Girls, they come and they go

- Phinxie tuskin seurasta ainakaan alkuun on kovin innoissaan, mutta minä toivotan kyllä jonkun hahmoineen vapaasti mukaan peliin~ -

Pikkulauantai oli ollut ehkä hieman liiankin riehakas siellä, missä tuo peikkotukkainen, sulkapäinen pahistyttö sen oli viettänyt. No, torstaiaamuna kaamea krapula, joka tuli vietettyä hyvinkin tiiviisti Jaffa-pullon ja vessanpöntön seurassa. Pahin oli kuitenkin nyt takana, eikä Phinxillä ollut mitään tahtoa viettää toista päivää putkeen kotosalla. Joten nyt perjantaina hän oli herännyt jopa kouluun! Joskin vasta kymmeneksi kahdeksan sijaan, mutta eihän sitä voinut laskea. Ja eipä mustatukkainen tyttö ollut lukiolla viihtynyt kuin historian kaksoistunnin ja melkein kokonaisen tunnin fysiikassa, jonka senkin miltei vain nukkuen.
No, Phinx oli kuitenkin tullut järkiinsä ja lähtenyt keskustaan tappamaan aikaa. Hän oli soittanut läpi useammankin tutun kärkkyen jotakuta seurakseen, mutta kaikilla oli ollut jotain. Paskat oikeasti oli, kukaan vain ei jaksanut Phinxiä kun hän oli tällaisella tuulella. Aika harva loppujen lopuksi jaksoi Phinxia noin yleisestikään. Ihan ymmärrettävää, vaikka tokihan se pahista pisti vituttamaan.

Mustien conssejen peittämät jalat päättivät askeleensa napsahtaen satunnaisen tielle osuneen kioskin luukun eteen. Tai satunnaisen ja satunnaisen, se oli viimeisen vajaan viikon ajan ollut Phinxin lempikioski. Omistaja kun tykkäsi jättää työharjoittelijan päineen luukulle. Ja työharjoittelija taasen, ei uskaltanut olla myymättä tupakkia tytölle, jonka kasvot ja muukin olemus oli kylmä ja jolla ei ollut aikomustakaan näyttää papereita. Nössö, säälittävä ja paskamainen, Phinx vihasi tuollaisia massan sivussa kulkevia mielipiteettömiä joojoo-ihmisiä. Ja silti se kelpasi nyt ihan hyvin.

Kakara myi Phinxille kaksi askia, tyttö kääntyi kannoillaan ja lähti matkoihinsa kohti puiston läheistä penkkiä, jolle istua nikotiinista nauttimaan.
Tupakki heitettiin huuleen ja taskusta kaivetulla sytkällä se sytytettiin, savua vedettiin tyytyväisenä syvään henkeen. Nahkatakin helmaa oikaistiin hieman ja selkä kaartui sopivampaan asentoon penkin selkänojaan nähden. Tapa, jolla Phinx Kovac istui, ei ollut siro saati naisellinen, pikemminkin vain äijätyylinen haarat auki röhnötys.
Miesten puolelta metsästetty ja pienin löydetty, joskin silti siroluiselle neidille huomattavan suuri, Pink Floydin bändipaita lökötti päällä, mustat farkutkin hieman roikkuivat, mutta kyllä ne vyöllä ylhäällä pysyivät. Jälleen kerran tummanpuhuva ulkomuoto, hyvinkin normaalia Phinxille.

--- hoho, tää onkin varmaan mahtavaa luettavaa

Koska viime viikonlopun suunnitelmat päihteistä pidättäytymisen suhteen olivat menneet päin persettä heti alkuunsa, päätti Larry oikeasti kerrankin olla yhden viikonlopun juomatta tilkkaakaan.
Eikä hän ollut suostunut isoveljensä maanitteluista huolimatta tuon vahdiksi ja puolustajaksi, Jonesin oli korkea aika opetella pärjäämään itsekseen, ainakin edes hiukan. Mustahiuksinen tyttö oli jättänyt tänään kasvonsa kokonaan meikeittä, ja hän suostui lopulta peilin edessä myöntämään sen tosiasian, että ilman meikkiä hän oikeasti näytti nuoremmalta. Jalassa oli harmahtavat ja risaiset denim-farkut, pillipunteilla tietenkin. Kengiksi oli valikoitunut jo käyttöä kärsineet varrettomat tennarit, ja ylle kiskottu musta toppi, jonka rinnus oli pelkkää paljastavaa pitsin tapaista kangasta. Syvänmustat hiukset hulmusivat raskaasta lakkakerroksesta huolimatta tytön kävellessä puistoa kohti, hänen oli ilmeisesti tarkoituksena odottaa isoveljeään
siellä viedä veljensä toimittama viinalasti kotiin odottamaan iltaa. Jones aikoisi siis taas kutsua pari dorkaa kaveriaan kylään, ryypätä perseet olalle ja Larry joutuisi kuuntelemaan humalaisten nörttien paskoja juttuja.
Pahis tunsi itsensä orjaksi, ja se kiukutti aivan helvetisti, mutta toisaalta veljeä oli ihan kiva auttaa. Toimihan Jones hänen hakurinaan ja teki usein osan hänen läksyistään, tai oikeastaan aina jos hän vain pakottaisi veljensä siihen.

Vähän matkan päästä Larry tunnisti puiston penkillä tupakoivan tytön, nuoren naisen, miten vaan.
Ihme pahikselta, ei olisi yllätys jos hän joku aamu heräisi muistamatta omaa nimeään. Phinx oli entuudestaan tuttu, oikeastaan enemmän kuin tuttu, olivathan he samassa jengissä ja ennen sitä Larry taisi muutamaan otteeseen herätä tuon sängystä.
Eihän sellaista voinut vakavaksi suhteeksi sanoa, muutamaan kertaan jäänyttä juttua. Eikä Larry edes tiennyt, tai muistanut, mihin koko juttu loppujen lopuksi oli jäänyt.
Tyttö istahti Phinxin viereen penkille sen enempiä kyselemättä tai tervehtimättä, oma kärsinyt ja liiskaantunut tupakka-aski kaivettiin tiukahkojen farkkujen taskusta ja tupakka napattiin askista ja asetettiin huulien väliin.
Askiakin kärsineempi sytkäri kaivettiin toisesta taskusta ja tupakka sytytettiin, ensimmäiset savut vedettiin nautinnollisesti henkeen.
"Moro", Larry tervehti sitten rennosti ja tahattoman väliinpitämättömästi, hän ei osannut yhtään sanoa, millä tuulella toinen saattaisi sillä hetkellä olla joten lähestyminen oli astetta varovaisempaa.

Peikkotukkainen pahistyttö tajusi jonkun istuneen viereensä, laiskasti päätä käännettiin ja vihreät silmät katselivat tuttua tyttöä, kasvot olivat ilmeettömät. Tosiaan, Larry näytti niin nuorelta meikittä, nätti ja keijumainen tyttö, viehättävä omalla tavallaan. Ja kun Phinxille oli annettu tilaisuus, ei hän ollut jättänyt sitä käyttämättä. Aikaa oli kulunut, muutaman kerran peikkotyttö oli toisen kanssa sänkyynkin päätynyt, eikä se nyt ihan pelkkää seksiäkään ollut ollut. Ohi kuitenkin, ei mitään vakavaa, he tulivat yhä toimeen keskenään. Pakkohan se oli, he kuuluivat molemman Mescalinen riveihin.
”Moi”, tyttö vastasi toisen tervehdykseen tasaisella äänellä, josta kävi ilmi, ettei tyttö toisen seuraan liittymisestä saanut minkään sorttista raivokohtausta. Eipä se kovin innostunutkaan ollut, Phinx kun kuulosti innostuneelta yhtä harvoin kuin hymyilikin, eli ei miltei koskaan.

Tupakansavu päästettiin ulos nenän kautta, syöpäkääryle kuljetettiin vienosti punertaville huulille ja nikotiini virtasi jälleen syvään vedetyn henkäyksen mukana kohti tytön hengitysjärjestelmän keskeisintä kohdetta.
”Sä näytät ihan pikkutytöltä ilman meikkiä”, Phinx huomautti väläyttäen vinon, pirullisen hymyn toiselle. Se oli tapansa mukaan vain lyhyt, nopeasti ohimenevä häivähdys. Poissa samalla sekunnilla kuin oli ilmaantunutkin.
Jokin takkutukassa tunsi velvoitetta sanoa vielä jotain, mutta eihän Phinx sellaista osannut. Vaikka hänet olikin luotu puhumaan terävine kielineen, ei hän ollut sitä tyyppiä joka ylienergisesti höpötti kokoajan kaikkea mitä sylki suuhun toi. Phinx Kovac oikeasti ajatteli mitä sanoi, jos se sitten ei ollut kärkäs ja suorasanainen, negatiivinen kommentti jostain asiasta. Ja nyt ei tehnyt mieli haukkua toista pahiksiin klikitettyä, saman luokka-asteen tyttöä lyttyyn.

Larry oli saanut kuulla saman virren lukuisia kertoja aikaisemmin,
"Joo, juuri aamulla Jones muistutti siitä... Että ihanko totta?", hän murahti huvittuneena ja puhalsi keuhkoissa käyneet tupakansavut suupielestään, samalla kun sormi naputti tupakkaa sen verran, että tuhkat tipahtivat maahan. Kyllä mustahiuksinen tiesi näyttävänsä pikkutytöltä, oli kuitenkin hassua että Phinx sanoi sen. Larry ei tiennyt oliko toinen tarkoittanut sitä hyvällä vai pahalla,
vaiko kenties todennut vain muuten vaan vittuillakseen. Tarkoitus tuskin koskaan paljastuisi, joten hän jätti asian ajattelemisen ennen kuin ehti edes kunnolla aloittamaan.
Hetkeen kumpikaan penkillä istuvista tytöistä ei sanonut sanaakaan, Larry ei rehellisesti sanottuna tainnut edes uskaltaa. Ehkä sitten, kun Phinxin sen hetkinen mieliala paljastuisi hieman. Hän ei halunnut ärsyttää toista puheillaan, kysymyksillään tai mihin ikinä puhe saattaisikaan kääntyä.

"Miten menee?",
tyttö kysyi aiottua pidemmäksi venyneen hiljaisuuden jälkeen ja katseli toista sivusilmällä, samalla kun tupakka kävi jälleen huulien välissä ja keuhkot kuihduttavaa savua imettiin ahnaasti sisään.
Olikohan Phinx kuullut mitään mahdollisista Mescalineen liittyvistä keikoista, ehkä toinen kertoisi hänelle niistä.
Tai oikeastaan Larry vain toivoi ettei hiljaisuus jäisi vain toispuoliseksi, itsekseen juttelu oli typerää ja hän taisi sillä hetkellä jopa kaivata edes jonkinlaista seuraa.

Phinxsistä irtosi varjohymy toisen murahdukselle. Toisen veli oli kaikinpuolin säälittävä olento, mutta harvinaisen usein oikeassa. Ainakin tässä asiassa oli ollut. Phinxin tupakka kulkeutui tytön huulille jälleen, kuten useita kertoja aiemminkin, ja neiti veti sitä nautinnollisena.
Hiljaisuus oli hetki, josta mustatukkainen peikkotyttö ei pahemmin piitannut. Otsalla viihtyvien Gogglesejen asentoa kohennettiin hieman ja savu päästettiin hitaasti ulos. katse seurasi sen haihtumista ilmaan.
Larry esitti kysymyksen, joka oli varmasti typerin kysymys ikinä. Tai eipä oikeastaan, mutta Phinx olisi voinut väittää niin. Toisaalta, mikäpä kysymys ei olisi ollut typerä? Ja hyvä kai se oli hiljaisuus rikkoa, ennekö se riistäytyisi käsistä ja rupeaisi hallitsemaan.
“Se hyvin suhteellista”, tyttö vastasi, harkiten hetken josko jättäisi siihen. Ei, ei saanut jättää jos aikoi saada aikaan edes jonkin sortin keskustelun.

“Rahaa tulee, koti pysyy pystyssä”, jatkettiin olkia kohauttaen. juuri näin Phinx, hyvin oleellinen tieto. “Ja pomon omituiselle masennukselle ei ole saatu vieläkään järkevää syytä”, Phinx ilmoitti. Niin, se oli sitä, kuinka STOP oli viimeaikoina ollut kuin perseeseen ammuttu karhu. Tai ainahan tuo oli, mutta viimeaikoina enemmän.
“Ja joku on saanut päähänsä haluta harrikastaan vaaleanpunaisen, kuvittele nyt. Puhdasta mauttomuutta ja huonoa huumoria”, Phinx sihahti vetäen savua keuhkoihinsa. Ja pahinta oli se, että Mescalinessa se oli Phinx, joka hoiti nämä hommat. Maalasi kun käskettiin, sääti ja tuunasi kun käskettiin. Silti häntä kovasti olisi inspiroinut kuvittaa se vaaleanpunainen tankki kirkkoveneillä.

- nyt törkeästi viittasin tähän peliin~ -

Larry vaikeni Phinxin avatessa suunsa ja nyökkäili satunnaisesti tytön jatkaessa.
Ilmeisesti hän olisi voinut muotoilla kysymyksensä hieman paremmin, oli ehkä typerää kysyä kuulumisia ihmiseltä jonka näki päivittäin. Tai ainakin melkein päivittäin. Larryn älykkyysosamäärällä tuskin sitten kyseltiinkään mitään syvällisiä, mutta kuitenkin hän osasi pitää edes pientä keskustelua yllä, vaikka juuri ja juuri riman ylittäen. Pahis oli myös jollain tapaa pistänyt merkille pomon pahantuulisuuden, mutta hänellä ei ollut havainnon palaa siitä, mistä se saattaisi johtua. Eikä se edes kuulunut hänelle, eikä hän olisi välttämättä edes halunnut tietää.
Vaaleanpunaiset harrikat tuntuivat vaikuttaneen Phinxin mielialaan ratkaisevasti, sen verran ärsyyntyneeseen sävyyn toinen tiuskaisi aiheesta. Larry ei kyennyt olemaan naurahtamatta, oli todellakin mauttomuutta maalata sellainen ronski ja raju kulkuneuvo vaaleanpunaiseksi. Tyttö veti käden suunsa eteen peittääkseen naurunpärskähdyksensä, ja nieleskeli sitä aikansa tuijottaen maata kenkiensä alla.
"Okei... Toi oli jo huono", hän mumisi tupakka suupielessään ja pudisteli päätään edelleen huvittuneena. Kyseessä taisi olla joko täysin tietämätön niin kutsuttu moottoripyöräharrastaja, tai oikeasti päästään vialla oleva kokeneempi harrastaja. Mutta vaaleanpunainen harrikka? Maailma oli menossa johonkin todella huonoon suuntaan.

Sen jälkeen Larry ei keksinyt yhtään järkevää lausetta, kysymystä, puheenaihetta, tai mitään mistä saattaisi kehittyä keskustelua Jonesin saapumiseen saakka. Ehkä oli vain parempi olla hiljaa, vaikka se tuntui typerältä ja näytti varmasti ulkopuolisille siltä, että kyseessä olisi ollut pahemman luokan aviokriisi tai vähintään mykkäkoulu.
"... Joo", tyttö lausahti tiputtaessaan loppuunpoltetun tupakan jalkojensa juureen, hetkeä myöhemmin käyttöä kärsineellä tennarilla astettuttiin tumpin päälle niin, että se varmasti sammui.

Naureskelevaa Larrya mulkaistiin pahasti vihreillä silmillä vailla minkään tason huumorintajua. Phinxistä asiassa ei ollut sitten mitään nauramista. Hän olisi mieluusti hakannut syyllisen verille jakoavaimella. Saatanan mautonta. Kuka saattoi raiskata pyöränsä sillä tavoin?
“Se oli huono, eikä siinä ole mitään hauskaa”, Phinx sähähti katsellen nyt eteensä eikä suinkaan Larryn sieviä kasvoja. Hermotupakkaa polteltiin tiuhaa tahtia. Ehkä Phinx todellakin suuttui liian pienistä asioista, mutta hänelle tämä ei todellakaan ollut mikään pieni asia. Vaaleanpunaiset harrikat olivat yhtä kuin katu-uskottavan ja vaarallisen mekaanikon tuho. Jos tyyppi tulisi vielä vaatimaan pinkkejä sydämiä bensatankkiin, Phinx vääntäisi siltä niskat nurin, sahaisi ruumiin paloihin ja naulaisi palat uuteen järjestykseen seinälle. Helvetti kun häntä kyrsi.

Phinx kihisi itsekseen ja Larryn hiljentyminen huomioitiin vasta huomattavasti myöhässä. Vihreät silmät siirrettiin katsomaan tyttöön ja toinen kulma kohosi hieman.
“Miten itselläsi menee?”, Phinx kysäisi. Ei ihan muodonvuoksi, kai häntä nyt hieman sai kiinnostaa. Tupakki tiputettiin jalkoihin ja pian oltiin jo sytyttämässä uutta. Hermosauhut olivat jotain niin välttämätöntä.
Phinx veti savua keuhkoihinsa ja päästi ulös rutiinillisesti ja lähes taukoamatta. Pitäisi ehkä kehittää joku parempi tapa purkaa vitutusta. Tai ainahan hän saattoi rumpuja paukuttaa, mutta juuri nyt siihenkään ei ollut mahdollisuutta.

Larry kohautti harteitaan, "Sitä samaa kuin aina ennenkin, mikäs tässä olis muuttunut", hän vastasi paljastamatta liikaa. Jos Phinx oli kysynyt vain siksi, että hän itse oli kysynyt tuon kuulumisia, Larry ei taatusti kertoisi yhtään enempää.
Muutaman tarkemmin mietityn sekunnin jälkeen se olisi ollut lapsellista, olla kertomatta kuulumisia kysyttäessä. Ei Larry halunnut olla lapsellinen, mutta hän ei halunnut pälättää aikaansa kertoen jokaisen yksityiskohdan viime viikonlopusta ja siitä miten Jones joutui ongelmiin... Eihän toista välttämättä edes kiinnostanut, mutta se oli vain sivuseikka. Luultavasti. Kai toinen vaikka läimäyttäisi häntä päähän, kun oli aika lopettaa puhuminen.
"No... Okei, mä oon Jonesin takia saanut uhitella joillekkin urheilijoille, cheerleadereille... Ja ne rupesivat jauhamaan siitä koulussa, mua katsotaan kuin Freddy Kruegeria nykysin. En mä mikään massamurhaaja ole, mutta kiitos kohteliaisuudesta kumminkin", Larry murisi närkästyneenä ja räkäisi maahan.

Mustien hiusten takaa turkoosinvivahteiset silmät tutkailivat vieressä istuvaa tyttöä, aina välillä katse käännettiin nopeasti maahan, jottei moinen tuijottaminen olisi ollut yhtäjaksoista.
"Mitä sä teet tänään?", Larry kysyi tyynesti ja värittömästi, koittaen antaa vaikutelman, ettei häntä oikeasti kiinnostanut vittuakaan. Tietenkin häntä kiinnosti, mutta...

Larrylle kuulemma kuului samaa kuin aina ennenkin, Phinx kohautti kapeita olkiaan ja imi tupakkiaan kuin pahinkin 50-luvun mustavalkoleffojen pahapoika. Toinen kuitenkin kertoi hieman tarkemmin saaden pilkallisen hymyn häivähtämään hetkellisesti peikkotukkaisen lepakon huulilla. Vai oli toisen idiootti veli jälleen hankkiutunut ongelmiin? Hohhoijaa, eikä Larry voisi jo antaa isoveljensä kasvaa aikuiseksi ja opettaa pitämään itse huolen itsestään. Tosin, mikäpä Phinx oli puhumaan, kun itse kostaisi yhtälailla Birdien puolesta. Tosin, Birdie oli pikkusisko[/url] ja [i]tyttö, Jones ei kumpaakaan.
“Turpaan sellasia, niiku aina ennenkin”, Phinx murahti. Hän tarkoitti sanoillaan yhtälailla urheilijoita ja cheerleadereja kuin Jonesiakin. Erikseen mitään ei Larrylle mainittu, tuo oli kuitenkin sen verran suojeleva veljeään kohtaan.

Phinx poltteli tiuhaa tahtia pidellen tupakkaansa niin aggressiivisesti, että se olisi saattanut levitä runnoutuessaan tytön sormissa. Hän saisi itsensä vielä rauhoittumaan, piti vaikka ajatella jotain kivaa tai jotain. Larryn kysymys oli yllättävä, mutta eihän Phinx isoine egoineen voinut yllättyneisyyttään näyttää. Hän näytti ulospäin vain tympääntyneeltä, kuten aina.
“Ei ole suunnitelmia. Ja jos sä nyt ajattelit pyytää mua ulos, niin mä suostun lähtemään kaljalle, mutta ei mitään hienostelua”, Phinx ilmoitti. Osasipa hän tuppautua siististi seuraan ilman, että se edes vaikutteli tungettelulta. Hymy oli sen verta sarkastinen, ettei Larry voinut kuvitella Phinxin oikeasti tahtovankin parille. Ja mielellään seurassa.

"Aha", Larry kommentoi aiottua tylymmin Phinxin vastausta.
Toinen oli vastannut siihen sävyyn, ettei hän taatusti edes kysyisi tuota mihinkään... Phinxin tuntien Larry olisi saanut vain pahan mielen, jos hän olisi uskaltautunut kysymään tyttöä vaikka niille parille kaljalle. Mutta nyt ei ollut sitäkään vaaraa, ei hän kysyisi.
Mustat hiukset valuivat kasvoille Larryn kääntäessä katseensa jalkoihinsa. Jones saisi raahata lihavan perseensä nopeasti paikalle, hänestä tuntui ettei hän tulisi kestämään Phinxiä kahden kesken enään yhtään enempää. Kyllä hän kestäisi, mutta vaikeaa se olisi. Larryn ajatukset täyttyivät vain yhdestä asiasta; mitä tulisi tapahtumaan jos hän näyttäisi toiselle nyrkkiään hieman tarkemmin? Luultavasti tyttö saisi jakoavaimesta kalloonsa, ja turpaansa pahemman kerran. Olihan Phinx kuitenkin häntä huomattavasti voimakkaampi ja ruuminrakenteeltaan sellainen, että Larry riisitautisine vartaloineen jäisi kalpeasti kakkoseksi.

**

Jones käveli omaan, löntystelevään tyyliinsä Balboa Parkin laitamaa pitkin. Housut roikkuivat epämukavasti ja kiharapäinen joutui jatkuvasti korjailemaan niitä. Kädessään Jonesilla roikkui painavan näköinen muovikassi, jossa koreileva logo kuului selvästi paikalliselle viinakaupalle. Kassin sisältämät pullot kilahtelivat kimeästi toisiaan vasten, eikä viinalasti näyttänyt ihan kevyeltä kannettavalta.
Toisella kädellä nörtti korjaili ja nosteli housujaan, haroi hiuksiaan haukotellen, katsen kiertäessä puistoa ja hakiessa pikkusiskoa näkökenttäänsä.
Larry oli helposti tunnistettavissa, matka jatkui viistosti vasempaan, kunnes Jones tajusi kenen seurassa hänen siskonsa istui.
"Voi vittu...", tuo manasi huokaisten sitten syvään, tämä tästä vielä puuttuikin.
Jones ei koskaan tuntenut olevansa hyvää pataa Phinxin kanssa, eikä hän uskonut että Phinx piti erityisemmin hänestäkään.

Phinx ei sanonut enää mitään Larryn tylynpuoleisen vastauksen jälkeen, vaan pisti uutta tupakkaa palamaan saman tien toisen perään. Pahiksen olisi ehkä ollut hyvä vain painella kotiin ja autotalliin rassaamaan vaikka sitä vaaleanpunaista harrikkaa. Tosin, eipä tuo peikontukkainen tyttö ollut ennenkään pahemmin piitannut siitä, vaikka pilasikin ihmisten päiviä. Nikotiinia vedettiin kehkoihin ja savu laskettiin hiljalleen ulos huulten raosta. Vihreiden silmien viileä katse oli siirretty jonnekin horisonttiin, tuskin Phinx olisi edes tajunnut, jos Larry olisi karannut johonkin.
Eipä sillä, että Phinx muka siitä olisi välittänyt… No totta helvetissä olisi, kenelläkään ei sopisi olla pokkaa hylätä tätä neitiä mainitsematta siitä ennemmin.

Näkökenttään osui poika, jota ei kyllä voinut olla huomaamatta. Huvittuneesti tuhahtaen Phinx kohotti tupakin uudemman kerran huulilleen.
“Sun broidistas ei voi erehtyä ja se on tulossa tänne”, neiti ilmoitti jäisellä sävyllä ilkeä hymy huulillaan. Hän voisi ihan hyvin keksiä päivänpiristystä Jonesista, vaikka Larry saattaisi asiasta suutahtaakin. Phinx luotti itseensä sen verran, että saattoi tuudittautua uskoon, ettei näistä sisaruksista hänelle oikeasti mitään kunnollista harmia voisi koitua.
Larry oli välillä ihan mukava pano ja tarpeeksi kännissä suhteellisen helppokin, mutta Phinx pärjäisi ihan hyvin ilmankin, jos neiti päättäisi loukkaantua. Auliita pilluja oli maailma täynnä.
“Mikä teidän diili on? Plösö hakee sulle viinat ja sä suojaat sen selustan? Somaa.”

Phinxin huomautus Jonesista kiinnitti Larryn huomion ympäröivään elämään ja kas kummaa, kuka osuikin näkökenttään. Eikä tyttö jättänyt ignooraamatta toisen piruilevaa kommenttia, "Sanoo ihminen joka ottaa harrikat vähän turhan vakavasti, mitäköhän se sun 'rassaaminen' oikeesti mahtaa tarkoittaa? Ihan kirjaimellista rassausta?", kivahdettiin takaisin selkeästi ärsyyntyneenä äskeisestä. Mikä Phinx oli vinoilemaan Jonesista? Okei, vaikka jätkä oli säälittävin ilmestys koko vitun San Diegossa, oli tuo silti hänen veljensä. Vieläpä hyvin tärkeä sellainen. "Eikä ne viinat edes ole tulossa mulle... Harmi kun sulla ei tunnu olevan perheen kesken asiat ", lisättiin vittuuntuneena. Jos Larry olisi toteuttanut mielitekonsa, hän olisi kajonnut tuohon vittumaiseen lepakkoon ja pistänyt koko ämmän sellaiseen solmuun, että tuo olisi oikonut itseään seuraavat kolme viikkoa. Helvetti, ainakin kolme viikkoa. Phinxin kannattaisi muistaa, ettei Jonesiin liittyvä vinoilu ainakaan parantanut toisen pisteitä hänen silmissään. Helvetin lehmä, narttu, kusipää ja silti niin vastustamaton.

"Moi rakas sisko, ja haista vittu vastarannan kiiski", Jones tervehti tapansa mukaan ystävällisesti ja muistutti Phinxiä siitä ettei tuo lukeutunut hänen lempi-ihmisiinsä. Kilisevää viinakassia heiluteltiin otteessa, "Tänään pärisee", nörtti naurahti innokkaana ja sai Larryn naurahtamaan. "Mä en oo lapsenvahtina tänään", tyttö ilmoitti vakavana, mutta soi isoveljelleen hymyn, joka antoi ymmärtää ettei asian suhteen kannattanut esittää vastaväitteitä.
"Freddy ja pari muuta tulee meille", Jones ilmoitti, joten lapsenvahdiksi Larry tuskin joutuisi. "Mitä sä hengaat Miss Linnunpesän kanssa täällä?", kysyttiin pikkusiskolta, Phinxille vinoillen. Larryn paikallaolo rohkaisi nörttiä siinä määrin, että tuo uskalsi päästää sanalliset lahjansa valloilleen. Pienempi Meinwein ei vastannut mitään, mutta naurahti kuitenkin.

Kuten arvattavissa oli, suuttui Larry silminnähden. Phinxin teki mieli nauraa räkäisesti, mutta tuo tyytyi vain virnuilemaan vittumaiseen tapaansa. Larry sanoi takaisin, kuten tuo aina sanoi, kun joku mainitsi negatiivista kommenttia tuon niin rakkaasta veljestä.
Toisen sanat olivat Phinxin mielestä jotain niin kaukaa haettua, vaikka kuka tahansa muu olisi saattanut ne allekirjoittaakin. Tyttö imi tupakkiaan ja puhalsi savut mustatukkaisen tytön kasvoille. “Keksi parempi”, tyttö murahti vinosti hymyillen.
Toinen sanoi, etteivät viinat olleet tuolle ja Phinxillä ei asiat tuntuneet olevan perheenkeskeisiä. Tyttö nauroi räkäisesti, hyvähän Larryn olin väittää kun ei mistään mitään tiennyt. Tosiasiassa, jos joku olisi kajonnut sanoin tai teoin Birdieen niin Phinx olisi nostanut yhtälailla metelin kuin Larry Jonesista.

Jonesille Phinx soi tappavan katseen ja hymyili myrkyllisesti. Hän voisi tökkiä tuon pojan rasvakerrosta puukolla. Olisi mukavaa. Sisarusten keskustelu ignoorattiin lahjakkaasti, mutta linnunpesä särähti korvaan ärsyttävästi. Vihreät, vahvasti meikatut silmät käännettiin Jonesiin ja tyttö sylki tuon jalkojen juureen.
“Siistippäs suusi, pallo, sun pikkusiskostas ei ole sulle mitään hyötyä, jos sä ärsytät mua tarpeeksi. Asia selvä?”, ääni oli jäinen, huulet puristetut yhdeksi tiukaksi viivaksi. Pikkusisko tuli niin ivaavasti kuin olla ja osasi. Kuka tahansa vähemmän tyhmä olisi osannut hävetä sitä, että tuli pikkusiskonsa suojelemaksi. No, Jones ei lukeutunut niihin.
Tupakka vietiin huulille ja savua henkeen vielä viimeisen kerran, kunnes tumppi nakattiin hiekkaan.

Jones ei yllättynyt Phinxin vastahyökkäämisestä. Silmin nähden pahis ei vaikuttanut olevan parhaalla mahdollisella tuulella, mutta eihän se Jonesin vika ollut. "Mä oon pallo, joka jyrää tollaset riisitautiset sen sileän tien", poika muistutti näsäviisaaseen äänensävyyn ja suorastaan nautti siitä, että sai näpäytellä omaan, ärsyttävään sävyynsä takaisin.
Kohteliaasti keskisormi nousi pystyyn Phinxin naaman edessä. Kasvoilla oli voittajavirne, vaikka nörtti ei ollut edes voittanut mitään. Larry puuskahti kyllästyneenä ja katseli toista tyttöä ja veljeään vuoron perään, hän ei aikoisi katsella näiden kahden valta-taistelua edes kyllästymiseensä asti. "Lopettakaa nyt... Vittu, Jones kanssa!", pieni mutta pippurinen tyttö ärähti ja oli potkaisemaisillaan Jonesia, kasvoillaan tuttu ilme, joka nähtiin eritoten silloin kun hän oli tosissaan. Larry uskoi vahvasti siihen, ettei hän lukuisista käytännön tilanteista huolimatta ollut mikään hyvä lapsenvahti, vaikka hän joutuikin vahtimaan vuotta vanhempaa veljeään. "Typeriä ootte, kummatkin", todettiin huokaisun saattelemana, katse kohdistui Phinxiin.

"Jos toi pyytää anteeksi!", Jones aloitti vastaan vänkäämisen ja sai pikkusiskonsa puuskahtamaan uudestaan. "Turpa kiinni!", Larry huudahti ja piti asiaa edelleen loppuunkäsiteltynä, mikä näytti iskostautuvan lopulta myös nörtin tajuntaan. Jones kohautti harteitaan vittuuntuneena ja potki maata kengänkärjellään, helvettiin kaikki. "Sä otat nämä viinat, tai...", tuo ryhtyi vielä muistuttamaan ja sai mustahiuksisen huomion itseensä. "Tai mitä?" Larry murahti vaatien selvennystä äskeiseen. Nörtti mumisi aikansa ja jatkoi maan potkimista, "Tai mä kerron kaikille että sä oot nussinut ton kanssa", poika sitten virnisti varmasti vittumaista hymyään ja osoitti Phinxiä.

Jones oli kieltämättä hyvin vittumainen, eikä sillä säästytty tulistuessaan sieniräjähdyksiä aiheuttavalta mekaanikolta. Phinx oli vittupää, mutta hän osasi olla myös hyvin vittupää. Ja siinä oli iso ero, mutta jälkeen mainitusta koitui vieläkin harvinaisemmin mitään hyvää.
Nörttipoika näytti vihreäsilmäiselle pahikselle keskisormea ja Phinx ärähti, nyt voisi olla toisen kannalta jo hyvä lopettaa. Tuo virne vitutti peikontukkaista tyttöä niin, että tuo tarttui toisen mielipidettä julistavasta sormesta kädellään ja väänsi säälittä. Larry kiljui jo lopettamista, käski Jonesia erikseen. Phinx naureskeli ja ei tehnyt mitään moisen eteen… hetkeen. Pian tyttö kuitenkin päästi toisen irti ja pisti uutta tupakkia palamaan. Alituisesti polttaen sitä sai vitutuksenkin paremmin kuriin.
Jones pisti ehdoksi, että Phinxin pitäisi pyytää anteeksi. Tyttö jäi tuijottamaan toista epäuskoisena kasvoihin, kunnes naurahti lyhyesti, mutta sitäkin paljon puhuvammin. Sitä tuo typerä poika saisi odottaakin koko loppu elämänsä ja aivan turhaan.

Onneksi Larry sentään tuntui fiksummalta ja huusi veljeään hiljaiseksi. Ja jos totta puhuttiin, niin ei tyttö lukeutunut Phinxin tapaamista ihmisistä niihin välkyimpiin. Väliähän sillä ei niinkään suuresti ollut, oli aina tilanteita, jolloin Larry pääsi edustamaan. Ja nyt oli tilanne, jossa Larry nosti itseään Phinxin silmissä varmaankin puolet siitä, mitä oli hetki takaperin laskenut.
Isoveli rupesi uhkailemaan pikkusiskoaan ja Phinx olisi voinut nauraa… Millähän helvetillä tuo jätkä kuvitteli Larrrya kiristävänsä?
No, sekin selvisi, eikä tarvinnut edes kauaa odottaa. Takkutukkaisen tytön kulmat kohosivat hieman ja tuo katseli Jonesiin ja naurahti sitten.
“Jos nyt vaan jätät suosiolla tuollaiset typeryydet omaan päähäsi ja katoat pikana mun silmistä”, Phinx lausui rauhallisella, pahaenteisellä äänellä.

Larry näytti ärsyyntyneeltä. Vaikka hän kuului ihmisiin, jotka eivät älynneet ottaa itseensä piilovittuilusta, oli hänelläkin sietokykynsä ja rajansa. Jones oli pahaa matkaa ylittämässä sen, ja kun se tapahtuisi, nörtti saisi sellaisen selkäsaunan, ettei kehtaisi näyttää naamaansa kotona ainakaan kahteen viikkoon.
Siinä saattaisi olla aikamoinen selittäminen, äidille etenkin. Jones oli sorttia, jonka poissaolon huomasi helposti. Jones oli... No, iso osa Meinweinien perhettä, kirjaimellisesti. Larry käänsi sinertävät, suuttumuksesta siristetyt silmänsä rakkaan - tässä vaiheessa ei-niin-rakkaan - veljensä puoleen. "Vitun... Vitun... VITUN LÄSKIPALLO!", pahis sähähti hampaitaan kiristellen ja säntäsi huomattavasti suurikokoisemman Jonesin kimppuun, repien tuota hiuksista ja nipistellen, aina kun siihen ilmestyi mahdollisuus. Muuten hän tyytyi potkimaan ja mäiskimään nörttiä, joka oli näiden vuosien aikana niin tottunut siskonsa uhrina olemiseen, ettei sellainen pieni kurmuutus tuntunut enään missään.
Jones koitti pitää siskonsa erossa etenkin haarovälistään, jossa sijaitsi se kuuluisa 'Jumalan lahja naisille', Larrylla kun oli taipumuksia ottaa nörtin vehkeet ja meisselit maalitaulukseen. Olihan se herkkä alue kenelle tahansa, varsinkin niille jotka puutarhaletkun omasivat. "Saatanan pikkunen paskiainen", kikkarapää manasi, vaikka nauru meinasi kummuta virneessä olevasta suusta ulos.

Larry ei kerta kaikkiaan jaksanut enään, tai oikeastaan hän kyllästyi veljensä naamaan. Hontelot kädet tarttuivat viinakassiin ja tyttö joutui toden totta käyttämään voimia kannatellakseen kassia sisältöineen maanpinnan yläpuolella. "Lähde pois", mustatukka pyysi ystävällisesti ja tuijotti Jonesia uhkaavana. Veli puolestaan tyytyi tuhahtamaan ja pudistelemaan päätään, "Adios, lesbians", tuo manasi ja kohotti keskisormensa pystyyn kääntäessään selkänsä Phinxille ja Larrylle.

Larrylla paloi hermot ja Jones sai tuta sen. Oivoi… No, todettuhan se oli, ettei neiti Kovac ollut sitä tyyppiä, jolla oli tapana irrotella riitapukarit toisistaan. Hän pikemminkin kävi hakemassa popcornia ja nautti esityksestä… Ainakin niin kauan, kun se ei koskenut häntä.
Nytkin peikontukkainen mekaanikko istuskeli penkillä ja katseli ilmeettömästi kuinka pienikokoinen likka sähisi ja kiukutteli. Larry nosti kevyesti hymyn Phinxin huulille, kyllä neiti tapella osasi. Ja viimein nuorempi Meinwein komensi isoveljensä pois ja tytöt saivat jäädä kahden.
Tummatukkainen mekaanikko ei vaivautunut huutamaan mitään jätkän perään, vaan tyytyi kaikessa hiljaisuudessa viemään huulilleen tupakan tarjoten äänettömästi askia Larryllekin, kunnes tunki sen takaisin taskuunsa.

“Mistä se on saanu kuulla, et sä oon nainu mun kanssa?”, Phinx kysäisi kepeästi. No, ehkä vähän vittuillen. Hän ei sataprosenttisesti luottanut Larryn pitäneen suutaan kiinni, eikä oikein siihenkään että Jones oli keksinyt koko jutun päästään.
Tai… Ihmisten asioista nyt tuppasivat aina tietämään kaikki. Niin paskaa kuin vain olikin.
Phinxin tupakka sai seurakseen tulrn ja savut vedettiin henkeen. Phinx oli oikeastaan rauhoittunut hieman huvittavan välikohtauksen tähden.
“Viikonloppusuunnitelmia?”, muija uteli viattomasti. Ehkä hän voisi saada Larryn tunkeutumaan seurakseen, ettei tarvinnut itsekseen vittuuntua.