A life of arctic sounds

// Vapaa. Gary looks like this today.

"Eikun oikeesti, sä saat potkut etkä saa enää mistään enää ikinä töitä. Ikinä!" lausuttiin selkästi pilkaten, niin että sanat kaikuivat tyhjällä käytävän pätkällä.
"Niin ja kiitti vielä! Kiitti hei toooosi paljon! Oon aina niinkun tienny, et miten paljon sä arvostat mua! Ei sun tarvis osottaa sitä tällasella ihanalla tavalla, kun tiiän hei ilmankin", Gary paasasi käytävällä erään oven edessä kuin olisi jutellut oikealle henkilölle. Hän piti pienen taon puheessaan mutta jatkoi. "Sä annat näitä tilaisuuksia mulle ihan liikaa. Emmä oo näitten arvonen. C'mon, hellitä vähän, mähän kohta oikeen punastun, kun hellit mut ihan piloille. Just niin hellit mut piloille jos et kuullu!" poika huusi vielä oikein kovaa ja hänen teki mieli potkaista ovea.

Mitä ennen pientä huutelutuokiota oli tapahtunut, oli Garyn mielestä aivan liian pieni tekosyy heittää hänet ulos luokasta. Vielä silloin kun hän tarvitsi jokaisen tunnin päästäkseen kurssista läpi. Opettaja tiesi sen yhtä hyvin kuin sen missä tuon avaimet sillä hetkellä oli. Pientä kiistely turhasta asiasta, kuten opettajasta, muutama epäsopiva sana väliin ja heti oltiin taluttamasta ulos. Mies oli paljon herkempi hänen sanomisilleen kuin kenellekkään muulle miksi? Viimeksi sanoikseen Gary oli oven auki olessa saanut sanottua 'Kerron tästä rehtorille', ja sekös laittoi opettajan vain naurahtamaan ja tokaisemaan 'Senkun'.

"Niin, että nauti nyt vaan tästä sun viho viimeisestä oppitunnista, sillä mä meen rehtorin luo tällä sekunnilla ja kerron mikä natsi sä oikeesti oot. Eiks ookkin mahtavaa jäbä? Musta ainakin!" poika osoitti sormellaan eikä liikkunut oven edestä mihinkään tuijottaen sitä. Olihan nyt jonkun pitänyt kuulla, edes tuo, jolle hän oli sanansa tarkoittanut. Opettaja avaisi oven, kutsuisi hänet sisään ja hän saisi kurssinsa, leijui pojan mielessä tuon vieläkin tiiviisti tuijottaen ovea. Avaudu, avaudu, avaudu... Mutta ei, ovi ei auennut, sisältäkään ei kuulunut mitään ääntä. "Kiva", poika mutisi puoli ääneen ja mietti mitä tekisi seuraavaksi.

//Gary vaikuttaa kiinnostavalta joten josko mä voisin tulla tänne?:> Lamia olis varmaan paras valinta:'D sori tän lyhyys D:

Lamia Beaudelaire käveli kaikessa rauhassa hiljaisella käytävällä, vapaatunnit oli kivoja, ne voisi viettää vaikka harhailemassa koulun käytävillä. Hänen kenkiensä vaimea kopina oli ainut ääni, kunnes hän tuli kaksi käytävää yhdistävään kohtaan, siellä kulman takaa kuului hirveää huutoa ja uhkailua.
Joku on lentänyt ulos tunnilta...

Pinkkihiuksinen kurkisti nurkan takaa kuka kumma siellä oikin huuteli ja vielä kovin rehvakkaasti. Hänen siniset silmänsä osuivat Garyyn ja tutkaili hetken miten tämä huuteli melkeinpä naama punaisena ovelle.
Vautsi, tuota ovea varmasti hävetti olla siinä pojan huudon kohteena, joku opettaja taisi olla kusipäisellä tuulella ja heittänyt tuon pitkätukkaisen pojan tunnilta, se taisi olla toisesta aiheetonta.
Koko scenaario oli aika helposti pääteltävissä kun vain kuunteli toisen juttuja mitä suolettiin sitä mukaan kun sylki suuhun toi.

''Vautsi, kyllä tota ovea varmaan kaduttaa olla siinä, mitä se raukka sinulle on tehnyt kun noin paljon huudat?''
Tästä friikkitytöstä huomasi ensin 4 asiaa. Tämän asukokonaisuuden sekä kampauksen, aksentin ja kirjakielen käytön.
Tyttö tarkasteli poikaa hetken aikaa katseellaan, ihan muuten vain.

//jei~ kiitos:>

Hänen soljuva äänensä taisi olla yllätys pojalle, tämä kun oikein hätkähti kumartuessaan noukkaisemaan laukun käteensä. Poika oli koin yllättyneen näköinen, hän taisi luulla olleensa yksin, olisikohan tuo mahtanut remuta niin kovaa jos olisi huomannut pinkkipään olleen siinä vieressä, osan reuhoamisesta nyt ainakin.
Tyttö vilkaisi ovea; Historian luokka. Ah, kyseessä siis taisi olla mr. McNukkumatin tunti, tuo ärsyttävä vanha äijä oli juurikin sopiva opettaja historiaan, äijä kun oli varmasti yhtä vanha kuin aikakaudet joita opetti!
Voi, voi pikaressukkaa.. Sen lisäksi, että opettaja oli vielä nuivakka tyyppi, kuin aurinkokuivattu tomaatti se oli myös suurta herraa potkimassa oppilaitaan kursseilta pois, joten tuon pitkätukkaisen pojan tilanne ei oikein vaikuttanut hyvältä, se taisi myös tietää asian itsekin, sen verran tuohtuneen näköinen oli.

Tämä tummatukka oli jo ilmeisimmin rauhoittunut, äänensävystä päätellen ja vakuutteli Lamialle, ettei ovi suinkaan ollut hänelle mitään tehnyt, tämä vain naurahti hiukan pojalle.
''Ah, aivan, herra historian opettaja, koulun vanhin pölytahra...'' Hän naurahti hiukan kun toinen mulkoili ovea niin pahansisuisesti ja jo hetken aikaa Lami luuli, että toinen olisi potkaissut sitä.
Poika hiukkasen säälitti häntä, toinen oli alistunut kuin koira korvat luimullaan. Pinkkipää kohautti olkiaan ja asteli Garyn eteen, hän voisi suunnata aikansa nyt tähän nuorikaiseen ja laittaa 'hiillostus-uuniinsa' utelemalla vähän maat ja mannut toiselta, tulisi myös aika sopivasti kulutettua.

//jäi hiukan lyhykäiseks kun pitää männä nukkuu D:

Pojan ajatukset syvenivät hetki hetkeltä, ja se mitä hän oli osoittanut huutaessaan käytävällä oli ollut pettymystä. Mutta nyt kun hän ajatteli tuota ihmistä lisää, hän tiesi tahtomattaankin, että vihasi tuota. Olisiko millään ollut enää mitään väliä, jos hän olisi saanut vain toteuttaa yhden ainoan unelman, millä antaisi opetuksen opettajalle. Jos hän sen tekisi, kaikki luisuisi pois hänen ohuiden sormiensa välistä. Sormet eivät olleet kannatelleet elämää muutenkaan kovin hyvin pojan kohdalla. Johtuiko se siitä, että ne olivat liian ohuet ja jotenkin vialliset. Gary katsoi hetken sormiaan, kunnes puserti ne nyrkkiin. Ja kun joku kysyisi teon jälkeen, miksi hän oli tukehduttanut opettaja paran, olisi hän näyttänyt käsiään. Niistä se johtui tai kohtalosta, jos sellaista olisi. Gary epäili kohtaloa yhtä paljon kuin muita ihmisiä.

Gary nosti katsettaan ihmiseen, joka oli kuin kuka tahansa muukin pojan epäilylistalla. Hän osasi pitää ihmiset loitolla sanoillaan ja eleillään. Loitolla paikasta, joka saattoi hyvinkin arka kaikenlaiselle näpelöinnille. Nyt ei puhuttu hänen sukupuolielimestään, vaan paikasta jota taidettiin kutsua nimellä sydän. Hänen sydämessään olisi vain paikkaa yhdelle ihmiselle. Mikään tilaihme se ei siis ollut.
"Kukas muukaan?" poika sanoi tytön hyvin osuvalle tokaisulle. Taisi hänkin siis tietää tuon käytöksestä jonkin verran. Varmasti jokainen oli joutunut olemaan opettajan tunnilla, koska toinen historian opettaja oli ollut jo pitkään äitiyslomalla. Ja toinen, mies, oli vaihtanut alaa ja hurmaantunut nascarista, ja lähtenyt ajamaan sitä. Tai yrittämään. Jotkut olivat kuulleet miehen ensimmäisenä ajaneen autonsa tohjoksi ja laittanut poikki luitansa. Ja sen seurauksena tutustui enemmän vuodelepoon kuin autoihin.
Pinkkityttö oli asettunut hänen eteensä, Garyn katsellen maasta käsin tummilla silmillään. Katselua ja mittailua kesti niin kauan kuin toinen olisi poissa näköpiiristä.
"Olisi mukavaa järjestää sille potkut, tai muuta mukavaa..." tummahiuksinen sanoi, naksauttaen kätensä kahteen otteeseen.

Lamia seuraili pojan mietteisiä kasvoja ja omiin maailmoihinsa vaipumista tuon vierestä, mutta tämä nuori kundi ei tainnut edes huomata enää pinkkipään seisomista vierellä, Gary katseli käsiään ja puristi en vahvasti nyrkkiin, mitäköhän tuo tummatukka oikein mahtoikaan ajatella?
''Aiotko suunnitella jonkun tappamista kenties?'' Hän tokaisi hiukan kiusaavaa äänensävyä sanoissaan, leikilläänhän tuo sen sanoi, mutta mistäs sitä ikinä toisaalta tiesi, tuskin kukaan hänestäkään uskoisi, että on monen konnankoukun takana.

Ohho, pojan katse oli täynnä epäilystä ja jatkuvaa arviointia, ei mikään naiivi kakra selvästikkään. Friikkityttö hymyili hiukan vinosti ja tarkkaili tätä kettumaisilla vilkaisuilla, molemmat friikit analysoivat toisiaan jatkuvalla syötöllä, se olisi voinut olla varmasti aika huvittavaa ulkopuolisille, jos siis sellaisia käytävällä sillä hetkellä olisi ollut.
''Ei kannata välittää, se on elänyt jo dinosaurusten aikaan ja luultavasti on jumittunut yhä pronssikaudelle, mutta eiköhän se pian kuole keuhkopöhöön tai johonkin..'' Sanottiin vitsailevalla äänensävyllä.
Gary katseli häntä tiukasti, se sopi ihan hyvin Lamialle, hän ei pahastuisi mokomasta. Tytöllä ei ollut mitään kiirettä, käytävällä oli molemminpuolisilla seinillä kaappeja, Gary istui vasemmalla puolella, joten Beaud asettui istumaan jalkojensa päälle oikeanpuoleiselle kaappiseinämälle, selkä niihin nojaten.
Tummatukka toivoi, että voisi hommata sille likatahralle potkut koulusta, pinkkipää naurahti hiukan.

// Tuli jotain outoo, mut sopivaa Garya ; D

"Suunnitteletko sä?" Gary kysyi katsoen ensin käytävän kelloon, jonka jälkeen taas friikkityttöä. Äänessä oli samanlainen kiusaavan äänen sävy, joka oli kopioitu tytöltä. Se viesti siitä, että hän pilkkasi toista. Mutta vain vähän. Hän ei aikonut vastata noin naurettavaan kysymykseen. Mistä toinen edes tuon oli keksinyt? Kohta tyttö varmaan luulisi, että hän oli kosimassa toista. Siihen luuloon hänen pitäisi vain väläyttää oikein komea hymy.

Gary katsoi tytön kasvoja. Ne olivat muodokkaat, mutta ei sillä tavalla, että niistä olisi näkynyt jokapäiväisten kerroshampurilaisten määrä. Hän ei ollut koskaan tajunnut naisten kasvojen symmetristä ilkeyttä. Ilkeys oli hyvä sana kuvaamaan luuston muotoa, joka käski olla koskematta, mutta samalla houkuttelemaan luokseen. Etenkin silmät lumoavat eniten, hänen äitinsä oli opastanut. Poika oli varma, että vaikka kuinka tuijottaisi toisen kasvoja, eivät ne häntä lumoaisi. Saati hymy, jota tyttö väläytti välillä.

Kannattaisiko hänen noudattaa tytön neuvoa ja olla välittämättä? Ei hän yleensä välittänytkään, oli kyse sitten katseista tai sanoista. Jokin oli vain niksahtanut, kuten hulluilla yleensä niksahtaa, ja hän alkoi huutaa. Ehkä se johtui siitä, että Gary ei ollut ensin ajatellut. Hän yleensä ajatteli ennen kuin teki. Se oli turvallista ja silloin pystyi hallitsemaan tilannetta.

"Kuka sä oot?" kysymys joka päästettiin ilmoille oli pyörinyt hetken aikaa toisen mielessä. "Ja miks sä puhut mulle?" Gary ei päästänyt tyttöä katseestaan, toisen istuutuessa hänen eteensä toiselle puolelle käytävää. Se oli kysymys, jonka poika halusi välttämättä tietää. Se oli osa hänen epävarmuuttaan, joka sanoi, että hänelle ei tahdottu puhua.

Hänkö suunnittelisi uivan käntyn murhaa? Haha, tuo kysymys sai Lamian ihan nauramaan, hän hymyili viekkaasti tälle ja kallisti päätään hieman toista olkaa kohden. ''Mitä suotta, ei se minua pihalle ole heittänyt, päinvastoin sain täydet pisteet'' Todettiin hiukan vinoilevaan sävyyn.

Garyn katse oli kohdistettuna pinkkipään kasvoihin ja tämä ihmetteli, mitä toinen oikein katsoi? Hän antoi toisen katsella ihan rauhassa, jos sai siitä sitten jotain irti. Jonkun aikaa Lamia oli siinä vaan kun toinen tujotteli häntä ja oli omissa mietteissään, mutta ei sen kauempaa vaan kulmaa nostettiin kysyvästi ja tyttö kysyi mitä toinen oikein hänessä katseli, luultavasti hänen hiuksiaan tai sitten hänen meikkaustaan joka oli yleensä se syy miksi ihmiset häntä katsoivat. Meikauksensa ja pukeutumisensa ansiosta hän näytti aivan elävältä nukelta, tosin ei mitlään barbielta vaan gootti-painajaiselta.

Seuraavaksi oli maaginen kysymys kuka hän oikein oli, siihen vastattiin vain yksinkertaisesti ''Lamia Beaudelaire'' pieni muikea hymy huulillaan. Hm? Miksikö hän puhui toiselle? ''Tarvitsenko mä siihen jonkun syyn vai?'' Kysyttiin sitten vuorostaan Garyn kysymysten vastapainoksi.
Toisen tummat silmät olivat edellen naulittuna friikkityttöön, ja tämä vastasi ihan samalla mitalla takaisin. Jalkoja alkoi kolottaa, joten ne ojennettiin eteenpäin. fiuh, paljon parempi. Tosin nyt seurasi se inha vaihe kun patoutunut veri alkaa taas virtaamaan suonissa ja jalkoja alkaa pistelemään inhottavasti.

Käytävä kaikui hieman sen tyhjyyden takia, seinästä roikkuvan kellon viisarien tikitys oli rasittava, tic toc,tic toc... Ja tämä käytävä oli vielä kolkko, ei yhtään ikkunaa valaisemassa päivää, lampuja oli tietenkin vatupassin tarkassa rivissä katossa, mutta yksi niistä prätkytti inhottavasti, talonmies oli varmasti jo hakemassa uutta lamppua. Mietteistä havahduttiin taas Garyn suuntaan, Lamia odotteli toisen vastausta.

//sorry kun kesti..;w;'

// Eipä se mitään haitannut :>

"Täydet pisteet? Lahjontaa vai seksiä?" epäiltiin innottoman kuuloisena. Jos Garylla olisi ollut rahaa kuin roskaa, hän olisi varmasti lahjonut kaikki opettajat päästäkseen elämässä eteenpäin. Poika mietti, miten toinen tai kukaan saattoi olla niin innoissaan aineesta nimeltä historia. Tuskin huvinkaan vuoksi sentään hyviä tuloksia saatiin, tai sitten huvit olivat uskomattomat. Uskomattoman tylsät. "Kaikki mikä on hyödyllistä, ei hauskaa. Mut kaikki hyödytön on taas suurta huvia", Gary totesi ääneen. Tupakka-askin polttaminen putkeen oli hyödytöntä, mutta hauskaa puuhaa.

"Ootko jostain muualta?" Gary kysyi. Nimi kuulosti oudolta, kuten myös aksentti, jonka poika tajusi vasta nyt. Tuollaisia kesyttämättömiä ruusuja tuli jostain maailman muusta kolkasta. Ulkönäkö sai aikaan tuon eriskummallisen ajatuksen leijailemaan hänen päähänsä ruusuista joita ei voinut kesyttää. Ja ihan kuin niitä olisi oikeasti voinut edes kesyttää. Ruusu oli liian tavallinen kuvaillakseen toista, ehkä jokin... muut. Ei Gary tiennyt mitään kukista tai kukkalajikkeista. Huulet eivät taaskaan liikkuneet, ainoastaan silmät. Silmäillessään tyttöstä, Gary unohti olevansa myös muualta kotoisin. Sitä ei kuitenkaan huomannut, sillä englanti sujui uskottavasti amerikkalaisella aksentilla.

"Syy... et välttämättä tarvii" Gary mietti äänen, heittäen katseen toiselle puolelle käytävää. Toisella ei ollut mitään ajatuksia pojan suhteen. Ei edes ennakko-olettamuksia. Poika katsahti kelloa, joka kertoi oppilaiden kituvan luokissa vielä jonkun aikaa.

Vaimea kikatus muuttui pian heliseväksi nauruksi, ja se musikaalinen nauru tuli friikkitytön suunnalta, hän laski päänsä eteenpäin saatuaan naurettua tarpeeksi pojalle ja katsoi tätä silmiin, katse julmana, mutta hymy säilyi.
''...en kumpaakaan, enkä ikinä tule kumpaakaan kenellekään antamaan..'' Ääni oli viileä ja julma, tätä aihetta-aluetta ei kannattaisi tiedustella yhtään enempää. Rahat hän pitäisi itsellään, ei ollut kuin yksi henkilö jolle tyttö saattaisi rahaa lainata, ja seksi..
Oma isä, hän oli vasta pieni tyttö.. Se jättää syvät arvet keheen tahansa, hetken aikaa muistellessaan tytön itsevarmat kasvot rakoilivat ja hän näytti hetken jopa surkuteltavalta, mutta ei kauaa kestänyt kun tytön muurit olivat taas pystyssä ja katseen ylimielisyys palasi taas kehiin.

''Joillain vain on sitä älyä mitä toisilla ei ole, ja sitten sellaisia millä on älyä niiden edestä..'' Sanottiin, huh, hän oli taas ilkeä, mutta se johtui vain siitä, että tälläisestä aiheesta ei keskusteltu.

Hän nyökkäsi toisen kysymykseen ''Olen Kanadasta, siellä on pikkasen eri meininki kuin täälläpäin.. Aksentti tulee äidin puolelta, hän oli Ranskalaista sukuperää.'' tokaistiin vain yksinkertaisesti.
Poika näytti myös olevan ulkomailta, tällä oli sellaisia piirteitä, tai ainakin vanhemmat olisivat jostain muualta.
Tämä kyseinen poika ei ollut kauhean puheliasta sorttia, vaan pelkästään katseli häntä, ei kai tytössä nyt mitään niin kummallista ollut, että koko ajan piti olla katselemassa kuin friikkiä sirkuksen häkissä?

Hänkö ei tarvinnut syytä? no pöh, johan oli tylsä ihminen.. Tyttö mutristi tylsistyneen näköisenä huuliaan, mutta kohautti sitten itsekseen olkia.

Garyn arvaukset olivat menneet aivan väärin, jos oli tyttöön uskominen. Lamian sanoessa, ettei tulisi antamaan kumpaakaan kenellekkään, pojan korvat asettuivat tarkkaavaisemmin kuuntelemaan. Se äänenpaino, jolla tyttö oli sanat lausunut, oli ollut aivan jotain muuta, kuin nauru hieman aikaisemmin. Toinen olisi voinut vain valehdella, mutta nyt ei tuntunut siltä. Katsellen tyttöä, friikin päähän jäi kaikumaan miksi, miksi, miksi. Hän tiesi jo, ettei pinkkipäinen kertoisi hänelle mitään, mutta hänen oli kysyttävä kuitenkin. "Mikset?"

"Ja sä oot siis älykäs pikku hiiri", poika tokaisi jälkeen tytön sanojen. Kuinka arvostettavaa olikaan olla älykäs. Toinen varmasti pääsisi huippuyliopistoon ja tekisi hyvän uran jossain mahtavassa ammatissa. Jossa tarvittiin korkeita arvosanoja tietenkin. Sitä tuo varmasti tavoitteli kun kerta opiskelikin. "Onneksi olkoon", Gary sanoi. Hän ei halunnut ennustaa omaa tulevaisuuttaan, koska se voisi loppua yhtä hyvin tuosta noin vain. Silloin kaikki suunnitelmat olisivat turhaan tehtyjä.

Gary jäi miettimään mitä muistikaan Kanadasta, pienestä naapurimaasta. Jääkiekkoa sielläkin taidettiin harrastaa, urheiluhulluja täynnä. Mitäköhän toinen oli eri meiningeillä tarkoittanut? Ja oliko se negatiivinen vai positiivinen ilmaus? No jaa, ei Gary ollut mitenkään isänmaallista tyyppiä, joten sillä ei ollut väliä. Poika huomasi valuvansa kohti lattiaa, mikä sai tuon kohottamaan itsensä tukevammin kaappiin nojaamaan. Friikki kuuli askelien lähenevän paikkaa, jossa he kaksi istuivat. Kulman takaa asteli pienennäköinen poika, joka hetkeksi pysähtyi paikalleen vilkaisten ensin Lamiaa ja sitten Garya. Gary vilkaisi itse Lamiaa, kunnes katsoi takaisin poikaan, joka oli alkanut jatkamaan matkaansa käytävällä eteenpäin.

Miksi?

Se kysymys oli arvattavissa, mutta syytä siihen ei friikki todellakaan tulisi kertomaan, ei kyllä. Hänen menneisyytensä ei kuulunut kellekään, ei edes hänen rakkaalle ystävälleen. Jokainen päivä hänellä oli likainen olo, eikä se parantunut edes rahalla tai Daisyn avulla, mutta kun tarpeeksi kauan kärsii jostain, sille kivulle ja inhon tunteelle tulee immuuniksi ja se muuttuu normaaliksi.
Jokunen hetki kului molempien ajasta kun tyttö mietiskeli tämän kysymystä, omia muistojaan sekä tätä hetkeä, katse käännettii takaisin Garyyn, ilme oli viileä, kuin paljas talvinen jää meren päällä. ''Se ei kuulu sinulle, tai kenellekään muulle..''

''Voi kyllä, olen erittäin älykäs, mutta mikään hiiri en ole.'' hiiri-nimitys huvitti hiukan tyttöä joten pieni hymy nähtiin tämän huulilla. Onnitteluja tuli käytävän vastapäätä istuvalta tummatukalta, tosin sellaisella äänenpainolla, että se kuullosti vittuilulta, mitä varmasti olikin.
Eipä se häntä haitannut, Lamia tiesi vallan mainiosti olevansa älykäs, sillä eihän hän muuten olisi pärjännyt näin pitkään yksin ja tehnyt sitä mitä teki. Ole askeleen edellä, älä jää kiinni, tiedä missä mennään.. Koko tytön elämä oli veitsen terällä tasapainottelua.

Askeleista kantautuva ääni rikkoivat heidän keskustelunsa ja friikkityttö kääntyi katsomaan kuka kumma nyt oli tullut kun tunnit olivat käynnissä, orvon oloinen pojankoltiainen taisi olla ensimmäistä vuotta, sillä Lamia ei ollut ennen moista nähnyt ja tämä oli kovin nuoren ja pienen oloinen raukka. Tummatukka katsoi häneen, sen pinkkipää huomasi sivusilmällään, mutta eipä kauaa tämä hissukka jaksanut heitä katsella vaan jatkoi matkaansa, mahdollisimman nopeasti pois ja heidän ohitseen, kun tämä häiriötekijä oli poissa Lamia keskittyi taas Garyyn.

''Jotta emme kuuntele koko ajan minusta jotain niin kerro jotain itsestäsi'' tyttö sanoi, pieni hymy huulillaan, peppu alkoi taas puutua joten hän vaihtoi hieman parempaan asentoon, kyllähän hänen pitäisi nyt jotain saada tästä miehestä irti ettei koko juttutuokio olisi mennyt harakoille.

Hiljaisuus laskeutui käytävälle Garyn kysymyksen jälkeen. Toinen oli mennyt hiljaiseksi eikä poikakaan sanonut sanaakaan. Friikki tyytyi odottamaan, jos vastausta joskus tulisi. Hänellä ei ollut kiire mihinkään. Kyllä, vastaus oli juuri sellainen kun oli odotettu. "Ei kannatakkaan kertoa", poika totesi vakana. Hän ei ollut pettynyt, vaikkei ollut saanut minkäänlaista selitystä. Olisi ollut typerä jos tuo olisi sen vain kertonut. Naispuolinen friikki ei ollut tyhmä, niin kuin ne joilla oli liian suuri suu ja vähän älyä. Suu supussa pysymällä pystyi välttämään suurimman osan vaikeuksista. Ja juuri Gary käyttäytyi tällä tavoin.

Pieni naurahdusta muistuttava hymähdys tuli pojan suusta, tytön korostaen olevansa erittäin älykäs. Miksei hiiri kelvannut?

Kerro jotain itsestäsi, niinkö tuo oli sanonut? Gary katsoi kysymyksen esittäjää, miettien mitä voisi kertoa. Hän ei ollut mitenkään merkittävä henkilö, joten miksi hänestä piti tietää mitään? Ja mitä sitten jos Lamia oli kertonut itsestään, ei poika olisi velvollinen kertomaan myös. Gary vaivasi tuo kysymyksen jälkeinen hymy. Hymy johon ei vastattu pojan puolelta. Oliko se vain kohtelias ele?
"Oon Gary", sanottiin viimein. Hänhän ei ollut vielä maininnut nimeään. Poika nosti katseensa, joka oli eksynyt käsiin hetkeksi. Hän ei voinut luottaa tyttöön, mutta tuskin nimen kertominen oli pahasta. Eihän olisi äiti? "Ja en ole niin älykäs, kuin jotkut", sanottiin hiljentyen.

Aha, hän oli siis ollut tehnyt viisaasti kun ei mennyt kertomaan, pieni hymynkare nousi neitokaisen huulille, kun tämä katsoi hieman huvittuneena toista, hän huomasi miten alkoi kiinnostua tuosta nuoresta miehestä. Mitä tuon mielessä mahtoi liikkua? Mahtoikohan pitkällä tähtäimellä tämä olla edes viihdyttävä? Tuskin olisi... Mutta ehkäpä tästä jurosta nuorukaisesta saisi hieman lisää iloa irti, vaikka myöhemminkin? Tämä olisi varmaan kummissaan jos friikkityttö tulisi hänelle myöhemminkin juttelemaan... Noh, tuskimpa paljoa toisesta ajankulua irtoaisi, Lamia kun kyllästyy niin kovin helposti..

Lamia katseli pää hiukan kenossa Garyä ja tytön asento vain korosti hänen nukkemaisuuttaan, hän oli kuin suuri räsynukke, sellainen karmiva jota kauhuleffan demoni-lapset raahaisivat ympäriinsä.

Tummatukka vaikutti jotenkin.. Kummastuneelta tytön pyynnöstä, noh, oikeastaan se oli kehotus joka voisi muuttua käskyksi ellei toinen nyt jotain itsestään kertoisi.
Oliko se nyt niin kummallista jos joku kysyi toiselta jotain tästä itsestään? Hmh, ehkä mokomaan kiinnitetty sen suurempaa huomiota...
Gary... Se siis oli toisen nimi, mutta eikö muuta? Edes sukunimeä, olipas ärsyttävää kyllä, mutta noh.. Hyvin olisi vielä aikaa udella hiukan lisää. Garyksi esittäytynyt tummatukka lisäsi vielä lauseeseen ettei ollut niin älykäs kuin muut. No siinäpä oli itsevarmuuden puutetta, tai sitten suoraa rehellisyyttä.
''Onko toi sun vai muiden mielipide?'' Tyttö tokaisi siihen katsoen hiukan uteliaana mitä toinen siihen vastaisi, eikä poika vaikuttanut tyhmältä..

Kello tikitti seinällä ja viisarit lähenivät uhkaavasti puolta, jolloin kaikilta loppuisi tunti. Kovin harmittavaa, mutta ehkäpä tyttö saisi manipuloitua Garyn kanssaan pihalle tai vaikka jäämäänkin tähän käytävälle keskustelemaan?

"Ihan mun oma...", Gary vastasi tytön esittämään kysymykseen, katse oli taas intensiivinen, mutta tuntui kulkevan toisen läpi. "En kuuntele muiden mielipiteitä enkä ainakaan pidä niitä oikeina", poika jatkoi katsellen nukkemaista ilmestystä edessään. Tytöstä tuli mieleen posliininukke vaalean ihon takia. Sellainen joka pölyyntyy kirjahyllyn päällä ja tuijottaa lasisilla silmillään kestohymy päällä, ehkä hieman pelottavasti. Lamian asu oli sopivan korea siihen. Gary mietti mitä tapahtuisi jos nostaisi nuken syliin ja tiputtaisi kovalle lattialle. Rikki. Lamia menisi rikki. Moneen osaan pitkin lattiaa. Käsi tuolla, toinen tuolla ja hymy säilyneenä suunpielet ylöspäin.

Poika huomasi myös kellon, tuijottaen sitä tummilla silmillä hetken. Nopeasti pitkä poika oli ylhäällä ja roikotti kädessään laukkua. Gary vilkaisi ovea, josta hänet oli potkittu pellolle. Hän mietti uhkailujaan joita oli lauonnut, mutta päätti olla vielä olla kävelemättä rehtorin puheille. Ehkä seuraavan kerran, sellainen oli jo kirkkaana pojan mielessä. Gary heilautti hiuksiaan pois silmiltään ja otti askeleita pois oven luota ja kaappien edestä jossa oli istunut. Parempi oli häipyä tieltä ennen kuin tunnit loppuisi.

Friikki ei ollut katsonut kertaakaan Lamiaan sen jälkeen kuin oli noussut, melkein kuin tuosta tytöstä oli tullut hänelle näkymätön. Askeleet veivät poikaa kauemmaksi, kunnes tuo seisahtui ja yskäisi. Garyn suu avautui hieman, pienen tauon jälkeen poika puhui. "Mä meen tupakalle", tuo sanoi ääneen, kääntämättä katsettaan kohteeseen jolle oli tarkoittanut sanansa. Hän seisoi vielä paikoillaan, odottaen vastausta ja silmäillen edessään olevaa käytävää.

Mielipide oli kuin olikin ollut pojusen oma, tai ainakin tuo niin väitti, ehkäpä sitten lamia oli ollut väärässä luullessaan, että pojan päähän oli upotettu jotain ja tuo olisi mennyt kovin hämilleen hänen kysymyksestään, kuinka harmillista...
toisen vakuutteluille nyökättiin päätä, Lamia uskoi sen, ainakin nyt toistaiseksi..
Nukketyttö näki toisen katselevan häntä sekä hänen vaatetustaan pieni hymy pysytteli hänen huulillaan, mutta tyttö oli täysin lukematon, tästä ei ilmennyt mitään tunteita hymy suusta huolimatta.
Ilmeetön, täysin ilmeetön, josta varmaan heräisikin kysymys, täysin tunteeton?
Vastaus olisi melkein, kyllä hänellä oli ne tunteet jotka tekivät hänestä ihmisen, eivätkä posliininukkea, ne vain olivat tukahdettuja.

Kuinka harmittavaista, että aika oli kulunut niin nopeasti, mutta hän ei ollut saanut vielä tarpeeksi, mistä? No ehkä Lamia vain nautti keskustelemisesta, sillä hän sitä kovin vähän pääsi tekemään koska ei ole sosiaalinen ihminen vaan varsin syrjäänvetäytyvä, lisäksi vielä niin kummallisen näköinen, että jo se karkoittaa ihmiset hänen ympäriltään.
Mutta turha häntä olisi sääliä, koska kaiken tämän tyttö on tietentahtoen aiheuttanut itselleen, hän valitsi yksinäisen suden osan ja vapaan elämän.
Tyttö nousi ylös ja pudisteli hiukan pölyjä vaatteeistaan ja pöyhi niitä paremmin, hiuksetkin näytiin läpi ja varmistettiin, että kiharat eivät olleet latistuneet.

Pyh, toinen ei enää katsonut ollenkaan Lamiaa päin ja oli kuin olisi unohtanut hänen olemassaolonsa kokonaan, mutta kunhan väki oli paennut ulos ovista ja he olivat taas melkein kahden muutaman muun ihmisen kanssa poika avai suunsa,
ohho, olisiko tuo lause tulkittavissa siten, että hän voisi mennä pojan mukaan? -pinkkipää ei kyllä polttanut, mutta ei myöskään alkanut kakomaan tupakan hajusta- Oli se tarkoitettu siten tai niin ''Selvä, minä voisinkin tulla mukaan, vai kuinka?'' pieni myhäilevä hymy huulillaan.
Tummahiuksinen poika oli onnistunut saamaan tytön kiinnostuksen osakseen, ei niinkään seksuaalisen mutta alati uutta tietoa janoavan sekä pakkomielteen saada tietää ihmisistä kaiken-kiinnostuksen kyllä. Toisen ajatuksenkulku oli täysin tuntematon hänelle, selvittämätön ja Lamia halusi saada tietää mitä Gary ajatteli.

--hmm..vähän tuli outoo höttöö taas, mutta Lamia on outo friikkixD mutta Gary on iihuna<3 awsis<3

Poika ei ollut huomannut luokista tunkevia ihmismassoja kuin vasta siinä vaiheessa kun puristui kahden järkälemäisen urheilijan väliin heidän mennessä ohi. Hän oli jäänyt ajattelemaan omia sanojaan ja sitä miksi oli jäänyt odottamaan, että tyttö sanoisi jotain. Gary olisi voinut vain lähteä sanaakaan sanomatta. Päästyään puristuksesta, Gary kääntyi ympäri.

Friikin päässä kuului heikkosti sanottavan se on huono idea. Garyn suusta kuului jotain päinvastaista.
"Kai sä varmaan voit", poika sanoi katsahtaen Lamiaan, välittämättä siitä mitä oli kuullut tai kuvitellut päässään. Ei hän seuraan itseään tunkenut eikä etsinyt ihmisiä joiden kanssa olisi voinut jutella. Gary piti siitä, että sai tehdä asioita yksin. Mutta hän ei ajatellut että Lamia olisi tunkenut seuraan. Jollain tasolla friikki oli sitä hieman tarkoittanutkin, vaikka ei ollut saanut sanottua sitä suoraan. Mutta miksi hän halusi nyt seuraa? Vai johtuiko se vain tuosta tietystä yksilöstä?

Gary ei osannut vastata, vaan kääntyi ympäri jatkaen matkaansa käytävällä, aikoen poistua koulurakennuksesta ulos vetämään keuhkonsa täyteen syövyttävää tupakkaa.

// Täälläpäs on ihan höttöä!

--ei haittaa:> ommam, mä syön Garyn<3 tuitui~

Lamia oli niin friikki näky, että hänet kyllä kierrettiin mahdollisimman kaukaa, mutta Gary rassu joutui heti kusipäisten urheilijoiden paiskaamaksi, mutta harmin paikka, että tältä naiselta kun ei sääliä heru kellekään (Daisy nyt on poikkeus kaikessa suhteessa) Hänen piti kyllä myöntää, että yllättyi siitä, että poika ei ollut lähtenyt suoraan lätkimään massan joukossa koittaen sulautua joukkoon jotta Lamia olisi jäänyt ihmettelemään minne toinen katosi.

No niin! Hän oli jo saanut luvan tulla mukaan ja katsekontaktin toiseen, hän myhäili hiukan mielessään ja asteli rauhallisin
askelin Garyn luokse, hän ei osannut varsinaisesti selittää miksi halusi niin kovasti päästä Garyn pään sisään ja miksi toinen kiinnosti häntä niin, tavallinen tallaajahan tuo nyt oli, vain yksi muista. Ei hän ainakaan voisi kuvitella pitävänhä toisesta sillä hän oli niin sulkeutunut, ettei päästänyt ketään lähelleen, mutta ehkäpä se oli se yhdistävä asia heissä? He olisivat samankaltaisia... Sitäkö tämä nyt oli? Kylläpä tuli mietittyä taas kerran.

Mustatukka lähti kävelemään käytävää pisin ihmisiä vältellen kohti pihaa ja tämä pinkkihiuksinen nukketyttö lähti häntä seuraamaan eikä vaivautunutkaan koittamaan miettiä jotain puheenaihetta, nyt hän testasi missä vaiheessa hiljaisuus kävisi pojan hermoille ja tämä alkaisi puhelemaan vuorostaan. Hänellä kun ei ollut mitään tarvetta aloittaa keskustelua, hiljaisuus oli tuttu asia hänen elämässään ja siihen tottui ajan myötä.

// :')

Ne askeleet olivat määrätietoisia. Pää tiesi mihin haluttiin mennä ja jalat tottelivat sanattomia käskyjä. Tupakan halu siivitti matkaa pitkiltä tuntuvien käytävien, kuten myös tieto siitä, että takana tuleva värikkäästi pukeutunut tyttö oli hänen seurassaan. He olivat menossa samaan paikkaan, koska Gary oli itse niin ehdottanut. Tai vihjaillut. Poika ei tuntenut minkäänlaista katumusta siitä. Olisiko hänen edes pitänyt? Gary käänsi päätään niin, että sai luotua katseen naispuoliseen friikkiin.

Sanattomana hetken poika tuijotti ja käänsi katseensa pois kohti käytävällä oleviin katseenvangitsijoihin. Myöskään ilmeessä ei tapahtunut muutosta. Se oli ollut sen pienen hetken vakava, eikä sellainen joka oli ilmaissut sen, kuinka mukavaa oli, että Lamia oli hänen seurassaan. Mutta mitä Gary ei tiennyt, hän ei voinut ilmaista. Kuten tässä tapauksessa. Friikin katseen vangitsi käytävällä vastaan tulevat silmäparit, joista oli hauska arvata mitä tunnetta kyseinen henkilö kävi läpi. Usein silmät jotka katsoivat kolmasluokkalaiseen, näyttivät halveksivilta tai olevan peloissaan. Mutta siihen kyllästyi, koska katseet olivat huokuneet kauan samoja asioita. Lamian katse, oliko hän nähnyt siinä jotain erilaista?

Matka joka oli taivallettu luokan edestä pääovelle oli tapahtunut hiljaa. Hiljaisuutta poika ei ollut edes kerinnyt ajattelemaan. Pääovesta tuli lammaslauma, määkien narisisevilla äänillään jostain turhasta. Gary tarttui oveen ja piti sitä auki. Portti kohti rajottautunutta vapautta ja teatraalisesti verhoiltua tyttöä viitottiin kulkemaan sen läpi.

--joo tästä voi tulla sitte aika lyhyt ja saattaa jäädä keskenkin koska teen tätä enkun tunnilla kun pitäis tehdä sanastooxD

Lamia käveli varmin ja kepein askelin pitkin muiden oppiloiden lävitse käytävää pisin jossa kumisi ihmisten puheiden solin sekä askelien äänet jotka sekoittuivat yhteen, hän ei välittänyt näistä omissa silmissään typeristä ihmisistä.
Hän vastaan käveli kaapin kokoinen urheilijapoika joka onnistui tönäisemään tyttöä hiukan, tämän katse kohdistui tuon pojan takaraivoon täynnä jäätä, mutta eipähän tätä haitannut sillä tyttö tiesi kuka tuo kyseinen poika oli ja pieni vino hymy kohosi tytön maalatuille kasvoille,

nyt hän tiesikin mitä tekisi viikonloppuna..

Ohho, ritarillisuus ei siis ollutkaan kokonaan kadonnut maailmasta vaan tuo hiljainen tummatukka gary avasi hänelle oven, vielä noin teatraalisen näköisenä, että se jostain syystä huviti hiukan friikkityttöä ja tämän huulille nousi pienoinen hymy. Kuinkahan usein hänellekin oli oikein avettu ovi? tuskin kertaakaan..
Hän kiitti toista makeilla sanoilla ja kulki ovesta ulos tuo korppitukka perässään...

loppu käytävällä ja jatkoa tänne näin..~