Time grabs you by the wrist and directs you where to go.

Michin vaatetus

"Kiitos! Tulen joskus uudelleen!" Michi toivotti iloisena mukavalle naismyyjälle, keneltä oli juuri ostanut uuden paidan. Nainen vilkutteli hänelle hyvästiksi. Kello oli yhdeksän ja ostoskeskus menisi juuri niillä sekunneilla kiinni. Tietenkin he päästäisivät asiakkaat ulos, mutta silti japanilainen vihasi olla viimeisten lähtiöiden joukossa. Niinpä hän kiiruhti hieman nopeammin. Ei hänen ollut ollut tarkoitus edes ostaa mitään. Mutta nainen oli ollut vain niin kiltti! Oli esitellyt kaikenlaista ja kehunut Michin vaatetyyliä. Se oli aika omituista. Hänen itsensä mielestä kun hänellä ei ollut edes tyyliä...Oranssinpunaisia hiuksia harottiin hieman, kun ovista päästiin ulos. Ilta oli kylmenemässä. Tai viilenemässä oikeastaan. Mitä hän nyt tekisi? Kotona ei ollut ketään paikalla. Isäntäperheen vanhemmat olivat kahdestaan jossain lomalla ja Ronny oli lähtenyt jonkun ystävänsä luo yöksi. Zack taas...`? Tuo jotenkin karmi japanilaista. Ehkä hän voisi keksiä jotain kävellessään ympäri kaupunkia.

Michi oli asustanut San Diegossa jo miltei kuukauden, mutta silti hän ei ollut tutustunut oikein kehenkään vielä. Erääseen mukavaan poikaan kyllä. Kahvillakin he olivat käyneet, mutta sen jälkeen he eivät olleet törmänneet. Kahdesti hän oli jutellut myös tyttöjen kanssa. Molemmat olivat olleet pelottavia ja toinen oli tarrannut jopa Michiä rinnuksista. Ja Michi kun olisi tahtonut vain ystävystyä! Ehkä Amerikkalaiset todella olivat yleensä niin ilkeitä ja epäkohteliaita niin kuin elokuvissa. Onneksi koko Ronnyn isäntäperhe ei ollut sellainen. Vuodesta olisi saattanut muuten tulla aivan kamala. Poika veti hieman valkomustanpaitansa hihoja alaspäin. Olisi ehkä voinut ottaa takin lähtiessä mukaan...

Ivan tänään

Michi ei ollut ainoa joka vitkasteli ostarilla iltamyöhälle, mutta ivanille se oli vain enemmän normaalia, hänen aikataulunsa kun oli aina vähän myöhäinen eikä tuolla siltikään olisi ollut kiire mihinkään. Kiltisti kapinallinen kuitenkin päästi seuralaisensa nukkumaan ja hyvästeli tuon leikkisän lempeällä hymyllä kaksikon poistuessa ostarin ulkotiloille. Poika oli ajatellut hieman viikonloppu seuraa ostarin kahvilasta löytämästään neitokaisesta joka oli ollut puoliksi kotoisin ranskasta mutta tyttö oli mielummin painellut kotiin nukkumaan, oli japsi saanut silti numeron poimittua mukaansa jos tytölle viitsisi vielä aamulla soittaa. Iku seurasi katseellaan kuinka tyttö juoksi bussi pysäkille ja nousi seuraavan bussin kyytiin. Kapinallisen huulien välistä livahti salavihkaa huokaisu ja poika alkoi jo miettiä kenestä soittaisi seuraa san diegon ilta elämään kunnes huomasi juuri ovesta saapuneen michin.

Ensimmäisenä silmään pisti toisen ulkonäkö, ivan oli törmännyt moniin aasiasta kotoisin oleviin tapauksiin täällä joten Michi ei ollut yllätys, saman kotimaan omaavat ihmiset olivat kuitenkin aina olleet Ivanin juhlavieras listalla. Ehkä tältä illalta saisikin hyvää seuraa, poika kelasi toisen vielä kerran päästä varpaisiin ja totesi tuon ihan perus komeaksi tattiaiseksi Michin astellessa lähemmäksi pysähtynyttä Ivania.
"aika vilpoinen ilta" tuo totesi pehmeällä ja ystävällisellä äänensävyllä salaperäinen hymynkare huulilleen levitettynä. Pojan aksentista huomasi heti ettei tuo ollut asunut kovinkaan montaa vuotta San Diegossa vaikka hyvin hän kielen taisikin. Tummatukka kohotti lämpimän hupparinsa kaulusta hivenen katsellessaan Michin oranssinruskeita hiuksia ja löytäen tuon tummanruskeat silmät.
"kannattaisi pukea lämpimästi ylle, san diego ei ole lämpimimmillään juuri tähän vuoden aikaan" poika ivaili hivenen, mutta ei vieläkään liian uhkaavalla äänensävyllä ja pitäen hyvin pehmeän katseensa, toinen näytti siltä että saattaisi säikähtää terävää käytöstä hyvinkin helposti.

Michi oli jatkamassa eteenpäin kävelyä, mutta pysähtyi, kun eräs henkilö puhui hänelle. Toista ei tunnettu, mutta sen pystyi heti sanomaan, että toinen oli samasta maasta kuin hänkin! Aksenttikin tuntui ihanan turvalliselta. Oranssipää oli häkellyksissä, eikä sen tohinassa tajunnut edes vastata mitään toiselle, vasta kun toinen huomautti lämpimästi pukeutumisesta Michi heräsi transsistaan.
"Huomasin sen juuri äsken. En ole aiemmin ollut näin myöhään ulkona." Tavispoika ilmoitti ja hymyili leveästi toiselle. Hymyilihän tuokin hänelle. Toisella olikin todella persoonallinen hymy. Se tuntui jotenkin vetävän puoleensa. Hassua...
"Minun nimeni on Michi." Poika totesi sitten ja nyökkäsi pienesti. Hänellä oli tapana esittäytyä heti kättelyssä, vaikka toinen olisikin alkanut keskustella vain ivaten pojan vähistä vaatteista.

Poika tapitti katsoa pidempää poikaa silmiin. Michi piti todella toisen tyylistä. Se oli rohkealla tavalla erikoinen. Noin hän ei itse uskaltaisi ikinä pukeutua, mutta oli todella upeaa, että jotkut olivat niin uskaliaita. Toisella kädellä puristettiin kaupasta ostetun paidan pussia. NYt hän ei taas keksinyt mitään sanottavaa. Olikohan toinen vain pysäyttänyt todella hänet ilkkuakseen?

Ivan katsoi toista hivenen huvittuneena, poika oli hirmuisen innoisaan nähdessään joitakuita jotka olivat samalta syntyperältä kuin itse, tummanruskeat silmät katselivat toisen mantelinmuotoisia omia ja toisen hymy sai ivaninkin vain virnuilemaan lisään. Hassupoika, vai ei ollut aikaisemmin näin myöhään ulkona, taisi olla melko kilttipoika tämä tapaus.
"no ensimmäinen kerta se on sekin" ivan hymähti sitten, hän kyllä keksisi toisen loppu illalle jotain tekemistä niin saisi poika kunnolla maistaa millaista se oli olla illalla ulkona.
".. mutta sittenhän sinulla ei ole kiire kotiin?" tuo hymäili sitten tyytyväisenä löytäessään jotain seuraa pojan astuessa hivenen lähemmäksi michiä, tekemättä liikettä kuitenkaan liian ahdistelevaksi.
"olen Ivan" tuo sanoi kohteliaasti toiselle takaisin pojan esittäytyessä ja ivan ojensi kohteliaasti kätensä kätelläkseen toista, pitihän sitä nyt hyvät tavat olla että toisen saisi mukaan, vaikka illan saalis näytti muutenkin melko helposti suostuteltavissa olevalta viattomalta pojan kolttiaalta kannatti tuota kohdella varoen.

Ivan hymyili katsoessaan michiä hivenen alaspäin, hän oli itse melko pitkä japanilaiseksi mutta toinen oli ainakin ihan perus mittaluokkaa.
"haluaisitko lähteä seurakseni jonnekin tänään ? ainakin sinun olisi syytä päästä sisätiloihin ennen kuin palellut" tuo tuumaili sitten puhuen yhä lempeällä ja kohteliaalla äänen sävyllä, hänestä ei huomannut varsinaisesti että tuolla oli muitakin taka ajatuksia ja suunnitelmia jo pitkällekin iltaa kohden. Iku ei antanut toiselle epäilyn aihetta nyökätessään reippaasti eteenpäin ja lähti jo itse liikkumaan kohti bussi pysäkkiä toivoen että toinen uteliaisuuksissaan seuraisi perässä, ivan ainakin näytti siltä ettei hänen seurassaan voisi tapahtua mitään pahaa.

Michi tarrasi edelleen hieman hämillään toisen käteen. Ivan siis...Ihanan helppo nimi kaikkien amerikkalaisten jälkeen. Ronnykin kun oli useat ajasta Lonny...
"Ei, ei minulla kai ole kiire kotiin. " Hän toisti sitten ja kallisti hieman kysyvänä päätään. Hiuksia sipaistiin hieman sivummalle kasvoista ja hieman arka hymy vaihtui Michin kasvoille, kun toinen kysyi lähtisikö hän mukaan. Häntä niin syyhytti vastata suoraan kyllä! Mutta eikö Ronny ollut varoittanut, että amerikasta löytyi kaikenlaisia piilohörhöjä?

Ehkä hän oli vain hyvä uskoinen, mutta ei hän pystynyt kuvittelemaan Ivania pahaksi ihmiseksi. Ehkä se johtui vain japanilaisuudesta tai ehkä tuosta erikoisesta ulkonäöstä.
"Voin minä varmasti lähteä." Hän totesi sitten ja hymyili taas normaalisti. TOisen perään kipitettiin. Olisihan hänellä aina kännykkä lähettyvillä, jos jotain tapahtuisi.
"Mihin me sitten menemme?" Poika kysyi sitten uteliaisuus äänessään.

"jonnekin lämpimään joka on tähän aikaan vielä auki" Ivan totesi ja varmasti Michikin tiesi mitkä paikat siihen aikaan olivat auki, iku silmäili toista katseellaan istuutuessaan bussipysäkin odotuskoppiin.
"taidat olla alaikäinen?" poika tuumasi, mutta tosi asiassa se ei ollut huolen aihe, hän tiesi paikkoja johon saisi vuoden tai kahden nuoremman porukan sisään ja hänen seurassaan kyllä pääsisi.
"voidaan me mennä meillekin jos sisko ei ole kotosalla" Ivan tuumasi ettei toisen tarvisi alkaa epäillä hirveästi vieläkään että ivanilla oli jotain taka ajatuksia, perus viikonloppu iltaan kuului kuitenkin muutama tölkki jotain alkoholi pitoista mutta niitä löytyi varmasti kotoakin jos michiä alkaisi liikaa pelottaa.

"sun ei tarvii pelkää mua mä oon lepponen kaveri" Iku väänsi hurmaavan hymynsä ja katsoi taas toisen silmiä ja vertaili toisen hentoa rakennetta katseellaan vaikka oli itsekkin aikamoinen luikero. Michi olisi varmasti helppo saada mukaansa kunhan suostuisi vähän ottamaan huomioon tuon omiakin mielipiteitä.
Poika osoitti paikkaa vierellään ja vilkaisi sitten suuntaan josta saapuisi varmasti alle viidessä minuutissa seuraava bussi jolla pääsisi pois ostarin tuntumasta.

Michi seurasi Ivania odotuskoppiin ja istahti tuon vierelle.
"Olen alaikäinen joo..." Tuo mutisi hieman nolona. Tietenkin se näkyi päällepäin. Pariin otteesee opettajatkin olivat koulussa kysyneet, eikö hän kuuluisi yläasteelle. Olihan hänellä vähän lapsekkaat kasvot, mutta ei hän mielestään niin nuorelta näyttänyt...
"Ei kun mennään vaan ihan minne haluat. Missä sinä normaalisti olelet tähän aikaan?" Japanilainen totesi sitten rohkeana ja nyökkäsi varmuudeksi perään. Toinen piti häntä varmasti ihan nössönä. Sellainenhan hän olikin, mutta...Hän tahtoi olla joskus jotain muutakin!

Kevyt puna kohosi sitten oranssipään poskille, kun Ivan sanoi, ettei häntä tarvinnut pelätä. hieman nolona ja ujona tuolle hymyiltiin takaisin ja katse käännettiin toiseen suuntaan.
"En mä sua pelkääkään. En vain usein tee tällaista. Lähde vieraan matkaan..." Michi totesi. Niin, usein. Ei hän KOSKAAN ollut lähtenyt vieraan matkaan. Ei ikinä. Toivottavasti tästä ei nyt tulisi ihan viimeinen kertakaan.

Ivan katsoi tuota sievä naamaista japsia hymyillen, toinen oli selvästi uusien tuulien tarpeessa ja kyllähän ivan osasi ohjata tuon pois kaudalta keskitieltä jos tuli tarpeen.
"tähän aikaan tapaan siirtää itseni yleensä jonnekin mukavaan pikku baariin josta löytää mukavaa nais -tai mies seuraa miten vaan, mutta sä käyt kyllä mun seurasta tänään" iku hymyili sitten ja bussin kaartaessa nurkan takaa poika oli heti tietoinen mihin pikku kapakkaan toisen kantaisi, hän oli portsarin kanssa hyvissä väleissä ja tuo varmasti päästäisi naperon sisään.
"jänistätkö sä ?" tuo kysyi sitten seistesään bussin aukinaisella ovella itse jo sisällä ja katsoen virnuillen kohti michiä.
"ei sun tarvi nössöillä, kyllä sä pääset elossa kotiin" tuo lupasi ja puhui myös harvinaisesti totta, hän ei tahtonut itse joutua vaikeuksiin sen takia että michille kävisi jotain.

Ivan todella toivoi että saisi toisesta seuraa tälle illalle, tuon kanssa olisi hauska vaikka jutella japaniksi keskenään ilman että kukaan muu ymmärtäisi mitään, siitä tulisi varmasti oikein mukava ilta. Ivan virnuili hiljaa omille mietteilleen, eihän hänellä ollut likaisia ajatuksia, miksi olisi ?
Tuo kertoi bussi kuskille mihin he olivat menossa ja pyysi tuota odottamaan kunnes michi uskaltaisi nousta ivanin mukaan bussiin ennen kuin lähtisi.

Michi ei vastannut mitään kysymykseen jänistämisestä. Tekisikö hän niin? Perääntyisi nyt? Toinen oli ensimmäinen mukavasti häntä kohtaan käyttäytyvä henkilö ja tilaisuudenko annettaisiin vain valua hukkaan? Ivan nousi bussiin... Ja oranssipää perässä. Eihän tämä paha voinut olla? Eihän? Matkakorttia käytettiin kuskilla ja poika istahti ainoaan vapaaseen kahdenistuttavaan penkkiin ikkunapaikalle.

Poika kaivoi taskustaan esille vaaleanpunaisen i-phonensa. Hetken hän räpelsi sitä. Eipä hän mitään oleellista tehnyt. Lisäsi vain soittoäänen volumea reilusti, että se kuuluisi vaikka minne he menisivät. Sitten puhelin tungettiinkin takaisin taskuun ja kaupan muovipussi aseteltiin paremmin syliin.
"Mihin sinä sitten meinasit, että me nyt menemme?"

Ivan hymähti tyytyväisesti toisen kavutessa hänen perässään autoon, matkakortti vilahti ikunkin taskusta kuskille ennen kuin tuo kääntyi Michin perään ja hiipparoi tuon takana tämän valitsemille pakoille, poika odotti että michi sai hyvän asennon istuutuessaan tuon viereiselle penkille hiljaisena, hymyn roikkuessa taukoamatta kasvoilla ja vilkuillen kun poika räpelsi vaaleanpunaisen iPhonensa kanssa.

"Keskustan laitamilla on yksi pieni baari, jossa on melko lailla yleensä vain nuorisoa. Rento meininki ja paljon tuttuja, tai no mulle enemmän kuin sulle koska olet ilmeisesti vaihtari vai?" Ivan hymyili sitten katsellen hetken aikaa pojan kasvojen ilmettä, jokaista silmänräpäystäkin ja koitti etsiä jotain merkkejä toisen tunne tilasta. Hän antoi sitten pojan olla toinen oli ilmeisesti valmis mihin vain ja ehkä Ivan oli sittenkin aliarvioinut toisen, ehkä se johtui pojan pyöreistä ja lapsekkaista kasvoista.
"mä tunnen sen portsarin.. aika läheisesti ja se voi luikauttaa sutkin varmasti sisään, se on ennenkin päästänyt mun seurassa olevia alaikäisiä koska yleensä oon kiltisti myös saattanut ne ulos sieltä. Mennään sinne ottamaan muutamat hörpyt näin alku illaksi ja jos jos keksitään jotain kivaa muuta niin sitten... tehdään jotain muuta" Ivan naureskeli, hänellä oli hyvin tarkka suunnitelma tälle illalle, häntä itseäänkin nauratti ja japsi pöyhi mustia hiuksiaan paremmin. Tuo huomasi järsivänsä jälleen huuli koruaan katsellen nyt kohti käytäviä, tähän aikaan ei ollut kovin täyttä mikä ei ollut ihme mutta eivät he suinkaan ainoita matkustajia olleet.
"miltä kuullostaa ?" tuo kysyi sitten kääntäen ruskeat silmänsä kohti michiä hymyillen leikkisästi, omaa ikun omaa hymyään silmät täynnä pilkettä.

Michin silmät suurenivat hieman, kun Ivan kertoi suunnan olevan baari. Selittihän toinen jotain portsarin tuntemisestakin, mutta se osa oranssipäältä meni hieman ohi. Baariin? Niissähän juotiin? Michi ei ollut koskaan juonut mitään alkoholipitoista. Haistanut kyllä sakea useita kertoja, mutta kun se oli ollut niin järkyttävän hajuistakin. Ja oma perhe oli senverran vanhoillinen, että vain omanmaan juomia juotiin. Se oli aika omituista. Michi ei ollut koskaan ymmärtänyt miksi piti juoda jotain joka oli pahaa?

"Ihan hyvältä se kuulostaa." Poika ilmoitti hieman ja tajusi tuijottavansa toisen huulta, missä oli huulikoru ja mitä toinen vaikutti järsivän. Se oli kivan näköinen. Ei siis huuli! Vaan koru siinä...
Katse laskettiin alas.
"Minä en tosin ole ikinä juonut mitään..." Hän mumisi sitten vastauksen. Olipas hän ollut epäkohtelias kun oli vain tuijottanut. Miltäköhän sekin oli näyttänyt? Michi pörrötti hieman hiuksiaan ja katsoi sitten hieman ujona toiseen. Nyt Ivan ainakin piti häntä ihan nössönä. Toinen oli niin cool ja hän itse oli niin... Liian hyvä ja kiltti.

Ivan jatkoi turhanpäistä höpöttelyään huomaamatta että toinen ei enää edes kuunnellut, hän oli hivenen myöhässä kun huomasi toisen tuijottelevan hänen huultaan. Michi oli juuri sanonut jotain, mikä oli kyllä itsekseen puhuvalla pojalla mennyt aivan ohi korvien, toinen näytti melko säikähtäneeltä eikä Iku oikein osannut reakoida siihen mitenkään, mikä toiselle nyt oli tullut ? oliko pupu kaikesta huolimatta pötkinyt pöksyihin ?
"vai et ole koskaan ennen juonut mitään, sen olit näköinen" Ivan naureskeli, vaikka ihan hyvin tiesi ettei vitsailulle oikein ollut aihetta.
"älä huoli poikaseni, kerta se on ensimmäinenkin ja jos ei tykkää niin vois sitä juoda jotain muutakin.. tai olla juomatta, voidaan me siirtyä sitten jonnekin rauhallisempaan paikkaan jos susta siltä tuntuu" Iku virnisteli, hänen ilmeessänsä saattoi tarka silmäinen huomata hivenen jotain rivoa, vaikka sellaiselle ei kyllä ollut tarkoitusta.

Pian bussi pysähtyi Ivanin painettua STOP nappulaa ja tuo nappasi Michin ranteesta hellästi, astellessaan ulos. Ulkona oli paljon pimeämpää siinä osassa kuin keskustassa mistä he olivat juuri tulleet, elämää oli kuitenkin ympärillä joten kovinkaan kauheasta pakokauhusta ei tarvinnut kärsiä. Toine oli sanonut ettei aikoisi jänistää, joten se oli menoa nyt. Ivan ei aikonut enää kääntyä takaisin saatuaan vihdoin ja viimein baari seuraa. Tästä tulisi vielä hauskaa jos Michi uskaltautuisinkin maistelemaan väkevämpiäkin juomia. Iku kun oli tottunut kasvattamaan nuoria pojan kolttiaisia hivenen siveettömille teille, ainakin jos oli kysymys pikkuveljestä, hän oli melko hyvin onnistunut.
"onhan täällä vähän synkkää mutta kyllä se siitä valaistuu" Ivan hymyili edelleen, pitäen sen mahdollisimman lempeän ja rauhoittavan ilmeen laskiessaan Michin ranteesta irti ja lähtien jo talsimaan tuttua kujaa pitkin kohti baarin hälinää mikä kauempaa kuului.

Michi nyökkäili. Hän ei tosissaan lupaisi juoda mitään. Ehkä maistaa jotain, missä oli todella vähän alkoholia? Enempää hän ei kerennytkään edes ajatella, kun Ivan tarrasi häntä ranteesta ja veti perässään ulos bussista. (Matkalla ulos michi tosin irroitti ranteensa toisen otteesta ja nappasi toisen kädestä kunnolla kiinni) Pihalle päästyään oranssipää katseli ympärilleen. Alue ei näyttänyt yhtään niin kodikkaalta kuin äskeinen. Toivottavasti toinen ei jättäisi häntä yksin minnekään! Ivan kyllä vakuutteli taitavasti ja jotenkin Michi tunsi pientä pettymystä, kun toinen irroitti kätensä hänen kädestään. Ehkä se oli tuonut vain tietynlaista turvaa. Suurin vaikuttaja varmasti oli toisenkin japanilaisuus.

Toisen perään kipitettiin ja siitä sitten vierelle.
"Ja jopa minä pääsen siihen paikkaan sisälle?" Michi varmisti sipaisten hieman hiuksiaan. Ilma tuntui entistä viileämmältä. Olisi mukavaa päästä sisälle lämpimään. Millaista baareissa oli? Tarjoiltiinkohan siellä edes muuta kuin alkoholia? Mitä hän voisi edes juoda? Entäs jos Ivan joisi kamalasti ja Michin pitäisi huolehtia toisesta? Siitä ei tulisi mitään... Entäs jos joku alottaisi tappelun`, tai suuttuisi Michille? Hän ei ollut koskaan joutunut sellaiseen tilanteeseen, ei hän osannut käyttää nyrkkejään?!?

//hei, olin lueskelevinani jostain että etsit michille jotain testipoikaystävän tyyppistä ja mitä muistelen niitä kriteerejä niin ivan voisi ehkä sopia tähän hommaan melko hyvin ? semenähän tuo menisi >) mitä olet mieltä ?

Toinen oli ottanut paremman tuntumat ivanin kädestä kaksikon astellessa ulos bussista mutta japsi ei ollut kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Toinen tuli perässä eikä pupu ollut ilmeisesti sittenkään aivan pöksyissä asti, ehkä toinen oli vain sitten aivan liian utelias, tai aivan liian juurtunut japanilaisiin tapoihin kuten kohteliaisuuteen.
"kyllä vain, sinä pääset sinne sisälle" Ivan sanoi hymyillen ja huomaten jo tutuksi tulleen paikan oven edessään, sisällä näkyivät ikkunasta pyörivät disco valot ja musiikki kantautui ikun korville. Hän vilkaisi toista olkansa yli toisen jähmetyttyä hetkeksi paikalleen, heti kun Ivan oli päästänyt tuon kädestä irti.
"ei sun tarvitse huolehtia mistään.. sä voit olla varma että mä saatan sut tänään bussi pysäkille puhumatta yhtään sekavia tai örveltämättä" Ivan virnisti ja katsoi toista vetäen toisen kainaloonsa ja pukaten lempeästi kohti baaria, sinne sitä mentiin sisälle lämpimään, Ivania alkoin jo hivenen paleltaa vaikka ulkona ei järin kylmä edes ollut.

Baarin edessä hän oli napannut kevyesti jälleen kiinni Michistä, tällä kertaa käsi oli laskeutunut hänen olkapäälleen tuon tervehtiessä tuttua portsaria.
"iltaa taas, me tultiin kaverin kanssa vetämään muutamat, sillä on pari kuukautta vielä täysi ikään ja haluan näyttää mitä sen pitää odottaa" Tuo vinkkasi jykevän oloiselle, mutta rennon ilmeen omaavalle nuorelle miehelle joka naurahti vain.
"kunhan et ala kahinoida.." tuo naurahti ja potkaisi kaksikolle oven auki. Iku lupasi pitää sanansa viedessään michin ensimmäisenä sisään tilaan jossa pauhasi musiikki, onneksi kappale loppui pian ja siirtyi hivenen hitaampaan tahtiin pojan kuljettaessa Michiä kohti pöytiä irrottamatta vieläkään tuon olkapäästä ehkä vain siksi että kykeni ohjaamaan toista paremmin niin.
"istuppa alas..." tuo veti toiselle kohteliaasti tuolin eräässä pöydässä lähellä baari tiskiä, missä kykeni puhumaan ilman että musiikki hajotti korvia.
"tiedän pari hiljaisempaakin paikkaa, mutta ilta on vasta niin nuori ettei siellä saisi edes mitään tuntumaa" tuo hymyili ja istui itsekin nostaen toisen jalkansa toisen yli ja tutkien toisen reaktioita.
"heti kun sua alkaa janottaa niin tilataan" tuo puhui ja piti sen huolettoman äänensävyn näyttäen toiselle että turhaan pelkäsi.

Michi seurasi kiltisti poikaa ja huomasikin pian törröttävän istua baarissa. Pari kuukautta täyteen ikään? Toinenhan valehteli? Japanilainen ei kuitenkaan puuttunut asiaan, vaan istuutui kiltisti penkkiin, johon Ivan hänet ohjasi. Hän oli oikeasti baarissa! Ihka oikeassa baarissa. Luoja jos hänen vanhemmat saisivat tietää...Toista poikaa katsottiin hieman ujona hymyillen. Tuo kehotti sanomaan heti kun alkoi janottaa.
"Minä juon kyllä heti kun sinä itse tahdot." Oranssipään suusta pääsi hieman tarkoittamatta.

Poika vilkaisi hieman ympärilleen. Paikka vaikutti omituiselta, mutta silti hänellä oli turvallinen oli toisen japanilaisen seurassa. Olihan toinen luvannut pitää hänest huolta. Eli jos hän nyt joisi, toinen ei jättäisi häntä yksin mihinkään? Sittenhän se olisi turvallista, vai mitä?
"Minä voin ottaa nyt jotain." Hän vakuutteli vielä toiselle ja myös itselleen. Toivottavasti täältä sai jotain muutakin kuin olutta...

/7Käy paremmin kuin hyvin ;D //

Toisen todetessa että joisi sitten kun ivankin alkaisi juomaan poika vain hymähti hiljaa. Tuo tilasi heti ensimmäiseksi jotain alkoholillista, mutta sitäkin laimennettuna eikä aikonut muutenkaan juoda tänä iltana itseään ihan umpi humalaan, kunhan saisi edes pientä tuntumaa. Oli kohteliasta käyttäytyä kunnolla ja pitää lupauksensa, vaikka sitten niin ettei se olisi edes Ivanin tapaista, hän ei tahtonut karistaa Michiä pois luotaan tuon ollessa noin säälittävän söötti.
"kiitos" Ivan hymyili tarjoilijalle joka toi pitkässä lasissa olevaa valkkaria, joka ei niin noussut heti Ivanin päähän kuin ehkä kolmen pitkän lasin jälkeen mutta niin montaa valkkaria tuo ei aikonut juoda. Kaiken lisäksi se oli laimennettu johonkin limukkaan, ilmeisesti 7upiin tai Spriteen.

Ivan katsoi toista oma kierommankin puoleinen virne suun pielessä toisen tutkiessa ympäristöä joka oli ihan tuntematon tuolle. Toinen näytti vähän samalta kuin olisi istumassa piikkimaton päälle, arkalta ja pelokkaalta, mutta se menisi varmasti ohi. Tai Ivan laittaisi sen menemään, ei paikka loppujen lopulta ollut niin hirveä kuin toinen kuvitteli.
"mitä tahtoisit juoda ?" tuo kysyi toisen uskaltautuessa jo mainita tahtovansa juomista, ivan oli itse jo juonut omastaan aika reippaasti, mutta puolta väliä ei oltu vielä ylitetty.
"alkoholillista vai alkoholitonta, tääkin on laimennettua niin sellaistakin saa" Iku esitteli toiselle valikoimia, olettaen ettei toinen välttämättä tiennyt mitä tarjolla oli ja mitä pyytäisi itse.

"Ammm...." Michi mietti ääneen, kun Ivan kysyi mitä hän ottaisi. Laukusta kaivettiin esiin pinkkilompakko. Hän ei tiennyt edes paljon mikäkin maksoi. Kaiken lisäksi dollareita ei oltu opittu oikein vieläkään täysin käyttämään. Aina hänen piti päässään laskea paljon mikäkin teki noin jeneinä. Kamalan hankalaa, mutta ehkä siihen tottuisi. Sitä paitsi, eihän hänellä ollut sitä ongelmaa, että raha loppuisi.
"Voin ottaa jotain alkoholillista...Jotain? Amm..." Michi jumittui jälleen miettimään ja tiesi näyttävänsä typerältä siinä pidellessään sormea alahuulensa edessä.
"Jotain mikä ei ole vahvaa tai pahaa." Hän ilmoitti sitten hymyillen ja nyökkäsi kaupan päälle.

Lompakkoa pidettiin molemmilla käsillä kiinni pöydän päällä. Jos joku vaikka hyökkäisi jostain esiin ja yrittäisi varastaa sen. Tietenkin varas saisi hänen lompakkonsa, mutta ainakin hän voisi sanoa, että yritti pistää hanttiin.
"Minun niin sanotun pikkuveljeni pitäisi olla näkemässä tämä. Minä baarissa..." Oranssipää naurahti sitten. Luoja Ronny yllättyisi kun hän kertoisi! Oikeastaan, japanilaista oikein syyhytti päästä kertomaan tästä kaikesta. Entäs jos hän joisi kunnon humalan? Siitä vasta kerrottavaa riittäisikin! Ja Ronny jaksaisi kuunnella.

//Michille vois tilata vaik Sex On The Beachin. Ku se ei oikee maistu alkoholille yhtän ;D //

Ivan katsoi huvittuneena seuraansa joka istui häntä vastapäätä, sormi alahuulella. Se oli ele joka oli melkein suoraan jostain japanilaisesta sarjakuvasta ja Ikua huvitti, miten toinen pystyi olemaan noin suloinen. Käsittämätöntä. Hän heräsi ajatuksistaaan toisen ilmoittaessa että voisi uskaltaa ottaa heti jotain alkoholillista, kunhan se ei maistuisi väkevältä.
"tottakai se onnistuu ja sun ei tarvii huolehtia, mä voin tarjota ekan jos et tykääkään niin ei tarvi mennä periin rahoja takas. sujauta se lompakko äkkiä piiloon ennen ko joku kerkeää napata sen" Ivan totesi katsoessaan huvittuneena toisen touhuamista.

Michi oli todellakin kokematon, no, oli hyvä että japsi saisi jotain kokemuksia ja kerrottavaa ystävilleen. Varmaan olisivat japanissa ihan ällistyneitä, niin sivistyneitä ja kohteliaita ja iku oli periaatteessa melko erillainen kuin he. Kasvatuksesta se johtui ja siitä että hän oli asunut San Diegossakin jo muutamisen vuoden. Hän vinkkasi baarimikolle jälleen ja tilasi toiselle. Kohta juoma kiikutettiin toisen eteen.
"maista, se ei juurikaan maistu alkoholilta" tuo totesi sitten ja nojautui enemmän pöytään juoden omastaan jälleen pienet hörpyt, lasi oli noin puolessa välissä.
"sex on the beach on nimi sitten jos kelpaa sulle joskus toistekkin" tuo totesi ja osoitti epämääräisesti sormella juomaansa hieraisten sen jälkeen hiuksia parempaan asentoon.

Japanilaispoika kohotti kulmiaan ja oli imaista drinkkiä väärään kurkkuun. Sex on the beach? Mikä ihmeen nimi se sellainen oli? Oliko juomassa törmäys tippoja? Ehkä drinkkejä vain nimettiin omituisesti. Ehkäehkäehkä... Michi yskäisi pienesti käteensä ja maistoi nyt kunnolla juomaa. Se oli yllättävän hyvää. Sellaista hän ei ollut osannut edes odottaa.
"Tässä ei maistu yhtään alkoholi?" Oranssipää naurahti hieman ja hymyili söpösti. Drinkistä juotiin vielä hieman, kunnes se laskettiin takaisin pöydälle.
"Mitä sinulla sitten on?" Hän kysyi uteliaana. Jos kaikki alkoholit olisivat tuollaisia mehuja, ei Michillä olis ongelmaa niiden juomisessa!

Poika pörrötti hieman hiuksiaan ja laski vasta nyt muovipussin maahan ja laukun olaltaan sen vierelle. Ehkä hän viihtyisi. Ivan ainakin vaikutti mielenkiintoselta seuralta.
"Käytkö sinä täällä useinkin?" Hän kysyi sitten hymyillen ja katsellen toista silmiin. Toisella olikin nätit silmät! Niitä oli pakko jäädä katsomaan tarkemmin, kun niihin kerran oli vilkaissut.

Tyytyväisenä naureskellen ivan katsoi kuinka toinen uskalsi maistaa pöytään kannettua juomaa. Ilmeisesti juominki ei maistunut niin kamalalta kuin ensin odotettiin ja Michin huulille nousi yllättynytkin hymy.
"itselläni on valkoviiniä jota on laimennettu limukalla.. ylipuolet ilmeisesti mausta päätellen, mutta epäilen että tämä ei vielä ihan sinun makuusi ole" Tuo totesi siirtäen kädellään omaa lasiaan lähemmäksi nuorukaista jotta toinen voisi maistaa sitä jos tahtoi.
"mutta on mukavaa, jos itse tykkäät drinkistäsi.. nimet aina vähän epäilyttää mutta se on varmaan kaikista parhaimman makuista alkoholijuomaa.. tai ainakin yksi parhaimmista" Ivan sepitteli ja vaihtoi pöydän alla jalkojensa asentoa.

"toisinaan" ivan totesi, hänen 'toisinaan' kyllä tiedettiin, vähintään joka kolmas viikonloppu. Virnistys omille ajatuksille ja poika kohautti sitten kevyesti olkiaan, tuskin toista kiinnostaisi sen tarkkemmin hänen menonsa. Kaksikon katseet kohtasivat toisensa, iku pysähtyi hetkeksi tutkimaan toisen täydellisen japanilaispiirteisiä kauniita silmiä. Hän oli aina pitänyt niitä silmiä kauniina ja niinhän sitä sanottiin että japanilaiset olivat suurin osa kauniita, miten senkin nyt otti. Olihan San Diegolaisetkin ivanin mielestä siedettävän näköisiä, ainakin suurin osa. Naurahdus taas.
"miten uskot viihtyväsi täällä ? joko mieliala on muuttunut ?" tuo hymyili sitten ystävällisen viekkaasti hörpätessään jälleen lasistaan ja nojautuen paremmin penkkiin.