Is it wrong to feel great?

//Joo, en millään meinannu keksiä otsikkoo, eli olkoon sitten tuo. Novaa siis odottelen tänne//

Oli ruokatunti. Sää oli mahtava, ulkona oli mukavaa ja kaikki oli niin hyvin kuin olla saattoi. Ainakin Tyler Martinin päivä oli tuntunut tähän saakka melkein liian hyvältä ollakseen totta. Se saattoi kyllä enteillä huonoa, mutta se nyt oli hyvin kaukaa haettua. Jos osasi arvostaa oikeita asioita ja olla tyytyväinen siihen mitä sai, niin silloinhan sitä oli helppoa olla iloinen ja hyvätuulinen.

Poika asteli pitkin pihaa, etsiskellen sopivaa paikkaa eväiden syömiseen. Koulun ruokalassa ei ollut mitään herkkuruokaa, jotakin keittoa, joten Tyler oli ottanut eväät mukaan. Oli ollut viisas veto katsoa, mitä milloinkin oli tarjolla! Nyt hän olisi saanut katua, ellei olisi vilkaissut ruokalistaa edellisenä päivänä.
Tyler huokaisi. Pöydät olivat täynnä henkilöitä, joiden seuraan hän ei halunnut mennä. Oli siis parempi tyytyä vain johonkin penkkiin. Sellainen löytyikin äkkiä, melko läheltä pöytäjoukkoa.
Poika istahti penkille ja alkoi sitten kaivaa eväitään esiin.

//Aand here we come:3~

Jo aamulla oli ollut lämmintä sekä säätiedoutus oli luvannut koko päivän kestävää lämpöaaltoa, sen perusteella tyttö oli aamulla valinnut asukokonaisuutensa, meikit olivat vahvat kuten tavanomaisesti, nuken maskina kasvoilla.

Ensimmäiset neljä tuntia menivät kuin tanssi, hän aina onnistui loistamaan tunneilla jossa puhuttiin kieliä eikä häntä paljoa enemmän voinut miellyttää se kuin hän onnistui jossain mihin ryhtyikään.
Koulun kellot soivat käskien ahkeraat ja miksei vähemmänkin ahkeraat oppilaat ruokatauolle, kuuleman mukaan ruokalassa ei koskaan ollut mitään hyvää ruokaa niin tyttö ei ole pahemmin siellä käynyt ja lisäksi, hän oli hieman vainoharhainen joten teki eväänsä itse.

Suurin osa pöydistä oli täynnä joten hän oli onnistunut valtaamaan viimeisen tyhjän pöydän toivoen myös, että saisi olla siinä yksin, mutta eipä aikaakaan kun joku tuntematon poika istui hänen viereensä,
kuinka rasittavaa!
Hetken aikaa poikaa tarkasteltiin sinisafiiri-silmät kovina ja päässä hurrasi kuin se olisi ollut tietokantaa tutkiva tietokone, hän kävi läpi päässään muistinsa syviä kolkkia lopulta onnistuen tunnistamaan tämän nuorukaisen miehen:
Tyler Martin, rikkaisiin pentuihin kuuluva kakkosluokkalainen, vähän omalaatuinen tapaus (joka Tylerin tapauksessa siis tarkoitti että normaali mies-muotista poikkeavaa nuorta herrasmiestä).. Mitä muuta?
Noh, ei sillä olisi väliä..
Laukku nostettiin vierestä syliinsä ja tyttö alkoi kaivamaan eväitään esiin.

Penkki ei kyllä ollut sittenkään paras paikka syödä. Tyler huomasi, että se oli melkein rikki, eikä hän halunnut ottaa sitä riskiä, että se hajoaisi.
Siispä poika otti tavaransa ja hiippaili lähimmän pöydän luo, istahti siihen ja toivoi, ettei se haitannut tyttöä, joka siinä jo istui. Tuo tyttö taisi olla se brasiliasta muuttanut. Nimi oli kai Lamia, mikäli Ty ei aivan väärin muistanut.

"Ei kai sua haittaa jos mä istun tässä?" poika sitten kysyi vielä varmuuden vuoksi, vaikka olikin jo istuutunut ja kaivanut eväänsä esiin. "Voin kyllä mennä muuallekin, jos häiritsen."
Tyler toivoi, ettei hänen läsnäolonsa häiritsisi. Hän halusi istua nyt ja syödä rauhassa, kun kerran pääsi mukavalle paikalle. Mutta jos tyttö ei hänen seurastaan pitäisi, niin kyllä hän lähtisi. Eihän toisia saanut jäädä häiritsemään, jos nämä asian suoraan sanoisivat!

Tyler avasi eväsrasiansa. Siellä oli ihanaa riisisalaattia, joka kyllä oli ihan tarpeeksi täyttävää. Poika olisi kyllä halunnut jotain parempaa ruokaa, mutta kotoa ei ollut muuta löytynyt silloin, kun hän kiireessä oli lähtenyt ja melkein unohtanut eväänsä.

Laukusta kaivettiin pöydälle tuoresalaattia, pullo lähdevettä sekä pari kolmioleipää, jälkiruoaksi oli varattu vähän viinirypäleitä, tehtävänsä täyttänyt laukku laskettiin takaisin vierelle.
Toinen oikein tiedusteli haittaisiko häntä pojan läsnäolo, pientä vinoa hymyään hymyillen tyttö totesi, ettei toisen läsnöolo ole hänelle ongelma ja, että nuorukainen olisi vin hyvä ja painaa puuta.
Nuoren tytön erikoinen Ranskalainen aksentti korostui jokaisessa lauseessa jonka huuliensa läpi päästi, viekkaat kissamaiset kasvot joilta näki kyllä monikansalliset piirteet.

''Kyllä kestän ihan hyvin jos istut siinä..'' Sanottiin hiukan hymyillen.
Mielensä sisällä tyttö taas ajatteli ties kaikenmaailman ilkeyksiä, mutta eihän ulkoimagon päältä sitä voinut aavistaa millainen julma nainen naamion takaa paljastuikaan.
Salaattikepun kansi avattiin jo pussissa ollut haarukka otettiin käteen, ulkoilman edistämällä hyvällä ruokahalulla alettiin tehdä salaatista selvää jälkeä,
mutta hyvät pöytätavat muistaen.

''Olet siis Tyler Martin, ellen muista väärin?'' katse luotiin Tyn suuntaan, oli hyvä tietää ihmisistä joiden kanssa oli tekemisissä, vielä ainakin yhden vuoden ja tietoa ei koskaan ollut liikaa.
Aina uudet kujeet ja tiedonjyvät olivat uusia valttikortteja, eihän sitä koskaan voinut tietää mitä elämä toisi tullessaan.
Tänään ystävät voi olla huomenna viholliset.

//Uusi Lamia on mahtava <3 vaikka Tyler varmaan arasteleekin aikas paljon moisia tyttöjä XD//

Tyler ei tiennyt, olisiko pitänyt sanoa jotakin vai ei. Toinen oli selvästi sen näköinen, kuin olisi voinut vaikka tehdä jotakin kummallista, joka olisi saanut pojan juoksemaan muualle. No, hän oli kuitenkin jo istuutunut joten siinä hän nyt söisi, ellei tyttö häntä ajaisi tiehensä.
Syömisensä lomasta poika vilkuili vähän väliä tyttöä. Hän ei oikein tiennyt, miten olisi tähän suhtautunut. Toinen oli varmasti ihan mukava tyyppi, mutta jokin Tyn sisällä vieroksui tätä. Hän kuitenkin oli tavannut jos jonkinlaisia ihmisiä, eikä tyttö varmasti ollut loppujen lopuksi sen kummoisempi kuin kukaan muukaan. Tämä todennäköisesti vain halusi hätkähdyttää ulkonäöllään.

"Joo, olen mä Tyler," poika vastasi sitten, kun toinen hänen nimeään kysyi. Ei tyttö ainakaan vielä vaikuttanut niin pelottavalta kuin näytti.
"Ja sä kai olet Lamia?" Tyler kysyi sitten ja laittoi lisää ruokaa suuhunsa toivoen, ettei toinen ollut pannut merkille hänen vilkuiluaan. Se saattoi olla peräti loukkaavaa, mikäli sen väärin ymmärsi. Ja hänhän ei halunnut loukata ketään, ei edes tyttöä, joka ei varmasti jakanut samoja uskomuksia kuin hän.

//sori kun on kestäny mulla on ollu kirjoitusinto ja idet loppu:<

Miten hiljaiselta hissukalta toinen vaikuttikaan, se oli kovin hauskaa, siis se miten ihmiset aina kammoksuivat hänen ulkonäköään niin, että haluaisiat vain juosta lähimmän mäen taakse piiloon..
Poika katseli, tai pikemminkin viljuili häntä sivusilmällään aina vähän väliä, tämä taisi kuitenkin olla utelias hänestä, mikäs siinä, mutta kannattaisi myös muistaa, että uteliaisuus tappoi kissan.
Salaatti väheni kepusta jokaisella haarukanseivästyksellä, mutta siltikään ei pidetty mitään kiirettä, hänellä olisi aikaa vaikka antaa harakoille.

Hyvä, Lamia oli muistanut oikein pojan nimen, täällä oli varmasti yksi miljoonaa opiskelijaa, mutta suurin osa kuitenkin tunnettiin ainakin pärstäkertoimelta jos ei vielä nimeltäkin.
Ohhoh, ja Tyler vielä tunsi hänet, toisaalta hän oli kyllä aika räikeä läikkä massassa ja varmasti aiheuttanut monelle kermalaiselle harmaita hiuksia niin toisaalta sen ei kai pitäisi kummastuttaa ollenkaan..
''Joo, Lamia Beaudelaire..'' Pinkkipää nyökkäsi toisen olleen oikeassa, hän kiersi kapeilla sormillaan juomapullon korkkia auki.

Ruskeatukkainen poika laittoi lisää ruokaa suuhunsa. Oli melkein pelottavaa, että tyttö oli tiennyt hänen nimensä. Mutta no, ymmärsihän sen, olihan hän koulun rikkaimpia oppilaita ja luultavasti monet muutkin tytön lisäksi tiesivät hänestä yhtä ja toista.
Tyler ei edes halunnut tietää, mitä kaikkea hänestä tiedettiin. Eihän sillä ollut edes mitään väliä. Ei ainakaan sillä tiesivätkö toiset hänen uskonnostaan. Se oli kyllä asia, jota hän ei mainostanut, mutta kyllä hän asiasta puhui, jos joku tuli kysymään.

Poika mietti, mitä pitäisi tehdä. Olisiko hänen pitänyt puhua jotakin Lamialle, vai vain antaa toisen syödä rauhassa. Lamia kyllä vaikutti tytöltä, jota ei kannattanut ärsyttää. Ulkokuori kyllä saattoi kätkeä alleen ties mitä, mutta oli hän kuitenkin kuullut kaikenlaisia huhuja toisesta. Hän tunsi olonsa jotenkin vaivautuneeksi, eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt sitä lievittääkseen.
"Millä luokalla sä olitkaan?" Tyler päätti sitten kysyä. Tuskin moinen kysymys saisi tyttöä tekemään mitään päätöntä. Ja oli parempi jutella kuin istua ja tuskastua omiin ajatuksiinsa.

Brunette poika lappasi ruokaa suuhunsa hieman jännittyneen oloisena, kaipa Lamia oli aika pelottavaa seuraa, mutta jos hän ei haluaisi olla pelottava, hän antaisi hiirenharmaan juurikasvunsa kasvaa ja jättäisi meikkauksen vähemmälle, sekä pukisi normaalit vaatteet päälle. Nyt kun hän ajatteli sitä, se voisi olla hauskaa! Kukaan tuskin tunnistaisi häntä! Muuten hyvä, mutta hän ei halunnut, että ihmiset näkisivät hänen kasvonsa.

Salaatti loppui tytön harmiksi, joten käytetystä haakurasta nuolaistiin vielä jäljellä olevat salaatinkastikkeet ja heivattiin kepun sisälle, kansi kiinni ja hylättin pöydän vierellä olevaan roskiin.
Mutta ei hätää Lamia, sinulla on vielä leipää, puhuttiin itsekseen pään sisällä ja hän avoikin säilytyskepun, sieltä paljastui kaksi herkullista kanaleipää, joista päälimmäinen napattiin siroihin hyppysiin.
Siitä ei kuitenkaan ehditty haukkaisemaan palaakaan, kun Tyler kysyi hänen luokkaansa. ''Olen 18, elikkäs 3lk.'' Oli hänen vastauksensa kysymykseen, pieni kettumainen vino hymy lipesi huulille.

''Entä sinä? Etkö sinäkin tainnut olla kolmannella, vai muistanko ihan väärin?'' Leivästä haukattiin ensimmäinen pala ja sitä pureskeltiin hiljaa Tyleria katsellen.

//sorry, kesti hiukan taas~

Tyler jatkoi syömistään odottaen samalla toisen vastausta. Hän kyllä oli muistelevinaan, että tyttö oli ollut koulussa koko sen ajan minkä hänkin, muttei ollut kuitenkaan aivan varma asiasta. Poika mietti jo, mitä seuraavaksi voisi sitten puhua. Hän kyllä tuli toimeen erilaisten ihmisten kanssa hyvin, mutta ei hän kyllä yleensä liikuskellut friikkien kanssa. Sellaiselta tämä tyttö näytti ja erittäin selvästi. Ja tiesihän Tyler kyllä sen, mihin klikkiin tämä kuului, oli hän sen verran perillä koulun oppilaista.

"Joo, kolmannella mäkin," Tyler vastasi. Muisti ei ainakaan ollut pettänyt, mutta se nyt ei mitenkään ihmeellinen seikka edes ollut. Poika hörppäsi välillä vettä ja keskittyi sitten hetkeksi taas ruokaansa. Jotain ystävällistä olisi kuitenkin voinut sanoa, nyt vain oli tavallista ongelmallisempaa keksiä mitä. Hän ei ollut ollenkaan tottunut tällaiseen seuraan, se oli niin kaukana niistä seurakunnan porukoista, joiden kanssa hän liikuskeli. Ja hänhän vietti oikeastaan enemmän aikaa vanhojen mummojen, kuin ikäistensä tyttöjen seurassa.

//Ääh. En keksiny yhtään mitään! >_

Tyler Martin, rikas pentu, uskonnollinen, 18-vuotias.. Tietokone hurrutti Lamian päässä ja lisäili tietoa sitä mukaan kuin sitä tuli, tosin tämä poika hänen vastapäätään oli niin hiljainen ja arka hissukka, että ei hänestä saisi mitään irti, phyh.
Asiaanhan siis ei tietenkään vaikuttanut Lamian ilkeä ulkonäkö tai mitään, ei toki ja hän oli selvillä tästä.
Friikki söi hiljaa leipäänsä ja mietti mistä voisi keskustella toisen kanssa, nyt kun oli alkuun päästy.
Tyttö katsahti Tyleriin aina vähän väliä, arvioivalla katseella.

Hän tiesi kyllä täydellisen aiheen, tai no.. täydellisen ja täydellisen. Sellaisen aiheen mistä he voisivat keskustella enemmänkin kuin pari sanaa, samalla hän myös näkisi miten tämä pärjää väittelyssä, nimittäin uskonto. Toinen kun olo uskovaista sorttia tietojen mukaan. Kannattaisi ainakin kokeilla.
''Joten, kuulin, että olet Jumalaan uskovaa sorttia, et haluaisi perustella kantaasi?'' kysyttiin toiselta pieni vino hymy huulillaan, nimittäin kuten arvata saattoi, ainoa asia mihin friikkityttö uskoi oli raha..
Raha, raha ja raha.
Kaikki oli ratkaistavissa rahalla, se pahuus hallitsee maailmaa, ihmisiä kuolee sen vuoksi, kaikkea saa sillä, jopa sen niin kutsutun onnen.

Ennen kuin tyttö huomasikaan ensimmäinen kolmioleipä oli syöty joten hän otti kulauksen vesipullostaan, että saisi viimeisen kuivan palan nielaistua.

//joo, ei multakaan kauheesti tullu mitään:'D

Tyler hämmästyi, kun tyttö yllättäen kysyi hänen uskonnostaan. Mistä tuo senkin oli onkinut selville? Hän ei ollut kuulutellut asiaa ympäriinsä, vaikka ei sitä hävennytkään. Uskonto oli osa häntä, kiitos erään hänen parhaimmista ystävistään. Hän ei enää edes voinut kuvitella, ettei uskoisi Jeesukseen ja siihen, mitä tämä oli hänen puolestaan tehnyt.
"Miten siihen muka tarvitaan jotain perusteluja?" Tyler kysyi sitten. "Mun mielestä uskonto on sellainen asia, ettei sitä tarvi perustella. Sitä joko uskoo tai ei ja mä uskon Jumalaan. Ja mä uskon siksi, koska mä olen täysin vakuuttunut siitä, että kaikki mitä raamatussa kerrotaan, on totisinta totta."

Tyler tuijotti uteliaana tyttöä. Oliko hän äsken vastannut tarpeeksi selkeästi ja hyvin? Hänhän voisi puheillaan vaikkapa vaikuttaa toiseen ja saada tämän kiinnostumaan uskonnosta. Ja vaikutti kyllä jo siltä, että asia kiinnosti tätä, eihän toinen muuten sellaisista asioista puhuisi.
"Mä uskon siihenkin, että Jeesus kuoli meidän kaikkien puolesta ja meidän synnit on siis jo annettu anteeks. Ei sitä tarvi kun antautua Jumalalle, niin sit se on menoa." Tyler selitti ja söi sitten viimeisiä haarukallisia ruokaansa. Vielä olisi kyllä leipää ja omena mukana, mutta keskustelu oli nyt saanut suunnan, joka saattoi helposti johtaa tuntikausien keskusteluihin.

"Uskotko sä mihinkään?" Tyler kysyi sitten. Hän kyllä epäili, että tyttö oli ateisti. Eihän sitä kuitenkaan koskaan voinut olla täysin varma, mutta toinen nyt kuitenkin näytti siltä, ettei viettänyt aikaansa kirkossa kuuntelemassa sanaa ja laulamassa virsiä. Sitä Tyler itse teki, joka viikko. Hän kävi nuorten tilaisuuksissakin, siellä oli aina mukavaa. He leipoivat joskus pitsaakin ja juttelivat niitä näitä.

Pojan kasvoilta paistoi hämmästys kun Lamia oli tietoinen Tyn uskonnollisesta vakaumuksesta, vesipullon korkki kierrettiin uudelleen auki ja nestettä kaadettiin kurkusta alas, pieni vesinoro pääsi vahingossa lipsahtamaan suupieltä pisin, mutta tilanne korjattiin pyyhkäisemällä vedet pois poskista.
Tyttösen ilme kieli, ettei toisen kannattaisi kysyä miten, hän vain tiesi asioita, kuunteleminen oli helppoa ja astn high kanarotu oli kovaan kaakattavaa sorttia, pieni vino hymy koristi tytön kasvoja.
''Onko totisinta totta, että joku ihminen, olkootkin 'Jumalan' poika, kävelee veden päällä? muuttaa viisi leipää ja kalaa loppumattomaksi ruuan lähteeksi? Asioita joita ei voida todistaa koska ne kirjoittaneet ihmiset ovat jo maan tomua'' kettumainen katse kohdistettiin Tyleriin.

Jos joku haluaisi saada Lamian uskomaan tämän pitäisi saada kriittinen tyttö täysin vakuuttumaan asian aitoudesta, muuten tämä vain nauraisi puheiden päälle ja juurikin Jumalaan hän ei uskonut, ei ole uskonut enää pitkään aikaan.
Friikki halusi vain ruveta nauramaan toisen puheille, mutta se olisi kyllä pilannut tämän keskustelun kokonaan joten pinkkipään piti hillitä itseään aikatavalla.
Järki ennemmin kuin usko, raha ennemmin kuin rakkaus, väillä hän on pärjännyt loistavasti tähänkin saakka.

Tyler kysyi häneltä, uskoiko Lamia mihinkään. Vastaus oli ei, hän ei uskonut.. Hän pudisteli päätään nojaten leukaansa kämmeneensä.
Ne asiat mitä friikkineito harrasti koulun jälkeen olivat kyllä aivan eri luokkaa mitä tällä oli, poikaparka varmasti järkyttyisi suunniltaan jos tietäisi mitä tyttö oikein tekikään, joskus hän mietti ajatusleikkejä siitä mitä tapahtuisi jos hän joskus paljastaisi salaisuutensa jollekulle, mitä hän siis ei koskaan tekisi. Ei todellakaan! Hän ei ole niin typerä, että menisi vaarantamaan tulevaisuutensa ja oman elämänsä. No, Daisy oli eri asia, erilainen kuin muut.. Hän oli tärkeä, erityinen hänelle.

//ah mitä LA-A-TU tekstii!<3 *vittumitäpaskaa*

"Kyllä mä uskon että se on totta," Tyler sanoi ja hymyili sitten Lamialle. Tyttö varmasti piti häntä hulluna ja tärähtäneenä, mutta mitä väliä? Hän sai uskoa mihin tahtoi ja niin sai Lamiakin. Tyler ei ollut niitä uskovaisia, jotka väkisin yrittivät tuputtaa uskoaan muille. Se oli hänen mielestään väärin. Hän käyttäytyi hyvin ja teki hyvää, auttoi ja yritti parhaansa mukaan elää kuuliaisesti. Joihinkin jo se saattoi tehdä niin syvän vaikutuksen, että nämä saattoivat alkaa ihmetellä käyttäytymisen syytä.
"Mutta, jos et sä usko, niin mä en sille mitään voi." Tyler totesi sitten. "Jeesuksesta on kyllä todisteita, niitä raamatun kirjoja on löydetty ja kaikkea muutakin. Ja mä uskon että lopussa käy niin kuin raamatussa sanotaan."

Tyler hörppäsi sitten taas juomaansa. Lamiaan hänen sanansa tuskin tekivät kovin kummoista vaikutusta. Hän ei oikein tiennyt kuinka olisi kertonut uskostaan tarpeeksi selvästi jollekin, joka ei uskonut. Uskoville taas oli niin helppo puhua, koska asiat olivat arkipäivää. Ja Lamia taas, tämä oli erikoiselta vaikuttava tyttö, josta ei oikein ottanut selvää. Ainakin nyt tämä vaikutti siltä, että oikein yritti saada hänetkin epäilemään sanojaan.
"Sä et siis ole saanut kokea millaista on elää uskovana." Tyler totesi. Hän saattaisi yrittää vedota tytön ajatuksiin tälläkin tavalla. Ehkä tuo ei ollut onnellinen elämäänsä, toisin kuin hän. Ja hänen onnensa johtui siitä, että hän oli saanut rauhan sydämeensä uskonsa takia.
"Mutta Lamia, mitä mieltä sä sitten olet uskovista? Ollaanko me kaikki sun mielestä jotain hörhöjä?" Tyler ei voinut olla kysymättä.

//Apua! Mulle on tullut muuten hirvee muistikatko. Tyler onkin kakkosella ja vasta seittemäntoista... Hupsis!//

Lamia tosiaan piti poikaa tärähtäneenä, ihan hullu tuo nyt selvästikin oli! Miten kukaan kykeni uskomaan sitä paskaa jota raamatussa oli? kaikkea selkeän järjen vastaista, liioiteltua outoutta. Ei kyllä olisi totta, mutta jos tuo sellaiseen uskoi niin mikäs siinä sitten, olkoot hörhö, mutta jos tuo tulisi Lamialle uskoaan kauppaamaan niin hän varmana putsaisi koko äijän talon tyhjäksi.
Tyler vaikutti juuri sellaiselta klassiselta mieheltä jota oli helppo pompottaa ja määräillä, toinen kun olisi liian herkkä väittämään vastaan, se sai tyttösen huvittumaan.
Jooo-o, Jeesuksesta oli kyllä todisteita...nimittäin toisten ihmisten puheita ja kirjoituksia joita ei voida todistaa aidoiksi.
Skeptinen?
Uskoo vasta kun näkee?
Ateisti?
Kyllä vaan..

Lamia nojasi päätään kämmeneensä ja odotti mitä Tyler aikoisi seuraavaksi sanoa, eikä sitä tarvinnut kauaa pohdiskella, sillä tämä tokaisikin, että Lamia ei siis tiennyt millaista uskovaisen elämä on...
No ei todellakaan, eikä hän sitä myöskään kaivannut, sillä raha oli paljon kätenvämpi asia uskoa kuin Jumala, mitä hyötyä oli Jumalasta kun hän ei edes kuule ihmisten rukouksia? Pyh ja pah..
Mitä Tyler mahtoi silläkin lauseella oikein tarkoittaa? Tuskin mitään järkevää... Se oli varma, ainakin Lamian mielestä.
Mutta Lamia, mitä mieltä sä sitten olet uskovista?-kysymys jollain tasolla yllätti hänet, ja kyllä, he olivat Lamiasta aikamoisia hörhöjä jotka uskoivat olemattomaan asiaan.

''En sanoisi, että hörhöjä, mutta typeriä koska uskotte johonkin noin.. Epäuskottavaan asiaan johon ei ole luottamista'' niin.. Pinkkipäinen friikki oli sitten vielä kaiken lisäksi suorasanainen nainen jolla ei ollut tapana kierrellä tai kaarrella, jos kerraan suoraan kysytiin siihen tulisi vastata kanssa suoraan.

Tyler huokaisi. Hän oli jo osannut odottaa tytöltä jotain tuon kaltaista vastausta. Tämä ei uskonut Jumalaan, eikä tuskin ainakaan tänään alkaisi uskoakaan. Mutta ainahan sitä sai toivoa ja hänhän voisi tottakai rukoilla tytön puolesta, tahtoi tämä sitä tai ei. Ei Lamian tarvitsisi tietää siitä mitään.
"No, toisille se on maailman luotettavin asia," Tyler kommentoi sitten. Hän ainakin luotti täysillä kaikkeen siihen, mitä oli kirkossa kuullut ja mitä oli itse raamatusta lukenut. Hän oli täysin varma siitä, että oli olemassa Jumala, joka kuuli rukoukset ja huokaukset, joku joka auttoi kun oli suuressa ahdingossa. Ja olihan häntä itseäänkin autettu, monen monta kertaa, tosin hyvin pienissä, arkisissa asioissa.

"Mut otetaanpa sit esimerkiksi raha," Tyler sanoi sitten. "Jotkuthan uskoo vaan rahaan ja rikkauksiin, mut usko mua, se ei tuo onnellisuutta."
Siitä pojalla ainakin oli omakohtaisia kokemuksia. Ei elämä ollut tuntunut rikkaana lainkaan niin mahtavalta ennen kuin hän löysi uskon. Sitten vasta oli elämä muuttunut valoisammaksi ja turvallisemman tuntuiseksi. Lamiahan ei voinut sitä siis tietää, kun ei ollut koskaan saanut sitä kokea.
"Ja raha johtaa vaan ahneuteen ja hyvin helposti pahoihin tekoihin. Mun mielestä raha on ihan toisarvoinen asia. Ja sekin vielä, että jotkut uskoo mieluummin joihinkin patsaisiin kuin raamattuun. Se menee ihan yli mun ymmärryksen."
Poika joi taas hiukan vettä pullostaan. Oli kerrankin mielenkiintoista puhuttavaa. Harmi vaan kun oli koulupäivä, niin aikaa ei olisi loputtomiin.

Olisikohan hänen pitänyt valehdella hiukan ensialkuun? Jotta olisi nähnyt pojan yllättyneen ilmeen, sillä olihan se aika selvää, että tälläinen 'langennut enkeli' olisi ateisti.
Tottahan toki hän olisi sitten korjannut asian, 'se oli vitsi..'-lauseella kunhan olisi nähnyt millainen oh my good! reaktion olisi aiheuttanut, ja kyllä. Lamia rakasti shokeeraamista.
...mitä? Oliko toinen sanonut juuri, että kirkko oli maailman luotettavin asia? Mitään naurettavampaa Lamia ei ollut kuullutkaan pitkiin aikoihin! Haha, häntä suorastaan nauratti, miten jokin niin typerä asia voisi olla jollekulle tärkeä. Pokerinaama silti piti hyvin.

Raha? Hohhoo, nyt tulisi klassisesti jotain, että raha on kaiken pahan alku ja juuri, eikä rahalla saa onnea, blah, blah. Voih, eikö kukaan enää onnistunut yllättämään minua, ajatteli tyttö kun Tyler piti pienimuotoisen puheen rahasta. Rahallahan juuri sen onnen saa! Ei uskomalla johonkin olemattomaan voimaan joka muka hallitsee kaikkea.
''Raha johtaa vaan ahneuteen ja hyvin helposti pahoihin tekoihin'' Hetkinen, nythän puhuttiin hänestä, tyttö koitti olla hymyilemättä, sillä hänen virnistyksensä olisi varmasti paljastanut, hänen olevan juurikin sellainen mitä rikas poju kuvaili.
''Minun ymmärrykseni ylitse menee se, että jotkut voivat uskoa johonkin, mitä vain ei yksinkertaisesti voi olla. On totta, että Jumalasta on todisteita, mutta ne ovat vain ihmisten kirjoittamia tarjuja, jotka ovat muuttuneet aikojen alussa. Ei mitään vakaasti toistettavaa.''
Huuh, koskakohan hän viimeksi oli päässyt väittelemään näin? Se oli varin piristävää.

--Juu, tuli hiukan lyhyt, kun inspis on karannu, koitan ettii sitä, joten jos näes sen niin ilmota mulle missä se lenteleexD

"Mut mistä sä voit tietää niin varmasti ettei Jumalaa ole?" Tyler kysyi. Hän ei ollut koskaan voinut ymmärtää sitä, miksi jotkut ihmiset olivat niin varmoja asiasta. Pelkäsivätkö he, että jos Jumala olisikin totta, tämä rankaisisi heitä jotenkin? No, ehkä ihmisille oli tärkeämpää pärjätä omillaan ja näyttää siltä kuin ei tarvitsisi ketään huolehtimaan itsestään. Tai sitten oli se kaikista typerin syy, että he pelkäsivät mitä toiset ihmiset heistä sitten sanoisivat.
Sen poika kuitenkin tiesi loistavasti, että todelliset ystävät eivät välittäneet siitä mihin toinen uskoi. Jos niin olisi, ei ystävyyskään voinut olla aitoa ja täydellistä.

"Missä muka on väitetty että ne raamatun kertomukset olisivat muuttuneet jotenkin? Samat tekstit siinä kirjassa on ollut jo vuosisatoja!" Tyler tuhahti. Miten nyt noin saattoi edes ajatella? Ihmiset muka keksineet jotain sellaista? Sellaisen kirjan tekemiseen kyllä tarvittiin jotain muutakin kuin ihmisen aivot.
"Ja raamatussa on muuten paljon sellaisia ennustuksia jotka on toteutunut," Tyler yritti vakuuttaa toiselle suosikki kirjansa aitoutta. "Ja minkä ihmeen takia raamattu voi sitten olla maailman tunnetuin kirja, jos se kerran on yhtä tyhjän kanssa? Niin kuin joku rakkausromaani vaikkapa."

//Multa ei nyt synny enempää tekstiä. Mut ehkäpä sit seuraavalla kerralla//

''Koska sitä ei voi todistaa kongreettisesti, se on sulaa mahdottomuutta, että jokin Herra on vain ottanut ja luonut maailman ja jos hän kerran on niin mahtava ja todellinen niin miksei hän sitten näyttäydy ihmisille? Niille epäuskoisille ja vakuuta heitä.'' Tyttö katseli tiiviisti Tyleria ja koitti saada häneen edes pienen epäuskon siemenen itämään. Lamian teki mieli lyödä veto pojan kanssa siitä, saisiko toinen vakuutettua hänet uskonnolla, mutta toinen oli sen tyylinen, että voisi loukkaantua jos hän menisi niin ehdottamaan.

Ooijoi! Lamia oikein yllättyi kun kuuli toisen tuhahtavan, oliko tyttö kuullut oikein! Oijoi, hän ei voinut enää mitään vaan kasvoille lankesi hiukan ilkikurinen hymy ja tyttö nojasi nyt päätään käsivarteensa ''Ei nyt ole syytä alkaa suuttumaan'' hänen äänensä melkein kujersi kun hän näki, ettei poika ollutkaan vain pelkkää hymyä ja Jumalan täyttämää rauhallisuutta. Ilkeä nainen, sietäisi hävetä.

''Niin varmaan onkin ja niin on mutaman muunkin hihhulin ennustukset osuneet oikeaan..'' hän sanoi tyynesti ja pyöritteli vesipulloa toisen käden sormissaan, tytön katse oli kiinni Tylerissä mutta se ei osoittanut varsinaisesti mitään tiettyä tunnetta, vihaa, ennakkoluuloa, iloa, kiinnostusta saati flirttiä. Hän oli ehdottomasti todella hankala luettava.
''Koska ihmiset ovat herkkäuskoisia ja haluavat laskea uskonsa jonkun tietyn ja uskomattoman asian varaan jotta heillä olisi toivoa tulevasta vaikka ihmiskunta onkin jo menetettyä ja hylätä puhdas järki uskon vuoksi, eikä meitä odota mikään uskomaton pelastus mikäli emme tee jotain itse.'' Tyttö lateli suoraan omat mielipiteensä jos kerran niitä suoraan kysyttiin, häntö ei hävetä olla uskomatta, häntä ei hävetä mikään itsessään.

--ei haittaa, kaikille tulee välillä sellasii päivii:D

Tyler melkein huokaisi. Lamiaa ei millään saisi vakuutettua, ei ainakaan hänen keinoillaan. Tosin hän oli jo päättänyt, että rukoilisi Lamian puolesta, joten hän pystyisi kuitenkin tekemään jotain asian eteen. Se vain oli eri asia, halusiko Lamia sitten itse uskoa, jos Jumala tälle osoittaisi olemassa olonsa jotenkin. Oli kyllä erittäin todennäköistä, että Lamiaan sellaiset asiat eivät välttämättä tehonneet, vaikka häneen itseensä ainakin olisi tehonnut.

"Ei, en mä ole suuttumassa," Tyler korjasi kiireesti, kun toinen arveli ilmeisesti hänen suuttuneen tämän sanoista. Hän vain piti asiaa niin todellisena, ettei voinut ymmärtää toista. Ei hänkään ollut aina uskonut Jumalaan, pienenä ainoa asia mihin hän uskoi, oli se, että äiti ja isä aina välittivät hänestä. Ja se vasta olikin uskomus, kun hän ajatteli, että Turtlesit olivat totta.
Tyler kuunteli vaiti toisen sanoja. Hän oli nyt täysin vakuuttunut, ettei Lamiaa kannattanut yrittää vakuuttaa enää Jumalan olemassaolosta. Tämä kuitenkin keksisi aina jotain, millä voisi kumota hänen sanansa.

"Okei, usko sä mihin haluat, niin mäkin teen ja olen varsin tyytyväinen," Tyler totesi sitten ja joi taas pullostaan vettä. Syömistä hänellä ei enää ollut jäljellä.
"Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sun mieli muuttuisi joku päivä," Tyler lisäsi sitten nähdäkseen, kuinka toinen reagoisi siihen. Ajatus varmaan vain huvittaisi tyttöä, mutta Tylerin mielestä se oli ihan mahdollista.

--Tää varmaan alkaa olla sitten tässä, jos sä vaikka kirjoittaisit lopetusvuoron?:3 ja jos et jaksa niin laita mulle yksärii ni muokkaan tän lopetusvuoroksx3

Tylerin huokaus sai lamian hihkumaan päänsä sisällä, hän oli voittanut väittelyn. Ei siten, että olisi saanut vakuutettua tämän iitä, ettei jumalaa ole, mutta siten, että Ty luovutti ja täten luovutti voiton väittelystä friikkitytölle, oikeastaan se ei ollut kovinkaan ihme tytölle jolla oli niin vahva tahto, ettei varmaan olisi edes voinut uskoa jos olisi hävinnyt.

Oooww... Miten suloista kun Tyler oli heti korjaamassa sanomisiaan ja nukketytön huulilla ollut pieni hymy leveni vain entisestään kohti korvia, hän katseli kyllä kovin huvittuneesti Tyleriä joka oli niin herrasmiestä, että ei Lamia ollut ennen samanlaista nähnyt ja ehkäpä juuri sen takia hän oli niin kärkkäästi näkemässä mitä muita puolia saisi toisessa aikaan, paska tuuri vain, että hänen tuntinsa alkaisi pian ja nyt oli aika lähteä.

Okei, usko sä mihin haluat, niin mäkin teen ja olen varsin tyytyväinen- oliko tämä tosissaan? ja pyh... Mutta pattitilanne tässä oli, Lamia ei uskonut ja Tyler uskoi sitten taas senkin edestä, kumpaakaan ei saisi vaihtamaan kantaansa, mikä oli kyllä tyttösen mielestä ärsyttävää ja silti pieni ääni hänen päänsä sisällä väitti sen olevaan jotenkin samalla ihailtavaa.
Ja mitä ihmettä tuo poika nyt höpisi! Ettäkö hänen mielipiteensä voisi muuttua vielä jokupäivä? Lamia alkoi kikattamaan hiukan, mutta ei suinkaan pilkallisesti, hänestä oli niin hankala saada selvää, milloin pilkkaa ja milloin on vihainen, ellei sitten halua antaa jotain kuvaa tunteistaan. Tyttö pinkeissä hiuksissa nosti katseensa Tylerin silmiin ja hymyili hiukan, tokaisi toiselle ''No, jos joskus niin käy niin minä vaikka tulen sitten ensimmäisenä sinulle kertomaan..''

Nyt olisi hänen aika mennä, joten Beaud heitti vesipullon pöydän vieressä olevaan roskiksen tapaiseen keppuun ja samoin muut roskat. Loput tavarat mitkä nyt olivat pöydällä kasattiin takaisin ruudulliseen laukkuun ja hänen siniset silmänsä kohtasivat taas Tylerin omat, hän hymyili hiukan kettumaisesti ''Mahdollisesti näkyillään Tyler, kanssasi oli mielenkiintoista väitellä..'' ja oli jo valmis lähtemään pois paikalta kohti luokkaa.

kiitos pelistä♥

Tyler ei sanonut mitään, kun tyttö alkoi nauraa hänen puheilleen. Naurusta ei saanut edes selville oliko se tarkoitettu pilkaksi vai ei. No, ainakaan tyttö ei ottanut hänen puheitaan vakavasti, vaikka ehkä olisi ollut syytäkin.
Jostakin kumman syystä poika tunsi olonsa ihmeen helpottuneeksi, kun Lamia alkoi heitellä roskiaan roskikseen. Se kai tarkoitti sitä, että toinen aikoi kohta poistua paikalta? Se olisi vain helpotus, koska tytölle ei saanut millään keinolla todistettua sitä, että Jumala oli oikeasti olemassa. Ei toinen olisi varmasti uskonut, vaikka hän olisi kertonut joitain kokemuksiaan, tai jotain ihmeellistä, mitä hänen tutuilleen oli tapahtunut. Lamia kai olisi pitänyt niitä asioita pelkkänä sattumana, vaikka niin ei todellakaan voinut olla.

"Ehkäpä sitten nähdään," Tyler sanoi, peittäen taitavasti helpotuksensa. Hän odotti hetken, että tyttö oli kerinnyt kauemmas ja alkoi vasta sitten keräillä omia tavaroitaan talteen. Pullo ja eväsrasia tungettiin reppuun ja roskat heitettiin Lamian roskien seuraksi. Sitten poika lähti kävelemään kohti koulurakennusta ja odottamaan seuraavan tunnin alkua. Mitään mielenkiintoista ei varmaankaan koko päivänä enää tapahtuisi, tämäkin keskustelutuokio Lamian kaltaisen tytön kanssa oli ollut hyvin harvinaista. Yleensä hän liikkui niin erilaisessa porukassa, että tutut varmasti ihmettelivät, mitä hän friikkitytön kanssa oli keskustellut. No, se oli sitten heidän murheensa, jos nyt jotakin sattuivat edes ajattelemaan.


//Kiitoksia paljon pelistä!//