“All of the villains in my life have been great smoothies.” -James Mason

nico & Gabriel

Hetken kuluttua Gabriel hidasti vauhtiaan ja pysäytti. Africa nousi pois pyörän kyydistä, jonka jälkeen Gabby laittoi sen pyörätelineeseen. He astuivat sisään kahvilaan, ja pieni heleä kilahdus, jonka äänen synnytti oven yllä oleva kello, toivotti heidät tervetulleeksi. Africa etsi katseellaan vapaata pöytää, ja huomasi kahvilan nurkassa ikkunapöydän, joka oli tyhjillään. ”Varaan meille pöydän, voitko sä tilata meille ne pirtelöt”, hän kysyi Gabrielilta ja osoitti nurkkapöytää kohti. ”Mä otan mansikkapirtelön”, Africa lisäsi ja hymyili Gabbylle. Sitten hän asteli perimmäiselle pöydälle ja istuutui sen ääreen. Hän jäi katselemaan Gabrielia, joka jäi tiskin luokse hoitamaan tilauksen ja maksun. Gabby oli aina niin auttavainen ja huolehti hänestä. Mietti aina ensimmäiseksi muita kuin itseään. Africa loi pikaisen katseen ympärilleen. Kuppila oli täynnä Aston High Schoolin oppilaita, ja samaan klikkiin kuuluvat olivat ryhmittäytyneet samaan pöytään. Kuin mikäkin valtaus. Sillä puolella kahvilaa missä Africa istui, taas oli joukko hajanaista porukkaa. Saattoi nähdä vaikkapa nörtin ja taviksen istumassa samassa pöydässä. Suurin osa oli varmaankin kavereita. Muuten nämä olisivat varmaan tunkeneet oman klikin valtaamaan pöytään. Hän kohotti katseensa Gabrieliin ja jäi odottamaan tämän tuloa hänen varaamaan pöytään pirtelöiden kanssa.

// sry ku kesti tän teko :' )) Ja en keksiny mitää otsikoks : D ja sry hittaus 8">

Dustysin pihassa Gabby hiljensi ja lopulta pysäytti pyörän. Tuo ponnisti satulasta ja odotti kunnes Africakin oli loikannut pois. Poika laittoi pyöränsä muiden joukkoon ja laittoi siihen myös lukon, ettei kukaan kaksipyöräistä vohkisi. Näiden jälkeen tuo seurasi siskoaan kahvilaan.
”Tietysti voin ja joo, kyllä mä muistan, että sä otat aina mansikkapirtelön.”, koripalloilija virnisti ja käveli kassalle. Onneksi ei ollut paljoakaan jonoa, oikeastaan Gabrielin edellä oli vain kaksi lyhyttä emon näköistä tyttöä, jotka tilasivat ”mustan viettelemyksen” eli lakritsapirtelön.
Kun pojan oma vuoro tuli, tuo hymyili ystävällisesti ja laski kymmenen dollarin setelin pöytään.
”Mansikkapirtelö ja vadelmapirtelö, kiitos.”, Gabby sanoi ja kassaneiti nyökkäsi, ottaen rahat ja antaen vaihtorahat. Pian herkulliset pirtelöt tulivatkin ja poika otti ne, suunnistaen kohti siskonsa valitsemaa pöytää.

”Tässä nää.”, Gabriel hymähti ja laski pirtelöt pöydälle. Tuo istahti Africaa vastapäätä ja veti oman vadelmapirtelön luokseen. Poika nappasi pillin suuhunsa ja imaisi juomaa. Vadelmainen maku tuntui ihanan virkistävältä ja pirtelö oli kuin piristysruiske.
”Mietin, että voitaisiin tän jälkeen käydä kotona? Jos Eddie olisi tullut. Missaisit kyllä bilsan tunnin, mutta hei – ei se maailmaa kaada. Kunhan luet kunnolla kokeisiin. Äiti toivoo niin, että saisit hyvän numeron. Kuten aina.”, koripalloilija selitti ja hymähti. Rica oli aina ollut Erican, Bladen perheen äidin pikkutyttö ja nainen toivoi vain hyvää koulumenestystä tyttärelleen. Ja hyvää uraa tietysti ja onnellista perhettä.

Africa katseli Gabrielia. Hän oli nauranut lyhyesti pojan sanoessa muistavansa kyllä että hän otti mansikkapirtelön. Tottakai, hänhän se yleensä olikin heille pirtelöt tilannut, joten tietysti hän sen tiesi. Hän halusi vain varmistaa ettei tämä ottaisi väärää pirtelöä. Hän ei pitänyt kuin mansikkapirtelöstä, eikä olisi halunnut mitään muuta makua. Hän katsoi kuinka poika tilasi pirtelöt, maksoi ja seurasi häntä sitten pöytään. "Kiitos", hän sanoi ja hymyili Gabbylle. Hän sekoitti pillillään hetken pirtelöä ja kohotti sitten pillin huuliensa väliin. Hän antoi pirtelön kostuttaa kurkkunsa ja tyydyttää hänen janonsa. Makea mansikan maku sai hänet hymyilemään ja myhäilemään tyytyväisenä. "Ihanaa", hän mumisi itsekseen joi lisää pirtelöä. Olikin ollut pitkä aika siitä kun hän viimeksi oli juonut pirtelöä.
Africa hymyili yhä vain leveämmin Gabbyn ehdottaessa heidän käyvän kotona katsomassa Eddietä. "Kyllä se minulle sopii", hän myötäili ja joi väliin pirtelöä. Mitä nyt yhdestä tunnista. Hän oli vain iloinen, jos pääsisi pois siitä kidutuksesta. "Ainahan mä luen hyvin kokeisiin", hän naurahti ja katsoi Gabrielia hymy kasvoilla. Gabby ei ollut nipo, pikemminkin rento, mutta välillä hän otti koulunkäynnin vakavasti, toisin kuin Africa ja Ed. "Kyllä mä tiedän että äiti toivoo menestystä koulussa", hän totesi ja hymähti. Sen kertomiseen ei tarvittu Gabrielia, äiti kun puhui siitä joka päivä, miten hänen täytyisi keskittyä tunnilla, opiskella ahkerasti ja yrittää saada hyviä numeroita. Africaa ei vain kiinnostanut koulu, mutta pyrki silti olemaan hyvä kaikissa aineissa. Kyllä hän kouluun panosti, vaikkei siltä ehkä näyttänytkään.

”Ole hyvä vain.”, Gabriel myhäili ja ryysti taas vadelma pirtelöään. Se oli paras maku selvästi. Tai no kyllä muutkin menivät, mutta tämä kutkutteli erikoisella tavalla pojan makuhermoja. Poika virnisti uudelleen, kuullessaan African vastauksen koe- asiaan.
”Kyllä kyllä.”, tuo sanoi vain ja katsahti pirtelöään. Erica halusi kaikki lapsensa menestyviksi aikuisiksi. Nainen kun oli itse varttunut melko köyhissä oloissa ja häpesi välillä sitä, ettei ollut päässyt kunnon ammattiin. Gabriel oli hyvä koulussa, tunnollinen ja rehti. Africa oli myös hyvä, kunhan ei vain ryhtyisi samoille jäljille kuin nuorempi isoveljensä. Ja Eddie. Eddie oli oma tapauksensa: täysin holtiton ja välinpitämätön kakara, joka ansaitsisi välillä saada selkäänsä. Tai näin ainakin Bladen sisaruskatraan äiti lapsiaan kuvaili. Toki tuo rakasti jokaista lastaan.

”En ymmärrä mikä Ediä vaivaa.”, Gabby sanoi yllättäen ja hämmenteli pillillään pirtelöä. Tuo nosti katseensa Ricaan ja huokasi.
”Ainahan se on ollut tyhmä lapsi. Kulkenut pää kainalossa ja niin edespäin. Mutta.. ajattelisi edes äitiä jos ei muuta.”, tuo mutisi puoliääneen ja tyytyi ryystämään pirtelöään suu mutrulla.

Africa imi pillin kautta mansikkapirtelöä ja katseli Gabrielia. Tämä näytti olevan ajatuksissaan, mitä nyt välillä sanoi jotain. Hän nyökkäsi tämän sanoille samalla juoden pirtelöään. Totta - Erica huolehti aina lapsistaan, ja rakasti yhtä paljon heitä kaikkia. No, Gabbya ei kyllä tarvinnut paljon holhota, tämä osasi pitää itsestään huolta, sekä tietenkin muista. African perään oli välillä katsottava, mutta ei todellakaan yhtä paljon kuin Eddien. African ollessa pieni, hän joutui usein pulaan, mutta nyt hän osaa varoa. Eddie sen sijaan on iän myötä muuttunut uhkarohkeaksi ja melkein päivittäin tällä on ollut henki lähdössä. Vaikutti siltä, että tämä suorastaan yritti päästä hengestään. Typerä Eddie. African teki mieli läpsäyttää tätä ja takoa tämän järkeen, että yrittäisi pysyä elossa. Aion kyllä puhua vielä tästä Eddien kanssa, Africa ajatteli katkerana. Hänen oli pakko saada tämä ymmärtämään ja ajattelemaan vähän järkevämmin. Oli hullua vain jatkaa moista hurjastelua.

Africa kohotti pirtelöönsä lasketun katseensa Gabrieliin. "En minäkään", hän mutisi ja tuijotti taas mansikkapirtelöään. Africa ei ollut juonut siitä hetkeen, hän kun oli ajatellut aivan muita asioita. Tärkeimpiä asioita. Hän siemaisi pirtelöä pillin kautta ja katsoi Gabbyyn. Hän nyökkäsi pienesti tämän puheille, juoden samalla pirtelöä. Pakkohan se oli juoda loppuun, eikä hän aikoisi jättää moista ihanuutta juomatta. Gabrielin ryystäessä pirtelöä, hän päästi pillin karkaamaan huuliensa välistä ja katsoi Gabbya. "Niin", hän sanoi hiljaa ja hymähti pieni hymy kasvoillaan. Eddie oli aina ollut oikea kauhukakara, riiviö, pikemminkin lapsen muodossa oleva hirviö. Mutta hän oli silti heidän hirviönsä. Ed oli African veli, ja vaikka kuinka hän tätä vihasi, hän myöskin rakasti tätä hyvin paljon, samaten Gabrielia ja kaikkia muitakin perheenjäseniään. Ei hän voinut olla näitä rakastamatta, koska nämähän olivat hänen rakkaitaan, vaikka miten nämä olisivat häntä satuttaneet.
'Tosin, Eddie ei ole koskaan edes pyytänyt anteeksi meiltä kaikilta, eroteten äidiltä, kaikkia pahoja tekojaan. Erica on joutunut olemaan huolissaan tästä monta vuotta. Kerrankin kun Ed oli taas karannut kotoa, äiti valvoi koko yön odottaen että tämä palaisi', Africa ajatteli ja puraisi hampaat irvessä pilliä. 'Ja tämän palattua, hän ei edes pyytänyt anteeksi äidiltä!' African sai vihaksi Eddien typeryys ja se ettei tämä osannut olla kunnolla. Miten vaikeaa oli pyytää anteeksi niiltä, keitä oli satuttanut? Haavat ehkä parantuvat, mutta Erican sydän oli täynnä arpia, Edin tekojen takia...

Gabrielin ajatukset harhailivat vähän välillä Ed’issä ja välillä muuallakin. Itseltään huomaamatta poika puri hampaillaan pilliä ja samalla imi, mutta kuten arvata saattaa - ei pirtelöä tullut. Tuo laski irti pillistä hampaillaan ja ryysti yhä hiljaisena pirtelöä. Koripalloilija kuunteli Dustysin ääniä, viereisten pöytien supinoita ja tilauksia, joita huudeltiin kassalla. Tuo katsoi pöytää, mutta henkisesti vilkuili ympärilleen kokoajan.
Jossakin pöydässä puhuttiin komponenteista ja dataamisesta, nörttien pöytä. Oikeastaan sen tunnisti sössöttävästä äänestä ja röhkimisestä, jota seurasi jos joku nauroi.
Kauempana oli myös urheilijapoikien ja cheerleadereiden pöytä. Sieltä kuului varmaan eniten meteliä. Gabby hymähti – hänen vakiopöytänsä oli tuolla noiden kaikkien keskellä, mutta sisaruksien seuraa ei voittanut mikään. Jossain nurkassa oli myös goottien ja emojen pöytä, joka oli melko hiljainen, ellei supatuksia laskettu mukaan.
Huomaamattaan poika oli ryystänyt pirtelönsä loppuun ja lipaisi huuliaan, työntäen pirtelölasin kauemmas itsestään. Tuo katsahti Africaa ja hymähti.
”Haluatko jotain naposteltavaa? Minä varmana otan, äiti sanoikin, ettei kerkeä laittaa tänään ruokaa.”, Gabriel selitti ja vilkaisi kassalle päin. Pizza maistuisi. Tai hampurilainen.

Africa joi mansikkapirtelöään hiljaisuuden vallitessa. Kumpikaan ei ollut sanonut hetkeen mitään. Johtui varmaankin siitä, että ei ollut mitään puhuttavaa. Tosin hän ajatteli Eddietä. Samoin teki varmaankin Gabbykin. Tämä vilkuili välillä ympärilleen. Africa lakaisi kahvilan katseellaan. Pahikset istuivat toisella puolella kahvilaa pimeässä nurkassa tupakoivien osastolla. Hän käänsi katseensa äänekkäiden cheerleadereiden pöytään. Nämä juorusivat siellä kovaan ääneen. Naurettavaa. Pöydässä istuivat tosin vain cheerjoukkueen Barbie-nuken näköiset kloonit, joita vastapäätä oli joukko urheilijoita, jotka rehvastelivat ja keskustelivat viime peleistä. Cheerleaderit huokailivat näille ja kikattivat. Africa hymähti ja käänsi katseensa Gabrieliin. Tämä oli paljon järkevämpi kuin nuo muskelimasat. Taisi pöydässä kyllä olla Gabbyn kavereitakin, samaten hänen ystäviään. Nämä erottauivat helposti kloonijoukosta. Persoonalliset tytöt kopioitujen tyttöjen joukosta oli helppo löytää.

Africa siirsi katseensa Gabbyn pirtelöön. Tämä oli juonut jo lasin jo tyhjäksi. Hän nosti pillin huulilleen ja imi nopeasti oman lasinsakin tyhjäksi. Africa pyyhkäisi paperilla suunsa, taitteli paperin sievästi ja asetti sen pirtelölasin viereen. Sitten hän kohotti katseensa Gabrieliin ja vilkaisi samaan suuntaan minne tämäkin katsoi. "Ai niin", hän älähti ja katsoi Gabbya. "Äiti käski tilata jotain syötävää illaksi. Hän joutuu olemaan ylitöissä tänään. Ja tiedäthän sinä isän kokkaukset", hän naurahti ja virnisti. "Mutta joo, minulle maistuisi ainakin kunnon pizza", Africa totesi ja hymyili. Välillä oli ihana herkutella vähän rasvaisemmillakin herkuilla. Kotiruokakin oli silti hyvää, ainakin Erican ruuat. Oli silti mukavaa vaihtelua syödä pizzaa.

”Isän kokkaukset? Isän tappoliemiä ne ovat!”, Gabriel naurahti ja paljasti koko valkea hammasrivistönsä. No ainakin tunnelma oli piristynyt hieman, kun Eddie ja hiljaisuus eivät olleet pääasiallisena puheenaiheena.
”No joo, käyn tilaa pizzat meille ja sitten kotiin kanssa vaikka kolme sellasta ’Super Suurta’.”, tuo totesi ja nousi pöydästä astellen kassalle.
”Kaksi keskikokoista pizzaa ja kolme tollasta.. Isoa Perhepizzaa.”, poika luetteli ja perään luetteli myös täytteet jokaiseen.
”Neljäkymmentäseitsemän ja viisitoista!”, kassaneiti sanoi napakasti ja Gabby antoi seteleitä sekä pikkukolikoita – tasarahan. Lisäksi tuo nappasi mukaansa kaksi trippi- mehua, jotka tulivat ilmaisina pizzojen mukana.
Gabriel käveli takaisin pöytään ja heitti mansikanmakuisen pikkujuoman Africalle.
”Se sanoi, että meidän pizzat tuodaan kohta. Niissä perhepizzoissa voi sitten kestää.”, tuo sanoi ja hymähti, avaten samalla oman mehunsa ja alkaessa ryystää sitä pillillä.

# en tiennyt mistä Africa tykkää, joten voit sitten omassa viestissäsi luetella mikä pizza sille tilattiin yms. :-----)

Africa nauroi Gabbyn lohkaisulle. Tottahan se oli. Koko perhe, tai no, kaikki paitsi Eddie, se onnekas pirulainen joka ei jaksanut syödä, söivät kerran isän tekemää ruokaa ja joutuivat makaamaan koko loppuviikon sängyssä vatsakipujen takia. Mutta eihän isä sille voi ettei osaa tehdä kunnon syötävää ruokaa. Jos äiti ei ehdi tekemään ruokaa, joutuvat he yleensä tilaamaan ruokaa. Tosin mieluummin hän Erican tekemää kotiruokaa söi. "Okei", hän sanoi Gabrielille joka oli jo mennyt tilaamaan pizzat koko perheelle. Hän katseli taas kuinka tämä meni kassalle ja tilasi pizzat. Kohta tämä jo palasi pöydän ääreen. Africa nappasi toiseen käteensä Gabbyn heittämän pienen mehujuoman ja katsahti tähän. Hän nyökkäsi pojan sanoille ja avasi oman mehunsakin. "Kai muistit että mä otan salamipizzan?" hän kysyi ja kohotti kulmiaan kysyvästi. Tässä oli sama asia kuin pirtelöissä - hänelle kelpasi vain salamipizza, tosin kyllä hän muilla täytteilläkin pizzaa pystyi syömään. Makuasia se oikeastaan vain oli. Eikä hän nirso ollut, Africa piti vain salamipizzasta, siinä kaikki. Hän kohotti pillin huuliensa väliin ja joi makean makuista mansikkamehua. Viimeksi hän oli juonut mansikkamehua ollessaan aivan pieni tyttönen.

// juu mainitsen sen tuossa, eli salamipizzasta tyttö tykkää 8'> //

Pian kaksikon eteen tuotiin höyryävää pizzaa. Salamipizza asetettiin African eteen ja toinen epämääräisiä täytteitä sisältävä pizza tuon isoveljen eteen. Gabriel alkoi oitis repiä haarukan ja veitsen avulla palaa irti, ottaen sitten irronneen palan käteensä. Ensimmäinen puraisu. Mm’h. Todella hyvää. Gabby ummisti silmänsä ja ajeli ylös alas makujen vuoristoradassa mielessään. Tuo lipaisi huuliaan ja haukkaisi uudelleen pizzanpalaa, avaten silmänsä. Poika vilkaisi Rican pizzaa ja nopeasti myös siskoaan, kunnes vain jatkoi syömistä.
Hiljaisuus vallitsi taas, eikä koripalloilija valittanut. Tuo ei ollut koskaan ollut hyvä ruokapuheissa. Parempi vain syödä, kuin syödä ja puhua.

Hetken kuluttua pöydän luokse tuli tarjoilija, joka ojensi hänen eteensä salamipizzan ja toisen pizzan Gabrielille. Tarjoilijan lähtiessä ottamaan tilauksia muista pöydistä, hän otti haarukan toiseen käteen ja veitsen toiseen. Africa leikkasi pizzasta palan veitsellä, pidellen haarukalla pizzasta kiinni, ja nosti sillä sitten pizzan suunsa eteen. Hän haukkasi suuren palan ja nautiskeli hyvästä pizzasta. Nielaistuaan palan, hän leikkasi toisen siivun ja laski aterimet lautasen viereen. Hän nosti pizzapalan suun eteen ja haukkasi taas palasen. Africa pureskeli palasta ja nielaisi sen sitten, leikaten veitsellä taas palan ja syöden sen. Pizza oli paljon parempaa kuin isän tekemä ruoka. Tottakai, mieluummin hän sellaista ruokaa söi mistä ei saanut vatsahaavoja. Tosin, isän kokkaukset eivät edes maistuneet yhtä hyville kuin pizza. Entäpä Erican tekemä ruoka? Voisi sanoa, että yhtä hyvää. Africa ajatteli tiiviisti kaikkea, eikä edes tajunnut että pöydässä vallitsi syvä hiljaisuus. Gabriel ei näyttänyt siltä, että aikoisi sanoa jotain, eikä hän itsekään keksinyt mitään sanottavaa. Hän ei yrittäisi viritellä keskustelua, jos kummallakaan ei ollut aihetta puhua mistään. Aikaa se vain veisi, ja oikeastaan syödessä pitikin vain syödä. Tästä tuli mieleen, kuinka vanhemmat aina sanoivat: "Ruoka suussa ei saa puhua."

Gabriel lopetteli juuri syömisensä, kun tuon puhelin piippasi. Poika kaappasi kännyn laukustaan ja katsoi tulleen viestin. Tuon naama levisi hieman ja sanaakaan sanomatta Gabby ponnisti ylös ja heitti laukun olalleen. Gabby katsahti Africaa ja irvisti.
”Unohdin, että meillä olikin hyppytunnin jälkeen historian tärkeä koe! Ja sen takia hyppytuntia lyhennettiin kaksikymmentä minuuttia, olen myöhässä jo!”, tuo selitti yhteen hengen vetoon ja viskasi kännykän laukkuunsa.
”Voit sä viedä noi pizzat kotiin ja soita vaikka sitten?”, poika kysyi anelevasti ja kaivoi taskussaan olevat kahdenkympin ja kympin setelit esille. Tuo heitti ne tytölle ja hymähti nopeasti ja hieman kireän näköisenä.
”Tossa taksirahaa, sen pitäs riittää kotiin saakka. Sori, tää nopee lähtö!”, Gabby jatkoi ja kumartui suukottamaan African otsaa.
”Jutellaan kotona, okei?”, tuo suoristautui ja kallisti päätään. Sanomiensa jälkeen koripalloilija rynnisti kuin härkä läpi kahvilan, ovelle ja ulkopuolella äkkiä satulaan. Hyvällä tuurilla poika myöhästyisi vain kaksikymmentä minuuttia.

# ::’ D kiitokset kivasta pelistä! tai siis molemmista kivoista peleistä. Gabby kiitää tunnille --->

Africa kuuli vain piippauksen, jota seurasi tapahtumat, jotka vilahtivat ohi silmänräpäyksessä. Gabriel katsoi kännykkään, jonka seurauksena hän irvisti ja nousi äkkiä pöydästä. Gabrielin sanat saivat hänet katsomaan tätä hämmästyneenä ja yllättyneenä. "No, mene sitten jo!" Africa älähti ja hoputti tätä. Tärkeä koe. Africaa harmitti ja hän tunsi syyllisyyttä. Jos hän ei olisi mennyt pirtelölle Gabbyn kanssa, tämä ei olisi myöhässä. Raskas huokaus karkasi hänen huuliltaan. Africa nyökkäsi Gabrielin sanoille. "Juu, älä minusta huolehdi. Okei", hän sanoi naurahtaen. Huolehtivainen, kuten aina. Hän nappasi Gabbyn antamat rahat ja kaivoi kukkaronsa laukusta. "Ei mitään", hän sanoi hymyillen ja tunsi kuinka Gabby painoi huulensa hänen otsaansa vasten. "Jutellaan vain", hän myötäili ja vilkutti Gabrielille, joka rynni ulos kahvilasta. "Onnea kokeeseen!" Africa huusi tämän perään, mutta poika oli jo kadonnut. Hän istuutui alas ja huokaisi. Pieni hymy kaartui hänen huulilleen. Hän otti Gabbyn pizzalaatikon ja taitteli sen kiinni, sulkien sitten omansa ja kooten laatikoista pinon. Hän otti ne syliinsä ja lähti astelemaan kahvilan ovea kohti. Jotkut vilkaisivat hänen suuntaansa. Äskeinen oli herättänyt muiden huomion, ja Africa astui kahvilan ovesta ulos joidenkin katseiden saattelemana. Nurkkapöytä oli vapautunut kaksikon poistumisen jälkeen, ja jäi odottamaan, että joku muu täyttäisi sen taas.

// kiitokset pelistä 8'> Seuraava peli sitten Bladen kodissa, Africa & Eddie? 8D //