City girls stole my heart

Angel nakkasi tupakkansa Brandonille avonaisesta ikkunasta ja keskittyi taas omaan tupakkaansa hetkeksi aikaa. Tyttö oli sen takia vaisuna, sillä hänen mielensä oli täyttynyt ajatuksilla ja kysymyksillä. Edelleen sama kysymys, mikä oli pyörinyt hänen päässään koko aamun, ei suostunut jättämään häntä rauhaan; miksi kaikista maailman jätkistä Angel oli lähtenyt Brandonin mukaan? Niin, siihen jos vaaleaverikkö saisi järkevän vastauksen, kysymys jättäisi hänet luultavasti rauhaan. Koska Angel oli mielestään tarpeeksi ilmaissut Brandonille että itselleen sen, ettei voinut sietää miehenalkua muuta kuin pakosta. Angel oli sanonut itselleen, että hänen täytyisi yrittää sietää Brandonia Kelseyn takia, sillä Kelsey oli ainoa Moore, jota vaaleaverikkö pystyi sietämään. Lisäksi Kelsey oli hänen ystävänsä, joita tytöllä ei paljoa ollut.
Pahis ei antaisi tämän särkeä välejä Kelseyn kanssa. Ei, jos se olisi tytöstä kiinni. Tästä ei koskaan kerrottaisi Kelseylle.

Neiti sai poltettua tupakkansa loppuun ja heitti tumpin pois näkyvistään. Sen tehtyään tyttö nousi hitaasti seisomaan ja kääntyi Brandonin puoleen tiukka ilme kasvoillaan.
"Jos Kelsey saa tietää tästä, mä tiedät ketä tulla vetää turpaa", vaaleaverikkö mutisi sihahtaen ja katsoi miehenalkua vakavana. Angel ei tosin uskonut, että Brandon tästä siskolleen kertoisi, sillä kyllä tuolla jätkällä sentään jotain älyä taisi päässään olla.
"Mut kerro mulle nyt ensiks, mitä muistat eilisillasta", Angel käski ja odotti hivenen kauhulla sitä, mitä Brandon tulisi hänelle kertomaan. Tyttö ei nimittäin muistanut illasta muuta kuin ne intohimoiset suudelmat ja.. No, siitä ei puhuta.

// oletin, että tarkoitus oli kuitenkin tuossa alussa puhua sytkäristä.

Sytkäri napattiin ilmasta kiinni ja tupakkaan iskettiin tulta. Ensimmäiset henkoset vedettiin tupakasta rauhallisesti ennen kuin kuskin puolen ovi avattiin ja jätkä astui ulos, sulkien oven jäljessään. Tuo kiersi ajokkinsa eteen ja jäi nojailemaan konepeltiin, katseen pysyessä eteenpäin levittäytyvässä tiessä. Savukkeen päästä kiemurteleva savu kohosi hitaasti taivaalle, ja siniharmaat silmät käännettiin seurailemaan savua, joka loppujen lopuksi katosi kevyen tuulenvireen pyyhkäistessä tien läpi, pörröttäen mennessään nuoren Mooren jo ennestään sotkuisia hiuksia.

Sivusilmällä laitettiin merkille se, että Evangelina kohottautui pystyyn, ja jostain kumman syystä Brandon ei yhtään yllättynyt neitokaisen sanoista.
"Sitä en epäile", tokaistiin lyhyesti, tuhkien leijaillessa hitaasti asfaltin pintaan tupakan päästä, "mutta kuvitteletko sä todella, että mua kiinnostaa kertoa Kelseylle? ’Rakas sisko, sun kaveris oli mun luona yötä ja me oltiin sängyssä?" Ivallinen sävy kuulsi sanojen takaa, kyllä oli mennyt jo aikoja sitten perille, ettei tästä puhuttaisi.
Pää käännettiin blondin suuntaan, toisen kulman ollessa kysyvästi kohdalla. Hänellä ei ollut tapana kertoa siskolleen, ketä hänellä oli vierainaan ollut, eikä sen puoleen, että Kelseytä olisi kiinnostanutkaan. Tämä tapaus olisi saattanut ehkä jollain tasolla kiinnostaakin, mutta tämä oli samalla se tapaus, josta Brandon ei siskolleen tulisi sanomaan sanaakaan, ikinä.

Kun tyttö tiedusteli, mitä hän muisti illasta, pysähtyi Brandon miettimään. Tupakka ehti lyhentyä puolella hiljaisuuden vallitessa, ennen kuin jätkä avasi seuraavan kerran suunsa.
"Hikeä ja huohotusta", ilmoitettiin jätkän hymähtäessä matalasti. Tupakka tiputettiin maahan ja kengän kärjellä polkaistiin päälle, tumpin lakatessa savuamasta.

//Sä mitään olettanu 8---) Väärin oletit.
Joo, hups.
HYI MITÄ KAUHEITA TYPOJA MUN VIESTISSÄ ON OLLU .____.

Angel vain hymähti, kun Brandon vakuutteli, ettei tulisi kertomaan mitään Kelseylle. Hyvä on, kyllä vaaleaverikkö toista uskoi. Ainakin jollakin tasolla. Ei Brandonilla olisi moiseen edes pokkaa, sillä miehenalku tuskin tahtoi siskoaan loukata.
... Nyt meni jo vakavaksi, sillä Angel alkoi muodostaa toisesta aivan uudenlaista kuvaa mielessään. Neito päätyi pudistamaan nopeasti päätään ja päätyi olemaan tuppisuu.
Niin, hetken aikaa.

"Helvetti", blondi kirosi ääneen, kun Brandon kertoi, mitä muisti viime illasta. Käsi nostettiin suun eteen ja Angelin käsi hieraisi huulia sekä leukaa. Yleensä, kun tyttö päätyi jonkun kanssa sänkyyn, Angel livisti paikalta mahdollisimman huomaamattomasti, jottei tulisi vetämään jätkää turpaan. Ja jos joku oli päätynyt hänen luoksensa yötä, kyseinen yövieras häädettiin asunnosta pois alta aikayksikön. Nyt tilanne oli aivan toinen, kun sänkykaveri sattuikin olemaan jo ennestään tuttu henkilö. Nyt ei karkaaminen ollut auttanut.
Tavallaan Angel katui koko viime iltaista ryyppyreissua, sillä jos hän ei olisi mennyt juomaan, tällaistä epämiellyttävää tilannetta ei olisi sattunut. Mutta toisaalta... Niin, toisaalla Angel ei kuitenkaan katunut. Hänellä oli ollut hauskaa viime iltana, siitä ei voinut olla eri mieltä. Ja vaikka sänkykaveri sattui olemaan tuttu henkilö, seksi oli ollut ihan mukiin menevää. Tätä Angel ei kyllä koskaan ollut Brandonille kertomassa, sillä ei tahtonut tämän saman tilanteen toistuvan enää uudemman kerran! Ja nyt Brandon tiesi hänen julmasta menneisyydestään Kelseyn lisäksi. Tuntuihan se oli tosiaan hieman kevyemmältä, mutta samalla Angelia pelotti. Häntä pelotti se, että hänen menneisyytensä tulisi julki monelle muulle.

"Jatketaa matkaa.." tyttö mutisi vaisuna, kun avasi pelkääjänpaikan oven ja istuutui autoon jähmeästi. Angel asetti kätensä vatsansa päälle ja katsoi tiukasti auton konepeltiin odotellessaan Brandonin tuloa autoon.

Evangelinan reaktio hänen sanoihinsa ei tullut yllätyksenä: vaan tuskinpa vastaus oli tytölle itselleenkään yllätyksenä. Ehkä tuo oli uskotellut itselleen jotain muuta, mutta eiköhän kumpikin osapuoli ollut jo aikoja sitten tajunnut, miten yö oli tullut vietettyä. Ja totta puhuen Brandon ei edes jaksanut puida enää koko asiaa, tehty mikä tehty ja sillä hyvä. Hän voisi hyvin jättää koko tapahtuneen taka-alalle ja siirtyä eteenpäin, ei hän ennekään ollut jäänyt märehtimään yhden yön suhteitaan, ja miksipä olisi jäänyt? Hän ei ollut sitoutuvaa tyyppiä, eikä hän osannut tarjota naisille sitä mitä jotkut haluaisivat: pitkäaikaista, romanttista ja ah-niin-onnellista suhdetta. Tai ehkä syy oli siinä, että hän oli tavattoman nirso, eikä vain löytänyt mieleistään naista. No jaa, eipä hänellä ollut mikään kiire sitoutua yhtään kehenkään.

Moore jäi hetkeksi pohtimaan omaa elämäänsä ja tekemisiään, hieraisten sitten nopealla liikkeellä niskaansa. Maassa lojunut katse kohotettiin ylöspäin, kun seurassa oleva vaaleaverikkö mutisi vaitonaisena jotakin matkan jatkamisesta. Nuori mies vapautti rinnalle ristityt kätensä ja kohautti nopeasti harteitaan, ennen kuin kiersi auton toiselle puolelle ja istahti kuskin paikalle. Musta volvo käynnistyi pehmeästi hyrähtäen, Brandonin laittaessa vaihdetta silmään ja siirtyessä tien reunasta takaisin tielle.

Autoradiosta kantautui edelleen hiljaisella volyymilla uusimpia hittibiisejä, mutta Brandon ei keskittynyt kuuntelemaan niitä: ajatukset oli keskitetty tiukasti tiehen ja autolla ajamiseen, sillä jossakin takaraivon perukoilla hiipivä päänsärky oli taas nostanut päätään, ja nuorukainen olisi mieluusti käynyt vain pitkäkseen ja ruvennut nukkumaan krapulaansa pois. Onneksi blondin kämpälle ei tainnut enää olla kovinkaan pitkä, että hän pääsisi piakkoin toteuttamaan suunnitelmaansa.
"Vasemmalleko?" varmistettiin matalalla äänellä jätkän haroessa hiuksiaan, silmien käydessä pikaisesti vieressä istuvassa tytössä. Hän ei jaksanut edes muistaa, missä toinen tarkalleen ottaen asui.

Vaaleaverikkö istui vaiteliaana pelkääjän paikalla ja näpräili Brandonin lainaksi antaman paidan helmaa laihoilla sormillaan. Katse pidettiin sylissä katsomassa sormia. Eihän tytöllä ollut muutakaan, mitä hän voisi tuijotella.
"Joo", Angel vastasi jonkinmoisen horroksen alaisena Brandonin varmistukselle. Vasta nyt katse sitten nostettiin ikkunaan ja tyttö varmisti katseellaan, että he olivat menossa oikeaan suuntaan.
Jep, vasemmalle. Pian he olisivatkin perillä. Belmont Parkin maailmanpyörä näkyi oikealle katsottaessa.

He pääsivät heti vasemmalle käännyttäessä kerrostaloalueelle. Angel silmäili taloja kaikessa rauhassa, kunnes kohotti kättään ylemmäs.
"Aja tohon pihaan", pahis ohjasi, kun pian tie kääntyisi oikealle ja johtaisi parkkipaikalle.
Auto pysähtyi sitten parkkipaikalle ja Angel irrotti turvavyönsä. Hän oli jo nousemassa ulos autosta, mutta jokin ei saanut häntä nousemaan. Angel kirosi mielessään erästä ajatusta, jonka toteuttaminen oli hyvin, hyvin haastavaa ja vaikeaa, mutta jotenkin se tuntui siltä, että se olisi toteutettava. Nyt tai ei koskaan.
"Voi vittu", tyttö kirosi hiljaa itsekseen ja kurtisti epäuskoisesti kulmiaan. Hän ei tahtonut uskoa, että tulisi seuraavaksi kysymään moista Brandonilta. Brandon oli henkilö, jota Angel vihasi ja inhosi ylikaiken. Mutta samalla Brandon oli ainoa miespuolinen tytön isän lisäksi, jota Angel ei pelännyt. Brandon oli valitettavasti todistanut luotettavuutensa, mitä Angel ei tahtonut uskoa.

"Voisitko... Tai siis... Sulje vaa silmäs, okei", Angel oli ensiksi kysymässä lupaa, mutta tiesi, että Brandon ei pakolla suostuisi, joten käskeminen tuntui luontevilta. Kirkkaansiniset silmät kävivät nopeasti Brandonin kasvoilla, mutta katse laskettiin sitten nopeasti takaisin syliin.
Erästä asiaa olisi nyt kokeiltava, sillä... Sillä se vain oli kokeiltava.

//.... Hihihihihihihihihi >: ) Hittasin vähän tota autoo, hehe.

Auton rattia käännettiin vasemmalle tytön varmistaessa, että todella vasemmalle oltiin menossa. Huvipuiston maailmanpyörä laitettiin merkille, niinhän se olikin, että tyttö asui melkein Belmont Parkin vieressä… Miten hän edes oli onnistunut unohtamaan tuon?
Volvo liukui tietä pitkin tasaista vauhtia, Evangelinan lopulta antaessa pysähtymiskäskyn. Nuorukainen käänsi ajoneuvon yhden niistä lukuisista kerrostalojen pihoista, pysäyttäen sen vapaana olevaan parkkiruutuun, välittämättä sen kummemmin laittaa merkille, oliko se varattu. Ei hän tulisi tässä kovin kauaa muutenkaan viipymään.

Vieressä istuvan tytön turvavyö avautui naksahtaen, mutta kaikkia Brandonin luuloja vastoin toinen ei syöksynytkään suuna päänä ulos, kuten olisi voinut kuvitella, vaan jäi vain kiroten istumaan paikalleen. Brandon käänsi päätään ja vilkaisi kummeksuen toiseen, toisen kulman kohotessa korkeammalle, kun vaaleaverikkö ei näyttänyt tekevän elettäkään lähteäkseen, vaan käski häntä sulkemaan silmänsä.

Okei, tämä oli outoa. Helvetillisen outoa.
"Mitä helv- Tai anna olla", jätkä oli aloittamassa, mutta lopetti samoin tein, kohauttaen vain olkapäitään. Hetken siniharmaat silmät tutkivat vieressä istuvaa tyttöä, ennen kuin poika huokaisi ja painoi hitaasti silmänsä kiinni, käsien levätessä edelleen hiljaa kehräävän auton ratilla.

Brandon olisi ensiksi pistänyt tietenkin vastaan, mutta kiltisti toinen kuitenkin viimein silmänsä sulki. Hetken aikaa Angel alkoi epäillä, ettei voisikaan tehdä niin kuin olisi tahtonut, mutta sitten hän veti keuhkonsa täyteen happea. Angel pidätteli hengitystään ja toi kasvojaan lähemmäs vieressä istuvan miehenalun kasvoja. Kirkkaansiniset silmät katsoivat tarkasti Brandonin suljettuja silmiä, sillä Angel pelkäsi toisen avaavan ne minä hetkenä hyvänsä.
Tätä oli pakko kokeilla, sillä.. Niin, oli vain pakko. Ei tyttö kuitenkaan tahtonut elää mieskammoisena elämänsä loppuun asti, vaikka siltä se ehkä näytti. Kännissähän ei muistettu toilailuista mitään, mutta selvinpäin... Selvinpäin tämä olikin juttu erikseen.

Angel oli aivan hiljaa ja hengittämättä, jottei Brandon häntä lähellään huomaisi. Mutta seuraavan teon, jonka tämä neitokainen oli aikeissa toteuttaa, toinen kyllä huomaisi.
Hitaasti, samalla hyvin epävarmasti ja varovaisesti pahis sitten toi kasvojaan yhä lähemmäs Brandonin kasvoja. Tosin nyt iski pieni paniikki, joten Angel vaihtoi hieman alkuperäistä suunnitelmaansa.
Hän ei ollut vielä valmis sellaiseen tekoon.
Joten tyttö suikautti nopean suukon Brandonin huulten sijasta toisen poskelle. Angelin sydän oli hypätä kurkkuun ja iho oli mennyt aivan kananlihalle.
"... Kiitti kyydistä", kuului vain hätäinen kiitos, kun tyttö jo pakenikin ulos autosta ja kiiruhti kohti kerrostaloa, jossa hän asui. Rintakehä kohoili tiiviiseen tahtiin ja Angel tunsi jalkojensa tärisevän.
Olikohan tämä ollut lainkaan hyvä juttu.

Hiljainen hengitys tavoitti Brandonin kasvot ja kutitteli niitä tuskin havaittavasti. Vaikka mieluusti Moore olisi vain avannut silmänsä ja tivannut, mitä Evangelina oikein ajoi takaa, hän tyytyi pitämään suunsa supussa ja silmänsä kiinni, vaikka tiukkaa tekikin.
Autoradion hiljainen musiikki tavoitti vasta siinä vaiheessa Brandonin korvat, kun radio julisti hiljaisella volyymilla


Ja samassa hetkessä pehmeät huulet tuntuivat ohikiitävän hetken nuorukaisen poskella, ja lähestulkoon samalla hetkellä silmät revähtivät auki. Mutta ennen kuin jätkä ehti sanoa mitään, oli hätäinen kiitos heitetty ilmaan ja auton ovi sulkeutunut pamahtaen, Evangelinan selän loitontuessa jokaisella askeleella. Hetken ajan Brandon harkitsi perään lähtemistä, mutta jäikin vain istumaan aloilleen, ratin päällä levänneiden käsien laskeutuessa hitaasti alemmas, kylkiä vasten.

"Mitä helvettiä tuo oli olevinaan?" jätkä mutisi ääneen itselleen, siniharmaiden silmien katsellessa blondin selkää, hahmon lopulta kadotessa kerrostalon alaovesta sisään. Kauan oven sulkeutumisenkin jälkeen Brandon istui kuin jäätyneenä paikallaan, ennen kuin kädet lopulta nousivat rattiin ja toinen laittoi vaihdetta päälle, mustan ajoneuvon kaartaessa hitaasti pihasta pois. Äskeinen oli tullut täysin puun takaa ja täydellisenä yllätyksenä, ja hiljalleen Brandon alkoi jo harkita sitä vaihtoehtoa, että oli vain kuvitellut koko jutun. Käsi kävi pyyhkäisemässä suukon saanutta poskea, nuorukaisen kurtistaessa kulmiaan. Vaikka hän oli krapulassa, hän ei olisi kuvitellut mitään tuollaista, ei ainakaan Evangelina Dollysta.

Kaasupoljin painui alemmas auton kiihdyttäessä suuremmalle tielle tultaessa.

// the end, kiitti pelistä :---)