There is nothing missing in her life

//Chianna änd Yoshi!

"Sarah ja Fred! Aamiaiselle!" Linda Berglundin ääni kaikui yläkertaan käskevänä ja samalla kujertavana - niinkuin aina,siihenkin huoneeseen jossa Sarah oli juuri noussut. Vaaleat hiukset hieman pörrössä ja silmät sikkarallaan tyttö kömpi pystyyn pelkkä toppi päällään. "Odota! Mun pitää pukea." Sarah huusi ja veti vaaleanpunaisen ja silkin ohuen aamutakin ylleen ja pujottaen kenkänsä vaaleanpunaisiin aamutossuihin. Tepsutellessaan alas tyttö kopautti veljensä huoneen oveen kolmesti joka merkitsi "Pian, äiti taitaa saada raivarin." Veljen huoneesta kuului tuhinaa joka lakkasi koputuksiin. Sarahia nauratti veljen unitottumukset. Tyttö hyppeli portaat alas ja sieltä ruokasaliin, jossa äiti odotti kädet lanteilla. isä taisi olla olohuoneessa katsomassa aamu-uutisia. "Huomenta." Sarah suukotti äitiään poskille ja istahti pöytään. "Te taisitte jo syödä?" Tyttö kyssyi alkaessaan levittää voita leivälleen samalla kun Fred tepasteli yöhoususillaan huoneeseen hiukset pörrössä. "Huooh---menta!" Tervehdys paisui jättimäiseksi haukotukseksi pojan istuessa siskoaan vastapäätä. "Kyllä. Söimme jo aikoja sitten. Minun pitää lähteä pian töihin, joten ptäkää kiirettä toivon. "Mikä kiire muka meillä on?" Fred kysyi ja venytteli kesken paahtoleivän voitelun. "Tänään on lauantai" "Niin on, mutta haluamme että Diana saa pöydän nopeasti korjattua." Diana oli perheen kokki, joka teki ruuat aamiaisesta illalliseen, sekä täytti lasten toiveet jääkaapin suhteen. "Hyvä juttu. Huomenna on sitten sunnuntai." Sarah mumisi paahtoleipänsä takaa. "Saadaanko me syödä rauhassa?" Fred kysyi ja katsoi äitiä. Äiti lähti huoneesta ja kuului hyvästelevän isää ja sitten taas tuli ruokasaliin. "Nähdään iltapäivällä. Ja Sarah - Kate Speadelta on ilmestynyt desing kengät. Niitä on kolmekymmentä paria ja varasin sinun kokosi." Sarah nosti kulmiaan. MInkähän näköiset olisivat öidin tilaamat kengät. "Tarvitsisin enemmän tanssiais hameen." "Käy de Rentan liikkeessä." Tyttö katsoi äitiään "Minulla on jo kolme de rentan käyttämätöntä pukua." "Käytä niitä sitten." Äiti marssi huoneesta korkkarit kopisten. "Ja ne ovat äidin ostamia tanttapukuja."

Fred kiipesi yläkertaan vetäen uimashortsit jalkaansa ja heittäen pyyhkeen olalleen. "Tuletko kyytiin. Oon poissa loppupäivän ja käyn asioilla kamujen kanssa. Mennään varmaan käymään jossain lähi pikkukaupungissa" Sarah pudisti päätään ja nyökkäsi heti perään kadoten omaan huoneeseensa. Tytöllä olisi tänään muuta tekemistä - tottakai. Sarahin huone oli pääväriltään vihertävä. Sitä piristi turkoosit tuolit ja valkopeitteinen sänky, jota Sarah alkoi petaamaan vaikka Demelza olisi tehnyt hänen puolestaan. Liukuovet veivät parvekkeelee, jossa oli näköala merelle. Sänkyä vastapäätä(ei näy kuvassa) roikkui pallotuoli katosta ja sen takana suuret ikkunat merelle. Omassa kylpyhuoneessa väreinä toimivat valkoinen, tummanruskea ja turkoosi. Tyttö siirtyi kylpyhuoneeseensa suihkuun ja sen jälkeen meikkaukseen. Kaivaessaan meikkipussista mineaalipuuteria ovelta kuului koputus. "Joo." Huoneeseen astui joku joka avasi kylpyhuoneen oven. "Kampaajanne saapui." "Ai. Hyvä juttu Demelza." Demelza oli äidin avustaja joka hoiteli äidin asioita tämän puolesta. Sarah oli tilannut kampaajan laittamaan kutrinsa kuntoon, koska tänään oli suuri päivä. Ainakin Sarahille. Hänen uusi poikaystävänsä Yoshi oli tulossa "pistäytymään". "Käske Mary tulemaan tänne."

Mary mittaili tytön hiuksia joita alkaisi pian leikkelemään. "Eli tasausta ja se UV-hoito. Sitten blondaus, koska juurikasvusi näkyy. Eikö niin ollutkin?" Sarah nyökkäsi ja hymyili peilin kautta naiselle. Sarah sulki silmänsä, koska ei halunnut nähdä muutoksen tapahtumista. "Noin." Puolentunnin kuluttua kuului Maryn suusta. Sarah oli nukahtanut ja säpsähti hereille. Hiukset olivat märät ja niiden vaaleus näkyi jo nyt hyvin. "Kuivataan niin tämä on valmis." Mary kuivasi tytön hiukset ja laittoi ne sen jälkeen. "Pysyykö tämä kampaus koko päivän?" "pysyy ja vaikka millaissessa rellestyksessä." Sarah hymyili naiselle ja suukotti tämän poskia. "Kiitos. Ja maksu tulee tilillesi huomiseen mennessä." Sarah vilkutti naiselle ja meni jatkamaan meikkausta. Peilissä näkyivät pehmeän vaaleat huikset jotka kiilsivät hieman auringon valoosa. Upeaa!

Sarah puki uudelleen valiten nyt itselleen valkoisen topin ja farkkushortsit. Tyttö kaatui sängylleen ja vain odotti ja odotti. Muu ei nyt auttaisi. He olivat sopineet eilen koulussa että poika soittaisi tytölle ollessaan portilla ja Sarah aukaisisi sen sitten. Sarah painoi kaukosäädintä ja katsoi nuorten kykyjen elokuvat uusintaa. Odotus pitkästytti ja sarah lähti parvekkeelle josta näkyi tie ja portti. Siellä oli aitio paikka seurata tapahtumia. "Sarah! Minä poistun nyt. Jääkaapissa on mansikoita ja dipit. Dipattavat ovat alahyllyllä!" Diana huusi alhaalta. "Kiitos ja heippa!" Sarah huusi takaisin ja vilkutti parvekkeelta mustalle naiselle. Sitten katse kohdistui tiehen ja vilkuili välillä kelloa. Hieman yli kaksi. Sarah siloitteli hiuksiaan ja sujautti niihin vielä vähän pitävyyttä. Kipaistessaan taas pervekkeelle ja istuessaan kaiteelle tyttö nauti auringosta. Viimeksi tavatessaan ilma oli ollut harmaa, koulussakin. Ja eikö viikon ensimmäinen auronkoinen päivä sopinut tähän tilanteeseen?

//Here we come! ;>//

Yoshinori Konoe heräsi epämielyttävään ääneen. Hän huitaisi sängyn vierellä olevan herätyskellonsa kiinni ja uppoutui paremmin mukavaan ja pehmeään sänkyynsä. Silmät pysyivät lujasti kiinni ja peitto siirtyi pois nuoren miehen paljaan ylävartalon päältä, sillä hänen lämpöjärjestelmänsä toimivat erinomaisesti – vaikka niitä ei olisi edes tarvinnut. Olihan hän Kaliforniassa! Silmät avautuivat kuitenkin pian, sillä kauempana sama inhottava ääni pirahti soimaan ja mustahiuksinen kirosi oveluuttaan. Hän oli eilisiltana varmistanut nousevansa ylös yhdentoista maissa ja hän tunsi itsensä, ettei yhdestä herätyskellosta olisi häntä herättämään.
”Hitto...” Poika sanoi ja kapusi sängystä ylös silmät ummessa. Hän haparoi huoneen toiselle puolelle ja kumautti herätyskellon kiinni. Ihana hiljaisuus valtasi huoneen, ja Yoshi jäi seisomaan typerästi paikoilleen näkemättä mitään, sillä silmäluomet olivat liian painavat avattavaksi. ’Aijoo..’ Nuorukainen äännähti alistuvasti ja lampsi toiselle puolelle huonetta ja ehti juuri sulkemaan kolmannen herätyskellon ennen kuin se ehti pirisemään.
”Olen liian viisas...” Poika kuiskasi haukotellen ja painoi yleiskaukosäätimestä huoneensa sälekaihtimet auki. Se oli virhe, sillä nuorukainen tunsi sokaistuvansa valosta, joka tunki niiden läpi. Totuttuaan hieman valoisampaan huoneeseen, poika vilkaisi houkuttelevaa sänkyään vielä kerran, mutta suuntasi kuitenkin hitaasti kylpyhuoneeseen. Pakkohan hänen olisi jotain saada aikaiseksikin!

Suihkun raikkaana mustahiuksinen asteli alakertaan. Hän oli ehtinyt jo ajamaan pienen sänkensä ja kuivaamaan hiuksensa, jolloin työläimmät asiat olivat jo hoidettu. Hän oli jopa piristynyt huomattavan paljon suihkussa käydessään.
”Huomenta.” Yoshi sanoi ponnekkaalla äänellä huomatessaan Mamorun seisovan keittiössä. Toinen näytti olevan varsin väsynyt ja nuorukainen naurahtikin hänen olemukselleen.
”Mikäs nyt noin väsyttää?”
”Et yleensä nouse näin aikaisin.” Hän valisti ja veti jääkaapista mehua antaen sitä mustahiuksisellekin. Yoshi pyöräytti silmiään. Mamorun puuhat menivät häneltä joskus aivan yli ymmärryksen, eikä hän kertakaikkiaan ymmärtänyt miksi miehen piti herätä aina samaan aikaan kun hän itse.
”Mee takas nukkuu. En tarvii sun palveluksii tänään. Meen Sarahin luokse.” Yoshinori ilmoitti ja jo tytön nimen sanominen ääneen sai hänet iloisemmalle tuulelle. Parin tunnin päästä hän näkisi enkelinsä kasvot.
”Pah, ja antaisin sun hurvitella miten sattuu! Älä luulekaan nuori herra...” Henkivartija sepitti nopeasti japaniksi, että se melkein puuroutui Konoen korvissa. Yoshi kohautti vain olkapäitään ja salaa hän oli onnessaan että tytön pihaan päästäkseen tarvi mennä suuren portin ohi. Sinnehän Mamoru ei pääsisi.

Yoshin päällä komeili valkoinen t-paita ja sen päällä oli musta takki – hänen vakiovarusteensa siis. Vaaleat farkut kalliiden kenkien kera täydensi asua ja nuorukaisen auto kiilsi auringon alla. Takki tosin ei ollut päällä vaan se oli viereisellä paikalla, mutta kyllä hän sen mukaansa ottaisi – ei hänelle kuuma tulisi vaikka hän se päällä olisikin – olihan takki varsin ohut.
Mamorun hän oli karistanut kannoiltaan jo ensimmäisessä risteyksessä ja ylistikin autoaan sen nopeudesta. Eihän Mamorukaan, vaikka henkivartija olikin, ajaa punaisia päin. Se olisi vasten lakia ja se voisi johtaa siihen, että mies joutuisi takaisin Japaniin.
Auton kello ilmoitti olevansa kahdeksaa yli kaksi. Yoshinori oli hidastanut Sarahin kotikadulle tultaessa ja hän kaivoi kännykkänsä esiin valikoiden tytön numeron omastaan. Musta auto jäi hiljalleen odottamaan portin eteen samalla kun puhelimen soittopirinä soi hänen korvissaan. Hän tiedosti naisen poistuvan pihasta ja jotenkin Yoshi arveli heidän viettävän päivää kaksistaan.

Sarah alkoi lakata varpaan kynsiään odotellessaan parvekkeella. Kun toinen jalka oli valmis puhelin pirahti soimaan. "Yoshi." Kuiskaus pääsi tytön huulilta ja vilkaisi porttia. Tuttu autohan se siellä. "Auki" Sarah sanoi puhelimeen painaen samalla nappia. Porttien liukuessa sivulle ja auton kaartaessa pihaan Sarahin sisällä hypähti ja tyttö kipaisi alakertaan. Avatessaan oven Sarahin naamalle levisi hymy kun hän näki pojan. "Yoshi!" Huudahdus pääsi Sarahilta ja toinen juoksi pojan luo. Kiertäessä kädet poja ympäri ja suudellessaan tätä tyttö huomasi kuinka ikää tätä oli ollut.

"Tule sisälle!" Sarah oli täynnä innokkuutta ja tarttui poikaa kädestä. "Vain jazzy ja Candy ovat meidän kanssa. Ei kai haittaa?" Sarah kysyi pojalta. Jos tämä ei pitänyt eläimistä. Jazzy oli aina omassa huoneessaan ja Candy kulki ympäri taloa Sarahin perässä. Nytkin valkoinen ja pörröinen pää kurkki ovesta uloa. Candy oli pieni, sellainen jollaiset kulkivat laukussa mukana ja kädessä kantaen.Jazzy taas oli saksanpaimenkoria ja hyvin virkeä ja viihtyi pihalla josta sen "huoneesta" pääsi suoraan. Sarah nappasi Candyn toiseen käteensä vetäen pojan sisälle. "Sano kun on nälkä. Diana teki napsittavaa ja laittoi mansikoita. Pidätkö niistä?" Koiran kuono kutitti tytön poskea ja Sarah laski sen maahan johon se jäi katsomaan heitä pieni häntä heiluen. "Mulla oli ikävä." Sarah painoi päänsä pojan olkapäälle, johon ylettyi hyvin korkokengillään.

//Lyhyt... sry...

//Oletan, että Candy on koira? ^^’ Ja olen pari päivää poissa, mutta voin ehkä päästä koneelle, joten vastaus voi ehkä tulla ^^//

Odottaessaan Sarahin painavan vastaa-nappulaa puhelimestaan, Yoshi kaivoi autonsa takapenkiltä mustan kravaattinsa, jonka hän kiersi kaulaansa vain roikkumaan, sillä yhdellä kädellä oli toivotonta yrittää edes sitä solmuun. Hänellä oli yksinkertaisesti tullut hieman kiire aikaisesta herätyksestään huolimatta. Mamorun karistaminen ja kukkakauppa olivat olleet mutkia matkassa, sillä kukkakauppakin kuhisi asiakkaita lauantaisin. Asiaa ei ollut yhtään auttanut, että hän oli selvästi huomannut kun hänestä napsaistiin kuva ostamassa kukkasta kassalla. Se päätyisi varmasti johonkin, jonka kaikki saisivat tietää, samoin kuin heidän visiittinsä heillä.
”Hyvä.” Yoshi vastasi puhelimeen hymy huulillaan ja sulki puhelimen tunkien sen taskuunsa. Suuret portit avautuivat ja nuorukainen ajoi hitaasti sisään. Hän pysäytti autonsa hieman tiellä reunempaan ja sammutti moottorin tunkiessa samalla avaimensakin housujensa taskuun. Takapenkiltä ilmestyi yksi pitkä valkoinen kalla, jonka ympärille oli kääritty punaista lahjanarua. Hän nousi autosta kaapaten kukan ja takkinsa. Hänen hymynsä tuntui vain levenevän nähdessään Sarahin tulevan häntä vastaan. Yoshinori piti tytön reaktiosta, sillä ainakin hän oli haluttua seuraa – eikä hänkään valittanut.
”Oliko ikävä?” Yoshi nauroi hänen irrottautuessa suudelmasta. Hänellä oli vaikeuksia pitää kukkaa piilossa, sillä hän halusi pitää sitä vähän aikaa vielä yllätyksenä.

”Ei haittaa.” Poika vakuutti. Hän piti eläimistä ja varsinkin koirista. Hän ei ollut eläinhullu, mutta kyllä hän eläinten kanssa tuli toimeen. Hän veti valkoisen kukan esiin samalla kun hän sai ulko-oven kiinni.
”Tää on sulle, ei kyl pärjää sulle kauneudessa.” Nuori mies sanoi ja suukotti toista kevyesti poskelle.
”Mansikat käyvät mainiosti!” Poika sanoi ja hän miettikin kuinka kauan siitä oli, kun hän viimeksi oli niitä syönyt. Taisi olla ikuisuus!

Mustahiuksinen kiersi kätensä tytön ympärille.
”Mullaki oli... Mutta nyt meillä on koko päivä!” Yoshi sanoi ja naurahti.
”Mitä haluat tehdä?” Hän kysäisi ja katsoi samalla ympärilleen. Sarahilla ja hänen perheellään oli hieno talo, siellä luulisi viihtyvän.
”Upea talo.” Poika sanoi siirtäen sitten hymyilevät silmänsä vaaleahiuksiseen.

//Ei kun se on lehmä. Joo ei se mitään. On tässä itekkin pitänyt lomia : )

"Hyvä." Sarah sanoi rapsuttaen korain niskaa. Sarahin silmät laajenivat pojan ojentaessa kukan "Ei - ei sun olis tarvinnu. Kiitos." Sarah otti kukan käteensä ja nuuhkaisi sitä. Juuri ihanan tuoksuinen. "Näitä ei löydä melkein mistään." Sarah suuteli poikaa kiitokseksi ja kiikutti kukan omaan huoneeseensa Candyn kuono melkein koroissa kiinni. "Mene säkin ulos." Sarah sanoi vaikka koira ei ymmärtäisi mitään.

"Koko ihana päivä. Ja tää ilmakin on niin ihana." Sarah henkäisi hiljaa. Oli niin ihana nähdä Yoshia.
"Olla sun kanssa tietysti. Sarah sanoi. Tai no tietysti. Poikahan oli heillä melkein ko päivän. Sarah tutkisteli poikaa katseellaan. "Kiitos. Mäkin pidän tästä. Tää remontoitiin vähän aikaa sitten. Äitistä tämä ei ollut käytännöllinen, mut onkos se vieläkään?"

Sarah tarttui poikaa kädestä. "Ei seisota tässä aulassa. Meillä on vaihtoehtoja. Voidaan mennnä mun huoneeseen tai rannalle tai uima-altaalle tai keittiön kautta ruokasaliin vai olohuoneeseen tai mikä paikkaa vaan paitsi muiden huoneet." Tyttö kysyi. silittäen toisen poskea. Kännykkä piippasi viestin merkiksi juuri silloin. Sarah avasi viestin ja purskahti nauruun. "Saitko sattumalta kukkasen äsken?" Tyttö luki viestin ääneen. "Sut taidetiin nähdä. Juuris silloin ison koiran kuono näkyi etuovelta. "Jazzy! Takaisin." Sarah käski selkä koiraan ja tajusi koiran jo lähteneen. "Meillä on hyvä kun on aidattu piha. Koirat voi juosta rauhassa. Ei nyt silloin kun on vieraita ja näin." Sarah viittasi pojan mukaansa. "Tule mennään parvekkeelle."

Tyttö lähti pomppimaan portaita ylös ja jatkuen omaan huoneeseensa. "Tässä on muon huone." Sarah avasi pariovet ja mereltä puhaltava suolanhajuinen tuuli pääsi tuulettamaan huoneen. Huone tuoksui muutenkin mereltä ja Sarahin hajuvedelle. Siellä sekottui myös kukkaset jotka olivat parvekkeella. Huone tuoksui tytöstä hyvältä. "Mitäs pidät?" Sarah kysyi istuen sängylleen ja heilutellen jalkojaan.

//Oletin että Yoshi tuli mukana. Sori hitti.

//Täällä ollaan taas :3 Eipäs mitään! //

”Mitä?” Yoshi kysyi ja katsoi toisen puhelimen näyttöä. Jep, siinä se oli. Kuva hänestä valkoisen kallan kanssa kassalla.
”Noh, onneksi se tuli vasta nyt.” Yoshinori sanoi nauraen ja seurasi sitten katseellaan ja nyökkäsi tytön sanoille. Hän oli todellakin nähnyt aidat, eikä niiden yli pahemmin mentäisi ilman lupaa – ainakaan hän ei pääsisi.

Hymy nousi pojan huulille tämän astuessa Sarahin huoneeseen. Se oli aivan kuin tytölle tehty. Raikas meri-ilma tuulahti huoneeseen sisään tytön avatessa huoneensa ovet parvekkeelle ja se pörrötti hieman nuorukaisen hiuksia. Nuorukainen pisti myös mieleensä hajuveden, joka tuoksui ilmassa sekoittuen suolaiseen ilmaan. Hän piti siitä.
Mustahiuksinen oli kävellyt huoneen alki koko matkan parvekkeelle ja kääntyi sitten vaaleahiuksiseen päin tämän kysymyksen johdosta.
”Hieno huone. Tappaisin tällaisesta merinäköalasta, vaikka kaupunkikin menettelee...” Yoshi sanoi leikkisästi. No, ehkei nuorukainen ihan tappaisi, sillä hän oli varma, että hän saisi asunnon merenrannalta vaikka viikon sisässä jos hän sitä haluaisi, mutta tällä hetkellä hän oli tyytyväinen kaupungin asuntoonsa. Olihan siellä kaikki lähellä ja siellä pystyi luikkimaan Mamorulta paremmin karkuun.

Nuorukainen venytteli raikkaan ilman puhallellessa hänen kasvoihinsa. Kaulassa vain roikkuva musta kravaatti heilui hassusti tuulen mukana. Hän kuitenkin pian kääntyi ja palasi tytön luokse istahtaen pehmeälle sängylle ja antaen toiselle suukon.
”Kiitos että pelastit minut Mamorun kynsiltä.” Hän sanoi toiselle pienesti hymyillen. Tosiaan, hän olisi joutunut viettämään lauantai päivänsä henkivartijansa kanssa, jos hänellä ei olisi ollut muuta menoa. Onneksi hänellä oli nyt Sarah.

/sori kesto. Olin mökillä ja pian lähdössä taas.

"Hah. Sun talo on upea. En oo vaan käyny huoneessas." Sarah naurahti.
"Onkos se ruma vai jotain? Muut huoneet ainakin oli kivat." Tyttö
katsoi poikaa ja nojautui kyynerpäidensä varaan. Yoshi näytti ihanalta
ja Sarahin olisi tehnyt mieli sanoa että hänellä oli kengät odottamassa
liikkessä, mutta veli kulta saisi hakea ne. "Kyllä mä tätä maisemaa
rakastan." Sarah myönsi tuijotellessaan ympärilleen. "Joskus vaan tää
"kaunis omakotitalo alue upeine kartanoineen" tylsistyttää. Oon aina
halunnu olla erilainen, mut saman kadun varrella asuu miljoona meijän
koululaista pentua."

Tyttö hymyili pjan sanoille. "Joutuisitko viettämään päivän sen kanssa? Mikäs sen mukavampaa." Sarah sanoi ja nojasi päätään toisen olkapäähän. "Ihanaa että oot täällä." Sarah nosti päätään ja suuteli hellästi toista. Mikä ihanuus.

Sarah pomppasi ylös. "Ja nyt dipattavien ja mansikoiden vuoro.Mukaan." Tyttö lähti kipittämään keittiöön portaita alas.

Pieni virnistys, joka muuttui irvistykseksi nousi Yoshinorin kasvoille. Tosiaan, vaaleahiuksinen ei ollut käynyt hänen huoneessaan. Ehkä Yoshi oli tehnyt sen tarkoituksella, mutta hänen huoneensa sattui olemaan juuri silloin hieman sekainen. Hän taisi loppujen lopuksi olla varsin sottaavaa tyyppiä, vaikka tietenkin hän – joskus – yritti pitää paikkoja siistinä, jo ihan Mamorun takia. Eihän hänen henkivartijansa hänelle paikkoja ollut tullut siivoomaan. Tosin, heillä kävi siivooja, mutta hänkin kävi vain kerran viikossa, joten muulloin heidän itse pitäisi vastata asuntonsa siivoudesta.
”Lupaan, että näet sen seuraavalla kerralla.” Yoshi sanoi toiselle hymyillen. Tyttö saisi tehdä omat päätelmänsä huoneesta, oliko se ruma vai ei.

Yoshi ymmärsi Sarahin pointin kadustaan. Hän henkilökohtaisesti ei olisi halunnut asua samassa koulussa opiskelevien tyyppien keskellä ja olikin valinnut kaupungista melkein kalleimman kerrostalon mikä sieltä löytyi. Hän ei ollut törmännyt kehenkään samassa koulussa opiskelevaan – tai sitten hän ei vain huomannut moisia. Tosin, vain murto-osalla olisi ollut varaa siihen taloon, joten ehkä sekin oli osa syy karkoittamaan samoja pärstiä hänen ympäristöstään. Rahalla pystyi kivasti kontrolloimaan kaikkea.

Mustahiuksinen hymähti iloisesti toisen sanoille ja kiersi kätensä tytön ympärille vastaten tytön suudelmaan. Hänestäkin oli mukavaa olla siellä ja juuri siihen aikaan. Hän ei olisi halunnut olla missään muualla.
Katse pomppasi ylös tytön mukana ja nuorukainen naurahti. Kyllä ruoka hänelle kelpasi. Hän lähti nopeasti Sarahin perään ja huomasi ihmetyksekseen tytön olevan varsin nopea jaloistaan.

Yoshi saapui keittiöön ja katseli uteliaana ympärilleen.
”Tämä näyttää ainakin siltä, että tätä käytetään vähän enemmän kuin mun keittiötä.” Yoshi sanoi naurahtaen ja läheni Sarahia jos vaikka toinen tarvitsisi apua.

//Tervetuloo takasipäi

Sarah naurahti pojan sanoille. "Niin taidetaan käyttää. Diana on meijän kokki." Tyttö puheli kyykistyessään jääkaapin alahyllyille ja vetäen mansikkakulhon. "Mansikat" hän ojensi kulhon pojalle ottaen itse taas ylähyllyltä matalan tarjottimen jonka keskellä oli kipossa Dianan herkkudippiä. "Muuten." Sarah kääntyi poikaa päin "Eikai sua haittaa jos joudun ehkä tänään käymään kaupungilla. Äiti tilasi kegät sieltä." Tyttö hymyili pojalle. Hän halusi tietää olisiko poika valmis lähtemään vai että Fred hakisi ne. "Syödäänkö ulkona? On niin ihana päivä ei jaksa sisällä olla." Sarah lähti jo menemään koska tiesi vastauksen kysymykseen.

Olohuoneesta pääsi terassille, missä oli upotettu uima-allas ja poreamme. Takana näkyi ranta ja meri. Terassilla oli tuolit ja pöytä, mutta Sarah halusi laittaa muualle. Tyttö laski tarjottimensa maahan ja haki kaksi tyytä istuimiksi. Näin saisi olla hyvä. Ulkoilma oli varmasti jo yli kolmekymmentä astetta. Onneksi oli kevyesti päällä. Sarah katsoi huolestuneena Yoshin vaatetusta "Yosi, eikö sulle tule kuuma noissa vaatteissa?" Sarah oli tosiaan huolissaan, mutta kai toinen tiesi mitä teki. sarah otti yhden sipsin ja kastoi sen kulhoon ja sujauttaen samaa tietä suuhun. "No niin. MInun pitää näyttää sulle mun tanssiais puku." Sarah ilmoitti ja hymyili leveästi. Tyttö oli löytänyt mieleisensä.

//Tack! ^^ Sinnekin .) //

Yoshinori otti hänelle ojennetut mansikat ja piti niitä kädessään apua tarjoten. Hän kuitenkin varmisti ettei niistä tulisi tahroja hänen valkoiseen puseroonsa, jos vaikka kulhon reunassa olisi ollut mansikkaa, mutta siistiltä se näytti, joten nuorukainen oli huoletta.
”Ei haittaa, saat komean henkivartijankin mukaan, jos haluat?” Yoshi sanoi virnistäen. Ei häntä haitannut mennä Sarahin mukaan, vaikka itse hän ei pahemmin shoppailusta pitänytkään. Ja jos kerran tytöllä oli jo päämäärä, se ei varmaan tarkoittanut kaupoissa juoksemista hullun tavalla, jota nuorukainen inhosi.

Mustahiuksiselta ei tarvinnut kahdesti kysyä ulkona syömisestä. Hänellä oli hieman lämmin sisällä, joten ulkona voisi olla viileämpää. Toki, musta takki, joka oli kuitenkin kevyt, saattoi liittyä asiaan, mutta ainahan hän sen voisi ottaa pois ja olla valkoisella t-paidallaan. Tuskin hänellä sitten enää niin kuuma olisi.
Tummanruskea katse kiinnittyi taas hetkeksi mereen sen leikkiessä rannalla niin hassusti. Pian se kuitenkin irrottautui siitä ja Yoshi istahti vaaleahiuksista vastapäätä laittaen jalkansa ristiasentoon. Nyt hänen farkkunsa eivät olleet niiden mustien veroiset, joten joustavuuttakin löytyi hieman enemmän.
”Voisi sanoa, että ei oikeastaan.” Nuorukainen vastasi toiselle, mutta otti kuitenkin mustan takkinsa pois antaen valkoisen t-paidan enää verhota hänen lihaksikasta ylävartaloaan ja mustan kravaatin heilua tuulessa. Olisihan hän aina voinut laittaa shortsit jalkaansa, mutta Yoshinori piti tyylikkäästä pukeutumisesta, eikä hän halunnut liehua missään shortseilla. Ne eivät pahemmin sopineet hänelle, eikä hän pahemmin niistä pitänyt, joten pitkät housut olivat ainut vaihtoehto.

Mustahiuksinen heitti yhden muhkean mansikan suuhunsa ja hymyili toisen sanoille.
”Haluan todellakin nähdä sen.” Yoshi sanoi tytölleen. Hän ymmärsi miten tärkeitä tanssiaispuvut naispuolisille nykyään olivat, joten hän halusi olla kiltisti. Miehille se puku olisi se aina ja sama smokki, eikä se siitä muuttuisi. Naisille se merkkasi koko maailmaa, mitä he päällensä laittaisivat – näin ainakin Yoshinori ajatteli.
”Oletko kuullut, että ne ovat naamiaiset? Meidän pitää pitää samanlaisia maskeja...” Nuorukainen sanoi toiselle auringon pilkahtaessa mustahiuksisen silmissä ja hymyn levitessä tämän korviin saakka.

//Tänne ei tullukkaa se mitä äsken lähetin :(( Ei tuu pitkää ku ärsyttää

Sarah naurahti ja nappasi pojan takin itselleen. "Tää on oikeesti upee." Tyttö sormeili takkiahetken kunnes laskosti sen siististi yhdelle tuolille. "Hieno juttu. Ihastuin yhteen äidin ns. tanttapuvuista. Tai oikeesti sen hienon yksin kertanen." Sarah alkoi hihittää "Älä tylsisty mun jutuille."

Sarah nyökkäsi ja napasi mansikan "Joo. Mä ite pidän venetsialaiseta tyylistä naamiaisissa. Ei tarvii olla mikään teräsmies tai spiderman." Sarah sormeili hetken hiuksiaan. Sittän hän siirtyi aivan pojan viereen ja painoi päänsä Yoshin hartialle. "Mä näin unta että sä kutistuit mun pituseks ja mä kasvoin sun pituseks. Sua luultiin muksi ja mua suksi. Oli aikaa kamalaa." Sarah vain selitteli uniaan ja söi mansikoita. kohta hampaat olivat vaaleanpunaiset jos söi liikaa.

//Eipäs mitään ^^ Tiedän tunteen, ja nyt puhuu miljoona kertaa ton kokenut x_X. Anteeksi taas pienoinen kesto, kauhea kiire koko ajan ja piti vastata jo eilen, mutta sitten en ehtinytkään o__o//

Yoshi vain naurahti tytön kehuessa hänen takkiaan. Hän ei osannut kommentoida siihen mitenkään, sillä eihän hän voinut sanoa ’tiedän sen’, tai mitään sen tapaista. Miltä sekin olisi kuulostanut? Eikä Yoshinori ollut itserakas, vaikka hänellä rahaa olikin upottaa itseensä. Kyllä hän sitä upotti muihinkin – melkein jopa enemmän.
”Uskon et sun päälläs se nousee uusiin ulottuvuuksiin.” Yoshi sanoi toisen puhuessa juhlamekostaan. Hän ei todellakaan osannut kuvitella minkään näyttävän huonolta Sarahin päällä. Olihan tytöllä upea kroppa ja sitä upeampi persoonallisuus, joka toisi mekkoon vielä enemmän tyylikkyyttä.
”Tylsisty? Nykyään tylsistyn vaan jos et oo mun seurassa.” Mustahiuksinen sanoi hymyillen aidosti tytölle. Hän oli huomannut ikävöivänsä tyttöä kun he olivat erossa ja kun he olivat yhdessä, hän tunsi melkein räjähtävänsä onnellisuudesta. Se oli hänelle outoa, sillä hän ei ollut ikinä tuntenut näin aikaisempien tyttöystäviensä kanssa – ei ainakaan näin voimakkaasti.

Nuorukainen kiersi toisen kätensä vaaleahiuksisen ympärille tämän tulessa hänen viereensä ja nojasi toisella kädellään taakse. Yoshin nenään leijui hiljalleen sama hajuveden tuoksu, joka tytön huoneessa oli ollut ja se sai pienen hymyn leviämään nuorukaisen huulille. Hän kuunteli hiljaa tytön unen ja naurahti sitten lopuksi – mutta ei pilkallisesti vaan huvittuneesti.
”Kai mä sentään tiesin et sä olit sä ja mä olin mä kokoerosta huolimatta?” Yoshi kysyi leikkisästi ja kiersi nyt toisenkin kätensä tytön ympärille.
”Luulis et kaikki tuntis sut – pitkänä tai lyhyempänä – ku oot niin kaunis.” Poika sanoi ja suuteli tyttöä otsalle siirtyen sitten tytön huulille, joissa hän maistoi mansikan. Hän irtautui hieman ja katsoi muutamien senttien päästä vaaleahiuksisen sinisiä silmiä.
”Mä ainakin tunnistaisin sut aina.” Hän kuiskasi ja kasvoilla ei nyt ollut hymyn häivääkään, joka todisti varmasti hänen sanansa oikeiksi.

Sarah hymyili toisen sanoille. "Kiitos. Kukaan ei ole koskaan sanonu mua kauniiks näin. Isä aina kun olin pikkunen hypytti polvella ja laulo pienestä kauniista tyttärestään." Tyttö joutui kohottamaan päänsä taivasta kohti. Muistot kirvelsivät silmä kulmia. "Mä - mä voisin olla vieläkin se sama pikkutyttö joka ratsastaa isän polvella kiljuen riemusta." Sarah sanoi hiljaa. Miksi se saikaan tytön melkein itkemään. Ehkä se että kaipasi lapsuutta. Sitä mitä nyt osasi arvostaa.

Sarah katsoi takaisin ilme vakavana. "Sun äänen tunnistaa miljoonien saman näköisten joukosta." Painaen silmänsä kiinni pää vasten rintaa Sarah sanoi - ääni kuulosti muminalta "Rakastan sinua."

Yoshinori huomasi Sarahin herkistyvän muistellessaan menneitä aikoja. Joillekin lapsuus oli ollutkin hyvä ja muisteltava, mutta mustahiuksinen ei pahemmin omaa lapsuuttaan halunnut muistella. Isää ei mailla halmeilla – eikä ollut ollut koskaan sen jälkeenkään. Äiti yritti tavoittaa poikaansa, mutta hieman hatarin tuloksin. Ainut, joka oli päässyt häntä tarpeeksi lähelle oli Mamoru, joka oli seurannut Yoshin askeleita ja temmellyksiä koko hänen nuoren ikänsä. Hän voisi melkeinpä sanoa, Mamorua isäkseen, mutta ei sekään kuulostanut oikealta. Ei hänellä ollut isää. Sen hän oli päättänyt jo aikoja sitten.
”Sulla taisi olla hyvä lapsuus.” Yoshi sanoi toiselle hymyillen silmillään ja leikitteli Sarahin kultaisilla kutreilla.
”Siks susta on kasvanu tollanen enkeli.” Yoshi sanoi leikkisästi ja hipaisi tytön nenänpäätä.

Nuorukainen kiersi kätensä tyttönsä ympärille ja hymyili.
”Se on sitten hyvä ettet eksy kun vien sut Japaniin.” Poika naurahti tosissaan ja vakavoitui sitten. Toinen oli selvästi sanonut rakastavansa häntä, mutta rakastiko hän vaaleahiuksista? Oliko tämä rakkautta, jota hän tunsi sisällään? Aivan varmasti oli, ainakin jonkin asteista sellaista.
”Mäkin taidan rakastaa sua.” Yoshi kuiskasi ja sulki silmänsä upottaen kasvonsa tytön hiuksiin.
Pian hän kuitenkin nosti taas päätänsä ja katsoi Sarahia pilke silmäkulmassa.
”Mitä sanoisit matkasta Japaniin? Haluaisin näyttää sulle kotimaani.” Poika sanoi hymyillen enkelimäisesti ja lisäsi sitten nopeasti perään:
”Tietenkin tanssiaisten jälkeen jos haluat.”

Sarahin silmät levisivät. "Matka Japaniin?" Pieni olento alkoi kirkua tytön sisällä. Mutta halusiko poika todella lähteä. "Haluatko sinä? Siis voitko sinä lähteä?" Kyllä tyttö tiesi jotain pojan entisestä elämästä japanissa. "Se olisi kyllä hienoa." Japani kiehtoi ja muutenkin ei turisti näkökulmassa. Poika kai tunsi paikat kuin omat taskunsa. "Ja tanssiaisten jälkeen tietysti." Sarah lisäsi perään. Monia kysymyksiä pyöri mielessä: oliko poika halukas tapaamaan vanhempiaan tai sukulaisiaan? Tai tuliko Mamoru mukaan? Varmasti tulisi - mieshän oli Yoshin henkivartija.

"Eikös siitä tulisi omatoimi matka?" Sarah varmisti.

”Tietenkin minä voin lähteä.” Yoshi naurahti ja hymyili toiselle sädehtien. Vaikka hän rakasti Kaliforniaa, sen aurinkoa ja ihmisiä, kaipasi hän kuitenkin Japaniakin. Japanin kulttuuri oli aivan erilainen kuin Yhdysvaltojen ja nuorukainen kaipasi sitä toden teolla. Ruokakin kävi pojan mielessä nopeasti, mutta naurahti sitten pienesti omille ajatuksilleen. Ei kai hän nyt ruuan perässä Japaniin ollut menossa?
”Omatoiminen tietenkin. Voimme lainata perheeni yksityislentokonetta, jollet sitten halua mennä normaaliin tyyliin – sekin käy – ja voimme yöpyä perheeni luona. Tuskin kuolen muutaman päivän aikana, varsinkin kun sinä olet mukana.” Mustahiuksinen sanoi iskien toiselle pienesti silmää. Häntä ei pahemmin houkutellut yöpyä isänsä ja äitinsä kanssa saman katon alla, mutta tuskin he siellä muuta kuin nukkuisivat. Japani oli kuitenkin niin suuri – myöskin Tokio – että siitä ei nähtävyydet loppuneet. Heillä varmasti riittäisi tekemistä.
”Oliko tuo siis myönteinen vastaus?” Nuorukainen kysäisi varmistukseksi lopuksi ja silloin hänen mieleensä putkahti se pikku seikka, ettei Sarah ollut perheetön, joten tietenkin hänen pitäisi kysyä perheeltään lupa ja tietenkin Yoshinori ymmärsi sen. Kaikilla ei ollut sellaista vapautta kuin hänellä – tai sellaista perhettä, joka päästi lapsensa pois melkein lapsena.
Poika nappasi taas pienen mansikan ja laittoi sen suuhunsa hymyillen toiselle. Hän odotti toisen vastausta ja hänen mahansa pohjassa kipristeli mukavasti. Hän toivoi Sarahin pääsevän hänen kanssaan Japaniin, sillä se olisi aivan mahtavaa!

”Aah, menisivätpä ne tanssiaiset pian...” Yo naurahti ja venytti itsensä pitkäksi suoristaen jalkansa eteensä ja ottaen tukea toisella kädellä selkänsä takaa. Sitten nuorukainen vilkaisi vaaleahiuksista.
”Siis tietenkin menen mielelläni tanssiaisiin kanssasi, mutta kahdestaan oleminen voittaa sen sata kertaa...” Nuorukainen selitti muistettuaan miten tärkeitä tällaiset tanssiashöskät naispuolisille yleensä olivat.

Sarahin teki mieli hyppiä. "Oli!Oli se!" Tyttö nyökkäsi ja hillitsi itseään hieman "Saan varmana luvan. Äiti ja iskä päästää menemään. kunhan näkee sut. Äiti ei lähtenytkään Pariisiin vaan tulee joskus neljän maissa kotiin ellei mene johonkin muualle. Eli saat tavata äitini." Linda Berglund oli ollut kaunis ennen kuin sortui yhteen paheeseen: kauneusleikkaukseen. Paitsi äidin tapauksessa se oli onnistunut hyvin ja hän teki lupauksen ettei enää menisi. Implantit olivat rinnoissa ja nenää oltiin korjailtu. Ei hän enää ollut oma kaunis itsensä. Korjailtu kaunis itsensä. Linda pukeutui kauniisti ja kalliisti. Hallitsi taidon tulla toimeen muiden kanssa. Sen Sarah oli perinyt äidiltään.

"Ja arvaa mitä?" Sarah sanoi. "Minäkään en oikein välitä tanssiaisista." Sitten tytön silmät suurenivat. "Hei! Lähdetään tanssiais iltana tai ennen. Luulevat että tullaan ja sitten tulee viesti puhelimeen: Terveisiä Japanista." Sarah hihitti.

Leveä hymy paistoi nuorukaisen kasvoilla saadessaan Sarahilta myöntävän vastauksen. Vielä paremmalta kuulosti lauseen jatko, jossa tyttö kertoi hänen vanhempiensa suopeudesta. Moni vanhempi ei päästäisi tyttökultaansa yksin Japaniin – tai muutenkaan ulkomaille – heilleventovieraan muukalaisen kanssa, joka sattui olemaan vielä miespuolinen.
”Hui, se on aivan kohta...” Yoshinori sanoi vilkaistuaan puhelimensa kelloa joka näytti vähän yli kolmea. Häneen iski sisäinen paniikki, sillä mitä jos tytön äiti ei pitäisikään hänestä? Jos nainen pitäisi häntä vain rikkaana mukulana, joka yritti saada heidän rakkaan tyttärensä sänkyyn? Rahasta se ei ainakaan voinut olla kiinni, sillä sitä hänellä oli yllinkyllin vaikka muille jakaa.

Yoshi korjasi asentoaan ja päätyi nyt risti-istuntaan vaaleahiuksisen eteen. Hän nojasi kyynerpäillään polviinsa ja katsoi Sarahiin tämän puhuessa. Tytön sanojen loppuun hän lähestyi antamaan toiselle suudelman.
”Oletko aivan varma, että haluat jättää tanssiaiset väliin?” Mustahiuksinen uteli ja tarkasteli tyttöä katseellaan.
”Jos haluat tanssiaisiin voimme mennä sinne myös.” Yoshi sanoi toiselle pienesti hymyillen ja hipaisi tyttönsä sileää poskea kädellään.