"Im suicide commando that your momma talked about.&quot

Matt hengitti varovasti nenänsä kautta ja jatkoi suudelmaa kielen saatua luvan mennä tutkiskelemaan toisen suuta. Varovasti toinen käsi vietiin vincen selälle ja sitä silitettiin hieman. Silmät olivat suljetut. Hän ei olisi tahtonut millään lopettaa, mutta tehtävä ei tainnut olla monen minuutin suudelma? Hieman vastentahtoisesti siis punkkari irrottautui, muttei kuitenkaan vienyt kasvojaan kauas toisesta. Toinen käsi vedettiin pois niskan takaa, mutta selän takana oleva käsi jätettiin sinne missä se olikin.

"Se oli kai siinä?" Matt hymyili kasvot lähellä Vincen omia. Ei hän tahtonut lähteä siitä enää minnekään, nyt kun oli päässyt sen makuun! Poika käänsi hieman katsettaan. Niin että hän huomasi Remuksen. Tuo vaikutti nuokkuvan. Oliko tuo sammunut?

Vincen poskipäille nousi hetkeksi punertavasävyinen väri ja lämmin käsi selän takana tuntui lähes huumaavan hyvältä. Eripariväriset silmät sulkeutuivat tummien ripsien taakse. Varsinkin sen vuoksi, että pojan iho oli kylmän ilman vuoksi noussut kananlihalle. Paidattomana ilta – tai oikeastaan yöaikaan ei ollut mukavaa. Suudelmakin oli lämmin, eikä ollenkaan huono, vaikka punkkari oli hieman varoitellut, ettei muka välttämättä osaisi hoitaa hommaansa hyvin. Suudelma loppui ja Vincent hengähti hiljaa avaten silmänsä. Eriparisilmät kohtasivat siniharmaat silmät, joista Vincent huomasi pitävänsä. Hän oli aina toivonut itselleen normaaleja, samanvärisiä silmiä. Se ei muuttunut, vaikka kaikki tuntuivatkin kehuvan hänen kirkkaanvihreää ja tummansinistä silmäänsä.

Kun punkkari hymyili esittäen kysymyksen, tai paremminkin toteamuksen, ei Vincent hetkeen sanonut sanaakaan. Lämmin hengitys tuntui mukavalta vasten kasvoja ja skeittari tiesi, että pukisi paidan päälleen, vaikka Remus saisikin kohtauksen. Niin Remus…
Lopulta vastahakoisesti Vince käänsi katseensa nuokkuvaan ystäväänsä.
”Taisi sammua”, Vincent totesi, muttei vieläkään perääntynyt kauemmas.
”Olisinpa tullut aikaisemmin”, poika huokaisi. Jos hän oli tullut aikaisemmin, olisi Remus pysynyt tolpillaan pidempään.

Mattkin käänsi katseensa kunnolla Remukseen. Jep, tuo oli sammunut.
"Pue paita päälles, ettet vilustu." Punkkari kehotti sitten, muttei lainkaan vihaisena vaan huolehtivana. Sitten vastentahtoisesti hän raahautui sammuneen jääprinssin luo.
"Kyllä se hengittää." Hän naurahti ja katsoi sitten kadulle. Oli jo pimeää. Kello oli todennäköisesti jo...No, tarpeeksi. Aika oli mennyt nopeasti puistossa.
"Voin ottaa tämän pojan meille nukkumaan. Nukkukoot sängyssä." Matt totesi ja katsoi Vinceä hymyillen. Häntä humalsi edelleen kamalasti ja ei hän olisi vielä mihinkään tahtonut lähteä. Varsinkaan erota skeittarista.

Pojan päässä raksutti hieman. Todennäköisesti äiti olisi jo sammunut sohvalle. Yleensä niin kävi heti yhdeksän jälkeen, joten siitä ei olisi ongelmaa. Kaiken lisäksi hänellä oli ovessa lukkokin. Ja he voisivat jopa mennä ikkunasta. Sen hän piti aina auki tällaisia reissuja varten.
"Sinäkin voit tulla. Minulla on huoneessa pari sänky ja patja. Te voisitte vaikka nukkua ihan siinä sängyllä ja mä patjalla?" Pahis ehdotteli sitten ja virnisti Vincentille. Oikeastaan hän toivoi, että saisi itse nukkua pojan kanssa sängyssä ja Reme asetettaisiin patjalle.

Kehotukselle Vince nyökähti ja kiskoi helpottuneena paitansa takaisin ylleen. Ei tosiaan olisi mukava vilustua. Ilmakin oli yön jatkuessa viilentynyt huomattavasti. Vincent haroi brunetteja hiuksiaan, Mattin raahautuessa ruhon---siis Remuksen luokse. Skeittaria tosiaan karmia ajatus lähteä raahautumaan kotikulmille. Pahinta ei ollut se, että hän asui kaukana, vaan se että hänen äitinsä oli töissä lastensuojelussa ja isä oli psykologi. Vincent pystyi kuvittelemaan viiden tunnin saarnan päänsä sisällä. Se olisi tosiaan yhtä helvettiä. Hänen vanhempansa olivat vihoissaan jo siitä, että Vincent edes koski tupakkaan. Se tästä vielä puuttuisi jos hän kiikkuisi kännipäissään kotiin.
Eriparisilmät käännettiin punkkariin.
”Joo, ota vaan se”, poika haukotteli. Väsymys tuntui syttyvän aivan tyhjästä. Katse vietiin hiljaisuudessa tummapukuiselle taivaankannelle. Tai ehkä hän voisi jäädä puistoon nukkumaan? Hänellähän tunnetusti oli hyvät unenlahjat. Vincent virnisti ajatuksissaan.

Skeittari hymyili punkkarille, kun oli myös itse saanut kutsun. Sitä hän oli toivonutkin.
”Ok, meitsi tulee myös”, Vincent virnisti ja lähti vaikeasti työntämään itseään pystyyn.
”Mutta en kyllä nuku Remuksen vieressä. Se hakkaa mut jos se pääsee käsiks aamulla ja lisäks sil on niin ohut iho, et sen kädetkin on aina kylmät. Nukun mieluummin sun vieressä”, Vincent sanoi häpeilemättä ja virnistellen sai kuin saikin itsensä seisomaan.

Matt nyökkäsi hieman toiselle, mutta piilotti innostuksensa. Vince tulisikin hänen viereensä nukkumaan. Voi tätä ilon päivää! Poika katsoi Remusta hetken ja pyöritti sitten päätään. No, toivottavasti hän ei kaatuisi. Matt kyllä tiesi ettei kukaan heräisi helposti, jos oli sammunut. Niinpä hän nosti Remen toiselle olalleen makaamaan ja pidellen tuota kiinni nousi seisomaan. Ei toinen mikään kevyin ollut, mutta eipä Matt yleensä ketään kannellutkaan.
"Mennäänkö?" Hän kysyi sitten ja vilkaisi Vincenttiä. Cd-soitin saisi jäädä noin tuohon. Eihän siitä oltu maksettu senttiäkään.

Punkkari lähti talsimaan pois puistosta sutkot hitaaseen tahtiin. Tietenkin hän oletti skeittarin seuraavan. Nyt pitäisi sitten vain toivoa, ettei äiti todella olisi hereillä. Muuten tulisikin aikamoinen halo. Matt vilkaisi hieman taakseen Vincentiin.
"Humaltaako?" Hän kysyi virnistäen. He olivat nyt kadulla ja kappas vain heidän talonsa kohdalla näytti olevan lamppu palanut. Valoja ei ainakaan näkynyt sisällä. Sen pystyi jo nyt sanomaan.

Arvioivasti Vincent silmäili Mattia, joka nosti itsekseen sammuksissa mumisevaa Remusta pystyyn. Toivottavasti kaksikko ei kaatuisi katukivetykseen. Tästä ryyppyreissusta sinisilmäinen saisi valtavan hepulin myöhemmin, viiltäisi varmaan ranteensa auki. Toivottavasti Vince oli silloin tarpeeksi hyvässä kunnossa pystyäkseen estämään sen. Remuksen kaltainen tyyppi ei saanut kuolla vain yhden ryyppyreissun vuoksi. Kukaan ei saanut. Nyökähtäen Vincent lähti kulkemaan punkkarin perässä. Katu näytti nousevan seinänä eteen, mutta sitä hätkähtämättä skeittari vaappui lauta kainalossaan mustahiuksisten mukana.
Vincentillä meni pitkään sisäistää Mattin aivan yksinkertainen kysymys. Eriparisilmät harottivat, kunnes nousivat kysyvinä kohti punkkarin selkää.
”Vähän”, poika naurahti ja sipsutti nopeammin.

Vincent yritti ajatuksissaan miettiä mihin taskuunsa hän oli kännykkänsä laittanut. Poikaa kiinnosti suuresti paljon kello oli, vaikka hän olikin täysin varma siitä, että se oli yli puolenyön. Brunette vilkaisi Remusta. Raukka oli melko tunnollinen oppilas, joten saisi varmaan valtavia tunnontuskia kun löhösi darrassa kotona – tai missä lie – eikä ollut koulussa laatimassa esseitä.

Matt naurahti hieman ja horjahti seurauksena hieman. Onneksi hän ei kaatunut. Olisi saattanut hänelle ja Remelle käydä vähän kipeämmin.
"Sehän on sitten hyvä. Voidaan juoda vielä lisää meillä." Poika virnisti ja talsi vain tietä eteenpäin. Ketään ei tulisi vastaan ennen koti ovea. Sen pystyi nyt jo sanomaan. Ehkä se oli vain hyvä. Mitäköhän ihmiset miettisivät, kun hän kantaisi poikaa olkapäällään.

He olivat nyt koti talonkohdalla. Valo paistoi keittiön ikkunasta, mutta se ei kertonut sitä, valvottiinko siellä. Usein äiti sammui valot päällä.
"Mennään ovesta." Matt ilmoitti sitten Vincentille ja avasikin oven. Sisällä oli hetken hiljaista, kunnes television ääni alkoi kuulua. Poika käännähti ympäri ja kolautti vahingossa hieman Remuksen päätä oven karmiin.
"Mä olen pahoillani jo etukäteen, jos mutsi on hereillä ja käyttäytyy kuin kusipää." Poika selitteli ja hymyili hieman pojalle, kunnes kääntyi ympäri (kolauttaen taas Remuksen päätä) ja asteli sisälle taloon ja olohuoneeseen, missä televisio huusi. Äiti makasi sohvalla...Sammuneena. No, nyt ainakin saisi metelödä ihan rauhassa.

Matt jatkoi kävelyään suoraan. Edessä oli ovi ja siitä sisälle. Hän oli nyt huoneessaan. Remus laskettiin sängylle ja tuolta kiskottiin kengät jaloista. Hetken punkkari vain katsoi poikaa ja pyöritti sitten huvittuneena päätään.
"Mul on kauhee nälkä." Hän totesi sitten ääneen. Nyt sen vasta tajusi, kun oman kodin tuoksu iski nenään. Lähinnä sisällä tuoksui tupakalle. Tosin, Mattin huoneessa haisi enemmän epämääräiset hajusteet, sillä hän yritti pitää tupakan hajun poissa omalta alueeltaan.

//Varmaan maailman sekavin osa, >< Mut katon telkkaa samal XD//

Vincent naurahti ja tyytyväisenä seurasi punkkaria ja ystäväänsä. Lisäjuominen ei olisi pahasta, eikä Remus taatusti heräisi edes pommiin ennen huomista aamua. Oli vain hyvä pitää hauskaa siihen asti, sillä narkoleptikko saisi aamu tuimaan sitten selitellä ja estää Remeä tappamasta kaikkia jotka hänen eteensä astuivat. Tai sitten Reme vain vaipuisi uskomattomaan angstiin ja silloin Vincen tehtävä oli piilottaa kaikki terävät esineet. Jos osasi ottaa asiat kevyesti ja huumorilla, kuten Vin, oli Remuksen käyttäytyminen jopa hieman huvittavaa ja katsomisen arvoistakin. Vincentn ei kiinnittänyt paljoakaan huomiota talon ulkokuoreen, vaan pojan eriparisilmät seurasivat tiiviisti joko katua tai Mattin selkää.

Remus oli tosiaan osunut naulankantaan, paljastaessa skeittarin olevan juuri punkkareiden, kaikenlaisten emojen ja scenejen perään. Joku voisi väittää Vincen makua jopa hieman omituiseksi, mutta niin se vain oli. Kolmikko asteli talon sisälle ja Vincent pidätteli nauruaan, Remen pään hieman kolahtaessa ovenkarmiin.
”Joo ei mitään, munki porukat himassa on hankalia”, Vin sanoi vaivattomaan sävyyn ja seurasi punkkaria aina hänen huoneeseensa asti. Vasta kun Matt riisui Remeltä kengät, ymmärsi myös Vincent kuoria ne jaloistaan.

Reme tuhisi rauhallisesti sängyllä, johon hänet oli asetettu. Poika ei liikahtanutkaan suuntaan tai toiseen ja Vincent pohti hetken, näyttikö hän samalta nukahtaessaan? Jaa-a. Hän harvoin mietti moista, koska hänelle nukahtaminen oli arkipäivää.
”Mullaki”, Vince myönsi ja kuvitteli jo itsensä ninjailemaan perheen jääkaapille. Sitä hän harrasti kotona, koska oli yleensä vasta yömyöhään nälkäinen.
”Sattuuko vielä olemaan tupakkaa? Meitsi maksaa kyllä”, Vincent virnuili ja nojasi tyytyväisenä vasten huoneen seinää.

Matt virnisti hieman vincelle ja kaiveli sitten housujensa taskuja ja heitti tupakki tarpeensa ja pilven sängylle.
"Voidaan koht kiepata. Mä voin tarjota sulle tänään ihan niin monta tupakkaa ku tahot." Hän hymyili ja katsoi sitten Remusta. Vaikka toinen ei ollut mikään isokokoinen, niin oli silti ollut raskasta kantaa Remeä. Punkkari otti sitten Vinceä kädestä kiinni ja johdatti perässään keittiöön.
"Meil ei oikee oo muuta ku pakaste ruokia. Mutsi ei kokkaa ja... No, minä en osaa. On tääl aiemmi uunislämmitettyy pitsaa?" Matt ehdotti avattuaan jääkaapin oven. Muuta siellä ei oikein ollutkaan oluiden lisäksi.

Poika otti lautasen, jossa oli neljä pitsapalaa ja katsoi sitä.
"Tää on kasvispitsaa. Ostin sitä vahingossa, ku oli normipitsojen vieressä." Hän naurahti ja katsoi sitten äitiään sohvalla. Hävetti ihan toisen olemassa olo. Miten hän ikinä kehtaisi ketään seurustelu ehdokasta tuoda kotiinsa, kun toinen riehui täällä? Nytkään tuolla oli päällään vain alushousut, valkoinen t-paita ja farkkutakki.
"Voidaan ottaa nää huoneeseen. Siel on viinaaki."

Vincent ei osannut aavistaa, miten tyytyväiseltä hän näytti punkkarin ilmoittaessa tarjoavansa tupakat. Mistä sitä tiesi, jos Vince vielä ryhtyisi toisen asiakkaaksi ja ostaisi sitten aina tupakkansa Mattilta. Vin virnuili ja punkkarin otettua hänen kädestään kiinni, hymy vahvistui etisestään. Mattin käsi oli lämmin. Mukava ja sen vuoksi Vincent puristi mielellään toisen kättä. Hänellä ei ollut kovin paksu nahka ja hän oli ulkona paidattomana saanut jo valmiiksi kärsiä viileydestä. Jos eriparisilmäinen ei olisi ollut päissään, hän olisi varmaan punehtunut ja alkanut vammaisesti änkyttämään. Kännipäissä kaikki tuntui kuitenkin niin laittoman hyvältä ja luonnolliselta, ettei Vin osannut reagoida kädestä pitämiseen negatiivisesti.
”Hei, saanko mä nyt mun lasit takas päähän.? Mul on aika alaston olo ilman niitä”, Vincent kysyi päätään kallistaen. Keittiössä Vincent kykeni vain hetken tuijottamaan jokseenkin haaveilevasti punkkaria, mutta pian sekin karistui pois ja skeittari vilkaisi Mattin äitiä. Tai äidiksi skeittari tuota epäili.

”Kyllä mulle kasvispizza kelpaa”, Vince virnisti ja katse vietiin Mattiin, jota hän katseli mieluummin kuin sohvalla makaavaa äitihahmoa.
”Viinaa ja pizzaa~”, poika myhäili ja hymyili pehmoisesti. Ennen ruokaa hän tosin varmaan polttaisi pari tupakkaa. Njah. Eiköhän yksi riittäisi.

Matt naurahti hieman, mutta pyöritti kuitenkin päätään.
"Sä oot sen näkönen, että et saa pitää laseja." Hän huomautti ja iski silmää toiselle. Pahemmin äitiä ajattelematta poika laittoi pitsat mikroon ja hurruutti niitä siellä hetken.
"Ja alastomuushan on hyvä." Pahiksen oli pakko vielä vihjata, kun toinen kerta tunsi olonsa alastomaksi ilman aurinkolaseja. Lautanen otettiin mikrosta ja Vincen kädestä napattiin taas ja poika vedettiin perässä huoneeseen ja ovi pamautettiin kiinni. Pitsa lautanen laitettiin pienen television päälle. Matt itse istahti lattialle nojaten sänkyyn ja nappasi tupakkatarpeet sängyltä ja alkoi kieppaamaan sätkää.
"Kieppaan sulleki." Poika lupasi ja virnisti hieman humalaisena.

Poika antoi katseensa ajautua aivan avoimesti skeittariin. Silmät katsoivat toista päästä varpaisiin ja takaisin.
"Tiiätkö. Sä oot aika vitun hyvännäkönen." Matt sanoikin ajatuksensa suoraan. Näitä ajatuksiahan ei IKINÄ selvinpäin sanottaisi. Mutta nyt... Vincent näytti vain niin hyvälle. Tupakan kieppaaminen oli kyllä aika hankalaa tässä humala tilassa, mutta oli se pahemmassakin tilassa onnistunut.

Vincent ei ollut pahemmin yllättynyt, ettei saanut lasejaan takaisin. Skeittari pyöräytti silmiään ja naurahti tyytyväisen oloisena, Mattin sanottua alastomuuden olevan hyvä asia. No olihan se, riippui tietenkin miltä suunnalta asiaa katsoi. Brunette haroi hiuksiaan ja ilokseen sai uudestaan Mattin käden omaansa.
”Johan sä nyt mua kehut”, Vince naurahti ja seurasi punkkaria tuon huoneeseen. Vincent vilkaisi Remeä, joka ei ollut liikahtanut milliäkään viime näkemästä. Samalla kun Matt istahti vasten sänkyään, varmisti Vin skeittilautansa paikaksi seinän oven vieressä. Lauta asetettiin pystyyn ja tyytyväisenä eriparisilmäinen sitä katseli. Päässä huippasi ja Vincent nyökähti punkkarin luvattua käärivänsä myös nuoremmalle pojalle. Vincent silmäili tv:tä, kunnes kääntyi pian maassa istuvaa poikaa kohden. Hymy koristi Vincen punertavia huulia toisen kehuessa ja sekuntiakaan harkitsematta Vince istahti alas ja kissamaisesti konttasi toisen luokse.
”Niinkö?”, eriparisilmäinen kysyi myhäillen ja vasemmankäden sormenpäillään hipaisi punkkarin polvea. Tätä hän ei varmasti selvin päin tekisi, mutta viina ja hyvä (todella hyvä) seura vaikutti muutenkin päissään helposti vietävään poikaan.

Punkkari katsoi miten Vincent konttasi hänen eteensä. Tuo hipaisi hieman hänen polveaan ja Matt kallisti päätään.
"Kyllä ja en valehtele." Poika naurahti ja painoi kätensä toisen poskelle ja silitti sitä hieman. Hän rakasti toisen kaksivärisisiä silmiä. Ne olivat niin erikoiset ja kauniit.
"Ja nyt taitaa näyttää siltä, että sinä nukut kanssani patjalla. Reme on poikittain sängyssä ja en jaksa kantaa sitä enää metriäkään." Mustahiuksinen lisäsi ja virnisti päälle. Vooooooi hitsi. Mattia harmitti ihan kamalasti.

Matt ei oikein saanut kasvoilleen muuta ilmettä kuin hymyn. Tuollaisista pojista hän piti. Enemmän söpöistä kuin rajuista. Ehkä se johtui ihan siitä, että hän oli itse pahis. Tai siitä, että hän oli kerran pannut...(todennäköisesti pannut) erään vähän rajumman jätkän kanssa ja se... No, kävely oli koskenut niin vietävävästi koko seuraavan viikon. Matt sipaisi sormillaan hieman Vincen hiuksia ja sitten taas poskea. Toinen oli juuri täydellinen.
"Tahot sä sen tupakan...Vai?" Hän kysyi ja venytti vihjaavasti vai sanaa.

Lämmin käsi tuntui hyvältä poskella ja Vincent sulki hetkeksi silmänsä, hymyn koristaessa yhä bruneten kasvoja. Jokin Mattissa vain yksinkertaisesti veti skeittaria puoleensa. Se oli toisaalta outoa, koska he olivat tavanneet vasta sinä päivänä. Siitä Vince ei kuitenkaan välittänyt, koska Mattin seurassa ja nimenomaan lähellä oleminen tuntui kutsuvalta ja säädyttömän mukavalta.
Kun Matt ilmoitti kaksikon jakavan patjan, ei eriparisilmäinen voinut olla hymyilemättä.
”Ei tuota ongelmia, eipähän mulla ole kylmä”, poika sanoi naurahtaen ja iski tummansinistä silmäänsä, vain kirkkaanvihreän jäädessä hetkeksi näkyville. Kaikenlaista sitä ehti yhden iltalenkin yhteydessä sattua.
”Ketjupolttajana mun varmaan täytyy ottaa se tupakka”, Vin sanoi olkapäitään kohauttaen. Silmissä sumensi hieman. Oli paljon parempi vetää tupakka, ettei hän puutteen vuoksi keksisi nukahtaa.
”Tupakka siis näin aluksi”, Vincent hymyili ja lähes kehräsi käden laskeuduttua Mattin jalkaa vasten. Olisi vallan sääli jos hän nukahtaisi edes pieneksi hetkeksi, varsin mukavaa aikaa ei saisi tuhlata jonninjoutavaan nukkumiseen, jota skeittari harrasti jo valmiiksi turhan paljon.

Matt purskahti sitten nauruun, kun toinen ilmoitti tahtovansa tupakkaa.
"Selvä." Hän virnisti ja vei kätensä pois toisen poskelta ja jatkoi normaalia hitaampaa tupakan käärimistä. Toisen käsi oli punkkarin jalalla ja aivoja skarpattiin olemaan ajattelematta sitä.
"Osaatko ite kiepata? Voit kato sit jatkossa ite kieppailla, kun en enää loppu illasta pysty. " Poika naurahti ja hymyili vain toiselle. Voi että kun tuon voisi syödä elävältä!

Punkkari lipaisi sätkän kiinni ja ojensi sen sitten Vincelle.
"Vai oisitko pilvee tahtonu? Saat sitäkin jos tahot?" Hän kysyi ja nappasi toisen pussin sängyltä ja alkoi itselleen kieppaamaan marisätkää. Yllättävän harvat polttivat pilveä hänen "paremmassa" kaveripiirissään. Toisaalta nämä paremmat eivät olleet kavereita, vaan tuttuja ja lähinnä koulusta... Mutta kuitenkin. Pian sekin saatin kiepattua ja Matt könysi seisomaan ja talsi ikkunalle ja avasis en. Sitten sytkäri kaivettiin ja sätkä sytytettiin. Tähtien koristamat sormet raapivat ensin hieman niskassa olevaa tatuointia ja sitten käsivarressa olevaa tribaalia. Lopulta savua vedettiin oikein keuhkojen täydeltä.

Skeittari nyökähti tyytyväisenä. Tottahan toki hän osasi tupakkansa kasata, oli kasannut niitä elämänsä aikana aika montakin. Varmasti kuitenkin vähemmän kuin punkkari.
”Emmä pilvee ota, ku jos jään kiinni niin psykologi-faija on heti kurkussa”, Vince tuhahti ja vilkaisi sängyllä makailevaa ystäväänsä. Pitkään katsetta ei kuitenkaan tutussa kaverissa pidetty ja kun tupakka ojennettiin lyhyempää poikaa kohti, napattiin se sievästi suulla huulien väliin. Narkoleptikko virnisti huolettomasti ja kiltisti nousi perässä Mattista mallia ottaen. Päässä huippasi ja poika otti tukea sängyn reunasta. Pian skeittarikin sai aikaiseksi vaappua ikkunalle ja mielenkiinnolla poika katseli Mattin tatuoituja sormia, joihin Vin ei ollut aikaisemmin ehtinyt kiinnittää huomiota.
”Sytytä munki”, Vincent liversi ja nojautui ikkunan viereen seinää vasten. Viileä ilma puski sisään, eikä Vincent nyt jaksanut huomioida sitä, vaan tyytyväisenä silmäili punkkaria ja puhalsi pois hiuksia silmiltään. Samalla hän totta kai varmisti että tupakka pysyi punertavien huulien lomassa eikä karannut minnekään.

Matt sytytti toisen tupakan ja katseli sitten ikkunasta ulos. Hän vihasi sitä maisemaa. Sitä oli saatu tuijotella ihan liikaa elämän aikana. Jan ikkunasta oli kavuttu sisään ja uloskin liikaa. Ikkunan karmien maalit hilseilivät ihan vain sen takia.
"Sitten ei passaakaan polttaa. Tää haju tarttuu aika hyvin." Matt totesi ja poltteli itse pilveä rauhassa. Se rentoutti ihanasti.

Hän tunsi toisen tuijottavan itseään ja vastineeksi hän katseli toista. Vatsan pohjassa tuntui omituiselle, mutta sitä tunnetta Matt ei tunnistanut tai osannut käsitellä. Hänellä oli epäilys siitä, mutta sitä ei kännissä enempää tajuttu.
"Seurusteleks sä?" Punkkari päätti kysyä sitten ja karisteli tupakkaansa ikkunan ulkopuolelle. Olisi kai se hyvä selvittää, jos hän vaikka patjalla päättäisi alkaa hiplailemaan toista. Tosin, ei se Mattia pahemmin vaivaisi vaikka toienen olisi aviossa.

Vincent nojaili seinään ja kääntyi aina välillä ikkunan puoleen puhaltaakseen savut ulos. Harmahtava savu leijaili tummansiniselle taivaalle, jonka tuikkivat tähdet olivat vallanneet. Sirpin muotoinen kuu loisti tähtien keskellä ja hetkeksi Vin sulki silmänsä nauttien savukkeestaan. Eriparisilmät vilkaisivat uinuvaa Remeä, joka näytti juuri siltä mitä oli, sammuneelta. Pojan paita oli ryppyyntynyt ja hiukset seisoivat päässä. Alkoholin vuoksi poskipäät ja nenä punoittivat. Vincent virnisti ja hoiperteli sängylle. Hieman hankalasti työnsi Remuksen pidemmälle sänkyyn ja repi mustahiuksisen päälle ensimmäisen peiton kappaleen jonka sormiinsa sai. Ikkunalle kipitettiin takaisin ja jälleen uusi nikotiinipilvi vapautettiin taivaalle.

Huomio siirtyi jälleen punkkariin, joka oli kysynyt kysymyksen.
”En”, Vince naurahti ja etsi katseellaan tuhkakupin tapaista, johon voisi kessunsa tumpata.
”Entäs herra itse?” vastakysymys esitettiin ja keho nojattiin takaisin seinää vasten.

Matt katseli miten Vin käci huolehtimassa ystävästään. Olihan tuollainen aika herttaista. Punkkari itse harvemmin teki tuollaisia asioita. Hänen piti tuntea toinen todella hyvin ja tuntea vastuuta, ennen kuin kenenkään perään ruvetiin katsomaan. Pian skeittari palasikin ikkunalle. Poika ei seurustellut. Ja se jos mikä oli hyvä tieto. Kysymys kuitenkin heitettiin takaisin ja Matt purskahti nauruun. Hetken hän kätkätti vain itsekseen, kunnes sai koottua itsensä.
"Minä?" Hän toisti ja karisti tupakkansa kukkapuskaan ikkunan ulkopuolella.
"Se ei ole oikein minun juttuni. Tiedätkös..." Poika kertoi ja veti savua keuhkoihinsa.
"Minä olen kerran. Ainoastaan kerran seurustellut vakavasti. Se jäi sitten siihen kertaan. Liikaa tuhoa."

Mattille todellakin oli käynyt hieman köpelösti. Ehkä hän sen takia aristi sitoutumista. Ehkäpä hänelle oli jäänyt traumat. Jopa hänen kaltaisilleen ihmisille saattoi käydä niin. Mattin oli nykyään niin vaikea avautuakaan yhtään kenellekään.

Savut puhallettiin ulos ja poikaa vilkaistiin vierellä, mutta mitään ei sanottu. Sitten tupakka tumpattiin seinään ja heitettiin jonnekin pihalle. Siellä niitä komeilikin hyvä kasa. Kukapa niitä kävisi siivoamassa pois.
"Oots minkä perään?" Punkkari kysyi seuraavana ja tarkoitti sillä toisen suuntautumista.

Vincent nyökähteli toisen sanoille ja mallista lopulta nakkasi tumpatun tupakan ulos. No eipä Matt näyttänytkään siltä että voisi olla vakituisessa suhteessa. Ainakaan sellaista kuvaa Vin ei ollut saanut. Seinää vasten pysyttiin edelleen ja eriparisilmiä räpytettiin hetken, kun uusi kysymys oli tuotu julki.
”Jaa-a. Kaipa minä olen kaikkiruokainen”, Vincent sanoi ja pörrötti brunetteja hiuksiaan. Olihan hän seurustellut sekä tytön että pojan kanssa.
”Mä oon ollut kaks kertaa vakavammassa suhteessa. Toinen oli työtön kanssa ja se kaatu kun en jaksanu sitä muijaa. Toinen oli sitten jätkän kanssa, siitä tykkäsin enemmän ku neidistä. Sen taisin sössiä itse. Nukahdin taitavasti sen veljen päälle ku se pyys mua juttelee. En ollu kertonut pikku sairaudestani ja se jäi siihen”, toinen kertoi virnuillen ja vei hetkeksi sormenpään vasten alahuultaan. Häntä itse asiassa hieman huvitti tapahtunut. Hän oli sen jälkeen huomannut nukahtelevansa nimenomaan ihmisten syliin, ihmisiä vasten jne.
”Ja sä varmaan oot hetero?” Vin kysyi pehmeästi. Siihen hän ei uskonut, mutta olihan se mukava vähän kiusata.

Matt kuunteli toisen kertomusta eksistään. Nukahtamis jutun kohdalla punkkari naurahti ja katsoi toisen huulia. Mitäs leikki sormellaan niiden lähellä! Poika talsi sängylle ja veti sen alta yhden hengen patjan esiin ja istahti sitten sen päälle.
"Jos kysyt minulta selvinpäin, niin olen mutta jos kysyt nyt...En tiedä." Pahis selitti rehellisesti ja hymyili humaltuneena ja marihuanan alaisena. Aamulla jos hän sattuisi heräämään Vincentin vierestä, hän saisi varmasti slaagin. Tosin, toinen näytti niin hyvältä, että ehkä se heteropuolikin ilahtuisi? Sitä ei voinut koskaan tietää...

Poika huomasi jääneensä taas lagaamaan ja tuijottamaan skeittaria ja tuon eripari silmiä.
"Tuu istuu tänne mun viereen." Hän sanoi sitten ja taputti patjaa vierellään. He pystyivät ihan rohkeasti puhumaan normaali äänellä. Mattillä oli vahva epäilys, ettei Reme heräisi vaikka ydinpommi räjähtäisi heidän päällään. Tosin, jos niin kävisi, niin eipä sammunut poika kerkeäisi paljoa edes kuunnella, kun henki olisi jo pois. HAH. Olipas hän hauska.

Seinää vasten nojailtiin ja punertavat huulet kääntyivät pehmeään hymyyn. Hän oli melko hyvä sössimään suhteensa. Eikä pelkästään seurustellessa, perheen kanssa oli aika huonot välit ja ystävät jättivät herkästi jälkeensä juuri hän sairastamansa taudin vuoksi. Melko epäreilultahan se kuulosti, mutta kaipa se oli ihan ymmärrettävää. Kaikkia ei vain huvittanut hengailla alituisesti pystyyn nukahtelevan pojan kanssa. Remus oli niitä harvoja, jotka eivät jättäneet häntä jalkoihin missään tilanteessa. Siitä Vincent osasi olla kiitollinen. Eriparisilmien katse vietiin hetkeksi sängylle. Vaikka kiitollisuus lämmitti pojan vatsaa, ei katse malttanut pysyä Remuksessa, jota näki muutenkin melkeinpä joka toinen päivä. Katse vietiin uudempaan tuttavuuteen ja vino hymy koristi bruneten huulia.

Vai oli toinen hetero, mutta päissään kaikkiruokainen? Sellaisen käsityksen Vince sai, eikä se tehnyt muuta kuin huvittanut lyhyempää poikaa. Silmät tutkailivat punkkarin olemusta, josta Vincent oli pitänyt jo ensi näkemällä. Hiuksia harottiin ja päätä kallistettiin hykerrellen, kun mustahiuksinen jäi lagaavasti tuijottamaan. Kutsu kävi ja Vincent huomasi liikkuvansa ennen kuin ehti edes myöntävästi nyökähtää. Lyhyempi istahti patjalle Mattin viereen ja kermainen hymy suotiin toiselle.
”Sä oot tosi mielenkiintoinen tyyppi”

Vincent tuli istumaan Mattin viereen ja jälleen hymy päästettiin kasvoille. Vai että piti toinen häntä mielenkiintoisena.
"Tiedätkö. Minusta sinä olet myös mielenkiintoinen. Olemme ehkä eri tavoilla..." Punkkari naurahti ja vei kätensä toisen lantion ympärille ja veti pojan lähemmäs viereensä istumaan. Miten hänestä tuntui, ettei toinen ollut oikeasti edes humalassa ja hän itse oli kamalassa jurrissa? Pitäisi pitää pää kylmänä ja antaa toisenkin tehdä jotain, jos tuo oli yhtään Mattistä kiinnostunut.
"Et kai tarvitse peittoa nukkumiseen? Sitä nimittäin ei ole tällä hetkellä. Että pitäisi lämmittää toisiamme."

Matt katsoi Vinin silmiä jälleen ja iski sitten silmäänsä. Mikseivät he voineet vain jatkaa suutelua? Se oli tuntunut niin helvetin hyvältä puistossa! Pitkästä aikaa. Ja jos toinen oli poikiin kääntyvä ja sinkku...?

Vincent naurahti Mattin sanottua myös hänen olevan mielenkiintoinen. Lieköhän toinen tosissaan, Vince pohti, mutta ajatukset siirtyivät muualle punkkarin käden kiertyessä lyhyemmän pojan lantion ympärille. Keho värähti hyvänolon tunteesta ja Vincent ei enää edes muistanut milloin olisi ollut yhtä lähellä jotakuta. Hetken eriparisilmäinen tunsi itsensä todella pieneksi. Olihan hän toki Mattia lyhyempi, joten oliko se ihmekään. Sen ei kuitenkaan annettu häiritä vaan vino hymy ja kevyt puna kohosivat kasvoille kun peiton ilmoitettiin puuttuvan. Mutta sehän sopi, siinä oli hyvä tekosyy painautua toista vasten ’vain’ suojautuakseen kylmältä. Remuksen läsnäolo oli jo unohdettu ja enempiä varoittamatta bruneten käsi kiersi punkkarin niskan taakse. Hieman lyhyempi poika joutui kurkottamaan ja silmien katse pehmeni asteen.
”Sori, nyt on pakko”, kuiskattiin hymyillen ja lupaa kyselemättä huulet painettiin vasten Mattin omia. Syyttäköön punkkari itseään, miksi oli niin samperin hyvän näköinen ja mukavalta vaikuttava persoona.

Käsi ilmestyi niskan taa ja seuraavana Vin jo pahoitteli jotain. Matt kerkesi kohottaa vain toista kulmaansa, ennen kuin tunsi toisen huulet omillaan. Punkkari suuteli takaisin ja kietoi toisen kätensä skeittarin niskan taa.
"Saat anteeks." Hän kuiskasi toisen huulia vasten ja antoi kätensä valua tuon niskasta selälle.
"Mut vaan jos et nyt lopeta." Punkkari lisäsi perään ja hymähti hieman. Vaikka poika olikin humalassa, kyllä hän suudella osaisi! Ja varmasti paljon muutakin. Matt siveli Vincentin selkää ja painoi sitä vihjaavana hieman.
"Syliin saa tulla." Hän ilmoitti sitten ja irrottautui toisesta.

Toista poikaa katsottiin syvälle silmiin. Punkkaria alkoi pahasti kuumottamaan housuissa ja jos toinen nyt lopettaisi niin, voi helvetti sentään...