So go ahead and say what you wanna say

// here we come! //

Farkkuihin, keltaiseen villatakkiin ja vanhoihin punaisiin tennareihin pukeutunut pinkkipäinen tyttö suunnisti kohti salia. Oli varsin outoa, että juuri tuo kyseinen tyttö oli matkalla liikuntasaliin, sillä liikunta ei kuulunut tämän mielipuuhin, ei sitten mitenkään. Naisenalku korjasi kirkuvan raidallisen laukkunsa asentoa ja huokaisi syvään.

Hayley toivoi koko sydämensä pohjasta, ettei salissa olisi ketään, ei varsinkaan ketään kermaan kuuluvaa. Tyttö oli juuri sillä hetkellä varsin äkäisellä tuulella ja jo kultalusikka suussa syntyneen nuoren näkeminen saisi hänet puhisemaan vihasta. Se piirre nyt vain sattui kuulumaan Hayleylle. Hän vihasi jokaista kermaan kuuluvaa lähes poikkeuksetta. Alempiin kasteihin kuuluvat tyttö sulatti mielellään ilmaan mitään ongelmia.

Punapään käsi tarttui salin oveen ja suorastaan riuhtaisi sen auki: Hayleyn mieliala laski heti. Hänhän nimenomaan olisi halunnut välttää taisteluita, eikä juosta suoraan niitä päin. Valitettavasti sali oli täyttynyt Hayleyn inhoamasta musiikista ja kaiken kukkuraksi vaaleaverinen cheerleader tanssimassa sen tahtiin. Syvääkin syvempi huokaus pääsi ilmoille punapään suusta. Hän ei millään voinut estää sitä, eikä kyllä toisaalta edes halunnut. Musiikin tahtiin innokkaasti tanssiva tyttö todennäköisesti oli kuullut sen, niin syvä ja raskas huokaus oli ollut.

Minkä ihmeen takia Hayleyn oli pitänyt olla niin huolimaton ja jättää penaalinsa saliin? Kuvaamataidon kurssin kesken luokka oli viettänyt poikkeuksellisesti tuntinsa liikuntasalissa hahmottelemassa kuvaa elävästä mallista. Hayleylla nyt vain sattui olemaan huono muisti, ja penaali oli unohtunut salin nurkkaan. Minkäs hän sille mahtoi?

”Miks mulla ois sulle asiaa?” Hayley lausahti napakasti katsoen samalla vaaleaverikköä murhaavasti. Tuo oli tanssimisestaan päätellen cheerleader, eikä punapää tunnetusti sietänyt tuohon kastiin kuuluvia oppilaita. Hän piti itseään jonkinmoisena pyhimyksenä, joka suojeli kaikkia, jotka eivät kuuluneet kermaan. Tosin pahiksiin kuuluvia Hayleyn ei tarvinnut sen kummemmin suojella, nörttejä sitäkin enemmän.

Toisen suorastaan vaativa ilme ärsytti punapäätä käsittämättömän paljon. Hän yritti pitää vihansa sisällään ja asteli liikuntasalin perälle.
”Mä en tuollasille puhu vapaasta tahdsotani”, ei Hayley tietenkään pystynyt olemaan hiljaa. Nopeasti hän kyykistyi penaalinsa eteen ja nappasi sen käsiinsä. Samassa penaali oli pelastettu ja turvallisesti jo punapään kirkuvan räikeän laukun sisällä turvassa.

Hayley tuhahti kuuluvasti ja loi halveksuvan katseen vaaleaverikköön. Hyi olkoon miten perinteiseltä kermaan kuuluvalta tuo näyttikään. Punapää antoi katseensa kiertää cheerleaderin päästä varpaisiin moneen kertaan, tietysti mahdollisimman kuvottunut ilme kasvoillaan.

”Pidä pääs kiinni lehmä”, Hayley seisahtui kannoilleen ja käänsi kasvonsa vaaleaveriseen cheerleaderiin. Minkä ihmeen takia punapään piti kohdata tämä vastoinkäyminen juuri tänään? Hänellä oli sitä paitsi kiire äidinkielentunnille ja tunnilla oli määrä käsitellä kielen historiaa, joka kiinnosti tyttöä paljon. Hayley ei aikoisi tuhlata aikaansa tuohon itseriittoiseen ja täysin massaan sulautuvaan typerykseen. Vaatetus kieli siitä millainen naisenalku oli ja Hayley oli tietysti huomannut sen jo heti sisälle astuessaan. Olihan punapää jo silloin arvannut joutuvansa vaikeuksiin cheerleaderin kanssa, se oli lähes itsestään selvyys. Hayley ei voinut hillitä itseään cheerleaderin kaltaisten seurassa, vaan ajautui aina ongelmiin.

Punapää virnisti ärsyyntyneesti.
”Jep, mä en yleensä tuhlaa ääntäni tollasiin idiootteihin”, hän lohkaisi ja otti muutaman askeleen taaksepäin katse kuitenkin yhä tuntemattomassa blondissa. Se oli vale. Hayley nimittäin yleensä juurikin tuhlasi ääntään juuri tuon tytön kaltaisiin ihmisiin. Ei punapää voinut pitää suutaan supussa ja sivuuttaa kaikkea pienellä olankohautuksella.

Cheerleaderin avatessa jälleen suunsa Hayley vimmastui kunnolla. Hän kuroi välimatkaa umpeen heidän ympäriltään jääden seisomaan noin metrin päähän tytöstä.
”Pidä suuri pääs kiinni vitun huora”, punapää piikitteli kaivaen samalla jotain laukustaan. Hän oli ihan varma, että oli laittanut aamulla laukkuunsa kankaan värjäysaineputelin. Hayleyn oli nimittäin määrä mennä koulun jälkeen käymään taidekerhossa, jossa tunnin aiheena oli värjätä kankaita ja luoda niistä taidetta. Ihan varmasti punapää saisi uuden väripurkin kerholta, tuon kirkkaan vihreän värin hän kuitenkin halusi käyttää ihan johonkin muuhun.

Sinisilmä kaivoi laukkuaan ja avasi toisen pahaa aavistamatta hyvin naamioidun väripurkin ja kohotti sen kohti cheerleaderia. Hayleyn kasvoille nousi voitonriemuinen virne samalla kun hän yritti kaataa vihreää mönjää vaaleaverikön oranssille paidalle.

”No ennemmin mä oon vittu ongelmapesä ja sekopää kun tuollanen lehmä kun sä”, Hayley näpäytti pisteliäästi ja katseli cheerleaderia vähintäänkin yhtä murhaavasti. Että hän vihasi tuollaisia omahyväisiä ja itsekeskeisiä kultalusikka suussa syntyneitä kakaroita. Vaaleaverikkö oli ihan varmasti sellainen. Ulkomuoto kieli suorasti siitä sekä käytös, joka vaikutti hetkihetkeltä vastenmielisemmältä punapään korville. Toisaalta, eipä Hayleykaan mitenkään ihanteellisesti käyttäytynyt.

Hyökätessään vaaleaverikköä kohti väriputelli kädessään Hayley naurahti ylpeästi. Tyhjäntoimittaja kuitenkin hyökkäsi takaisin, eikä tehnyt Hayleyn yrityksestä helppoa. Tyttö peruutti yhtäkkiä muutaman askeleen ja heitti väripurkin kohti cheerleaderin tavaroita. Olisi onni, jos punapää osuisi niihin. Hän oikein janosi sitä, että toinen alkaisi parkua ja huutaa sitä kuinka hävisi taistelun. Blondi kuitenkin vaikutti suhteellisen kovalta, joten Hayley ei uskaltanut toivoa liikoja.

”Ehkä sun pitäis pitää toi turpas kii, nii et joutuis ongelmiin tällasen sekopää ongelmanuoren kans”, vihreänsiniset silmät omistava tyttö naksautti kieltään ja kallisti päätään virnuillen pahaenteisesti. Voi miten vaaleaverikkö osasikaa punapäätä ärsyttää.

Mackenzie ei jaksanut enää kuunnella toisen haukkumista, vaan meinasi oikeasti käydä tuon kimppuun. Hän hillitsi itsensä kuitenkin, kaikesta vihasta huolimatta.
"Haukut mua niinkun sä tuntisit mut, miksi?", tyttö katsoi toiseen tokaisten. Hän ei ollut koskaan nähnytkään kyseistä punapäätä, mutta toinen näytti tietävän tai olettavan millainen 'lehmä' oli.

Kun toinen perääntyi, hetken Macin mielessä oli ajatus, että toinen oli luovuttanut. Nopeasti punapään kädessä oleva purkki lennähtikin ohi, kohti hänen tavaroitaan. Purkki tietenkin osui laukkuun ja huppariin, jotka olivat nyt väriltään sitten vihreitä. Ällöttävän vihreitä ja pilalla. Tytön katse suuntautui taas vihaisena toiseen, samalla kun tuo levitteli käsiään hämmästyneenä.
"Sä oot oikeesti ihan sekasin!"

Mackenzien nosti hieman kulmiaan.
"Mä sanon mitä mä haluan, vaikka mä joutuisin sitten tekemisiin sunlaises kanssa. Mua ei nimittäin poljeta tosta noin vaan alas", tyttö selitti ja loi väkisin hymyn toiselle. Sellaisen ärsyttävän ja teennäisen.
"Mä muuten tunnen yhen tytön, joka oli just sunlailla epäkorrekti, näyttääkin melkein sulta. Se oli oikeesti vaan täysin hukassa siitä kuka on. Joten jos pyydät anteeksi niin voin ehkä unohtaa tän, sillä mä kyllä ymmärrän", Mac sanoi ja osoitti jossain vaiheessa kamojaan, jotka olivat väriaineen peitossa. Nyt oli Kenzien vuoro ottaa tilanne hallintaan.