These horny girls are all over me /sovittu

G & sen hahmo/t. :------DD Preston on vitun playeri.

Preston hymyili viehkeästi eräälle vaaleahiuksiselle kermalaisneidolle, joka hörppi kokoajan lisää ja lisää boolia. Tyttöparka, aamulla vasta tajuaisi yrittäneensä iskeä kapinallisiin kuuluvan ja vieläpä homon. Punapää tosin vastasi flirttailuun, väläyttäen pepsodenthymynsä ja pitäen jonkinlaista silmäpeliä kokoajan yllä. Se oli vain mukavaa leikkiä, draamaa ja toimintaa. Mitään heteromaista mielihyvää ei Preston saanut, ei vaikka pian korkokengissään humalassa hoippuva bimbo tuli tuon kaulaa nuoleskelemaan ja pureskelemaan, kuiskaillen humalasta sekoittuneita, tuhmiksi tarkoitettuja sanoja. Preston nauroi, vaihtaen istuvaa asentoaan sohvalla, tytön tunkeutuessa tuon syliin uudelleen, tarkkaillen poikaa “seksikkäästi”. Nyt poika ei enää katunut, kun oli jättänyt tuttuun klubiin menemisen ja tullut jonkun tutun tuttunsa porukoissa randomeihin kotibileisiin. Nyt tutut olivat jo kadonneet tanssivien, humalaisten teinien joukkoon ja punapää istui mukavasti paikallaan, vaalea bimbo itsessään kiinni kiehnäten.

“Ah, mua panettaa tiedäksä, mennääks tonne ja sä tiedät kyl sit mitä.”, kermalainen mutisi huulet kiinni Prestonin korvassa, saaden punapään nauramaan heleästi. Jos tuo itse olisi ollut hetero, olisi vastaus ollut toki kyllä, koska helpot hoidot kelpasivat muutenkin, mutta tällä hetkellä kiehnääjän sukupuoli oli väärä. Poika puri bimbon kaulaa, saaden tuon ääntelemään epäilyttävän nauttivasti. Muutama suudelma, kädet kokeilivat tarkalleen valittuja paikkoja ja vaaleahipiäisestä olisi saanut mitä vain; ainakin epätoivoisen voihkinnan perusteella. Preston käännähti sohvalla, jättäen tytön alleen. Tuo repäisi tuon paidan napit auki ja kohotti kulmiaan kohdatessaan silmillään Nalle Puh- rinsikat. Tyttö yritti painautua lähemmäs friikkiä, joka sattui kuin vahingossa olemaan puoliksi harajaloin tuon lantion päällä. Preston virnisti, painautuen itsekin lähemmäs ja tuoden huulensa bimbon korvalle.
“Honey, oot väärää sukupuolta tiedäksä.”, tuo sanoi, muuttaen äänensä kimeäksi ja imitoiden selvästi allaan olevaa tyttöä. Sanoja seurasi sarkastinen naurahdus ja keveästi poika loikkasi järkyttyneen näköisen kermalaisen päältä, lähtien tylysti kävelemään poispäin sohvalta.

Matkallaan Preston nappasi jonkun randomin, suloisen näköisen vaaleahipiäisen pojan boolimukin ja samalla väläyttäen tuolle flirttaavan hymyn. Poikaparka taisi olla hetero tai muuten vain ujo, tuon muuttuessa punertavaksi kuin tomaatti. Tuhahtaen punapää jatkoi matkaansa ja käveli suoraan ulos talosta. Ulos saakka kuului musiikki ja monien humalaisten teini-ikäisten juhlijoiden äänet. Preston kääntyi talon puoleen ja tömähti istualleen märälle ruohikolle. Tuo palaisi pian takaisin sisään, etsimään uutta seuraa mutta hetkellinen tauko oli otettava. Bimbotyttöhän saattaisi lähteä perään ja vaikka draamaa poika rakastikin, ei tuo kuitenkaan halunnut vainoajaa tai tällä hetkellä kokenut mitään viehätystä iskeä mahdollisen vainoajansa naamaan bicthslapin.

--- here we come, enkä voinut olla vastaamatta saman tien :---)

Jones Meinwein, varmasti yli kahden promillen humalassa ja yllään golffareiden suosimat ruutukankaiset housut ja t-paita kravatti-printillä. Nörtti oli siskonsa mielestä varmasti typerimmän näköinen kaveri koko bileissä, eikä hän sinä iltana kovin mielellään esittäytynyt Jonesin pikkusiskona.
Kikkarahiuksinen poika kähmi tielle osuneita ihmisiä sukupuolesta riippumatta ja humalaisesti öristen, hänellä oli kädessään juuri avattu kaljapullo ja paidanrinnuksilla märkiä läiskiä. Kaljabongista juominen ei ollut onnistunut Meinweinin vanhimmalta kakaralta kovinkaan hyvin, pikkusisko oli loistanut veljensä puolesta, vaikkei tyttö mikään kaljan ystävä ollutkaan. Larry oli tavalliseen tapaansa kiskonut ylleen joka puolelta risaiset farkut, varrettomat ja kuluneen näköiset tennarit, sekä mustan ja ihoamyötäilevän topin.
Hiuksensa hän oli jättänyt auki ja meikkiä oli kevyemmin kuin yleensä, ei hänen ollut edes tarkoitus ryypätä tänään. Jotenkin Jones oli yllyttänyt siskonsa jättämään idean rauhallisesta koti-illasta, ja saanut tämän mukaansa
"jonkun tuttunsa" bileisiin. Kyllä Larry tiesi, ettei Jones edes tuntenut bileiden järjestäjää, vaan meni kuokkimaan tapansa mukaan, ilmaisten viinojen ja pilven toivossa.

"Voitko vitun aasi käyttäytyä?!" Larry ärähti örveltävälle isoveljelleen ja läimäytti tuota avokämmenellä takaraivoon. Jones näytti lyönnin jälkeen hetken siltä, että häneltä oli mennyt jotain pahasti ohi, "Mitä... Miks sä mua lyöt?", hän kysyi viattomasti piipittäen ja pysähtyi keskelle olohuonetta.
Kikkarahiuksisen nörtin ilme oli ihmettelevä ja poissaoleva, kaikki keskittyminen käytettiin pystyssäpysymiseen ja vieressä tanssivan bruneten hiplailuun. "Jones... Sä nolaat mut", Larry tiuskaisi ja katsahti veljeensä häijysti kulmiensa alta. Mikä lapsenvahti hän muka oli? Ja vielä vuotta vanhemmalle veljelleen? Siniset silmät kiersivät muissa ryypiskelijöissä, toiset ottivat rennommin ja toiset tanssivat kuin mielipuolet. Parille poveaan esittelevälle blondille tuhahdettiin ja katse siirrettiin takaisin horjuvaan ja huojuvaan isoveljeen, "Oikeesti", tyttö murahti uhkaavasti ja huikkasi omasta kaljastaan.
Kuin hidastetussa filmissä Jones näytti hiljalleen kallistuvan taaksepäin, ja silmänräpäyksessä nörtti makasi lattialla kumossa kuin kaatunut patsas. Kalja ei ollut edes läikkynyt pojan otteesta, mikä sai huvittuneen virneen kohoamaan pikkusiskon kasvoille, "Vitun dorka", hän puuskahti päätään pudistellen ja kiskoi veljeään käsivarresta. Jones kömpi huterasti takaisin jaloilleen ja otti uuden, pitkän ja nautinnollisen ryypyn kaljastaan, ennenkuin läimäisi kätensä heiveröisen pikkusiskon harteille.
"Sisko kulta, sinkkumiehen tärkein asia on etsiä seuraa", Jones valisti nuorempaansa ja huomattavasti pienempäänsä raivatessaan tietä terassille päin. Matkalla tuo erehtyi kähmäisemään isokokoista kundia takamuksesta, ja sai osakseen murhaavan mulkaisun.
"Homo", kuului ivallinen naurahdus parivaljakon takaa, mikä sai pienemmän Meinweinin lapsista käännähtämään nopeasti ympäri.
Silmät naulittiin virnuilevaan urheilijaan, ja pahis otti muutaman ratkaisevan askeleen jätkää kohti, "Haluutko sä tekohampaat?", hän tiuskaisi vähintään yhtä ivallisesti takaisin.
Muutaman jätkä tuon seurueestaa naurahti, eihän se mitään uutta ollut, Larry ei ollut ihan sellaista sorttia, jonka uskottiin omaavan voimaa. Hetkessä tuo onnistui kuitenkin nappaamaan kätensä pojan niskan taakse ja pamauttamaan tuon kasvot vasten terassin puista kaidetta.
Jones taputti siskonsa saavutukselle ja nappaisi pienempäänsä käsivarresta kiinni, kiskoen siskoaan kauemmas urheilijoista nurmikolle päin. Yhtäkkiä tuo törmäsi johonkin, luultavasti elolliseen koska ei se patsaalta tuntunut.
Humalaiset silmät hakeutuivat punahiuksiseen poikaan ja Jones virnuili tuolle pahoittelevasti, "Sori kamu", nörtti pahoitteli ja taputti tuntematonta jätkää selälle pari kertaa.
Tapahtumasarja sai Larryn huokaisemaan karua kohtaloaan ja läimäisemään käden otsalleen. Mustahiuksinen tyttö kiskoi Jonesia pois punahiuksisen nuorukaisen kimpusta ja koitti näyttää pahoittelevalta, "Se on aina juodessaan vähän miehiin päin, et menetä mitään jos jätät sen vaan huomiotta", Larry selitteli ja tuuppi vaivalloisesti isokokoisempaa veljeään kauemmas.


// toivottavasti lukeminen on ees hieman helppoo :-----D

Preston huomasi jo melko kaukaa lähestyvän kaksikon, joista miessukupuolta edustava törmäsikin tuohon. Hieman tukevamman puoleinen törmääjä oli, kikkurahiuksinen mutta punapää olisi silti voinut viedä Jonesin suoraan johonkin kodinhoitohuoneeseen hoideltavaksi. Selkään taputus ja selvästi humalaiset, puoliksi möngelletyt sanat saivat pojan vain virnistämään törmääjälleen. Pian puhui joku toinenkin, se nainen tai tyttö paremminkin. Kehotti Prestonia vain sivuuttamaan Jonesin ja samalla ilmoitti tuon humalassa olevan miehiin päin. Olikohan tämä enää totta vai alkoholin sivuvaikutuksia? Poika ponnisti kuitenkin pystyyn ja pyyhkäisi housujaan, silmäillen molempia kaksikosta.
“Joo ei mitään, ei mua häiritse.”, tuo totesi ja virnisti, vilkaisten toista poikaa arvioiden. Ei ehkä aivan Prestonin tyyppiä mutta.. Virne muuttui hieman persommaksi, mutta pian tuo muisti myös Larryn olemassa olon, palauttaen virneensä siveellisemmän sävyiseksi.

“Mä olen muutes Callum.”, Preston esittäytyi, yhä virne huulillaan. Tuosta ei huomannut mikään, mikä viittaisi siihen että nimi olisi väärä. Eihän se edes ollut, Prestonin kolmas nimi vain ja tällä kertaa punapään teki mieli esittäytyä muutenkin kuin “vain Prestoniksi”.
“Mut kukas sä olet ja entäpä tää sun astetta humalaisempi kaveris?”, tuo kysyi ja kohotti kulmiaan uteliaan oloisena, nyökäten kohti Jonesia. Kaksikkoon voisi tehdä parempaakin tuttavuutta, varsinkin poikaan vaikka ei Larrykaan mitenkään pahemmalta tapaukselta näyttänyt. Ei siis seksuaalisessa mielessä, vaikkei tuon ulkonäössä mitään vikaa ollutkaan. Jos Preston olisi ollut edes bi tai hetero, olisi tuo yrittänyt myös liehitellä ja flirttailla Larrylle. Voisihan tuo nytkin huijata, kuten oli huijannut aiemmin sitä blondia mutta se voisi viedä mahdollisuuden Jonesiin.

Larry huokaisi helpottuneena punahiuksisen reaktiolle, onneksi tässä ei kaivattu mitään tarkempaa välienselvittelyä.
Kaveri esitteli itsensä Callumiksi, aika erikoinen nimi tytön korvaan, Jonesia tuskin edes siinä humalatilassaan kiinnosti. Poika tutkaili ympäristöään jälkeenjääneen näköisenä, vallattomia kikkurahiuksiaan haroen. "Mä oon Larry, ja täs on mun astetta humalaisempi isoveli Jones", Larry esittäytyi ja muksautti veljeään leikkisästi nyrkillä olkapäähän. "Jones, sano moi Callumille", hän käskytti vanhempaansa ja naurahti Jonesin reaktiolle, kun tuo siirsi hitaasti katseensa jätkään.
"MOI!", nörtti huudahti niin kuin välimatka Callumiin olisi ollut ainakin sata metriä, Larryn olisi tehnyt mieli potkaista ja kurittaa veljeään paremman kerran. Että osasi olla rasittava tapaus, etenkin humalassa.
Jones jatkoi uuden tuttavuuden tuijottelemista ja otti sopivin väliajoin pitkiä ryyppyjä oluestaan, näkökenttä vääristyi huikka huikalta ja olemus muuttui huojuvasta ja huterasta entistä humalaisemman oloiseksi. Jopa Larry huomasi isoveljensä lemahtavan oluelle kuten vanha puliukko, mutta hän ei viitsinyt mainita asiasta. Eihän Jones kuitenkaan tajuaisi.
"Niin kuka tää kaveri oli?", nörtti kysyi hämmentyneenä ja selvästi tilanteesta jäljessä, eikai mikään Larryn valloitus... Ai niin, siskohan taisi olla naisiin päin, ainakin niin se oli väittänyt. Vai oliko? Muistikin tuntui pettävän.

"Voi vitun valopää", Larry tiuskaisi isoveljelleen ja läimäisi tuota uudelleen päähän, ei kuitenkaan niin kovaa kuin aikaisemmin. Samalla pahis todella toivoi että ehkä Jonesin pudonneet mutterit ja ruuvit loksahtaisivat takaisin paikoilleen. "Mä oon erittäin helvetin pahoillani että mun rakas veljeni on aivoton ja erittäin humalassa", tyttö mumisi Callumille ja mulkaisi veljeään jäätävästi.
"Jones, tässä on edelleen sama heppu, Callum, johon sä törmäsit noin viis minuuttia sitten", hän selitti veljelleen uudestaan ja pudisteli päätään nolostuneena tuon puolesta.
Larry lupasi itselleen, että tämä olisi viimeinen kerta, kun hän lähtisi Jonesin kanssa yhtään mihinkään. Ja samaan aikaan hän tiesi, ettei hän kykenisi pitämään lupaustaan. Pitihän velipojan puolia pitää ja huolehtia siitä, ettei tuo tullut nenä vuotaen ja silmä mustana kotiin ryyppyreissuiltaan.

Preston nyökytteli päätään, kun tyttö esittäytyi Larryksi. Varsin erikoinen nimi sinällään, mutta mikäs tuo oli tuomitsemaan. Callum ei ollut yhtään sen tutumpi, Larryhan oli aika yleinen muttei tytöillä. Humalainen poika oli Jones. Punapää siirsi katseensa tuohon ja Larryn käskystä kikkurapää tervehtikin, varsin kovaäänisesti.
“No moi vaan sullekin.”, Preston totesi hivenen sarkastisesti, mutta enemmänkin vain kiusoittelevaan sävyyn. Ei tuo nyt halunnut ketään suututtaa tai ajaa pois luotaan. Jonesin kysyessä hetken päästä, että kuka punapää oli, aiheutti tuo vastaukseksi pojan suunnalta naurua. Hassu ja hyvin humalainen tapaus tuo tosiaankin oli, huonomuistinenkin selvästi ja suihkukin olisi voinut tehdä terää, sillä Preston oli jo heti ensimmäisenä pannut Jonesista sukupuolen lisäksi merkille kaljan pitkälle leijailevan hajun. Larryn ja Jonesin välinen kanssakäyminen näytti myös huvittavalta: tyttö mätki ja määräili tukevampaa poikaa, joka oli paljastunut aiemmin tuon isoveljeksi. Niin punapääkin olisi varmaan tehnyt; mätkinyt sisaruksiaan ja määräillyt niitä, jos olisi sellaisia omistanut. Pikkukakaroita, jotka olivat Rachelin ja Andreaksen unelma-avioliiton rakkauden hedelmiä ei laskettu mukaan.

“Hahah, ehkä sun veljes pitäisi jättää alkoholi vähemmälle tai opetella käyttämään sitä kunnolla?”, tuo kysyi ja kohotti kulmiaan huvittuneesti. No, Preston oli edelleenkin paras puhuja sillä kun tuo veti päänsä täyteen olivat vaarassa kaikki. Yhdessä illassa poika oli aloittanut baaritappelun, vienyt makuuhuoneen puolelle muutamankin jätkän ja sattunut vahingossa painamaan yhtä jätkän näköistä naistakin. Aamulla tuo oli sitten herännyt toiselta puolelta kaupunkia. Ja kommentit asiaan olivat olleet Prestonin suunnalta; hups. Toisaalta, pitihän sitä hauskaakin pitää, mutta poika tuntui pitävän sitä melko usein, kuten nytkin. Tuo virnisti itsekseen ja sekoitti hieman punaista hiuspehkoaan.

Callum vaikutti rennolta, ei kyllä ihan sellaiselta, jonka seurassa Larry tulisi viihtymään.
Tai mistä sitä tiesi? Ei pitänyt tuomita ensivaikutelman perusteella, mihin pahis oli pahaksi onnekseen taipuvainen. Isoveljeä silmäiltiin vahtivasti ja uuden tuttavuuden lausahdus aiheutti nörtissä närkästyneen reaktion, "Mä sulle näytän!", tuo uhosi ja heilutteli nyrkkiään Callumin kasvojen edessä. Puheesta tuskin sai selvää ja silmät harottivat toinen Edeniin ja toinen itään, nyrkin heiluttelun olisi voinut tulkita vilkutukseksi jos asiaa tutkaili monista näkökulmista.
Jones yritti näyttää siinä naurettavassa kravattipaidassaa uhkaavalta, eikä edes siskonsa myötätunnosta huolimatta onnistunut ollenkaan aiheuttamaan edes vakavoitumista tytön kasvoilla. "Perhanan tonttu!", nörtti uhosi mongertaen ja horjahti Callumin suuntaan mätkähtäen kumoon ruohomättäälle. Sillä samalla hetkellä Larry olisi voinut vajota loppuelämäkseen vaikka alimpaan helvettiin, hän käänsi kaksikolle selkänsä ja tutkaili ympärilleen uskoen siihen, ettei kukaan yhdistänyt häntä nurmikolla makaavaan ja ähkivään nörttiin.
"Larrryyyyy... Auta mut ylööös!", kuului tuskastunut avunhuuto pahiksen selän takaa ja tuo koitti kaikin tavoin ignoorata isoveljensä täysin, hän ei tuntenut tuota ihmistä. Näin oli tapahtunut melkein joka kerta,
kun Jones oli suostutellut pikkusiskonsa mukaan ryyppäysreissuilleen. Monet kerrat Larryn oli täytynyt uskotella ettei Jones ollut huono ihminen tuon ryhdyttyä laskuhumalassaan kyynelehtimään.

"Larryyy... Vitun lesbot!", Jones manasi kovaäänisesti kaikki kyseisen seksuaalisen suuntautumisen edustajat helvettiin, itsekkäitä paskiaisia koko sakki. Manaus sai Larryn kihisemään kiukusta ja tyttö käännähti ympäri, "Vitun läski homo vittupäinen mulkku!", hän kirosi veljeään ja katseli toisen könyämistä ylös.
Jones pääsi vaivalloisesti seisaalleen ja levitti kätensä aikeinaan halata siskoaan ja pyytää anteeksi, ei hän mitään pahaa tarkoittanut. Eikä hän halunnut loukata Larrya, siitä koituisi vain hammaslääkärilaskuja ja sisko oli harvinaisen hyvä tähtäämään potkunsa sukupuolielinten alueelle. "No Larry, en mä pahalla, sä voit tykätä mistä sä haluat", Jones sössötti ja kietoi kätensä pikku hiljaa leppyvän siskonsa ympärille. "Tää Callum tässä tönäs mut vaan", nörtti jatkoi ja taputti jätkää uudestaan selälle.

Jonesin alkaessa heiluttelemaan nyrkkejään, meinasi poika ensimmäisenä käyttää muutamaa karatessa opetettua iskua tai paremminkin liikettä tuohon. Kuitenkin toisen lyöntiyritykset eivät olleet mitenkään vaarallisen oloisia, joten poika pysyi vain paikallaan katsoen huvittuneesti nörttiä. Horjahtaessaan kikkurapää rysähti suoraan Prestonin jalkojen viereen ja tuo tuijotti hetken hieman hämmentyneenäkin ruoholla kellivää poikaa. Kuitenkin nopeasti punapään kasvoille nousi virne.
“Tasapainokaan ei taida olla veljelläsi 10+?”, tuo kysyi, osoittaen sanansa Larrylle. Tosin vaikuttihan alkoholi asiaan, mutta silti. Jonesin pyytäessä apua, lopulta kiroten lesbot alimpaan helvettiin räjähti Larry haukkuen suorastaan veljensä pystyyn. Preston vain seurasi kaksikkoa, keskittyen nyt jopa tutkailemaan noiden eleitä. Jones oli kuin riippuvainen Larrysta, halusi lepyttää tuon oitis ja Larry räjähti sanasta “vitun lesbot”. Vihreät silmät silmäilivät yhä kaksikkoa, kun toinen poika taputti tuota selkään.

“Varmaan tönäsinkin, sulla tais noi jalat vaan lähtee muualle kuin mieli.”, punapää totesi ja virnisti takaisin Jonesille, taputtaen tuota olkapäälle toverilliseen sävyyn. Preston käännähti biletalon suuntaan ja katsahti hetken kuistilla notkuvia ihmisiä, kunnes käänsi katseensa takaisin sisaruskaksikkoon.
“Meinasitteko te mennä vielä takaisin tonne vai mitä? Mä mietin just että meniskö vielä.”, tuo sanoi ja virnisti. Blondibimbo oli varmaan jo unohtanut punapään kusetuksen, olihan tuo nyt jo varmasti helvetinmoisessa kännissä ja luultavammin onnenonkijana ja epätoivoisena iskenyt kyntensä johonkin muuhun. Blondista tuli mieleen pojan kaula, jota tyttö oli kuolannut ja purrut. Kädellään kyseistä ruumiinosaansa nykäisten, tuo tunnusteli oliko siinä mitään erikoista. Ulkopuoliset näkisivät toki pari fritsua, muttei mitään sen pahempaa ja tuskin kukaan nyt mistään sellaisesta hepuleita saisikaan.

Preston suoristi hieman valkeaa printtipaitaansa, jossa oli jotain värikkäitä kuvioita ja tekstejä. Paidan päällä oli musta, kuvioitu huppari ja housuina toimivat valkeat pillifarkun tapaiset, jotka olivat takapuolen kohdalta hieman muuttuneet vihreiksi ruohon takia. Jalkaansa punapää oli sinä bileiltana tunkenut jotkut randomit kengät, jotka oli ensimmäisenä löytänyt. Kaiken kaikkiaan, vaikkapa Jonesiin verrattuna tuo oli melko siisti ja vieläpä myös ei niin viinalta haiseva tapaus.

Larry tarkkaili vuoroin veljeään ja vuoroin Callumia, mitäköhän jätkä edes ajatteli heistä?
Humalainen veli hyökännyt kimppuun ja heti perään väkivaltainen ja sättivä pikkusisko sanan "pieni" varsinaisessa merkityksessä, ei heidänkään antama ensivaikutelma voinut olla hyvä.
"Joo, me ajateltiin mennä sisään ja Jones saa selvitellä päätään sillä aikaa kun mä ryyppään itseni tiedottomaan tilaan, isken jonkun kuuman mimmin ja vien sen meille ja jätän Jonesin oman onnensa nojaan", Larry selvensi omia suunnitelmiaan loppuillan suhteen ja katseli Jonesia joka oli laskenut kätensä Callumin harteille. Ehkä toinen ei tykännyt siitä, että Jones käyttäytyi humalassa kuvainnollisesti niin kuin kaikkien kaveri. Pahis odotti sitä kaunista päivää, kun hän ei olisi paikalla pitämässä veljestään huolta,
ja tuo oikeasti saisi köniinsä. Eihän sellainen kömpelö ja vähän hölmökin, kuten Jones, pärjäisi tosipaikan tullen. Mitäs oli saanut aina luottaa siskoonsa ja antaa tytön hoitaa likaiset hommat hänen puolestaan.
"Sä voitkin taluttaa Jonesin sisälle kun se näyttää rakastuneen suhun", Larry naurahti ja kumosi loput kaljastaan alas, heittäen pullon sitten naapurin pihan puolelle.

Jones lähti ottamaan huteria askelia siskonsa perässä takaisin sisälle päin, ja edellä kulkeva Larry luotti siihen, että Callum pitäisi Jonesin poissa ongelmista ja ennen kaikkea huolen siitä, ettei Jones kaatuilisi turhia ja teloisi itseään.
Kikkarapää virnisteli vieressä kävelevälle miehenalulle ja ryypiskeli kaljaansa pitäen edelleen toista kättään toisen harteilla. "Sä oot jees tyyppi, Conrad", Jones sössötti ja nyökkäili sekavan oloisena ja keskittyi puhumisen sijaan pysymään pystyssä ja ennen kaikkea etenemään.

Larry sanoi vetävänsä perseensä ja iskevänsä jonkun kuuman mimmin. Lesbo siis? Preston vain hymyili nyökytellen - kuuluihan tuo itsekin kyseiseen “vähemmistöön”, vaikkei lesbo ollutkaan. Lesbot olivat mukavia tyyppejä, ainakin punapää muisteli nukkuneensa muutaman lesbotuttunsa asunnossa, vieläpä kahden järkyttävän kuuman kissan välissä. Mutta mitäpä siinä, poikaa kun kiinnosti kuitenkin enemmän oma sukupuoli vaikka humalassa jotkin naiset näyttivät miehiltäkin ja muuttuivat “hupsistakeikkaa- hoidoiksi”, jotka aamulla häädettiin vaikka haravalla helvettiin makuuhuoneesta. Heteroseksi puistatti Prestonia selvin päin, eikä tuo myöskään krapula-aamuna halunnut nähdä jonkun blondin bimbon naamaa ensimmäisenä asiana. Mieluummin jonkun blondin jätkän. Virnistys kiipeili hymyn tilalle, punapään ollessa juuttunut ajatuksiinsa. Vasta Larryn mainitessa Jonesin rakastumisesta ja jotain taluttamisesta näytti punapää hätkähtävän.
“Aa, joo. Siis tietysti.”, tuo sanoi ja nyökytteli, vilkaisten olkapäillään olevaa kättään ja Jonesia.
“Seurataan sun siskoa.”, Preston ohjeisti humalaista “kaveriaan”, lähtien seuraamaan rauhallisesti kävellen Larrya. Tuo seurasi myös tarkasti kikkurapäätä, ettei tuo taas päättäisi siirtyä kellimään ruohikolle.

Pian poika punapään vierellä kutsui tuota Conradiksi. Conrad oli elämäänsä kyllästyneen irlantilaismiehen nimi, joka elätti itseään suutarina.
“Minä olen kylläkin Callum.”, friikki huomautti ja naurahti perään. Tuo pääsi join kuin Jonesin kera portaat ylös kuistille, saaden muutaman halveksuvan katseen kaapinkokoisilta urheilipojilta joiden käsipuolissa olevat tusinabimbot kyllä katsoivat kaksikkoa kiinnostuneemminkin. Itse Preston ei katselijoihin huomiota kiinnittänyt vaan töni kikkurapään ovesta taloon sisälle, seuraten itse perässä.
“No niin.. Sano, että osaat käyttäytyä hetken? Mä haen boolia tuolta.”, poika ilmoitti ja katsoi hetken, kuin arvioivaan tapaan nörttiä. Eiköhän Jones osaisi käyttäytyä. Olkiaan kohauttaen Preston jätti pojan hetkeksi omilleen ja suuntasi talon olohuoneeseen, missä boolipöytäkin oli. Tuo otti kaksi mukillista alkoholilla terästettyä, punaisen sävyistä boolia joka oli todettu mansikkasiiderin ja vodkan sekoitukseksi. Punapää jäi kuitenkin vahingossa flirttailemaan erään emotyylisen pojan kanssa, joka oli tuota itseään lähes päätä pienempi mutta auttamattoman suloisen näköinen.

Larry uskoi ja luotti siihen, että Callum pitäisi hänen niin rakkaasta veljestään hyvän huolen ja estäisi tuota edes sen verran, ettei Jones tulisi naama verillä kotiovelle uikuttamaan viideltä aamuyöllä.
Ja aivan, haistakaa sarkasmin suloinen vivahde edellisessä lauseessa; rakkaasta veljestään. Ja paskat, Larryn puolesta Jones voisi hilata hyllyvän perseensä vaikka toiseen osavaltioon ja pysyä sielä, kunnes olisi parantanut tapansa ja opetellut juomaan. Mitä kaikkea pikkusisko kykenikään uhraamaan veljensä puolesta? Larry vastusti nyt jo kaikkia Astonin sääntöjä, ja vietti aikaansa nörtin kanssa. No tosin, häntä ei kyllä voinut kiinnostaa, vaikka se suututtaisi jopa koulun rehtorin.
Hän näyttäisi persettä niille, jokaiselle!
Mustahiuksinen ja chiliäkin tulisempi pienikokoinen tyttö käveli aggressiivisuutta olemuksesta tihkuen bilettäjien keräämän ihmismassan läpi ja aiheutti selkeää närkästystä käytöksellään. Eikö se pieni ja vittumainen Meinwein tosiaan voinut kiertää vaikka keittiön poikki, mutta ei! Ihan piti olohuoneen ja tanssilattiana toimivan tilan poikki rynniä ja töniä ihmisiä vähäisillä voimillaan niin että viinat läikkyivät kalliille parkettilattialle ja antiikkimatolle.
Larry ajatteli piiloutuvansa veljeään toiseen kerrokseen, ehkä johonkin pimeään ja kodikkaaseen vaatekomeroon tai sängyn alle. Askeleet veivät rappusia kohti, ja Jonesilta piilottelu kuulosti askel askeleelta entistä paremmalta idealta. Toiseen kerrokseen päästyään tyttö etsi ensimmäisen tyhjäksi toteamansa huoneen ja kiskoi oven perässään kiinni, jospa hän hetken rauhoittuisi ja luottaisi Callumiin.

Samaan aikaan kerrosta alempana Jones huojui ja nuokkui huonovointisen näköisenä, mihin Callum oli kadonnut hänen viereltään? Oliko sen hepun nimi edes Callum? Jos se ei kerta ollut Conrad, sen oli pakko olla Callum. Eihän kukaan antaisi lapsensa nimeksi Chamelot tai Caramell?
Asiaa ajateltuaan nörtti oli varma siitä, että se punatukkainen jantteri oli Callum. Ai niin, missä Callum oli? Ehkä hänen pitäisi huutaa toista nimeltä? Jones veti syvään henkeä ja kurkki ympärilleen yrittäen tunnistaa vastaan tulevia kasvoja, "CALLUUUUUM!", hän sitten huudahti ja pyöri paikallaan pöllähtäneen näköisenä. "CALLUUM, JONES TÄÄLLÄ", nörtti jatkoi uuden tuttavansa kuuluttamista ja töni ihmisiä tieltään, ehkä toinen olisi keittiössä.

Emopoika hymyili suloisesti, punastuen punahiuksisen kehuessa tuon ulkonäköä ja vaatepartta. Preston silmäili avoimesti pienempänsä kroppaa, pitäen huulillaan kokoajan virneen. Kehonkielellään tuo ilmaisi olevansa varsin avoin ja sosiaalinen, pojan kurottuessa kokoajan sipaisemaan keskustelukumppaninsa olkapäitä, kasvoja ja hiuksia. Selviä kiinnostuksen merkkejä, vaikkei niiden kohde nyt mikään Adonis ollutkaan. Yhdenyönhoidoksi kelpaisi tietysti ja voisi numeroitakin vaihtaa. Juuri kun Preston oli avaamassa suutaan heittääkseen jotain vietteleviä sanoja peliin, kuului valitettavan tuttu ääni. Ihmiset kääntyilivät, kun nörttipoika olohuoneessa karjui täyttä kurkkua Callumia. Punapään olisi tehnyt läiskäistä käsi otsalleen, mutta tuo kulautti kuitenkin molempien käsissään olleiden boolimukien sisällön kurkustaan alas. Pikku emopoika sai osakseen hieman sarkastisen hymyn ja käden heilautuksen ennen kuin Preston suuntasi Jonesin suloäänen suuntaan.

Tuo oikeastaan huomasi nopeasti Jonesin, joka liikkui kuin puskutraktori jyräten muita tieltään. Poika kiri nörtin perään ja tarrasi tuota käsivarresta, pysäyttäen Jonesin tuhoa aiheuttavan liikkumisen.
”Tota.. sä kutsuit?”, Preston kysyi ja kohotti hivenen kulmaansa. Mihinkähän tuo oli itsensä tyrkännyt, luvatessaan Larrylle vahtivansa tuon pikkuveljeä. Punapää vilkaisi suuntaan, josta Jones oli tullut ja näki paljon ärtyneitä, juomansa lattialle tai päälleen läikyttäneitä muita juhlijoita.
”Ja sun täytyy olla varovaisempi – ihmiset ei halua että tästä tulee mikään.. norsu posliinikaupassa-juttu, ymmärtkö?”, tuo jatkoi ja tuijotti tiiviisti nörttiä silmiin, toivoen saavansa edes jonkinlaisen hyväksyvän eleen.

Jonesin kasvoille levisi säikähtänyt ilme jonkun tarrattua hänen käsivarteensa.
Ilme muuttui kuitenkin helpottuneeksi, ellei jopa riemastuneeksi virneeksi tuon tajutessa, että käteen tarttuja oli kauan kaivattu Callum.
"Joo mä... Kaipasin sua", nörtti virnisti leveästi ja nappasi ohi kävelleen isotissisen blondin kädessä levänneen boolimukin itselleen, ja jälleen vanhempi Meinwein sai osakseen paheksuvan katseen.
Callum taisi puhua omiaan... Mikä norsu? Ja vielä posliinikaupassa? Posliinikaupasta tuli mieleen bordelli... Eihän Jones sellaisia miehiä ollut! "Mitä sä oikeen vihjailet?",
nörtti puuskahti närkästyneenä ja litki ahnaasti voimakkaan makuista boolia kurkustaan alas ja maksaa kohti. Tuolle jantterille tulisi näyttää taivaan merkit, jos tuollain meinasi ruveta keulimaan. "Ootko sä se-ka-sin päästäs?", Jones kysyi ivallisesti ja katseli edessään seisovaa poikaa loukkaantuneena.
Jones suoristi paitaansa ja röyhtäisi äänekkäästi boolin loputtua mukin pohjalta, eipä se lopuksi niin pahaa ollutkaan. Tai oli, mutta ei ollut jos sitä ei jäänyt maistelemaaan vaan kumosi yhdellä huikalla alas. Vanhempi Meinwein oli pahemman kerran wasted, sen hän suostui myöntämään jo itselleenkin. Ja seuraava haaste taisi olla seuran metsästäminen, olihan se aina mukavampaa herätä jonkun toisen kotoa ja hipsiä vähin äänin kotiin.
Asiassa oli yksi mutta... Kuka edes halusi Jonesin seuraa? Siis oikeasti halusi, eikä vain esittänyt niin. Ajatukset saivat nörtin nopeasti alakuloiseksi ja itsetunto laski jonnekkin nollan tienoille. Ilme ja olemus muuttui alistuneeksi ja Jones ei voinut olla niiskahtamatta. Callumkin taisi vihata häntä, kuinha huono ihminen hän oikein olikaan?

Nörtti nojasi toista poikaa kohden ja kietoi kätensä tiukasti tuon ympärille, "Älää vihaa mua", hän mumisi ja parkui humalaisesti ja piti toista edelleen halauksessa.
Näky oli monien muiden mielestä huvittava, koominen ja jollain tapaa surullinen. Callumin kannalta, ei tuo perkele vie tiennyt mihin ryhtyi, kun lupautui Jonesin lapsenvahdiksi.