Aina yhtä viisas

//laatuotsikko!!!11 seura kelpais, hyvässä tai pahassa//

Koulun ruoka ei todellakaan ollut Tristanin suosikkiasia, mutta liian kova nälkä pakotti nuorukaisen ruokalaan. Hienoa, Tris, tämän takia yleensä syödään aamiaista. Ruokala oli hänen mielestään äärimmäisen ärsyttävän värinen ja muutenkin ällöttävä paikka. Hänellä ei muutenkaan ollut mikään paras päivä, oli kuuma ja tunkkaisen painostava ilma. Sade olisi Trisistä ollut oikein hyvä asia. Kaikki pöly ainakin olisi hetkeksi laskeutunut, Kalifornia kun sattui olemaan lämmin ja aika pölyinen paikka.

Ajattelemattomasti hän oli löytänyt aamulla ylleen vaalean kauluspaidan (hiostava) ja kapeat, tummat housut. Poika hieroi otsaansa laskiessaan tarjottimen pöydän reunalle, söi vähän ja irvisti. Hän antoi ruuan lojua lautasella, joi pienin kulauksin vettä lasistaan. Vaivihkaa hän kaivoi ipodin taskustaan, tunki toiseen korvaansa kuulokkeen ja antoi musiikin soida hiljaisella volyymilla. Tristan söi toisenkin haarukallisen.

//Lizbethin viskaan tännekin~ :>//

Korkokengät kajahtelivat käytävällä, joiden ääni lähestyi ruokalaa. Ovet avattiin ja niistä käveli tummanbrunette tyttö sisään, jolloin monet kääntyivät katsomaan tulijaa. Tytöllä oli yllään musta, lyhyt minihame, jonka helmat liehahtelivat levottomasti tämän kävellessä, mustat korkokengät, musta toppi -jossa oli jonkinlaista kirjoitusta, joka oli väriltään vaaleanpunaista-, rannerenkaat ranteissaan ja tummat hiukset oli jätetty auki. Brunette piti silmillään tyylikkäitä aurinkolasejaan, sillä ulkona paistoi täyttä häkää kärventävä aurinko, joka oli saanut monet raukeiksi. Kaunokaisen huulet olivat kaartuneet hymyyn, joka viesti hänen olevan hyvällä tuulella tänään.

Lizbeth istahti suuren pöydän ääreen, jossa istuivat kaikki hänen cheerleader-ystävänsä. Hän nosti aurinkolasinsa päälaelleen, jonka takaa paljastuivat tytön kirkkaan harmaat silmät, jotka seurasivat tarkkaavaisina toisten eleitä. Neiti oli lapannut pienen annoksen ruokaa lautaselleen, johon hänellä ei näyttänyt olevan lainkaan kiinnostusta. Ehkä se oli vain otettu lummeeksi?

//ooh >8D//

Tristan havahtui siihen, että korkokenkien kopina peitti musiikin alleen. Hän lojui pöydässään, omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, syömättä ruokaansa. Tris irvisti ruualle uudemman kerran ja keskittyi seurailemaan cheerleadereita viereisessä pöydässä. Poika oikaisi selkänsä ja pikemminkin valui tuolilla kuin istui siinä.

Tris haroi jo muutenkin sotkuista hiuspehkoaan hiukan omissa maailmoissaan, katse edelleen liimautuneena naapuripöytään. Hän otti vesilasinsa pöydältä ja joi sen tyhjäksi. Poika nousi niin että tuoli kolahti, käveli hakemaan lisää vettä tiskiltä.

//x'D//

Lizbeth jutteli täyttä häkää ystäviensä kanssa ja juoruili sen minkä kerkesi koskematta ruokaansa, joka ei kyllä näyttänyt mitenkään kutsuvalta. Hän pörrötti vähän väliä hiuksiaan, jotteivät ne vahingossakaan lässähtäisi kovan laittamisoperaation jälkeen, joka vei aamuisin aivan tuhottomasti aikaa. Yksi hänen ystävistään kuiskasi, että eräs kundi katseli heitä etäämmästä pöydästä, jolla Lizbeth vain naurahti huvittuneesti ja kohautti olkiaan huolettomasti. Ei hän nyt jaksanut kiinnittää huomiota, sillä hänellä oli kova juoruilu meneillään.

Kun Tristanin tuoli kolahti, Lizbeth käänsi katseensa tähän kuuntelematta enää ystäviensä juttuja. Hänen katseensa oli nauliutunut tähän ja analysoi jokaista tämän liikettä Tristanin hakiessa vettä. Hänkin päätti hakea, sillä suuta alkoi kuivata kovan hölötyksen jälkeen.
Tyttö nousi pöydästä ja otti vesilasin käteensä. Hän käveli itsevarmasti Tristanin viereen ottamaan lisää vettä, kun tunsi aurinkolasiensa valuvan päälaeltaan. Lizbeth otti aurinkolasit pois ja taitteli ne varovaisesti kasaan laskien ne sitten tiskille.

//hirvee stalkkaaja-Lizbeth... okei, kukas sen tuijotusoperaation alotti//

Ah, niin nerokkaasti Tristan tajusi tytön vieressään, myös ottamassa vettä. Sen sijaan, että olisi mennyt takaisin paikalleen, Tris jäi seisomaan tiskiä vasten.
"Miks sä ne siihen laitoit?" hän halusi tietää, vilkaisten Lizbethin laseja tiskillä. Tristan otti vettä lasistaan, kallisti aavistuksen verran päätään.

Poika haroi taas hiuksiaan, tämä oli muodostunut jo tavaksi, katsellen tyttöä melko ystävällismielisesti hymyillen pienesti, ei liian avoimesti. Uusi kulaus vettä ja hän kostutti nopeasti kuivuneita huuliaan.

//Joo onhan se xD Nii-in~//

Kuullessaan Tristanin kysymyksen tyttö käänsi katseensa tähän ja otti kulauksen lasistaan.
"Koska ne oli huonosti mun päälaella", vastasi tyttö ja otti aurinkolasit käteensä tiskiltä. Mikä kysymys tuo nyt oli? Yrittikö tuo poika tehdä tuttavuutta?

Lizbeth tarkasteli Tristania katseellaan hetken ja otti sitten lisää vettä lasiinsa. Hän vilkaisi taakseen, jossa hänen ystävänsä selittivät edelleen innokkaasti jostain. Eli häntä ei muistettaisi, ennen kuin asia olisi loppuunkäsitelty.

Tristan nyökkäsi vastaukselle, enemmän tai vähemmän hyväksyvästi. Poika ei siltikään älynnyt, miksi ihmeessä tyttö nuo lasit oli juuri tuohon päättänyt läntätä. Hän sammutti ipodinsa ja kääri kuulokkeiden johdot sen ympärille, työnsi sen takaisin taskuun.
"Mikä sun nimi on?" hän kysyi tältä tytöltä silkasta mielenkiinnosta, joi lisää vettä lasistaan.

Tokihan Tristan tuon tytön tiesi, kasvoista, nyt tämän kanssa puhuessa kiinnostus nimeen ilmaantui pojan päähän. Tris yskäisi kurkkuaan auki.

//mun nää ropetukset on nyt tosi lyhyitä, inspiraatio vähän niinku nollassa x'DDD//

Lizbeth käänsi katseensa takaisin Tristaniin ja nosti hieman kulmiaan. Eikö kundi ollut perehtynyt cheereladereihin? Ei ilmeisesti, kun ei tämä tiennyt, kuka Lizbeth on. Hänhän oli yksi koulun parhaimmista cheereladereista.
"Lizbeth Rodriguez", vastasi neiti hymyillen vinosti, "Sä taidat olla Tristan Kovitz, vai kuinka?"
Neiti Rodriguez oli mestari tällaisissa asioissa. Hän kun tiesi kaikkien samaa koulua käyvien nimet ja muisti ne vielä ulkoa.

Brunette siirsi hiussortuvan korvansa taa ja otti kulauksen vettä. Hänelläpä oli jano. Yleensä, kun näin kova jano oli, niin silloin oltiin tehty Rossin kanssa yli tunnin hölkkälenkki, mutta nyt hän oli vain koulussa, ruokalassa.

//Joo sama juttu mulla, joten samassa veneessä ollaan. Älä huoli siis :''D//

"Niinpä tietenkin", sanoi Tristan kuullessaan tuon nimen ja napsautti sormiaan. Nyökkäsi suurieleisesti ja jatkoi tiskiin nojailua. Keittiön työntekijät eivät ilmeisesti olleet joko paikalla tai ne olivat sokeita, tiskiin nojaileminen varmastikin oli kiellettyä.
"Joo, sehän mä olen", hän vastasi kuullessaan tytön suusta sekä etu-, että sukunimensä. Tris ei tiennyt, oliko se negatiivinen vai positiivinen yllätys. Hän haroi jälleen hiuksiaan, joi suullisen vettä. Lasi tyhjeni, ja Tris valutti sen hanasta uudelleen täyteen.

"... Niinpä tietenkin..?" toisti neiti hieman varuillaan. Oliko tämä sittenkin kuullut hänestä? Mitä jos Tristan oli kuullut hänestä jotain sellaista, mitä ei pitäisi? Lizbeth puri pienesti huultaan ja hymyili liioitellusti, josta huomasi hänen hermostuneisuutensa.
"Ootko pahis tai jotain, kun nojailet tiskiin?" kysyi brunette hieven huvittuneesti katsoessaan tätä.

"Arvasin siis oikein." totesi Lizbeth voitonriemuisena ja suoristi ryhtiään, joka oli lysähtänyt hänen huomaamattaan. Tyttö naputti tiskiä pitkillä, manikyyratuilla kynsillään.

"Olinkin tietävinäni nimen", totesi Tris ja siemaili vettä hiljakseen, "piti varmistaa."
Poika väläytti Lizbethille hymyn, etenkin huomatessaan tämän liioittelevan omaa ilmettään.
"Pahis. Een. Nyt vain huvittaa nojailla", sanoi Tristan suoristautumatta, joi uudestaan. Kynnet naputtivat tiskiä juuri tavalla, joka ärsytti Trisiä, mutta hän päätti jättää tuon huomioimatta. Naputus toi mieleen pinnallisuuden, sellaista mistä Tristan juuri ei pitänyt. Sinänsä sääli, liikkuihan hän kerman joukossa.

Sitten poika suoristi itsensä ja juotuaan vielä vähän huomasi lasinsa olevan jälleen melkein tyhjä. Hän tunsi itsensä vähän kuin kameliksi, joka juo varastoon. Sisäisesti nolostui hieman. Sitten Tristan päätti lopettaa vedenjuonnin nyt tähän paikkaan, ettei kameliolo kasvaisi. Siitä ego kärsisi.

Lizbeth hymyili aidosti takaisin.
"Sulla on muuten kiva hymy", hän sanoi kuin ohimennen ja joi vettä lasistaan. Miksi hän nyt oli tuollaista mennyt möläyttämään?
"No on toi aika pahismaista, herra Kovitz", totesi brunette ja lopetti tiskin naputtamisen, sillä se alkoi jopa häiritä häntä itseään, hänen korkeuttaan, neiti Lizbeth Rodriguezia.
"Sua varmaan häiritsee toi naputtaminen?" kysyttiin ja katsottiin sitten kauniisti harmailla silmillä pojan silmiin.

Tyttö oli kahden vaiheilla, mitä tekisi: Joko hän menisi takaisin ystäviensä luokse tai sitten karkaisi ruokalan ulkopuolelle ja juttelisi Tristanin kanssa enemmän. Pojan seura kun tuntui paljon mielenkiintoisemmalta, kuin vanhojen juorujen kuuleminen. Hän ei kuitenkaan saanut avattua suutaan, joten joutui tyytymään pysymään vaiti.

Kuullessaan tytön pitävän hymystään, Tristan käänsi katseensa hetkeksi muualle. Tuo jatkoi puhumista pahismaisuudesta, Tris naurahti sanoille.
"Jaa-a... Pahismaista ja pahismaista", hän vastasi painokkaasti mutta kuitenkin hymy huulillaan värjyen, "ja kyllä se ehkä vähän mua häiritsi, mutta nythän sä lopetit sen. Ja sano Tris vain, 'herra Kovitz' saa mut tuntemaan itseni vanhaksi."

Hetken Tris seisoskeli vain tarkastellen toista, keksimättä mitään sanottavaa. Sitten idealamppu syttyi hänen päänsä sisällä.
"Mitä jos me vietäisiin meidän nämä astiat tuonne*, ja mentäisiin johonkin muualle juttelemaan?" hän ehdotti laskien painoaan toiselle jalalle.

//se paikka mihin ne viiään sit ku on syöty 8D//

Kun Tristan käänsi katseensa muualle, kohosi pieni, kiusoitteleva hymy tytön kasvoille.
"Et kai nolostunu? Vai otitko sen loukkauksena?" kysyi brunette huolettomasti tältä.
"Pakkohan se oli lopettaa, kun alko itteenikin ärsyttää", totesi neiti ja avasi aurinkolasinsa laittaen ne lepäämään päälaelleen. Lizbeth loi huulilleen pienen, flirttailevan hymyn ja kurottautui hieman lähemmäs Tristania.
"No mutta, musta herra Kovitz kuulostaa komealta. Mutta kyllä Tris käy."

"Hmmm... Käy hyvin", hihkaisi neiti. Juuri tuota hän olikin odottanut.
"Täytyy vaan ekaks ilmottaa kavereille, et katoan vähäks aikaa." sanoi Lizbeth ja käveli takaisin ystäviensä luokse. Hän vaihtoi pari sanaa näiden kanssa ja otti tarjottimensa pöydältä, lipuen hitaasti tiskille palauttamaan astioitaan.

//hömm hömm~ ne voisi siirtää vaikka... vaikka... ööö... xD//

Tristan katseli pari sekuntia Lizbethin menoa, sitten kävi myös hakemassa omat astiansa ja palautti ne tiskille. Ruoantähteet lensivät roskikseen, itse asiassa tähteitä saattoi sanoa pienehköksi annokseksi ruokaa. Paljon ruuasta ei ollut syöty, pari haarukallista että vatsa ei alkaisi osoittaa mieltään. Se oli Trisin mielestä maistunut kamalalta. Keittiön täti soi Tristanille toruvan katseen, ettäs kehtaatkin poika heittää ruokaa pois. Tristan irvisti itsekseen ja kääntyi taas uuden tuttavuutensa puoleen.

"Mihin sä haluaisit mennä?"

Tyttö heitti melkein koskemattoman ruokansa pois ja hymyili enkelimäisesti emännälle, joka ei vain yksinkertaisesti pystynyt, eikä halunnutkaan, näyttää hänelle nyrpeää naamaa. Olihan tyttö sentään maistanut ruokaa. Parempi sekin kuin ei mitään!
Lizbeth käveli ruokalan oville ja odotteli Tristania, joka tulikin nopeasti hänen luokseen.

"Hmmm..." mietti brunette ja painoi sormensa poskeaan vasten, "Pihalla on nätti ilma. Jos mentäs sinne?"
"Ja mulla kun on vielä hypäri, niin aikaa ainakin löytyy", vinkkasi tyttö hymyillen kauniisti Tristanille.

"Pihalle", toisti Tristan, "mennään kuule vain. Ja mitään muuta mulla ei olekaan ku aikaa, ainakaan nyt toistaiseksi, mulla on seuraavaksi kaksoistunti historiaa eikä se ihan hotsita." Hän naurahti vaivaantuneesti tajutessaan kuulostavan taas siltä joltakulta pahikselta, joksi Lizbeth oli häntä kuvaillut.

Tris haroi hiuksiaan mietteliään näköisenä, sitten hän avasi ruokalan oven ja viittasi tytön edellään käytävälle.

Lizbeth yllättyi pienesti, kun Tristan avasi hänelle oven ja viittasi menemään ensimmäisenä. Vau, siinäpä oli herrasmiehen ainesta! Nyt hänen ainakin teki mieli kutsua tätä herra Kovitz nimityksellä. Brunette jäi pieneksi hetkeksi odottamaan Tristania ja lähti sitten kävelemään tämä vierellään käytävällä, josta he suunnistaisivat pihalle.
Tyttö ei oikein viitsinyt sanoa tälle mitään. Hänen aivonsa olivat tyhjentyneet. Tuntui aivan erilaiselta kävellä Tristanin vierellä, melkein tyhjällä käytävällä, kuin että puhua turvallisen metrin päässä tästä täpötäydessä ruokalassa. Jännittikö kenties häntä?

Käytävä oli aivan tyhjä. Tristan hämmästyi sitä melko suurestikin ja vilkaisi Lizbethiä.
"Aika tyhjää", hän esitti kommenttinsa kummastuneeseen sävyyn, haroi hiuksiaan. Tris suoristi ryhtiään jonka huomasi menneen taas lysyyn. Ryhti oli viime aikoina ollut hänelle hienoinen ongelma. Pituutta hänellä ei tosiaan ollut liikaa, ja jotenkin poika oli alkanut kulkeä länässä. Tristan tosin yritti korjata virhettä parhaansa mukaan, nyt kun se vielä oli pelastettavissa.

Vaikka kuinka yritti, Tris ei keksinyt mitään sanottavaa.
"Arvaa, mä haluisin kovasti puhua jostain mutta mä en keksi mitään", hän päätti sanoa suoraan, naurahti kepeästi.

"Joo" vastasi Lizbeth ykskanttaan ja kuunteli korkokenkiensä kaikua käytävällä, joiden pientä rytmiä säestivät Tristanin askeleet. Miksi käytävä oli niin tyhjä? Brunette käänsi katseensa käytävällä sijaitsevaan kelloon. Aivan oikeassa hänen kellonsa oli ollut. Ovatko kaikki sitten majoittautuneet pihalle nauttimaan kauniista päivästä?

Lizbeth käänsi katseensa Tristaniin ja hymyili sitten lämpimästi tälle.
"Sama ongelma. Jos alotettaisiin vaikka ihan perusjutuista?" ehdotti tyttö kävelessään tämän vierellä kohti ulo-ovea, "Mitä sä harrastat? Mikä on sun lempiainees? Onks sulla lemmikkii? Millasessa talossa asut? Onks sulla sisaruksii?"
Hups! Ei hänen nyt NOIN montaa kysymystä olisi tarvinnut kysyä yhteen putkeen. Noh, tehty, mikä tehty.

Kevyesti Tristan naurahti Lizbethin puhetulvalle kääntyessään käytävältä ulko-ovelle. Hän koki asiakseen vastata kysymyksiin, hymyili ja avasi taas oven tytölle.
"Mä harrastan näyttelemistä, enkä mä oikein osaa sanoa lempiainetta. Sen harrastuksen pohjalta varmaan draama", hän kertoi ja piti katseensa Lizbethin kasvoissa.
"Mutta mennäänkö kuule kysymys kerrallaan, mitä sä harrastat?" hän toisti kysymyksen tytölle itselleen. Tristan huomasi taas ryhdin menneen kasaan, suoristi asentoaan kiusaantuneesti hymyillen. Häntä ärsytti, ettei hän tässä tilanteessa onnistunut pitämään itseään suorassa sitten millään.

//siirtäkäämme peli pihalle~ 8)//

"Oho, anteeks... Innostuin vähän liikaa.." sanoi tyttö anteeksipyytävällä äänensävyllä ja katsoi hieman katuvasti Tristania, mutta se ilme pyyhkiytyi pian hänen kasvoiltaan muuttuen kauniiksi hymyksi. Mitä siitä? Pieni puhetulva vain, ei muuta! Olen kunnossa.
Lizbeth asteli ulos ovesta, jolloin hänen ryhtinsä parantui huimasti - ei sattuisi johtumaan siitä, että ulkona oli muitakin? - ja päätä nostettiin pienesti ylväämpään asentoon. Monet käänsivät siinä vaiheessa katseita tyttöön, josta hän nautti niin suunnattomasti! Katseita, ihailuja, jutustelutuokio mukavan pojan kanssa, voisiko päivä enää tämän paremmin mennä?
"Hmm... Noh, mä harrastan cheerleadingii, shoppailuu ja koiran kanssa lenkkeilyy. Haluisin osata soittaa jotain, mut ei siitä mitään tuu", vastasi brunette kävellen jälleen tämän vierellä paistatellen muiden katseessa.