Delicious morning coffee

Vanessa Harper astui aulan kaksoisovista sisään varmin askelin. Hän oli kiireissään unohtanut juoda aamukahvinsa joten aulan kahviautomaatilla tulisi käyttöä. Jo aamusta oli aula täyttynyt ihmisistä jotka pälisivät edellis päivän tapahtumista tai kertoivat suunnitelmiaan uuden päivän varalle. Vanessa nosti kätensä tuskissaan korvilleen. Jos hän olisi muistanut, että aula täyttyi aamuisin meteliä pitävistä ihmisistä olisi hän vain hankkinut kahvinsa jostakin muualta.

Nainen tunki ihmisjoukkion läpi kohti automaattia ilmaisten tuntemuksiaan katseillaan, jotka eivät olleet mukavan tuttavallisia. Aamukahvit olivat Vanessalle tärkein asia koko päivässä, ilman sitä päivä ei lähtisi millään käyntiin ja hän joutui kirjoittamaan otsaansa "Räjähdysvaara" varoitukseksi muille ohi kulkijoille. Räjähtämäisillään neitokainen oli nytkin, jos hän joutuisi vielä väistelemään, oikeastaan tuuppimaan yhtään nörttimäistä, piipittävää nyhveröä hän ilmaisisi sen selkeästi. Helpotusta ihmisten keskellä toi vain jo näkyvä automaatti, jonka sivussa loisti höyryävän kahvikupin kuva.

Saavutettuaan automaatin alkoi jo olo helpottua. Vanessa huokaisi syvään kaivaessaan sopivaa kolikkoa minkä vastineeksi hän saisi kupillisen kuumaa kahvia, aamun pelastajaa. Työnnettyään kolikon sen tarkoitettuun koloon odotti jo nainen hymyillen kahvin saantia. Kolikko tipahti kolinalla sisälle, mutta valitettavasti se tipahti myös takaisin alas, kone ei hyväksynyt hänen ainoata kolikkoaan. Yritettyään pari kertaa uudelleen kolikkoa sisään ja hermostuneesti naputellen automaatin sivua tapahtui tuo sama tapahtuma uudelleen ja uudelleen. Jalka yhtyi naputtelemaan maata kengän kärjellä samaan tahtiin kun sormet naputtelivat hermostuneesti koneen reunaa. Tämä oli niin naisen tuuria.

Vanessan kasvot alkoivat kiristyä ja hän vilkui hermostuneesti ympärilleen ja taas koneeseen. Viimeisen kerran hän laittoi rauhallisesti syvään henkeä vetäen kolikon sisään kahviautomaatin ja odotti tuon kolinan ajan, katsoen miten kolikko taas saapui ulos. Tuskaisen inahduksen jälkeen nainen löi käsillään pari kertaa konetta, hyötymättä asiasta mitenkään. Hän katsoi hyvin turhautuneen näköisenä ympärilleen ja asetti hiuksiaan paremmin jotka olivat sekoittuneet automaatin hakkaamisen aikana. Miksei hänellä voinut olla toista sopivaa kolikkoa? Että yksi kahviautomaatti sai ihmisen tuntemaan olonsa niin turhautuneeksi..

//Joku mukaan? :>//

// Chad mukaan :--)

Chad Wheeler pujotteli vellovan ihmismassan läpi kohti kahviautomaattia. Nuorukainen oli nukkunut vahingossa pommiin (niin, yleensähän pommiin nukuttiin tahallaan....) ja aamupala kahveineen oli jäänyt välistä, ja tilanne oli korjattava - välittömästi.
Nuorukainen väisteli tyyppejä, vihaisena itselleen siitä, ettei ollut noussut aiemmin: tämän siitä sitten sai, pujotella vartin aulassa ihmisten keskellä ja juoda niitä automaattilitkuja.. No, olivathan nekin parempia kuin ei mitään.

Pian tuo suklaasilmä saikin raivattua tiensä kahviautomaatille, jolla seisoi vaaleahiuksinen tyttö. Chad seurasi sivusta, kun neitokainen pudotti kolikon yhä uudestaan ja uudestaan automaattiin, sen sylkiessä kolikon joka kerta takaisin. Turhautuminen alkoi paistaa tytön kasvoilta, tuon alkaessa pahoinpidellä konetta. Olisi parasta mennä väliin, ennen kuin hän jäisi ilman kahvia sen takia, että tuo tyttö pisti koneen mäsäksi..
Chad astahti tytön viereen, kaivaen rahapussistaan kolikoita. "Minä tarjoan, mitä olit ottamassa?" kysyy ihmisjoukon hälinän yli toivoen, että neitokainen sen kuulisi. Kolikko tipahti sisään, pojan viitatessa pienellä liikkeellä koneeseen päin. "Valitse mieleistäsi."

Vanessa katsahti viereensä saapunutta poikaa tämän kertoessa tarjoavansa. Hän huokasi helpotuksesta toisen tipauttaessa kolikon sisään, ja sen jäädessä sinne nainen katsahti vielä toiseen ja lausui hiljaa ja helpottuneena kiitoksensa. Hän otti muovisen kupin koneesta ja asetti sen paikalleen painaen nappia josta kahvi sitten valui kuppiin. Tätä hetkeä hän oli odottanut koko aamun ja ilman tuota nuorta miestä hänen aamunsa olisi mennyt aivan pilalle.
"Kiitos tosi paljon, tollaista pelastavaa enkeliä tarvitsinkin" Vanessa sanoi hymyillen kiitollisena toiselle hörpäten kahviaan. Nyt ei edes väkijoukon pitämä kaamea meteli sekoittanut päätä ja päivän ensimmäinen hymykin oltiin saatu kasvoille. Hän olisi voinut hyppiä ilosta ja muiskauttaa suukon pelastuksensa poskelle niin onnelliseksi nainen aamukahvinsa saatuaan itsensä tunsi. Kuitenkin koska hänelle imago oli hyvinkin tärkeä ei hän voinut alkaa rehaamaan keskellä käytävää ja pussailemaan toisia poskille aina kun tuntisi itsensä onnelliseksi. Itsehillinnän hän tälläisissä tilanteissa kuitenkin osasi vielä säilyttää.

"Voin korvata tän kyllä jotenkin.. joskus" Vanessa sopersi koska hänellä ei ollut mitään hajua miten voisi korvata miehen uljaan teon. Paitsi että palauttamalla tietysti toiselle kolikon tämän uudelleen nähdessään. Paitsi tuo olisi vasta mahdollista jos neitokainen saisi tietää toisen nimen. Jotenkin tutulta mies näytti, ehkäpä toinen harrasti jonkinlaista urheilua? No tällä hetkellä Vanessa ei kuitenkaan tiennyt toisesta muuta kuin että hän näyttäisi pelastavan naisia pulasta.
"Saanko kysyä pelastajani nimeä? Itse olen Vanessa." Nainen sanoi hymyillen jo hieman huvittuneesti, ett' hän osasikin vetää tuon pelastamis jutun aivan överiksi.

Chad nyökkäsi vastaukseksi, tytön saadessa kahvinsa pudotti nuorukainen toisen kolikon koneeseen, ottaen myös itselleen kahvin. Saatuaan juomansa kääntyy neitokaiseen päin, hymyillen hivenen huvittuneesti. "Se oli yksi kolikko, vieläpä pieni sellainen. Mitään korvauksia tarvita", sanoo viitaten kintaalla tytön korvauspuheille. Sitä paitsi, miehenhän piti tarjota naisille, vai kuinka?

Hymyilee pienesti, hivenen ujosti tytön esittäydyttyä. "Chad", esittelee itsensä lyhyesti, hörpäten höyryävää kahvia muovimukista. Pahempaa kuin kotona, luonnollisesti, mutta vaikka kahvi oli kuinka pahaa, kofeiiniannos piristi ja sai siten pojan paremmalle tuulelle. Luo katseen Vanessaan – tyttö näytti varsin tutulta, vaikka nimi ei oikein mitään sanonutkaan. "Oletko huutosakissa?" tuli ensimmäisenä pojan mieleen, ja tuo kysyikin sen ääneen. Se oli se kaikista varmin vaihtoehto, tytöillähän oli tapana olla kentän laidalla pomppimassa, kuin oli pelejä.

Vanessa kohotti olkiaan piittaamatta toisen kieltäytyessä korvauksesta. Jos he joskus vielä törmäisivät voisi nainen vipata tuon kolikon takaisin, koska ei halunnut tuntea itseään niinkään avuttomaksi kuten oli tuntenut itsensä silloin kun edes kahviautomaatti ei hyväksynyt hänen rahojaan. Muutenkaan hän ei halunnut olla velkaa kenellekkään.

Nainen hymyili kun Chad kertoi nimensä, poika vaikutti hänen silmissään ujommalta kuin hetki sitten. Kuullessaan toisen kysymyksen Vanessa nyökkäsi ottaen taas hörpyn kahvistaan. Kyllä hän kuului huutosakkiin ja Chad taisikin olla urheilija kun tuollaista kyseli. Asiasta saisi vain selvää kysymällä. "Taidat itse kuulua johonkin urheilu sakkiin?" Hän kysyi taas pienesti hymyillen ja etsien katseellaan jotakin muuta paikkaa.
Vanessa toivoi, että kellot soittaisivat ja ihmiset lähtisivät tunneille jotta hän pääsisi valtaamaan jonkun muun alueen. Kahviautomaatin vieressä seisominen ei oikeastaan niinkään viehättänyt. Ja ei, ei hänellä aikomusta tunnille olisi mennä, oikeastaan hän ei edes muistanut mikä tunti olisi. Jos kuitenkin mukavasta aineesta olisi kyse saattaisi hän hiippailla paikalle luokkaan hieman myöhemmin kuin muut oppilaat. Mutta kahvinsa, jos sitä kahviksi voi kutsua, hän aikoi kuitenkin rauhassa juoda.

Tytön vastatessa kuuluvansa huutosakkiin, poika nyökkäsi, tuon kasvoilla käydessä arvasin-ilmeensä. Katsahtaa tyttöä vaaleiden, kuten tavallista, kurittomasti sojottavien hiuksiensa takaa, nyökäten sitten. "Pelaan amerikkalaista jalkapalloa", tarkentaa vielä vaimeasti, vilkaisten aulan seinällä riippuvaan kelloon. Sen olisi parasta tikittää ja nopeasti sittenkin, Chad ei viihtynyt pahemmin ihmisruuhkan keskellä.

Nuorukaisen katse lennähti ilmoitustauluille, jotka olivat tavan mukaan tungettu täyteen kaiken maailman esitteitä ja muita. Kahvikuppi tyhjeni jälleen yhden hörppäyksen verran, Chadin kääntäessä katseensa Vanessaan. Ensin hieman epäröityään, kysyy sitten: "Mitä sinulla on seuraavaksi?" Tuntui jotenkin tyhmältä vain seisoskella siinä, joten olisi sama jutella jotakin tunnin alkuun saakka… Vaikka historian tunti ei kuulostanutkaan kovin hyvältä.

Vanessa hymyili itsekseen katsoessaan toista. Chad ei oikein vaikuttanut samallaiselta kuin muut amerikkalaisen jalkapallon pelaajat. Poika oli hiljainen ja vaikutti puhuessaan jotenkin varautuneelta, kun taas muut pelaajat yleensä juoksivat piirittämässä koulun suosittuja ja kiertelivät koulua pitäen kovaakin meteliä. Ja tottakai he viettivät mahdollisimman paljon aikaansa salilla tai ulkona naisia vikitellen. Toisaalta oli ihan mukavaa törmätä uudenlaiseen ihmiseen, mutta keskustelu hiljaisen henkilön kanssa saattoi muuttua hyvinkin helposti pakonomaiseksi.

Nainen vilkaisi kahvikuppiaan, joka oli vähän alle puolen välin täynnä. Vetäen syvään henkeä nainen joi väkisin loput kahvistaan, muutenhan se saattaisi jopa läiskyä hänen päällensä kellon aiheuttamassa ryysiksessä. Kahvi oli todellakin kuin jotakin kura litkua. Hän heitti muovisen mukkinsa lähellä olevaan roskikseen ja kuunteli sitten toisen kysymyksen.
"Mmmmh. En itseasiassa ole varma, tai oikeastaan ei ole mitään aavistustakaan mitä saattaisi seuraavaksi olla.". Hetken mietittyään hän sai aavistuksen, että seuraavaksi olisi uskontoa. Hän olisi kuitenkin niin mielellään mennyt kotiin ja nukkunut siellä päivän ja lähtenyt sitten ulos taas tutustumaan hänen kaltaisiinsa juomareihin. "Mitä sinulla on? Vai oletko menossa tunneille?" Vanessa kysyi taas hieman nolosti hymyillen katsahtaen toiseen. Mikä idioottimainen kysymys tuo oli? Mitä Chad koulun aulassa tekisi jos hänellä ei aikomusta olisi tunneille mennä?

Nuorukaisen kahvi tuntui kylmenevän hetki hetkeltä, ja Vanessan nakatessa muovikuppinsa roskikseen, Chad kulautti loput jäähtyneestä juomasta kurkkuunsa. Pahaa, mutta piristi sentään vähän... Muki löysi paikkansa samaisesta roskiksesta, minne neitokainen oli omansa viskannut.
Vanessa oli jotenkin hieman erilaisemman oloinen, mitä usein cheerleadereilta saattoi olettaa – vetyperoksidi blondeja, jotka roikkuivat heti kiinni kaulassa, kun sanoi vain yksinkertaisesti "hei" tai jotakin muuta vastaavaa. Toisaalta Chadin ennakkoluulot huutosakkilaisista olivat murentuneet jo aikoja sitten.

Naurahtaa pehmeästi tytön vastauksella, toisella ei tainnut olla aikomustakaan mennä seuraavalle tunnille. "Historiaa -" vastaa, jatkaen pienen tauon jälkeen "- kaipa sinne pitää mennä, kun poissaoloja tahtoo olla vähän turhan paljon." Se oli kummallisen pitkä puheenvuoro Chadilta, joka tavallisesti vastaili uusille ihmisille yksisanaisesti – tai pikemminkin tavuisesti.

"Itse et taida olla menossa tunnillesi, olipa sinulla mitä tahansa?" heittää virnistäen pienesti. Houkuttelisi kyllä lähteä kotiin tai vaikka kaupunkiin, mutta Gabriella kun ei liiemmin pitänyt hänen omista pikku lomistaan. Toisaalta, äiti oli niin harvoin kotona, ettei sen ollut niin välillä… Chad alkoi jo vakavasti harkita historian tunnin skippaamista.

Vanessa kohotti kulmiaan kuullessaan toisen, jopa pitkänlaisen kommentin historian tunnista ja poissaoloista. Osasihan poika vastailla aivan kunnollisin pitkinkin virkkein ja vastaus jopa kertoi Chadistä enemmän. Tämä tykkäsi siis nukkua aamuisin pitkään ja välttää kouluun menemistä. Vähän niinkuin Vanessakin. Aamuiset herätyksethän olivat niitä kauheimpia ja naisten, varsinkin sellaisten jotka halusivat pitää itsensä ehostettuina joutuivat heräämään aikaisin, käymään suihkussa, kuivata ja laittaa hiukset ja sitten vielä meikatakkin. Hänen oli pakko myöntää, että pakkelia tuli laitettua joka aamu ja ehkä koulun aikana vielä peilaus reissun aikana.

"Öhh.. En taida olla menossa, varsinkaan jos on uskontoa. Tai olisihan se noloa paukkia väärään luokkaan sisään jollei sattuisikaan olemaan uskonnon tuntia." Ja sitähän neitokainen ei halunnut, siis nolata itseään ja pipertää jotakin anteeksi pyynnöksi kun rynnisikin väärälle tunnille. Eikä Vanessa niin hirveän uskonnollista tyyppiä muutenkaan ollut. Hänen mielestään ei tarvitsisi uskomuksiaan tutkailla ennen kuin häitä suunnitellessa tai hautaan mennessä.

"No sinä meinaat mennä historiaa opiskelemaan? Ehkäpä pieni loma saattaisi piristää ja mitä sitä historialla tekee?" Vanessa sanoi olkiaan huolettomasti kohauttaen ja naurahtaen pienesti. Jos totta puhutaan niin tämä neito ei vapaaehtoisesti menisi millekkään tunnille. Vanhempien, eli äidin ja taas tulleen uuden miesystävän marinaa ei kuitenkaan jaksa kuunnella loputtomiin ja siksi oli koulussa joskus käytävä ja suoritettava kursseja. Mutta ei tänään. Tänään hän voisi mennä kaupungille ja etsiä vaikka kunnon kahvia juotavaksi, taikka voisihan sitä ulkonakin istuskella jos sattuisi mukava ilma olemaan.

Chad vei toisen käsistään haromaan hunajanvaaleita hiuksiaan, toisen työntyessä housuntaskuun. Pojasta tuntui jotenkin typerältä seistä vain tumput suorina, ei olisi pitänyt litkiä sitä kahvia niin nopeasti… Tosin, se olisi sitten jäähtynyt vielä pahemmin ja sen jälkeen sitä ei olisi kukaan täysin tervejärkinen juonut. Kylmää automaattikahvia, ah, kuulostipas hyvältä.

Chad vastasi naurahduksella tytön sanoille. Uskonto ei kuulostanut kovin hyvältä, mutta samalla poika pisti merkille, että tyttö oli joko ensimmäisellä tai toisella – uskontoa kun ei ollut kuin niillä luokilla. Ja näistä vaihtoehdoista suklaasilmä veikkasi jälkimmäistä, jostakin syystä tyttö näytti enemmän seitsemän- kuin kuusitoistavuotiaalta.

"Itse asiassa sait jo harkitsemaan vakavasti, että skippaisin koko tunnin..." toteaa vaimeasti naurahtaen. Vanessahan oli toden totta saanut hänet suunnittelemaan jotakin muuta ohjelmaa päiväksi, tosin hän ei ollut vielä keksinyt mitään järkevää, tai edes vähemmän järkevää.

Vanessa naurahti toisen kertoessa harkitsevansa pinnaamista. Hän mietti hetken asioita mielessään purren alahuultaan kunnes ajatteli sitten vastata toiselle jotakin. Tyhmäähän se hiljaa keskellä suurta väkijoukkoa oli seistä. Ja muutenkin tämä tyttö se rakasti puhumista. "Minulla on yleensä hyvinkin huono vaikutus ihmisiin. Kuten nyttenkin jos saan sinut jättämään historian tunnin, niin opettavaisen historian tunnin puheitteni ansiosta väliin." Nainen sanoi naurahtaen huvittuneesti. Hän katsoi hetken aikaa Chadiä, eihän tuo nyt mitenkään sopisikaan tunnille keskustelemaan historian saloista opettajan kanssa kilpaa.

"Nyt kekkasin todella mahtavan idean" Vanessa loksautti yht'äkkiä ja katsoi toisen suuntaan. "Mitäs jos käveltäisiin ulos noista ovista, tonne ihanaan kesä ilmaan ja sitten vasta miettisit mitä meinaat tehdä" Vanessa sanoi nyökäten aulan ovien suuntaan. Idea oli todellakin huono ja niitä nainen yleensä saikin useammankin päivässä. Ja lause oli muutenkin enemmänkin kehotus, kuin kysymys tai pyyntö. Olipa hän myös katala ihminen kun kehotti toista lintsaamaan tunneiltaan. Neitokainen ei itsekkään ollut vielä keksinyt mitä päivän mittaan tekisi, mutta se oli varmaa että vaikka Chad aikoisi tunnilleen yhä mennä lähtisi Vanessa kuitenkin ulos huitelemaan.

Kengän kärjellä maahan naputtelu alkoi kun hän rupesi tuntemaan itsensä jokseenkin levottomaksi. Keskellä aulassa mölyävien ihmisten seurassa seisominen ei vaikuttanut tänään hyvältä idealta ja Vanessa halusi muutenkin liikkua levottomuutensa pois.

//Mul on ajatukset iha hukassa jo, joten pahoittelen jos kirjottelen jotakin typerää : D //

Nuorukainen naurahti tytön kertoessa, että tuolla oli huono vaikutus ihmisiin. Chad oli hetken hiljaa, tuijotellen aulan ihmisjoukkoa. Paljon ihmisiä pienessä tilassa ei kuulunut pojan suosikkeihin, hän viihtyi enemmänkin pienessä porukassa. Pari urheilijakaveria huutelivat aulan yli törkeyksiä jollekin alemman klikin jäsenelle, cheerleadereiden kikatellessa kimeästi vieressä. Muutama emo näytti suuntaavaan murhaavia katseita noiden suuntaan, mutta käänsivät sitten takaisin päänsä yhteen, kuiskutellen jotakin epämääräistä, kun taas joku urheilijoiden lähellä istunut nörttipoju otti jalat alleen ja viiletti pakosalle. Naurettavaa ja tästä sai kaiken hyvän lisäksi vielä päänsärkyä. Chad pudisteli päätään, suunnaten huomionsa takaisin Vanessaan.

Tytön mahtavaksi mainostama idea kuulosti Chadin korviin paremmalta, kuin seisoskella typerän näköisenä kahviautomaattien vieressä juomatta edes kahvia, ja saada päänsärkyä aulan metelistä. Hieman käheä naurahdus purkautui nuorukaisen kurkusta, tuon sitten vastatessa: "Mikäs siinä, pihalle siis, kauniiseen kesäilmaan" naurahduksen saattelemana. "Ja totta puhuen, harkitsin jo kotona jättäväni koko koulupäivän väliin", lisää aulanmetelin yli.

Chad pisti merkille hitusen huvittuneena Vanessan kengänkärjellä naputtelun, mutta pika pikaa toinen kohotti katseensa tytön kasvoille, viitaten pienellä liikkeellä aulan ovien suuntaan, lähtien pujottelemaan ihmismassan halki. Oletettavasti neiti tulisi myös, kun tätä oli alun perin ehdottanutkin, jos taas ei... Chad voisi hyvin lähteä vaikkapa pizzalle, tai kaupungille huitelemaan. Viis Gabriellasta, äiti ei kuitenkaan olisi kotona, ja jos Micke oli, ei pikkuveli välittäisi hänestä tuon taivaallista – lintsasihan tuo itsekin.

Vanessa nyökkäsi tyytyväisenä toisen suostuessa hänen kehotukseensa. Hän seurasi miestä katseellaan ja tuon viitatessa ja lähtiessä ovien suuntaan seurasi neitokainen hymy kasvoillaan perässä. Ihmisjoukon keskellä oli vaikeaa kulkea. Piti tunkea jokaisen ryhmän keskeltä ja niitähän oli paljon. Kulkiessaan toisen perässä ihmis rykelmän läpi tuntui kun aulasta olisi happi ollut loppumassa. Nainen vilkaisi urheilijoita ja muita cheerlearedeitä heidän ohi mentäessä ja nyökkäsi sitten heille tervehdykseksi. Miten nuo naiset jaksoivatkaan aina kiehnätä toisten ympärille kikatellen typeriä juttuja? Olihan se totta, että urheilijat olivat hyvännäköisiä ja hyvässä kunnossa, mutta ahdistavaahan se olisi jos joku roikkuisi joka ikinen hetki kädessä tai kaulan ympärillä. Ehkäpä miehet vain nauttivat huomiosta eivätkä siksi halunneet valittaa asemastaan.

Vanessa pääsi vihdoinkin aulan oville ja työnsi toisen niistä auki astuen ulos. Hän veti raikasta ilmaa syvään keuhkoihinsa ja huokaisi helpotuksesta. Enää ei tarvinnut tuntea oloaan ahdistuneeksi. Neiti antoi katseensa kiertää pihaa ja hän mietti samalla kuumeisesti mihin jatkaisi matkaansa. Pihan penkeillä istui ihmisiä, jotka eivät onneksi Vanessan korvissa ainakaan muodostaneet suurta meteliä. Hän huokaisi syvään ja nosti kasvoilleen helpottuneen hymyn.

"No mihinkäs päin ajattelit suunnata?" Vanessa kysyi kääntäen katseensa toisen suuntaan heleästi hymyillen. Toisaalta neitokaisella oli hieman nälkä näin aamusta, joten hän harkitsi vakavasti pizzeriaan menemistä tai vain kahvilassa herkuilla piipahtamista. Olisihan se kuitenkin mukavaa jossei Chad aikonut kotiinsa mennä ja pitäisi hieman pidempään seuraa toiselle. Vanessa kuitenkin halusi tutustua toiseen hieman paremmin. Ystäviä ei koskaan voinut olla liikaa, varsinkaan kunnollisia heppuja.

Chad vilkaisi olkansa yli pikaisesti, huomaten Vanessan tulevan perässä. Hyvä vain. Heilauttaa kättään pikaisesti parille joukkuekaverilleen, jotka istuskelivat nojatuoleissa, huutosakkilaisten kiehnätessä ympärillä kuin kärpäset mehulasin ympärillä kuumana kesäpäivänä. Poika ei tajunnut, miten cheerleaderit jaksoivat vain kaiket päivän kikatella jätkien vieressä, kun tiesivät, että ovat vain suurimmaksi osaksi kiertotavaraa – että noista saa vain sydänsuruja ja kaloreita, koska tunnetustihan tytöt ahmivat suruihinsa suklaata, ja näin ollen linjat menevät pilalle ja niin edelleen. Varsinainen oravanpyörä.

Poika astahti ulos aulan ovista, huokaisten ääneen helpotuksesta. Aulan meteli jäi taakse, ja korvien välissä sijaitseva jomotus helpotti heti huomattavasti. Chad käänsi katseensa takana tulleeseen Vanessaan tuon puhuessa, samalla hän huomasi pistävänsä merkille tytön nätin hymyn.

Mietiskelee hetken, työntäen kätensä uudemman kerran farkkujen taskuihin. Päälleen tuo oli aamulla vetänyt sinisten farkkujen kaveriksi valkoisen t-paidan, joka myötäili kevyesti nuorukaisen treenattua kroppaa. Virnistää mahan antaessa muistutuksen, että aamupala oli jäänyt väliin: "Pizzalle, aamupala taisi jäädä välistä..." toteaa virnistäen pienesti, viitaten kädellään murisevaan vatsaansa.

Vanessa nosti toisen kätensä hiuksiensa latvalle ja kiepautti siitä yhden hiussuortuvan somiensa ympärille. Jo valmiiksi hieman kiharat hiukset kieppuivat sormen ympärillä sitä pyöritellessä. Hän nyökkäsi toisen vastaukselle osoittaen siten, että kuuli sen. Kyllähän sitä vähän naurahdettiinkin miehen murisevalle mahalle.

Sisällä nainen ei vielä kerennyt tutkiskella Chadiä, joten nyt hän tunsi tilaisuuden tulleen tarkkailla hieman paremmin toisen olemusta. Vanessa piti erityisesti toisen hiuksista jotka vaelsivat omia teitään. Myös toisen lihakset kiinnittivät hänen huomiotaan, tai tietenkin kiinnittivät kun tuo valkoinen t-paita antoi kunniaa kropalle. Naisen katse vaelsi vielä kerran miehen vartalon päästä varpaisiin, eikä katsominen edes ollut mitenkään huomaamatonta. Hän ei turhaan ollut tottunut tekemisiään peittelemään. Lopulta katse siirtyi katsomaan toisen ruskeita silmiä ja hymy nousi takaisin naisen kasvoille.

"Ai pizzalle?" Vanessa tajusi loppujen lopuksi vastata jotakin. "Kelpaisiko seura? Tai itse olen suuntaamassa samaan paikkaan, mutta voidaan me tietenkin eri pöydissä istua" Hän sanoi kevyesti naurahtaen ja siirtäen sormensa nyppimään vihreän löysän paitansa alareunaa. Naisella oli ne hänelle tavanomaiset vaatteet. Paita josta erottui kuitenkin muotoja, tummansiniset lantiofarkut ja kengät joista löytyi tietenkin korkoa. Hän ei halunnut näyttää aivan pienikokoiselta muiden seassa.

Chad tiedosti hieman liiankin hyvin Vanessan tutkivan katseen, mutta hän oli oikeastaan tottunut niihin, joten edes se puna, mikä vuosi sitten olisi nuorukaisen kasvoille tässä tilanteessa noussut, pysyi poissa ja naama peruslukemilla, mitä nyt vähän hymyn puoleen kääntynyt. Tytön katsellessa häntä antoi Chad omien silmiensä vaeltaa nuoren naisen vartalolla, ei liian sopimattomasti, lähinnä avoimen kiinnostuneesti ja uteliaasti.

Vanessan kysyessä seurasta, kohottaa katseensa tuon vihreisiin silmiin. "Kyllä kelpaa", toteaa yksinkertaisesti, nyökäten vielä sanojensa painoksi. Seura kelpaisi aina, ja sitä paitsi, jos Vanessa todella oli aikonut tulla myös pizzalle, olisi lähinnä naurettavaa, että he menisivät eri pöytiin... Kyllä vain, naurettava oli oikein hyvä sana tähän tilanteeseen.

"Ree's pizzaan siis?" varmistaa vielä, ettei tuo ollut tarkoittanut jotakin pizzapaikkaa kaupungissa. Jos tuo olisi lähdössä kaupunkiin, pitäisi hänen varmaan kieltäytyä... Kävellen ei viitsisi lähteä, Michael oli mennyt moottoripyörällä ja oma porsche oli jäänyt aamulla seisomaan talon pihaan. Autosta puheen ollen, se pitäisi käydä tankkaamassa, tyhjällä tankilla ei kovin pitkälle ajeltaisi, jos auton tarve tulisi, mikä oli erittäin todennäköistä.

// teetkö uuden topicin sitten, jos nämä nyt tuonne ree's pizzaan oli menossa ? :----D