No wild night

"Aah.." tyttö totesi vain, kun Chad vastasi hänen kysymykseensä. Pojan vastaus ei ollut hääppöinen, mutta ei Pepe uskaltanut enempää udella toisen perheestä. Mutta kuitenkin, pari kysymystä kohosi hänen mieleensä. Missä oli Chadin isä? Chad oli aikaisemmin maininnut, että hänen perheensä oli eronnut.
Pepe päätti nopeasti, että nämä ajatukset eivät saisi jäädä nyt päähän. Oli keksittävä uusi puheenaihe, josta Chad voisi innostua ja vastata niihin hieman kattavammin.
Mutta keksisiköhän Pepe jotain sellaista?

"Hei, kerro minulle, mitä olet harrastanut elämäsi aikana", tyttö keksi sitten todella typerän puheenaiheen, mutta olihan se hyvä kuin ei mitään. Pepe alkoi samalla etsiä kaapeista roskista, joihin voisi heittää tyhjän jogurttipurkin.
"Minä harrastin 5-vuotiaana balettia pari kuukautta. Se ura tyssäsi siihen, kun opettaja ei pitänyt minun 'kekseliäistä' kuvioista. Hän haukkui minut pystyyn, että 'sinulla ei ole yhtään rytmitajua ja olet muutenkin typerä lapsi'. Olihan se julmaa, sanoa sellaista 5-vuotiaalle, mutta opinpahan sen, ettei minusta voi koskaan tulla balettitanssijaa", Pepe puhui ja virnisti nopeasti Chadille.
"Ja sitten... 7-vuotiaana harrastin puoli vuotta maalaamista. Lopulta minä itse lopetin, sillä opettaja ei kehdannut kertaakaan sanoa minun maalauksia rumiksi ja sain kuulla sen tosiasian isoäidiltäni, joka yleensä varoo sanojaan", tyttö jatkoi ja nauroi hiljaa itsekseen.
"Päätin maalausharrastuksen jälkeen, että en enää koskaan harrasta mitään, mutta sitten näin cheerleadereiden hienon show ollessani 10-vuotias. Silloin minä päätin, että minusta tulee cheerleader. Ja tässä sitä ollaan!" Pepe naureskeli ja hymyili suloisesti.

Palauttaa itsensä maantasalle synkistä myrskypilvistään, katsahtaen tyttöön, joka availi kaappeja. "Tällä puolella, kolmas kaappi oikealta, jos roskista etsit..." toteaa antaen ruskeiden silmiensä lipua ikkunasta ulos, kuunnellessaan kuitenkin tarkkaavaisesti tytön selostusta elämänsä harrastuksista.

Nyökkää nopeasti Penelopen pienelle harrastus-elämänkerralle. Miettii hetken omaa vastaustaan, kohauttaen sitten jälleen kerran olkapäitään – monettakohan kertaa tänään.
"Kaikenlaista urheilua: nyrkkeilyä, vapaapainia, koripalloa, salibandya, jääkiekkoa, käsipalloa, amerikkalaista jalkapalloa...." luettelee ulkomuistista. Nuorukainen on ollut pienestä pitäen varsinainen ikiliikkuja ja urheilija, koikkelehtinut koko pienen ikänsä jos jonkin näköisissä urheiluharrastuksissa. Ehkäpä siitäkin oli hyötyä siinä, ettei pojasta tullut junatunneleita töhrivää mummojen kauhua, vandaalia joka turmeli joka paikan, vaan suhteellisen kiltti poika.

Pepe heilautti kättään ja näytti 'tiesin'-ilmeensä, kun Chad neuvoi häntä, missä roskis sijaitsi. Pian jogurttipurkki löysi paikkansa roskiksesta ja tyttö sulki kaapin oven perässään.
Chadin luetellessa helpon kuuloisena harrastuksistaan, loksahti tytön suu pienesti auki.
"... Miten sinä olet jaksanut?" oli ensimmäinen kysymys, joka lipsahti Pepen huulilta. Tyttö pudisti nopeasti päätään ja nauroi nolona.
"Tai siis... Olet harrastanut aika monenlaista liikuntaa", Pepe korjaili lausettaan ja naurahti. Hän asteli jälleen Chadin vierelle ja katseli tätä kiinnostunein silmin.
"Ja nyt sinä harrastat vain amerikkalaista jalkapalloa ja katukorista?" tyttö kysyi sitten, varmistellen. Hän oli nähnyt Chadin jo monesti pelaamassa koulun joukkueessa ja oli kuullut Chadin mainitsevan, että hän pelasi myös korista, mutta tytöllä ei ollut muuta käsitystä pojan muista harrastuksista. Vai olikohan niitä edes?

Pepe nosti kätensä hiustensa sekaan ja kahmaisi etuhiuksiaan, siirtäen niitä taakse. Hänen ajatuksensa harhailivat taas eiliseen örvellysreissuun. Ihan jokaista yksityiskohtaa Pepe ei muistanut, mutta siihen seurustelukysymykseen hän muisti kylläkin vastanneensa. Ja sitten hän muisti sen, mitä Chad tuumasi siitä. Chad ei tainnut muistaa siitä mitään, mikä tuntui hieman ikävältä. Muistikohan Chad edes sitä, että poika oli sanonut pitävänsä tytöstä? Sillä nyt taas vaikutti siltä, että mikään heidän välillä ei ollut muuttunut juuri mihinkään suuntaan.
"... Sanoit pitäväsi minusta.." Pepe aloitti hiljaa ja piti katseensa tiukasti lattialla. Jopas tämä aihe sai tytön posket kuumottamaan.
"Onko se edelleen totta..?" tyttö kysyi hiljaa ja hänen katseensa tuntui olevan nauliintunut lattiaan. Sydän jyskytti kuuluvasti rinnassa ja aika tuntui pysähtyvän.

//Plääplääpläääääää : D

Katsahtaa tyttöä toinen kulma hitusen koholla, virnistäen hieman vaisusti. Pojan ajatukset luikertelivat väkisinkin välillä raiteille, joissa ne eivät saisi olla…
"Minä olen elänyt seitsemäntoista vuotta, neljä vuotiaasta asti kokeillut kaikkea mahdollista. Kolmessatoista vuodessa ehtii paljon", sanoo kohauttaen olkiaan. Eihän hän ollut tietenkään kaikkia pelannut yhtä aikaa!

Vilkaisee Penelopea nopeasti, ennen kuin pudistaa päätään. "Katukorista ei lasketa."
Tytön alkaessa jälleen puhua, kuuntelee hieman vaivaantuneena tytön sanoja, tuijotellen pihalle. Pepen sanojen jälkeinen hiljaisuus tuntui painostavalta ja ahdistavalta. Chad pudisti pikaisesti päätään, tyhjentäen päänsä ylimääräisistä ajatuksista, kääntäen lopulta suklaanruskeat silmänsä keittiössään seisovaan cheerleaderiin päin.
".... Minä en yleensä harrasta perättömiä tunteenpurkauksia.. " toteaa lopulta vaimeasti, pyöritellen vesilasiaan käsissään, ennen kuin kulautti loputkin juomasta kurkkuunsa.

Pepe luuli, että hänen katseensa olisi oikeasti nauliintunut lattiaan, mutta yllätyksekseen hän sai katseensa irti ja nosti silmänsä kohtaamaan Chadin suklaanruskeat silmät. Pepen poskilla oli hento puna ja tyttö katseli Chadia hetken aikaa hämmentyneenä, kun sitten pieni herttainen hymy kohosi hänen huulilleen.
Pian hymy kuitenkin muuttui virnistykseksi.
"Mitä jos olisinkin keksinyt tuon äskeisen omasta päästäni ja nyt sinä olisitkin myöntänyt sen vasta ensimmäistä kertaa", tyttö sanoi leikillä ja vilautti hymyillessään hampaansa. Pepen yritys keventää tunnelmaa saattoi olla typerä, mutta... No, olihan se kokeiltava.

Katse laskettiin hetkeksi alas, mutta nostettiin kuitenkin melko nopeasti takaisin Chadiin.
"Jos oli vielä epäselvää... Niin minäkin pidän sinusta.." Pepe kuiskasi sitten ja hymyili, mikä kertoi tytön olleen puhuneen täyttä totta. Pepe laski katseensa taas lattialle ja nojautui nojaamaan kaappeja vasten.
Tytön teki niin mieli koskettaa Chadin kättä, mutta tilanne vaikutti kuitenkin olevan vielä hyvin epäselvä ja hämmentävä, molemmin puolin. Tuntuihan se tukahduttavalta piilottaa nämä sisällä myllertävät uudet tunteet, mutta kyllä ne vielä jonain päivänä pääsisivät ulos avoimesti. Ehkä. Niin tyttö ainakin toivoi.

Chad katsahti Penelopea, kallistaen hetkeksi päätään. "Sitten olisit", sanoo kohauttaen olkiaan. "Eipä sen väliä, tottahan ne kuitenkin ovat." Sanat tulivat epäilyttävän tasaisesti Chadin suusta – normaalisti tuo olisi tuijottanut lattiaa, änkyttänyt jotakin epäselvää ja sitten sulkenut suunsa, sanomatta enää mitään.

Hunajanvaalea hiuksinen nuorukainen katseli Penelopea, tuon katseen vieriessä lattiaan. Tytön ruvetessa nojamaan kaappeja vastaan, Chad käänsi katseensa pois, pyöritellen lasia edelleen käsissään. Poika olisi halunnut sanoa jotakin, muttei tiennyt mitä – hän ei ollut mikään loistava puhelemaan niitä näitä, saati sitten syvällisempiä… Niin, ehkä olisi vain parasta olla hiljaa, ettei koko juttu taas menisi änkyttämiseksi.

Pepestä oli ilahduttavaa kuulla, että Chad ei ainakaan katunut sanojaan, mutta... Chad vaikutti edelleen vaikeasti tavoiteltavalta, sillä poika ei osoittanut juuri minkäänlaisia tunteita. Oli vaikeaa päätellä, mitä toinen ajatteli tai pitikö poika siitä vai eikö pitänyt. Kun taas Pepe, tyttö näytti melkein aina tunteensa joka asiasta ja hänestä huomasi heti, jos hän piti jostain tai jos hän ei pitänyt jostain.
Sen takia Pepe jätti kätensä lepäämään vierelleen.

"Haluatko, että lähden..?" Pepe kysyi sitten, mutta tajusi, että oli ilmaissut asian huonosti.
"Siis... Onhan tämä vähän... Hämmentävää, että... Siis..." se oli nyt Pepe, joka änkytti ja jonka oli vaikeaa puhua.
"Siis minä olen täällä, veljesi vaatteissa ja olen viettänyt yön luonasi.." tyttö sai lopulta sanottua ja imaisi alahuultaansa.
"Hienoa Pepe, loistavaa kommunikaatiota..." tyttö ajatteli ja hänen teki mieli vain surkutella omia ääneen sanottuja sanojaan.

Nuorukainen antoi katseensa hitaasti lipua pihalta takaisin sisälle, keittiön kaapeista aina Penelopeen, jonne hän sen pysäytti sitten. "Niin.... E-en haluaisi, mutta ehkä on parasta, että lähdet kuitenkin... Äitisikin varmaan on huolissaan", saa lopulta sanottua, työntäen tuolin taakse päin, nousten seisomaan ja jättäen lasinsa tiskipöydälle.

Chad kääntyi ympäri, katsahtaen Pepeen pikaisesti, ennen kuin käveli tytön luokse ja kietoi kätensä tuon ympärille. Antoi Penelopelle pikaisen, napakan halauksen, ennen kuin astahti muutaman askeleen taaksepäin, kääntäen silmänsä pois tytöstä, tuijotellen keittiön seiniä. Kaikki oli aina niin kovin vaikeaa.

Chadinkin mielestä lähteminen oli hyvä idea, joten Pepe lakkasi nojaamasta takana oleviin kaappeihin. Tyttö oli jo aikeissa lähteä kävelemään Chadin huoneeseen hakemaan laukkuaan, mutta sitten nuorukainen kävelikin hänen luokseen ja halasi Pepeä tiukasti. Tytön silmät suurenivat pienestä hämmennyksestä, Pepe ei varmaan koskaan tottuisi näihin Chadin yllättäviin tekoihin. Eikä halunnutkaan kyllästyä, sillä tyttö piti niistä hyvin paljon. Varsinkin halaaminen Chadin kanssa oli hyvin mukavaa...

"Haen laukkuni huoneestasi", Pepe sanoi sitten ja käveli jo keittiön oviaukolle, kun kääntyi nopeasti ympäri. Vihertävänsiniset silmät halusivat kohdata suklaanruskeat silmät.
"Haluaisitko lähteä saattamaan? Taas vaihteeksi.." tyttö kysyi sitten, ääni kuulostaen paljon pirteämmältä ja huulille nousi iloinen hymy.
"Joo tiedän, matka on todella pitkä, mutta.." Pepe lisäsi nopeasti, kohautti olkiaan ja hymähti huvittuneena.

// ei sitten näemmä tullut se minun postaus... ;o

Nuorukaisen katse seurasi tyttöä keittiön ovelle, missä tuo pyörähti ympäri ja pyysi saattamaan. Chad hymyili, ennen kuin vastasi: "Joo, mikäs siinä." Astelee huoneeseensa, etsien lattialla lojuvien vaatteiden ja tavaroiden keskeltä jota kuinkin puhtaat sukat, vetäen ne jalkaansa. Pöydältä mukaan tarttui avaimet ja puhelin. Suklaasilmän katse harhaili ikkunasta pihalle, jossa Michael näytti karjuvan jotakin punaisena puhelimeensa. Hups.

Micke näytti olevan räjähtämispisteessä, kuin tulivuori, mikä voisi minä hetkenä hyvänsä sylkeä kaikkea ei-niin-imartelevia juttuja Chadin niskaan. "Tuotah.. jos mennään takaovesta?" ehdottaa vikkelään, pienen, hätäisen virneen kivutessa tuon kasvoille. Hän ehtisi tappelemaan Micken kanssa myöhemminkin, nyt piti vain saada Penelope nopeasti tuon laava-aallon alta pois.

// ei näköjään? : o

Pepe ilahtui entistä enemmän, kun Chad lähtisi saattamaan häntä kotiin. Tyttö asteli takaisin Chadin huoneeseen ja nappasi laukkunsa sängyltä, johon oli sen aamulla jättänyt. Hänen katseensa jäi harhailemaan Chadin huoneeseen nyt paremmin.
Tytön katse siirtyi sitten kummastuneesti Chadiin, kun poika ehdotti kulkua takaovesta.
"Miksi ihmeessä?" Pepe kysyi huvittuneena, mutta Chadin hätäinen ilme kertoi jonkin olevan pielessä ja tyttö asteli lähemmäs ikkunaa, jota Chad oli hetki sitten tuijottanut.
"Ahaa.." Pepe mumisi löytäessään vastauksen kysymykseensä. Chadin veljestä oli siis kyse.
"Mikäs siinä", tyttö sanoi sitten ja naurahti hennosti. Hän ojensi kätensä suoraksi ja osoitti Chadin huoneen ovea.
"Sinä johdatat", Pepe sanoi suloisella äänellä ja hymyili herttaisesti.
Kuulosti hyvin jännittävältä käyttää takaovea. Noh, pitihän se action jostain välillä saada.

Tarttuu tytön käteen, kirjaimellisesti vetäen tuon mukanaan takaovelle, napaten matkalla molempien kengät mukaan. Kengät jalkaan, ovi auki, tyttö ulos, ovi kiinni ja matka jatkuu. Chad piteli Penelopen kädestä kiinni, edeten tällä kertaa hieman hitaammin. Hiekkapolku johdatti parivaljakon pienen puiston läpi kohti Ravensien asuntoa.

Kun polku leveni, hidasti Chad vauhtia hieman, enää vetämättä tyttöä perässään, vaan kulkien tuon rinnalla – pitäen Pepen käden edelleen omansa sisällä. Ainakin hän oli onnistunut säästämään itsensä nöyryytykseltä, Micke voisi huutaa hänelle sitten, kun Penelope ei olisi näkökentässä tai kuuloetäisyydellä, sillä velipoika saattoi käyttää mitä ihmeellisimpiä konsteja Chadin murjomiseksi...

Tyttö oli ehtinyt ajatella vain, että 'olipas Chad suloinen, kun oli pienen paniikin vallassa', kun tyttöä kiskottiinkin jo mukaansa kohti takaovea.
Kaikki tapahtui kuin jossakin action elokuvassa; viholliset odottavat etupihalla, täytyisi siis nopeasti ja hiljaisesti kadota takaovesta. Ja sekös Pepe hymyilytti paljon ja tyttö yritti pidätellä nauruaan painamalla toisen kätensä suunsa eteen.

He laahustivat hiekkopolulla hidasta tahtia käsikädessä ja tyttö silitteli hellästi peukalollaan Chadin kättä. Pepen katse harhaili hiekalla ja sitten taas Chadissa ja sitten taas hiekalla ja niin edespäin. Tuntui, että nyt ei tarvinnut puhua juuri mitään, pelkkä käveleminen tuntui hyvin rauhoittavalta eikä lainkaan kiusalliselta.

He kävelivät näin jonkin aikaa, kunnes matkaa Pepen talolle ei ollut enää paljon, joten Pepe päätti avata suunsa.
"Sinulla ei ole vielä numeroani", tyttö totesi sitten ja nosti katseensa hiekkapolulta Chadin suklaanruskeisiin silmiin.
"Haluatko sen nyt?" Pepe kysyi hitusen huvittuneena ja hymyili iloisesti.

He kävelivät vain eteenpäin polulla, hiekan rahistessa kenkien alla. Chad tunsi Penelopen sivelevän pojan kättä, joka rauhoitti nuorukaista kiitettävästi – tästä hyvästä hän mielellään kuuntelisi yhden iltapäivän Micken paasausta siitä, miten vastuuntunnoton hän oli, kun pölli toisten kalliit pyörät, joi itsensä känniin eikä ajanut niitä takaisin ja ties mitä muuta, vaikka Micke oli aina se, jolla oli idioottimaisempia ideoita...

Tytön todetessa puhelinnumeroista, Chad naurahti kepeästi. "Eipä itselläsikään ole minun-" Katse siirtyi polulta Penelopeen, tuon jatkaessa vielä: "- mielelläni kuitenkin numerosi otan."

Pepe hymyili hampaat esillä, kun Chad sanoi ottavansa mielellään tytön numeron.
"Kokeillaan muistiasi", tyttö sanoi leikkisästi ja naurahti hivenen innoissaan
"Jos muistat numeroni yhdellä kerralla, saat... Pitkän pusun. Jos joudun sanomaan numeroni toiseen kertaan ja osaat sen sitten, saat... Lyhyen pusun. Jos joudun sanomaan kolmannen kerran numeroni ja osaat sen vasta sitten, saat halauksen. Jos menee neljännelle kerralle, et saa mitään", Pepe keksi nopeasti 'hienot' palkinnot ja yritti pidätellä nauruaan.

"Ole valmiina", tyttö kehoitti ja yritti itse muistella oman numeronsa ulkoa.
"12345678910" (no en jaksanu mitää uutta puhelinumeroa vääntää XD) tyttö sanoi numerot hitaasti ja selkeästi ja sanottuaan koko numeronsa, hän katseli odottavaisesti Chadia.
Itse tyttö toki toivoi, että Chad saisi hänen numeronsa kerralla oikein, mutta Pepe kuitenkin oli jo valmiina kertomaan numeronsa uudelleen.

Chad vilkaisi tyttöä leikkisästi virnistäen, olisi siis parasta muistaa tuon luettelema numero ulkoa ensimmäisellä kerralla. Kiitos äidin ja Michaelin ja ikuisten aiempien muistipeli-hetkien hänelle oli kehittynyt melko hyvä muisti… Nuorukainen kuunteli korvat tarkkana, onneksi numero oli helppo.

Hetken hoettuaan mielessään, aukaisee suunsa, pienen ylpeyden vivahteen kuultaessa taustalta. "12345678910", luettelee nopeasti, toivoakseen ainakin oikein. "...Ja palkintoni?" kysyy naurahtaen pehmeästi.

// Chad tahtoo piiitkän pusun. ;------D

// Keh keh, ovela poika XD

Pepe katoi poikaa äimistyneenä, hymyillen kuitenkin huvittuneena, kun Chad luetteli numero numerolta hänen numeronsa niin helposti.
"Sinun olisi sitten hyvä muistaa se myös jatkossa", tyttö pystyi vain tokaisemaan huvittuneena, kun Chad oli muistanut Pepen numeron täysin oikein.

"Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!" tyttö hihkaisi ja hymyili hurmaavasti. Pepe kietoi kätensä Chadin niskan taakse ja kohottautui varpailleen, saadakseen kasvonsa lähemmäs Chadin kasvoja.
"Ja tässä tulee palkintosi, joka varmasti motivoi äskeistä suoritustasi.." tyttö kuiskasi aivan Chadin kasvojen edessä, sulki silmänsä ja painoi huulensa tiiviisti pojan huulia vasten. Kuten tyttö oli luvannut, tästä tulisi pitkä pusu.

Naurahtaa rennosti. "Enköhän muista." Kaivaa puhelimen taskustaan, naputellen numeron ylös myös sinne, tallentaen sen ja napsauttaen puhelimen kiinni. Kännykkä valahti takaisin taskun suojiin.

Kumartuu hieman alemmas tytön kiertäessä kätensä tuon niskan taakse, kietoen samalla omat kätensä toisen ympärille. Suklaanruskeat silmät sulkeutuivat, Chadin vastatessa pehmeästi tytön suudelmaan. Parasta harjoittaa muistia jatkossakin, jos sai siitä palkkioksi tällaisia suukkoja, että muisti yhdentoista numeron sarjan ulkoa.

Pusun kestettyä jonkin aikaa, oli Pepen viimein irrottauduttava, sillä tytön oli pakko saada happea. Neiti piti kasvojaan Chadin kasvojen lähellä ja hymyili toiselle onnellisesti.
"Kelpasiko palkinto..?" tyttö kuiskasi huvittuneena ja katseli lumoutuneena Chadin suklaanruskeita silmiä.
"Vai pitääkö antaa uusi?" Pepe kysyi muka niin vilpittömällä äänensävyllä, että sen tiesi teeskennellyksi.

"Milloinkos sinä haluaisit vuorostaan tulla meille yöksi?" tyttö vaihtoi yhtäkkiä aihetta ja nauroi hiljaa. Tämän tyttö sanoi vitsillä, sillä olihan heidän kahden viime öiset örvellykset sellaista luokkaa, että siitä pystyisi helposti vitsailemaan.
"Äitini varmaan pitäisi ajatuksesta hyvin paljon", Pepe jatkoi ja hymyili huvittuneena katsellessaan Chadin suklaanruskeita silmiä.

Vetää henkeä keuhkoihinsa, avaten silmänsä. Hymyilee pienesti Penelopelle, silittäen varovaisella liikkeellä tuon poskea. "Mmh, oikein hyvin", vastaa tytön kysymykseen virnistäen painoiksi leikkisästi.

Katsahtaa hetken epäluuloisesti Penelopea, mutta tuon naurahduksesta ymmärtää sen ainakin puoliksi vitsiksi. "Niin, minäkin uskon, että oikein paljon", sanoo ivallisesti naurahtaen ääneen. Jotenkin Chadista tuntui, että jos Pepen äiti tietäisi kenen luona tuo oli yönsä viettänyt, ei hänellä olisi mitään asiaa ainakaan Ravensien taloon... Tai ainakin sellaisen kuvan tuosta tytön vastauksesta sai.

Pepe vain naurahti kevyesti ja tarrautui taas kiinni Chadin käteen. Hän lähti kävelemään pojan kanssa taas hidasta vauhtia kohti tytön kotia.
Pepe oli vain hetki sitten jo ehtinyt ajatella, että heidän kahden välinen suhde ei ollut kehittynyt juuri mihinkään suuntaan, mutta nyt tyttö oli jo hieman toista mieltä. Hiljaa hyvä tulee ja Pepe oli aivan varma siitä.
Kauaa Pepe ei kuitenkaan malttanut olla hiljaa, sillä hän huomasi vanhemman pariskunnan katsovan heitä hymyillen.
"Kuvittelenko minä vain, mutta katsooko tuo pariskunta meitä hymyillen?" tyttö kysyi huvittuneena. Pepe muisti sitten hienon vaatetuksensa ja naurahti hennosti.
"Ainiin. Näytämme yhdessä varmasti hyvin kiehtovilta", Pepe totesi sitten itsekseen ja pudisi päätään huvittuneena. Pepellähän oli päällään poikamaiset vaatteet ja hiukset auki. Ja kasvoillakaan tytöllä ei ollut yhtään mitään meikkiä. Pepe näytti ulkoisesti sekä poikamaiselta että tyttömäiseltä. Jes, hienoa.

Sitten tyttö tajusi jotain ja käänsi päätään Chadin suuntaan.
"Entäs sinun numerosi? Saanko sen?" tyttö kysyi vilpittömästi ja hymyili valloittavasti.
"Sillä minä en yleensä vastaile tuntemattomille numeroille", Pepe lisäsi nopeasti ja hymyili huvittuneena.
"Ethän sinä halua, että jätän vastaamatta sinulle?" Pepe kysyi muka niin viattomasti ja hymy pieni leikkisä pysyi hänen huulillaan.

//Vähän muokkasin :p

Chad käveli Penelopen vierellä, katsellen lähinnä askelten alla rahisevaa hiekkaa, pudoten omista ajatuksistaan takaisin kuullessaan tytön sanat. Poika vilkaisi nopeasti pariskunnan suuntaan, ja toden totta, noiden kasvoilla kareili pienet hymyt. "Jaa-a, voi olla", toteaa, kuljettaen toisen kätensä hieromaan ohimoaan. Kunhan hän pääsisi kotiin, hän napsisi muutaman sata pilleriä naamaansa ja hautautuisi peiton alle koko loppu päiväksi. Unohtamatta laittaa korvatulppia.

"Minusta sinä näytät oikein hyvältä", toteaa jokseenkin hajamielisesti, vaikka sanojaan tarkoittikin. Päässä tuntui hyppivän lauma pieniä miehiä, jotka hakkasivat hänen päätään rautalekoilla. Sen siitä sai kun litki kossupaukkuja ja ties mitä muuta… Nenän jomotuskin alkoi pikkuhiljaa palata. Chad irvisti vienoisesti, haudaten sitten kipunsa taka-alalle, kiinnittäen huomionsa kokonaan Penelopeen.

"Saat, saat ja en halua", mutisee lähinnä itsekseen, odottaen sitten hetken. "... Jos saat kerralla oikein, niin saat suudelman. Tokalla pusun, kolmannella halin ja neljännellä jäät tyhjin käsin", lisää pienen, leikkisän virneen käväistessä tuon huulilla.
Odottelee hetken, ennen kuin luettelee numeron ääneen, hitaasti. "050-0091123."

// keksin persoonallisen numeron. :----D Älkää kokeilko, toivottavasti ei oo kenenkään oikeasti.

// Hha XD //

Pepe katsahti Chadia huvittuneen ilmeen kera, kun toinen oli sanonut tytön näyttävän hyvältä.
"Hmm.. Pitäisikö tästä sitten ajatella, että sinä pidät poikamaisista tytöistä?" Pepe kysyi leikillään ja laski katseensa alas hiekkapolulle hennon naurahduksen kera. Tyttö paransi hitusen löystynyttä otettaan pojan kädessä ja neidin huulille kohosi pieni ihastunut hymy.
".. Kiitos", tyttö sanoi hiljaa ja piti katseensa edelleen polulla. Olipas se lause saanut Pepen ujoksi.

Chad matki sitten tytön keksimään peliä, jolloin Pepe ulvahti.
"Olen huono muistipeleissä!" Pepe parkaisi suruissaan ja mutristi huuliaan. Hän ei koskaan ollut hyvä muistamaan numeroita, elleivät ne olleet jotenkin loogisessa järjestyksessä.
"... Haluan suudelman..." tyttö mumisi ja käski itseään nyt keskittymään.
Chad aloitti numeroiden lausumisen ja Pepe toisti ne samalla mielessään. Numerot kuulostivat olevan melko järkevässä järjestyksessä Pepen mielestä ja tyttö sulki silmänsä.
"050-00911..." lausuttiin melko varmalla äänensävyllä, mutta Pepe vaikeni sitten kahden viimeisen numeron kohdalla. Pepe piti yhä silmiään kiinni ja puristi ne nyt tiukasti kiinni, yrittäen näin muka muistaa ne viimeiset numerot.
"... Apua..." tyttö voihkaisi ja puri alahuultaan. Sitten hän luuli muistavansa ne viimeisetkin numerot.
"... 23?" Pepe sanoi hyvin epävarmalla äänellä ja avasi silmänsä varovaisesti.

//Pepekin haluaa suudelman >: D //

// jeeps pops. :--D

Chad naurahti tytön ulvaistessa, ettei tuo ollut hyvä muistipeleissä. Riittävän hyvä näköjään, sai numerot oikein. Nuorukainen käänsi katseensa tyttöön, vetäen tuon lähemmäs itseään. Punertavanruskea hiussuortuva löysi paikkansa tytön korvan takaa, kun Chad kumartui alemmas painaen huulensa tytön huulia vasten.

Suudelma oli kiistämättä pitkä, sillä kun poika siitä erottui, joutui hän hetken haukkomaan henkeään. Mutta vain hetken, sillä seuraavaksi hän suuteli tyttöä jo uudestaan, tällä kertaa hieman lyhemmän hetken, eroten sitten. Hiekka narisi kenkien alla, kun Chad otti muutaman askeleen taaksepäin, haroen hiuksiaan nopealla liikkeellä. "Tuota... Mä taidan tästä lähteä kotiin", toteaa pienen hiljaisuuden jälkeen, pääkipu alkoi yltyä jo sietämättömäksi. Toivoa sopi, ettei hän tuupertuisi kotimatkalla...

Poika heilautti tytölle kättään, epäröiden hetken, huikaten sitten: "Nähdään!" Tuo kääntyi kannoillaan, lähtien hölkkäämään kotiaan kohti, kadoten pian mutkan taakse, narisevan hiekan äänen hiljalleen kadotessa pojan poistuttua paikalta.

// Chad poistui siis paikalta, laita jos tahdot vielä yksi vuoro ts, kiitos kivasta pelistä ! :3

// Hyvä vain, jos oli kiva peli! (:
Kiitos sinulle ja Chadille loistavasta seurasta <3 : D //

Chad ei sanonut mitään, kun Pepe oli sanonut numerot. Olivatko ne olleet väärin? Oliko toinen nyt pettynyt häneen, kun tyttö ei ollutkaan muistanut numeroita oikein? Eikö hän saisikaan Chadilta ihanaa suudelmaa?
Nämä ajatukset pyörivät Pepen päässä eikä tyttö aluksi tajunnut Chadin vetäneen häntä itseään vasten. Vasta silloin tyttö havahtui, kun Chad siirsi hänen hiussortuvansa tytön korvantaakse. Chad kumartui lähemmäs Pepeä ja tyttö hengähti ennen kuin Chad painoi huulensa tytön huulille.

Suudelman loputtua Pepe päästi tärisevän hengähdyksen ja oli juuri aikeissa sanoa jotain, kun jo uusi suudelma painettiin hänen huulilleen. Tunteet myllersivät neitosen päässä ja pientä kuumoitusta alkoi tuntua kaikkialla kehossa. Sitten Chad jo erosikin ja otti pari askelta poispäin Pepestä. Nyt he siis eroaisivat. Kuinka pitkäksi aikaa? Näkisikö tyttö poikaa vielä ensi viikolla? Koulussa tottakai, mutta... Kahdestaan?
"J-joo", Pepe sanoi pudistellen päätään, kun Chad ilmoitti lähtevänsä. Pieni hymy kapusi tytön huulille poskien yhä punoittaessa.
Pepekin nosti hitusen kättään Chadille.
"Nähdään.." tyttö vastasi ja katsoi, kuinka pojan selkä sitten loittoni hänestä kauemmas. Pepe jäi tuijottamaan hetken Chadin perään ja puri alahuultaan. Hänen kätensä kohosi tytön huulille ja ihastunut hymy kohosi uudestaan tyttösen huulille.

Pepe lähti kevyin ja iloisin askelin kävelemään kohti kotiaan. Hänen mielensä laukkasi ja hän oli niin onnellinen!
"... Everybody wants to live happily ever after
Everybody wants to know their true love is true...
How do you know he loves you?" tyttönen lauloi hiljaa Lumottu -elokuvan kappaletta, mikä alkoi yhtäkkiä soida hänen mielessään.

//The end! //