"Im suicide commando that your momma talked about.&quot

Matt oli aina herännyt aamuherätyksiä. Varsinkin, jos ei saanut herätä vapaasta tahdostaan tai jos aamulla sattui olemaan jokin paikka kipeänä. Tällä kertaa uniin tunkeutui ääni, joka ei kuulunut sinne. Äänen omistajaa ei tunnistettu, mutta inhottavasti unimaailma alkoi kadota.
"Eikö sitä HELVETTI voi puhua normaalilla äänellä?!!?!?" Matt huusi silmät suljettuina ja vihaisena, kun edelleen sama ääni kirkui. Sanoja ei pahemmin kuunneltu. Punkkari raotti hieman silmiään. Paikat olivat kipeinä. Hän oli näemmä nukahtanut työpöytänsä ääreen. Että sellaista tällä kertaa... Poika nousi istumaan ja pyörähti penkillä ympäri. Hiukset sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan ja meikit olivat kadonneet silmistä. Ja niitä kyseisiä silmiä kirveli väsymys ja krapulan poikanen.

Pahiksen katse osui ensin äkäisenä Remukseen.
"Mikä vittu sinua vaivaa Reme?!" Hän tuhahti sitten äkäisenä, mutta kun katse vaihtui Vinceen, ilme muuttui täysin. Mattin kasvoilta ei oikein voinut lukea yhtään mitään. Hän ei ollut muistanut koko poikaa. Hän muisti kaiken... Voi helvetinhelvetinperkele. MITÄ VITTUA HÄN OLI MENNYT PUHUMAAN TOISELLE!?!? Matt yskäisi hieman, eikä sanonut mitään. Nousi vain seisomaan ja otti tärisevin käsin maritarpeensa ja istahti lattialle kieppaamaan sätkää. Mikä päivä tänään edes oli? Ihan sama... Hänhän ei menisi kouluun. Pitkästä aikaa hän tunsi krapulan pistoksen ja se merkitsi punkkarille vain sitä, että juominen saisi jatkua. Eihän olo muuten lähtisi pois.
"Etkä sä Reme eilen mitään pahaa tehnyt... Huvittava persoonan muutos oli tosin." Matt virnisti hieman ja pyyhkäisi silmiään.

Narkoleptikko mumisi vaikean kuuloisena ja hieroi silmiään, Remuksen kiskoessa hätäpäissään huoneen nurkista Vincen vaatteita esiin. Okei, miksi toisen vaatteet edes olivat ympäri Mattin huonetta. Kaikki oli mennyt pieleen ja hän oli paljastanut itsensä ihmiselle, jolle ei olisi tosiaan halunnut omaa itseään kuorensa takaa näyttää. No kenellepä hän halusi? Ei kenellekään, joka kävi astonia ja oli vain hänen onnensa ettei Vincent käynyt sitä. Siitä tulisi helvetillistä ja hänen roolikuvansa saisi kokea pahan kohahduksen. Brunette sitoi haukotellen vyötään ja tuijotti tyhjyyteen ajattelematta mitään erikoisempaa. Vin ei reagoinut Mattin huudahdukseen, mutta Remus reagoi senkin puolesta. Poika loikkasi pystyyn ja koska silmiin heijastuva kipu sai hänet inahtamaan ja menettämään tasapainonsa, kaatui hän selälleen punkkarin sängylle voivottelemaan.
”Mitääähhggg….”, Vincent jupisi ja käänsi väsyneet eriparisilmänsä Mattiin.

Pojan päässä raksutti ja hiljalleen kaikki edellisen päivän ajatukset saapuivat mielen satamaan.
”…………………………………….dude?” Vince siristeli silmiään ja punkkarikin lähti heräilemään. Hetken mustatukka tuijottikin Vincenttiä mitäänsanomattomalla ilmeellä, johon Vincent vastasi vain tuijottamalla. Katse seurasi punkkaria ja tämän sätkänkieppausta, samalla kun Reme oli taistellut itsensä seisomaan. Vin repi sukat salkoihinsa ja heti kun ne olivat paikoillaan, kaappasi Remus bruneten käden ja auttoi toisen ylös.
”Nyt mennään, eikä tätä enää muistella!” Remus murisi Vincentille, joka vain räpytti hämmentyneenä silmiään. Remellä tuntui olevan valtava kiire poistua paikalta. Tarkemmin sanottuna paeta paikalta.

Matt sai sätkänsä kiepattua ja tajusi toisten todellakin tekevän lähtöä.
"Okei? No... Mä katon teille tien selväks..." Hän mumisi jotenkin nolona ja vältti Vincentin katsetta. Sätkä heitettiin työpöydän päälle ja huoneen ovi avattiin.
"Perse..." Punkkari totesi hiljaa, kun äiti istui sohvalla etsimässä suonta kädestään. Tuo ei kai edes huomannut ensin Mattiä, mutta hieman tyhmänä Matt jäi lagaamaan ja katsomaan äitiään. Hän vihasi tätä näkyä yli kaiken. Ei tuntunut reilulta, että äiti käytti jälleen. Mutta punkkari ei tiennyt kenestä katsottuna se ei tuntunut reilulta.
"Laita mutsi vittuun ne. Mul on kavereita käymäs." Hän totesi sitten ja asteli olohuoneeseen. Eipä hän ollut päälleen mitään vetänyt. Tämä oli hänen koti ja jos hän tahtoi talsia siellä vain kalsarit yllään, niin sitten hän talsi.

Äiti naurahti ivallisena.
"Ai sinulla paskanaama on muka kavereita? Sen päivän kun näkisi..." Vaalea nainen vain naljaili ja taputteli kättään. Huumeiden sivuun laittamiseksi ei tehty elettäkään. Matt tuhahti ja pyöritti päätään. Tilanne hävetti häntä. Viimeisenä hän tahtoi että Vincent näki hänen mutsinsa tosi toimissa.
"Ihan oikeesti. Laittasit ne pois." Hän yritti vielä ja tavoitteli neutraalia ääntä. Se joskus tepsi naiseen. Todella harvoin, mutta joskus... Nyt ei ollut se joskus. Tuo vain katsoi häntä uhmakkaana takaisin. Samanlainen uhma katseessaan, minkä Matt omisti. Poika kohautti harteitaan.
"No... Iteppä valihit taas." Hän totesi ja nappasi nopeasti toiselta piikin kädestä ja viskasi maahan. Se ei kuitenkaan ollut rikkonut lasista neulaa.
"Et saatanan kusipää riko sitä!!" Äiti kiljui ja Matt iski paljaalla jalallaan lujaa ampullin päälle ja kuului ritinä kun lasi hajosi. Punkkari sen sijaan irvisti. Lasinsirut olivat uponneet jalkaan. Vittu mikä järki!! Ehkä olisi kannattanut olla kengät.

"Sitä saatanan paska runkkari!!! Saatanasta sinä olet lähtöisin!!" Nainen kiljui ja hyökkäsi päin poikaansa ja paikasi tuon kirjahyllyä vasten. Muutama kirja tippui maahan ja Mattin verinen jalka jätti komeita jälkiä vaaleaan lattiaan. Poika ei sanonut mitään. Eikä vilkaissut huoneeseensa. Hän nyt oletti automaattisesti, että Reme ja Vin älyäisivät luikkia tässä vaiheessa pois.

//Reme ja Vin ois voinu livetä takaa vasemmalle tosta kato ja voit tehä vaik alotuksen jonneki koululle, jos ne törmää? ^^//

Mattia tuijottaen Vincent pysyi pystyssä ja muisteli edellispäivän tapahtumia. Ajatuksia oli vaikea saada kokoon ja Reme kiskoi häntä lähtemään joka kolmas sekunti. Remus näytti tyytyväiseltä, kun punkkari lupautui katomaan tien selväksi ja sitä ihmettelemättä Reme asteli Mattin perässä, Vincentin kipittäessä mukana taskujaan tutkien. Hän oli tosiaan kadottanut lasinsa jonnekin, tai ei vain muistanut mihin ne oli pistänyt. No ei se haitannut, olihan hänellä kotonaan kokonainen teline eri aurinkolaseja. Alakerrassa Reme ja Vince tuijottivat hetken olohuoneen suuntaan ja kuuntelivat Mattin ja hänen äitinsä keskustelua. Vincent päätti jo automaattisesti, ettei kertoisi äidilleen tästä aamusta mitään. Hänen äitinsä oli nimittäin töissä lastensuojelusta ja varmaan hoitaisi Mattin huostaan otettavaksi jos saisi tietää tämän perheen tilasta. Mattin äitihän oli täysin kykenemätön huolehtimaan lapsestaan. Sosiaaliviranomaiset veisivät Mattin pois ja äitihahmo saisi tavata lastaan vasta päästyään eroon kaikista huumausaineista. Tätä Matt tuskin tahtoi, joten Vinin oli parasta pysyä vaiti.

Reme räpsytti oudoksuen silmiään, mutta pelkuribruneten kulmat kääntyivät ikävästi kurttuun. Häntä ei todellakaan kiinnostanut nähdä mitään tällaista kohdistuvan Mattiin. Okei, oli se melko hämmentävää että hän reagoi ärtymällä nähdessään Mattin kärsivän jne…mutta silti tilanteen katsominen pisti vihaksi.
”Nyt hei luikitaan, Matt tuskin haluu yleisöä”, Reme mumisi ja Vincent vain tuijotti sanaakaan sanomatta. Vastahakoisesti tuo kuitenkin lähti kättään kiskovan pojan perään, katse edelleen olohuoneen suunnalla. Punkkari tuhosi naisen piikin ja pojan äiti kävi päälle.
”Hei, ei tota tartte ratkasta tolleen! Sehän vaan huolehtii susta!” Vincent kivahti ja se ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan. Remuskin näytti hetken hämmentyneeltä, mutta repi sitten narkoleptikon ulos ovesta. Jotain saarnantapaista Remus ärisi Vincelle, joka vain muristen tuijotti loittonevaa ovea, eikä viitsinyt keskittyä ystävänsä sanoihin.

:---------D Okkais, eli kolme pv eteenpäin, lähetän sitte linkin yksäril. Mattia yllättämään~