sä oot mun varjon päällä pelle!” Remus uhosi päissään ja mulkoili ystäväänsä haastavasti.

Vincent vain tuhisi, eikä reagoinut jääprinssin sanoihin.
”Ei sul oo oikeutta olla mun jumalallisen varjon päällä! Tajuuksä et mun varjokin on seksikkäämpi ku sä! Älä littaa sitä”, Remus murisi ja ravisteli reagointivapaata brunettea.
”Ruusunen hei, prinssi ei oo paikalla. Ylös siitä”, Remus mumisi ja odotti sitten pitkään täydessä hiljaisuudessa. Raskaasti Remus huokaisi ja vilkaisi Mattia.
”Juu, oon kuningas”, Remus sanoi niin vakavasti, että oli jossain alitajunnassaan jo purskahtamassa nauruun.

+ XDD Narsistisuus on kaunista(tietyissä rajoissa) Mä teen muuten VARMASTI tollasen hitomoisen narsisti-hahmon! +

Matt katseli jokseenkin huvittavaa tilannetta Vincentin aurinkolasien takaa. Hän ei ollut itse koskaan omistanut laseja, joten ne päässä olikin hassun hauskaa! Kaikki oli eri väristä.
"Vai että unitauti..." Punkkari totesi hitaasti ja mietti pari sekunttia mitä kävisi, jos toinen nukahtaisi sängyssä kesken aktin. Virne nousi pojan huulille ja se vaihtui nauruksi, kun hän kuuli taas Remuksen omahyväisiä lauseita.
"Vittu sä jätkä oot pimee!" Matt vain nauroi ja katseli sitten taas poikia.
"Katos. Sä oot Kuningas. Vincent Prinsessa. Mikäs mä oon? Orja?" Punkkari virnisteli ja nappasi sitten Remuksen pullon ja joi siitä. Tässä vaiheessa alkoi toisten pulloista juonti, osa yksi.

Poika pyöritti huvittuneena päätään. Tuskinpa skeittaripoika kauaa nukkuisi. Vai nukkuisiko? Voisiko tuo nukkua vaikka koko loppu illan? Tuskin.
"Älä tapa sitä ravistelulla. Muljauttaa viel niskansa." Matt huomautti ja katseli sitten katulamppuja, jotka olivat juuri syttyneet. Pimeä alkaisi siis saapumaan. Sepäs oli hyvä juttu!

Remuksen päässä heitti, eikä hän enää oikeastaan edes ajatellut mitä sanoi tai osannut varoa pätkääkään. Sinisten silmien hatara katse kääntyi taas ’prinsessaan’ ja Remus naurahti. Mattin kysymys sai jääprinssin virnuilemaan.
”Sä oot prinssi ja mä en anna sulle tyttäreni kättä”, Remus nauroi pirullisena, mutta hätkähti tunnettuaan otteen käsivarrellaan.
”Mitä hittoa sä selität?” kantautuivat Vincentin vaikeroivat sanat Remuksen korviin. Brunette liikahti matalasti mumisten ja räpsytti uneliaana silmiään.
”Ihanaa että heräsit, ei tarvitse surmata lohikäärmettä”, Remus naureskeli ja veti ystävänsä istumaan, melkein lentäen itse selälleen. Vince haukotteli ja venytteli, vieden sitten eripariväriset silmänsä Mattiin.
”Prinssi, sä veit mun rillit”, Vincent sanoi punkkarille, vaikka ei ollut enää ihan perillä, mitä oli tapahtunut. Kauanko hän oli nukkunut? Ei ilmeisesti kovinkaan kauaa. Remus purskahti nauruun ymmärtämättä miksi. Silti poika vain nauroi ja Vincent kallisti kysyvästi päätään. Jääprinssi heittäytyi selälleen ja hengähti hyväntuulisena. Vince virnuili ja oli sisimmässään iloinen, ettei ollut nukahtanut pitkäksi aikaa.
”Mä haluun juomapelejää~ Totuutta ja tehtävää~ Mustaa ja valkoistaa~ Jotain noloaa~”, Remus liversi.

Matt nauroi myös, kun toinen puhui tyttären käden antamisesta.
"Toistan. Sä oot pimee." Hän nauroi ja hätkähti sitten, kun Vincent vaikutti heräävän. Pojan virnistely kuitenkin loppui, kun hän hokasi toisen silmät. Niitä jäätiin lagaamalla katsomaan hetkeksi.
"Sä taidat olla kaikin puolin erikoinen prinsessa." Matt virnisti sitten ja paransi lasiensa asentoa päässään.
"Etkä sä näitä takaisin saa. Jos on noin komeat silmät, niin niitä pitää pitää näytillä." Hän lisäsi vielä ja katsoi sitten kulma koholla nauravaa Remusta, joka oli nyt jo selällään. Tuo pyysi juomapelejä ja ties mitä muuta. Voi että tuo saisi kuulla huomenna tästä! Ei Mattistä tosin olisi ilkeästi sanomaan Remukselle, mutta pientä vittuilua ei voisi kukaan estää.

Punkkari laittoi musiikkia hieman kovemmalle, sillä humalassa puheenvolume taso nousi tahtomatta.
"Juomapeliä sinä pieni Reme et kyllä enää voi olla." Matt huomautti toisen ehdotuksille ja ojensi samalla Vincentille pulloaan katsomatta tuohon. Silmät kun olivat edelleen Remuksessa.
"Mutta jos tahot välttämättä kertoa itsestäsi lisää noloja juttuja tämän hetken lisäksi, niin ole hyvä. En estele." Matt naureksi leveä virne huulillaan ja lasit päässään.

Vincent virnisti leveästi ja siirsi katseensa Remuksesta Mattiin.
”Kymmenen pistettä sulle. Se on _ihan_ pimee”, Vince nauroi ja Remus yhtyi viattomana nauruun, kun ei päissään enää edes ymmärtänyt muiden nauravan hänelle. Jääprinssi tuntui jäävän hyräilemään jotain tuntematonta kappaletta itsekseen ja Vincent kohautti olkapäitään. Tämä ei ollut hänelle lainkaan uusi tai erikoinen näky. Pian eriparisilmät kääntyivät punkkaria kohti.
”Kiitos”, poika virnisti viattomasti ja ojensi kätensä Mattia kohden, vaikka toinen oli vihjaissut, ettei palauttaisi laseja. Remus lauleli edelleen ja Mattin sanat menivät jääprinssin korvien ohitse. Vincent silmäili pimenevälle taivaalle, jolle jo pari rohkeana loistavaa tähteä olivat syttyneet.
”Hoi prinssini, lasit ja pullo tänne etten suutu”, Vince sanoi leikillään, mutta virnisti pirullinen säväys silmäkulmassaan. Ei Vincent ollut juonut paljoa, mutta humaltuneiden seura ja sekopäinen hyväolo tuntuivat leviävän kuin tauti. Hyväntuulinenhan hän oli ollut jo vaikka kuinka pitkään, mutta oli hän sentäs pieneen hiprakkaan päässyt ihan vain maistelemalla.

Matt pyöritti päätään hymyillen, kun Remus ei häntä pahemmin kuunnellut. Sitten katse käännettiinkin Vinceen.
"Pulloa saat, mutta laseja et." Punkkari totesi, mutta otti lasit päästään. Niitä ei kuitenkaan annettu pojalle, vaan heitettiin varovasti pienen matkan päähän. Mattin kasvoilla oli kiero virne.
"Prinssisi pitää prinsessan silmistä ja tahtoo katsella niitä." Hän naurahti ja kaivoi vaihteeksi tupakkavehkeet esille ja alkoi kiepata sätkää.
"Tahotko sä?" Hän kysyi sitten ja vilkaisi hieman Vinceä.

Ensin sormilla kiepattiin yksi tuhdimpi tupakka ja sitten homma pysäytettiin ja toiselta odotettiin vastausta. Hyvä syy katsella toisen silmiä pidempään. Matt voisikin katsella niitä koko illan. Niin viehättävät ne olivat. Sopivat Lancelle, vaikka eihän hän tuota vielä pahemmin tuntenutkaan.
"Ja se viina on sitten 50% Että varovasti. Tai ryömit kohta niiku Reme."

Kun lasit lensivät kätevässä kaaressa jonnekin kauemmas, iski Vincent kasvoilleen mököttävän ilmeen. Virne kuitenkin oli karata kasvoille, kun punkkari jatkoi prinssi/prinsessa showta.
”Voi kuule kultaseni, katsele niitä niin pitkään kuin tahdot, kunhan et riko laseja”, Vincent nauroi ja Remus pakotti itsensä istumaan. Jääprinssin päässä soi Beethovenin biisi ja se oli hermoja raastavaa. Hän vihasi Beethovenia. Poika haroi mumisten hiuksiaan, muttei kiinnittänyt huomiota ympäristöönsä.
”En kyllä tosin tajua mikä mun silmissä on niin erikoista”, Vince kohautti olkapäitään ja lipaisi huuliaan, kun hänelle tarjottiin tupakkaa. Vaikka hän ei sitä ollutkaan maininnut, oli hän yhä alaikäinen, vuoden Remusta nuorempi ja ketjupolttaja. Tupakkaa oli lähiaikoina ollut kuitenkin vaikea saada ja nikotiinipuutteen tuoman ahdistuksen vuoksi poika oli nukahdellut useammin kuin yleensä. Normaalisti hän nukahti päivässä 2-4 kertaa, mutta puutteen vuoksi määrä oli ollut huimaa 5-10 tasoa.
”Vincetille tupakkaa~”, poika myhäili tyytyväisenä ja raahautui asteen lähemmäs Mattia. Remus hätkähti ja ärähti kaapaten Vincen huomion itselleen.
”Hauku ensin kuin koira! Matteliini, toi tekee mitä vaan tupakasta. Saanko vähän leikkiä?” Remus kysyi sadistisesti nauraen ja päässään Vincent kirosi suurisuista ystäväänsä manalaan.

"Matteliini?" Matt toisti huvittuneen epäuskoisena ja katsoi hetken Remusta ja vilkaisi Vinceä. Toinen tupakka kiepattiin loppuun.
"Minä nyt satun pitämään silmistäsi. En minä enempää rupea selittelemään." Poika vastasi vielä edelliseen kysymykseen ja nuolaisi tupakan kiinni ja paineli hieman. Oma tupakka laitettiin tulille ja savua imettiin.
"Niin. Ja en minä halua kuulla kun hän haukkuu. Enkä tahdo kiusatakaan. Eli jos tahot leikkiä, nii hommaa omat tupakat, Reme." Matt huomautti ja ojensi sitten Vincentille tupakan ja sytkärin.

Punkkari pyöritti hieman päätään hymyillen. Tilanne oli huvittava! Tai lähinnä Remus oli. Miten ihmisen persoona pystyi noin paljon muuttumaan humalassa?
"No? Keksitäänkös jotain tekemistä?" Matt ehdotti sitten, kun kyllästyi ajatuksiinsa. Olisi kiva puuhata jotain, nyt kun oli seuraakin. Mattiä tosin humalsi hyvin ja kyllä sen silmistäkin huomasi. Seisomista ei edes harkittu. Siitä ei hyvää seuraisi mistään näkökulmasta katsottuna.

Remus murjotti ja Vincent virnuili pirullisena pettyneelle ystävälleen. Toinen tosiaan oli pahassa humalassa ja huomenna elämänsä pahimmassa darrassa. Silmät kimaltaen narkoleptikko otti tupakkansa ja nautinnon kera sytytti sen vetäisten sitten kunnolla henkeen. Remus mumisi itsekseen edelleen pettyneenä ja virnistäen Vince haukahti ja Remuksen silmiin syttyi taas tuttu, lähes innostunut pilke. Jääprinssi nauroi heleästi ja henkäisi sitten. Oli mukavaa omistaa reiluja kavereita ja Vincent oli hyvä kuva ystävästä, johon pystyi todella luottamaan ja jonka seurassa olo oli aina hyväksytty. Eripariset silmät vietiin kiitoksen kera Mattiin ja sytkäri palautettiin omistajalleen.
”No mitäs tehdään?” Vincent kysyi, eikä edes yrittänyt saada järkevää vastausta Remukselta, joka kiikkui puolelta toiselle hyräillen mcdonalls’n eri hampurilaisten nimiä. Vince puhalsi paksun nikotiinipilven taivaalle.

Hän oli polttanut viimeisen tupakkansa tullessaan ja oli jo silloin pienesti pelännyt nukahtavansa. Nyt kun hänellä oli tupakkaa ja viinaa, hän tuskin nukahtaisi enää illan aikana. Vincent oli useasti harkinnut tupakanpolton lopettamista, koska hän oli tosiaan tullut siitä niin auttamattoman riippuvaiseksi, että puuteahdistuksen myötä oli saanut tautinsa riippuvaiseksi nikotiinista. Ilmaisu oli tosin hieman väärä, ei hän nikotiinipuutoksen vuoksi nukahdellut, vaan sen vuoksi että ahdistuneena sairauskohtaukset yleistyivät.

+ Mullo kauhee inspiksen puute. Vaan tähän peliin ja yhteen toiseen riittää inspistä. Kaikki muuta jää taka-alalle XDD +

Matt katsoi jälleen kummissaan Remusta. Tuo hyräili hampurilaisia, joiden nimiä poika oli nähnyt mainoksissa. Koskaan hän ei ollut niitä maistanut itse.
"Pullon pyöritys on aina hauskaa." Punkkari huomautti sitten tupakkaansa poltellen. Kiero virne nousi pojan kasvoille. Hän oli pelannut sitä usein tyttöjen kanssa ja mihinkäs tehtävät olivat lopulta menneet! Tehtävät olivat täydellisiä. Mutta nyt...Remuksesta voisi tulla illan huumoripläjäys.

"Vai mitä mieltä Vin on? Vai keksitkö jotain hauskempaa?" Matt kysyi ja painoi sitten cd-soittimen nappia, koska levy oli loppunut. Se lähti pyörimään uudestaan. Punkkari osasi levyt jo ulkoa, koska muut olivat kotona ja niitä ei raaskittu tuoda puistoon hautumaan. Tupakka oli poltettu jo loppuun, joten se tumpattiin ja heitettin kauemmas. Muuten he pyörisivät pian tupakantumpeissa ja se ei ollut mikään ihana kokemus.
"Tai voidaan vaikka kertoa niitä noloja kännikokemuksia lisää." Matt ehdotti vielä yhden idean ja katsoi tämän kohdalla lähinnä Remusta virnuillen.

//Sama täällä >< Vastailen taas vaan tähän peliin, vaik sata muuta oottaa vastaust xD //

Remuksen teema vaihtui pizzalajeihin ja Vincent pyöräytti silmiään. Jääprinssi tuskin olisi seuraavana päivänä kovin iloinen, varmaan välttelisi Mattia koko loppu elämänsä. Mitään vaaraa tai riskiä käkipäinen Remus ei kuitenkaan ymmärtänyt.
”Kunke tahtoo pullon pyöritystäääää~”, Remus hihkaisi ja teki käsillään aaltoja. Oli lähes hämmentävää, miten paljon hän oli pelkästään alkoholin vuoksi muuttunut. Tämä humaltunut Remus oli kuitenkin lähempänä hänen oikeaa luonnettaan, kuin jääprinssi.
”Sopii”, Vince sanoi virnistäen ja nautiskeli edelleen tupakkaansa.

Vincent oli oikein tyytyväinen, että oli lähtenyt hämärän tultua rullailemaan puiston seuduilla, vaikkei usein niillä liikkunutkaan. Hän olisi jäänyt paitsi kännipäisestä Remuksesta ja uudesta tuttavuudesta, joka vaikutti kaikin puolin mielenkiintoiselta seuralta. Aurinko oli jo aikoja sitten painunut talojen taakse ja nyt vain katulamput valaisivat poikien puistoelämää. Onneksi lamppuja oli kuitenkin paljon ja kolmikko näki toisena ilman minkäänlaisia ongelmia.

Matt virnisti hieman ja katsoi pulloaan. Siinä oli pohjat jäljellä. Ne juotiin nopeasti pois.
"Tämän jälkeen olen minäkin sitten humalassa." Hän naurahti ja laski tyhjän pullon heidän väliinsä. Ei se kyllä mitenkään hyvin pyörisi. Se oli varmaa, mutta jotain kivaa varmasti sillä saataisiin aikaan.
"Remus voisi vaikka ihan ensin pyörittää." Poika virnisti katsoi poikaa. Tuo tuskin ymmärtäisi edes mitä pyörittäminen tarkoitti. Sen verran sekaisin tuo oli.

Punkkari jäi jälleen lagaamaalla katsomaan Vincentiä. Tuo oli kyllä ihan tajuttoman söpö! Nyt kun toista tarkemmin katsoi. (humalassa) Miten sitä ei oltu taas aiemmin huomattu? Mihinköhän suuntaan tuon seksuaalivaistot veti?
"Sä voit juua Remen pullosta ihan rauhassa. Se ei tarvii siitä enää yhtään." Matt totesi sitten tuijoteltuaan tarpeeksi skeittaripoikaa. Remus ei todellakaan tarvitsisi enää mitään. Tai kohta alettaisiin jo kuulemaan hedelmien jälleenmyyjien nimiä hyräiltynä.

”Pokemonpallo~”, Remus myhäili ja yritti napata pulloa, iskien ensin käpälänsä 10cm päähän pullosta. Vincent nauroi vahingoniloisesti, eikä Remus näyttänyt ymmärtävän miksei ollut saanut pulloa vaaleisiin näppeihinsä. Pitkään jääprinssi vain räpsytteli silmiään Vincentin nauraessa vieressä. Brunette omana naivina itsenään ei huomannut Mattin katsetta ja vasta kun punkkari alkoi puhua, kääntyivät eriparisilmät kokonaan joukon pisintä poikaa kohden.
”Mielelläni”, poika sanoi iloisesti ja tumppasi elämänsä päätepysäkille matkanneen tupakan hiekkaa, jättäen tumpin sitten siihen. Viinapullon suu pääsi jälleen lähikosketukseen Vincen punertavien kanssa ja vihdoin Remus sai metsästettyä pullon käsiinsä.

Nauraen viatonta nauruaan, pyöräytti Remus pulloaan, joka iski ensimmäisenä suoraan Vincentiin.
”Nonni rinsessa, totuus vai tehtävä?” Remus kysyi hyväntuulisena ja henkäisten Vince laski pullon maata vasten.
”Otan nyt ihan ekaksi totuuden”, Vincent sanoi ja Remus näytti hetken pohtivalta, kunnes kohotti kysyvänsä katseensa.
”Onko tää silleen et kuka vaan saa kysyy vai silleen et vaa pyörittäjä kysyy?” Remus kysyi ja Vice huokaisi hörpäten jälleen viinasta.

"Pyörittäjä kysyy. Pysyy hauskuus. Ja saa tehä pyyntöjäkin ja muuta." Punkkari virnisti tyytyväisenä. Käytännössä jos hänen alkaisi mieli päästä kismailemaan, niin siitä voisi tehdä tehtäväpyynnön. Helvetin hyvä peli! Vincent valitsi ensimmäisenä totuuden ja oli siis Remuksen tehtävä keksiä kysymys. Mitäköhän tuon päässä liikkui? Käyttäisi nyt tilaisuuden hyödyksi ja kysyisi jotain oikeasti kiinnostavaa! Matt yskäisi hieman. Nyt oli sitten omat viinat juotu. Tosin, tuskinpa hän lisää tarvitsisi. Ihan tottumuksesta hän tiesi, ettei alkoholi ollut vielä täysin päässä. Puolen tunnin sisällä hän olisi aika...No, mielenkiintoinen. Alkaisi todennäköisesti lääppiä kaksivärisilmäistä poikaa.

Matt katsoi Remusta ja sitten Viniä. Mitäköhän tästä tulisi?


//sori >< Lyhyt >< xD //

Vincent pyöritteli pulloa sormissaan ja epäili, ettei Remuksesta olisi kysymään yhtään mitään.
”Mä asetan yhen säännön! Jos ei voi tehä tehtävää, niin sitte pitää riisuu joku vaate yltään”, Remus sanoi yllättävän selvästi, se pieni järjenliekki heikosti lepattaen. Vincent ei vastustellut, tuskinpa toinen mitään erikoisempaa kysyisi.
”Mä tiedän et sä tykkäät punkkari ja emo tyyppisist tyypeist, mikäs meidän prinssissä on viehättävintä?” Remus kysyi pirullisesti ja Vincent yskäisi kuin olisi vetänyt jotain väärään kurkkuun. Hän oli jo ehtinyt toivoa parasta! Tietenkin sinisilmäinen kyselisi moisia, koska tunsi Vincen hyvin. Mielessään narkoleptikko jakkasi ystäväänsä pesäpallomailalla. Vincent huokaisi syvään ja vei hieman nolon katseensa punkkariin.
”No….Hiuksista ja kasvi tyytyväisenä. Vincent jupisi jotain kostosta ja nappasi pullon sitten itselleen, vannoen kostavansa Remukselle. Pulloa pyöritettiin ja se osui hieman vinossa punkkariin.
Odottavana Vince silmäili mustahiuksista.

Matt kohotti kulmiaan ihmeissään, kun Remus laukoi kysymyksen ilmaan. Ei hän ihan tuota kyllä ollut odottanut. Vai että piti Vin punkkareista ja emoista. Sepäs oli mielenkiintoista. Matt ei koskaan ollut kuullut, että joku vartta vasten piti hänenlaisistaan. Todella mielenkiintoista. Vincent kertoikin mikä hänessä oli viehättävää ja Matt hymyili toiselle hieman, muttei sanonut mitään. Rehellisesti... Hän ei keksinyt mitään nälväistävää. Seuravana pullo osuikin häneen.
"Totuus ja kannatan sitä vaatteiden heitto hommaa." Punkkari vastasi sitten ja mietti, miten kohta pitäisi polttaa pilveä.

Poika naputteli hieman sormillaan reittään, jota peitti hieman likaiset pillifarkut. Ei niitä oltu viime tappelun jäljiltä viititty pestä. Hieman hiekkapölyä ja verta niissä oli. Joista jälkimmäinen ei edes erottunut mustaa farkkukangasta vasten. Matt vilkaisi sitten hieman autotielle, kun joku auto ajoi siitä ohi. Ei vaikuttanut epäilyttävältä. Punkkari oli tottunut olemaan varuillaan, jopa humalassa omalla kotialueellaan. Hänellä oli vihamiehiä, jotka valitettavasti tiesivät suunnan missä hän asui.
"Niin. Eli totuus."

Vincent oli helpottunut kun asia tutui jäävän hänen kysymyksensä osalta siihen. Remus myhäili vain tyytyväisenä. Tuo tosiaan muuttui narsistiseksi paskiaiseksi, joka rakasti muiden nöyryyttämistä. Homma oli paskempi, jos hän ei ollut tutussa piirissä. Olihan sinisilmäinen pariin otteeseen hakattukin, koska tuo oli kännipäissään ollut tavalliseen tapaan helvetin ylimielinen ja muutenkin aikamoinen paskiainen. Remus oli huonoa seuraa niille, jotka eivät omistaneet huumorintajua. Sama tosin koski Vincentiä, jonka päähän viina alkoi myös pikkuhiljaa vaikuttaa.
Vincent vaikutti pohtivalta ja silmäili Mattia arvioivasti.
”Voi olla vähän tylsä kysymys, mutta mua kiinnostaa että miten te tapasitte. Toi ei oo koskaan puhunu susta”, Vincent kysyi aito mielenkiinto silmissään. Remus olisi normaalisti varmaan hyökännyt Mattin kimppuun ja kieltänyt tuota sanomasta sanaakaan, mutta nyt jääprinssi kykeni vain hätkähtämään ja sitten pohtimaan miksi oli hätkähtänyt.

MAtt vihelsi tyytyväisenä. Kysymys oli ollut helppo.
"No. Minä menin tuon humalateinin lähettyville ja pyysin tupakalle ja siitä sitten mentiin käymään kahvilla ja yllytin sen ryyppäämään mun kanssa." Punkkari selitti ja kaivoi marihuana tarpeet toisesta taskustaan ja alkoi kieppaamaan. Se tosin oli ihan vitun vaikeaa, kun mikään ei oikein meinannut pysyä sormissa!
"Eli tavattiin muutama hassu tunti sitten." Matt selvensi vielä ja virnisti Vincentille. Ehkä hieman flirttaavana. Hienoa. Nyt sitten alkoi se miesten nielentä vaihe, jota pahis ei voinut itse kontrolloida pahemmin. Ei hyvä. Ei yhtään hyvä!

Poika sai kun saikin käärittyä pilven kasaan ja sytytti sen palamaan huulillaan ja veti huumetta keuhkoihinsa.
"Se oli sit siinä." Hän naurahti ja pyöritti pulloa. Se osui takaisin Vincentiin.
"Tämähän tykkää sinusta. No? Kumman otat?" Matt kysyi virnistäen ja vilkaisi ohi mennen Remukseen. Toivottavasti toinen oli ollut tosissaan siitä, ettei oksentelisi mihinkään.

Mielenkiinnolla Vincent kuunteli Mattin puheita ja nauroi sitten Remuksen kustannuksella. Että he olivat erikoinen parivaljakko. Toinen oli kännipäissään kuningas ja yllytettävissä, kun taas Vincent itse oli narkoleptikko ja kännipäissään vietävissä. Remus nauroi ja pyöräytti silmiään, Vincentin käännettyä katseensa takaisin punkkariin. Jota nyt oli muutenkin aika mukava katsella. Se muuten johtui varmasti viinasta! Hän oli vain humalassa tai jotain. Hah, sitä Vince ei menisi itselleen väittämään. Hänen ei ollut vaikeuksia myöntää itselleen, että Matt oli erittäin puoleensa vetävän näköinen. Remus naurahti ja teki jälleen aaltoja, kun pullo osoitti Vincentiä. Brunette huokaisi ja päästi sitten huultensa lomasta pitkän ’hmmm’-äännähdyksen.
”Tällä kertaa tehtävä”, Vincent virnisti ja Remus kihisi riemusta. Remuksen energia ei tosiaan tuntenut rajojaan kännissä. Seuraavat päivät tosin olisivat pojalle helvetillisiä. Hänelle voisi olla ihan iloinen asia, jos hän ei muistaisi illasta mitään seuraavana päivänä.

Matt virnisti kierosti, kun Vince valitsi tehtävän. Tehtävät olivat paljon parempia!
"Saat valita. Joko heität ihtesi paidattomaksi tai vedät kielarin Remen kanssa." Punkkari ilmoitti kierosti virnistellen. Sitten marisätkästä vedettiin ja rentoutunut ilme karkasi pojan kasvoille virneen tilalle. Saakeli pilvi oli hyvää. Miten olo pystyi olemaan näin rento. Yhden ainoan sätkän ansiosta. Miten siitä kukaan tahtoi päästä eroon?

Punkkari katsoi nyt Remusta.
"Asuuko tuo kaukana? Pääseekö se lopulta sinne asti, vai tuletteko meille?" Matt kysyi pahemmin ajattelematta. Eihän hän ketään kotiinsa voisi viedä! Paitsi tietenkin ikkunan kautta. Sitä kautta Matt aina ryömi kotiin, jos mukana oli petiseuralainen.

Vincent hymyili ja niin teki Remuskin. Jääprinssi, tai paremminkin kännikuningas ei malttanut odottaa ja tällä kertaa pysyi täysin hiljaa, jotta Matt olisi nopeasti määrännyt tehtävän. Kun tehtävä määrättiin, molemmat hiljenivät hetkeksi ja katsoivat sitten toisiaan. Remus virnisti ja kallisti sitten kysyvästi päätään.
”Jätän välistä kunke, tapat mut muuten sitten selvinpäin”, Vincent virnisti ja Remus kohotti viattomasti olkapäitään. Paidat riisuttiin yltä ja laskettiin myttyyn bruneten viereen.
”Oot ihana”, Remus lirkutteli kuin mikäkin ihasteleva teinityttö. Tätäkin hän tulisi selvänä niin katumaan. Vincent irvisti ja henkäisi sitten. No olihan hänen kroppansa hyvässä kunnossa, koska hän oli kova menemään. Mitä nyt pari mustelmaa siellä täällä, pakkohan sitä oli joskus laudaltaan kaatua.
”Mä tiedän mis toi asuu, mä voin sit heittää sen. Voit toki tulla mukaan”, Vince sanoi virnistäen ja Remus tuijotti jäätyneen oloisena jonnekin tyhjyyteen. Vincent pyöritti pulloa ja se osui Remukseen joka säpsähti ja käänsi sitten katseensa ystäväänsä. Vincent nauroi murhanhimoisesti.
”Kostonaika… Totuus vai tehtävä?” Vincent kysyi hyytävästi ja Remus nielaisi kankeasti. Tehtävää hän ei uskaltaisi ottaa. Kankeasti hän myöntyi totuuden puolelle ja Vince sai hymynaihetta osakseen.
”Silloin toissavuoden bileissä, kun lähdit sen yhen urheilijan kanssa… ja seuraavana päivänä olit ”kipeä”, kun kysyin perheeltäsi, niin et ollut ollut edellisyötä kotona. Mitä oikeastaan tapahtui? Et suostunut sitä silloin kertomaan? Makasitko sen jätkän kanssa vai mitä ihmettä sinulle tapahtui?” Vincent kysyi pirullisesti ja Remus nielaisi kankeasti. Pojat olivat hetken molemmat hiljaa ja lopulta Remus avasi suunsa:
”Joo? Ja sit kävin sen kavereilla ja diilasin päissäni huumeita yläasteikäisille ja rikastuin?” Remus sanoi ja Vincen huulten lomasta karkasi pitkä ”mitääääääääääääääää”-äännähdys. Remen silmissä värähti ja hän vapaalla kädellä pyöräytti pulloa edelleen Vintä tuijottaen.
”Matt, totuus vai tehtävä?” Remus kääntyi punkkaria kohti ja tökkäisi suuta auki pitävää brunettea kauemmas. Mielessään Remus niin toivoi Mattin valitsevan tehtävän. Siitä tulisi niin mahtavaa.

Mattin katse ajautui samantien vaistomaisesti pojan yläkroppaan, kun tuon paita lähti. Ei ollut paha. Ei yhtään paha. Sitten pullo pyörikin jälleen ja osui Remeen. Tuo kertoi sitten jostain reissusta ja punkkari kohotti kulmaansa, muttei kysynyt mitään. Eli toinen harrasti miehiä. Se olikin kiintoisaa. Sen voisi lisätä ´huomenna huomautettavien asioiden´ listaan. Pullo pyöri jälleen ja osui Mattiin. Punkkari virnisti ja poltti viimeiset savut marisätkästään ja tumppasi sen maahan ja heitti jälleen kauemmas.
"Hmm...Mulle on oikeestaan ihan sama kumpi. Eli saat Reme ihan ite päättää." Matt nauroi ja pörrötti hieman mustia hiuksiaan.

Poika tunsi miten kajalit olivat jo hieman levinneet päivän rymyämisen jäljiltä, muta eipä se pahemmin huolettanut. Jotenkin hänestä tuntui, ettei Vin pahemmin lämpenisi hänelle tänään, joten miksi pitäisi näyttää erikoiselta? Olihan tuo tosin kehunut hänen hiuksiaan, mutta... No, kyllähän hänkin pystyi kehumaan Remusta, vaikka ei hän tuota pahemmin himoinnut seksuaalisessa mielessä. Harmi sinänsä. Siitähän olisi saanut vielä yhden uuden vitsailemisasian huomiseksi. Vaikkakin jos sellainen ihme tapahtuisi. Että hän ja Remus päätyisi samojen vällyjen alle, ei Matt kyllä siitä itse kehtaisi puhua yhtään sen enempää kuin Remekään. Onneksi sitä vaaraa ei olisi.

Remuksen huulille kohosi niin ylimielinen hymy, ettei Vincentin virne enää kerta kaikkiaan pitänyt. Pojan ilme muuttui varautuneeksi, sillä hän jos kuka tiesi, ettei Reme päissään keksinyt koskaan mitään mukavaa. Ei ainakaan nyt, kun hänelle oli annettu vapaat kädet. Voi Matt, osaisipa hän varoa. No ei tietenkään osannut jos he vasta tapasivat! Mielessään Vince rukoili, ettei Reme keksisi mitään yhtä karmivaa kuten viime vuonna.
”Koska Vicentiltä jäi harmikseni kielari välistä…”, Reme aloitti ja Vincent oli jäätyi niille sijoilleen. ”Ole hyvä Matt~”, Reme liversi ja osoitti Vincen puoleen. Eriparivärisen kasvot tuijottivat hievahtamatta kostonhimoa uhkuvia, Remuksen kasvoja. Kankeasti brunette poika nielaisi ja kääntyi Mattin puoleen.
”Ei sun oo pakko sit”, Vincent huomautti ja virnisti. Ei, hänhän ei ryhtyisi pelkuriksi ja jänistäsi, ei nyt kun Remuksen paskiainen niin kovasti märkää suudelmaa himoitsi. Mutta ei hän Mattia pakottaakaan halunnut. Ei tämä olisi Vincen ensimmäinen kännisuudelma. Ehkä tosin ensimmäinen kännisuudelma oikeasti hyvän näköisen pojan kanssa, mutta kuitenkin…

Matt kuuli tehtävän annon ja oli hihkua innosta. Hihkuminen kuitenkin jäi sisäiseksi ja kasvoilla pysyi perusilme. Punkkari virnisti Vincelle.
"Ei tietenkään ole." Hän naurahti ja siirtyi lähemmäs skeittaria. Hetken hän katsoi toista humaltuneilla silmillään ja vei sitten kätensä hennosti toisen niskan taa.
"Mä en oo sitten mikään hyvä tässä." Matt sanoi hiljaa ja painoi sitten huulensa toisen huulille. Ensin hän suuteli pari kertaa ilman kieltä nopeasti ja sitten kieltä tarjottiin varovasti Vincen huulten välistä.

Tällaisia tehtäviä pahis oli odotellutkin pullon pyöritykseltä. Ehkä he päätyisivät kimppakivaan! Se olisikin iaka hurjaa...Sellaista Matt ei ollut kokeillut kuin pari kertaa elämässään ja silloinkin toiset olivat olleet tyttöjä. (Jotka olivat lopulta päätyneet duunailemaan keskenään, mutta whatever)

Koko Vincentin keho tuntui jännittyvän ja kylmät väreet kulkivat selkärankaa pitkin, kun lämmin käsi siirtyi eriparisilmäisen niskan taakse. Matt kuiskasi jotain, joka meni skeittarin korvissa jyskyttävän sydämen vuoksi kokonaan Vincen ohitse. Hän sitten aina tuntui reagoivan voimakkaasti tällaisissa tilanteissa. Oli kännissä tai ei. Lyhyemmän pojan vaaleat sormet kiertyivät punkkarin paidan kankaan ympärille tuon rinnalla. Lämpimät huulet painautuivat vasten Vincentin omia ja tuokiossa hän raotti huuliaan, antaen näin Mattin kielelle tilaa päästä tutkimaan suutaan ja omaa kieltään. Remus virnuili leveästi, mutta pian pojan päässä sumeni ja jääprinssin pää notkahti, pojan henkisesti kadottua jonnekin aivan muualle. Vince ei moista jaksanut huomioida, vaan aikoi jatkaa tehtävän loppuun, vaikka Reme sammuisikin.