a hard day's night

Alex parkkeerasi Chevynsä nätisti erään suuren kerrostalon parkkipaikalle ja hätisti ensin Mimin ulos autostaan. Tytön ollessa ulkona tuo napsautti apukuskin oven lukkoon sisäpuolelta ja astui sitten ulos itsekin, lukiten avaimella kuskin oven. Poika ei liikkunut minnekään vaan nojautui varovaisesti autoonsa ja tuijotti rastapäätä.
”Sulla on kaksi vaihtoehtoa: joko, jatkat mystistä tietä olohuoneeni sohvalle tai Ruusunen menee omaan linnaansa.”, tuo sanoi ja naurahti, sujauttaen autonsa avaimet taskuunsa.
”Kummin vain, jos sohva kiinnostaa pysy kannoilla.”, poika virnisti ja kääntyi kannoillaan, lähtien kävelemään kohti kerrostaloa. Tuo porraskäytävään päästyään lähti tuskaisesti kävelemään portaita ylös, sillä rapun hissi oli sattunut hajoamaan muutama päivä sitten. Kohtalon ivaa selvästi. Tällä hetkellä Alex oli jopa kiitollinen siitä, ettei asunut seitsemännessä kerroksessa vaan sentään viidennessä. Sentään ja sentään. Poika nojautui kolmannen kerroksen porrastasanteella porraskaiteeseen ja vilkaisi alemmas. Tuo jatkoi pienen hengähdystauon jälkeen matkaansa ovelleen, jonne pääsikin ruhtinaallisen kymmenen minuutin päästä.
Alex avasi asuntonsa oven, mutta jätti avaimen lukkoon ennen kuin sujahti eteiseensä. Tuo virnisti riisuessaan takkinsa ja potkiessaan kenkänsä jalastaan. Kyllä sähikäinen tulisi, aivan varmasti. Kuka nyt voisi vastustaa Alexin egoa? Ei kukaan. Yleensä. Yleensä vihattiin tai pidettiin.

# eli siis, mimi & nora tänne näiiin.

Mimosa oli alkanut torkkua autossa jossa soi musiikki hiljaisella ja auton moottori kehräsi, mutta muuten oli hyvin rauhallista äskeiseen meteliin ja melskeeseen verrattuna. Niinpä tyttö hätkähtikin kun hänet yhtäkkiä hätisteltiin pois autosta. Tyttö katseli hämillään ympärilleen, ja kiinnitti sitten katseensa Alexiin.
"Hah, miten helvetissä sä kuvittelit että mä lähen täältä puolkuolleena, rahattomana minnekään kotiin. Tosin en mä sinne menis muutenkaan jos ei oo pakko", tyttö mutisi ja lähti raahautumaan laukkunsa kanssa toisen perään, ja katsoi sitten kauhistuneena rappusia jotka poika oletti hänen kiipeävän. Ei helvetti. Tästä tulisi pitkä, pitkä kiipeäminen.

Hiljaa kiroillen ja mutisten itsekseen Mimi kiipesi rappuja, ja pysähtyi välillä paikoilleen ja hengitteli rauhassa. Oli todellista kidutusta kiivetä kyljet ja vatsa murskana jotain saamarin rappusia, monennessako helvetin kerroksessa se jätkä oikein asui? Ylimmässä tietysti...
Monelta vuodelta tuntuneen ajan kuluttua rastapää löysi itsensä Alexin eteisestä, sulki oven perässään otettuaan ensin avaimen ovesta. Sitten hän keskittyi kiskomaan korkokenkiä pois ja vingahteli välillä, onnistuen kuitenkin.

"Missä suunnassa se sun sohvas on?" tyttö kysyi ja huojui hieman paikallaan, ajatellen vain ja ainoastaan jotakin suhteellisen pehmeää alustaa jolle käydä makuulle ja nukkua niin että pääsisi edes hetkeksi irti kivuista. Seuraavana päivänä häntä ei varmaan saisi mitenkään kuorittua irti sohvasta tai mistä tasosta lie, mihin hän nyt onnistuisikaan laskeutumaan oli se sitten sohva tai lattia.

+ typoja varmaan ihan laittomasti. +

Alex napsautti juuri kahvinkeittimensä päälle, kun kuuli ryminää eteisestään ja pian kuuluikin tuttu ääni. Virnistäen tuo käveli ulos keittiöstään ja vilkaisi ”käytävän” päähän, jossa eteinen ja ovi sijaitsivat. Poika käveli rastapään luo ja nappasi tuolta kotiavaimensa sitten varmistaessa, että ovi oli mennyt kunnolla lukkoon.
”No, koska olen herrasmies niin pääset..”, tuo aloitti ja käveli muutaman askeleen verran ovelle, joka oli oikealla puolella ”käytävää”. Alex avasi tylsän valkean oven, jonka takaa paljastui ahdas makuuhuone. Suurimman osan tilasta vei suuri parisänky, jota ei ollut edes pedattu. Sängyn viereisellä seinällä oli ikkuna ja toisella puolella oli suurehko vaatekaappi ovet selällään. Vaatteita oli valtava kasa myös kaapin edessä lattialla. Ikkunan puoleisella reunalla sängyn vieressä oli myös pieni yöpöytä, jossa oli kello ja yksinkertainen lamppu. Sängyssä oli Mikki Hiiri peitto, vaalea lakana ja yhteensä neljä, vaaleansinertävää tyynyä.
”..tänne.”, poika lopetti aiemmin aloittamansa lauseensa ja naurahti, kääntyen kannoillaan ja kävellen sitten olohuoneeseen.

Olohuone oli myös melko sotkuinen ja siihen oli yhdistettynä keittiö. Olohuoneen toisessa päässä oli suuri pöytä ja siihen yhdistettynä peilikaapit, joissa oli vaikka minkälaista tavaraa dvd- elokuvista valokuviin. Keskellä vaaleaa puista hökötystä oli tavallisen kokoinen, melko vanha televisio. Olohuoneessa oli myös yksi kolmen istuttava, yksi kahden istuttava ja yksi vaalea, samaa sarjaa oleva nahkainen nojatuoli. Kaikki oli käännetty niin, että niistä pystyi helposti katsomaan televisiota. Sohvatyynyjä ei ollut. Sohvien keskellä oli puinen pöytä, jonka päällä oli lehtiä ja muutama kaljapullo- ja tölkki.
Keittiössä taas olivat kaikki tarvittavat kodinkoneet, sekä vaaleat puiset kaapit jotka tarjosivat säilytystilaa. Mikään uusi keittiökään ei ollut ja kaiken kaikkiaan melko sotkuinen. Alexilla oli myös keittiössään kaksi baarijakkaraa, jotka mahdollistivat syömisen työskentelytasoa pöytänä käyttäen.
Seinillä oli muutama juliste ja taulu. Ikkunalaudoilla oli muutama kaktus ja olohuoneen nurkassa oli suurehko viherkasvi, joka oli tuurilla kestänyt hengissä. Lattia oli vaaleaa kokolattia mattoa, joka tuntui melko miellyttävältä paljaita jalkoja vasten.

Alex heitti juuri eteisessä olevastaan kaapistaan ottamansa varapeiton ja pullean, keltakuvioisen tyynyn kolmen istuttavalle sohvalleen. Tuo näpäytti television päälle kaukosäätimellä ja meni sitten keittiöön tutkimaan jääkaappinsa antia.

Mimosa katsahti Alexiin joka suvaitsi tulla paikalle, ja toisen opastaessakin hänet makuuhuoneeseensa, katsahti tyttö toista hieman otsaansa rypistäen.
"Vai oikea herrasmies", tyttö hymähti hymyillen toiselle hymyillen, heittäen laukkunsa ja korsettinsa sängyn viereen. Silloin vasta hän kiinnitti huomiota peittoon jossa koreili Mikki Hiiri.
"Voi miten söpöä, Mikki Hiiri -peitto", Mimi sanoi nauravaisella äänellä, leveä virne kasvoillaan. Todella suloista. Siis hetkinen, mitä hän oikein ajatteli? Kevin oli tainnut hakata hänen päätään useamman kuin yhden kerran sillä aivotkin tuntuivat pehmentyneen...

Mimosa rahjusti hetken etsiskellen Alexin asunnossa, kunnes onnistui löytämään oven jossa luki "WC", ja katosi sinne hetkeksi. Siellä hän tutkaili myös tarkemmin kasvojaan ja pyyhki kuivunutta verta silmäkulmasta ja muualta missä sitä olikin. Sitten hän nosti paitaansa ja tutki peilin kautta tarkemmin jälkiä jotka olivat jo tummentuneet. Tyttö murisi hiljaa itsekseen, jos hän saisi Kevinin käsiinsä niin se jätkä kuolisi. Hän repisi sen kappaleiksi, jos jätkällä edes olisi munaa kohdata Mimi yksin ilman mitään kaveriporukkaa apuna.

Yhtäkkiä hän kuuli kuinka hänen kännykkänsä soittoääni alkoi soida kovalla tytön laukusta joka oli Alexin makuuhuoneessa. Mimosa laski paitansa helman alas ja kipitti kaivelemaan kännykkäänsä laukusta joka tuntui välillä pohjattomalta.
Kännykän löytäessään hänen katseensa synkkeni, ruudussa nimittäin luki "Harry soittaa". Näin juuri, toki hänen adoptioisäänsä kiinnostikin helvetisti missä hän oli.
"No?" rastapää vastasi hyökkäävällä äänensävyllä.
"Missä sä oikein kuvittelet olevas?! Nyt ala tulla kotiin ja välittömästi!", kuului adoptioisän vihainen ääni.
"Ei mulla oo kotia, ja jos meinaat että mun pitäs sinne tulla ni ei vitussa kiinnosta!" Mimi sähähti kuin vihainen kissa.
"Äläkä yhtään kiroile siellä, nyt alat tulla heti kotiin tai mä soitan poliisit sun perään!"
"Vitut tulen, sä saat soittaa vaikka helvetti Yhdysvaltain presidentin mun perään mut en oo tulossa! Mua ei kuule paskaakaan kiinnosta istua siellä kuuntelemassa sun ja Emilyn paskanjauhamista siitä miten mä oon jotenki helvetti viallinen paska! Mä en oo enkä tuu koskaan olemaankaan mikään aivoton nukke niinku Angela ja Aimee, teidän on ihan turha yrittää sitä!" rokkari raivosi puhelimeen kokonaan unohtaen missä oli.
"Nyt lopeta tuollaset puheet, mä oon sun isä ja mä määrään millon sä tulet kotiin!"
"Haista vittu, sä et oo mun isä!" Mimosa huusi ja löi niinsanotulle isälleen luurin korvaan.

Kännykkä lensi jonnekin Alexin makuuhuoneen seinään, kun rastapää itse kihisi raivosta ja valui seinää pitkin lattialle istumaan. Hän painoi kasvot polviinsa ja hukutti kädet hiuksiinsa, teki mieli mennä hakkaamaan tekoperhettä kalusteilla, rikkoa kaikki paikat ja huutaa niin että keuhkot halkeaisivat.

Alex oli juuri kävelemässä kahden kahvimukin kanssa kohti makuuhuonettaan, kun kuulikin Mimin räyhäävän jollekin. Hetken tuo kuunteli tai oikeastaan niin pitkään kunnes puhelu loppui. Kolahdus ja tuli hiljaista. Poika käveli ovelle ja avasi sen reippaasti, ottaen heti silmiensä kohteeksi kasvonsa polviin haudanneen tytön.
”Krhm.”, tuo äännähti ensimmäisenä ja otti pari askelta lähemmäs, laskien toisen kahvikupin rastapään eteen lattialle. Mitään muuta Alex ei sanonut tai kysellyt, vaan kääntyi kannoillaan ja lampsi takaisin keittiöön. Tuo joi kahviaan varovaisesti, yrittäen olla ärsyttämättä muutenkin jo verillä olevaa alahuultaan. Poika myös teki itselleen leivän ja painui sitten olohuoneen sohvalle katsomaan jotain myöhäisillan keskusteluohjelmaa.

”Mimi! Keittiössä on safkaa ja lisää kahvia jos haluut.”, tuo kuitenkin huusi ja vilkaisi hieman makuuhuoneen ovelle päin. Kaipa tyttö tulisi jos lisää kahvia haluaisi.. tai syömistä. Tai ehkä sähikäinen olisi nukahtanut? Tuskinpa. Alex hörppäsi punaisesta mukistaan kahvia ja irvisti hieman, sen polttaessa huulen auennutta kohtaa. Pitäisi varmaan siistiytyä.. tosin kyllä aamullakin kerkeäisi. Poika nappasi kaukosäätimen ja alkoi ”surffaamaan” kanavalta toiselle.

Mimosa tuhisi kiukustuneena itsekseen, ja kun kuuli oven aukeavan, tyttö nosti katseensa Alexiin. Hän arvosti suuresti sitä ettei toinen kysellyt mitään, hänen pitäisi rauhoittua ennen kuin puhuisi tai tekisi mitään muutakaan. Muuten hän varmaan huutaisi pienestäkin ja kävisi paiskomaan tavaroita, joka ei todellakaan ollut hyvä idea toisen asunnossa.
Tyttö otti kahvikupin lattialta, ja siemaili juomaa hiljaa istuen lattialla pienessä mytyssä. Sen juotuaan rastapää totesi olevansa jo tarpeeksi rauhoittunut, ja kuulikin samassa Alexin huudon. Hän kipitti tupakka-askin kera, hieman vihlovista kyljistään huolimatta keittiöön ja laski mukin tiskipöydälle ja meni sen jälkeen olohuoneeseen.

"Mulla on ihana "perhe". Oot onnekas kun sulla on oma asunto eikä tartte asua minkään Harryn ja Emilyn kaltaisten sekopäiden kanssa", Mimosa totesi ja selitti näin äskeisen huutamisen syyn. Hän meni istumaan sivuttain Alexin kanssa samalle sohvalle, nostaen jalat koukkuun eteensä, napittaen poikaa yhtä tiiviisti kuin oli tehnyt baarissakin. Ehkä hänellä oli huono tapa katsella ihmisiä hieman liian intensiivisesti, mutta ainakaan television anti ei kiinnostanut häntä lainkaan.
"Ootko sä aina asunu San Diegossa?" naisenalku kysyi vetäen rastat paksulle, sekalaiselle ponnarille korkealle päänsä päälle.

Alex seurasi sivusilmällään kun Mimi tuli istumaan myös sohvalle, mutta jatkoi samalla kanavien välistä surffausta. Tytön puhuessa tuo naurahti ja vilkaisi lattiaa, lopettaen hetkeksi surffauksen.
”Niin, mulla on tää asunto.”, poika totesi ja vilkaisi rastapäätä, siirtäen kuitenkin katseensa takaisin ruutuun. Tuolla oli asunto ja auto sekä työpaikka. Ei mitään sekopäitä huutamassa, ellei sitten mokomat haudasta ylös tietään kömpisi.
Sähikäisen seuraava kysymys sai taas pahiksiin kuuluvan huomion.
”En. Asuin kahdeksanvuotiaaksi saakka vanhempieni kanssa Fresnossa, kunnes muutimme tänne. Entä sinä?”, Alex kysäisi ja kohotti hieman kulmaansa.

Tuo kurottautui nappaamaan pöydältään kahvimukinsa ja siemaisi hieman sen sisältöä, sitten keskittyen ohjelmaan. Joku kliseinen poliisisarja se oli, mutta paremman puutteessa oli ihan katseltava.

# uuuuber lyhyttä D’:

Mimosa kuunteli Alexia tapittaen tuota yhä, mietiskellen hetken ennen kuin vastasi.
"No mä synnyin Pariisissa, ja kun mä olin kolme, me muutettii Monacoon ja asuttiin siellä kaks vuotta. Monacon jälkeen me muutettiin New Yorkiin kahdeksi vuodeksi, jonka jälkeen tultiin tänne San Diegoon. Sit äiti ja isä kuoli autokolarissa mun yhdeksäntenä syntymäpäivänä ja mä päädyin orpokodin kautta niille kahdelle", tyttö selosti olkiaan kohauttaen. Hän oli ennen vanhempiensa kuolemaa muuttanut tiuhaan, ja oli jokaisessa asumassaan kaupungissa asunut ainakin kolmessa eri talossa. Nyt hän oli kitunut kuusi vuotta adoptioperheensä luona, ja olisi kyllä mieluusti asunut yksin omassa asunnossaan.

"Niin että oon mä parissa paikkaa asunu ennen San Diegoa, tosin puolistakaan mä en muista mitään", rastapää naurahti pyöritellen tupakka-askia käsissään. Kohta voisi lähteä parvekkeelle tuhoamaan keuhkojaan...
"Kauanko sä oot asunu tässä?" Mimi kysyi ja heilautti hieman kättään tarkoittaen pojan asuntoa. Hän olisi varmaan hypännyt kattoon onnesta jos olisi päässyt asumaan omaan asuntoon, mutta niinsanotusti kotona asumisessa oli se hyvä puoli, että hän sai ruoan ja yösijan sun muut ilmaiseksi. Tosin ei hän kyllä kovinkaan usein viihtynyt kotonaan, ja yöt tuli vietettyä tähän tyyliin tuntemattomien ihmisten asunnoissa, ruokaa sai koulussa ja joskus hän myös tuhlasi rahojaan ruokaan kaupungilla jos ei pöllimällä onnistunut.

Alex kuunteli Mimiä ja varsinkin siirsi katseensa tuon kertoessaan menettäneensä vanhempansa yhdeksänvuotiaana autokolarissa. Hassua. Tuo itsehän oli menettänyt vanhempansa neljätoistavuotiaana.
”Adoptioperhe, kiva.”, poika totesi ja kohotti myös olkiaan. Ei tuo tiennyt, kun ei ollut koskaan sellaista saanut. Lastenkoti oli kuitenkin ollut sen verran ankea paikka, että adoptioperhekin kuulosti sen rinnalla ihan.. mukavalta vaihtoehdolta.
”Tässäkö? Ootas mietin. En kovin pitkään. Puolisen vuotta ehkä. Ennen sitä pummasin kaverin sohvalla kaksi vuotta ja sitä ennen olin noin kaksi vuotta lastenkodissa.”, tuo totesi ja virnisti, nousten sohvalta. Poika käveli parvekkeen ovelle ja avasi sen, sujahtaen ulkoilmaan. Ei menneisyys mikään kovin kipeä asia ollut, mutta tuntuihan se hieman suolan hieromiselta haavoihin. Menneiden tonkiminen oli muutenkin turhaa, kun niitä asioita ei enää pystynyt muuttamaan.

Alex nojautui parvekkeen kaidetta vasten ja vilkaisi olkansa yli Mimiä. Selässä vihlaisi hieman, muttei se enää niin kipeältä tuntunut. Tuo nuolaisi peukaloaan ja pyyhkäisi alahuulensa seutua, katsoen sitten uudelleen sormeaan. Sen päässä oli hieman verta – onneksi, ainakin haava oli siis tyrehtynyt. Poika käännähti nojaamaan aitaan selällään ja katsahti ikkunan läpi Mimiä.
”Alas tulla ja tarjoo sedälle sauhut.”, tuo huikkasi ja virnisti ilkikurisesti.

"Kaikkea muuta ku kiva, usko mua", Mimosa hymähti ja kuunteli sitten Alexia, ja kohotti hiukan kulmiaan kun tuo kertoi asuneensa lastenkodissa. Mikä syy olikaan, ei tyttö sitä kysynyt, ei hän sillä tiedolla mitään tekisi ainakaan tässä vaiheessa.
Tyttö nousi ylös sohvalta ja ynähti hiljaa, sillä oli varmaan tehnyt liian nopean liikkeen sillä kylkeä vihlaisi kovasti. Itsekseen muristen Mimi kipitti parvekkeelle pitäen toista kättä kyljellään. Häntä harmitti kovasti että oli itse saanut niin kovasti selkäänsä, ja ei ollut kerennyt koskeakaan eksäänsä. Noh, asia tulisi muuttumaan kunhan hän pääsisi eroon näistä mustelmista ja kivuista.

"Vai oikein setä", rastapää sanoi huvittuneesti, pyöritellen kahta savuketta sormiensa välissä.
"Eikös olis sedän vuoro tarjota", hän sanoi ilkikurisesti, pää kallellaan ja sytytti toisen syöpäkääryleen, puhaltaen hiljaa savut Alexin kasvoille, nojaillen kaidetta vasten.
Sitten tyttö kääntyi katselemaan maisemia, ojentaen kuitenkin toisen savukkeen mustan Coltin kera Alexille.
"Sä oot mulle kaks tupakkaa auki", Mimosa virnisti vilkaisten poikaa. Toki hänelle voisi maksaa muutenkin kuin palauttamalla ne kaksi tupakkaa...

"Mitä sä muuten oikein teet sillä peitolla ja tyynyllä siinä sohvalla?" Mimi kysyi toinen kulma kohotettuna. Jos Alex sanoisi että aikoisi herrasmiesmäisesti nukkua sohvalla ja tarjota sängyn hänelle, tyttö varmaan pyörtyisi. Tai useimmiten mieshenkilöt eivät olleet kovin mielellään nukkumassa sohvalla, etenkin jos oli mahdollisuus päästä nuoren naisen viereen yöksi... Ja olisihan se nyt harmillista jos Mimosan suunnitelmat yöstä jonkun komean nuorukaisen vieressä menisivät mönkään.

”Ei olisi, vieraat tarjoavat.”, Alex virnisti ja siristi hieman silmiään. Tuo ei välittänyt naamalleen tulevista sauhuista, vaikka kädellään huitaisikin ilmaa. Keuhkoista viis, mutta kyllä silmistä piti huolta pitää. Poika otti tupakan vastaan ja sytytti sen, palauttaen sytkärin sitten takaisin tytölle. Tuo käännähti nojailemaan aitaan uudelleen rintakehällään ja puoliksi käsillään, imaisten suupieleensä asettamaansa tupakkaa.
”Ja ne tupakat saat myöhemmin.”, Alex virnisti ja iski silmäänsä, samalla napaten tupakan sormiensa väliin ja puhaltaen savut toisen kasvoille. Samalla mitalla takaisin – tietysti. Tuo käänsi katseensa kaupunkiin, joka avautui kauniisti parvekkeelta katseltuna. Asfaltti- ja valoviidakolta se näytti, autoja ajoi kokoajan ja ihmisiä käveli. Mainoskyltit vilkkuivat ja jossain vingahteli ambulanssin kimeä sireeni. Poika hymähti itsekseen ja napautti tupakan palaneen osan pois, imaisten siitä heti kunnon sauhut perään. Savut palasivat ilmaan nenän kautta puhallettuina.

Mimin kysymys sai taas tuon huomion ja kulmat hieman kohoten pahis vilkaisi ikkunansa läpi olohuoneeseen.
”Koska oikeasti pelkään naisia.”, Alex virnisti ilkikurisesti ja naurahti perään, imaisten taas tässä välissä tupakkaansa. Savut puhallettiin ilmaan ja syöpäkääryle palasi suupielestä sormiin.
”No ei, minulla on aamuvuoro ja tiikeri sängyssä varmaan hidastaisi ylösnousuani melkoisesti. Tajuathan sähikäinen?”, tuo selitti ja virnisti taas, napauttaen tupakkaansa taas ja pyöritellen sitä sormissaan.
”Niin ja aamulla sinun on lähdettävä, en halua että kenties suutuspäissäsi tuhoat kämppäni tai varastat ruokani. Naiset ovat petollisia, tiedä se.”, pahis jatkoi pientä naljailuaan ja kohotti kulmiaan, imaisten pitkästi tupakkaansa. Hetken päästä tuo kallisti päätään taaksepäin ja puhalsi ilmaan savurinkejä. Lyhyeksi käyneestä tupakasta poika sai iloa vain kahden uuden imaisun jälkeen, jonka jälkeen tuo tumppasi sen kaiteeseensa ja viskasi sitten alas parvekkeelta.
Rastapäätä katsahtaen Alex virnisti ja katsahti sitten sisälle päin.
”Haluat sä jotain juomista tai syömistä, ennen kuin menet ottaa kauneusunia?”, tuo kysyi ja kohotti hieman kulmaansa. Pahis käveli ovelle ja käännähti vielä.
”Voit vapaasti tutkia jääkaappia, jos löytäisit jotain. Sano jos löydät luurankoja, kadotin yhden viime viikolla.”, tuo virnisti ja käveli sitten olohuoneen läpi makuuhuoneeseen. Hetken päästä Alex käveli pyyhe lantiollaan kylpyhuoneeseen.

Tuo vetäisi suihkuverhon syrjään ja käänsi suihkun päälle, säätäen veden sopivan lämpöiseksi. Poika viskasi pyyhkeensä läheiselle penkille ja loikkasi seisomaan kylpyammeeseen, johon oli yhdistetty myös suihku. Tuo vetäisi suihkuverhon takaisin näköesteeksi ja alkoi ensimmäisenä puhdistaa kasvojaan kuivuneesta verestä. Alex otti raikkaalta tuoksuvan shampoonsa ja ruiskutti sitä käsiinsä, sitten hieroen tököttiä hiuksiinsa. Hetken päästä hiukset olivat vain vaahdossa ja vaahtoa valui myös alas pojan niskaa sekä selkää, kasvojen sivuja ja leuan kautta rintakehälle saakka. Hiljaa hyräillen poika jatkoi peseytymistään.

"Niin varmaan, ja tuo pitäs uskoa", Mimosa naureskeli kun kuuli saavansa tupakat myöhemmin. Luultavasti hän itsekin unohtaisi koko jutun, mutta pitihän sitä nyt vähän kiusoitella toista. Tyttö veti kasvoilleen surkean koiranpentuilmeen kun Alex puhalsi savut kostona hänen kasvoilleen.
"Ei saa kiusata", tyttö sanoi murheellisesti, mutta väläytti sitten virneen kasvoilleen.
"Jaaha, mistä kohtaa mä muka tiikeri olen, saatika mikään sähikäinen?" Mimi kysyi, ja hetken päästä kasvoille tuli viekas ilme ja eripariset silmät tuikkivat.
"Tai itseasiassa kyllä mussa taitaa aika paljon tiikeriä ollakin", hän sanoi iskien silmää pojalle. Toki, häntä oli itseasiassa joskus ennenkin sanottu tiikeriksi, ainakin makuuhuoneen puolella... Ajatus sai tytön virnuilemaan.

"Ensinnäkin, ite sä sitä ruokaas mulle tyrkytät koko ajan", rokkari muistutti nauraen, karistaen tuhkia tupakastaan ja kiskoi sitten nikotiinia keuhkoihinsa.
"Ja toiseks, väitätkö sä jollain tapaa että mä oon jotenkin helposti suuttuva?" Mimosa sanoi viattomasti, asiahan ei tietenkään pitänyt paikkaansa koska hänhän ei suuttunut koskaan!
"No mut joo, jos sä tarjoat mulle kyydin kotiin", tyttö sanoi hymyillen, koska hän oli varaton ja ei jaksanut liftata tai kävellä kotiinsa, hän todella tarvitsisi kyydin kotiin. Mimi tumppasi tupakkansa ja heitti sen alas parvekkeelta, seuraten kuinka se tippui ilman halki maahan.
"Mä katon jos mun tekee mieli jotain, enköhän mä löydä sitten", rastapää hymyili ja jäi itse parvekkeelle, nojailemaan kaiteeseen kun Alex hävisi jonnekin, tosin hetken päästä kuultuaan suihkun kohinan, hän tajusi mihin poika oli mennyt. Pervo virne kipusi neidon huulille, sillä hänelle tuli ensimmäisenä mieleen mennä seuraksi, ja toiseksi mennä vakoilemaan, mutta sitten hän ajatteli että ehkei se olisi kovinkaan hyvä ajatus. Ehkä...

Alex alkoi huuhdella hiuksiaan ja pesi niitä kahdella kädellä, varmistaen että kaikki saippua lähtisi. Sen jälkeen tuo huuhteli naamansa ja rintakehänsä, sen jälkeen muun kroppansa. Peseytymisen jälkeen poika sammutti suihkun ja avasi suihkuverhon, hypähtäen ammeen reunan yli. Tuo nappasi pyyhkeensä ja ensimmäisenä kuivasi hieman hiuksiaan ja kasvojaan. Sitten taas muu kroppa käytiin läpi ja lopulta pyyhe jäi kriittisten alueiden peitoksi lantiolle. Alex käveli peilikaapin luo ja katseli kasvojaan, irvistäen hieman huomatessaan vasemman silmän olevan kevyesti mustana. Alahuulen halkio näytti myös ilkeältä. Tuo avasi peilikaapin ja otti jotain desinfiointiainetta, kaataen sitä suoraan huulelle.
”Ai helvetti!”, Alex älähti ja pudotti desinfiointipurkin lavuaariin sen sisällön alkaessa valuessa viemäriin. Huulta kirveli ja poltteli vielä enemmän, mutta poika pelasti ensin purkin ja kieritti sen korkin kiinni. Purkin tuo heitti peilikaappiin ja sitten varovasti kokeili sormellaan alahuultaan. Pelkkä kosketuskin kirpaisi ikävästi, muttei ainakaan mikään bakteeri pääsisi iskemään. Alex nappasi hieman vessapaperia ja pyyhkäisi ylimääräiset desinfiointiaineet leualtaan ja suunsa ympäristöltä. Kyseinen litku maistui kammottavalta, mutta tuskin sitä oli suunnitellut nieltäväksi. Poika katsoi vielä kylkeään, jossa olevat suuret mustelmat olivat melko tummia, mutteivät onneksi enää niin arkoja. Kipeitä tietysti, mutta kestivät kosketuksen. Tuo suihkutti vielä deodoranttia kainaloihinsa ja hymyili viattomasti peilikuvalleen, ennen kuin käveli ulos kylpyhuoneesta.

Alex meni taas ensimmäisenä makuuhuoneeseen ja kun oli varmistanut, ettei Mimi ollut siellä tuon heitti pyyhkeensä lattialle. Poika penkoi kaappia ja veti päälleen tavalliset mustat bokserit sekä mustan tanktopin. Pukeuduttuaan tuo käveli parvekkeelle ja viskasi pyyhkeen kuivumaan siellä olevalle pyykkinarulle. Alex käveli takaisin olohuoneeseen ja suoraan keittiöön. Poika avasi jääkaappinsa ja otti sieltä jääkylmän oluen, avaten sen samalla. Tuo nosti pullon huulilleen ja otti pari pitkää ja nautinnollista kulausta. Olut, varsinkin kylmä maistui upealta suihkun jälkeen. Alex istahti baarijakkaralle ja nojautui tiskipöytään, hörpäten uudelleen oluttaan.
”Mimi tules nyt pitämään seuraa.”, tuo huikkasi rastapäälle, joka ainakin pyyhkeen viennin aikana oli vielä parvekkeella.

Mimosa ihaili jonkun aikaa San Diegon iltahämärää, tosin kaupungin valot loistivat kirkkaina ja kirjavina. Hänelle tuli taas hirvittävä kaipuu lähteä tuonne katujen vilskeeseen joka ei koskaan sammunut, viettämään koko yö juhlien, tanssien ja vetäen ties mitä humalluttavia aineita. Hänelle tuli usein yhtäkkiä tunne lähteä kaupunkiin, Mimi saattoi vaikka herätä keskellä yötä ja lähteä äkkinäisen mielijohteen takia bilettämään. Mutta nyt se ei onnistuisi, niin muistuttivat jomottavat kyljet ja vatsa jotka säväyttivät häneen kivunpistoksia liian nopeiden liikkeiden takia. Tässä kunnossa tanssiminen olisi itsemurha, nyt oli yksinkertaisesti pidettävä suhteellisen rauhallinen ilta.

Sillä välin kun Alex viipyi suihkussa, Mimi kierteli toisen asunnossa hiukan levottomana, sillä kun nyt ajatus juhlimaan lähtemisestä oli istutettu hänen päähänsä, hän ei muuta ajatellutkaan; suunnitelmia miten hän menisi, minne hän menisi, mitä joisi ja mitä muuta tekisi.
Rastapää selaili jonkun aikaa televisiota, surffaili kanavalta kanavalle mutta ei jaksanut keskittyä mihinkään. Mimi huokaisi syvään ja jätti jonkun kanavan päälle, tajuamatta edes mitä sieltä tuli. Sitten hän kuitenkin sammutti television, käväisi keittiössä ja teki itselleen voileivän syöden sen pikaisesti. Silloin hän kuuli huudahduksen kylpyhuoneesta, nostaen kulmiaan, kuunnellen vielä jonkun aikaa että oliko siellä joku hätänä.

Tyttö joi vielä lasin vettä, kipittäen sitten takaisin parvekkeelle tupakalle, tuijotellen kaupunkiin kaipaavasti. No, aina yksin ollessaan hänelle tuli tällainen olo, joten, kunhan Alex tulisi suihkusta hän pääsisi eroon tästä tunteesta. Hän ei itseasiassa edes huomannut Alexin käväisevän parvekkeella, niin uppoutunut ajatuksiinsa ja maisemiin hän oli. Kun hän sitten kuuli pojan äänen, Mimosa värähti hiukan ja palasi takaisin maan pinnalle, tumppasi tupakkansa ja näpäytti sen jonnekin alas parvekkeelta.
Mimosa tassutteli Alexin äänen suuntaan, huomaten toisella oluen jollaisen kävi itsekin hakemassa lupia kyselemättä. Ensimmäinen siemaus kylmää olutta oli aina yhtä ihana.
"Mitä ihmettä sä oikein huusit siellä suihkussa?" Mimi kysyi ja yritti pitää kasvot vakavina, mutta ajatukset pakottivat hänelle hetkeksi kaksimielisen virneen jota hän yritti huonosti piilottaa.

”Et varmaan uskoisi, jos sanoisin että pyyhin huuleni desinfiointiaineella ja se kirveli inhottavasti?”, Alex kysäisi ja kohotti kulmaansa. Perään tuo virnisti huvittuneesti ja hörppäsi kaljaansa. Pienen hiljaisuuden jälkeen poika vilkaisi rastapäätä.
”Sisällä istuminen on aika tylsää, eikö totta?”, tuo kysäisi tai paremminkin totesi. Tosin vielähän voisi lähteä liitämään jonnekin lähiseudulle tai vaikka muuten vain ulos.
Alex hörppäsi vielä kaljaansa ennen kuin katosi makuuhuoneeseensa. Tuo palasi sieltä yllään tavalliset, suuritaskuiset farkut ja musta, pitkä kangastakki. Poika meni ulko-ovelleen ja paukutti sitä nyrkillään.
”Mimii, lähdetään käymään ulkona ennen kuin sammaloidut siihen penkkiin!”, tuo huusi kuin viisivuotias kakara äidilleen ja nappasi avaimensa sekä kännykänsä ja lompakkonsa vielä eteisen pöydältä. Sen jälkeen Alex katosi rappukäytävään. Kylkiin ja selkään jomotti vielä hieman, mutta ulkona olisi silti enemmän tekemistä.

Päästyään rappuset alas poika suuntasi kerrostalon ”pihalla” oleville keinuille ja kävi istumaan toiseen. Alex alkoi ottaa vauhtia ja pian keinuikin eestaas. Keinuminen oli ollut yksi ”pikku-Alexin” lempiasioista. Se vauhti ja tuuli ja kaikki. Virnistäen poika alkoi ottamaan lisää vauhtia, ketjujen kirskuessa.

"Voi sua pientä, miten paljon sä sitä desinfiointiainetta siihen oikein hölväsit? Tai ei sen nyt kamalasti pitäs kirvellä, siis että huutamaan pitäs alkaa", Mimosa naurahti.
"Tai sitten sulla on vaan alhainen kivunsietokyky, toisin ku mulla", tyttö sanoi silmää iskien. No, jos oli yhtä monta tatuointia ja lävistystä kuin Mimosalla, olisi aika ihmeellistä jos olisi alhainen kivunsietokyky.
Kun Alex sanoi sisällä istumisesta, Mimin silmät laajenivat. Lukiko toinen hänen ajatuksiaan siitä ulosmenemisestä ja bilettämisestä sun muusta?!
"Hei me taidetaan oikeesti ollakin sielunkumppaneita, tai ainakin sä luet hyvin mun ajatuksia", tyttö sanoi virnistäen, juoden oluttaan.

Mimosa seurasi kun Alex meni ilmeisesti makuuhuoneeseensa, ja seuraavaksi hän kuuli toisen äänen ovelta. Tyttö nauroi ja meni paljon pirteämpänä olutpullo kädessään eteiseen, veti korkokengät jalkoihinsa kopisteli raput alas. Pihalle päästyään Alex oli jo keinumassa kovaa vauhtia, saaden rastapään nauramaan.
"Aijaa, oisit vaan myöntäny et sä halusit tulla pelkästään keinumaan tänne", rokkari hihitti, nousten seisomaan Alexin viereiseen keinuun ja kiipeili siitä tankoon jossa keinujen ketjut roikkuivat. Hän rakasti korkealle kiipeämistä, ja muunmuassa parkourin harrastaminen oli helpottanut huomattavasti kiipeilyä. Ja muut urheilulajit joita hän harrasti, olivat kehittäneet pienikokoisen tytön lihakset vahvoiksi.
"Tuli siitä alhasesta kipukynnyksestä mieleen, onko sulla yhtään tatuointeja tai lävistyksiä?", Mimi kysyi hörpäten oluttaan ja istuksien kyseisellä tangolla joka kyllä heilui jonkun verran kun Alex kiikkui edestakaisin.

”No en mä nyt suoraan voinut sanoa.”, Alex naljaili ja potkaisi maasta lisää vauhtia, seuraten samalla Mimin kipuamista kiikkutankoon.
”Apina.”, tuo virnisti ja hiljensi hieman vauhtiaan keinussa, pitäen sen ketjuja käsivarsiensa taipeissa. Poika kumartui eteenpäin ja sylkäisi maahan ennen kuin jatkoi tavallisesti vauhdin ottoa. Ketjujen kirskunta ja tangosta kuuluva ajoittainen ”pauke” olivat ainakin hetken ajan ainoita äänitehosteita. Sitten rastapää puhuikin.
”Mulla ei edelleenkään ole alhainen kipukynnys, sitä tököttiä meni huulelle varmasti puoli pullolista!”, Alex muistutti ja vilkaisi jonnekin ylöspäin, tavoittaen katseellaan ainakin tytön jalat.
”Ja, ei en omista minkäänlaisia tatuointeja tai lävistyksiä. Joskus toisessa korvassa oli korvakoru.”, tuo totesi ja pyöräytti hennosti silmiään. Mimiltä ei edes tarvinnut kysyä, oliko tuolla tatuointeja tai lävistyksiä sillä hetihän näki, että tuolla oli.

”Mutta.. minulla on muutama arpi. Muuten olen ihan täydellinen.”, poika lisäsi ja virnisti ilkikurisesti. Tuo pysäytti vauhtinsa ja valutti takkiaan vasemmalta puolelta niin, että se paljasti vasemman olkapään. Alex sipaisi olkapäässä olevaa kolmea, koko olkapään melkein halkaisevaa arpea. Yksi syy miksi tuo ei pitänyt ollenkaan polkupyöristä. Poika vetäisi takin uudelleen kunnolla päällensä ja alkoi ottamaan uudelleen vauhtia.

"En mä mikään apina ole, kunhan tykkään kiivetä korkealle. Ja asialla ei oo mitään tekemistä mun pituuden kanssa", Mimosa sanoi virnistäen.
"Harmi kun mä en voi pelleillä muuten oikeestaan, koska saattas vähän sattua jos mä kävisin loikkimaan pitkin seiniä", tyttö sanoi murheellisella äänellä, parkour oli yksinkertaisesti niin kivaa että huh huh. Se riemun tunne joka heräsi aina kun sai loikkia pitkin ja poikin korkeallakin, oli uskomaton.
Kun Alex sanoi desinfiointiainetta menneen ainakin puoli pullollista, rypisti Mimi otsaansa. Yleensä jos laittoi desinfiointiainetta pumpulityynyyn tai vastaavaan, ei sitä nyt siihen kamalasti mennyt.
"Miten sä siinä oikein onnistuit?", tyttö kysyi pystymättä kuvittelemaan miten poika oli taiteillut naamaansa puoli purkkia desinfiointiainetta.

"Mä en varmaan osais olla jos mulla ei olis yhtään lävistystä tai tatuointia", Mimosa sanoi kauhistuneen kuuloisena, pelkkä ajatus siitä että hänellä ei olisi mitään koristeita vartalossaan, sai aikaan kylmiä väreitä. Ikään kuin olisi alaston, melkein sama asia.
"Haluaisitko sä tatuoinnin tai lävistyksen?" rastapää sanoi ovelan kuuloisesti ja alkoi laskeutumaan alas keinutangon päältä, roikkuen hetken tangossa ja sitten tiputtautui alas. Hän kävi nätisti istumaan Alexin viereiseen keinuun, tutkaillen toisen arpia uteliaasti katseellaan.
"Mitäs sä oikein oot tehny et oot saanu noin nätit jäljet ittees?" Mimosa kysyi.
"Mä olenkin täydellinen kun mulla on 31 lävistystä ja tatuointeja mä en edes oo laskenut", rokkari sanoi virnistäen. Hänelle oli yhtäkkiä tullut energiaa aivan ihmeellisen paljon, ja hän halusi tietää lisää Alexista.
"Harrastatko sä mitään muuta ku kapakkatappeluita ja pikkuneitien kuskaamista kotiis?"

”Kaadoin sitä suoraan purkista huulelle?”, Alex virnisti ja näytti viattomalta. Tietystihän pumpulitupolla olisi tehnyt saman vain siistimmin ja pienemmällä määrällä desinfiointiainetta, mutta se olikin jo sitten neitien hommaa.
”Ja.. ehkä joskus jonkun tatuoinnin, mutta lävistykset eivät taida olla mun juttu. Ei sen takia, että pelkäisin kipua vaan olen ehkä kasvanut niistä korvarenkaista ja kielipalloista yli. Toisille ne käyvät, toisille ei. Mulle ne eivät käy.”, tuo totesi ja kohotti olkiaan, potkaisten samalla lisää vauhtia.
”Nätit jäljet tosiaankin.. lensin joskus nuorempana pyörän ohjaustangon yli.”, poika naurahti ja nojautui eteenpäin keinun kiitäessä ylemmäs ja ylemmäs kokoajan kovenevalla vauhdilla.
Kuullessaan kolmestakymmenestäyhdestä lävistyksestä oli lähellä, ettei pahiksiin kuuluva pudonnut kiikustaan. Tuo horjahti ja jarrutti sitten iskemällä jalkansa maahan.
”31 lävistystä? Vau. Tosin sä kuulutkin niihin, joille ne käyvät.”, Alex iski silmäänsä katsoessaan Mimin suuntaan. Tuo potki taas hieman vauhtia ja naurahti kuullessaan sähikäisen kysymyksen.

”Hm.. Autojen korjaamista, sarjakuvia.. Yleistä ajantuhlausta? Eli siis en oikeastaan.”, poika virnisti.
”Entäpä sinä? Siis ex-poikaystävien hakkaamisen ja kiipeilyn lisäksi?”, tuo kohotti kulmaansa ja katsahti taas Mimiin päin.

Desinfiointiaineen kaataminen suoraan purkista huulelle. Mimosa tuijotti Alexia hetken, ja repesi sitten nauruun.
"Voi sua, ei se sit ihmekkään oo jos kirveli! Eiks sulle oo opetettu et sitä laitetaan eka pumpulituppoon tai vastaavaan ja sillä sit pyyhitään? Huomattavasti vähemmän sattuu, ihan näin vinkkinä", tyttö sanoi repeillen, miesolennot olivat sitten kummia tapauksia välillä. Okei, pakko myöntää että hänkin oli joskus tehnyt saman mutta haava oli ollut varmaan kymmenen senttiä pitkä ja sääressä. Siihen desinfiointiaineen kaataminen oli tuntunut fiksulta, mutta sen jälkeinen helvetinmoinen kirvely muistutti tyttöä yhä edelleen että ensin pumpulia ja sillä pyyhittiin.

"Minkälaisen tatuoinnin sä ottaisit, jos joskus ottasit?" Mimi kysyi uteliaana. Hän nimittäin itse omisti lävistys- ja tatuointivehkeet, ja oli oppinut tatuoimisen eräässä alan liikkeessä jossa oli työskennellyt. Ja hän myös tunsi alan ihmisiä ja oli saanut oppeja heiltäkin.
Rastapää katsahti kulmat koholla Alexia kun toinen näytti hämmästyvän suuresti hänen lävistystensä määrää. Noh, kieltämättä hän oli aika ylpeä niistä, ja aikoi varmaankin lävistää itseään useammankin kerran vielä. Muunmuassa nenälävistys ja kolmas huuleen olisivat mukavia.
"Kiitos kaunis. Mä tykkään lävistyksistä. Mut iso osa niistä on sellasissa kohdissa et ei muut niitä näe hirveen usein. Siis mun smileyn, huulikorut ja kielikorun varmaan näkee mut muut on piilossa", Mimosa sanoi virnistäen, juuri sen takia useimmat hämmästyivätkin hänen lävistystensä määrästä.

Alexin mainitessa eksien hakkaamisen ja kiipeilyn, rastapää virnisti. Noh, eksien hakkaamisen pystyi oikeastaan laskea harrastukseksi, hän teki sitä aika usein.
"Öö... Mä harrastan parkouria, kitaran ja basson soittoa, karatea, taidoa, krav magaa, laulamista, spreijaamista ja autojen sekä moottoripyörien tuunaamista ja korjaamista. Eksien hakkaamisen lisäks siis. Ja jos yleinen riehuminen ja paikkojen tuhoaminen lasketaan harrastukseks niin sitten niitäkin", Mimosa luetteli ja virnisti toiselle. Kieltämättä hänellä oli useita harrastuksia, mutta virallisesti hän kävi viikoittain vain karaten, taidon ja krav magan tunneilla.
"Ai niin ja mä myös nyrkkeilen ja harrastan kickboxingia joskus", neito muisti lisäten nekin pitkähköön listaansa. Kamppailulajit ja myös tavallinen treenaus sekä pallopelit olivat hänen mieleensä, hän rakasti liikkumista ja etenkin kamppailulajeissa hän sai purettua negatiivista energiaansa.

"Eli siinä syy miks mä sain sen yhen paskapään kimppuuni, ku satuin hakkaamaan sen kolme kertaa enemmän tohjoks kun se tänään mut, ja se ei tykänny. Kai kävi egolle kun mä oon parempi tappelemaan kun se", naisenalku sanoi virnistäen vahingoniloisesti. Monetkaan hänen eksistään eivät olleet pitäneet siitä kun hän tiesi enemmän moottorikulkuneuvoista ja osasi tapella paremmin ja oli muutenkin hyvin poikamainen.
"Tai sit se oli vaan kateellinen mun vatsalihaksista", rastapää nauroi, välillä oli huvittavaa kun oli muka-niin-urheilullisia poikia, mutta silti Mimosa oli noita paljon nopeampi ja parempi. Tai ehkä hän vain oli niin aggressiivinen ja ylpeä, että yritti välttää häviämistä kaikin voimin.

Alex hiljensi taas vauhtiaan ja näytti loukkaantuneelta.
”Neidit tekevät niin.”, tuo sanoi sitten. Mimin alkaessa luetella harrastuksiaan poika alkoi taas kiikkua kovempaa ja kovempaa. Ketjut kirskahtelivat vaarallisesti, mutta poika ei näyttänyt välittävän siitä vaan otti vain enemmän vauhtia. Samaan aikaan kun tyttö mainitsi jotain vatsalihaksistaan, ketjut antoivat periksi. Tai ainakin toinen niistä. Se katkesi ylhäältä ja samalla sekunnilla Alex makasikin jo maassa. Tuolla kesti hetken tajuta tilanne, mutta herätys tuli viimeistään silloin kun katkennut ketjukin tuli niskaan. Poika kiroili nopean tahtiin, niin ettei siitä meinannut saada ollenkaan selvää. Tuon hermosto myös rekisteröi kipua selässä, takaraivossa ja varsinkin takapuolen alueella. Äristen Alex pääsi jopa pystyyn ja iski mojovan potkun kiikkulautaan, peruuttaen sitten. Tuo irvisti ja toi kätensä takalistonsa alueelle ja tunsi selvät reiät farkuissa.
”Voi.. (lisää tähän epämääräistä kiroilua)! Mun perse. Helvetin kiikku.”, poika käveli hetken rinkiä ympäriinsä, kunnes saattoi tuoda kädet sivuilleen.

Alex peruutti hieman ja kävi varovasti istumaan mattotelineelle, vetäen kätensä puuskaan.
”Niin.. ennen tota kirottua kiikkua, kerroit että harrastat moottoripyörien ja autojen tuunaamista. Se on.. oikein hyvä harrastus.”, tuo totesi ja näytti hieman irvistäen peukaloaan, nostaen samalla jalkansakin telineelle. Nyt selän, kylkien ja huulen lisäksi sattui perseeseen. Loistavaa, siis paremminkin upeaa! Alex pyöräytti silmiään ja katseli ympärilleen. Nyt kelpaisivat hermosauhut.

Puhuessaan Mimosa seuraili kuinka Alex kiikkui yhä kovempaa ja kovempaa, ja eikä aikaakaan kun toinen rysähti alas. Tyttö katsahti hiukan säikähtäneesti toista, mutta kun oli todennut että toinen oli vielä elossa, hän ei voinut olla piilottamatta pientä virnistystään.
"Sattuko sua?", hän kysyi nauravaisella äänellä, koittaen pitää itsensä pokkana. Ei olisi kilttiä nauraa toiselle, nimittäin jos hänelle itselleen olisi käynyt samoin ja Alex olisi nauranut... Mimi olisi loukkaantunut verisesti, no, ainakin aluksi.
"Pitääkö tulla puhaltamaan?", rastapää sanoi ilkikurisesti, huolestumatta sen enempää toisesta kun tuo oli kuitenkin noussut ylös ja vaikutti varsin eloisalta kiroillessaan siinä ja potkiessaan kiikkua.

"Ei se sen kiikun vika ole, nää on tarkotettu lapsille eikä millekään lihaksikkaille jättiläisille niinku sä", Mimosa sanoi tyytyväisenä siihen että oli pienikokoinen, nimittäin ei hänellä ollut mitään huolta keinun rysähtämisestä. Sitten hän heitti pojalle tupakka-askinsa jonka sisällä oli myös musta Colt jota tuo oli aikaisemminkin käyttänyt.
"Sä oot sen näkönen että tarviit savut. Ja joo, moottorikulkuvälineet on rakkaus", rokkari sanoi virnistäen. Autot ja moottoripyörät olivat olleet lähellä hänen sydäntään jo pienestä pitäen, ja poikaporukassa pyöriminen oli vain vahvistanut sitä. Sellaisessa joukossa hän oli myös oppinut niiden korjaamisen ja tuunauksenkin.

"Menikös housut rikki?"

”Arvaa.”, Alex sähähti kissamaisesti ja saattoi juuri kuulostaa äärimmäisen raivopäiseltä tai muuten vain bitchmäiseltä naiselta. Tuo siristi hieman silmiään rastapään virnuilulle.
”Mutta puhaltamaan saa tulla.. eniten sattuu.. tähän.”, poika lisäsi ja osoitti huuliaan, virnistäen perään.
”Ja en mä jättiläinen ole, sä olet vain pikku Sähikäinen.”, tuo virnisti ja nappasi hyvällä kopilla tytön heittämän askin ja sytkärin.
”Sä luit taas mun ajatukset, soulmate.”, Alex naurahti ja nappasi yhden tupakan sekä sytytti sen. Tuo viskaisi Mimin tupakka-askin ja Coltin takaisin, imaisten sitten kunnolla syöpäkäärylettään. Poika äännähti tyytyväisesti ja puhalsi savut korkeaan ilmaan, imaisten heti perään uudelleen tupakkaansa. Hermosauhut rauhoittivat mieltä kummasti.
”Mutta mä en ole sulle velkaa kolmea tupakkaa, sä tarjosit tän vimesen.”, tuo sanoi silmäänsä iskien ja heilautti kättään, joiden etusormen ja keskisormen välissä piti toisen tarjoamaa syöpäkäärylettä.
Alex loikkasi ja kääntyi selkä Mimiä päin. Tuo veti hieman housujaan ylemmäs ja niin paljastui noin viisi peukalonpään kokoista reikää ja varsin tusina pienempää.
”Meni.”, poika inisi kääntyessään ja napautti tupakastaan palaneen osan, asettaen sen suupieleensä.

Alex käveli Mimin luo ja ovelasti peruutti selkä edellä tyttöä päin, että sai napattua tuon reppuselkään.
”Pidä kiinni, määränpäänä mystinen Taikalinna.”, poika virnisti ilkikurisesti ja lähti kävelemään oman rappunsa ovea. Tuo sai tuikattua oven väliin jalkansa ja poltteli siinä nopeasti tupakkansa loppuun, viskaten sen sitten maahan ja polkien jalallaan. Sen jälkeen Alex lähti uskollisena ”ratsuna” kävelemään portaita ylemmäs ja sekin onnistui paremmin kuin viime kerralla. Viides kerros tuli melko nopeasti ja pian poika olikin omassa eteisessään. Tuon ei tarvinnut potkia kenkiä jaloistaan, sillä oli ulos lähtenytkin sukkasillaan. Alex tiputti Mimin selästään ja virnuillen tökki tuon kohti sohvaansa. Kolmenistuttavan sohvan kohdalla poika tönäisi rastapäätä sen verran, että mokoma likka kaatuisi selälleen sohvalle.
”Hups.”, tuo irvisti ja jätti Mimin siihen, itse kävellessä takaisin eteiseen.

Alex riisui takkinsa ja käveli nyt sohvan vierelle.
"Voi sua ku väsyttää tolleen.", tuo virnuili tytölle ja taputti tuon päätä.
"Nuku sitten.", poika virnisti leveämmin perään ja käveli keittiöön, josta haki kaljansa. Tuo hypähti kahdenistuttavalle sohvalle ja valtasi sen kokonaan käymällä makuulleen. Alex napautti kaukosäädintä ja alkoi seurata televisiosta pyörivää ohjelmaa.

# hiihihi. >8'D sori hitit♥ voin muokata jos häiritsee hirveästi.

Mimosa vain virnisti Alexille kun toinen sähähti hänelle kuin kissa, ja virne vain leveni kun toinen sanoi minne sai tulla puhaltamaan.
"Suahan hassuihin paikkoihin sattuu, eiks se ollu perse mikä sai tossa kolhuja", tyttö sanoi viattomasti.
"Ja kyllä sä oot jättiläinen, mitä sä oot öö jotain päälle 180 senttiä pitkä? Mä oon kokonaiset 148 senttiä, eli muhun verrattuna sä oot jättiläinen", tyttö perusteli, okei ehkä hän oli vain jäänyt sintiksi. Mutta ei sitä toiselle kerrottaisi, hän ei ollut lyhyt vaan kaikki muut olivat pitkiä. Jep.
"Ja mikä juttu toi sähikäinen oikein on?" Mimi nauroi, kaikkea sitä keksittiin, pikkuneideistä sähikäisiin.

Likka nappasi takaisin lentävän askinsa Colteineen yhdellä kädellä, ja toisessa oli kaljapullo jonka hän joi saman tien tyhjäksi. Hän pisti itsekin tupakaksi, laskien pullon keinun viereen ja kiskoi sitten valkoisia reisipituisia sukkiaan ylemmäs.
"Okei, sovitaan niin sitten, sä oot vaan kaks auki", rastapää hymähti, kiskoen nikotiinia nautiskellen. Hän varisti tuhkia maahan, keinuen hiljakseen edestakaisin.
Alexin näyttäessä rikkinäisiä housujaan, tyttö katsoi toista säälivästi.
"Aaw, voi sua raukkaa, mut noi on nyt kato vintage-tyyliset", Mimosa lohdutti virnistäen, mutta katsoi sitten toista hämillään kulmat koholla kun tuo peruutti hänen luokseen.

"Mitä s-", rokkari aloitti mutta yhtäkkiä huomasi olevansa Alexin reppuselässä. Hän kietoi automaattisesti kätensä pojan kaulaan ettei tippuisi.
"Ööm, selvä, Taikalinnaan siis oi uljas ratsuni", Mimi nauroi puhaltaen kiusoitellen pojan korvaan. Häntä itseään se ainakin kutitti, tiedä toisesta. Hän itse poltteli nopeasti tupakkansa, tumpaten sen äkkiä seinään kun poika pysähtyi lopettelemaan omaansa. Hän heitti tumpin pois kun Alex lähti sisälle.
"Oi ihanaa mun ei tartte kiivetä noita rappuja, viime kerralla mä meinasin kuolla niihin", rastapää huokaisi helpotuksesta ja tyytyväisenä vain piteli Alexista kiinni kuitenkin varoen kuristamasta tuota.

Alexin eteisessä Mimosa kerkesi juuri ja juuri potkaista korkokengät jaloistaan, kun tuo alkoi jo tökkiä häntä olohuonetta kohti.
"Kuules ratsuni, mitäs sä oik-", pörröpään lause keskeytyi taas kun hänet tönäistiin sohvalle, ja hän katsoi närkästyneenä Alexia. Hän kuitenkin jäi paikalleen makaamaan, tapittaen Alexia yhä närkästyneen näköisenä. Sitten kun tuo valtasi kahdenistuttavan sohvan, tuli Mimin kasvoille ovela, ilkikurinen ilme. Hän nousi ylös ja käveli toisen luo, istuutui hymynkare kasvoillaan hajareisin Alexin päälle. Sitten hän nojautui eteenpäin, laski kätensä kummallekin puolelle pahiksen päätä ja kumartui vielä lähemmäs niin että heidän kasvonsa olivat hyvin lyhyen välimatkan päässä toisistaan.
"Eiks sua pitäny tulla puhaltamaan, vai vieläkö sattuu?" Mimi sanoi hiljaa, tutkaillen toisen silmiä katseellaan.

Alex ei voinut olla virnistämättä tyytyväisesti, kun Mimi kipusi tuon päälle ja toi kasvonsa kiusallisen lähelle. Poika ojensi kättään ja onnistui laskea kaljapullonsa pöydälle.
”Sattuu, tosi paljon.”, tuo sanoi sitten ja virnisti. Alexin kädet hakeutuivat rastapään lantiolle ja nousivat sieltä selkää pitkin ylemmäs, hitaasti silittäen. Pitkään poika ei jaksanut tilannetta sellaisenaan pitää vaan painoi melko röyhkeähti huulensa Mimin huulille. Aluksi kokeilevasti ja jopa varovasti, kunnes oli täysin mukana leikissä. Hetken suudelma kesti, tuon sitten vetäessä päänsä hieman kauemmas.
”Helpotti heti..”, pahis totesi hieman käheästi ja liu’utti kätensä tytön alaselälle. Tuo suukotti Mimin alahuulta, heti perään leukaa ja eteni kaulaa pitkin hiljalleen alemmas. Alexin kädet jatkoivat selän hyväilyä ja yrittivät välillä tunkeutua rastapään paidan allekin. Turhia sellaiset vaatekappaleet olivat.. ainakin tässä tilanteessa.
Poika pudotti toisen jaloistaan sohvalta lattialle, kierähtäen sen avulla niin että jätti nyt Mimin alleen. Ei tuo tietysti koko painollaan itseensä verrattuna todella pienen tytön päällä ollut, mutta kuitenkin. Alex virnisti ja laski kätensä tuon poskille, liu’uttaen ne kaulan ja rintavarustuksen kautta lantiolle. Poika kumartui ja suukotti tytön kaulaa, näykäten perään.

Alex liu’utti nyt käsiään ylemmäs Mimin kylkiä ja samalla nosti tuon paitaa, lopulta vetäisten sen tytön pään ylitse ja viskaten lattialle.
”Paljon parempi.”, poika totesi ja jatkoi sitten tytön kaulan, välillä leuan ja huulien suukottelua antaen käsiensä vaeltaa samalla tuon yläkroppaa tutkien.

# hihii >D anteeksi hitit. muokkaan, jos mimi ei kestä.