Liekö kaksin aina kivempaa?

//Ku en ny parempaakaan keksiny D: Josko sonsuli liittyisi seuraani?
Otsikko on pyllystä, mutten tähän hätään keksi muutakaan :'DD//

Kody veti mustan hupparinsa huppua paremmin päänsä yli, jotta se sivuilta katsottaessa peitti hänen kasvonsakin. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja sai tummanpuhuvan gootin etsimään itselleen varjoista lepopaikkaa. Kodyn yritykset päättyivät kuitenkin lyhyeen, kun hän ei ehtinyt huomaamaan maihareidensa eteensä ilmestynyttä jalkaa, jota vasten oman jalkansa nostettuaan poika kaatui suinpäin nurmikolle ehtimättä edes kunnolla otettaan laukkunsa olkahihnasta irrottaa.
Kody parahti saattaessaan kuulla ranteensa rusahtavan sen joutuessa ottamaan yllättäen vastaan hänen koko painonsa. Tummatukka tunsi potkun kyljessään ja tuon potkun myötä hän kierähti selälleen nurmella saattaen nyt varovasti nostaa ranteensa kasvojensa eteen. Irvistäen Kody pyrki ylös maasta, mutta tylsistyneen ja toimintaa kaipaavan kiusaajaporukan suurin ja suoraan sanottuna valtaisin poika päätti pitää jalkaansa hänen rintakehällään ja esti helposti häntä nousemasta yhtään minnekään.

Kody oli järkyttynyt jo pelkästään ranteensa kohtalosta, eikä hän tällä kertaa ehtinyt edes häpeämään tuntemansa kivun ja pelon myöntämistä. Hän hengitti kiivaasti ja korston kengänkärjen koettaessa pureutua hänen rintalastansa alle ei Kody kyennyt kuin haukkomaan henkeään ja pyrkimään toivottomalta tuntuvilla yrityksillä pakoon.
Huppu oli valahtanut hänen kasvoiltaan jo aikaa sitten ja nyt auringonsäteet tuntuivat yrittävän hänen verkkokalvojensa polttamista. Kody vei terveen kätensä korston kengälle ja koetti siirtää sitä rintakehältään aiheuttaen vain sen, että tuo päätti painaa jalkaansa voimakkaammin häntä vasten.
"L-lopeta", Kody yritti yhä henkeään haukkoen eikä itsekään onnistunut kuulemaan ääntään, joka karkasi hänen huuliltaan vaimeana ja heikkona.
"Sanoksse jotain? Kuulitteks te jotain?" Korsto tiedusteli omahyväisenä kavereiltaan, vaikka tämä taatusti tiesi mikä häntä vaivasi ja mitä hän oli koettanut tälle sanoa!
Viimeisillä voimillaan Kody koetti säilyttää edes ne vähäiset arvokkuutensa rippeet, jotka vielä olivat jäljellä ja estää kyyneleitä kohoamasta silmäkulmiinsa, vaikka kivun hetki hetkeltä lisääntyessä se kävikin jo äärimmäisen vaikeaksi.

//Toivottavasti pojallas riittää ees pokkaa usuttaa ne ittensä kimppuun ja pinkoa piiloon? :'DD//

#Sorq, ku kestää. Inspiraatio on jossaki ikkunan toisella puolella..#

Chris kävelee koulun seinän vierttä, joka hohkasi kuumaa ilmaa. Punainen ja valkoinen vuorotteli pojan ohuessa pitkähihaisessa ja tämän kulkua rytmitti laukun tiu'un helinä. Poika oli omissa ajatuksissaan ja oli kääntymässä kulmasta, kun huomasi sen takan ikävän yllätyksen. Joukko jätkiä hakkasi maassa makaavaa mustaa myttyä. Äkkiä Chris perääntyi kulmauksen taakse ja hengitti syvään. Olisiko nyt aika leikkiä sankaria ja ottaa tilanteesta vaari? Huulta purren poika kurkkasi uudestaan kulman taakse ja vetäisi päänsä takaisin. Ei, ei nyt ollut sen aika. Hermostuneesti Chris rummutti seinää ja kurkkasi uudestaan, hitaammin tällä kertaa. Pojat olivat nyt lopettaneet ja painoivat tätä myttyä jalalla maahan. Taas poika vetäytyi ja hakkasi päätä seinään. Senkin jänishousu, pelkuri, mammanpoika. Hiljainen murahdus pääsi pojan suusta. Chris veti syvään henkeä ja katsoi kulmauksen taakse, mikä jäikin viimeiseksi kerraksi. Yksi poikajoukosta spottasi hänet nurkan takana ja osoitti häntä huudahtaen jotain, mitä pojan korvat eivät kuulleet niin kauas. O-ou... Ryhmästä puolet lähti lähenemään häntä ja se oli aika milloin poika otti jalat alleen. valkoiset tennarit eivät olleet maailman parhaat juoksukengät ja lipsuivat maassa tämän pinkoessa karkuun testosteroinilta löyhkäävältä joukolta. Nopeasti Chris avasi sivuoven ja luikahti sisälle, sulkien oven takanaan ja jäi sen taakse kuuntelemaan hengitystä pidättäen. Jytinä lähentyi ovea ja pysähtyi sen taakse.
"Mihis vittuu se viipetti?!" joku örisi oven takana. Chrisin naama venähti.
"E mä tiiä. Ehkä se jatko eteen päi. Lähetää kattoo."
Jytinä läheti etenemään taas ja Chirs veti syvään henkeä ja luisui ovea pitkin maahan istumaan.

#JA TÄMÄ TUHOSI EKAN VERSION KIITOS <3<3<3<3#

//Jooh, ei mitää :)//

Kody ehti huokaista rauhassa helpotuksesta hakkaamisen loputtua ja hän taivutti päätään nähdäkseen, mihin osa hänen kiusaajistaan oli painellut. Kaikesta huolimatta nyt, kun muut tuijottivat jonkun toisen perään lähtijöiden kaikkoavia selkiä sai Kody tilaisuuden nousta maasta.
Se ei vain käynyt niin helposti kuin mitä hän oli toivonut. Hän kompuroi ylös kuitenkin kaikesta huolimatta, vaikka hänen vatsaansa kivisti ja melkeinpä joka puolella vartaloaan poltteli. Veren rautainen maku täytti hetkessä hänen suunsa ja yökäten Kody vilkaisi ympärilleen ennen kuin pinkoi lähimpään piiloon, joka tällä hetkellä sattui olemaan melkein samassa suunnassa kuin minne puolet hänen kiusaajistaan olivat pinkoneet.

Kody jäi nurkan taakse piilottelemaan ja hengitti kiivaasti kiroten surkean kuntonsa. Hän painoi päänsä ja odotti hengityksensä tasaantuvan edes hieman, mutta saattaessaan kuulla kiusaajiensa lähestyvän kulman takaa Kody avasi huomaamattaan juuri sen saman oven, jonka taakse joku toinenkin ennen häntä oli piiloutunut, ja syöksähti sisälle vetäen oven kiinni perässään. Kody lysähti kontilleen lattialle ja pyyhkäisi hihaansa veret suupielistään.
Hengityksensä jatkui kiivaana ja jo suorastaan pihisevänä. Hänen keuhkoihinsa sattui, ei, joka paikkaan sattui! Kody irvisti ja istuutui lattialle, huomaten vasta sen jälkeen sisällä jonkun toisenkin...

...Kody kohotti katseensa toisen kasvoihin ja kurtisti kulmiaan.
"M-mä...K-ketä sä piilottelet?" Hän lopulta kysyi vaimealla, ujohkolla, mutta omalla hieman matalammalla ja käheämmällä äänellään ja siirsi katseensa lattiaan jatkaessaan hengityksensä tasaamista...

Säihkähtäen Chris kavahti kauemmas ovesta kun tunsi sen aukeavan ja kompuroi kauemmas valmiina juoksemaan karkuun minkä jaloistaan pääsi. Onneksi poika kuitenkin kääntyi katsomaan taakseen ennen kuin lähti pinkomaan ja huomasi sisälle lysähtävän vain toisen pojan. Syvään huokaisten Luna levahti selälleen lattialle ja nosti kätensä otsalleen. Huh. Sitten tuo toinen puhui ja esitti kysymyksen. Adrenaliini vyöryi vielä Chrisin suonissa ja tämä vastasi sitä suuremmin ajattelematta.
"No en mä ketään piilottele mut noilta möykyiltä olen piilossa.."
Sanoo sylkäisten maahan ja haroo tukkaansa takaraivolle. Poika nostaa itsensä ylös käsiensä avulla maasta ja katsoi ovesta tulleeseen ilmestykseen. Auts, tässä taisi olla se möykky maasta.
"ööö. Oot sä okei? Toi näyttää aika pahalta.."
Mutisee ja katsoo toisen naamaa purren huultaan. Mitäs sitä nyt? Kiikuttaa toinen ensiapuun vai paikata ruhjeita itse? Chris ei ainakaan tiennyt mitään ensiavusta tai mistää muustakaan tähän liittyvästä, vaikka monesti itse olikin ollut ruhjeilla. Ehkä olisi kätevää oppia paikkaamaan itse itseään.. Ei aina tarvisi mennä EA:han. Ja takaisin asiaan! Chris tarkensi katseensa takaisin poikaan eteensä.
"Meidän varmaan pitäs mennä jonnekki..?"
Chris kysyi epävarmana ja haroi taas tukkaansa. Poika risti jalkansa odotellessa toisen vastausta.

"Piilottely ja piilossa olemine on ihan sama asia", Kody huomautti kohottautuessaan ylös lattialta. Toisen sanojen myötä Kody vei varovasti kätensä jomottaville kasvoilleen ja ähkäisi tajutessaan toisen poskensa todennäköisesti turvonneen. Verenmaku kummitteli yhä hänen suussaan ja...Näemmä hänellä oli myös haava kasvoissaan. Kody tuijotti yhden, lyhyen hetken ajan veristä kättään ennen kuin pyyhki veren housuihinsa.
Tämä alkoi käydä jo niin jokapäiväiseksi - tai vähintäänkin kerran kuukaudessa tapahtuvaksi rutiiniksi! Ei hänellä ollut voimia pistää vastaan niin köriläille!
Jaa, tässä koulussa oli kaiketi turha olettaa, että yksikään pääsi vuodestaan läpi, kun joutui jatkuvasti pilkan ja iskujen kohteeksi!

Kody kurtisti kulmiaan ja laski katseensa toiseen.
"Jaa, mihin muka?" Hän kysyi huvittuneena ja jos toinen oikein kunnolla keskittyi tämä saattoi erottaa hänen äänestään läpi kuultavan sarkastisuuden. Kody ei pitänyt terveydenhoitajista sen paremmin kuin lääkäreistäkään eikä hän osannut haavojaan paikata, mutta varmasti puhdistusaine riittäisi.
Mitä muutakaan enää olisi tehtävissä!? Hänen kasvonsa olivat jälleen kerran huonossa kunnossa, mutta paranisivat varmasti normaaliin tapaansa viikossa tai parissa.
"Luuletsä etten mä ennen oo turpiini saanu?" Hän kysyi yhä huvittuneena, mutta kuulostaen nyt sarkastisen sijasta ennemminkin katkeralta. Ei hän ollut koskaan osannut puolustaa itseään ja oli huomattavasti helpompi ottaa iskut vastaan kuin juosta karkuun ja saada entistäkin pahemmin köniinsä. Sen jos jotain hän oli oppinut.

"Ja eihän ole."
Tuhahtaa ystävällisesti katsellen poikaa edessään. Ne olivat kaksi täysin eri asiaa. Hiljaisena Chris katsoi toisen tutkivan kasvojaan koskettaen niitä hellästi. Chris puraisi huultaan, tuon oli pakko sattua. Poika pusertaa käsiään nyrkkiin ja auki hermostuneesti. Chrisin vaelteleva katse nousi takaisin edessä kyyhottävään poikaan.
"Ööööm.. Vaikkaaaaa..."
EA ei ollut hyvä keksintö, joten ainut järkevä vaihtoehto näytti olevan meno kottin tai jäädä tänne nuolemaan näppejä. Kumpikaan ei kuulostanut hyvältä.
"No jos me mennään vaikka vessaan putsaamaan nuo eka..?"
Ehdottaa käsiään levitellen. Se tuntui parhaalta idealta tähän hätään, sen jälkeen pystyttäisiin ajatella selkeämmin. Chirsistä oli vain kamalaa katsella jotain noin surkeaa enää kauempaa. Naurahtaa toisen kommentille ja vastaa siihen mutisten.
"Luuletsä että mää en olis.."
Nousee ylös seisomaan kädellä itsensä ylös pukaten ja katsoo sitten alapuolellaan olevaa möykkyä. '
"mä oon muuten Chris.. Tai Luna."
Sanoo ja heilauttaa kättään epämääräisesti ilmassa ja tunkee sitten molemmat kätensä takataskuihinsa hiljeten. Kääntyy kannoillaan ja on jo kävelemässä käytävää eteenpäin lähimpien vessojen luokse kunnes kääntyy katsomaan taakseen varmistaakseen toisen pääsevän ylös. tämä oli outo päivä.