"Im suicide commando that your momma talked about.&quot

Kylmät väreet laukkasivat läpi lyhyemmän pojan kehon, eikä se tuntunut ollenkaan epämukavalta. Päinvastoin. Suudelmaa vasten hymyiltiin ja hetkeksi silmät painautuivat kiinni. Anteeksipyynnölle asetettiin ehto, joka miellytti brunettea suuresti.
”Ei pelkoa siitä”, kehrättiin tyytyväisenä ja suudelman päätyttyä eriparisilmät katsoivat syvälle punkkarin silmiin. Viekas hymy koristi huulia ja vanhemman pojan syliin kiivettiin kissamaisesti. Jalat asetettiin punkkarin molemmin puolin, ruskeaverikön myhäillessä tyytyväisenä. Toinen vapaa käsi liukui punkkarin kylkeä ylöspäin, eikä Vincent kyennyt muistamaan milloin olisi nauttinut jonkun koskettamisesta yhtä paljon. Johtuiko se siitä että hän oli päissään? Tuskinpa vain, Matt taisi vain vetää Vincen kaltaisia sekopäitä hyvin puoleensa.
”Tuoksut hyvälle”, huomautettiin tyytyväisin sävelin. Suussa maistui tupakka, eikä se että Mattin huuletkin maistuivat etäisesti siltä, haitannut yhtään.

Matt oli enemmän kuin tyytyväinen, kun Vin nousi hänen syliinsä. Kädet laskettiin toisen alaselälle. Hän tunsi pojan käden kulkevan kyljellään. Väristyksen tunne oli mukava lisä. Sen sai aikaan toisen käsi. Punkkari suuteli Vinin huulia kerran ja kuunteli sitten toisen sanottavan. Vastaukseksi naurahdettiin.
"Hyvältä? Sitä on vaikea uskoa." Hän huomautti. Miten hän pystyi tuoksumaan hyvälle? No, jos jonkun mielestä tupakan ja deodorantin sekoitus oli hyvä, niin mikäs siinä.

Hitaasti kädet kuljetettiin Vincen paidan alle ja paljasta selkää silitettiin hieman. Matt tuijotti toisen silmiä koko ajan. Hetken sitä kestikin, ennen kuin huulet hakeutuivat taas toisen omia vasten. Matt ei oikein osannut sano jotain, joten hoiti sanat fyysisillä liikkeillä.

Kosketus selällä tuntui kielletyn hyvältä ja punan noustessa vaaleille kasvoille, vastasivat pojan huulet nälkäisesti Mattin suudelmaan. Voi miltä kaikelta narkoleptikko olisikaan jäänyt paitsi jos ei olisi lähtenyt iltalenkilleen. Yllättäen kännykkä värisi skeittarin taskussa. Vanhemmat taisivat haluta tietää missä poika luurasi. Vapaalla kädellä kännykkä kaivettiin taskusta ja siihen vilkaisemattakaan se sammutettiin ja viskaistiin kauemmas. Nyt mikään muu kuin Matt ei kerta kaikkiaan kiinnostanut. Kännykälle lainattu käsi palasi hetkeksi niskan taakse, mutta lähti pian valumaan punkkarin olkapäältä kaulalle ja jäi hetkeksi sille lepäämään. Toinen käsi hivutettiin pidemmän pojan etupuolelta paidanhelman alitse punkkarin kyljille. Vaaleat sormet seikkailivat vanhemman kyljillä ja nousivat rauhallisesti ylöspäin, pojan raottaessa huuliaan antaakseen Mattin kielelle tietä.

Matt irvisti mielessään, kun tunsi toisen taskussa tärisevän. Hän epäili sen olevan kännykkä. Ainakin kavereiden kännykät piti tuollaista ääntä. Onneksi Vince viskasikin sen kauemmas. Hienoa. Jos poika ei olisi niin tehnyt, punkkari olisi. Nyt ei ollut kännykän aika. Matt vain suuteli toista ja laski sitten kätensä takaisin toisen alaselälle. Kieli pääsi leikkimään toisen kielen kanssa Vinin suuhun ja vihjaavana Matt alkoi nostamaan hitaasti toisen paitaa ylöspäin.

Tällaisesta hetkestä olikin jo jonkin aikaa. Matt oli saanut hieman trauman poikasta, kun oli erehtynyt päätymään sänkyyn erään...No, hevarin kanssa. Sen reissun jälkeen käveleminen oli ollut niin tuskaa että... Silloin hän oli tajunnut, että emot, scenet ja söpöt skeittarit olivat hänen juttu. Mattin kuului olla se hallitseva persoona. Ei kenenkään muun.
"Ota paitas pois." Hän käski, muttei ilkeänä tai oikeasti käskevänä, vaikka olikin tarkoittanut. Ääni oli enemmänkin pyytävä ja miltei aneleva.

Matala murahdus pääsi tyytyväisenä huulten lomasta vasten suudelman. Omalla kielellään Vincent vastasi Mattin kielen leikkiin. Hemmetti että toinen osasi olla hyvä suutelija. Se vain kastatti lyhyemmän pojan himoa ja tunnetta haaroissa. Lämmittämisestä oli ollut puhe, mutta olo alkoi olla jo liiankin kuuma. Siitä saatiin taas kiittää punkkaria, jonka sylissä ja otteessa tyytyväisesti istuttiin. Suudelma keskeytettiin ja hieman kauemmas vetäydyttiin. Sylissä pysyttiin silti ja eriparisilmät tuijottivat toista poikaa tyytyväisinä.
”Yes sir”, myhäiltiin ja yksinkertaisella liikkeellä paita kiskaistiin yltä ja heitettiin huoneen pimeimpään nurkkaan. Pian molemmat kädet puristuivat hetkeksi myös punkkarin paidalle ja katseella pyydettiin myös vanhemman pojan hylkäävän vaatteitaan. Sisällä ei ollut kovin kuuma, mutta läheisyys sai posket reagoimaan ja eriparisilmiä räpytettiin pyytävästi.

Toisen paita lähti ja sen määränpäätä ei nähty. No, kyllähän vaatteet aina jostain tuppasi löytymään. Vin vihjaili hänenkin paidan lähtemistä. Matt vetikin sen päänsä yli ja viskasi sen jonnekin kauas. Huulet hakeutuivat takaisin Vincentin huulille. Varovasti hän nosti toisen hieman ilmaan ja kieppasi makaamaan patjalle selälleen ja kävi varovasti itse päälle. Huulet painautuivat hellästi skeittarin kaulalle.

Matt ei olisi uskonut voivansa olla niin hellä. Harvoin hän olikaan! Jostain syystä hän tahtoi olla extra hellä Vincentille. Normaalisti hän iskisi kaulaan ja imisi jälkiä täyteen, mutta nyt... Sitä varten pitäisi kysyä lupa.
"Vin? Saaks suhun jättää jälkii?" Hän kysyikin. Hieman hassulta se tosin kuulosti punkkarin suusta, mutta olipa hän kerrankin kohtelias!

//Sekavaa tekstiä XD //

Jotain lämmintä valui vatsanpohjalle ja eriparisilmät tutkailivat tyytyväisinä Mattin yläkehoa. Hienoa tatuointia käsivarressa silmäiltiin, mutta pian katse kääntyi punkkariin. Yllättynyt inahdus karkasi punertavien huulten välistä, kun kevyet olemus kieppaistiin vasten patjaa. Yllättynyt ilme vaihtui nopeasti tyytyväiseen, kun paidaton punkkari löytyi eriparisilmäisen yltä. Väreet kulkivat kehon läpi, kun pehmeät huulet painautuivat kokeilevaan sävyyn vasten Vincentin ihoa kaulalla.
Kevyt naurahdus päästettiin ilmoille kysymyksen vuoksi ja skeittarin kädet kiipesivät Mattin käsivarsia pitkin toisen niskalle.
”Normaalisti kieltäisin, mutta sinä saat erityisluvan”, kehrättiin tyytyväisenä ja vasemman käden sormet liukuivat mustien hiusten sekaan. Matt näytti järjettömän hyvältä ja kutsuvalta ilman paitaa hallitsevassa asemassa. Vincent oli osittain tottunut siihen alistetun asemaan, eikä valittanut ollenkaan siitä. Ei ainakaan Mattin seurassa, hänelle määrätty osa oli oikein mukava.

+ ^ ihanaapas <3 +

Mattin vatsanpohjassa muljahti. Hän sai erityisluvan? Miksi juuri hän sai luvan? Asiasta ei kehdattu enemmän kysellä vaan huulilla imettiin pieni hetki toisen kaulaa. Jos toisella ei ollut yliherkkä iho, jäljen ei pitäisi olla liian näkyvä. Vincen kädet tuntuivat paremmilta kuin kenenkään aiemmin. Kehoa kihelmöi ja housuissa kuumotti. Keho tuntui muutenkin olevan tulessa. Miten yksi ainoa poika saattoi saada hänet näin sekaisin?

Pahis suuteli sitten hetken toisen huulia, kunnes palasi kaulalle ja siitä solisluulle. Hetken hän suuteli paikallaan, kunne nousi takaisin Vincen huulille. Nyt hänelle palasikin mieleen aikaisempi miete. Pystyikö toinen sammumaan kesken...No, hommien? Ehkä ei ollut kohteliasta kysyä siitä juuri nyt. Ja saattaisihan se selvitä hänelle tylysti, jos noin kävisi. Toinen käsi siveli skeittarin paljasta kylkeä. Mattin teki mieli päästä jo eroon ahdistavista housuistaan, mutta ei saisi edetä liian nopeasti.

Hengitys muuttui tiheämmäksi ja toinen käsistä siirtyi hieman alemmas, tarkemmin sanoen Mattin paljaalle selälle. Iho tuntui sormien alla hyvältä, mutta vielä paremmalta tuntui se kun punkkari työskenteli nuoremman pojan kaulalla. Vincent ei tosiaan antanut ihan kenelle tahansa lupaa jättää itseensä jälkiä, hänellä kun jäljet tuppasivat pysyä jonkin aikaa. Hetken hän jopa pohti miksi lupa oli kuitenkin annettu punkkarille. Ajatukset kuitenkin ryöstäytyivät toiseen suunaan, kun vatsanpohjassa muljahti huulien hyväillessä ihoa solisluulta. Pian Vince sai uudemman kerran punkkarin huulet omilleen ja uteliaana selällä ollut käsi valui punkkarin kyljelle. Ilkikurinen hymy käväisi pojan huulilla ja sormenpäät valuivat punkkarin sisäreidelle. Suudelmasta vetäydyttiin hetkeksi ja nuorempi poika nousi hieman ylöspäin, tavoittaakseen mustahiuksisen korvan.
”Sori, oon aika malttamaton mutta mitäs oot noin ihana. Otatko housus pois vai pitääkö mun repiä ne?” kysyttiin viettelevän pehmeästi ja suukko painettiin korvanlehdelle, ennen kuin ruskeaverikkö laskeutui takaisin vasten patjaa.

Matt puraisi hieman huultaan, kun Vin sitten kuiskaili sanoja hänen korvaansa.
"Jos mä otan ne ite?" Hän totesi käheällä äänellä ja nousi sitten toisen päältä. Sen verran humalassa hän oli, ettei farkkuja kyllä mitenkään vaaka tasossa saatu pois. Punkkari nousi seisomaan ja aukoi housunsa ja kiskoi ne jaloistaan. Aaahhh...Vapaus! Sitten poika kumartuikin skeittarin eteen ja hymyili vinosti ja kiihkoisena. Oli vaikeaa pysyä toisesta erossa!
"Ja mites poika itse meinasi? Kyllä minäkin sinun housusi voin repiä..."Hän huomautti vihjaavana. ja vei kätensä toisen farkkujen etumukselle ja hipaisi sitä kiusoittelevana.

Poika ei ollut koskaan tuonut ketään kotiinsa. Paitsi tietenkin exänsä. Mutta sekin oli ollut jotain ikävää. Ehkä siitäkin oli jäänyt fobiat. Kotiin ihmisten tuomisesta. Silti jotenkin Matt tiesi että edessä makaavassa pojassa oli jotain erikoista. Sitä mitä se oli ei vielä tässä tilassa pystytty sanomaan.

Tyytyväisenä eriparisilmät tuijottivat Mattia ja sitä miten hän helposti kuoriutui housuistaan. Tyytyväinen sävy huulilla takasi mukavuuden ja punkkaria tuijotettiin syvälle silmiin melkeinpä lumoutuneena. Vincent ei aivan itsekään ymmärtänyt itseään. Hän oli heti Mattin nähtyään pitänyt toista mahdottoman hyvän näköisenä. Yleensä se meni ensi-ihailusta ohi, mutta punkkari näytti edelleen hymyineen eriparisissa silmissä ainutlaatuiselta.

”Vyöstä pääsen eroon mut----”, Vincent joutui keskeyttämään lauseensa, tunnettuaan hipaisun etumuksellaan. Poika veti syvään henkeä jatkaakseen virne huulillaan.
”---Mutta voi toki auttaa minua kiskomaan kankaan pois~”, kehrättiin ja vyönsolki avattiin, Vincen hivuttautuessa pystympään asentoon. Viettelevä ilme pidettiin kasvoilla ja sormenpäät hyväilivät kokeilevina Mattin vatsalihaksia. Hemmetti miten toinen osasikaan olla niin haluttava.

Matt kohotti toista kulmaansa, kun Vin aloitti vastaamaan lauseeseen. Ensin hän luuli, että toisen housuja ei saisi ottaa pois, mutta ilmeisesti hänen hipaisu oli ollut vain... No, viehkeä. Skeittari koski hieman punkkaria ja se sai tämän värähtämään hyvänolon tunteesta. Huulta purtiin hieman, mutta pakko kun oli, Matt kumartui ja suuteli toisen huulia hetken. Kädet valuivat sitten Vincentin vyölle ja se avattiin. Samaan putkeen auottiin myös nappi ja vetoketju.
"Ehkä minä voin auttaa..." Pahis totesi vasta sitten virnistäen.

Poika irrottautui vasta nyt toisen huulista ja alkoi kiskoa pojan housuja pois. Irti ne saatiin ja viskattiin jonnekin päin huonetta. Heidän vaatteensa olivat varmasti täysin ympäriinsä. Niitä olisikin aamulla todella mukava etsiskellä. Ehkäpä Vin ei löytäisi jotain oleellista ja Matt saisi pitää sen muistona toisesta ja tästä hetkestä.

Punkarin päässä kävi ajatus. Oliko tämä Vincentille vain yhden yön juttu? Tai että mitä toinen yleensä ottaen edes oli mieltä tästä tilanteesta? Hyvästelisivätkö he aamulla ja eivät näkisi enää koskaan? Yleensä se oli Mattin oma suunnitelma ja päämäärä, mutta nyt... Hän ei ollut yhtään varma tahtoiko sellaista.

Nyt kun toisen housut oli saatu pois. Matt kapusi uudelleen varovasti toisen päälle ja painoi lantiotaan toisen lannetta vasten. Poika huokaisi hieman ja painautui jälleen tuliseen suudelmaan.

Housut katosivat jonnekin päin huonetta, eikä Vincentillä tullut niitä alkuunkaan ikävä. Helpostihan hän paleli, mutta pelkästään Mattin läsnäolo tuntui lämmittävän häntä, joka oli sinänsä aika outoa. Eikä se edes johtunut viinasta. Punkkarin pieninkin kosketus iholla tuntui herättävän skeittarin jokaisen solun ja sai jonkun pehmenemään pojan eriparisilmissä. Se tuntui hyvältä, ehkä jopa liian hyvältä. Ylimääräisiä vaatteita oli kuorittu mukavasti pois ja nyt kun Vincent sai Mattin huulet omakseen, ei niistä suosiolla luovuttaisi. Oikea käsi kiipesi punkkarin niskalle, kunnes eksyi mustiin hiuksiin ja suudelmassa varmisti sen, että Matt pysyisi lähellä.

Matala huokaus pääsi puolivahingossa Bambin suunnalta, kun poikien lantiot pääsivät hieromaan lähempää tuttavuutta. Vasen käsi taas silitteli punkkarin selkää, kunnes sekin valui alemmas ja vaaleat sormet hivelivät varmoina toisen käsivartta pitkin. Lämpö ja halu eivät kadonneet eriparisilmistä hetkeksikään ja suudelmaan vastattiin tunteella, hetkeäkään epäröimättä. Oli miten oli, niin jos Vince jonkun halusi itseään koskettavan niin se oli tällä hetkellä Matt, eikä ketään edes harkittu punkkarin tilalle.

Matt tunsi toisen lähellään. Ja vaikka se olikin kuinka omituiselta... Nimen omaan! Se tuntui omituiselta. Ei hänestä ollut pitkään aikaan tuntunut tältä. Kerran aiemmin...
"Vin?" Hän sanoi sitten hieman tukahdettuna. Tuntui hyvältä ja sen seurauksena oli vaikea puhua. Kädet vietiin toisen poskille varovasti ja poikaa katsottiin silmiin. Tuntui ilkeältä keskeyttää tällainen tilanne. ei yhtään Mattin tyylistä. Ei niin yhtään.

Pitkään poika katsoi toista vain silmiin. Ei sanonut yhtään mitään, vaan tutki sisintään... Hieman humalaisella näkökulmalla tosin.
"Minä en pysty tähän..." Hän sanoi sitten hiljaa ja nielaisi.
"Kun... Tämä tuntuu ihan erilaiselta. Minä... Minä tahtoisin olla kanssasi näin ihan selvinpäin." Punkkari selitteli hiljaa ja hieman nolona. Hän ei ollut koskaan tehnyt näin. Ei hän koskaan ollut tahtonut tavata miespuolisia panojaan selvinpäin. Mutta jokin Vincentissä...
"Vittu... Olet saanut minut ihan sekaisin..."

<3awsnamsMattia
Oli outoa, että Vincent ei tuntunut vain haluavan punkkaria. Se oli jotain niin erikoista, ettei hän sitä edes itse käsittänyt. Kyllähän hän nyt joskus halusi ihmisiä panna, mutta nyt tuntui jotenkin tyhjältä ajatella, että kaikki sitten loppuisi yhden panon jälkeen. Surullinen hymy viivähti huulilla ja harmikseen poika totesi itselleen, ettei hän koskaan saisi itselleen kokonaan jotain niin täydellistä kuin Matt. Mustahiuksisen hiljainen sana sai pojan värähtämään ja Vincent nosti lähes automaattisesti kätensä poskilleen punkkarin käsien päälle. Toisessa oli jotain niin turvallista ja lämmintä. Vince huokaisi hiljaa ja tuijotti kirkkailla silmillään Mattin silmiin, luullen hetkeksi uponneensa niihin. Kun Matt hiljaa ilmoitti, ettei kykenisi, niin Vincent räpsytti silmiään kysyvänä.
Silmistä löytyi jonkinlaista uteliaisuutta ja toki Vince halusi tietää, mikä oli yhtäkkiä taikonut stopin hommille. Syy oli omituinen. Tai ei oikeastaan omituinen, vaan se oli omituista, että Vincentin silmiin nousi kiitollinen pilke ja huulet nousivat pehmeään hymyyn.
”Haluat vielä tavata mut selvin päin?” Vincent kysyi hiljaa ja lämpimästi. Epä-Vincemäisesti.
Poika veti itsensä istumaan ja hellästi asetti otsansa vasten toisen omaa. ”Säkin saat mut ihan pyörälle päästäni”

Matt nyökkäili hieman sekavana. Hän ei ollut oikein itsekään varma mitä tarkoitti.
"Tarkoitan vain...Äh...En minä osaa selittää tällaisia asioita." Punkkari tuhahti sitten hieman ja sulki silmänsä, kun poika painoi otsansa hänen otsalleen. Hän tiesi, että tällaisista asioita puhuminen oli hänelle vaikeaa selvinpäinkin. Saati sitten humalassa. Ei hänellä helpottanut tilanne yhtään alkoholin alla. Pientä hymyn tapaista yritettiin tavailla kasvoille. Varovasti hän vetäytyi toisen alta ja istahti vain toisen eteen hieman vaikea ilme kasvoillaan.

"Katsos kun...Tuota...Ammm...Minä en pidä pojista... Tai siis pidän, mutta en. Se on monimutkaista. Yleensä tahdon vain panna ja katoan aamulla kun morkkaa niin perkeleesti..." Matt selitti hieman takerrellen. Hän ei muistanut milloin oli puhunut näin sivistyneesti. Tai lähinnä näin tärkeästä asiasta ja vakavasti.
"Mutta kun minä en tahdo sinun kanssa tehdä niin... Tahdon nähdä sinut toistekin ja... En tahdo pilata tätä humalaisella sekoilulla."

//Ne on ihan sekasin <3//

Tilanne vaikutti olevan Mattille hieman hankala. No olihan toinen ilmoittanut hetki sitten, että piti pojista vain kännipäissään. Ja nyt hän kuitenkin halusi olla yhteydessä eriparisilmäiseen ihan selvin päin. Jotain lämmintä valui skeittarin vatsanpohjalle ja hämmentyneenä hän haroi hiuksiaan. Eteen istahtanutta poikaa Vincent tuijotti päätään kallistaen ja yritti saada katsekontaktia, jota hän ei usein ihmisille tarjonnut aurinkolasiensa vuoksi. Nyt lasit olivat kuitenkin ties missä, varmaan kadonneet. Matt selitti hieman tilannettaan ja väkisinkin Vincentin huulille nousi huvittunut hymynpoikanen. Siis toinen ei ollut poikiin päin, mutta oli kuitenkin ja siis ei ollut ja tavallaan oli?
”Ookoo…”, Vincent jupisi hieman kummissaan ja yritti parhaansa mukaan ymmärtää toista. Matt oli siis vielä osittain kaapissa tai jotain? Jos toinen ei oikeasti ollut miehiin päin muuten kuin panomielessä… Eriparisilmäisen silmissä viivähti pettymys. Oli omituista, miten hän tunsi niin, vaikkei ollut tuntenut Mattia pitkään. Katse laskettiin polviin ja brunetteja hiussuortuvia pörrötettiin, katseen etsiessä jotain mihin jäädä. Matt jatkoi vielä ja eittämättä Vincentin silmät pyöristyivät aika lailla. Huulet raoillaan poika nosti katseensa toiseen ja räpytti silmiään menikö-multa-jotain-ohi-vai-kuulinko-mä-vaan-väärin-ilme kasvoillaan.
”Öäh”, poika lagasi ja yritti tiivistää ajatuksiaan yhteen myttyyn. ”Mä…kiitti”, hän jupisi hieman ihmeissään ja huulille nousi lopulta hymy, jota olisi voinut helpottuneeksi väittää. ”Ja tota… kuulostaa hyvältä ja on kiva et sä haluut nähä mut selvin päin, vaikka et oo poikiin päin tai oot tavallaan mut kuitenkin ja niin”, Vincent pälpätti sekavasti ja naurahti omille puheilleen.

+ Niin ovat<3 +

Mattin poskille nousi todella hentoinen puna.
"Taidan olla hieman sekava." Hän naurahti ja sipaisi pienesti toisen poskea, ennen kuin nousi ylös. Vaatteita ei pahemmin päälle vaivauduttu laittamaan.
"Nyt tartten tupakan. Otatko sä?" Punkkari totesi ja otti tupakkatarpeensa pöydältä ja alkoi seisaalteen kiepata. Häntä hävetti kamalasti äskeinen tunteen purkaus. Voi luoja sentään...Mitä Vin nyt hänestä ajattelisi? Oli hän toiselle selvästi hieman yllätyksen aiheuttanut.

Poika pudisti itsekseen päätään ja asetti valmiin tupakan huulilleen ja katsoi sitten skeittariin. Tuo oli niin hyvännäköinen.
"Sori jos vähän... No, toi äskeinen." Hän mumisi sitten ja sytytti tupakkansa. Matt oli todella harvoin sellainen, puhui tunteistaan tai vaikutti muutenkaan heikolta. Hän ei ollut pitkään aikaan antanut itsensä tuntea tällaisia tunteita. Eikä kertaakaan pojan suhteen. Mitäköhän tästäkin vielä tulisi.

Vincent nyökähti toisen sanoille ja etsi katseellaan paitaansa, joka oli lentänyt hänen skeittilautansa luo ovelle. Rentonna hän kanttasi paitansa luokse ja kiskoi sen ylleen. Hän paleli liian herkästi, joten jos peittoa ei ollut, niin hän kyllä nukkuisi paita päällä. Toinen tarjosi tupakkaa ja virnistäen Vince nousi seisomaan ja hieman horjahtaen sitten asteli ikkunan luokse.
”Aaaaaaaaaa”, poika virnisti ja aukoi suutaan leikkisä pilke silmissään. Tupakasta hän ei koskaan kieltäytyisi, jos hän sen teki, osasivat pojan ystävät jo päätellä että jokin oli pielessä. Hieman Vincentiä hirvitti, koska hän saisi kotonaan sellaisen saarnan että… Kouluun hän pääsisi darrapäivän jälkeen. Hän vaihtoi omasta koulustaan astoniin ja siitä edes Reme ei tiennyt vielä. Mahtaisi olla Remukselle järkytys törmätä skeittariin joskus koulun käytävillä. Sisäisesti eriparisilmä naurahti pirullisesti. Hänpä ei kertoisi, ei edes Mattille. Voisi sitten joskus koulussa yllättää hänetkin ilmestymisellään. Siitä tulisi hauskaa. ”Ei mitään, ei sul oo mitään syytä pahotella”, poika lisäsi ja naurahti.

Matt kieppasi nopeasti Vinillekin röökin ja ojensi sen toiselle. Omasta imettiin nikotiinia keuhkot täyteen ja puhallettiin savut ulos. Hänen teki kovasti mieli koskettaa toista. Juurihan he olivat suudelleet ja olleet intiimissä tilanteessa. Ehkä hänen ei olisi pitänyt avata suutaan...Punkkari yskäisi hieman ja katsoi ikkunasta ulos. Joskus hän toivoi olevansa normaali ja helppo ihminen. Tällaisia tilanteita ei olisi. Humala ei onneksi ollut enää mikään ylitsepääsemättömän suuri. Aivot alkaisivat hiljalleen toimia ja sittenkös iskisi paniikki. Voi helvetti soikoon...

Poika imi pari syvää satsia tupakastaan ja vaikutti hieman hermostuneelta.
"Vin? Mitä mieltä sä oot musta?" Hän kysyi sitten hieman yllätykseksi itselleenkin. Ei lauseita ihan noin ollut pitänyt muodostaa. Matt oli meinannut kysyä, mitä mieltä hän oli heistä nyt. Mutta... No, kai tuo olisi käytännössä sama asia. Jos toinen vihjaisi jotain pikapanosta, niin okei. Mutta jos toinen piti hänestä eri tavalla...? Punkkari ei uskaltanut ajatella mitään sellaista. Ei hän osannut tehdä edes sitä. Ajatella, että sattuisi olemaan jonkun mieleen.

<3Hyvä kysymys.

Tupakan Vincent nappasi suullaan ja sytytti sen, kääntyen siitä ikkunaa kohden. Kuu oli uskaltautunut esiin saastepilvien takaa ja loisti nyt kauneuttaan keskellä hopeisen tähtimeren. Jos Vincent olisi romanttisempi ihminen, olisi hän pitänyt näkyä kauniina. Oli kuitenkin vaikea ihailla jotain sellaista johon oli jossain määrin tottunut, kun paljon mielenkiintoisempi ja katsottavampi ihminen seisoi vieressä. Olihan näky taivaankannella hieno, mutta mielenkiinto ei vain kertakaikkiaan riittänyt siihen sillä hetkellä. Eriparisilmät vilkaisivat punkkaria, joka vaikutti hermostueelta. Johtuikohan se viinasta?
”Eäh?” poika inahti ennen kuin edes ymmärsi sitä. Tupakka liukui huulien lomasta ja havahtuen Vincent nappasi sen ennen kuin se ehti karata lattialle. Vin nosti silmänsä Mattiin ja tuijotti toista huulet raollaan. Toisen kysymys ei sinänsä ollut outo, vaan pikemminkin se, että Vincent oli reagoinut siihen niin voimakkaasti. Olihan häneltä tuota kysytty pari kertaa ennenkin ja silloin hän oli vain jäätynyt paikoilleen. Tällä kertaa jonkinlainen puna nousi kasvoille ja toi lisää värejä pojan päähän. Ruskeat hiukset, vihreä ja sininen silmä, nyt vielä punaiset posket. ”Mä tota…”, poika takelteli ja haroi hiuksiaan.
”No mä….silleen… et……….silleen”, Vince mumisi ja haroi vapaalla kädellään hiuksiaan. ”Haluun tutustuu suhun paremmin ja silleen….et vedit mua puoleen jo heti ku näin sut ja…… kai sussa on jotain erilaista koska _en_ haluu….”, Vince nielaisi. Totta helvetissä häntä nolotti tuoda julki ajatuksensa, ketä nyt ei?
”….en haluu vaan panna..”, poika jupisi ja peruutti kauemmas pitäen katseensa maassa. ”Ja et arvaa miten noloo tää on myöntää”, Vin lisäsi hiljaa ja nojautui seinää vasten, antaen hiustensa valua verhoksi kasvojensa eteen, jottei puna olisi näkynyt.

Matt naurahti hieman tahtomattaan toisen nolostumiselle. Toisellakin siis oli jonkinlaisia tunteita häntä kohtaan... Ainakin niin punkkari ymmärsi.
"Tiedätkö. Sinä et sanoisi noin jos tuntisit minut." Hän huomautti ja heitti nopeasti poltetun tupakan pihalle ikkunasta. Katse käännettiin Vincenttiin, joka seisoi hänen edessään hiukset silmien edessä. Niitä siirrettiin hieman ja pojan katsetta tavoiteltiin.
"Se on noloa, mutta voin kertoa, että se ei ole helppoa minullekaan. Edes ajatella että... No, tahtoisin hengata kanssasi humalatilan ulkopuolellakin." Poika muotoili omituisesti sanojaan. Eihän hän voinut suoraan sanoa, että "viettää aikaa kanssasi normaalia lämpimämmässä suhteessa." Ei. Sellaista Matt ei ääneen sanoisi.

Poika vilkaisi ohi mennen hieman Remusta, mutta ei sanonut mitään. Antoi pojan nukkua. Aamulla olisi kamala olo.
"Minä en ole mikään idyli poika. Olen kaikkea sitä mitä ihmiset halveksuvat ja vihaavat toisissa ihmisissä." Hän totesi sitten ääneen. Ehkä hieman itsekseenkin. Sellainen hän aina oli ollut. Ei häntä kukaan ollut koskaan kunnioittanut tai oikeastaan pitänyt. Vain yksi ja... No, siitä tytöstä ei puhuttaisi. Tuon nimeä ei edes mainittaisi tässä huoneessa enää ikinä ääneen. Valokuvat oli poltettu. Muistot kadotettu ja viimeiset sanat sanottu. Se riitti Mattille.

Mattin huomautukselle siitä, ettei Vincent sanoisi sanojaan jos tuntisi Mattin paremmin, ei osannut brunette sanoa mitään. Kukaan ei ollut täydellinen tai täysin viaton, sen Vince tiesi jo valmiiksi. Hänellä oli kuitenkin tapana ihastua aina pahoihinpoikiin, joten ei olisi ihmekään jos Matt paljastuisi sarjamurhaajaksi. Mutta tuskinpa nyt sentään, Vincellä oli vain tapana joutua mielikuvituksensa uhriksi ja upota omaan maailmaansa. Näin kävi tällä kertaa Vince upposi hetkeksi tuijottamaan huulet raollaan tyhjään kuvitellen Mattin hakkaamassa ihmisiä pesäpallomailalla. Nopeasti hän kuitenkin havahtui Mattin sanoihin ja nopealla kädenliikkeellä viskasi tupakan ikkunasta ulos.
”Kuten jo kävi ilmi, me taidetaan vaan molemmat olla sekasin”, poika naurahti ja siirsi hiuksiaan pois jo punertavasta väristä eroon päässeiltä kasvoiltaan.
”Ja mä kai sitten pidän just niistä asioista joita muut halveksii ja kattoo kieroon”, brunette mumisi ja vilkaisi Mattia. Pojan silmissä sumeni ja nopeasti hän hieroi silmiään. Poika ravisteli päätään ja puri hetken huultaan. ”Mä luulen et mä koh-”, lause jäi kesken, kun Vincentin katse jähmettyi katonrajaan. Samalla hetkellä silmät painuivat tiukasti kiinni ja uneen vaipuneena narkoleptikko lähti kaatumaan taaksepäin.

Matt naurahti hieman toiselle.
"Joo. Me ollaan ehkä aika sekaisin." Hän hymyili ja käänsi katseensa kysyvänä toiseen. Sitten refleksit toimivat yllättävän nopeasti, kun toinen alkoi kaatua taaksepäin. Skeittari napattiin kiinni ja toista katsottiin. Ensin hän katsoi poikaa säikähtäneenä, kunnes muisti toisen sairauden. Se sai pienen hymyn Mattin huulille. Narkolepsia teki Vincentistä entistä söpömmän! Varovasti poika nostettiin syliin ja kannettiin pari askelta patjalle ja laskettiin siihen makaamaan. Mattia ei nukuttanut vielä yhtään. Eikä hän kyllä tiennyt oliko vin alkanut jo yö unille vai nukkuisiko toinen vain muutaman minuutin. Tästä asiasta olisi tietenkin voinut aiemmin keskustella... No, eiköhän tuo aamun mennessä heräisi.

Punkkari katseli hetken vain toista kunnes nousi ja asteli vaatekaapilleen. Uudet puhtaat, mustat pillifarkut vaihdettiin jalkaan ja Green Dayn paita puettiin päälle. Hänellä oli ollut tänään taroitus ryypätä ja kaikki olivat sammuneet jo ennen kolmea. Aika laimeat kemut oikeastaan. Mutta silti, hänestä tuntui että oli saanut tänään enemmän kuin pariin vuoteen.Punkkarin huulille nousi kevyt hymy ja hän istahti kirjoituspöytänsä ääreen ja veti erään laatikon auki. Siellä oli kasa valokuvia. Oli hänellä silloin tällöin pari läheisempääkin kaveria ollut. Kaikki vain olivat joko lusimassa tai heittäneet henkensä. Sitten oli ollut se yksi neiti, kenestä Matt ei suostunut puhumaan. Eräs valokuva otettiin esiin. Se oli itse asiassa kamala kuva. Se oli otettu pari vuotta sitten bileissä, kun molemmat olivat olleet kamalassa humalassa. Tyttökin oli vetänyt huulipunansa reilusti ylihuuliensa, mutta eipä se siihen aikaan menoa haitannut. Tuo oli yksiä viimeisiä kuvia joka heistä oli aikoinaan otettu. Tai... Olihan kuvia senkin jälkeen, mutta kaikki oli hävitetty.

Päässä jyskytti ja samaan tahtiin kun siniset silmät paljastuivat raskaiden luomien alta, kasvoi kipu takaraivolla. Remus tuijotti silmät ummellaan silmissä pyörivää kattoa, joka sai pojan pääkivun vain yltymään. Mitä oli tapahtunut ja missä hän oli? Muistot edellisestä päivästä olivat kuin pölyn alla ja samalla kun mustahiuksinen poika pakottautui kyljelleen, ähki hän käheästi kuin yrittäen sivuuttaa oksennusrefleksiä, joka hänen vatsansa oli yllättäen vallannut. Ei hänellä ollut tapana oksentaa, mutta olo oli kuitenkin sellainen että se oli mahdollista. Eli juuri sitä perus huonovointia, jolloin Remus rukoili voivansa oksentaa saadakseen paremman olon. Mitään ei kuitenkaan tullut ulos, kuten ei ollut koskaan ennenkään tullut. Mustat silmäpussit silmiensä alla Reme heitti jalkansa sängynreuna ylitse ja otsaansa hieroen puristi silmiään kiinni.
”Mitääää…”, poika mumisi itsekseen ja avasi silmänsä. Ensimmäisenä silmät osuivat puolipukeissa patjalla tuhisevaan Vincenttiin ja sitten ne nousivat kysyvinä pöydän ääreen ilmeisesti nukahtaneeseen poikaan.
Katse palasi Vinceen ja sitten taas Mattiin. Joka vilkaisulla Remuksen ilme muuttui kauhistuneemmaksi.
”Voi vittu mitä mä eilen----”, poika haukkoi hankalasti henkeään. ”Vincent herää! Nukkumatti meni jo!” Remus lähes kiljui kaatuen ystävänsä vierelle polvilleen. Brunette mumisi jotain epäselvää ja hätääntyneenä Remus tarrasi toisen paidankaulukseen. ”HERÄÄÄÄÄÄÄ, mä haluun kotiin! Et jää siihen pelle! Herää nyt! Mä haluun leikkii ettei tätä oo koskaan tapahtunut!” Remus ravisteli Vinceä ja poika mumisi edelleen, osoittaen kuitenkin heräämisenmerkkejä raottamalla silmiään. ”Kiltti, pue päälles ja juostaan ja lujaa! Tätä ei oo ikinä tapahtunut, okei?!” Remus ärisi ja vaikeasti jupisten Vincent veti itsensä istumaan. Remus repi puoliksi sängyn alle lentäneet Vincen housut ja heitti ne narkoleptikon pään päälle.

Good morning sunshine <3