|
| Some day I'm gonna fly | |
| | |
Kirjoittaja | Viesti |
---|
aimee Valvoja
Viestien lukumäärä : 4813 Join date : 15.05.2009 Paikkakunta : neverland
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 19/6/2010, 02:53 | |
| "Joo-o, mä tiedän", Lucas huokaisi vastaukseksi toisen ulinaan, "mutta mä en valitettavasti voi asialle mitään, ja sä luultavammin kärsit kivusta vähän aikaa kun että parin päivän päästä joudut kattelemaan mätänevää polvea." Lucas paineli kevyesti puhdistusaineella kostutetulla pumpulilla, jonka valkea väri värjäytyi tummanpuhuvaksi ja punaiseksi ollessaan kosketuksissa tytön polven kanssa. Hetken kuluttua poika heitti pumpulin viereensä, toisti saman toimenpiteen ja jäi sitten tutkailemaan haavaa. No, ainakin se näytti hieman paremmalta, kun se ei enää ollut likainen, vaikka se vuotikin edelleen, mikä ei vaikuttanut kovinkaan hyvältä merkiltä, vaikkei Lucas mikään asiantuntija ollutkaan.
Kun Akemi tiedotti heidän olevan samassa matematiikanryhmässä, nuorukainen kohotti päänsä ja katsahti tytön kasvoja, jääden pohtimaan sitä matikanryhmä juttua. "Ai joo... No mä vähän mietinki, ku vaikutit jotenkin tutulta", Lucas sanoi hetken kuluttua kohauttaen olkapäitään, ihmetellen kyllä, miksei hän ollut sitten tunnistanut tyttöä varsinaisesti. "Joo, kolmonen", varmistettiin Lucaksen ruvetessa samalla availemaan kääreitä, miettien mitä olisi järkevintä lyödä Akemin polveen, että se pysyisi jotenkin kasassa. Lopulta päätyi laittamaan polveen suojan ja kierittämään sen päälle ohuen sideharson. "Sano jos on liian tiukalla", jätkä mutisi kierittäessään sidettä Akemin jalan ympärille. Hän ei oikeasti ollut mikään ensihoitaja eikä hänellä ollut harmainta aavistustakaan mitä olisi ollut järkevintä tehdä, mutta koska neiti jääräpäinen oli päättänyt olla menemättä lääkäriin, niin eihän Lucas toista sinne voinut raahata väkipakolla. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 22/6/2010, 05:08 | |
| "Ei se mätäne, nyt turpa kiinni", Aki tiukkasi Lucakselle, kun tämä oli pelotellut mätänevällä polvella. Hyi, Akemi ei edes halunnut kuvitella mätänevää polvea! Mitä ihmettä Lucaksen päässä edes liikkui, hyi hyi hyi. Akin kasvoille oli kohonnut irvistys silkasta inhosta. Hän näkisi mätänevästä polvesta vielä painajaisia. Kiitti vaan Lucas, kiitoksia tästä ällöttävästä mielikuvasta.
Lucas sitten varmisti Akin väitteet oikeiksi. Okei, eli Lucas oli se Lucas matikantunnilta. Ei aasialaispiirteinen tyttö pahemmin kiinnittänyt muihin opiskelijoihin huomiota, koska hän hengasi aina oman porukkansa kanssa. Ja välillä parhaan ystävänsä Elroyn kanssa. Mutta muuten Akin huomiota oli melko vaikea saada. Hänen huomionsa sai, kun skeittasi tai teki jotain älytöntä. Aki muisteli nähneensä Lucaksen jossain skeittaamassa, kyllä tyttö toisen kasvot muisti. "Ihan niinku näin btw, harrastaks sä mitään muuta skeittauksen lisäksi?" Aki kysyi sitten, kun hymähtänyt vastaukseksi Lucakselle siitä, että tytön pitäisi sanoa jos side olisi liian tiukalla.
Mutta sitten Akin kännykkä pirahti soimaan. Soittoäänenä hänellä oli sillä hetkellä Pitbull feat Akonin kappale Shut iw Down, mikä helähti soimaan Jimmyn verstaassa. Tummatukka otti kännykkänsä taskustaan ja asetti sen korvalleen. "Nii?" Akemin nuori veli oli puhelimen toisessa päässä ja kyseli, milloin Aki oli oikein tulossa kotiin. Aki vastasi tulevansa niin pian kuin mahdollista. Silloin veli sanoi, että äiti on todella kiukkuinen, kun Akemi ei kunnioittanut yhteisiä kotiintuloaikoja. Hups, oliko Akilla vielä sellainenkin? "No mä tuun sitte kun tuun, yritä lepytellä sitä", Aki lopetti puhelun ja pudisti päätään. Hän osoitti kännykällään, joka oli yllätys yllätys leopardikuvioinen, Lucasta. "Onko sulla vielä kotiintuloaikoja. Vitut. Mä oon jo aikuinen ihminen! Ei mua pitäis koskee mitkään kotiintuloajat", Aki kirosi ääneen ja levitti käsiään sivulle. |
| | | aimee Valvoja
Viestien lukumäärä : 4813 Join date : 15.05.2009 Paikkakunta : neverland
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 27/6/2010, 15:08 | |
| Lucas tyytyi vain hymähtämään huvittuneena, kun Akemi väitti piinkovaa, ettei polvi mätänisi. Sitä nuorukainenkin toivoi, vaikkei totta puhuen laittaisi kaikkea toivoaan sen varaan, häntä kun ei todellakaan oltu luotu miksikään lääkäriksi tai ensihoitajaksi, se oli ammattilaisten hommaa. Lucasta ei silti jättänyt ajatus rauhaan siitä, että miksei hän ollut koskaan tarkemmin kiinnittänyt huomiota Akemiin, koska ensinnäkin aasialaispiirteinen neitokainen oli hyvinkin huomiota vetävä persoona kaikkine tempauksineen, ja kaiken lisäksi skeittasi, eivätkä Lucaksen ruskeat silmät ohittaneet koskaan tyttöä, joka skeittasi. Ehkä se johtui siitä, että Romero vietti useimmat matikan tunnit puoliksi unessa nuokkuen, jaksamatta suuremmin kiinnittää huomiota ympäristöön, opetuksesta nyt puhumattakaan. Matikka ei vain ollut hänen aineensa.
"Leikin koneiden kanssa... Ja surffaan", vastattiin Akemin harrastuskysymykseen Lucaksen miettiessä, mikä laskettiin harrastamiseksi. Totta puhuen hän ei toden teolla ajatellut harrastavansa mitään: skeittaus oli hänellä lähinnä elämäntapa ja tapa liikkua paikasta toiseen, tietokoneiden rassaaminen ja surffaus oli vain hauskaa ajanvietettä, samoin kuin kaikki muu, mitä nuori espanjalainen puuhasteli vapaa-ajallaan – pelasi jalkapalloa kavereidensa kanssa, harrasti montaa muunlaistakin liikuntalajia ja vastapainoksi vietti nörtteilyiltoja pitsaa ja cokista vetäen ja hakaten yömyöhään pelikonsoleita nukahtaen joskus siinä vaiheessa, kun aurinko alkaa nousta takaisin taivaalle. "Mitä sä harrastat skeittauksen, parkourin ja itses telomisen lisäksi?" esitettiin hetken kuluttua vastakysymys nuorukaisen virnistäessä rennosti tuolilla istuvalle tytölle, joka ei kuitenkaan ehtinyt vastata kysymykseen, kun tuon kännykkä alkoi soimaan.
Sillä välin kun Akemi puhui puhelimessaan, Lucas köytti toisen jalan parhaan osaamisensa mukaan tiiviiseen pakettiin, kohottautuen sitten pystyyn lattianrajasta nakellen puhdistusaineessa, veressä ja hiekassa ja kaikenlaisessa muussa paskassa olevat pumpulitupot ja kääreet läheiseen roskakoriin, palaten sitten lähemmäs Akemia parahiksi päästessään osoiteltavaksi tytön kännykällä. Nuorukaisen ruskeissa silmissä häivähti kysyvyyttä, Lucaksen naurahtaessa epäuskoiseen sävyyn. "Onko sulla kotiintuloajat?" varmistettiin sitten huvittuneeseen sävyyn, pojan kohauttaessa olkapäitään. "Mulla on ollu viimeks kotiintuloajat kun mä olin kolmetoista… Tosin meidän porukat uskookin enempi vapaaseen kasvatukseen ja sen sellasta", Lucas totesi käyden nojaamaan Jimmyn työpöytään, käsien asettuessa pitämään pöydän reunasta kiinni. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 1/7/2010, 10:09 | |
| "No joo, äiti taas keksii tollasia typeryyksiä", Aki mumisi nolona kotiintuloajoista. "Se uskoo, että me eksyttäis johonki pahaan porukkaan ja juopotellaan ja niin edelleen. Haloo, luuleeko se tosiaan, että me juopoteltais keskellä arkea ja sillä tekosyyllä, että 'hengataan kavereiden kanssa'? Äiti ei todellakaan oo fiksuimmasta päästä", tyttö hykersi jo huvittuneena. Niin, kyllä tyttö osasi kehitellä vaikka minkälaisiä selityksiä sille, että tyttö olisi menossa juomaan. Silloin tarvitsi vain sanoa 'Meen kaverille yöks'. Se oikeasti toimi kerrasta toiseen, eikä äiti koskaan soitellut perään. Tosin ei Akemi edes paljoa juonut, hänestä oli kiva nauraa kännisille kavereille. Akin pää ei kestänyt alkoholia kovinkaan hyvin.
"Niin siis sä leikit koneiden kanssa?" Aki kysyi sitte palaten edelliseen keskusteluun, sillä hän tahtoi tarkennusta. "Siis meinaaks sä nyt niinku tietokoneita?" tyttö kysyi uteliaana, sillä hän yritti pitää huomionsa Lucaksessa kuin kipeässä polvessaan. Kun hän ei yksinkertaisesti ajatellut polveaan, kipua ei tunnettu. Ainakaan niin suuresti. "Mitäs mä teen vapaa-ajalla... Soittelen kitaraa, huonosti. Skeittaan ja parkouraan, kuten tuli jo varmasti selväksi. Hmm..." tyttö syventyi miettimään, mutta sitten viimein hän vain henkäisi raskaasti. "En mä taidakaan tehdä oikein muuta, minkä vois luokitella harrastukseks. Mutta kyllä noi jo vie kivasti aikaa", tyttö lopetti sitten ja loihti kasvoilleen leveän virneen.
Jimmy palasi sitten takaisin niin sanottuun työhuoneeseensa ja taputti tyytyväisenä vatsaansa. Hän ei sanonut mitään, vaan antoi silmiensä katsoa, missä mentiin. "Noniin, nyt on likan jalka hienosti paketoitu. Hyvää työtä, Lucas", Jimmy kehaisi ja taputti nuorukaista vahvasti selkään. "En tahtois olla törkee, mut mä joudun nyt kyllä häätää teijät pois. Mä haluan nukkumaan, enkä jaksais enää kattoo teitä", Jimmy vitsaili ja vinkkasi nuorille silmää. Akemi naurahti lyhyesti ja nyökkäsi ymmärtäväisesti. "Kyllä mä ymmärrän. Jimmy on jo niin vanha, että se väsyy niin nopeesti." "En mä ole vanha!" "Aijaa? Ja ikää oli? "Nyt kyllä likka..!" "Hahahah!" Aki nousi ylös tuolilta ja irvisti hienoisesti, kun kipeä polvi muistutti olemassaolostaan. Rakas lauta napattiin kainaloon ja tyttö heilautti kättään Jimmylle. "Nähdään, vanhus!" Ja sitten tyttö oli jo hipsinyt ulos Jimmyn pajasta. |
| | | aimee Valvoja
Viestien lukumäärä : 4813 Join date : 15.05.2009 Paikkakunta : neverland
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 4/7/2010, 08:55 | |
| Lucas tyytyi vain hymähtämään huvittuneeseen sävyyn Akemin sanoille. Nuorukainen pudisteli itsekseen päätään – oikeastaan oli vain ja ainoastaan järkevää pitää Akemilla jonkin näköisiä kotiintuloaikoja, tuo kun ainakin tämän perusteella vaikutti olevan varsinainen kävele katastrofin kerääjä, joka teloi itsensä tuon tuostakin. Juopuneena tyttö varmaan kuvittelisi osaavansa lentää, hyppäisi katolta ja kuolisi siihen paikkaan. Parempi, että tytöllä oli kotiintuloajat, kuin se, että tuon vanhemmat joutuisivat odottelemaan kotonaan yömyöhään sitä, ilmaantuisiko tuo ollenkaan kotiin vai olisiko tuo satuttanut itsensä tai jotain. Lucas tavallaan sääli Akemia tuon kotiintuloaikojen takia, mutta vielä enemmän hän sääli tuon vanhempia – hän ei varmaan saisi hetken rauhaa, jos omistaisi tuollaisen tyttären. Ehkä tytön vanhemmat eivät tienneet tuon tempauksista, ja ehkä parempi niin: eivätpähän ainakaan alkaneet saada harmaita hiuksia siitä hyvästä.
"Tietokoneita hyvinkin", Lucas vastasi tytön uteluihin, luoden tuohon pitkän katseen. "No jaa, en mäkään oikeestaan laske mitään edellä mainituista mun harrastukseksi…" poika totesi sitten kuljettaen katsettaan pitkin Jimmyn verstasta, rypistäen otsaansa ajatuksissaan. Niihin uppoutuneena Lucas hätkähti, kun hetken kuluttua Jimin ääni kuuluikin lähestulkoon selän takaa. Ruskeat silmät katsahtivat Jimmyä, kävivät sitten Akemin paikatussa polvessa. Se oli kyllä kaikkea muuta kuin hyvin kasaan kursittu Lucaksen mielestä, mutta poika nyökäytti silti päätään, ikään kuin kiitokseksi vanhan miehen kehuista, taipuen samalla hieman eteenpäin tuon selkääntaputuksen johdosta. Tai ehkä sitä olisi pikemminkin pitänyt kutsua hakkaamiseksi, sen verran kovaa tuo häntä ’taputteli’.
Espanjalainen kuljetti levottomana katsettaan Jimmyn ja Akemin välillä tuntien itseensä välillä vaivaantuneeksi kaksikon välisistä keskusteluista, joista kuvastui jonkinmoinen toverillisuus. Hän itse kun ei tuntenut kumpaakaan noista ja hän oli muutenkin ylimääräinen aines koko sopassa. Lucas haukotteli vaivihkaa, tukahduttaen sen valkeaan t-paitaansa. Katse seurasi, kun Akemi hiippaili ulos Jimmyn verstaasta, pojan luodessa katseen mieheen, hymähtäen lyhyesti. "Jooh... Noh, moikka", Lucas lopulta hyvästeli hieraisten niskaansa, kun ei keksinyt mitään muutakaan sanomisen arvoista, poistuen sitten tuon liikkeestä käden heilautuksen saattelemana.
"Asutko sä missä päin?" Kysymys esitettiin Lucaksen laskiessa skeittilautansa maahan, suunnaten katseensa Akemiin. Viileä iltatuuli leyhytteli nuorukaisen tummia hiuksia, Lucaksen katsellessa vuorostaan kengän kärkiään, kun toinen jalka asettui laudan päälle. "Aattelin, että voitais kulkee yhtä matkaa..." jätkä sanoi, kohottaen sitten virnuilevan naamansa takaisin Akemin suuntaan. Totta puhuen hän halusi vain varmistua siitä, ettei tyttö päätyisi jonnekin ojanpohjalle, kun jalka ei enää antaisikaan myöten liikkumista. Toivon mukaan Akemi ei asuisi kovin kaukana. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 8/7/2010, 12:14 | |
| Aki nilkutti kipeän polvensa kanssa poispäin Jimmyn työpajasta. Hän kuitenkin pysähtyi sitten aloilleen, kun kuuli Lucaksen kysymyksen. Tyttö kääntyi katsomaan latinopoikaa tuikkivin silmin, kun poika tarjoutui kävelemään samaa matkaa. Akemi oli jo avaamassa suunsa sanoakseen jotain mukavaa, mutta sitten hänen poikamaisuutensa iski. Aki tuhahti epäuskoisesti ja kohautti olkiaan vähäpitoisen oloisesti. "En mä tarvi lastenvahtii, kiitti vaan", Akemi tokaisi ja vilautti kieltään nopeasti miehenalulle. "Kyllä mä pärjään hyvin yksinkin."
Tyttö piti pienen tauon, koska halusi pitää Lucasta hieman tuskissaan, kun Aki oli kerta toisen ehdotuksen tylysti torjunut. "Mutta ei seura ois kyl pahitteeks", Akemi myöntyi sitten loppujen lopuksi ja virnisti tavalliseen tapaansa. Hän viittoi pään heilautuksella Lucasta lähtemään mukaansa. "Mä asun tos aika lähellä, ehkä kilsa tai pari?" tyttö veikkasi välimatkaa ja osoitti kädellään oikealle. "Mut saa nähä kauanko täs matkas kestää tän jalan takii..." Aki mutisi sitten seuraavat sanansa ja vilkaisi paikattua polveaan. Kyllä se nyt tuntui paljon vahvemmalta ja näin, mutta käveleminen sattui yhä.
"Kiitti muuten", tyttö tajusi sitten kiittää Lucasta, kun tämä oli paikannut Akin polven. "Sussa taitaa olla lääkärin vikaa", Aki virnuili sitten leikkisästi ja alkoi nauraa heleällä äänellään. |
| | | aimee Valvoja
Viestien lukumäärä : 4813 Join date : 15.05.2009 Paikkakunta : neverland
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 12/7/2010, 13:37 | |
| Lucaksen olisi tehnyt mieli hakata päätään seinään Akemin vastauksen johdosta, mutta nuorukainen skippasi sen ja tyytyi näyttämään hölmistyneeltä, sillä aivan tuollaista vastausta hän ei olisi odottanut saavansa. Jätkä oli jo kohauttamassa harteitaan ja lähtemässä omille teilleen, kun tyttö ilmoittikin seuran kelpaavan. Lucas loi epäilevän katseen Akemiin, potkaisten sitten vauhtia lautaansa, liukuen tytön vierellä tuon viittoilemaan suuntaan. "Okei", vastattiin nuorukaisen vilkaistessa taakse jäänyttä Jimmyn pajaa, hieraisten niskaansa. Tästä tulisi pitempi matka hänelle itselleen, muttei se sen kummemmin jaksanut häiritä häntä, varsinkaan, kun Akemi vielä totesi, ettei tuolla ollut aavistustakaan miten kauan matka kestäisi hänen polvensa takia. Lucas loi katseen tyttöön, jossa oli erotettavissa hienoista huolehtivaisuutta, mutta se peitettiin virnistyksen taakse. Poika oli jo tehnyt jatkopäätöksiä ja tullut siihen tulokseen, ettei aasialaistyttö jaksanut suuremmin arvostaa huolenpitoa ja piti sitä lähinnä rasittavana.
"Ei mitään kiittelemistä", jätkä hymähti, leikkien samalla lautansa päällä, yrittäen peittää pientä vaivaantuneisuutta. "Hah, no, tosta voi olla varmaan montaa mieltä." Nuorukainen naurahti pudistellen päätään ohimennen. Hän ei kyllä haluaisi ikinä lääkäriksi, vaikka olisikin siinä hyvä (mitä tosin espanjalainen ei suostunut uskomaan). Sitä paitsi hänen veljensä nauraisivat itsensä kuoliaaksi ja se tietäisi hänelle vain lisää hommia. Lucas kun oli sattunut lapsena pelkäämään neuloja... Ei nyt enää, mutta nuorempana, ja isoveljet naljailivat vieläkin sillä hänen kustannuksellaan, vaikka asiasta oli jo useampia vuosia aikaa. "Toivottavasti tosta epätoivosesta räpellyksestä on ees jotain hyötyä", poika naurahti rennosti luoden silmäyksen valkoiseen kääreeseen neitokaisen polvessa. "Mihin ammattiin sä haluisit?" kysäistiin sitten uteliaaseen sävyyn Lucaksen vilkaistessa toisen kasvoja ruskeiden hiustensa alta. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 14/7/2010, 11:11 | |
| "Kyllä tää on varmasti parempi kuin ei mitään", Aki puolusteli sitten Lucaksen paikkaamaa polvea ja kääntyi katsomaan tätä leveästi virnistäen. "Ainakaa mä en voi enää kuolla verenhukkaa", tyttö tokaisi kevyesti ja vinkkasi nopeasti silmäänsä. Hän laski lautansa maahan varoen kyykistymistä ja astui sen päälle. Hän potkaisi vauhtia terveellä polvella, mutta silloin kipeään polveen vihlaisi. Hemmetin hemmetti, miksi siihen vain sattui ja sattui. Ehkä tyttö kuitenkin kestäisi kotiin asti. Jos he kävelisivät tätä vauhtia, he olisivat perillä vasta tunnin päästä. Lautaillen he pääsisivät perille jo ehkä vartissa.
Lucaksen ammattikysymys oli muuten aika mielenkiintoinen. Nimittäin Aki ei ollut edes miettinyt moista. Niinpä, missä ammatissa Aki näkisi itsensä kymmenen vuoden kuluttua? Mikä ammatti olisi sellainen, joka ei saisi Akia kyllästymään? Mikä ammatti tarjoaisi monipuolisuutta, adrenaliinia ja vapaata liikkuvuutta? "Varmaa poliisina ois kiva olla", tyttö vastasi sitten viimein, kun oli hetken aikaa miettinyt vaihtoehtoja mielessään. "Y'know, sais jahdata rosvoja ja käyttää tarvittaessa väkivaltaa. Se ois aika coolia. Joo, osaisin kyllä kuvitella itteni polisiina", Akei tarkensi vastaustaan ja vajosi ajatuksiinsa. Kyllä, poliisi olisi hänen unelma-ammattinsa tästä hetkestä lähtien! "Tai sitten joku vartija, emmä tiiä", tyttö kuitenkin totesi vielä ja kohautti olkiaan. Kohta pitäisi pistää hakupapereita muuten menemään, että ehkä kannattaisi tosiaan alkaa miettiä sitä, mitä Aki haluaisi tulevaisuudessa tehdä työkseen.
Lauta liukui tasaista tahtia eteenpäin. "Mitäs sä oot sitte miettinyt? Ootko varma, ettei susta tulis lääkäriä?" Aki nauroi ja hänen kasvoillaan koreili huvittunut virne. |
| | | aimee Valvoja
Viestien lukumäärä : 4813 Join date : 15.05.2009 Paikkakunta : neverland
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 16/7/2010, 12:46 | |
| Lucas hymähti epäilevään sävyyn toisen sanoille, mutta kohautti sitten olkiaan. "Kaiken toivon mukaan", tokaistiin pojan potkaistessa hieman vauhtia lautaansa, sen liukuessa tummalla asfaltilla tasaisesti eteenpäin. Ruskeat silmät suunnattiin Akemiin, joka laski myös lautansa maahan. Tytön kasvoilla käväissyt ilme kertoi kuitenkin, että polven liike tuotti kipua, vaikka tummatukkainen sinnikkäästi muuta väittikin.
Espanjalainen ei voinut estää pientä virnistystä kohoamasta kasvoilleen toisen ilmoittaessa, että poliisina olisi siistiä. Varmaan olisikin, mutta noin lyhyt ja jollain tapaa hentoinen tyttö tuskin olisi ensimmäinen, joka poliisikouluun ensimmäisenä sisään otettaisiin… Ainakaan mihinkään kenttähommiin. Mutta mitään noista ei sanottu ääneen, ihan vain kohteliaisuussyistä, eikä Lucas kyllä halunnut loukata toista eikä kyllä sen puoleen vihojakaan niskaansa – se, että tyttö vihastuisi, oli nimittäin Romerosta jotenkin todennäköisempää kuin loukkaantuminen. "Niin, voishan se olla ihan siistiä", nuorukainen totesi mietteliääseen sävyyn luodessaan katseen vieressä kohoaviin kerrostaloihin. Toisaalta hän ei kyllä osannut kuvitella itseäänkään poliisina… Ja kaikista vähiten lääkärinä.
"Empä usko", Lucas naurahti pudistellen päätään, "mä en todellakaan halua lääkäriksi. Tai joo, oishan siinä ihan hyvä palkka, varsinkin jos ois joku ihmeen kirurgi tai semmonen, mutta ajatus ihmisten leikkelystä ja ties mistä niin... No, ei herätä hirveesti innostusta." Skeittilautaa käännettiin tien kaarteen mukana vasemmalle päin. "Emmä oikein tiedä, mitä mä haluisin tehdä... Oikeestaan mulla ei oo mitään hajuakaan", vastattiin hetken pohdinnan jälkeen todenmukaisesti. "Mun varmaan pitäis pikkuhiljaa alkaa miettiä", naurahdettiin sitten hieman vaivaantuneeseen sävyyn pojan pörröttäessä ohimennen tummia hiuksiaan. "Mä varmaan muutan joka tapauksessa takaisin Espanjaan", jatkettiin hetken hiljaisuuden jälkeen aavistus kaipausta äänessä. Lucas kaipasi aika ajoin synnyinmaahansa, kaikkia kavereita, tuttuja paikkoja... Kaipa se oli normaalia, kun ei ollut vielä ehtinyt niin kauaa San Diegossa asua, mitä Espanjassa. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 23/7/2010, 10:36 | |
| Näköjään Lucaskaan ei ollut sen suuremmin miettinyt sitä, mitä poika tahtoi tulevaisuudessa tehdä. Hienoa, sittenhän heitä oli kaksi. Kuullessaan että Lucas ajatteli muuttavansa takaisin Espanjaan, Aki kurtisti hivenen kulmiaan ja käänsi päätään miehenalun suuntaan. "Mitä siellä sitten on? Espanjanssa siis. Mitä siellä on muttei täällä?" tyttö kysyi uteliaasti ja silmäili miehenalkua mustanruskeilla silmillään. Aki ei itse Japaniin kaivannut, vaikka se oli hänen synnyinkotinsa. Tosin Akemi ei kauaa ehtinyt siellä asua, kun heidän perheensä muutti Amerikkaan. Akilla oli hyvät oltavat San Diegossa, hänellä oli loistavia kavereita ja hänellä oli niin paljon hyviä muistoja täältä. Miksi hän heittäisi ne kaikki pois vain sen takia, että muuttaisi takaisin kotimaahansa. Lucaksella asiat olivat toisin, koska poika ei ollut kauaa ehtinyt San Diegossa asua, mutta eihän tyttö sitä tiennyt.
Aki antoi lautansa liukua vapaasti lievää alamäkeä alas. Oli ihanaa antaa tuulen hyväillä ihoa ja hiuksia. Tyttö ei pelännyt ollenkaan laudalla kaatumista, koska sellaista kävi hänelle nykyään hyvin harvoin. Ja nekin kaatumiset aiheutuivat yleensä siitä, kun hän kokeili uusia temppuja. Kun alamäki oltiin päästy loppuun ja laudasta oli loppunut melkein vauhti, työnsi tyttö jalallaan vauhtia. "Hei, ootko muuten tulos ens viikonloppuna tohon torilla pidettävään skeittitapahtumaan?" Aki kysyi sitten ääni kirkastuneena ja kääntyi katsomaan Lucasta. Akemi oli kyseisestä skeittitapahtumasta ainakin aivan innoissaan, koska siellä pääsi näyttämään kykyjään ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja tietenkin tyttö tykkäsi siitä, kun pääsi leveilemään taidoillaan ja pääsisi jättämään vastakkaisen sukupuolen skeittaajat varjoonsa. |
| | | aimee Valvoja
Viestien lukumäärä : 4813 Join date : 15.05.2009 Paikkakunta : neverland
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 29/7/2010, 13:38 | |
| Lucas vilkaisi syrjäkarein vieressään kulkevaa tyttöä, kohauttaen sitten olkapäitään. "Siellä on koti", vastattiin sitten yksiselitteisesti, välttelevään sävyyn. Kuparinruskea hiuksisen tytön sanoihin ei osattu sen kummemmin vastata: mitä Madridissa oli, mitä San Diegossa ei ollut? Saman kysymyksen kyllä voisi kysyä toisinkin päin: mitä San Diegossa sitten oli, mitä Madridissa ei ollut? Lucaksella ei ollut vielä kovinkaan montaa kaveria Amerikan mantereella – toki muutamia, mutta niistäkin suurin osa oli jäänyt Los Angelesiin. Hänen kaikki ystävänsä olivat jääneet Espanjaan. Hänen kotinsa oli edelleen Espanjassa, vaikkei hän siellä tällä hetkellä asunutkaan.
Nuorukainen potkaisi skeittilautaansa vauhtia ja asetti sitten molemmat jalkansa laudan päälle, antaen sen liukua vapaasti asfaltilla loivaan alamäkeen. Hetken hiljaisuuden aikana poika oli jo ehtinyt vaipua niin omiin mietteisiinsä, lähinnä ajattelemaan elämäänsä Espanjassa ja sinne jääneitä kavereita ja entistä tyttöystäväänsä ja vatvomaan kaikkea muutakin mahdollista – isoveljet olisivat nauraneet itsensä kuoliaiksi jos olisivat sillä hetkellä nähneet mitä Lucaksen päässä pyöri – että hän suorastaan säpsähti, kun Akemi jälleen avasi suunsa. Tummahiuksinen käänsi päänsä tytön suuntaan, virnistäen tuolle pirteästi. "Totta kai mä oon tulossa sinne", nuorukainen naurahti haroessaan hiuksiaan. "Eihän sitä vois jättää välistä. Kiva nähä uusia tyyppejä ja mitä ne osaa ja päästä sitten päihittämään ne", Lucas jatkoi nauraen viimeisten sanojen kohdalla.
"Säkin oot ilmeisesti tulossa?" kysäistiin sitten nuorukaisen potkaistessa vauhtia asfaltilta. "Toivottavasti toi sun jalkas on ok, että pääsisit." | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 1/8/2010, 08:24 | |
| Akemi hiljeni hetkeksi, kun oli kuullut Lucauksen vastauksen. Koti, se oli Lucaksen sanojen mukaan Espanjassa. Aki tunsi itsensä hieman typeräksi, kun oli edes kysynyt moista nuorukaiselta. Tietenkin Lucas tahtoi palata takaisin kotimaahansa, jos kaikki tärkeä oli siellä. Kyllä Akemikin tahtoisi takaisin Japaniin, jos hänellä vain olisi siellä jotain tärkeää. Mutta tummatukka muutti San Diegoon ollessaan hyvin pieni, niin Japanista ei juurikaan muistoja ollut jäänyt. Eikä tyttö tietenkään saanut oikein mitää enää sanotuksi tähän. Ehkä olisi parempi vain vaihtaa seuraavaan aiheeseen, joka ei olisi näin raskaan tuntuinen? - hyvä idea. Ainakin Akemin mielestä.
Lucas sanoi tulevansa ensi viikonloppuna järjestettävään skeittitapahtumaan. Aki naurahti heleästi kuullessaan Lucaksen suunnitelmat. "Varo vaan, mä voin rökittää sut", aasialaispiirteinen tyttö varoitteli huvittuneella äänensävyllä ja loi Lucakseen 'Minulla on kykyjä' -katseen. "Nähäänkö sitten siellä? Mä haluun ainaki saada selvillee, mistä sut on tehty!" Akemi virnuili ja kurvasi seuraavasta mutkasta oikealle. "Kyllä mä uskon, että tää polvi kestää", tyttö uskoi, mutta päätyi sitten koputtamaan puuaitaa, joka oli sattunut sopivasti matkan varrelle. Eihän Aki tahtonut liikaa luottaa hyvään onneensa.
Pian tuttu omakotitalo näkyi ja tyttö hiljensi hieman vauhtiaan. He olivat päässeet pois kaupungin keskustasta ja saapuneet sen lähellä olevaan lähiöön. Akemi oli tyytyväinen kotinsa sijantiin, sillä se sijaitsi juuri sopivan lähellä keskustaa ja koulua. "Mä asun tossa", tyttö osoitti sitten ruskeaa tiilitaloa, jonka pihalla näkyi kaikenlaisia remontoitivälineitä. Sekä poreamme, jonka vanhemmat olivat ulos rakennuttaneet. Aki pysäytti lautansa, kun hän oli päässyt hiekkapolulle, mikä johdatti sitten Rayworthien kotiovelle. Tyttö kääntyi Lucakseen päin ja ojensi kätensä. "Anna sun kännykkäs." |
| | | aimee Valvoja
Viestien lukumäärä : 4813 Join date : 15.05.2009 Paikkakunta : neverland
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 3/8/2010, 12:46 | |
| Ruskeat silmät kääntyivät pienen haasteen kiiluessa niissä, naurahduksen kummutessa nuorukaisen kurkusta. "Ai rökität mut?" kysyttiin huvittuneisuutta täynnä olevalla äänellä, Lucaksen suodessa leveän virnistyksen Akemille. "No, sittenhän se nähdään, kuka siellä rökittääkään ja kenet…" nuori skeittari heitti virneen yhä keikkuessa tuon kasvoilla. Ei hän epäillyt ollenkaan sitä, etteikö aasialaispiirteinen tyttö olisi ollut hyvä – varmasti tuo oli hyvä. Asia sitten oli täysin eri, oliko tuo yhtä hyvä kuin Lucas, tai mikä vielä haasteellisempaa, parempi kuin hän. Espanjalainen ei ollut täynnä itseään eikä pitänyt hyvyyttään itsestään selvyytenä, mutta hän oli skeitannut niin kauan ja niin paljon, että väkisinkin vuosien varrella taidot olivat päässeet kehittymään ja mitä ihmeellisimpiä temppuja oli tullut opeteltua. "Totta kai nähdään", Lucas vahvisti lyhyen nyökkäyksen kera, "mäkin haluan nähä, mihin sä pystyt." Skeittilautaa käännettiin niin, että se liukui oikealle Akemin perässä. Katuja reunustavat talot vilahtelivat ohi kun vauhti kasvoi alamäkeen. Katse käännettiin pikaisesti tyttöön, Lucaksen luodessa silmäyksen toisen paikattuun polveen. "Joo, toivottavasti se kestää", poika vielä mutisi ääneen, lähinnä tosin itselleen. Hän ei ollut aivan yhtä varma siitä, että toisen polvi kestäisi, mutta kaiken toivon mukaan niin olisi. Lucas halusi todella nähdä Akemin uudestaan. Ja hän halusi tietää, mitä kaikkea tyttö osasi, sillä uusilta ihmisiltä saattoi aina oppia uusia temppuja. Tämän illan aikana hän oli oppinut pitämään ainakin siitä osasta Akemia, mikä oli tullut esiin – vaikka toinen oli vähän rämäpäinen ja yllytyshullu ja varsinainen adrenaliiniaddikti, oli toinen mukava.
Lucas huomasi tytön hidastavan vauhtia ja reagoi asiaan hidastamalla myös oman lautansa vauhtia, kuljettaen katsettaan ympäristössä. He eivät olleet enää aivan San Diegon ydinkeskustassa, vaan kivan näköisessä lähiössä. Ruskeat silmät harhailivat tutkiskellen asuinseutua, kunnes Akemin sanat herättivät tuon takaisin hetkeen, saaden katseen suuntautumaan tiilitaloon, jonka tyttö oli juuri tunnustanut kodikseen. Hymy kohosi jätkän huulille tuon pysäyttäessä vauhtinsa, hypähtäen kevyesti lautansa päältä ennen hiekkatietä, polkaisten sen oikeaan käteensä. "Teillä on kivannäköinen talo", Lucas kommentoi, paikantaen sitten pihalla olevan kylpyammeen. Vai poreamme? Pojan otsa kurtistui hetkeksi, tuon naurahtaessa ja kääntäessä kallistuneen päänsä Akemin suuntaan. "Kylpyamme-poreamme pihalla?" todettiin kysyvällä äänensävyllä jätkän viitatessa kädellään poreammeen suuntaan.
Ruskeat silmät katsahtivat Akemiin kummastuneina, kun tuo vaati nuorukaisen kännykkää itselleen. "Miks?" kysyttiin, mutta yhä kummallista vaatimusta ihmetellen jätkä kuitenkin kaivoi kännykkänsä mustien, löysien farkkujensa taskusta, antaen sen tummahiuksisen tytön siroon käteen. | |
| | | Vieraili Vierailija
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 7/8/2010, 02:55 | |
| "Hei, mä rakastan kylpemistä ulkona", tyttö puolusteli itseään ja naurahti kovaäänisesti. Se oli totta, Aki tykkäsi vain lojua poreammeessa pihalla ja katsella taivasta. Joidenkin mielestä se oli ehkä outoa, muttei tytöstä. Olihan Aki harrastanut sitä jo monia vuosia.
Aki oli niin arvannut Lucaksen reaktion siihen, kun tyttö oli pyytänyt tältä kännykkää. Tyttö vain virnuili tyytyväisenä, kun sai pojan kännykän käsiinsä. Hetken aikaa hän joutui miettimään, miten puhelin oikein toimi, kunnes sai viimeinkin näppäinlukon auki. Tyttö alkoi näppäillä näyttöön omaa numeroaan ja sen jälkeen Aki nappasi itsestään oikein kunnon edustuskuvan. Hän näpräsi puhelinta vielä hetken aikaa ja ojensi sen sitten pojalle leveästi virnuillen. "Nyt sulla on mun numero. Ja sulla on muistutus siellä sillo skeittitapahtuma viikonloppuna, että 'tapaa se lentävä tyttö klo 15.15' ja sitten siihen pomppaa samalla mun kaunis naama", tyttö kertoi, mitä oli toisen puhelimeen tehnyt ja vinkkasi pojalle nopeasti silmää.
Sen jälkeen tyttö peruutti kohti kotipihaansa katse edelleen Lucaksessa. "Oli hei tosi cool tutustua", Aki totesi sitten ja heilautti kättään. "Ole varovainen liikenteessä", tyttö naureskeli ja käänsi sitten nuorukaiselle selkänsä. Niin, kenenköhän tässä pitäisi varovainen olla.
//Joo, tää oli mun osalta tässä. Kiitti pelistä ! : ))) |
| | | aimee Valvoja
Viestien lukumäärä : 4813 Join date : 15.05.2009 Paikkakunta : neverland
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly 7/8/2010, 03:38 | |
| Lucas kohotti kulmiaan tytön sanoille, naurahtaen samalla, muttei sanonut mitään. Kyllä varmasti kaikki pitivät ulkona kylpemisestä – ainakin ne, jotka olivat saaneet siihen mahdollisuuden. Nuorukainen pääsi itse vasta viikko sitten suihkuun taas pitkästä aikaa, kun kylpyhuone oli tulvinut vettä vesijohdon pamahdettua ja siitä alkoi remontti, jonka aikana koko huusholli käännettiin kirjaimellisesti ylösalaisin ja kylpyhuone laitettiin kokonaan uuteen uskoon. Poika kyllä piti remontin aikaan saamasta muutoksesta ja kylppäri oli nyt paljon mukavampi kuin ennen, mutta silti se likemmäs kahden viikon suihkutauko ei ollut ollut kovin mieluinen jätkälle. Oli hän onneksi päässyt käymään kavereidensa luona, mutta ei hän sinnekään joka ilta ollut viitsinyt tuppautua, joten sitten oli pitänyt turvautua uima-halliin ja koulun suihkutiloihin ja sekään ei ollut erityisen miellyttävää – juosta uima-halliin juuri ennen sulkemisaikaa, peseytyä äärettömässä kiireessä ja juosta ulos, ennen kuin tuli lukituksi sisälle.
Epäilevä katse silmissään Lucas seurasi vierestä, kun Akemi otti hänen kännykkänsä ja alkoi näpytellä sitä. Poikaa ei huolestuttanut, sillä hän ei uskonut toisen olevan niin typerä, että olisi alkanut käydä läpi esimerkiksi hänen tekstiviestejään – totta puhuen niissäkään ei ollut yhtään mitään kiinnostavaa. Lucasta vain epäilytti, kun hänellä ei ollut aavistustakaan mitä toinen oikein teki, ei varsinkaan sen jälkeen, kun aasialaispiirteinen tummatukka otti itsestään kuvan: kännykän kameraääni paljasti sen. Espanjalainen kohotti toista kulmaansa kysyvästi, muttei sanonut mitään, vaan odotti Akemin selittävän.
Ja tyttö selittikin, Lucaksen ilmeen kirkastuessa. Miten hän edes oli ollut niin tyhmä, ettei hän ollut edes ajatellut mitään tuollaista? Toisen tekoset saivat naurahduksen kumpuamaan, pojan virnistäessä tytölle rennosti. "Kiitti vaan numerosta ja muistutuksesta, nyt en ainakaan voi unohtaa sitä tapahtumaa", jätkä totesi suu edelleen leveässä virneessä. Katse pitäytyi Akemissa tuon alkaessa suunnata kohti pihaansa, Lucaksen laskiessa skeittilautansa takaisin asfaltin pintaan. Kello oli varmaan jo sen verran paljon, että hänen pitäisi pistää töppöstä toisen eteen, hän kun ei valitettavasti asunut ihan tytön naapurissa. Ei nyt järjettömän kaukana, mutta ei kovin lähelläkään. "Jep", Lucas hymyili tytölle, siirtyen lautansa päälle. "Ainahan minä, ja suosittelisin sulle samaa", jätkä jatkoi vielä iskien nopeasti silmää tytölle, virnistäen ja potkaisten sitten lautaansa vauhtia, kiepahtaen ympäri, lähtien suuntaamaan kohti kotiaan. Hän ei yleensä odottanut viikonloppua kuten useat muut Astonia käyvät – suurin osa vain odotti pääsevänsä ryyppäämään ja bilettämään yökerhoihin, vaikkei ollut mikään harvinaisuus, että Lucas olisi törmännyt oppilaisiin keskellä viikkoa pyörimässä kaupungilla umpitunnelissa. Mutta seuraavaa viikonloppua ja niinä päivinä odottavaa skeittitapahtumaa. Ja vaikkei Lucas sitä ääneen sanonut, hän odotti myös Akemin näkemistä.
// kiitos sullekin ! :---) | |
| | | Sponsored content
| Aihe: Vs: Some day I'm gonna fly | |
| |
| | | | Some day I'm gonna fly | |
|
Similar topics | |
|
| Oikeudet tällä foorumilla: | Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
| |
| |
| |